TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMOSSA VALTAUSALUEILLA RIIHIVAARA 1 JA 2, KAIV.REK. N:O 3202 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA VUOSINA

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M06/4522/-84/1/60 Kuusamo Kouvervaara Kari Pääkkönen TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMOSSA VALTAUSALUEILLA RIIHIVAARA 1 JA 2, KAIV.REK. N:O 3202 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA VUOSINA Johdanto Geologian tutkimuskeskus suoritti uraanitutkimuksia vuosina valtausalueilla Riihivaara 1 ja 2. Alueet sijaitsevat Kuusamon kunnassa Vasaraperän kylässä karttalehdellä D (liite 1). Valtausalueiden ympäristön (ns. Kouvervaaran alue) uraanitutkimukset alkoivat Outokumpu Oy:n vuonna 1978 löytämien lohkareiden perusteella kesällä Valtausalueiden tutkimukset käynnistyivät keväällä 1981 alueelta runsaina tavattujen radioaktiivisten lohkareiden jäljittämiseksi. Uraanipitoiset lohkareet ovat kaikki Kuusamon liuskealueen serisiittikvartsiittimuodostumaan kuuluvia kivilajityyppejä. Lohkareiden uraanipitoisuus on erittäin vaihteleva, ppmu. Yksityiskohtaiset tulokset valtausalueen tutkimuksista ilmenevät tutkimustyöselostuksessa M19/4522/-81/1/60 (Geologian tutkimuslaitos). Tutkimuksia on johtanut valtiongeologi P. Ervamaa. Maastotutkimuksista ovat vastanneet geologit H. Pyy (1981) ja K. Pääkkönen (1982). Suoritetut tutkimukset Lohkarekartoitusta suoritettiin RA-lohkareiden esiintymisalueen rajaamiseksi sekä U-pitoisuuden selvittämiseksi. Paikannetut lohkareet (n. 400 kpl) muodostavat n. 5 km pitkän ja m leveän lohkarejonon (liite 2). Materiaalista valittiin analysoitavaksi ja mikroskooppis-petrografisiin tutkimuksiin 32 tyyppinäytettä.

2 Moreenin hienofraktion U-pitoisuuden selvittämiseksi lohkarejonon alueelta otettiin 60 pedogeokemiallista näytettä. Merkittäviä U-anomaalisuuksia ei tavattu. Lohkareiden paikallisen esiintymistavan selvittämiseksi lohkarejonoon kaivettiin 10 tutkimusmonttua sekä 140 m pitkä tutkimusoja lohkareikon poikki (liite 2). Alemmista moreenikerroksista sekä paljastetuista kallioista ei tavattu radioaktiivisuutta. Lohkareikon poikki kaivetun tutkimusojan jatkeeksi kairattiin rakenteen ja lotologian selvittämiseksi tutkimusreikä R 316 (liitteet 2 ja 3). Reiässä ei tavattu radioaktiivisuutta. Tutkimustulokset Säteilevät lohkareet ovat valtaosin serisiittikvartsiitteja ja liuskeita. Vähäisemmin tavataan karbonaattipitoisia kvartsiitteja sekä kiilleliuske-gneissi muunnoksia. Parhaimmillaan lohkareet sisältävät uraania ekonomisessa määrin, max 3650 ppmu (liite 3). Pyöristymättömät lohkareet ovat läpimitaltaan 0,5-1,0 m. Säteily rajoittuu usein cm paksuun vyöhykkeeseen (kerrokseen) lohkareessa. Montutuksissa todettiin U-pitoisten lohkareiden esiintyvän moreenin pintaosassa (0-1.0 m). Alemmista moreenipatjoista ei tavattu säteilylohkareita eikä moreenin hienofraktion U- anomaalisuuksia. Syväkairaus (R316) osoitti alueen kivilajeiksi serisiittikvartsiitin ja liuskeen. Radioaktiivisia mineraaleja niistä ei tavattu. Pyriittiä esiintyi sekä pirotteena että kvartsijuonien yhteydessä. Aiheen arviointi Suoritettujen moreenitutkimuksien (montutukset) perusteella lohkareiden lähtökohta sijaitsee valtausalueiden ulkopuolella. Todennäköisimpänä emäkalliona on pidettävä Kouvervaaran

3 etelärinteeltä paikannettua uraanimineralisoitunutta stratigrafista yksikköä (liite 2) tai sen eteläpuolella sijaitsevaa, toistaiseksi löytymätöntä mineralisaatiolähdettä. Uraanitutkimuksia valtausalueilla ei enää jatketa. Syväkairauksessa (R316) tavattujen kivilajityyppien sulfidipitoisuus vaatii lisätutkimuksia Kouvervaaran alueen Cokriittisyysselvittelyyn liittyen. Rovaniemellä 15. päivänä marraskuuta 1984 geologi LIITTEET 1. Valtausalueiden (Riihivaara 1 ja 2) sijainti 2. Lohkarekartta 3. Lohkareiden tilastolliset tunnusluvut sekä syväkairausreikä LIITTYY 1. Raportti M19/4522/-81/1/60 (Geologian tutkimuslaitos) 2. Syväkairausreikäraportti M52.5/4522/-81/R Syväkairausreikäprofiili M52.7/4522/-81/R316

4

5

6