InnoTietoa! hanke Ruotsissa: Vallkonferens i Uppsala 5.2.-6.2.2014 Raija Suomela, MTT Ruukki 1. Tuoreita nurmi- ja rehukasvituloksia Ruotsin nurmipäiviltä Ruotsissa Uppsalassa Sveriges Lantbruks Universitet (SLU) järjesti kaksipäiväisen nurmikonferenssin, jonne kokoontui Ruotsin nurmi- ja rehukasvitutkimuksen kärki esittelemään viimeisimpiä tuloksiaan. Ruotsin maatalousyliopiston Uumajan ja Uppsalan tutkimus- ja kehitystyö sisältävät useita myös Keski- ja Pohjois-Suomen nautasektorille ajankohtaisia aiheita. Konferenssin mielenkiintoisimmat teemat kuultiinkin Uumajasta, joka on maantieteellisesti ja ilmastollisesti lähellä meidän tuotanto-olojamme. Valtaosa konferenssin kuulijoista oli ruotsalaisia, sillä paikalla oli yhteensä vain 8 ulkomaalaista Norjasta ja Suomesta. Ohjelma oli erittäin mielenkiintoinen. Kaksipäiväisen seminaarin ensimmäinen osa keskittyi vahvasti naudan lietelannan tehokkaaseen hyödyntämiseen (lietteen käsittely, levitysmenetelmät, levittämisen ajoittaminen, ympäristönäkökulma). Tämän jälkeen käsiteltiin nurmituotannossa menestymisen perusteita ja Ruotsin viime vuosien nurmimestarit kertoivat menestymisensä salaisuuksista. Kuulimme seminaarissa rehun ruokinnallisen laadun tuloksista (mm.säilörehun valkuaispitoisuuden merkitys) sekä mm. nurmen viljelytekniikoista ja talvehtimistuloksista. Tulosten seuraamista hankaloittivat joskus vahva Etelä-Ruotsin murre sekä esimerkiksi se, ettei nurmen sadonmäärityksen menetelmää välttämättä kerrottu, tai että nurmen laatutuloksissa ei käytetty D-arvoa laadun määreenä. Tästä syystä raportoin ne osiot seminaarista, jotka teemoiltaan ja tutkimusmenetelmiltään olivat vertailtavissa alueemme tutkimukseen ja viljelyyn. Joka tapauksessa tilaisuudesta jäi vahvasti mieleen, että Suomen nurmituotannon tutkimus tekee tutkimusta aivan hyvällä tasolla ja tuottaa käytäntöön sovellettavia tuloksia omalla maaperällämme. 2. Keskiviikko 5.2.2014 2.1. Lannan tehokas hyödyntäminen nurmikierroissa Salomon ym. (2014) kertoivat Keski-Ruotsissa suoritetusta kokeesta, jossa tutkimuksen tavoitteena oli löytää keino jolla voisi vähentää lietteen ammoniakkihävikkiä, nostaa nurmisatoa ja sen valkuaispitoisuutta. Testaaminen tapahtui naudan lietelannalla kolmen korjuukerran 1
nurmelle. Nurmessa oli 25 % englannin raiheinää, 45 % timoteita ja 30 % nurminataa. Koe suoritettiin runsasmultaisella jäykällä savella. Kokeessa nurmea a) ei lannoitettu ollenkaan tai levitettiin b) 80 + 60, c) 110 + 30 tai d) 115 + 95 kg typpeä mineraalilannoitteena, tai lannoittamiseen käytettiin lietelantaa joko 30 tai 15 t /ha pintaan tai sijoittamalla. Tällöin typpilannoitusmäärät nurmelle olivat e) 80 + 60 LIETE, f) 110 + 30 LIETE tai g) 60 LIETE + 80. Kolmatta satoa ei lannoitettu lainkaan. Maaperä osoittautui erittäin viljavaksi, sillä ilman mitään lannoitusta nurmesta saatiin satoa 8 600 kg ka /ha. Kaikki edellä kuvatut lannoitusvaihtoehdot tuottivat nurmisatoa 10 100 10 700 kg ka /ha. Typen hyväksikäyttö oli suurinta mineraalilannoitetussa nurmessa. Lannoitetuista huonoiten menestyi keväällä lietettä saanut nurmi. Lietteen multaaminen (sijoittaminen, avoin viilu) vähensi ammoniakin haihtumista kokeessa yli 50 %, mutta tämä ei lisännyt nurmen satomäärää. Koevuodet 2010 ja 2011 olivat hyvin kuivia ja vuosi 2012 erittäin sateinen, mikä osin johti suomalaisittain tarkasteluna melko erikoisiin tuloksiin. 2.2. Naudan lietteen ja rejektin typen hyödyntämisen tehostaminen rikkihapon avulla Tavoitteena Gustafsson ja Delin (2014) kokeessa oli lietettä tai biokaasulaitoksen rejektiä rikkihapolla käsittelemällä muuttaa lannan ammoniakki (haihtuva typpi) ammoniumtypeksi (ei haihtuva) typpihävikkien vähentämiseksi lietteen levitysvaiheessa. Etelä-Ruotsissa suoritetussa kokeessa lietteen levitys tehtiin letkulevittimellä nurmen pintaan. Lietteen tai rejektin käsittelyä rikkihapolla on testattu Tanskassa (SyreN menetelmä) viime vuosina jossain määrin. Haihtuvan typen (ammoniakin) määrän vähentyessä maahan ja kasvinkäyttöön tulevan typen määrän pitäisi lisääntyä ja näin tehostaa lannan typen hyödyntämistä. Peltomittakaavassa menetelmä vaatii kuitenkin oman melko arvokkaan laitteiston eikä menetelmän kustannustehokkuudesta ole vielä tutkimustuloksia. Tässä kokeessa rikkihappokäsittely laski lannan luonnostaan korkeaa ph-arvoa vain vähän. Rejektillä lannoitetun nurmen sato oli käsittelemättömällä lietteellä lannoitettua nurmisatoa suurempi. Rikkihappolisäys lietteeseen nosti nurmisatoa sekä rejektillä että tavanomaisella lietteellä lannoitettaessa, mutta selvästi suurimmat sadot kokeessa saatiin mineraalilannoitteilla. 2.3. Lietelannoitus nurmelle syksyllä hyödyt ja haitat Pohjois-Ruotsissa Uumajassa vuosina 2007-2009 ja Etelä-Ruotsissa Skarassa vuosina 2009 ja 2010 tutkittiin naudan lietteen levitysajankohdan vaikutusta lietelannan lannoitusarvoon ja ravinnehuuhtoumiin (Palmborg ym. 2014). Ammonium- ja nitraattitypen määrät maassa eivät nousseet merkittävästi lietteen levittämisen jälkeen. Ammoniakin haihtuminen 20-90 % oli selkeästi sidoksissa levityshetken sääolosuhteisiin. Kuiva ja tuulinen sää lisäsi huomattavasti 2
typen haihtumista ammoniakkina. Sade tai pakkanen heti levityksen jälkeen vähensi ammoniakkipäästöjä. Levitysajankohdalla ei haihtumiseen sinänsä ollut merkitystä. Nitraatin huuhtoumamääriä mitattiin vain Skarassa. Myös ne olivat sidoksissa sääoloihin. Lietteen levittämisestä 35-45 m 3 /ha ei aiheutunut nurmella ollenkaan (ensimmäinen vuosi) tai 10-20 kg N /ha (toinen vuosi) lisähuuhtoumaa lietteen levittämättä jättämiseen verrattuna. Syys- ja kevätlannoittaminen nostivat yleensä hieman satoa ja sadon typpi- ja kaliumpitoisuuksia lannoittamatta jättämiseen verrattuna. Kokeessa testattiin merkityn typen 15 N avulla lietelannan sisältämän typen kulkeutumista kasveissa. Testauksessa paljastui, että kasvit sitoivat ammoniumtyppeä saman verran aikaisin keväällä ja syksyllä, mutta typpi ohjautui keväällä pääosin vihermassan kasvuun ja syksyllä pääosin juuristoon. 2.4. Naudan ja sian lietteen typpi- ja fosforipäästöjen ehkäiseminen viljelyssä Etelä-Ruotsissa Hallandin savimaalla on tutkittu naudan ja sian lietteen tehokkaampaa hyödyntämistä kevätviljalla ja nurmella (Aronsson ym. 2014). Tulokset osoittivat, että naudan lietteen levittäminen (25-40 tn /ha) nurmelle syksyllä ei lisännyt typen huuhtoumariskiä. Fosforin huuhtoutumiselle riski oli olemassa, ja siksi lietteen levittämistä märkään savimaahan tulisi tulosten mukaan välttää. Huuhtoumaa edesauttoi raskaassa savimaassa olleet halkeamat. Lokakuun lietteen levityksen jälkeen liukoisen fosforin huuhtoumat olivat kuitenkin korkeintaan 0,34 kg P /ha ja kokonaisfosforin 0,58 kg P /ha eli ei kohtuuttoman korkeita. Lietteen multaamisen nähtiin olevan merkityksellinen fosforihuuhtouman hallinnassa. 3. Nurmituotantoon keskittyminen tuo hyvän kokonaistuloksen karjatilalle Ruotsin nurmimestarit eri vuosilta Vasta valittu vuoden 2014 nurmimestarit sekä aikaisempien vuosien 2013 ja 2009 nurmimestarit kertoivat menestymisensä avaimet seminaariyleisölle. Käytännössä toteutunut tehokas nurmentuotanto oli yksi kiinnostavimmista esillä olleista aiheista. 3.1. Vuoden 2014 Nurmimestari: Yksinkertainen nurmituotannon ketju ja korkeat tavoitteet tuotannolle Vuoden 2014 nurmimestarit olivat Richard ja Lennart Johansson Frändeforssista kohtuullisen läheltä Göteborgia Etelä-Ruotsissa. Heidän päätuotantosuuntansa oli lihanautojen (650 eläintä) kasvattaminen, ja ruokinnassa karkea rehun osuus oli vähintään 50 %. Korkealaatuisen karkearehun avulla he olivat onnistuneet vähentämään ostovalkuaisrehunosuutta ruokinnassa. Johanssonit olivat kuusi vuotta sitten tehneet tuotannolle strategian, jossa huomioitiin tuotannon 3
talous, viljely, nurmen korjuutekniikka ja eläinten ruokinta. Viljelyalasta (850 ha) noin 200 ha oli karkearehutuotannossa, josta nurmi korjattiin säilörehuksi tai säilöheinäksi omalle tilalle sekä kuivaheinäksi ja kokoviljasäilörehuksi myyntiin. Nurmet perustetaan suojaviljaan (ohra), joka kylvetään 25 cm rivivälein jotta alla kasvavalle nurmelle riittää valoa perustamisvuonna. Nurmet ovat 2-3 vuotisia. Viljelijät ovat kokeilleet useita nurmiheinien lajiseoksia, mutta kokemus on osoittanut että seoksen tulee pohjautua vahvasti timoteihin. Nurmen korjuun kestoa on saatu lyhennettyä 1-2 päivään tilayhteistyön avulla. Kuivalantaa levitetään nurmille syksyllä. Tilan erityisyys oli sen monialaisuus. Viljelijät kertoivatkin, että heillä tuotetaan kaikkea siemenestä fileeseen. 3.2. Vuoden 2013 Nurmimestari: Tarkkuus kaikissa tuotannon vaiheissa Veljekset Bengtssons viljelevät Olofstorpissa, joka myös sijaitsee lähellä Göteborgia. Heidän päätuotantosuuntansa on maidontuotanto. Lehmiä ja hiehoja tilalla on 110, lisäksi heillä on 125 porsasta ja 42 lammasta lihantuotannossa. Maitoa tilalla tuotetaan vuosittain 12700 kg EKM. Peltohehtaareista noin 100 on karkearehun (nurmi 85 ja maissi 15 ha) ja noin 100 viljan viljelyssä. Peltopinta-ala suhteessa eläinmäärään ja maitotuotokseen antaa ymmärtää, että tilalla todella saadaan suuret vuosittaiset nurmisadot. Nurmikierto on kolmivuotinen. Sen päätteeksi kylvetään syysvehnää, jonka jälkeen perustetaan jälleen nurmi puitavaan suojaviljaan (ohra tai kaura). Tila on kokeillut eri heinälajien lajikkeiden sadontuottokykyä, ja ovat näin pystyneet tehostamaan viljelyä tuottoisammaksi. Tilalla on käytössä neljän niiton strategia, jossa ensimmäiset niitot ovat toukokuun lopulla ja viimeiset syyskuussa. Heinälajikkeita joita mainittiin olivat mm. Lischka ja Grindstad timoteit, Birger-, Calibre- ja Aberdart -englannin raiheinät sekä rainata Hykor. Seoksissa oli myös apiloita ja sinimailasta (Vela). Tulevaisuudessa seoksiin lisätään Lischkan tilalle Switch timotei ja Birgerin tilalle Kentaur englannin raiheinä. Sadonlaatuun keskitytään ja se analysoidaan tarkasti joka korjuukerralta. 3.3. Vuoden 2009 Nurmimestari: Harkittu suunnitelma ja toiminta nurmenviljelyssä tuo kannattavuutta maidontuotantoon Vuonna 2009 valittu nurmimestari Per-Åke Perersin tila sijaitsee Växbossa (rannikolla Porin korkeudella). Tilan 95 lypsylehmää tuottavat keskimäärin 11000 kg EKM vuodessa. Tilalla on peltoalaa 112 ha, josta 76 ha nurmea ja 21 ha vihantarehua (kokoviljaa tai vehnä-herneseoksia), yli 15 ha ovat laitumia. Tilalla on keskitytty säilörehun tuotantokustannuksen alentamiseen tuottamalla säilörehusato lähellä tilakeskusta. Kolmivuotinen nurmikierto aloitetaan perustamalla nurmi suojaviljaan (vehnä-herne -kokovilja). Siemenseos jota tilalla käytetään sisältää paljolti 4
samoja lajikkeita joihin vuoden 2013 nurmimestarit Bengtssonssit olivat päätyneet. Tilalla on panostettu rehun säilyvyyteen sekä säilöntäaineen valinnassa että siilotyöskentelyssä. 4. Nurmiheinälajikkeen ja korjuuajankohdan vaikutus rehun laatuun Uumajassa oli tutkittu timoteilajikkeiden Grindstad ja Jonatan sekä Kasper nurminadan kehittymistä ja kehitysasteen vaikutusta rehun OIV-määrään (Gustavsson 2014). Tutkimuksessa oli tarkennettu eri lajikkeiden kehityseroja, kun nykyisin on jo yleinen tietous siitä, että rehun sulavuus heikentyy kasvuston kehittymisen myötä. Nurminata osoittautui timoteita kehitykseltään nopeammaksi, kun laskettiin päiviä kasvukauden alusta röyhimiseen. Kuitenkin nurminadan OIV-arvo röyhylle tulon jälkeen laski hitaammin kuin timotein tähkälle tulon jälkeen, mikä johtui siitä, että vaikka nurminata kasvusto tuli röyhylle, kasvustosta suuri osa oli yhä lehtiasteella. Timoteikasvuston tullessa tähkälle suurin osa kasvustosta on samassa kehitysvaiheessa. Timotei lajikkeista Jonatanin tähkälle tulo oli selkeästi Grindstadin tuloa hitaampaa, mutta tähkälle tulon jälkeen Jonatanin OIV-arvot laskivat Grindstadia nopeammin. Nilsdotter-Linde ym. (2014) raportoivat tutkimuksesta, jossa testattiin eri kasvilajien ja lajikkeiden tuomaa mahdollisuutta laajentaa nurmen ensimmäisen sadonkorjuun kestoa. Nurmikokeet suoritettiin vuosina 2007-2009 paikkakunnilla Jönköping, Kalmar ja Rådde. Nurmiseoksissa olivat joko aikaisen korjuun heinälajikkeet (aikaisin/nopeasti kehittyvä timotei, nurminata, englannin raiheinä ja apilat tai myöhäisen korjuun lajikkeet (myöhään /hitaasti kehittyvä timotei, englannin raiheinä ja apilat). Kun aikainen nurmiseoksen kevätsato korjattiin aikaisin ja myöhäinen myöhään, saatiin niistä yhtä suuret kuiva-ainesadot. Kuitupitoisuus oli hieman matalampi myöhemmin kehittyvän nurmiseoksen sadossa. Myöhäisen seoksen ongelmana oli englannin raiheinän talvehtimisen epäonnistumisen riski. Mikäli viljelijä käyttäisi tilallaan molempia seoksia, voisi korjuuta kyseisillä seoksilla venyttää tutkimuksen mukaan jopa 9 päivää. Kannattavampaa olisi tietysti korjata aikaiselta seokselta suuri sato ja samanaikaisesti myöhäiseltä seokselta erittäin sulava sato. 5. Nurmen valkuaispitoisuuden merkitys maitotuotokseen Huhtanen (2014) kertoi ruokintatutkimuksista, joissa nurmirehun raakavalkuaispitoisuuden merkitystä maitotuotokseen tai maidon valkuaistuotokseen on testattu. Tulokset viittaisivat siihen, että nurmirehun valkuaispitoisuudella ei olisi suurta merkitystä ruokinnan tehokkuuden kannalta. Mutta kuten Huhtanen itsekin totesi, on selkeää, ettei nurmentuotannossa pidä lähteä tämän tuloksen perusteella vähentämään typpilannoitusta. Aikaisemmista lannoituskokeista Suomesta olemme saaneet yksiselitteisen tuloksen, ettei nurmea käytännössä voi lannoittaa liikaa typellä nykyisillä lannoitusehdoilla, sillä nurmen typpilannoittamisen optimi sadon määrän 5
tuottamisessa on yli 250 kg N /ha. Nurmen valkuaispitoisuuden noston ei lannoittamisessa tarvitse edes olla ensisijalla, vaan lähtökohdaksi tulee asettaa suuri ja sulava sato. Tällöin sadon ravitsemuksellinen arvo (sulavuus ja samalla myös valkuaispitoisuus) on hyvä, tuotantokustannus on suuren satomäärän takia alhainen, syönti on hyvää. Tuotettu sato mahdollistaa siis suuret maitotuotokset ja tehokas nurmituotanto kokonaisuutena turvaa tilan talouden. 6. Nurmen talvehtiminen Englannin raiheinän satoisuutta ja talvenkestävyyttä eri korjuustrategioilla oli testattu Uppsalassa ja Råddessa (Etelä-Ruotsissa, Kalmarin kunnassa) (Halling 2014a). Näistä Uppsalan tuloksia voi jossain määrin verrata aivan eteläisimmän Suomen olosuhteisiin. Tutkimuksessa paljastui, että paikkakuntien välillä oli suuri ero korjuustrategioiden menestymisellä englannin raiheinän sadon ja talvehtimisen suhteen. Korjuustrategioissa ensimmäisen niiton ajankohdalla oli myös suuri merkitys menestymiselle. Uppsalassa osoittautui varmimmaksi korjata ensimmäinen sato mahdollisimman aikaisin (kokeessa 30.5.), jolloin myös kolmas niitto voitiin tehdä aiemmin (5.9.). Tällöin nurmi tuotti toisena satovuonna selkeästi eniten satoa paremman talvehtimisen seurauksena. Tuloksissa ei käsitelty sadon laatua lainkaan, mikä olisi voinut lisätä aikaisen niittämisen menestymistä entisestään. Eteläisessä Råddessa aikainen niitto johti määrällisesti huonoimpiin satotuloksiin, sillä myöhään niittäminen ei ollut kokeessa aiheuttanut ongelmia talvehtimiseen. Seminaarissa kuultiin myös muiden heinäkasvilajien kestävyydestä Etelä- ja Keski-Ruotsissa, mutta koska kyseisissä tutkimuksissa satotulokset olivat kehikkosatotuloksia, on tulosten luotettavuus heikko enkä siksi raportoi niitä erikseen. 7. Korjuustrategiat ja nurmituotannon talous Mielestäni selkeästi mielenkiintoisin oli seminaarin viimeinen teema, nurmituotannon käytännön toiminnan linkittäminen tuotannon talouteen. Olemme Suomessa pikku hiljaa havahtuneet siihen, että jotta korjuustrategioita todella voi verrata toisiinsa, vaatii se vähintään tiedon tilan mahdollisuuksista järjestää rehunkorjuu, mutta myös nurmen viljelyn suunnittelun strategian mukaiseksi. Vanhat korjuustrategiakokeet on tehty vanhoilla heinälajikkeilla, joiden sadontuottokyky ja kestävyys ovat huonoimmillaan kolmessa korjuussa. Johtopäätös tällaisista kokeista onkin ollut, että kolmas niitto lisää vain sadon laatua, muttei sadon määrää. Uusilla, aggressiivisesti jälkikasvua tuottavilla, hyvin talvehtivilla timoteilajikkeilla kolmen niiton kannattavuus voidaan saada tietyissä tilanteissa aivan uuteen valoon. 6
Ruotsissa tehdyssä vertailussa (Gunnarsson ym. 2014) oli koottu eri tutkijoiden raportoimia tutkimustuloksia kuudesta eri korjuustrategiakokeesta vuosina 1986-2013. Tuloksia oli kerrytetty nurmen sadosta, sadon laadusta ja sadon laskennallisista tuotantokustannuksista. Kokeissa oli verrattu strategioita kaksi vai kolme korjuuta ja kolme vai neljä korjuuta. Näissä kokeissa johtopäätöksenä oli nimenomaan, että niittojen määrän lisääminen johti pienempään mutta sulavampaan satoon. Nurmirehun tuotantokustannus laskettiin viljelystä syntyvien muuttuvien kustannusten (lannoitus, korjuu, säilöntä jne.) perusteella. Ne olivat sitä suuremmat, mitä enemmän niittoja kertyi. Rehun ruokinnallinen arvo euromääräisenä oli laskettu NorFor rehunlaatujärjestelmän avulla. Kun rehun laatu parani, sen euromääräinen arvo nousi. Siirtyminen kahdesta niitosta kolmeen nosti rehun tuotantokustannusta 10 äyriä /kg ka. Samanaikaisesti rehun laadun parantuessa sen arvo nousi 13 äyriä /kg ka. Rehun parantunut laatu kompensoi siis pienempää satomäärää. Siirryttäessä kolmesta niitosta neljään, sadon määrä laski niin paljon, ettei sadon laadun paraneminen riittänyt kompensoimaan satomenetystä ja lisääntynyttä tuotantokustannusta. Edellisessä tutkimuskokonaisuudessa ainoastaan vuonna 2013 raportoidussa kokeessa oli kolmella niitolla saatu käytännössä yhtä suuri sato kuin kahdella niitolla, ja aivan ilmeisesti kokeessa oli siis jo käytetty uusia satoisia lajikkeita. Koska sadon määrät olivat korjuustrategioilla samat ja sadon laatu oli kolmella niitolla parempi, on se tuottanut ainakin ruokinnan kannalta paremman kokonaistuloksen. Uskon, että mikäli tämä yksittäinen koe olisi poimittu aineistosta ja tehty taloudellinen tarkastelu koskemaan vain tätä kyseistä tulosta, olisi kolme korjuuta tuonut kahta korjuuta selkeästi taloudellisemman tuloksen. 7
Kirjallisuus Esitysten (Aronsson et al., Gunnarsson et al., Gustafsson, Gustafsson & Deli, Halling, Huhtanen, Karlsson, Nilsdotter-Linde, Palmborg, Salomon) tiivistelmät /artikkelit on koottu teokseen: Sveriges lantbruksuniversitet, Rapport nr 18, 2014. http://www.slu.se/pagefiles/296257/vallkonferens%202014%20-%20ok.pdf 8