Tutkimuskohde on nimetty läheisen maatilan mukaan Laulajaksi.

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS M 19/3633/-81/1/90 Posio Laulaja Ilkka Härkönen MAAPERÄTUTKIMUKSET POSION LAULAJASSA v JOHDANTO Tutkimusalue sijaitsee Lapin läänissä Posion kunnassa n. 25 km Posion kirkonkylästä pohjoisluoteeseen GT-kartalla n:o 15 (liite 1). Tutkimukset on suoritettu peruskarttalehdillä ja 03 (liite 2). Alueen yleiskuvaa hallitsevat hyvin muodostuneet drumliinit, joiden välisissä painanteissa sijaitsee lampia ja hillasoita. Alueelle kulku tapahtuu Perä-Posiolta Kemijärvelle johtavalta tieltä Ristilässä erkanevaa kylätietä. Tutkimuskohde on nimetty läheisen maatilan mukaan Laulajaksi. TUTKIMUKSEN TAUSTA Aihe tutkimuksiin saatiin Paavo Mursun lähettämästä kansannäytteestä K/30497, mistä tutkimusassistentti Veikko Helppi on kirjoittanut kansanaihetutkimuksen esiraportin (M 19/3633/-79/1/10). Näyte on kiillegneissiä, jossa molybdeenihohde esiintyy kvartsijuonen kontaktissa 1-2 cm:n levyisinä pesäkkeinä. Analyysien Ra 2659/79 ja RF 1335/89 mukaan näyte sisältää Mo 5,24 % ja W 0,06 %

2 2 SUORITETUT TUTKIMUKSET Tutkimukset aloitettiin keväällä 1980 fotogeologisella tulkinnalla ja maastotutkimuskohteiden valinnalla. Maastotutkimukset käsittivät 8 kaivinkonemonttua lohkareen löytöpaikalla ja ympäristössä. Montuista otettiin moreeninäytteet profiileina geokemiallista analyysiä varten. Ympäristön lohkare-etsinnöissä tavattiin vain yksi vastaavanlainen kiillegneissilohkare, joka ei tosin sisältänyt molybdeenihohdetta. Geofyysikko Pertti Turunen suoritti alueella sähköisiä tasavirtaluotauksia maapeitteiden paksuuden selvittämiseksi (raportti Q 19/3633/-81/1/24.5). Geologi Seppo Rossin aihetta koskevista tutkimuksista tulee erillinen raportti. Moreeninäytteet analysoitiin Rovaniemellä geologisen tutkimuslaitoksen tutkijan Esko Kontaksen laboratoriossa AAS:llä. YLEISGEOLOGINEN KATSAUS Glasiaaligeologia Tasavirtaluotauksissa saadun informaation selventämiseksi kaivettiin ensimmäiselle luotauslinjalle A - A1 kolme kaivinkonemonttua M1, M2 ja M3 (liite 2 ja kuvat 4, 5 ja 6).

3

4 4 Liitteessä 3 on kaavamaisena esityksenä rakennemallitulkinta. Kerrosmalli poikkeaa hieman P. Turusen suorasta tulkinnasta (raportti Q 19/3633/-81/1/24.5). Profiililla A -A1 näkyy kalliopohjan topografian voimakas vaihtelu. Kallion pää11ä on suuria lohkareita sisältävä kivinen, harmaa moreeni, joka on ilmeisesti ns. Tuoppajärven kielekevirran kerrostama tai lähinnä sen ikäiseen muodostumaan verrattavissa. Tämä kerros on tavattu sekä Ml:ssä että M2:ssa. Tämän yläpuolella on kaksiosainen Kuusamon kielekevirtaan yhdistetty moreenikerrostuma. Alempi yksikkö on keskikivinen, harmaa moreeni ja ylempi yksikkö vähäkivinen, hiekkaja soralinssejä sisältävä ruskea moreeni. Kaikki kolme yksikköä voidaan erottaa toisistaan sekä visuaalisesti että hivenaineiden geokemialla. Liitteen 3 profiililla B -- B1 (vrt. liite 2) näkyy rauhallisempi kalliopohjan topografia. Yleisesti on moreenistratigrafia tulkittu vastaavasti kuin linjalla A -- A1. Ylimmän yksikön katkeaminen keskellä kuvaa johtuu sillä kohdalla sijaitsevasta viljapellosta. Liitteessä 4 on eräitä pitkänomaisten moreenin kivien suuntausanalyysejä. Kuvassa 2 alimman (Tuoppajärven kielekevirta) yksikön suuntaus ja kuvassa 3 keskimmäisen yksikön (Kuusamon kielekevirran alempi yksikkö) suuntaus. Aineksen kuljetussuunta on näissä yksiköissä sama. Montut M4, M5, M6, M7 ja M8 kaivettiin ympäristöön eri drumliineihin. Kaivinkoneen ulottuvuusalueella olivat kaikki muodostumat samanlaisia. YHTEENVETO Laulajan drumlinit kuuluvat laaja-alaiseen ns. Kuusamon kielekevirran muodostumiin. Kielekevirran aktiivinen vaihe oli viimeisen jäätiköitymisen deglasiaatiovaiheessa jään reunan sijaitessa jo Suomen itärajan tuntumassa. Ylimmän moreeniyksikön lajittuneet osueet osoittavat tätä myöhäistä syntyvaihetta, jolloin kielekkeessä tapahtui vuorotellen pysähdyksiä ja etenemisiä. Kuusamon kielekevirran kuljettama ja kerrostama moreeniaines on suurelta osalta peräisin Tuoppajärven

5 5 kielekevirran aikaisesta aineksesta. Niinpä se on käynyt läpi useampivaiheisen eroosio-kuljetus-kerrostumissykkelin. Moreenianalyyseissä ei tavattu lainkaan molybdeenia. Kansannäyte on osoittautunut ainoaksi laatuaan löytöpaikan ympäristöstä. Lohkare löytyi tien penkasta, joten ei ole varmaa onko se mahdollisesti kaivettu ylös ojasta vai onko se kuljetettu paikalle tietä tehtäessä. Siten ei myöskään ole tietoa, minkä moreeniyksikön mukana se on alunperin kulkeutunut. Kuitenkin näyttää todennäköiseltä, että lohkare on kulkeutunut lähtöpaikastaan suhteellisen kauas. Tämä tarkoittaa useita satoja metrejä ehkäpä kilometrien luokkaa olevaa kulkumatkaa. Kulkeutumissuunta voidaan määrittää tarkoin (n. 110 ), onhan kaikissa moreeniyksiköissä sama suuntaus. Yksinäisen lohkareen lähtökohta ei kuitenkaan näillä tutkimuksilla selviä. LIITTEET 1. Tutkimusalue, GT-kartta (1 : ) 2. Tutkimusalue, montut ja luotauslinjat (1: ) 3. Stratigrafiatulkinta 4. Suuntausanalyysejä Liittyy Geofyysikko P. Turusen työraportti Q 19/3633/-81/1/24.5 Kenttähavaintolomakkeet montuista Analyysilistat

6

7

8 Liite 3 Liitteen 2 linjojen A--A1 ja B--B1 stratigrafiset profiilit. Selitykset tekstissä.

9