M 06/3311/-89/1/10 Viitasaari Lahnanen Jarmo Nikander 29.8.1989 VOLFRAMIMALMITUTKIMUKSET VIITASAAREN KUNNAN LAHNASELLA VALTAUSALUEMIMA KOLULAHTI 1 (kaiv. rek. N:o 3584/1)
2 AIKAISEMMISTA TUTKIMUKSISTA Vuosina 1969-1971 Geologinen tutkimuslaitos paikansi Lahnasen pyroksenigraniitin itäosasta useita pienialaisia molybdeniesiintymiä. Malmiutumat ovat granaatti-ortoklasiittipahkuissa. Niiden ainoa ekonominen malmimineraali on molybdenihohde. Tämän lisäksi esiintymissä on magnetiittia ja ilmeniittiä, sekä vähäisessä määrin rikkikeimmät molybdenihavainnot. Tutkimuksista laativat raportin, magneetti- ja kuparikiisua. Wolframipitoisuudet ovat olemattomia. Liitteissä 2 ja 3 on esitetty tär- P. Oivanen ja L. Eskola, M l9/3311/-72/4/10. Pekka Nurmi on tutkinut Lahnasen alueen litogeokemiaa ja sen käyttöä malminetsinnässä. Tulokset hän on julkaissut väitöskirjassaan vuodelta 1984 ja julkaisuissa Nurmi, 1984 ja Nurmi et.al, 1984 SUORITETUT TUTKIMUKSET Tutkimusten lähtökohtana oli Jouko ja Jorma Paanasen vuonna 1973 lähettämä kansannäyte K/10026, jossa oli Mo 0.93 %. vuonna 1974 tehdyllä maastotarkistuksella todettiin lohkareen olevan samanlaisen kuin Lahnasen tunnetut molybdenihohde- ja ilmeniittipitoiset granaatti-ortöklasiittipahkut. Samalla todettiin, että sen lähtöpaikka on suurella todennäköisyydellä aikaisemmin tutkitulla alueella, liite 1. Keväällä 1983 havaittiin, että lohkareessa K/10026 oli runsaasti scheeliittiä. Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että musta ilmeniitiltä näyttävä mineraali oli volframiittia, lähinnä rautarikasta ferberiittiä. Näiden volframihavaintojen johdosta päätettiin Lahnasen aluetta tutkia uudelleen. Keväällä 1983 tutkimusapulaiset T. Stranius ja A. Parviainen tutkivat UV-lampulla kaikki Kolulahden alueen paljastumat. Erityistä huomiota kiinnitettiin tummiin ilmeniitiltä näyttäviin mineraaleihin. Volframiittia ei tavattu mistään. Scheeliittiä havaittiin muutamia rakeita yhdessä kapeassa kvartsijuonessa. Syksyllä 1983 V. Liimatainen ja malmikoira Ärri tutkivat Lahnasen järven pohjoispuolen peitteistä aluetta. Ärri nuuhki Pierikinsuolla siihen malliin, että paikalla on rikin hajua. Volframilohkareessa on hieman rikki- ja magneettikiisua, mutta järven rannalla on myös useita rautakiisulohkareita. Syksyllä 1983, 21.9. - 30. 9., maaperäosaston geologin H. Hirvaksen ryhmä teki moreenitutkimuksia geologi P. Huhdan johdolla volframilohkareen kulkeutumissuunnan selvittämiseksi. Erittäin lohkareikkoinen ja kova moreeni vaikeutti tutkimuksia ja osin esti traktorikaivurilla tapahtuneen montutuksen. Moreenin suun-
3 taustutkimukset tuottivat todennäköisyyssektorin, jonka rajat ovat 315 ja 340 astetta, liite 1. Montuista otettujen näytteiden raskasmineraaliftaktioissa oli merkittävästi scheeliittiä ja volframiittia vain alkuperäisen lohkareen välittömässä läheisyydessä. Montuista otettujen moreeninäytteiden analyyseissä ei ollut volframia, eikä molybdenia. P. Huhta laati tutkimuksista raportin P 13.2. 052 14.2. - 20.3.84 välisenä aikana alueelta otettiin kevyellä iskutakaan scheeliittiraetta ei porakonekalustolla (Cobra) syvämoreeninäytteitä kahdelta linjalta, liitteet 1 ja 2. Työn suoritti maaperäosaston kenttäryhmä. Eteläisemmältä linjalta näytteet otettiin 50 m pistevälein siten, että yksi näyte otettiin mahdollisimman syvältä ja yksi tätä ylempää. Lohkareikkoisen moreenin vuoksi kallion pintaan pääsystä ei voida olla varmoja. Rapakallioksi merkattujen näytteiden karkeassa fraktiossa oli heikkoja volframianomalioita. Molybdeenille saatiin vain muutama heikko anomalia. Koko näytteenoton ainoa tina-anomalia, 41 ppm, saatiin vanhan kairareiän R 307 läheltä kallioksi merkatun näytteen karkeasta fraktiosta. Volframianomaliarypäs sijoittuu välittömästi tunnettujen molybdeeniesiintymien kaakkoispuolelle. Molybdenianomaliat yhdessä volframianomalioiden kanssa sijoittuvat linjan lounaispäähän. Pohjoisemmalta linjalta näytteet otettiin mahdollisimman syvältä 20 m pistevälein. Pääosa näytteistä oli moreenia. Yhtä lukuunottamatta anomaliatkin saattiin moreenin hienoaineksesta. Suurin volframianomalia, 74 ppm, sijoittuu Pierikinsuolle. Kaikkien näytteiden kivifraktiot tutkittiin UV-lampulla. Ainoahavaittu. Toukokuussa 1984 tutkimusapulaiset T. Stranius ja A. Parviainen konttasivat Kolulahden kallioita ja löysivät volframiittia kohdasta x=6996880 y=3457290, liitteet 1 ja 2 itäisempi ruutu. Volframiitin lisäksi kalliossa oli molybdenihohdetta. Kallion pinnassa ei ollut lainkaan scheeliittiä. Paikalla räjäytettiin kalliota n. 1 x 2 m alalta ja n. 1 m syvyydeltä. Pintaa syvemmältä löytyi myös scheeliittiä ja powelliittia. Malmimineraalit ovat karkearakeisina pienissä granaatti-ortoklasiittipesäkkeissä, joita on vain pienellä alalla, kuin rusinat puurossa. Kohteella poistettiin maata kallion pinnalta ja otettiin minikairalla 54 näytettä 0.5 m välein, AKP-84-1-54, liitteet 3 ja 4. Näytteistä analysoitiin molybdeni, volframi, tina, kupari ja kulta. Tulokset kuvastavat hyvin malmimineraalien esiintymistapaa ja satunnaisuutta. Volframi: 29 kpl yli 10 ppm, joista 2 yli 0.5 %, maksimi 6.6 % (näyte 6). Molybdeni: joko tai, maksimi 1.6 % (näyte 6). Tina: kaikki alle 50 ppm, joka oli määritysraja. Kulta: 10 kpl yli 50 ppb, joista 5 yli 100 ppb, maksimi 330 ppb (näyte 36). Kulta ei liity volframianomalioihin. Kupari: vaihtelee, mutta on aina alle 500 ppm. Touko-kesäkuussa 1984 Kolulahden itä- ja pohjoispuolella tehtiin runsaan neliökilometrin alueella yksityiskohtainen gravimetrinen mittaus. Mittaustulosten ja tunnettujen malmiutumien välillä ei havaittu mitään selvää korrelaatiota.
4 Heinäkuussa 1984 T. Stranius ja A. Parviainen löysivät volframiittia kalliosta Kolulahden pohjoisrannalta, n. 300 m länteen ensimmäisestä volframiittipaikasta, x=6995855 y=3456940, liitteet 3 ja 4. Volframiitti esiintyy yksittäisinä karkeina rakeina. Kallion pinnassa volframiittia havaittiin vain yhdessä paikassa, näyte 1.1. Minikairanäytteeseen osui volframiittia pisteessä 64. Minikairanäytteitä otettiin 0.5 m pistevälein ja 1 m linjavälein 70 kpl. Niistä analysoitiin samat alkuaineet kuin ensimmäisellä kohteella. Volframi: 10 kpl yli 10 ppm, joista 3 yli 0.5 %, maksimi 8 % (näyte 1.1). Molybdeni: kaikki alle 20 ppm. Tina: kaikki alle määritysrajan 50 ppm. Kulta: 28 kpl yli 50 ppb, joista 10 yli 100 ppb, joista 4 yli 500 ppb, maksimi 4.6 ppm (piste 3). Pisteen 1 volframiittinäytteessä oli Au 32 ppm. Kupari: 10-20 ppm, vain pari tämän yli. Missään ei havaittu molybdenihohdetta ja scheeliittiäkin tavattiin vain näytteessä 64 vähän. Tämän läntisen kohteen kivilaji poikkeaa itäisestä pyroksenigraniitista li granaatti-ortoklasiittipahkuineen. Läntisen kohteen kivilaji on granaatti- ja pyroksenipitoista tonaliittia. Näytteenottokohteen länsipuolella kivi on osin kvartsiporfyyristä tonaliittia. Läntinen kohde on varsin lähellä pyroksenigraniitin ja nuoremman porfyyrisen graniitin kontaktia. Heinäkuussa 1984 löydettiin volframiittikohteiden välimaastosta pyroksenigraniitista kuparikiisupitoinen granaatti-ortoklasiittijuoni, liite 3. Juonen leveys on 0.5-2 m ja suunta 210-240 astetta. Kuparikiisua ja magnetiittia on 30 x 50 cm kokoisessa granaattirikkaassa pahkussa. Tämä muistuttaa suuresti vesannon ns. Oinaskylän lohkaretta. Kahden analyysin mukaan pesäkkeessä on Cu 0.8 % ja 0.8 %, Au on 0.67 ppm ja 0.21 ppm. Talvella 84-85 käytiin läpi alueen vanhat kairareiät Lopen kairasydänarkistolla. Niissä ei havaittu volframiittia, eikä scheeliittiä. Havaintojen varmistamiseksi analysoitiin rei istä R 301-305 yhteensä 16 näytettä. Korkein volframipitoisuus oli 13 ppm ja kultapitoisuus 0.12 ppm.
5 YHTEENVETO Tutkimusten tuloksena voidaan lohkareen K/10026 todennäköisenä lähtöpaikkana pitää itäisempää volframiittipaljastumaa. Kallioissa havaitut volframipitoisuudet selittävät myös eteläisemmän moreeninäytteenottolinjan keskivaiheen W-anomaliat. Linjan länsipään anomalioiden ja Kolulahden pohjoispuolen moreenilinjan anomalioiden aiheuttajat jäivät tutkimusta vaille. Kallioissa havaitut mineraaliutumat muodostavat koillinen - lounas-suunnassa selkeän vyöhykkeellisyyden. Koillisesta lounaaseen malmimineraaleilla on seuraavat parageneesit: molybdenihohde-ilmeniitti, molybdenihohde-ilmeniitti-scheeliitti-volframiitti, volframiitti. Kullan määrä lisääntyy lounasta kohden. Tällainen vyöhykkeellisyys antaa aiheen olettaa, että pyroksenigraniitin itäosassa voisi olla tinapitoisuutta. Tähän viittaisi myös eteläisemmän moreenilinjan yksittäinen tina-anomalia. Lahnasen pyroksenigraniitin konkreettisen malmipotentiaalisuuden selvittäminen vaatisi hyvin laajan ja massiivisen litogeokemiallisen tutkimuksen. Resurssien puutteen ja kalliosta tavattujen malmiutumien pienuuden vuoksi näistä tutkimuksista luovuttiin tälläkin kertaa. Samalla päätettiin luopua alueen valtauksesta. Jarmo Nikander