Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asiantuntijat ry:n lehti 6/2015 TEEMA: DIGITAALITEKNIIKKA JA SÄHKÖINEN ASIOIMINEN Mobiiliteknologia ja digitaalisuus vyöryvät hoitotyöhön 16 Sähköinen työvuorosuunnittelu koko työyhteisön työkalu 20 Ministeri Hanna Mäntylä TAJA:n kehittämispäivillä: Suunta kohti sotea 24
6/2015 SISÄLLYSLUETTELO Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asiantuntijat ry:n lehti PRO TERVEYS -LEHTI ilmestynyt vuodesta 1972 (Ylihoitajalehti 1972-2004) 42. vuosikerta JULKAISIJA/TOIMITUS Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asiantuntijat ry Asemamiehenkatu 4, 00520 Helsinki www.taja.fi Kukka Junno järjestöasiantuntija 040 5073 648, kukka.junno@taja.fi Sini Silvàn toimitussihteeri 040 5065 846, sini.silvan@pp.inet.fi 6 PUHEENVUOROT 3 Päätoimittajalta 7 Kolumni: Hyvä muutosjohtaminen 21 Hallituksen puheenvuoro Antti Niemi AJANKOHTAISTA 30 Joulumuistelmia 31 Joulutervehdykset LYHYESTI 28 Väitöksiä JÄRJESTÖASIAA 24 TAJA:n kehittämispäivät 28 Järjestöasiaa SÄHKÖISET POTILASTIEDOT 4 Potilastietojen louhinta, digitalisaation mahdollisuus 8 Tieto hallintaan 7 24 SÄHKÖINEN ASIOINTI 10 Sähköiset terveyspalvelut Pohjois-Karjalassa ja Ylä-Savossa 14 Minun terveyteni palvelu Hämeenlinnassa DIGITEKNIIKAN NÄKÖALAT 16 Mobiiliteknologia ja digiaalisuus hoitotyössä 18 Hoitotyön sähköinen yhteenveto 20 Sähköinen työvuorosuunnittelu 22 Tutkimustietonurkkaus 14 PÄÄTOIMITTAJA Arja Häggman-Laitila arja.haggman-laitila@uef.fi 040 355 2749 TOIMITUSNEUVOSTO Arja Häggman-Laitila (pj), Kukka Junno, Jaana Juutilainen-Saari, Antti Niemi, Laura-Maria Peltonen, Tarja Poikkeus, Riitta Simoila, Kaarina Torppa SIVUNVALMISTUS Suunnittelutoimisto M.Gardemeister Oy Helsinki, 09 4366 440 PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital Oy 050 595 5979 TILAUSHINNAT 2016 Hinnat ovat nettohintoja, alv 0 % vuosikerta 65 irtonumero 10 ISSN: 1795-3847 ILMESTYMIS- JA AINEISTOAJAT 2016 Nro Viimeinen Aineisto Ilmestymisvarauspäivä päivä päivä 1 21.01. 26.01. 19.02. 2 30.03. 06.04. 29.04. 3 25.05. 01.06. 24.06. 4 03.08. 10.08. 02.09. 5 14.09. 21.09. 14.10. 6 09.11. 16.11. 09.12. Seuraavan lehden teema: MAAHANMUUTTO KANNEN KUVA: SINI SILVÀN 2 Pro terveys
PÄÄKIRJOITUS Sote-tieto hyötykäyttöön STM on tänä vuonna julkaissut uuden tietoteknologiastrategian: Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena - Sote-tieto hyötykäyttöön 2020. Sen tavoitteena on tukea sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista ja kansalaisten aktiivisuutta oman hyvinvointinsa ylläpidossa parantamalla tiedonhallintaa ja lisäämällä sähköisiä palveluja. Strategiassa tarkastellaan sosiaali- ja terveydenhuollon tietoteknologiakehitystä yhtenä kokonaisuutena. Painopisteinä ovat asiakkaiden osallisuuden ja voimaantumisen vahvistaminen sekä kansalliset ratkaisut, joilla turvataan sosiaali- ja terveydenhuollon tietojen saatavuus yli sektorirajojen kunnioittamalla asiakkaiden tahtoa. Strategia siirtää kehittämistyön painopisteen tiedon keräämisestä ja siirtämisestä sen hyödyntämiseen henkilökohtaisessa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä ja sairauksien ehkäisyssä, potilas- ja asiakastyössä sekä sen johtamisessa ja tutkimuksessa. Tavoitteena on, että kansalaiset saavat avoimesti tietoa palvelujen saatavuudesta, laadusta, vaikuttavuudesta ja kustannuksista ja tietovarantoja käytetään yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Strategiaa vasten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Oulun yliopiston raportti terveydenhuollon tieto- ja viestintäteknologian käytöstä on mielenkiintoista luettavaa. Vuonna 2014 toteutetut kyselyt todentavat monia edistysaskeleita. Raportin mukaan potilastietojen käsittely on käytännössä pelkästään sähköistä. Potilastietojen alueellinen käyttö kuten sähköiset lähetteet ja tutkimustulosten siirto digitaalisina on lisääntynyt. Samoin todetaan potilaskertomuksen langattomasta käytöstä ja hoitotyön sähköisestä kirjaamisesta. Mobiililaitteiden käyttö ja videokonsultaatiot ovat myös yleistymässä. Haasteiksi todetaan edelleen muun muassa erilaiset tietojärjestelmät ja tiedonvaihtotavat niin yksittäisen asiakkaan hoidossa kuin yhteistyönkin näkökulmasta. Tiedonhallinnan opetus on kirjavaa ja karttuvan tiedon käytöstä toiminnan ohjauksessa tiedetään vielä varsin vähän. Kansalaisille suunnattuja palveluja on yhä enemmän. Näistä yleistyneimpiä ovat sähköinen ajanvaraus, sähköinen resepti ja verkkosivustojen kautta tarjottavat palvelut. Yleistymässä ovat myös asiakaspalautteen sähköinen antaminen ja omien tietojen katselu organisaation järjestelmistä. Sähköisten kommunikaatiokanavien käyttöä kuten televastaanottotoimintaa pidetään edelleen kuitenkin vähäisenä. Tulevaisuuden keskeisenä kehittämishaasteena pidetään muun muassa omahoitoa tukevia ratkaisuja ja asiakkaiden tuottaman tiedon vastaanottamista hoitojärjestelmissä. Tämä numero kohdentuu sähköiseen asiointiin ja digitalisaatioon. Artikkeleissa kuvataan esimerkkejä siitä miten nämä megatrendit näkyvät terveys- ja sosiaalipalvelujen arjessa ja sitä koskevassa tutkimuksessa. Pyysimme taannoin lukijoiltamme palautetta lehdestämme ja myös ehdotuksia tuleviksi teemanumeroiksi. Kiitämme teitä hyvästä palautteesta ja ehdotuksistanne. Digitalisaation ohella maahanmuuttajakysymykset, sote-uudistus, ikääntyvien palvelut ja ohjaus olivat toiveissa kärjessä. Panostamme näihin ensi vuoden numeroissamme. Nyt on aika kiittää kuluneesta vuodesta ja toivottaa teille kaikille oikein rauhaisaa joulua Päätoimittaja ARJA HÄGGMAN-LAITILA Pro terveys 3
SÄHKÖISET POTILASTIEDOT Louhimalla lisää tietoa Digitalisaatio tuo mahdollisuuden potilaskertomustekstin louhintaan. Potilastietojen toissijainen käyttö merkitsee hyötyjä niin potilaille kuin päätöksentekoon. Vakioidut rakenteet, termistöt ja luokitukset, jotka sisältävät potilaan hoitoa kuvaavia tarpeita, hoitotyön toimintoja ja hoidon tuloksia, ovat hoitotyön tietosisältöä validoivia standardeja. Rakenteisessa muodossa esitettävä ja tallennettu tieto tuottaa hyötyä sekä potilaille, potilaan hoitoon osallistuville, terveydenhuollon johtajille päätöksentekoa varten että kehittäjille ja tutkijoille. Rakenteinen hoitotyön kirjaaminen lisää mahdollisuuksia moniammatillisen laadukkaan hoidon toteuttamiseen ja potilasturvallisuuden vahvistamiseen. KUVA SHUTTERSTOCK 4 Rakenteinen hoitotyön tieto Sähköisen potilaskertomuksen sekä standardoidun ja rakenteisen kirjaamisen tavoitteena on tuottaa laadukasta tietoa moniammatillista kommunikaatiota, terveydenhuollon päätöksentekoa sekä kehittämistä ja tutkimusta varten. Ensisijaisesti yhtenäinen tapa kirjata potilaan hoitotietoja edistää tiedonkulkua hoitoon osallistuvien välillä, vahvistaa hoidon turvallisuutta, vähentää päällekkäisen tiedon kirjaamista sekä edistää hoidon jatkuvuutta ja potilaskeskeisyyttä. Toissijaisesti vakioidusti tallennettu tieto on myös edellytyksenä tiedon uudelleen käyttämiselle hoitotyön ja potilasturvallisuuden kehittämisessä, johtamisessa ja tutkimuksessa (Westra, ym. 2010, Dykes & Collins 2013). Suomessa hoitotyön rakenteisen kirjaamisen rakenne määriteltiin HoiDok hankkeessa (Ensio, ym. 2006). Tuloksena syntyi kirjaamismalli, joka noudattaa WHO:n hoitotyön päätöksentekoprosessia. Kirjaamismallin vaiheita ovat hoidon tarpeen arviointi, tavoitteiden asettaminen, hoidon suunnittelu, toteutus ja arviointi sekä yhteenveto. Sisällön Pro terveys kuvaamisessa käytetään suomalaista hoitotyön luokituskokonaisuutta FinCC (Finnish Care Classification FinCC), joka muodostuu suomalaisesta hoidon tarveluokituksesta (SHTaL) ja hoitotyön toimintoluokituksesta (SHToL) sekä hoidon tulosluokituksesta (SHToL). FinCC luokitus koostuu 17 komponentista, jotka ovat rinnasteisia useille eri hoitotyön mallien käsitteille (Saba 2012). Komponentit sisältävät pää- ja alaluokkia, joilla kuvataan potilaan hoidon tarpeita ja hoitotyön toimintoja. Luokituskokonaisuus on käytössä sähköisissä hoitokertomuksissa ja valittuja luokkia voidaan aina täydentää narratiivisella tekstillä. Tiedonlouhinta etsii aiemmin tuntematonta tietoa Hoitotyön kirjaamisessa käytettävän luokituksen koodit mahdollistavat hoitokertomukseen kirjatun tiedon louhinnan perustietojärjestelmästä sekä myöhemmin myös Kanta-arkistosta. Tiedonlouhinnalla (data mining) tarkoitetaan implisiittisen, aiemmin tuntemattoman ja hyödyllisen tiedon hakemista ja analysointia tietokannoista. Tiedonlouhinta liittyy läheisesti tilastotieteeseen, tiedonhakuun, koneoppimiseen ja mallin tunnistukseen ja se käyttää hyväksi tiedon luokittelua ja ryhmittelyä. (Bifet 2010.) Tiedonlouhintaa lähellä on tekstinlouhinta (text mining), jossa analysoidaan yleensä strukturoimatonta tietoa ja dokumenttiaineisto on laaja. Tavoitteena louhinnassa on tunnistaa aineistosta tietokokonaisuuksia (Feldman & Sanger 2013.) Hoitotyössä kliinisessä tutkimuksessa, potilasturvallisuustutkimuksessa ja laadun varmistuksessa tiedonlouhinnalla voidaan keskittyä koodaamalla kirjatun, kootun ja tallennetun tiedon uudelleenkäyttöön. Seuraavassa esimerkissä kuvataan Itä-Suomen yliopiston Sosiaali- ja ter-
SÄHKÖISET POTILASTIEDOT veysjohtamisen laitoksen ja Kuopion yliopistollisen sairaalan Neurokeskuksen käynnissä olevan Louhi-hankkeen tuloksia. Hankkeen tavoitteena on tunnistaa aikuisepilepsiapotilaiden lääkäreiden erikoisalojen ja hoitotyön kertomusteksteistä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä potilaiden hyvinvointiin ja samalla vahvistavat potilasturvallisuutta. Sairaalassa on käytetty sähköistä potilaskertomusta vuodesta 2007. Tutkimuskohteena olevassa yksikössä on käytetty FinCC:n mukaista hoitotyön rakenteista kirjaamista vuodesta 2009. Triggerit, avainsanat apuna etsinnässä Case: Epilepsiapotilaan hoitotyön kertomuksen ja erikoisalatekstien tekstin- ja tiedonlouhinta Louhi-hankkeen aluksi epilepsiapotilaan hyvinvointia kuvaavia asiakokonaisuuksia eli triggereitä tunnistettiin tutkimuksen pilotissa paperisista potilaskertomuksista (n = 20). Analysoitujen potilastapausten keskimääräinen hoitoaika oli 5 vuotta ja potilaiden ikä vaihteli 17 vuodesta 67 vuoteen. Sisällön analyysiä käyttäen muodostettiin 17 avainsanaa eli triggeriä, jotka kuvasivat potilaiden hyvinvointia. Kirjallisuuden ja Taulukko 1. Triggereiden esiintymistiheys hoitotyön ja erikoisalan kirjauksissa vuosina 2009 2013. Triggeri Päänsärky 89 87 Huimaus 94 75 Näköhäiriöt 98 63 Kognitiivinen ja 100 98 motorinen toimintakyky Psyykkinen oire 95 83 Vireystila 95 93 Uni ja unettomuus 100 96 Suolisto-oire 81 69 Hormonitasapaino 83 53 Ihomuutokset 80 63 Painonvaihtelu 94 70 Ihmissuhteet 100 96 Sosioekonominen tilanne 100 98 Erikoisalatekstit Hoitokertomus monitieteisen ryhmätyöskentelyn perusteella lopullinen triggereiden määrä oli 13 (Taulukko 1). Triggerien validoimiseksi tutkimusaineistoksi valittiin satunnaisesti aikuisepilepsiapotilaiden (n=100) lääkäreiden erikoisalojen ja hoitotyön kertomustekstit vuosilta 2009 2013. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sekä tekstin- että tiedonlouhintaa ja hyödynnettiin SAS (SAS Content Categorization Studio 12.1) -ohjelmaa. Hyvinvoinnin tunnistamisessa tavoitteena oli triggerien ja vahvasti triggeriin liittyvien avainsanojen avulla löytää potilaskertomustekstiä louhimalla asiakokonaisuuksia, jotka usein jäävät epilepsiaa sairastavien dokumentoinnissa kohtauskirjausten varjoon. Triggereiden esiintymistiheyden lisäksi avainsanoilla tunnistettiin sanojen välisiä linkkejä ja tavoitettiin hyvinvointia kuvaavia kokonaisuuksia. Esimerkiksi päänsärky-triggeri esiintyy epilepsiaa sairastavien eri erikoisalojen ja hoitotyön kertomusteksteissä usein. Hyvinvoinnin tunnistamisen kannalta päänsärky-triggeri on haasteellinen, koska se liittyy myös epilepsiakohtauksen jälkitilaan. Päänsärkyyn vahvasti liittyviä sanoja olivat esimerkiksi särky, särkee, vihloo ja paine. Analyysissä tavoitettiin päänsärky, joka heikentää henkilöiden hyvinvointia, jota esimerkiksi kuvattiin jatkuva päänsärky lisää tai ennakoi epilepsia kohtausta. Vireystila-tirggeri vaati avukseen useita avainsanoja, joilla saatiin esille niin fyysinen kuin henkinen vireystila (väsymys) ja samalla poistettiin epilepsiakohtaukseen liittyvä väsymys. Vireystila-triggeri liittyi usein päivittäisen toimintakyvyn ja oppimiseen kirjauksiin. Aineiston analyysissä 13 triggeriä nostivat hyvin esille epilepsiaa sairastavan henkilön hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä (Taulukko 1). Aineistosta analysointiin lisäksi FinCC:n SHTaL:n ja SHToL:n käyttöä (Taulukko 2 ja 3). Tarveluokituksessa kolme useimmin käytettyä komponenttia olivat selviytyminen, aisti- ja neurologiset toiminnot sekä hoidon ja jatkohoidon koordinointi. Toimintoluokituksessa kolme eniten käytettyä komponenttia olivat selviytyminen, aktiviteetti sekä aisti- ja neurologiset toiminnot. Tulosten perusteella nähdään, että hoitajat käyttävät luokituksen kaikkia tasoja, myös komponenttitasoa, kirjatessaan potilaiden hoitoa. Tutkimusosastolla komponenttitasoa käytetään kuitenkin vain hoidon tarpeen ja tulosten kirjaamiseen. Jatkossa tutkimus- ja kehitystyössä selvitetään narratiivisen kirjauksen sisältöä triggereiden avulla ja FinCC komponenttien ja luokkien käyttöä yksityiskohtaisemmin. Triggerit voivat johtaa hoidon tulosten jäljille Louhi-hankkeessa on tavoitteena tuottaa ehdotus määriteltyjen triggerien ja niihin vahvasti liittyvien avainsanojen avulla potilaan ja asiakkaan hyvinvoinnin havainnoinnin ja tietojen dokumentoinnin tueksi. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että määritellyt triggerit nostavat esiin epilepsiapotilaan hyvinvoinnin osalta keskeiset tekijät. Triggerit menevät osittain päällekkäin ja tuovat esille asioiden kytkeytymisen kokonaisuuksiksi. Ensimmäisten analyysien perusteella triggerit näyttävät muodostavat verkon, jossa näkyy potilaiden hoidon yksilöllinen painotus. Haasteita triggereiden avainsanojen määrittelyssä aiheuttivat sanojen erilaiset merkitykset. Esimerkiksi tarkentaa on yksi näkökyvyn ja näköhäiriöiden avainsana. Tekstinlouhinnassa tarkentaa-avainsana nosti esille lauseen, jossa hoitokertomukseen oli kirjattu tarkennetaan hoitotyön tavoitteita. SASohjelman avulla pystyttiin tekemään rajauksia siitä, missä yhteydessä sana esiintyy ja näin saatiin esille triggereiden oikeat asiasisällöt. Alustavat tulokset osoittavat myös, ettei hoitajien ja lääkäreiden kirjausten välillä ei ole merkittävää eroa triggereiden esiintymistiheydessä. Kirjausten sisällön tarkastelu tuo esille dokumentoinnin erilaiset painotukset triggereissä. Tiedonlouhinnan avulla pystytään tutkimaan ja analysoimaan esimerkiksi hoitotyön toimintojen ja hoidon tulosten suhdetta toisiinsa ja niiden keskenään Pro terveys KUVA SHUTTERSTOCK 5
SÄHKÖISET POTILASTIEDOT muodostamia malleja, jotka antavat hoitotyön johdolle näyttöä. Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa on tärkeää SAS-ohjelman avulla kohdentaa triggerihaut tarkemmin hyvinvointia kuvaaviin kirjauksiin, jolloin havaintojen lukumäärä pienenee ja sisällöllinen merkitys saadaan paremmin esille. Tällöin voidaan tiedonlouhinta kohdistaa hoitotyön luokituksen komponentteihin, pää- ja alaluokkiin ja näin saadaan tarkempaa tietoa kirjausten sisällöstä. Triggerit voisivat jatkossa ohjata epilepsiaa sairastavien potilaiden hoidon kirjaamista ja tunnistaa muutokset hyvinvoinnissa. Hoitotyön johto voi hyötyä louhitusta tiedosta Hoitotyön johtajille hoitotyön tuottaman tiedon hyödyntäminen päätöksenteossa, kehittämisessä, koulutus- ja henkilöstösuunnittelussa ja resurssien kohdentamisessa antaa uusia näkökulmia itse hoitotyön sisältöön. Edellytyksenä on, että hoitotyötä koskeva tieto on tallennettu potilastietojärjestelmiin vakioidusti ja koodattuna. Hoitotyön tiedonhallinnassa tiedonlouhinta on tärkeä osa tietämyksen muodostamista. Tiedonlouhinnan avulla potilaan hoidosta syntyneestä, tietovarastoihin tallennetusta tiedosta voidaan koota yhteenvetoja ja tehdä siten näkyväksi hoitamisen käytännöt. Tässä artikkelissa esitetyn kehittämiskohteen ohella muita konkreettisia hoitotyön sisällön standardien hyödyntämismahdollisuuksia ovat esimerkiksi hoitotyösensitiivisten indikaattoreiden, kuten kivun, potilaiden painehaavojen ja kaatumisten kirjaaminen. Tällöin indikaattoria kuvaava riskimittari on osa sähköistä potilastietojärjestelmää ja hoidon suunnittelu ja toteutus kirjataan rakenteisesti hoitotyön luokituksia hyödyntäen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hankkeessa ollaan parhaillaan viimeistelemässä kansallista hoitotyön kirjaamismallia. Tavoitteena on mahdollistaa hoitotyön kirjaaminen jatkossakin siten, että tallennettua tietoa voidaan käyttää myös toissijaiseen tarkoitukseen. Tätäkin tärkeämpää on tuottaa tietoa arkistoon, josta myös potilaat hyötyvät Kanta-palveluiden Omakannan kautta. Taulukko 2. FinCC tarveluokituksen (SHTaL) käyttö epilepsiaa sairastavien potilaiden hoitotyön kirjauksissa vuosina 2009 2013. SHTaL Lukumäärä Komponentti Pääluokka Alaluokka Selviytyminen 1976 731 1215 30 Aisti- ja neurologiset toiminnot 1126 368 521 237 Hoidon ja jatkohoidon koordinointi 1032 286 746 Verenkierto 492 424 33 35 Lääkehoito 484 439 39 8 Kudoseheys 367 227 43 97 Psyykkinen tasapaino 310 209 1 100 Hengitys 227 124 17 86 Aktiviteetti 166 103 16 47 Terveyskäyttäytyminen 123 63 3 57 Erittäminen 114 55 26 33 Päivittäiset toiminnot 103 58 21 24 Nestetasapaino 84 44 24 16 Elämänkaari 51 39 12 Aineenvaihdunta 39 19 20 Turvallisuus 29 15 14 Ravitsemus 29 27 2 Taulukko 3. FinCC toimintoluokituksen (SHToL) käyttö epilepsiaa sairastavien potilaiden hoitotyön kirjauksissa vuosina 2009 2013. SHToL Lukumäärä Komponentti Pääluokka Alaluokka Selviytyminen 2566 731 1830 5 Aisti- ja neurologiset toiminnot 1965 368 1461 136 Hoidon ja jatkohoidon koordinointi 1470 286 1184 Verenkierto 733 424 52 257 Lääkehoito 1814 439 299 1076 Kudoseheys 612 227 108 277 Psyykkinen tasapaino 377 209 31 137 Hengitys 526 124 160 242 Aktiviteetti 2511 103 2333 75 Terveyskäyttäytyminen 101 63 16 22 Erittäminen 1045 55 860 130 Päivittäiset toiminnot 641 58 76 507 Nestetasapaino 711 44 121 546 Elämänkaari 100 39 61 Aineenvaihdunta 30 19 2 9 Turvallisuus 72 15 4 53 Ravitsemus 627 27 259 341 ULLA-MARI KINNUNEN TtT, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, Kuopio EIJA KIVEKÄS THM, projektitutkija, Itä-Suomen yliopisto, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, Kuopio KAIJA SARANTO TtT, professori, Itä-Suomen yliopisto, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, Kuopio LÄHTEET SIVULLA 12. 6 Pro terveys
KOLUMNI KOLUMNI Hyvä muutosjohtaminen askel kohti uudistumiskykyistä organisaatiota Organisaatiomuutokset ovat arkipäivää useilla suomalaisilla työpaikoilla. Vaikka muutoksista on tullut lähes kirosana monille niitä kokeneille, on muutosten taustalla halu varmistaa työpaikan toiminta myös tulevaisuudessa, taata työn jatkuvuus. Tavoitteen saavuttaminen ei ole yksinkertaista, sillä muutosten tiedetään heikentävän työntekijöiden hyvinvointia, syövän motivaatiota, työn imua. Työntekijöiden motivaatio, työn imu on taas yhteydessä toiminnan tuottavuuteen, joten se on organisaatiolle voimavara, jota tulisi vaalia. Hyvän muutosjohtamisen avaintekijät Kuinka toteuttaa organisaatiomuutos mielekkäästi, siten, että organisaatiossa jatkavat työntekijät ovat muutosmyllerryksen jälkeen motivoituneita, sitoutuneita uudistettuun organisaatioon ja jopa innoissaan uudesta organisaatiosta, sen tarjoamista työtehtävistä? Muutosprosessin toteuttaminen vaatii ainakin viestintää, eli keskustelua muutoksen syistä ja tavoitteista, siitä miksi muutos toteutetaan juuri nyt ja mihin sillä pyritään, mikä on se tulevaisuuden visio, jota muutoksilla tavoitellaan. Viestintä on ennen kaikkea vuoropuhelua eri toimijoiden kesken, ei vain yksisuuntaista tiedottamista. Hyvä viestintä tekee muutoksesta ymmärrettävän, hallittavan ja mielekkäämmän. Lisäksi tarvitaan tukea kohdata niin muutoksen aiheuttamat tunteet kuin sen luomat haasteet osaamiselle, eri toimijoiden väliselle yhteistyölle. Keskeistä on myös osapuolten mahdollisuus osallistua muutoksen suunnitteluun ja toteutukseen vähintään silloin kun muutokset vaikuttavat omaan työhön ja sen toteuttamistapaan. Omien toimintatapojen muuttaminen vaatii myös yksilön halua muuttaa niitä ja muutoksen sisäistämistä. Osallistumismahdollisuudet tukevat sitoutumista muutokseen. On hyvä muistaa, että, vaikka organisaatioita voidaan perustaa, on työyhteisöksi kehityttävä. Toimiva ja uudistumiskykyinen työyhteisö ei synny hetkessä, vaan sen eteen on tehtävä työtä, nähtävä vaivaa. Koska jokainen muutosprosessi on erilainen, täytyy joka kerta panostaa muutoksen toteuttamiseen, sen johtamiseen. Tavoitteena uudistumiskykyinen organisaatio Uudistumiskykyisen, joustavan organisaation on sanottu kehittävän suunnitellusti, systemaattisesti ja proaktiivisesti sekä työntekijöiden hyvinvointia että organisaation taloudellista tilannetta. Työntekijöiden hyvinvoinnin ja osaamisen sekä tuottavuuden lisäksi uudistumiskykyisessä organisaatiossa tarvitaan luottamusta, yhteistyötä ja innovointia. Kaikki tämä edellyttää johtamista, uudistumista tukevaa organisaatiokulttuuria. Uudistumiskykyisessä johtamisessa ja organisaatiokulttuurissa korostuu mm. selkeä ja yhteisesti jaettu visio, joka heijastaa organisaation arvoja ja mahdollistaa organisaation tulevaisuuden tarkastelun myönteisesti. Toimintaa kuvaa myös eri toimijoiden yhteistyön ja vuorovaikutuksen sujuvuus, yhteistyötä estävien toimintatapojen vähyys. Johtajuutta kuvastaa mm. jatkuva toiminnan arviointia suhteessa organisaation tavoitteisiin sekä selkeä päätöksenteko. Päätöksenteko on kuitenkin jaettua, mikä tarkoittaa, että henkilöstö voi tehdä työtään koskevia päätöksiä ja heidän asiantuntijuutta arvostetaan päätöksenteossa. Lisäksi henkilöstöä kannustetaan valppauteen ja avoimuuteen organisaation toimintaan liittyvistä tekijöistä, heitä palkitaan niin hyvien kuin huonojen uutisten kertomisesta johdolle. Uudistumiskykyisessä organisaatiossa tieto ja osaaminen ovat keskeisiä organisaation voimavaroja ja niistä huolehditaan: olennainen tieto on tunnistettu ja sen säilymisestä on huolehdittu, kriittinen osaaminen on jaettu useammalle henkilölle. Henkilöstöä kannustetaan osaamisen hyödyntämiseen innovatiivisilla tavoilla ja ongelmien ratkaisemiseksi. Ilmapiiri on siis innovatiivinen, avoin uusille ajatuksille. Henkilöstö on tietoinen oman toiminnan merkityksestä organisaation pitkäntähtäimen menestyksen kannalta, he osallistuvat toimintaan aktiivisesti ja ovat sitoutuneita. Onko teidän organisaationne edellä kuvatun kaltainen? KRISTA PAHKIN Muutosjohtamisen tutkija, Työterveyslaitos Pro terveys 7
SÄHKÖISET POTILASTIEDOT TIETO HALLINTAAN Tiedonhallinta, potilastietojärjestelmä, Kanta-arkisto onko tieto ja osaaminen hallussa? Tieto ja informaatio muuttavat kehitystä ja saavat yhteiskunnassa aikaan uusia haasteita ammattien osaamisvaatimuksiin. Tiedon muuttuessa ja muokkaantuessa osaamisen pitää kehittyä vastaavalle tasolle. Artikkeli perustuu 2014 julkaistuun väitöskirjatyöhön Terveysalan opettajien tiedonhallinnan osaamisen uudistaminen ja osaan sen tuloksista. Tutkimusaineisto on kerätty enni-hankkeesta (2008-2010), jossa oli myös mukana sairaanhoitajia, osatonhoitajia eri puolilta Suomea ja he vastasivat myös lomakkeisiin ja toimivat vertailuryhmänä hoitotyön opettajille. Tässä kirjoituksessa kuvataan tiedonhallinnan osaamisen kehittymistä edistäviä ja estäviä tekijöitä, joita tarkasteltiin väitöskirjassa yksilöiden ja organisaatioiden tasolla. Vuonna 2015 elämme osin kymmenen ja kymmenien vuosien takaista tulevaisuutta. Useat ennusteet jo 1990 luvulla hoitotyön tiedonhallinnan tulevaisuudesta ovat saaneet hyväksynnän vasta 2010-luvulla. Tulevaisuuden tiedonsiirron, tallennuksen ja arkistoinnin näkymät sovelluksineen ovat haastaneet terveysalan ammattilaiset. Potilaan itsehoidolliset palvelut lisäävät ammattilaisten ja kansalaisten uudenlaisen osaamisen ja tiedon tarvetta. Päätöksenteon tuet ovat rakentumassa tätä päivää varten, mutta tulevatko ne liian myöhään, kun potilas itse tietää pilvipalvelunsa kautta, miten toimia ja kertoo sen hoitajalleenkin. Hoitotyössä uudella jatkuvasti kehittyvällä tiedonhallinnan erikoisalalla osaamisen päivittäminen on tärkeää. Hoitotyön tiedonhallinta vaatii uusia käytänteitä, tuottaa uutta tietoa ja tutkimusta sekä asettaa näin vaatimuksia osaamisen uudistamiselle. Tästä syystä on tärkeää tarkastella jatkuvasti henkilöstön osaamisvaatimuksien ja osaamisalueiden sisältöä ja uudistamistarvetta. Kansallisen terveyshankkeen, potilastietojärjestelmien vaatimusmäärittelyjen ja uuden kansallisen kirjaamisen mallin ja jatkuvasti päivittyvän lainsäädännön myötä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004) hoitotyöhön alkoi syntyä tiedon hallinnan osaamisen kehittämisen vaatimuksia Potilastietojen kirjaaminen vaatii vahvaa hoitotyön kielen käsitteellistä hallintaa ja tiedon soveltamisosaamista. Tämä tarkoittaa erityisesti hoitotyöhön luodun terminologian ja hoitotyön prosessin merkityksen ymmärtämistä sekä terminologian käytön systemaattista osaamista potilaan hoitotietojen kirjaamisessa hoidollisen päätöksenteon vaiheiden mukaan sähköiseen, rakenteiseen potilastietojärjestelmään (Ensio & Saranto 2004; Tanttu 2008; Liljamo, Kinnunen & Ensio 2012, Kinnunen 2013). Hoidon kirjaaminen kuuluu hoitotyön tiedonhallinnan ytimeen. Useimmiten se on sähköistä ja integroitu tieto- ja viestintätekniikkaa hyväksi käyttäen potilastietojärjestelmään. Mitä hoitotyön tiedonhallinta on? Tiedonhallinta tarkoittaa tässä hoitotyön erikoisalaa (Nursing Informatics, NI), jossa jalostetaan, jaetaan, yhdistetään sekä käytetään hoidossa tarvittavaa monitieteistä potilaan tai asiakkaan hoitotietoa, tieto- ja viestintätekniikan avulla. Tavoitteena on hyödyttää päätöksentekoa hoidon prosessissa potilaan ja asiakkaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. NI-alaan kuuluu vahvasti tiedon käytön tutkimus, sen hyödyntäminen ja kehittäminen hoitotyön koulutukseen, hallintoon ja käytäntöön. Hoidon opettajat ja johtajat muutoksen keskellä Kansallisella tasolla potilastietojärjestelmän muutos on tuonut terveysalalle ja alalla toimiville haasteen tarkastella kirjaamiseen liittyviä osaamiskäytänteitä omassa työyhteisössään. Vuonna 2014 Kansallisen terveysarkiston (Kanta) käyttöönottoon on liitetty ammattilaisille suunnattua koulutusta kuten potilastietojärjestelmäpalvelun, potilastiedon arkiston ja tiedonhallintapalvelun verkossa toteutettu käyttöönottokoulutus. Se rakentuu eri osista, jotka suoritettuaan ammattilainen saa todistuksen. Näissä koulutuksissa perehdytään lainsäädännölliseen tietosuoja- ja tietoturvaosaamiseen sekä tiedonhallintapalvelun käyttöön liittyvään osaamiseen. Tietojärjestelmäpalvelujen ja Omakannan (portti potilaan tai asiakkaan omiin tietoihin) kehityksessä ollaan etenemässä siihen, että potilas itse osallistuu omaa terveyttään koskevaan tiedon hallintaan ja tulkitsee sitä informaatiota, mitä terveydenhuollon asiantuntijat ovat tuottaneet työssään. Miten osata kirjata siten, että tuotettu informaatio ja data on asiakkaalle, potilaalle ymmärrettävää ja arkistokelpoista? Tämä haastaa terveysalan käytännön ja hoitotyön opettajat ajantasaiseen tiedonhankinnan, kirjaamisen, terveydenlukutaidon, tiedonluku- 8 Pro terveys
SÄHKÖISET POTILASTIEDOT Päätöksenteon tuet ovat rakentumassa tätä päivää varten, mutta tulevatko ne liian myöhään, kun potilas itse tietää pilvipalvelunsa kautta, miten toimia ja kertoo sen hoitajalleenkin. taidon ja medialukutaidon osaamisen kehittämiseen. Hoitotyön tiedonhallinnan osaaminen Väitöskirjatutkimuksessa kysyttiin tiedonhallinnan osaamisen kehittymistä edistäviä ja estäviä tekijöitä, joita tutkimuksessa tarkasteltiin laadullisesti yksilöiden ja organisaatioiden tasolla. Hyvän tiedonhallinnan osaamisen kehittyminen näkyi aineiston analyysissä erityisesti yksilössä, joka hallitsi oman erikoisalansa tai opettajilla opetusalansa hyvin. Hän paneutui työhönsä perusteellisella vakavuudella. Kehittäjämäinen ote työhön näkyi yksilön tarpeesta tarttua kehitystyöhön ja vaikuttaa siten työpaikkansa ja työnsä kehittymiseen. Luonteenomaista työskentelyotteelle olivat keskustelut työpaikalla ja osallistuminen päätöksentekoon vahvalla panoksella. Yksilö toimi itseohjautuneesti, suunnitelmallisesti ja keskusteli työyhteisössä yhteisistä asioista. Osaamista edistävät tekijät näkyivät työntekijän ja opettajan suhtautumisena positiivisesti kehittämiseen, mitä kommentointiin seuraavasti: Tarve kehittää kirjaamis käytäntöä, halu kehittää ja kehittyä ammatissa. Mahdollisuus olla mukana päätöksenteossa hoitotyössä Itselläni edistävinä tekijöinä voisin mainita uteliaisuuden, ehkä nuoren iän verrattuna muihin, josta varmaan johtuu kokeilunhalu, kiinnostus koneisiin. Ei riittänyt, että yksilö oli yksin kiinnostunut kehittämisestä, se vaati myös kumppanuutta, verkostojen mukaan tuloa, johdon sitoutumista sekä koko työyhteisön tukea. Oli tärkeää, että työyhteisö näki yhteisen päämäärän, lähiesimies oli sitoutunut ja ilmapiiri oli hyvä. Hanketyön etuna oli uusien verkostojen ja kumppanien löytäminen. Opetusalalla yhteistyö ammattikäytännön kanssa päivitti opetushenkilöstön tietoja, taitoja ja osaamista. Nämä uudet työelämäsuhteet ja uudet mallit tehdä työtä laajensivat ja rikastivat osaamisen kehittymisen edellytyksiä. Osallistujat kommentoivat: Omaa ja työyhteisön osaamista on edistänyt erityisesti yhteistyö amk:n kanssa. Työkaverin perehdytys asiaan auttaa Tiedonhallinnan ja kirjaamisen oppimisen näkökulmasta yhteisössä oli tärkeää olla toimivat tietojärjestelmät. Laitteiden toimivuus oli tärkeää työn sujumisen ja kirjaamisen oppimisen näkökulmasta niin opetustyössä kuin hoitotyössä toimiville. Aktiivinen pyrkimys, avoin tiedonkulku, eteenpäin pyrkiminen ja tilaisuuksiin tarttuminen olivat edellytyksiä työyhteisön tiedon uudistamiselle ja yhteisöllisen osaamisen syntymiselle. Parempi tiedonkulku auttaa myös tiedonhallinnassa Mitä on tehtävä, jotta tiedonhallinnan osaaminen työyhteisössä paranee? Tulosten mukaan muutososaamiseen ja muutoksen johtamiseen nähtiin tarvittavan parempaa tiedonkulkua, ajanmukaisia työvälineitä, sitoutumista ja resursseja toimintaympäristössä. Mikäli tässä osaamisessa on puutetta, se esti tiedonhallinnan osaamisen kehittymistä. Työyhteisö kehittyy, jos sen johtamisella ja osaamisen johtamisella sekä tietotyövälineillä luodaan edellytykset olla kehittäjiä, mikä edistää koko työyhteisön kehittäjämäistä työotetta. Tutkimuksen lopputuloksissa tiedonhallinnan osaamisen kehittymisen yksilötason edellytyksiksi määriteltiin: Hyvä substanssin osaaminen, kiinnostuneisuus oppimiseen, tavoitetietoisuus, työyhteisön tuki, alueen verkostokumppanien tuki, toimiva työympäristö ja tiedonkulku. Toimintaympäristövaatimukset hyvälle tiedonhallinnan kehittymiselle olivat: Toimintaympäristön välineiden ajantasaisuus, johtamis- ja muutososaamiseen panostaminen, hyvä, avoin tiedottaminen sekä työyhteisön yhteisöllinen työskentely. Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan tiedonhallinnan osaaminen uudistuu nopeasti. Kehityksessä mukana pysyminen edellyttää yksilöltä kehittäjämäistä työotetta ja työyhteisöltä voimavarojen kohdistamista kehittäjämäisyyteen. Onnistuminen vaatii työyhteisön johtajan vahvaa johtamisosaamista, sitoutumista kehittämiseen sekä jatkuvaa muutososaamiseen panostamista. ELINA RAJALAHTI TtT, yliopettaja, Laurea -ammattikorkeakoulu LÄHTEET SIVULLA 12. Pro terveys 9
SÄHKÖINEN ASIOINTI Asiakaslähtöiset sähköiset terveyspalvelut käyttöön Kokemukset ASSI-hankkeesta osoittavat, että kehittämistyötä voidaan edistää esimerkiksi muutosjohtamisella. Sähköisten terveyspalvelujen käyttöönotto muuttaa niin asiakkaan kuin ammattilaisen roolia, tehtäviä ja osaamista. Sähköinen asiointi sosiaali- ja terveydenhuollossa on ajankohtainen ja voimakkaasti kehittyvä alue. Kansalaisten käytössä on kansallisia sähköisiä terveyspalveluja, kuten Omakanta-palvelu sekä alueellisesti tai paikallisesti käytössä olevia omaterveyspalveluja. Asiakaslähtöisyyttä ja sähköisten terveyspalvelujen laajempaa käyttöä painotetaan tulevassa sote-uudistuksessa ja erilaisissa strategioissa, kuten Sotetieto hyötykäyttöön -strategia 2020. Tavoitteena on, että kansalainen asioi sähköisesti, tuottaa tietoja omaan ja ammattilaisten käyttöön ja että luotettava hyvinvointitieto ja sen hyödyntämistä tukevat palvelut ovat saatavilla. Sähköisten palvelujen tarjoaminen kansalaisille antaa mahdollisuuden luoda uudenlaisia asiakaslähtöisiä ja vaikuttavia palveluratkaisuja hyvinvointipalveluiden ja omahoidon toteuttamiseen. Sähköisistä palveluista suoraa hyötyä asiakkaille Asiakaslähtöisillä ja sähköisillä terveyspalveluilla voidaan lisätä hoidon vaikuttavuutta, palvelujen saatavuutta, kustannustehokkuutta sekä asiakkaiden ja työntekijöiden tyytyväisyyttä. (ks. Virtanen ym. 2011; Jauhiainen & Sihvo 2013). Kansalaisilla on myös halukkuutta ja valmiutta ottaa käyttöön sähköisiä terveyspalveluja (esim. Jauhiainen ym. 2014; Hyppönen ym. 2014). Sähköisten palvelujen kehittämisessä ja käyttöönotossa korostuu asiakaslähtöisyys. Tämä edellyttää sektorirajat ylittävää yhteistä ymmärrystä asiakaslähtöisyydestä sekä uusia työtapoja ja työvälineitä (Virtanen ym. 2011; Koivuniemi ym. 2014). Asiakas nähdään aktiivisena toimijana ja oman terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijuuden kautta resurssina, jonka voimavaroja ja osaamista ei pelkkiä tarpeita, hyödynnetään palveluiden suunnittelussa, kehittämisessä ja toteuttamisessa. AS- SI-hankkeessa asiakaslähtöisyyttä toteutettiin ottamalla asiakkaat mukaan palvelujen kehittämistyöhön tasavertaisina kumppaneina. Sähköiset terveyspalvelut ketterästi käyttöön Sähköisten palvelujen käyttöönotto edellyttää palvelupolkujen samanaikaista kehittämistä asiakaslähtöisiksi. ASSI-hankkeessa sähköisiä terveyspalveluja otettiin käyttöön ns. casepilottien avulla, jotka liittyivät pitkäaikaissairaiden (diabetes-, sydän- ja verisuonisairaudet) omahoidon kehittämiseen sekä terveyden ja työhyvinvoinnin edistämiseen. Käyttöönotettuja sähköisiä palveluja olivat sähköinen ajanvaraus, sähköiset lomakkeet, erilaiset terveyden seurantaan liittyvät testit ja mittaukset, yhteydenpito omahoitajan kanssa sekä sähköinen omahoitopalvelu. Esimerkiksi diabetesasiakkaan hoitopolkuun liitettiin sähköinen ajanvaraus diabeteshoitajalle, sähköinen omahoitolomake ja omahoitopalvelun hyödyntäminen omahoidon tukena. INFO Artikkelissa kuvataan, miten asiakaslähtöisten omahoitoa ja etähoitoa tukevien sähköisten palveluprosessien käyttöönoton innovaatiot perusterveydenhuollossa (ASSI) -hankkeessa sähköisiä terveyspalveluja kehitettiin ja käyttöönotettiin asiakaslähtöisesti Pohjois-Karjalan ja Ylä-Savon alueen kansalaisille. Suunnittelussa hyödynnettiin palvelumuotoilun menetelmiä kuten asiakashaastatteluja, visualisointia sekä yhteiskehittelyä. Lisäksi sovellettiin iteratiivista eli toistuvien vaiheiden toimintatapaa, johon liittyi asiakasymmärryksen hankkiminen, palvelun konseptointi, testaus ja arviointi käyttäjien kanssa toistuvana prosessina. (ks. Miettinen 2011.) ASSI-hankkeen osatoteuttajat tekivät kehittämistyötä moniammatillisissa kehittämistyöpajoissa kuviossa 1 esitetyn ketterän kehittämisen mallin mukaisesti (Jauhiainen & Sihvo 2014). Kehittämiskohteeksi valitun palvelupolun suunnittelu alkoi asiakasymmärryksen muodostamisesta tunnistamalla laajasti asiakkaan odotuksia ja tarpeita, erilaisia asiakasryhmiä sekä palvelun ideoita ja vaihtoehtoja. Työskentelyssä hyödynnettiin asiakkaista ja palveluprosessista saatavilla olevaa kokemustietoa ja tietojärjestelmästä saatavaa tietoa. Näin saatiin esille palvelujen kehittämisideat. 10 Pro terveys
SÄHKÖINEN ASIOINTI Tämän jälkeen laadittiin uuden palvelupolun ensimmäinen luonnos eli konseptikuvaus. Palvelupolkua arvioitiin haastattelemalla palvelun käyttäjiä tai tulevia käyttäjiä konseptikuvauksen avulla. Haastattelut antoivat entistä Asiakaslähtöisillä ja sähköisillä terveyspalveluilla voidaan lisätä hoidon vaikuttavuutta, palvelujen saatavuutta, kustannustehokkuutta sekä asiakkaiden ja työntekijöiden tyytyväisyyttä. laajemman käsityksen asiakkaiden tarpeista, aikaisemmista palvelukokemuksista, peloista ja epätietoisuudesta hakeutua hoitoon sekä palvelupolkua ja sähköisiä palveluja koskevista toiveista. Saatu tieto auttoi suunnittelemaan palvelupolun entistä asiakaslähtöisemmäksi ja tarkentamaan, mille asiakasryhmälle suunniteltu palvelupolku ja siihen liittyvät sähköiset palvelut soveltuivat. Sähköiset palvelut liitettiin luontevaksi osaksi asiakkaan palvelupolkua. Palvelupolussa kuvattiin asiakkaan ja ammattilaisen toiminnot. Palvelutuotannon tukitoimissa kuvattiin asiakastiedon liikkuminen sähköisissä tietojärjestelmissä palvelupolun eri vaiheissa. Palvelupolun kuvaaminen toi näkyväksi myös ammattilaisen työn muutoksen, kun asiakas kohdataankin sähköisten välineiden avulla. Kuvattu palvelupolku toimi osaltaan käyttöönoton toimintamallina. Ketteryys kehittämistyössä näyttäytyi varsinkin suunnitellun palvelupolun pilotoinneissa. Palvelupolkua pilotoitiin ensin pienelle käyttäjäryhmälle. Sähköisen palvelun käytettävyyttä, omahoidon sekä palvelupolun toteutumista ja tuloksellisuutta arvioitiin asiakkaiden ja ammattilaisten käyttäjäkokemuksilla sekä tietojärjestelmiin tallentuneilla faktatiedoilla kuten hoitotasapainoa kuvaavilla tiedoilla. Tämän jälkeen pilotointia laajennettiin tarvittaessa suuremmalle käyttäjäryhmälle. Pilotoinnin kuluessa ketteryys ja herkkyys tehdä muutoksia osoittautui tarpeelliseksi. Niin ammattilaiset kuin asiakkaatkin oppivat palvelusta koko prosessin ajan, jolloin muutoksia palvelupolkuun tai sähköiseen palveluun tuli tämän oppimisprosessin tuloksena. Lopulta hyväksi havaittu palvelupolku viimeisteltiin ja määriteltiin sen vaikuttavuutta mittaavat mittarit osana organisaation strategisia mittareita. Palvelupolun ja siihen liittyvien sähköisten palvelujen tulee olla toimivat ennen niiden ottamista osaksi palvelutuotantoa. Palvelupolun ja siihen liittyvien sähköisten palvelujen jatkuva arviointi on tarpeellista, jotta palveluja voidaan uudistaa ja kehittää. Käyttöönoton edellytyksenä osaaminen ja johdon tuki Sähköisten terveyspalvelujen käyttöönotto muuttaa niin asiakkaan kuin ammattilaisen roolia, tehtäviä ja osaamista. Suurimpina haasteina ovat asiakkaan ja ammattilaisen osaaminen ja sitoutuminen uusiin palveluihin ja niiden hyödyntämiseen. (Jauhiainen & Sihvo 2015.) Esimerkiksi pitkäaikaissairaiden asiakkaiden tulee hallita sekä oman sairauden omahoito että sähköisten palvelujen käyttö ja hyödyntäminen omahoidon tukena. Asiakkaiden ohjaaminen sähköisten palvelujen käyttöön ja verkossa tapahtuva valmennus hyödyntäen myös asiakkaan tuottamaa terveystietoa ovat keskeisiä osaamisalueita sairaanhoitajan työssä. Asiakkaan ja sairaanhoitajan välinen yhteistyösuhde tapahtuu tulevaisuudessa yhä enemmän sähköisesti verkossa yhteisesti sovitulla tavalla. (Jauhiainen & Sihvo 2015.) Tämä voi jopa syventää yhteistyösuhdetta ja parantaa omahoitoa, josta saatiin viitteitä hankkeen pilotissa. Palvelupolkujen pilotointeihin liittyvissä valmennuksissa hyödynnettiin ammattilaisten ja asiakkaiden yhteistä ryhmävalmennusta. Ohjauksessa on tärkeää huomioida eri asiakasryhmät ja heidän ohjaustarpeensa sekä ohjauksen monikanavaisuus, jolloin asiakas voi valita itselleen parhaan tavan saada ohjausta ja Kuvio 1. Asiakaslähtöisten sähköisten palvelujen ketterä kehittäminen ja käyttöönotto ASSI-hankkeessa. Pro terveys 11
SÄHKÖINEN ASIOINTI oppia. Tärkeää on havaita ne asiakkaat, jotka tarvitsevat erityistukea sähköisten terveyspalvelujen käyttöön ja ohjaukseen. (Jauhiainen ym. 2014.) Organisaation johto ja esimiehet ovat merkittävässä asemassa onnistuneen sähköisten terveyspalvelujen ketterän ja jatkuvan kehittämisen mahdollistajina. Sähköisten palvelujen käyttöönotto tarkoittaa muutoksia toimintamalleihin, kun palvelut liitetään osaksi uudistuvia asiakaslähtöisiä palvelupolkuja. (ks. Tuomivaara 2014.) Kehittämistyön tekeminen yhteisöllisenä prosessina, johon osallistuvat asiakkaat, ammattilaiset, johto ja tietotekniikan asiantuntijat, lisäävät sitoutumista ja motivaatiota ottaa käyttöön uudistettuja palveluja. (Jauhiainen & Sihvo 2015) On tärkeää myös huomioida, että asiakkaiden käytettävissä on erilaisia palveluja, koska kaikki eivät voi käyttää sähköisiä palveluja. Kehittämistyössä vaaditaan resursseja ja sitoutumista Hoitotyön johdon ja esimiesten sitoutuminen ja muutosjohtaminen edistävät kehittämistyötä. Uuden oppiminen, vanhasta luopuminen sekä uuden toimintamallin omaksuminen ja käytön syventäminen vie energiaa ja aikaa. Johdon oikein kohdentamat resurssit, tuki ja ohjaus auttavat ammattilaisia käyttämään sähköisiä palveluja asiakastyössä, sitoutumaan yhteisesti sovittuihin linjauksiin palvelujen käytöstä ja uudistamaan hoitotyön sisältöä ja työmenetelmiä. Organisaatioihin tarvitaan kehittäjäsairaanhoitajia, joiden tehtävänä on toimia ammattilaisten ja asiakkaiden apuna ja tukena sähköisten palvelujen käytössä. Sähköisten palvelujen suunnittelussa ja käyttöönotossa on huolehdittava potilasturvallisuudesta ja siitä, että tekninen tuki toimii niin asiakkaille kuin ammattilaisille. Sähköisten palvelujen käyttöönotto on jatkuva kehittämisprosessi, jota esimiesten tulee edistää ja johtaa ketterästi ihmisten ehdoilla, mutta teknologian tukemana. Johtamisessa korostuu osaamisen johtaminen ja uusien innovaatioiden syntymistä ja uudenlaista digitalisaatioajan toimintakulttuuria tukeva ja mahdollistava johtaminen (Jauhiainen & Sihvo 2014). PÄIVI SIHVO THM, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu ANNIKKI JAUHIAINEN TtT, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu HELENA IKONEN TtM, pt. tuntiopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu LÄHTEET Hyppönen H, Hyry J, Valta K & Ahlgren S. 2014. Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköinen asiointi. Kansalaisten kokemukset ja kehittämistarpeet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Raportteja 33/2014. Helsinki. Jauhiainen A & Sihvo P. 2013. Sähköinen asiointi uusia mahdollisuuksia hyvinvointipalvelujen tuottamiseen ja omahoidon toteuttamiseen. Teoksessa: Mikkonen I & Myller H (toim.) Itä-Suomen ammattikorkeakoulut - Yhteistyössä hyvinvoinnin osaamista edistämässä. ISAT julkaisusarja 1/2012. Kopijyvä, Kuopio. Jauhiainen A & Sihvo P (toim.) 2014. Sähköiset terveyspalvelut käyttöön terveydenhuollossa. Teoriasta käytäntöön. Karelia-ammattikorkeakoulun julkaisujab:33. https:// www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/86478/ B33.pdf?sequence=1 Jauhiainen A, Sihvo P, Ikonen H & Rytkönen P. 2014. Kansalaisilla hyvät valmiudet sähköisiin terveyspalveluihin. Finnish Journal of ehealth and ewelfare 6 (2 3), 70 78. Jauhiainen A & Sihvo P. 2015. Sähköisten terveyspalvelujen käyttö haasteet asiakkaan ja ammattilaisen osaamiselle ja koulutukselle. Teoksessa. Mutka U, Laitinen- Väänänen S, Virolainen M (Toim.). Monitoimijuus haastaa koulutuksen. Uusiutuvaa pedagogiikkaa ja TKI_toimintaa. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 206. Koivuniemi K, Holmberg-Marttila D, Hirsso P & Mattelmäki U. 2014. Terveydenhuollon kompassi. Avain asiakkuuteen. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki. Miettinen S. (toim.) 2011. Palvelumuotoilu uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Teknologiateollisuus, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Savoniaammattikorkeakoulu, Kuopion Muotoiluakatemia, Helsinki. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena - Sotetieto hyötykäyttöön -strategia 2020. Tuomivaara S. 2014. Enemmän teknologiaa, lisää johtamistaitoja. Premissi 3, 24 27. Virtanen P, Suoheimo M., Lamminmäki S, Ahonen P & Suokas M. 2011. Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaalija terveyspalvelujen kehittämiseen. Tekesin katsaus 281. LOUHIMALLA LISÄÄ TIETOA SIVU 4 KIRJALLISUUS Bifet A. 2010 Adaptive Stream Mining: Pattern Learning and Mining from Evolving Data Streams. IOS Press, Amsterdam, Netherlands. Saatavissa: http://site.ebrary.com/lib/ uef/doc?id=10375704&ppg=15 (Käytettävissä Itä-Suomen yliopiston sekä KYSin verkoissa) (Luettu 29.7.2015) Dykes P. C. & Collins S.A. 2013. Building Linkages between nursing care and improved patient outcomes: the role of health information technology. The Online Journal of Issues in Nursing. 18(3), man4. Ensio A., Saranto K., Ikonen H. & Iivari A-K. 2006. The national evaluation of standardized termi-nology. Teoksessa: Park H-A., Murray P., Delaney C., (toim) Consumer-Centered Computer-Supported Care for Healthy People. Proceedings of NI2006, Seoul, Amsterdam: IOS Press, Vol. 122, 749 752. Feldman R. & Sanger J. 2013. The Text Mining Handbook. Advanced Approaches in Analyzing Unstructured Data. Cambridge Books Online. Cambridge University Press. Online ISBN: 9780511546914. Hardback ISBN: 9780521836579. Saatavilla: http://dx.doi. org/10.1017/cbo9780511546914 (Luettu 29.7.2015) Saba V.K. 2012. Clinical Care Classification (CCC) System, Version 2.5. User s Guide. 2nd Edition. Springer Publishing Company, LLC, New York, USA. Westra B.L., Subramanian A.H., Colleen M., Matney S.A., Wilson P.S, Huff S.M., Huber D.L. & Delaney C.W. 2010. Achieving Meaningful Use of Electronic Health Records Through the Inte-gration of the Nursing Management Minimum Data Set. The Journal of Nursing Administration 40 (7/8) 336 343. TIETO HALLINTAAN SIVU 8 LÄHTEET Ensio A. & Saranto K. 2004. Hoitotyön Elektroninen Kirjaaminen. Suomen sairaanhoitajaliitto ry, Helsinki. Kinnunen U-M. 2013. Haavanhoidon kirjaamismalli innovaatio kliiniseen hoitotyöhön. Itä-Suomen yliopisto. Väitöskirja. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Tutkimuksia. 60. Kopijyvä, Kuopio. Liljamo P, Kinnunen U- M & Ensio A 2012. FinCC-Luokituskokonaisuuden käyttöopas: SHTaL 3.0, SHToL 3.0, SHTuL 1.0. Luokitukset, Termistöt ja tilasto-ohjeet, 2/2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki: [Verkkodokumentti]. Saatavilla: http://urn.fi/urn:isbn:978-952-245-675-5 Rajalahti E. 2014. Terveysalan opettajien tiedonhallinnan osaamisen uudistaminen. Itä-Suomen yliopisto. Väitöskirja. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Tutkimuksia. 89. Grano, Kuopio. Tanttu K. 2008. Nationally Standardized Electronic Nursing Documentation. National Nursing Documentation Project in Finland 5/2005-5/2008. Hospital District of Southwest Finland. UUSILLA PALVELUILLA KOHTI ELINTAPAMUUTOSTA SIVU 14 LÄHTEET Health at a Glance: Europe 2014. Verkkojulkaisu http://www. oecd-ilibrary.org/docserver/download/8114211e.pdf?expire s=1439398127&id=id&accname=guest&checksum=343056 80FCE2EB9DEB2AF3AB87E66D6B IHI 2015. The IHI Triple Aim. Verkkojulkaisu http://www.ihi. org/engage/initiatives/tripleaim/pages/default.aspx Porter ME, Pabo EA and Lee TH. 2013. Redesigning Primary Care: A Strategic Vision To Improve Value By Organizing Around Patients' Needs Health Affairs, 32, no.3 (2013):516-525.Porter The Chronic Care model 2015. Verkkojulkaisu http://www. improvingchroniccare.org/index.php?p=the_chronic_care_ Model&s=2. 12 Pro terveys
13.-15. tammikuuta 2016 Messukeskus, Helsinki Ammattitapahtuma täynnä innovatiivisia kohtaamisia ja ajatustenvaihtoa KANSAINVÄLISEMPI puhuttelee Suomen lisäksi kaikkia Pohjoismaita INNOVATIIVISEMPI esittelee uusia teknologioita, ratkaisuja ja toimijoita YHTEISÖLLISEMPI ottaa huomioon yhteisöjen tarpeet terveysteknologian ja ehealthin näkökulmasta TUTUSTU NÄYTTEILLEASETTAMISEEN JA VIERAILUUN OSOITTEESSA www.easyfairs.com/nhtef
SÄHKÖINEN ASIOINTI Uusilla palveluilla kohti elintapamuutosta Valistaminen vastaanotolla ei sovellu elintapamuutoksen tueksi vaan asiakas tarvitsee uudenlaisia palveluja. Monet pitkäaikais- ja kansansairaudet ovat kytköksissä henkilön arjessa tekemiin valintoihin ja elintapoihin. Monet asiakkaat tarvitsevat terveydenhuollon ammattilaisten tukea elintapojensa muutosprosessissa. Sähköiset palvelut voivat tarjota asiakkaille todellista lisäarvoa, jos ne liitetään asiakkaan omia valintoja tukevaan päätöksentekoon ja integroidaan saumattomasti muuhun terveyspalveluun. Tällöin on asiakkaasta kiinni millä intensiteetillä hän palvelua käyttää: täysin itsenäisesti vai yhteistyövälineenä ammattilaisen kanssa. Hämeenlinnassa palveluvalikoiman kehittäminen on perustunut näihin lähtökohtiin. Case Hämeenlinna palveluvalikoima uusiksi Hämeenlinnan kaupungin terveyspalveluissa tarjotaan avosairaanhoidon, suun terveydenhuollon, geriatrian sekä terveyskeskussairaalan palveluja. Väestöpohja on 68 000 asukasta. Terveysasemia on kahdeksan koon vaihdellessa pienestä 2500 asukkaan asemasta suureen 27000 asukkaan terveysasemaan. Palveluvalikoiman kehittämisen taustalla ovat perusterveydenhuollon kehittämistarpeet ja keinona tiedolla johtaminen. Suomessa toteutettavan sote-uudistuksen linjauksissa keskeisiksi lähtökohdiksi on määritelty terveyserojen kaventaminen ja kustannusten hallinta. Perusterveydenhuollon haasteeksi ovat muodostuneet sekä hoidon saatavuuden ongelmat (THL 2015) että keskitasoiset tai heikot hoitotulokset OECD Euroopan maiden vertailussa erityisesti kansansairauksien osalta (mm. iskeemisen sydänsairauden kuolleisuustilastot ja itse koettu terveydentila). (Health at a Glance: Europe 2014: 23, 34-35.) Hämeenlinnassa todettiin, että haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan tietoa väestön ja erityisesti asiakaskunnan terveydentilasta. Terveyspalvelujen johto teki päätöksen, että tietyt strategisesti tärkeät mittarit, kuten verenpaine, tupakointistatus ja painoindeksi, kirjataan systemaattisesti kaikista asiakkaista. Kattavan mittaritiedon avulla voidaan arvioida hoidon tuloksia ja tunnistaa asiakkaiden palvelutarpeita. Palveluvalikoimaa ja sähköisiä palveluja on suunniteltu näiden tietojen varassa. Uudistukseen tarkkojen tavoitteiden kautta Terveyspalvelujen strategiaan määriteltiin vuonna 2010 selkeä visio ja tavoitteet, joiden saavuttamiseksi on tehty systemaattista työtä viiden vuoden ajan. Yhtäaikaisesti on tavoiteltu tuottavuuden ja vaikuttavuuden nousua sekä hoidon saatavuuden parantumista. (Triple Aim, IHI 2015). Asiakkaiden hoidon kokonaisuutta on kehitetty terveyshyötymallin viitekehyksessä käyttäen apuna Porterin määrittelyä asiakkaiden erilaisista palvelutarpeista ja palveluiden tarkoituksenmukaisesta kohdentamisesta (The Chronic Care Model 2015, Porter ym. 2013). Toimintamallin kehittäminen ja jalkauttaminen on vaatinut johdon vahvan tuen, Hämeenlinnassa sille oli myös tilaajan ja poliittisten päättäjien tuki. Johtaminen muutettiin tukemaan tiimien tavoitteellista toimintaa. Muutos työtavassa on vaatinut henkilöstöltä vallitsevan ajat- telutavan muutoksen. Kehittäminen ja tavoitteiden arviointi on tullut osaksi päivittäistä työtä. Henkilöstön näkökulmasta sähköiset palvelut ovat muuttaneet sekä työn tekemisen että asiakkaan kohtaamisen tapaa. Palveluvalikoimaan radikaali muutos Palveluvalikoima uudistettiin radikaalisti asiakkaiden tarpeiden pohjalta ja nyt tarjolla on intensiteetiltään erilaisia palveluja: kevyistä sähköisistä palveluista aina erikoislääkärin vastaanottoon. Sähköisten palvelujen etuna on, että ne ovat asiakkaan käytettävissä terveydenhuollon ammattilaisen ajasta riippumatta, ne lisäävät asiakkaan oma- ja itsehoidon mahdollisuuksia sekä elintapojen muutoksessa että oireiden arvioinnissa. Välillisesti tavoitellaan myös hoitotulosten paranemista, terveydenhuollon resurssihukan pienenemistä ja palvelujen saatavuuden parantumista. minunterveyteni.fi palvelukokonaisuus Sähköisten palvelujen kokonaisuus otettiin käyttöön maaliskuussa 2015. Asiakas voi käyttää palvelua itsenäisesti tai kyt- 14 Pro terveys