Friisilä, Pukholma, Langstet, Isokluuvi ja Pohjavuori Kustavi Luontopalvelu Kraakku Marika Vahekoski

Friisilä, Pukholma, Langstet, Isokluuvi ja Pohjavuori Kustavi 5.9.2016 Luontopalvelu Kraakku Marika Vahekoski

2 Sisällysluettelo 1. Johdanto 4 2. Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys 5 2.1 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen menetelmät 5 2.2.1 Friisilän kuvio 1 5 2.2.2 Friisilän kuvio 2 6 2.2.3 Friisilän kuvio 3... 6 2.2.4 Friisilän kuvio 4... 7 2.2.5 Friisilän kuvio 5... 7 2.2.6 Friisilän kuvio 6... 8 2.2.7 Friisilän kuvio 7... 8 2.2.8 Friisilän kuvio 8... 9 2.2.9 Friisilän kuvio 9... 9 2.2.10 Friisilän kuvio 10... 10 2.2.11 Valkolehdokin kasvupaikka Friisilässä... 10 2.3.1 Pukholman kuvio 1... 11 2.3.2 Pukholman kuvio 2... 12 2.3.3 Pukholman kuvio 3... 13 2.3.4 Pukholman kuvio 4... 14 2.3.5 Pukholman kuvio 5... 14 2.3.6 Pukholman kuvio 6... 15 2.4.1 Langstetin kuvio 1... 16 2.4.2 Langstetin kuvio 2... 16 2.4.3 Langstetin kuvio 3... 17 2.4.4 Langstetin kuvio 4... 17 2.4.5 Langstetin kuvio 5... 18 2.4.6 Langstetin kuvio 6... 19 2.4.7 Langstetin kuvio 7... 19 2.4.8 Langstetin kuvio 8... 20 2.4.9 Langstetin kuvio 9... 20 2.4.10 Langstetin kuvio 10... 21 2.4.11 Langstetin kuvio 11... 21 2.4.12 Langstetin kuvio 12... 21 2.4.13 Langstetin kuvio 13... 22 2.4.14 Langstetin kuvio 14... 23 2.5.1 Isokluuvin kuvio 1... 24 2.5.2 Isokluuvin kuvio 2... 25 2.5.3 Isokluuvin kuvio 3... 25 2.5.4 Isokluuvin kuvio 4... 26 2.6.1 Pohjavuoren kuvio 1... 27 2.6.2 Pohjavuoren kuvio 2... 27 2.6.3 Pohjavuoren kuvio 3... 28 3. Arvokkaat elinympäristöt ja uhanalaiset lajit 29 3.1 Luontotyyppien uhanalaisuus. 29 3.2 Arvokkaat luontotyypit ja uhanalaiset putkilokasvit... 29 4. Liito-oravaselvitys... 32 4.1 Yleistä liito-oravasta... 32 4.2 Liito-oravaselvityksen menetelmät... 32 4.3 Liito-oravaselvityksen tulokset... 32 5. Linnusto 33 5.1 Linnustoselvityksen tulokset 33 5.1.1 Friisilän linnustoselvityksen tulokset... 33 5.1.2 Pukholman linnustoselvityksen tulokset... 34

5.1.3 Langstetin linnustoselvityksen tulokset... 35 5.1.4 Isokluuvin linnustoselvityksen tulokset... 36 5.1.5 Pohjavuoren linnustoselvityksen tulokset... 36 6. Alueella pesivät uhanalaiset ja lintudirektiivin I-liitteen lajit sekä Suomen vastuulajit..37 7. Lepakot... 39 7.1 Yleistä lepakoista... 39 7.2 Selvitysalueen lepakot... 40 7.2.1 Friisilän lepakkoselvityksen tulokset... 40 7.2.2 Isokluuvin lepakkoselvityksen tulokset... 41 7.2.3 Pohjavuoren lepakkoselvityksen tulokset... 42 8. Päätelmät 43 Lähteet.. 44 3

4 1 Johdanto Friisilän luontoselvitys koostuu viidestä erillisestä alueesta. Kaikki alueet sijaitsevat Kustavin kunnassa. Friisilän alue on noin 30 hehtaarin suuruinen ja sijaitsee viisi kilometriä Kustavin keskustasta kaakkoon. Pukholma on noin kymmenen hehtaarin kokoinen saari Friisilän länsipuolella. Pukholman alue on rakentamaton. Lagstetin saari on Pukholman länsipuolella. Luontoselvitys käsittää siitä noin 25 hehtaarin alueen saaren keskiosasta. Tällä alueella ei ole rakennuksia. Kaksi aluetta sijaitsee Vartsalassa ja ne ovat viiden hehtaarin (Isokluuvin alue) ja kahden hehtaarin (Pohjavuoren alue) kokoisia. Näilläkään alueilla ei ole rakennuksia. Luontoselvitys on tehty ranta-asemakaavan suunnitelmien pohjaksi Nosto Consulting Oy:n toimeksiannosta. Alueilta on laadittu kevään ja kesän 2016 aikana linnusto-, liito-orava-, lepakko-, putkilokasvi- ja luontotyyppiselvitykset. Langstetin ja Pukholman alueilta ei ole tehty lepakkoselvitystä. Selvitykset on laatinut luontokartoittaja Marika Vahekoski Luontopalvelu Kraakusta. Kartta 1: Selvitysalueiden sijainnit Kustavissa Selvitysalueet on merkitty sinisellä värillä

5 2 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys 2.1 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen menetelmät Kasvillisuus- ja luontotyyppikartoitus tehtiin Friisilän alueella 9.6., Pukholmassa 12.6., Langstetissa 13.6. ja Vartsalan alueilla 8.6. kiertämällä alueet kattavasti läpi. Kasvillisuutta katseltiin myös linnustoselvitysten yhteydessä. Alueet on kuvioitu luontotyyppien mukaan. 2.2.1 Friisilän kuvio 1 Kuvio 1 on hoidettua talousmetsää, jossa kasvaa 60-80 -vuotiasta männikköä. Alikasvoksena kasvaa kuusta ja pensaskerroksessa katajaa sekä pihlajan ja rauduskoivun taimia. Kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, puolukkaa, variksenmarjaa, sananjalkaa, metsämaitikkaa, metsätähteä, metsälauhaa, vanamoa, oravanmarjaa, kevätpiippoa ja jokapaikansaraa. Pohjakerroksessa kasvaa seinäsammalta ja kerrossammalta. Kuvio on mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Kuva 1: Mustikkatyypin tuoretta kangasta

6 2.2.2 Friisilän kuvio 2 Kallioalueilla kasvaa heikkokasvuisia mäntyjä, metsälauhaa, kallioimarretta, nurmihärkkiä, keltamaksaruohoa, piharatamoa sekä jäkäliä ja sammalia. Kuvio on kalliometsää (Vr). Kalliometsä on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Kuva 2: Kalliometsää 2.2.3 Friisilän kuvio 3 Kuvio 3 on rantametsässä kasvaa mäntyjä, tervaleppää, vadelmaa, punaherukkaa, taikinamarjaa, mesiangervoa, nokkosta, nurmilauhaa, ranta-alpia, metsäalvejuurta, koiranputkea, ojakellukkaa, niittyleinikkiä, ahomansikkaa, mustikkaa, karhunputkea, rohtovirmajuurta ja pelto-ohdaketta. Rantametsä on mesiangervotyypin kosteaa rantalehtoa (FiT). Lehto on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Kuva 3: Mesiangervotyypin kostea rantalehto

7 2.2.4 Friisilän kuvio 4 Kuvio 4 on ruovikkoa, jossa kasvaa järviruokoa. Kuva 4: Merenrantaruovikko 2.2.5 Kuvio 5 Kuvio 5 on kallioalueella oleva keto, jossa kasvaa keltamataraa, siankärsämöä, huopakeltanoa, heinäratamoa, ahomansikkaa, aho-orvokkia, metsälauhaa, niittyleinikkiä, ketoneilikkaa, rohtotädykettä, päivänkakkaraa, särmäkuismaa, kuminaa, nurmipuntarpäätä, ahosuolaheinää, niittynätkelmää, nuokkuhelmikkää, nurmitädykettä, nurmilauhaa, kangasmaitikkaa, koiranputkea, isomaksaruohoa ja voikukkaa. Kedon vieressä kasvaa saarni. Kuva 5: Kallioketo

8 2.2.6 Friisilän kuvio 6 Kuviolla 6 kasvaa tervaleppää, seassa myös pihlajia ja yksi omenapuu. Pensaskerroksessa kasvaa vadelmaa, tuomea, taikinamarjaa ja punaherukkaa. Kenttäkerroksessa kasvaa puna-ailakkia, mesiangervoa, peltokortetta, rönsyleinikkiä, koiranputkea, pelto-ohdaketta, järvikortetta, isomaksaruohoa, rohtovirmajuurta, punakoisoa, syyläjuurta, ojakellukkaa, ranta-alpia, ojakärsämöä, kyläkellukkaa, niittysuolaheinää, kuminaa, peltopähkämöä, pietaryrttiä, nokkosta ja nurmilauhaa. Kuvio on kulttuurivaikutteista mesiangervotyypin kosteaa tervaleppälehtoa (FiT). Lehto on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Kuva 6: Mesiangervotyypin kostea lehto 2.2.7 Friisilän kuvio 7 Mustikkatyypin tuoreen kangasmetsän keskellä on kostea painanne, jossa kasvaa järeitä mäntyjä. Kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, suopursua, harmaasaraa, raatetta ja metsäkortetta. Pohjakerroksessa kasvaa korpikarhunsammalta ja vähän korpirahkasammalta. Kuvion reunalla kasvaa vähän luhtavillaa. Kuva 7: Kostea painanne metsässä

9 2.2.8 Friisilän kuvio 8 Kuviolla 8 on avointa kosteaa soistunutta aluetta, jossa kasvaa muutamia kitukasvuisia mäntyjä. Kuvio on märkää ja upottavaa. Kenttäkerroksessa kasvaa tupasvillaa, suokortetta, pullosaraa, luhtavillaa, karpaloa, suopursua, raatetta, vesisaraa ja jokapaikansaraa. Pohjakerroksessa kasvaa korpikarhunsammalta ja korpirahkasammalta. Tämä soistuma on todennäköisesti ollut lampi, joka on kasvanut umpeen ja soistunut. Metsän reunustama pienialainen luonnontilainen suo on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Kuva 8: Soistunut kostea alue 2.2.9 Friisilän kuvio 9 Kuvio 9 on rantakallion jyrkänne, joka on yli 10 metriä korkea. Jyrkänteen juurella on louhikkoista rantaa, jossa kasvaa järviruokoa, hiirenvirnaa, ranta-alpia, karhunputkea, ketohanhikkia, luhtavuohennokkaa, valvattia, hevonhierakkaa, merirannikkia, rohtovirmajuurta, ruoholaukkaa, rantamataraa, sarjakeltanoa, pohjanlahdenlauhaa, rantaluikkaa, suolavihvilää ja merisuolaketta. Kallion päällä on avointa kalliota, jossa kasvaa kitukasvuisia mäntyjä. Kalliojyrkänne ja kallion lakialue on metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Kuva 9: Kalliojyrkänne

10 2.2.10 Friisilän kuvio 10 Kuvio 10 on avointa rantakalliota, jossa kasvaa matala kasvuisia mäntyjä. Kuva 10: Rantakalliota 2.2.11 Valkolehdokin kasvupaikka Friisilässä Luonnonsuojelulailla rauhoitettua valkolehdokkia kasvaa pellon reunassa raidan juurella. Kartoituksessa kukkavanoja löydettiin kolme. Kuva 12: Valkolehdokki

11 Kartta 2: Friisilän alueen luontotyypit Numero 1 on mustikkatyypin tuoretta kangasta, 2 on kalliometsää, 3 ja 6 ovat suurruoholehtoja, 4 ruovikkoa, 5 kallioketoa, 7 kostea painanne, 8 soistunut lampi, 9 kalliometsää ja jyrkänne ja 10 rantakalliota. Alueen kaakkoisosassa oleva sininen pallo on metsässä oleva kaivo ja punainen pallo pellon reunassa on valkolehdokin kasvupaikka. 2.3.1 Pukholman kuvio 1 Pukholman rantakalliot ovat avoimia ja saaren rannat ovat kivikkoiset. Rantakivien joukossa kasvaa suolavihvilää, merirannikkia, järviruokoa, rantaluikkaa, ruoholaukkaa, ketohanhikkia, rantavehnää, ketohanhikkia, meriratamoa, luhtavuohennokkaa, sarjakeltanoa, pietaryrttiä, keltamaksaruohoa, hiirenvirnaa, karhunputkea, aho-orvokkia, siankärsämöä, rantaluikkaa, merivirmajuurta, rantakukkaa ja mesiangervoa. Ranta on kasvipeitteistä kivikkorantaa ja rantakalliota.

12 Kuva 13: Osittain kasvipeitteistä kivikkoista rantaa 2.3.2 Pukholman kuvio 2 Pukholma on metsäinen saari. Metsä on yli 60 -vuotiasta männikköä, jossa kuusta kasvaa alikasvoksena. Mäntyjen seassa kasvaa myös rauduskoivuja. Kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, puolukkaa, metsälauhaa, variksenmarjaa, oravanmarjaa, kevätpiippoa, metsätähteä, käenkaalia, nuokkuhelmikkää ja sananjalkaa. Pohjakerroksessa kasvaa seinä-, sulka- ja kerrossammalta. Kuvio on mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Kuva 14: Mustikkatyypin tuore kangas

13 2.3.3 Pukholman kuvio 3 Kuvio 3 on metsän keskellä kohoavia kallioalueita. Kalliolla kasvaa mäntyjä ja katajaa. Kallion päällä vuorottelevat mosaiikkimaisesti jäkälä-, sammal- ja varpukasvustot. Varvuista kalliolla kasvaa puolukkaa, mustikkaa ja variksenmarjaa. Lisäksi kalliolla kasvaa metsälauhaa ja kallioimarretta. Kallioalueet ovat kalliometsiä (Vr). Saaren pohjoisosassa olevat kalliojyrkänteet ovat 3-5 metriä korkeita. Kalliometsät ovat metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Kuva 15: Kalliometsä Kuva 16: Kalliojyrkänne

14 2.3.4 Pukholman kuvio 4 Pukholman kaakkoisosassa rannan tuntumassa on tervaleppäalue. Sen kenttäkerroksessa kasvaa mesiangervoa, puna-ailakkia, suo-orvokkia, nokkosta, hiirenporrasta, metsäalvejuurta, harmaasaraa, ranta-alpia, jokapaikansaraa, rantapiharatamoa, rantayrttiä ja nurmilauhaa. Pensaskerroksessa kasvaa vadelmaa. Pohjakerroksessa kasvaa okarahkasammalta. Kuvio on mesiangervotyypin kosteaa lehtoa (FiT). Lehto on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Kuva 17: Mesiangervotyypin kostea lehto 2.3.5 Pukholman kuvio 5 Kuvio 5 on soistunut kostea painanne saaren itäreunalla kallion kupeessa. Kuviolla kasvaa järviruokoa, järvikortetta, harmaasaraa, kurjenjalkaa, jokapaikansaraa, vesikuusta ja luhtasaraa sekä korpirahkasammalta. Kuvio on avoluhtaa. Luhta on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Kuva 18: Avoluhta

15 2.3.6 Pukholman kuvio 6 Rannan ja metsän väliin jää kapea tervaleppävyökuvio. Kuva 19: Tervaleppävyö Kartta 3: Pukholman luontotyypit Numero 1 on rantakalliota, 2 on mustikkatyypin tuoretta kangasta, 3 on kalliometsää ja jyrkänne, 4 on kosteaa lehtoa. Lisäksi metsän ja rannan välissä kiertää saaren ympäri kapea tervaleppävyö ja saaren rannat ovat kivisiä. Saaren länsi-, lounais- ja kaakkoisosien edustalla kasvaa ruovikkoa.

16 2.4.1 Langstetin kuvio 1 Rantakallioiden ja kivikon sekä metsän väliin jää kapea tervaleppävyöhyke, jonka kenttäkerroksessa kasvaa ranta-alpia, viitakastikkaa, rantamataraa, suoputkea, aho-orvokkia, mesiangervoa, niittyleinikkiä, ketohanhikkia, jokapaikansaraa ja nuokkuhelmikkää. Kuvio on merenrannan tervaleppävyötä. Kuva 20: Tervaleppävyö 2.4.2 Langstetin kuvio 2 Kuvio 2 on ruovikkoaluetta, jota on sekä saaren itä- että länsirannalla. Ruovikkoalueet ovat noin 20 metriä leveitä. Kuva 21: Ruovikko

17 2.4.3 Langstetin kuvio 3 Kuvio 3 on saaren koillisosassa oleva niemi, jossa on avointa rantakalliota ja ranta-aluetta. Kalliolla kasvaa muutamia kitukasvuisia mäntyjä ja katajia. Muutoin kallion päällä kasvaa jäkäliä ja sammalia. Rannalla kasvaa tuoksusimaketta, punanataa, keltamaksaruohoa, isomaksaruohoa, ruoholaukkaa, aho-orvokkia, metsälauhaa, pietaryrttiä, ketohanhikkia, järviruokoa ja siankärsämöä. Niemelle pääsee kulkemalla kapean ruovikkoalueen läpi. Järviruo'on lisäksi siinä kasvaa rantaalpia, rantamataraa, viitakastikkaa ja ketohanhikkia. Kuvio on rantakalliota ja ruovikkoa. Kuva 22: Rantakallio Kuva 23: Ruovikko rantakallion ja metsän välissä 2.4.4 Langstetin kuvio 4 Kuvio 4 on vanhaa luonnontilaista metsää, jossa on paljon lahopuuta. Kuviolla kasvaa vanhoja mäntyjä, kuusia sekä rauduskoivuja. Kuviolla kasvaa myös muutama raita. Kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, käenkaalia, oravanmarjaa, jokapaikansaraa, metsätähteä, sormisaraa, suo-

18 orvokkia, vanamoa, tesmaa, kevätpiippoa, metsäkortetta, metsäalvejuurta ja vähän hiirenporrasta. Kuvio on mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Kuva 24: Mustikkatyypin tuore kangas 2.4.5 Langstetin kuvio 5 Kuviolla 5 kasvaa tervaleppää ja kuusta. Kenttäkerroksessa kasvaa harmaasaraa, ranta-alpia, metsäalvejuurta, suo-orvokkia, lehtokortetta, metsäkortetta, kurjenjalkaa, rätvänää, suo-ohdaketta, isoalvejuurta, metsäimarretta, käenkaalia, oravanmarjaa, maariankämmekkää ja puna-ailakkia. Pohjakerroksessa kasvaa luhtakuirisammalta, korpirahkasammalta, okarahkasammalta, korpikarhunsammalta ja kilpilehväsammalta. Kuvio on saniaiskorpea (SaK). Korpi on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Kuva 25: Saniaiskorpi

19 2.4.6 Langstetin kuvio 6 Kuviolla 6 kasvaa tervaleppää. Pensaskerroksessa kasvaa vähän vadelmaa. Kenttäkerroksessa kasvaa tesmaa, nokkosta, linnunkaalia, valkovuokkoa, metsäkortetta, suo-orvokkia, metsäalvejuurta, puna-ailakkia, käenkaalia, koiranputkea, lehtokortetta, nurmilauhaa ja ojakellukkaa. Pohjakerroksessa kasvaa suikerosammalia ja kiiltolehväsammalta. Kuvio on punaailakki-tesmatyypin tuoretta tervaleppälehtoa (SilMiT). Lehto on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Kuva 26: Puna-ailakki-tesmatyypin tuore lehto 2.4.7 Langstetin kuvio 7 Kuvio 7 on Langstetin selvitysalueen länsirannan kallioalueita. Kallioita peittävät jäkälät ja sammaleet. Kalliolla kasvaa metsälauhaa, ahosuolaheinää ja metsätähteä. Kuva 27: Rantakallio

20 2.4.8 Langstetin kuvio 8 Kuvio 8 on avointa aluetta ja vaikuttaa siltä, että siinä on joskus laidunnettu eläimiä tai siitä on korjattu eläimille heinää. Kuviolla kasvaa tervaleppää, mäntyä, pihlajaa ja tuomea sekä katajaa, taikinamarjaa ja vadelmaa. Kenttäkerroksessa kasvaa lännenmaarianheinää, tuoksusimaketta, nurmipuntarpäätä, tesmaa, puna-ailakkia, kevätleinikkiä ja hiirenvirnaa. Kuva 28: Metsäniitty 2.4.9 Langstetin kuvio 9 Kuvio 9 on länsirannan kallioaluetta, jota ympäröi kuvio 8. Kalliolla kasvaa mäntyjä sekä lähellä rantaa tervaleppiä ja saarni. Kenttäkerroksessa lähellä rantaa kasvaa tuoksusimaketta, kivikkoalvejuurta, nurmitädykettä, lillukkaa, keltamataraa, koiranputkea, niittynätkelmää, metsäkurjenpolvea, rätvänää, rohtotädykettä, ahomansikkaa, mäkikauraa, nuokkuhelmikkää, mustikkaa ja hiirenporrasta. Rannasta keskemmälle saarta siirryttäessä kalliota peittävät jäkälät ja sammaleet sekä mustikkavarvusto. Kalliometsä on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Kuva 29: Kalliometsä

21 2.4.10 Langstetin kuvio 10 Kuviolla 10 kasvaa tervaleppiä. Kenttäkerroksessa kasvaa niittysuolaheinää, jokapaikansaraa, kurjenjalkaa, terttualpia, suo-ohdaketta, luhtasaraa, metsäalvejuurta ja kiiltolehväsammalta sekä luhtakuirisammalta. Kuvio on tervaleppäluhtaa (TeLu). Luhta on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Kuva 30: Tervaleppäluhta 2.4.11 Langstetin kuvio 11 Kuvio 11 on vanhaa niittyä, jossa kasvaa nyt lännenmaarianheinää, peltokortetta, nurmipuntarpäätä ja niittyleinikkiä. Kuva 31: Vanha niitty 2.4.12 Langstetin kuvio 12 Kuviolla 12 kasvaa tervaleppää. Kenttäkerroksessa kasvaa harmaasaraa, nurmilauhaa, terttu-alpia, mesiangervoa, metsäalvejuurta, lehtokortetta, suo-orvokkia, rönsyleinikkiä, ojaleinikkiä,

22 käenkaalia, ojakellukkaa, lehtovirmajuurta, luhtalitukkaa, rantayrttiä, luhtasara ja linnunkaalia. Pohjakerroksessa kasvaa luhtakuirisammalta ja kiiltolehväsammalta. Kuvio on tervaleppäluhtaa (TeLu). Luhta on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Kuva 32: Tervaleppäluhta 2.4.13 Langstetin kuvio 13 Kuviolla 13 kasvaa kuusta. Kenttäkerroksessa kasvaa käenkaalia, oravanmarjaa, valkovuokkoa, tesmaa, metsäkortetta, metsäimarretta ja metsätähteä. Kuvio on käenkaali-mustikkatyypin lehtomaista kangasta (OMT). Kuva 33: Käenkaali-mustikkatyypin lehtomainen kangas

23 2.4.14 Langstetin kuvio 14 Kuviolla 14 kasvaa tervaleppää. Kenttäkerroksessa kasvaa tesmaa, suo-orvokkia, ojakellukkaa, ranta-alpia, niittyleinikkiä, lehtokortetta, lehtovirmajuurta, käenkaalia, rätvänää, harmaasaraa, metsäalvejuurta ja nurmilauhaa. Kuvio kosteaa tervaleppälehtoa. Lehto on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Kuva 34: Kostea tervaleppälehto Kartta 4: Langstetin luontotyypit Numero 1 on rannan leppävyötä, 2 on ruovikkoa, 3a on rantakalliota ja 3b ruovikkoa, 4 on mustikkatyypin tuoretta kangasta, 5 on saniaiskorpea, 6 on tuoretta lehtoa, 7 on rantakalliota, 8 on metsäniittyä, 9 on kalliometsää, 10 ja 12 ovat tervaleppäluhtaa, 11 on niittyä ja 14 on tervaleppälehtoa

24 2.5.1 Isokluuvin kuvio 1 Kuviolla 1 kasvaa 60-80 -vuotiaita mäntyjä ja kuusia. Osa puista on yli 80 -vuotiaita. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa ja rauduskoivuntaimia. Kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, variksenmarjaa, metsälauhaa, jokapaikansaraa, kevätpiippoa, oravanmarjaa, metsäkortetta, metsämaitikkaa, vanamoa, sananjalkaa, metsätähteä ja puolukkaa. Pohjakerroksessa kasvaa seinäja kerrossammalta. Kuvio on mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Kuviolla oleva kalliojyrkänne on kolmesta viiteen metriä korkea. Kuva 35: Mustikkatyypin tuore kangas Kuva 36: Kalliojyrkänne

25 2.5.2 Isokluuvin kuvio 2 Kuvio 2 on kallion lakialuetta ja sillä kasvaa kitukasvuisia mäntyjä. Kalliota peittävät harmaa-, valko- ja palleroporonjäkälät sekä puikkojäkälä ja hirvensarvijäkälät. Sammalista esiintyy seinäsammalta ja kangasrahkasammalta. Kallion painanteissa kasvaa metsälauhaa, mustikkaa, puolukkaa ja variksenmarjaa. Kuvio on kalliometsää (Vr). Kalliometsä on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Kuva 37: Kalliometsä 2.5.3 Isokluuvin kuvio 3 Kuvio 3 on rantaniittyä ja ruovikkoa. Rantaniityllä kasvaa meriluikkaa, jokapaikansaraa, punanataa, merirannikkia, ketohanhikkia, järviruokoa ja käärmeenkieltä. Kuvio on matalakasvuista merenrantaniittyä. Matalakasvuiset merenrantaniityt ovat luonnonsuojelulailla suojeltuja luontotyyppejä. Kuva 38: Matalakasvuinen merenrantaniitty ja ruovikko

26 2.5.4 Isokluuvin kuvio 4 Kuviolla 4 kasvaa tervaleppää, mäntyä ja kuusta. Pensaskerroksessa kasvaa vadelmaa. Kenttäkerroksessa kasvaa tesmaa, viitakastikkaa, hiirenvirnaa, ojakärsämöä, karhunputkea, jokapaikansaraa, niittynurmikkaa, käenkaalia, pelto-ohdaketta, peltokortetta, niittyleinikkiä, rantaalpia, metsätähteä, ketohanhikkia, punakoisoa, mesiangervoa ja järviruokoa. Kuvio on käenkaalimesiangervotyypin kosteaa suurruoholehtoa (OFiT). Lehto on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Tervaleppiä kasvaa koko rannan leveydellä, mutta lehto vaihettuu kapeaksi tervaleppävyöksi. Kuva 39: Käenkaali-mesiangervotyypin kostea lehto Kartta 5: Isokluuvin luontotyypit Numero 1 on mustikkatyypin tuoretta kangasta, 2 on kalliometsää, 3a on matalakasvuista merenrantaniittyä, 3b on ruovikkoa ja 4a on kosteaa lehtoa ja 4b on merenrannan tervaleppävyötä

27 2.6.1 Pohjavuoren kuvio 1 Kuvio 1 on ruovikkoa, jossa kasvaa järviruokoa ja rannan tuntumassa järviruo'on seassa myös rantayrttiä, terttualpia, ranta-alpia, mesiangervoa, nokkosta, rönsyleinikkiä, tesmaa, rantamataraa, ojakellukkaa, pelto-ohdaketta ja tesmaa. Kuvio on korkea kasvuista rantaniittyä ja ruovikkoa. Kuva 40: Korkea kasvuista rantaniittyä ja ruovikkoa 2.6.2 Pohjavuoren kuvio 2 Kuviolla 2 kasvaa tervaleppää, pihlajaa ja tuomea. Pensaskerroksessa kasvaa vadelmaa, taikinamarjaa ja punaherukkaa. Kenttäkerroksessa kasvaa nokkosta, käenkaalia, metsätähteä, oravanmarjaa, koiranputkea, sudenmarjaa, ojakellukkaa, kieloa, tesmaa, pihatähtimöä, metsäalvejuurta, jänönsalaattia ja lehtonurmikkaa. Kuvio on käenkaali-oravanmarjatyypin tuoretta keskiravinteista lehtoa (OMaT). Lehto on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Kuva 41: Käenkaali-oravanmarjatyypin tuore lehto

28 2.6.3 Pohjavuoren kuvio 3 Kuviolla 3 kasvaa tervaleppää, vanhoja pihlajia, raitoja ja rauduskoivu, vanhoja yli 80 -vuotiaita mäntyjä, suomenpihlajaa, omenapuu ja tuomi. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa, juhannusruusua, valkoinen syreeni, vadelmaa, punaherukkaa, kiiltolehtipajua ja koiranheisi. Kenttäkerroksessa kasvaa särmäkuismaa, kyläkellukkaa, tesmaa, heinäratamoa, aholeinikkiä, mukulaleinikkiä, keltamataraa, kevätniittyleinikkiä, rätvänää, nurmitädykettä, mäkikauraa, nurmilauhaa, tuoksusimaketta, nurmipuntarpäätä, lehtonurmikkaa, siankärsämöä, hiirenvirnaa, niittynätkelmää, ojakellukkaa, nokkosta, ojakärsämöä, niittysuolaheinää, aitovirnaa, koiranputkea, karhunputkea ja peltokortetta. Kuvio on kulttuurivaikutteista, ihmisen muokkaamaa aluetta, jossa on erotettavissa lapiolla kaivettuja ojia. Valkoisin kukin kukkiva syreenipensas, juhannusruusu, suomenpihlaja ja omenapuu ovat alueelle istutettuja. Kuva 42: Vanhaa piha-aluetta

29 Kartta 6: Pohjavuoren alueen luontotyypit Numero 1a on korkea kasvuista merenrantaniittyä, 1b on ruovikkoa, 2 on tuoretta lehtoa ja 3 vanhaa pihaaluetta 3Arvokkaat elinympäristöt ja uhanalaiset lajit 3.1 Luontotyyppien uhanalaisuus Suomen ympäristökeskus on selvittänyt viisivuotisessa hankkeessa Suomessa esiintyvien luontotyyppien luokittelua ja tyyppien uhanalaisuutta. Ensimmäinen uhanalaisuusarviointi valmistui 2008 ja sen lopputuloksena esitettiin jokaiselle luontotyypille uhanalaisuusluokat erikseen Pohjois- Suomen, Etelä-Suomen ja koko maan osalta. Uhanalaisuusluokkien määräytyminen perustuu sekä tyypin yleisyyteen nykyhetkellä. 3.2 Arvokkaan luontotyypit ja uhanalaiset putkilokasvit Friisilän alueen kalliometsät, kalliojyrkänne, kosteat lehdot ja soistunut kuvio ovat metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Näitä kuvioita ei saa muuttaa niin, että niiden luonnontilaisuus vaarantuisi. Lehtoihin tai luhdan ympärille ei saa tehdä niiden vesitaloutta muuttavia ojia tai muita kaivantoja. Näiden kuvioiden tulisi säilyä suojaisina, jotta niiden pienilmasto ei muuttuisi. Karut valoisat kalliojyrkänteet ovat säilyviä (LC) ja karut varjoisat kalliojyrkänteet silmälläpidettäviä (NT). Kalliometsät ovat säilyviä (LC). Kosteat lehtokuviot ovat silmälläpidettäviä luontotyyppejä (NT). Pieni kallioketo on arvokas elinympäristö ja uhanalaisuusluokituksen mukaan erittäin uhanalainen (EN) sekä Etelä-Suomessa että koko maassa. Pellon laidalla kasvava valkolehdokki on luonnonsuojeluasetuksella rauhoitettu kasvilaji. Pukholman avoluhta, kalliometsä sekä kostea lehto ovat metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Luhdan ja lehdon maanpintaa ei saa käsitellä, ettei niiden vesitalous muuttuisi. Mahdolliset hakkuut tehdään talvella ja niissä jätetään järeimmät ja huonolaatuiset puut

30 hakkaamatta sekä pensaat ja taimet raivaamatta. Avoluhdat ovat koko maassa säilyviä (LC), mutta Etelä-Suomessa silmälläpidettäviä (NT). Kalliometsät ovat säilyviä (LC) ja kosteat lehdot silmälläpidettäviä (NT). Langstetissa olevat avoluhdat, saniaiskorpi, lehdot ja kalliometsä ovat metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Luhtien, korven ja lehtojen maanpintaa ei saa käsitellä, ettei niiden vesitalous muuttuisi. Mahdolliset hakkuut tehdään talvella ja niissä jätetään järeimmät ja huonolaatuiset puut hakkaamatta sekä pensaat ja taimet raivaamatta. Avoluhdat ovat koko maassa säilyviä (LC), mutta Etelä-Suomessa silmälläpidettäviä (NT). Kalliometsät ovat säilyviä (LC) ja kosteat lehdot silmälläpidettäviä (NT). Saniaiskorvet ovat koko maassa vaarantuneita (VU), mutta Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisia (EN). Tuoreet tervaleppälehdot on luokiteltu silmälläpidettäviksi (NT). Langstetin mustikkatyypin tuoreen kankaan metsän puusto on vanhaa ja lahopuuta on paljon. On suositeltavaa jättää metsä osittain luonnontilaan. Isokluuvin alueella oleva kostea lehto on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Lehdon maanpintaa ei tulisi käsitellä ja mahdollisissa hakkuissa kuviolle jätetään järeimmät ja huonolaatuiset puut kaatamatta ja pensaat raivaamatta. Kostea lehto on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT). Matalakasvuinen merenrantaniitty on luonnonsuojelulailla suojeltu luontotyyppi. Niittyä ei saa muuttaa niin, että sen ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Kielto tulee voimaan vasta asiasta säädetyn hallintomenettelyn jälkeen ja alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksissa myöntää kieltoon poikkeuksen. Matalakasvuinen merenrantaniitty on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR). Matalakasvuista niittyä voidaan niittää tai sillä voidaan laiduntaa eläimiä. Pohjanvuoren alueella oleva tuore lehto on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Lehdon maanpintaa ei saa käsitellä ja mahdolliset hakkuut tehdään talvella ja niissä jätetään järeimmät ja huonolaatuiset puut hakkaamatta sekä pensaat ja taimet raivaamatta. Tuore lehto on luokiteltu vaarantuneeksi (VU).

31 Taulukko 1: Luontotyyppien uhanalaisuus ja niiden esiintyminen selvitysalueilla Luontotyyppi Friisilä Pukholma Langstet Isokluuvi Pohjanvuori Tervaleppäluhta VU/VU - - X - - Itämeren kasvipeitteiset moreeni-, kivikko- X X X - - ja lohkarerannat NT/NT Merenrantaruovikot LC/LC X X X X X Merenrannan leppävyöt- ja - X X - - pensaikot LC/LC Rannikon kosteat terva- ja X X X X - harmaaleppälehdot NT/NT Rannikon tuoreet terva- ja - - X - X harmaaleppälehdot NT/NT Rannikon lehtomaiset - - X - - kuusikot EN/EN Saniaiskorvet VU/EN - - X - - Avoluhdat LC/NT - X X - - Tuoreet keskiravinteiset - - - - X lehdot VU/VU Vanhat sekapuustoiset - - X - - tuoreet kankaat NT/NT Kalliometsät LC/LC X X X X - Karut merenrantakalliot X X X LC/LC Karut valoisat kalliojyrkänteet X LC/LC Karut varjoisat kalliojyrkänteet X X _ - - NT/NT Karut kalliokedot EN/EN X - X - - Korkeakasvuiset merenrantaniityt - - - - X EN/EN Matalakasvuiset vihvilä-, heinä- ja saramerenrantaniityt CR/CR - - - X - Ensin on merkitty luontotyypin uhanalaisuus koko maassa ja sen jälkeen Etelä-Suomessa. LC on säilyvä, NT on silmälläpidettävä, VU on vaarantunut, EN on erittäin uhanalainen ja CR on äärimmäisen uhanalainen

32 4 Liito-oravaselvitys 4.1 Yleistä liito-oravasta Liito-orava elää kuusivaltaisissa metsissä, joissa tulee kasvaa myös riittävästi sopivia ravintopuita kuten haapoja, leppiä ja koivuja. Liito-orava käyttää elinpiirillään useita pesäpaikkoja. Pesäpaikoiksi kelpaavat puun kolot, oravan vanhat risupesät sekä linnunpöntöt. Aikuisen naaraan elinpiiri on noin 8 ha ja uroksen noin 60 ha. Urosten elinpiirit voivat sijaita osittain päällekkäin ja yhden uroksen elinpiirin sisällä voi olla useita naaraiden elinpiirejä. Naaraiden elinpiirit sijaitsevat yleensä erillään toisistaan. Liito-orava voi käyttää siemenpuuasentoon hakattuja aukkoja, varttuneita taimikoita ja nuoria metsiä ruokailuun ja siirtymiseen kuusimetsiköstä toiseen. Puuttomia hakkuuaukkoja ja nuoria taimikoita liito-orava ei pysty ylittämään liitäen puusta toiseen, jolloin nämä alueet eivät sovellu liito-oravalle. Liito-orava pystyy liitämään jopa 60 metriä. Suomen eliölajiston uhanalaisuusluokituksessa liito-orava on merkitty silmälläpidettäväksi lajiksi. Suomen luonnonsuojelulain 49 :n mukaan, luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. 4.2 Liito-oravaselvityksen menetelmät Alueelta etsitään mahdollisia liito-oravan pesimä- ja ruokailupuita tarkastamalla haapojen, koivujen ja isojen kuusien tyvet. Myös isojen tervaleppien tyvet tarkastetaan. Puiden alta etsitään liito-oravan papanoita. Papanat ovat parhaiten nähtävissä lumien sulettua huhtikuun alusta kesäkuun loppuun, jolloin ne eivät vielä ole jääneet kasvillisuuden peittoon. Friisilän alueen liito-oravaselvitys tehtiin 24.5., Vartsalan alueiden 23.5.2016. Myös Langstetin ja Pukholman alueet tarkastettiin. Langstetissa kartoitus tehtiin 17.5. ja Pukholmassa 18.5. 4.3 Liito-oravaselvityksen tulokset Selvitysalueilta ei löydetty merkkejä liito-oravasta.

33 5 Linnusto Linnustoselvitystä tehtäessä alue kierrettiin jalkaisin kartoituslaskentamenetelmää käyttäen. Friisilän alueen selvitykset tehtiin 24.5. ja 9.6., Pukholman selvitykset tehtiin 18.5. ja 12.6., Langstetin selvitykset 17.5. ja 13.6., Isokluuvin ja Pohjavuoren selvitykset 23.5. ja 8.6. klo 4:00 11:00 välisenä aikana. Apuna laskennassa käytettiin kiikareita ja GPS-paikanninta. Laskennat suoritettiin poutaisella ja tyynellä tai heikko tuulisella säällä. Linnuista merkittiin kartalle näkö- ja kuulohavainnot. Myös aluerajauksen läheisyydessä ääntelevät ja nähdyt linnut merkittiin karttaan (noin 50 m etäisyydellä alueen rajalta). Korkealla ylilentäviä lintuja ei merkitty ylös. 5.1 Linnustoselvityksen tulokset 5.1.1 Friisilän linnustoselvityksen tulokset Friisilän alueella havaittiin yhteensä 18 lintulajia ja yhteensä 62 paria. Taulukosta puuttuu keltasirkkupari, joka pesi pellon reunalla. Ne kuviot, joissa ei pesi lintuja, ovat pieniä alueita, joissa kasvaa vähän tai ei ollenkaan puita kuten kalliokedolla tai soistumilla. Yleisimmät lintulajit Friisilässä ovat peippo ja pajulintu. Ne ovat yleisiä koko maassa. Alueella pesivät linnut ovat tavallisia havumetsissä pesiviä lintulajeja. Myös pesimätiheys on havumetsille tyypillistä. Alueella ei ole uhanalaisia lintulajeja tai EU:n lintudirektiivin I liitteen lajeja tai Suomen vastuulajeja. Taulukko 2: Friisilän selvitysalueella pesivät lintulajit ja niiden parimäärät Lintulaji Kuvio 1 Kuvio 2 Kuvio 3 Kuvio 4 Kuvio 5 Kuvio 6 Kuvio 7 Kuvio 8 Kuvio 9 Sepelkyyhky 2 - - - - - - - - - Metsäkirvinen 2 1 - - - - - - - - Rautiainen 1 - - - - - - - - - Punarinta 1 - - - - - - - - - Mustarastas 1 - - - - - - - - - Laulurastas - 1 - - - - - - - - Ruokokerttunen - - - 2 - - - - - - Lehtokerttu 1 - - - - - - - - - Hernekerttu - 2 - - - - - - - - Pajulintu 8 4 1 - - 1 - - 1 - Hippiäinen 3 - - - - - - - - - Kirjosieppo 2 - - - - - - - - - Talitiainen 4 - - - - - - - - - Sinitiainen 1 - - - - - - - - - Peippo 12 5 1 - - 1 - - 1 - Närhi 1 - - - - - - - - - Vihervarpunen 1 - - - - - - - - - Yhteensä: 40 13 2 2 0 2 0 0 2 0 Kuvio 10

34 5.1.2 Pukholman linnustoselvityksen tulokset Pukholman alueella pesii yhteensä 12 lintulajia ja 24 lintuparia. Yleisimmät lintulajit olivat peippo ja pajulintu, jotka ovat yleisiä metsissä, puutarhoissa ja puistoissa pesiviä lintuja. Myös muut lintulajit ovat tavallisia havu- ja sekametsissä pesiviä lintulajeja. Pukholmassa ei ole kolopuita, eikä myöskään paljon lahopuuta, joka vaikuttaa kolopesijöiden määriin. Kolopesijöistä saarella pesi leppälintu ja talitiainen. Silkkiuikku on uhanalaisuusluokituksen mukaan silmälläpidettävä laji (NT) ja leppälintu sekä rantasipi ovat Suomen vastuulajeja. Taulukko 3: Pukholman selvitysalueella pesivät lintulajit ja niiden parimäärät Lintulaji Kuvio 1 Kuvio 2 Kuvio 3 Kuvio 4 Ruovikko Silkkiuikku - - - - 1 Rantasipi 2 - - - - Punarinta - 1-1 - Leppälintu - 1 - - - Ruokokerttunen - - - - 1 Hernekerttu - 2 - - - Lehtokerttu - 1 - - - Pajulintu - 3 1 - - Hippiäinen - 1 - - - Talitiainen - 1 - - - Peippo - 5 3 - - Vihervarpunen - 1 - - - Yhteensä: 2 16 4 1 1

35 5.1.3 Langstetin linnustoselvityksen tulokset Langstetin alueella pesi 25 lintulajia ja yhteensä 60 paria. Kaikki alueella pesivät lintulajit ovat tavallisia metsissä ja rannoilla pesiviä lintulajeja. Yleisin lintulaji alueella oli peippo, joka on yleinen koko Suomessa. Kuviolla 11, joka on vanhaa niittyä, ei pesinyt lintuja eikä sitä ole näin ollen lisätty taulukkoon. Langstetin alueen luonto on monipuolista ja tarjoaa pesäpaikkoja useille lintulajeille ja pareille. Rantasipi on Suomen vastuulaji ja pajusirkku on uhanalaisuusluokituksen mukaan vaarantunut lintulaji (VU). Taulukko 4: Langstetin alueella pesivät lintulajit ja niiden parimäärät Lintulaji Kuvio 1 Kuvio 2 Kuviot 3 ja7 Kuvio 4 Kuvio 5 Kuvio 6 Kuvio 8 Kuvio 9 Kuvio 10 & 12 Kuvio 13 Rantasipi - - 2 - - - - - - - - Västäräkki - - 1 - - - - - - - - Sepelkyyhky - - - - - - - - 1 - - Käpytikka - - - - - - 1 - - - - Metsäkirvinen - - - 3 - - - - - - - Peukaloinen - - - 1 - - - - - - - Punarinta - - - 1 1 - - - - - - Mustarastas - - - - - - - - 1 - - Räkättirastas - - 2 - - - - - - - - Laulurastas - - - 1 - - - - - - - Punakylkirastas - - - 1 - - 1 - - - - Ruokokerttunen - 3 - - - - - - - - - Hernekerttu - - - - - - - 1 - - - Pensaskerttu - - - - - 1 - - - - - Lehtokerttu - - - 1 - - - - - - - Mustapääkerttu - - - - - - - - 1 - - Sirittäjä - - - 1 - - - - - - - Tiltaltti - - - 1 - - - - - - - Pajulintu - - 1 2 1 - - 1 1 1 2 Hippiäinen - - - 2 - - - - - 1 - Kirjosieppo - - - - - - 1 - - - 1 Talitiainen - - - 1 - - 1 - - - - Peippo 1-2 4-1 2 1 2 1 1 Vihervarpunen - - - 2 - - - - - - - Pajusirkku - 1 - - - - - - - - - Yhteensä: 1 4 8 21 2 2 6 3 6 3 4 Kuvio 14

36 5.1.4 Isokluuvin linnustoselvityksen tulokset Isokluuvin selvitysalueella pesi 12 lintulajia ja yhteensä 20 paria. Kuvio 2 on pieni kalliometsäalue, joten ei ole kummallista, ettei siellä pesinyt lintuja. Ruovikossa pesinyt pajusirkku on uhanalaisuusluokituksen mukaan vaarantunut lintulaji. Taulukko 5: Isokluuvin selvitysalueella pesivät lintulajit ja niiden parimäärät Lintulaji Kuvio 1 Kuvio 2 Kuvio 3a Kuvio 3b Kuvio 4 Peukaloinen 1 - - - - Rautiainen 1 - - - - Punarinta 1 - - - 2 Mustarastas 1 - - - - Laulurastas 1 - - - - Ruokokerttunen - - - 3 - Tiltaltti 1 - - - - Pajulintu - - - - 1 Hippiäinen 1 - - - 1 Peippo 3 - - - 1 Vihervarpunen 1 - - - - Pajusirkku - - - 1 - Yhteensä: 11 0 0 4 5 5.1.5 Pohjavuoren linnustoselvityksen tulokset Pohjavuoren alue on pieni; vain kahden hehtaarin kokoinen. Alue on rehevää ja monipuolista aluetta ja sillä pesii 10 lintulajia ja yhteensä 13 paria. Pajusirkku on uhanalaisuusluokituksen mukaan vaarantunut lintulaji (VU). Taulukko 6: Pohjavuoren selvitysalueella pesivät lintulajit ja niiden parimäärät Lintulaji Kuviot 1a ja b Kuvio 2 Kuvio 3 Punarinta - 1 1 Räkättirastas - 1 - Hernekerttu - - 1 Lehtokerttu - - 1 Mustapääkerttu - 1 - Pajulintu - 1 2 Talitiainen - - 1 Peippo - - 1 Vihervarpunen - - 1 Pajusirkku 1 - - Yhteensä: 1 4 8

37 6 Alueella pesivät uhanalaiset ja lintudirektiivin I-liitteen lajit sekä Suomen vastuulajit Lintulajien uusin uhanalaisuusarviointi on tehty vuonna 2015 ja se perustuu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton ohjeistoon. Arvioitavat lajit ovat elinvoimaisia (LC), tai silmälläpidettäviä (NT), uhanalaisia tai hävinneitä (RE). Uhanalaiset lajit ovat joko vaarantuneita (VU), erittäin uhanalaisia (EN) tai äärimmäisen uhanalaisia (CR). Laji voi olla myös puutteellisesti tunnettu (DD). Laji on vaarantunut, kun siihen kohdistuu keskipitkällä aikavälillä suuri uhka kadota luonnosta. Uhanalaisuusluokan 2015 mukaan laji arvioidaan vaarantuneeksi (VU), kun se parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella täyttää jonkun vaarantuneiden luokan kriteereistä A-E, ja siihen arvioidaan täten kohdistuvan luonnossa korkea häviämisriski. Laji arvioidaan silmälläpidettäväksi (NT), kun se ei täytä uhanalaisten kriteerejä, mutta jonkun kriteerin täyttyminen on kuitenkin lähellä tai on todennäköistä, että ehdot täyttyvät lähitulevaisuudessa. Alueellisessa uhanalaisuusarvioinnissa tarkastellaan valtakunnallisesti silmälläpidettävien ja elinvoimaisten lajien uhanalaisuutta vuoden 2015 uhanalaisuusarvioinnin mukaan. Lintudirektiivin I-liitteessä on lueteltu yhteisön tärkeinä pitämät lajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita (Natura 2000 -verkosto.). Suomen erityisvastuulajit ovat lajeja, joiden levinneisyys on keskittynyt Eurooppaan tai, jotka ovat maanosan laajuisesti uhanalaisia, voimakkaasti taantuneita tai harvalukuisia, ja erityisesti karujen vesien, soiden ja boreaalisten havumetsien lajit, joiden Suomen kannan osuus on yli 15 % Euroopan kannasta, lukuun ottamatta punakylkirastasta, järripeippoa ja vihervarpusta. (Suomen ympäristökeskus: Vastuulaji, linnut. 2013. Ympäristöministeriön wwwsivut. ) Friisilän alueella ei pesinyt uhanalaisia, lintudirektiivin I-liitteen lajeja tai Suomen vastuulajeja. Pukholman rannan edustalla pesi uhanalaisuusluokituksen mukaan silmälläpidettävä silkkiuikku. Pukholmassa pesi myös leppälintu ja rantasipi, jotka ovat Suomen vastuulajeja. Langstetin länsirannan ruovikossa sekä myös Pohjavuoren ja Isokluuvin ruovikoissa pesi pajusirkku, joka on uhanalaisuusluokituksen mukaan vaarantunut lintulaji. Langstetissa pesi lisäksi rantasipi, joka on Suomen vastuulaji. Kun alueille jätetään ruovikkoalueita, jää pajusirkuille pesimäpaikkoja. Rantasipi tekee pesäkuoppansa ruohikon tai varvikon suojiin rannalle tai metsän reunaan. Rantakivikon ruohot tarjoavat sopivan suojaisia pesäpaikkoja rantasipille.

38 Kartta 7: Pukholman uhanalaiset lintulajit ja vastuulajit Kaksi rantasipiparia on merkitty karttaan vihreällä pisteellä ja silkkiuikkupari sinisellä pisteellä Kartta 8: Langstetin uhanalaiset lintulajit ja vastuulajit Pajusirkku on merkitty karttaan violetilla pisteellä ja kaksi rantasipiparia vihreillä pisteillä

39 Kartta 9: Isokluuvin uhanalaiset lintulajit Pajusirkku on merkitty karttaan violetilla pisteellä Kartta 10: Pohjavuoren uhanalaiset lintulajit Pajusirkku on merkitty karttaan violetilla pisteellä 7 Lepakot 7.1 Yleistä lepakoista Saalistaessaan lepakot kaikuluotaavat ultraääniensä avulla hyönteisiä. Kaikuluotauksen avulla lepakot myös suunnistavat. Puu- ja pensasrivit helpottavat lepakon suunnistamista ruokailu- ja lepopaikoille. Suomessa esiintyy 11 lepakkolajia. Pohjanlepakko, vesi-, lampi-, ripsi-, viiksi- ja isoviiksisiippa sekä korvayökkö talvehtivat Suomessa. Iso-, kimo-, pikku- ja vaivaislepakko ovat Suomessa harvinaisia ja muuttavat talveksi Keski-Eurooppaan. Lepakot vaipuvat talveksi horrokseen ja tarvitsevat horrostuspaikaksi 0-8 o C lämpöisen, vedottoman ja kosteahkon paikan. Maakellarit, kallion syvät halkeamat ja louhikot ovat tällaisia paikkoja. Kesällä lepakoiden päiväpiilopaikoiksi kelpaavat puiden kolot, kaarnanaluset, linnunpöntöt ja rakennusten vintit sekä kattojen rakenteet.

40 Pohjanlepakko on lepakkolajeista yleisin ja sen kaikuluotausääni kantaa 50 80 metriä. Koska pohjanlepakon ääni on voimakas, eivät leveät tie- tai sähkölinjat haittaa sen suunnistamista. Isoviiksisiippa ja viiksisiippa ovat myös yleisiä lepakoita Suomessa. Viiksisiippojen kaikuluotausääni kantaa noin 15 20 metriä. Viiksisiipat asustavat metsissä ja karttavat valaistuja alueita. Ne saalistavat pienillä aukeilla, metsäteiden varsilla ja metsänreunoissa. Koska isoviiksisiipan ja viiksisiipan äänen taajuudet ovat samanlaiset, niitä ei ole yritetty erottaa toisistaan tässä selvityksessä. Korvayökön kaikuluotausääni on kaikkein heikoin ja kantaa vain noin 5 metriä. Korvayökkö käyttää saalistaessaan isoja korviaan. Koska korvayökön kaikuluotausääni on heikko, on sen havaitseminen detektorinkin avulla vaikeaa ja onnenkauppaa. Korvayökkö asustaa pihoissa, puutarhoissa ja puistoissa esimerkiksi hautausmailla. Vesisiippa saalistaa nimensä mukaisesti vesistöjen yllä. Vesisiipat lentävät lähellä veden pintaa, pyörähdellen ympäri pienillä alueilla. Välillä ne poikkeavat rannalta veden päälle kaartuvien puiden alle. Lampisiippa, ripsisiippa, pikkulepakko, vaivaislepakko, isolepakko ja kimolepakko ovat Suomessa harvinaisia ja eteläisiä lajeja. Kaikki lepakot ovat Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettuja ja kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) listaan. Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 :n mukaan. Suomi on liittynyt Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna 1999. Sopimuksen mukaan lepakoiden tärkeitä ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreittejä tulee pyrkiä säästämään. Tämän mukaan lepakkoalueet luokitellaan luokkiin I III. Luokka I tarkoittaa lisääntymis- tai levähdyspaikkaa, joka on ehdottomasti säilytettävä ja sen hävittäminen tai heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty. Luokka II on tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti ja tämä alue tulee huomioida maankäytössä. Luokka III tarkoittaa muuta lepakoiden käyttämää aluetta. Tällainen alue on mahdollisuuksien mukaan huomioitava maankäytössä. 7.2 Selvitysalueiden lepakot Lepakkoselvitys tehtiin Friisilässä ja Vartsalan alueilla kolme kertaa; Friisilässä 23.5., 6.7. sekä 10.8., Vartsalan alueilla lepakkoselvitykset tehtiin 23.5., 10.7. ja 11.8. Sää oli selvityskerroilla poutainen ja tuuli tyyntä tai heikkoa. Selvityksen tekeminen aloitettiin tunnin kuluttua auringon laskemisesta. Alueilla kuljettiin rauhallisesti kävellen teitä pitkin sekä rannalla ja metsässä otsalampun valossa kulkien. Lepakoita havainnoitiin detektorin avulla (Pettersson ultrasound detector D 230). Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitystä tehtäessä katseltiin löytyykö alueelta lepakoille sopivia päiväpiilopaikkoja tai mahdollisia talvehtimispaikkoja. 7.2.1 Friisilän lepakkoselvityksen tulokset Ensimmäisellä selvityskerralla merenrannalla saalisti kaksi vesisiippaa. Vesisiippoja ei kuitenkaan havaittu enää muilla selvityskerroilla, ne ovat todennäköisesti olleet läpikulkumatkalla talvihorrospaikasta lisääntymispaikalle. Pohjanlepakoita havaittiin jokaisella selvityskerralla.

41 Pohjanlepakko käytti jokaisella kerralla saalistusreittinään Friisilästä Kutuniemeen menevää tietä. Toisella kartoituskerralla havaittiin kaksi pohjanlepakkoa samalla paikalla samaan aikaan, mutta muilla kerroilla lepakoita havaittiin vain yksi kerrallaan. Toisella kartoituskerralla pohjanlepakot pyörivät kalliokedon sekä läheisen talon pihamaan yläpuolella. Alueella on paljon rakennuksia sekä kallion koloja, joissa pohjanlepakko voi oleskella päivisin. Pohjanlepakko voi myös talvehtia alueelta löytyvässä vanhassa kaivossa. Koska pohjanlepakoita havaittiin jokaisella kerralla, voidaan uskoa, että Friisilä on niiden vakituista saalistusaluetta. Luokituksen mukaan alue kuuluu luokkaan II, joka tarkoittaa tärkeää ruokailualuetta ja siirtymäreittiä. Tämä tulee huomioida kaavoituksessa. Kalliojyrkänteen varjoisalla pohjoispuolella on lepakoille sopivia päivälepopaikkoja, jotka säilyvät jyrkänteen jäädessä luonnontilaan. Kartta 11: Friisilän selvitysalueen lepakot Violetilla värillä on merkitty pohjanlepakon saalistusreitit ja -alueet, keltaisella värillä on merkitty vesisiipan saalistusalue 7.2.2 Isokluuvin lepakkoselvityksen tulokset Isokluuvin alueella havaittiin pohjanlepakko jokaisella käyntikerralla. Toisella kerralla alueella saalisti kaksi pohjanlepakkoa. Muilla kerroilla havaittiin vain yksi pohjanlepakko kerrallaan. Pohjanlepakko käytti saalistaessaan tiealueita hyväkseen. Alueella olevassa kalliojyrkänteessä on rakoja, joissa pohjanlepakko voi olla päivisin lepäämässä. Koska lepakot käyttävät saalistaessaan hyväkseen pääasiassa alueen reunassa kulkevaa tietä ja alueen eteläpuolella olevaa hakkuuaukkoa, voidaan alue luokitella luokkaan III, joka tarkoittaa lepakoiden muuta käyttämää aluetta. Tämä alue tulee mahdollisuuksien mukaan huomioida kaavoituksessa. Kalliojyrkänteen seinämän säästyessä maankäytöltä, säilyy lepakoilla päiväpiilopaikkoja.

42 Kartta 12: Isokluuvin selvitysalueen lepakot Pohjanlepakon saalistusreitti- ja alue on merkitty sinisellä 7.2.3 Pohjavuoren lepakkoselvityksen tulokset Pohjavuorella havaittiin jokaisella selvityskerralla pohjanlepakoita. Ensimmäisellä ja kolmannella kerralla havaittiin vain yksi pohjanlepakko kerrallaan. Toisella kartoituskerralla havaittiin kaksi pohjanlepakkoa samalla kertaa. Kolmannella kerralla alueen rajalla havaittiin myös viiksisiippa saalistamassa. Viiksisiippa on todennäköisesti ollut matkalla talvihorrostuspaikkaansa. Alueella on vanhoja puita, joiden kaarnan alla lepakot voivat olla päiväpiilossa. Alueella ei kuitenkaan ole sellaista paikkaa, jossa lepakot voisivat lisääntyä. Alue luokitellaan luokkaan III, joka tarkoittaa muuta lepakoiden käyttämää aluetta. Tämä alue tulee mahdollisuuksien mukaan huomioida kaavoituksessa. Kartta 13: Pohjavuoren selvitysalueen lepakot Pohjanlepakon saalistusreitti ja -alue on merkitty sinisellä värillä ja viiksisiipan keltaisella raidoituksella

43 8 Päätelmät Friisilän alueella olevat kalliometsät, kalliojyrkänne, kosteat tervaleppälehdot ja suopainanne metsässä ovat metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Pellon laidassa kasvaa valkolehdokkia, joka on luonnonsuojeluasetuksen mukaan rauhoitettu kasvilaji. Merkkejä liitooravasta ei alueelta löydetty. Alueella ei myöskään havaittu uhanalaisia lintulajeja, lintudirektiivin I-liitteen lajeja tai Suomen vastuulajeja. Friisilän alueella havaittiin pohjanlepakoita jokaisella selvityskerralla. Alueella on useita rakennuksia, joiden välikatoilla lepakot voivat olla päiväpiilossa sekä kalliojyrkänne, jonka varjoisalla puolella olevissa raoissa lepakot voivat levätä päivisin. Vanha kaivo alueen kaakkoisosassa voi tarjota lepakoille sopivan talvihorrospaikan. Alue luokitellaan luokkaan II, joka tarkoittaa tärkeää lepakoiden käyttämää ruokailualuetta ja siirtymäreittiä. Tämä alue tulee huomioida maankäytössä. Pukholman saarella oleva kostea tervaleppälehto ja avoluhta ovat metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Saaren itärannan edustalla pesi uhanalaisuusluokituksen mukaan silmälläpidettävä silkkiuikku. Rannalla pesivät rantasipit ovat Suomen vastuulajeja. Saarella ei tehty lepakkoselvitystä, eikä saarella havaittu merkkejä liito-oravasta. Langstetin saaren selvitysalueella on vanhaa luonnontilaista havumetsää, jossa on paljon lahopuuta. Vanha metsä on arvokas elinympäristö, jonka ominaispiirteiden säilymisestä päättää maanomistaja. Selvitysalueen saniaiskorpi, tervaleppäluhdat, kostea lehto, tuore lehto ja kalliometsät ovat metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Alueella ei havaittu merkkejä liitooravasta. Lepakkoselvitystä ei ole tehty. Uhanalaisuusluokituksen mukaan vaarantunut pajusirkku pesi länsirannan ruovikossa. Länsirannalla pesi myös rantasipi, joka on Suomen vastuulaji. Toinen rantasipipari pesi itärannalla. Isokluuvin alueella oleva kalliometsä ja kostea lehto ovat metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Matalakasvuinen rantaniitty on luonnonsuojelulain mukaan suojeltava luontotyyppi. Alueelta ei löydetty merkkejä liito-oravasta. Uhanalaisuusluokituksen mukaan vaarantunut pajusirkku pesi selvitysalueen ruovikossa. Pohjanlepakoita havaittiin saalistamassa Viliskerintien sekä alueen läpi kulkevan mökkitien yläpuolella. Alue luokitellaan luokkaan III, joka tarkoittaa lepakoiden muuta käyttämää aluetta, joka tulee mahdollisuuksien mukaan huomioida kaavoituksessa. Pohjavuoren selvitysalueella tuore lehto on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Alueelta ei löydetty merkkejä liito-oravasta. Uhanalaisuusluokituksen mukaan vaarantunut pajusirkku pesi alueen ruovikossa. Alueella havaittiin pohjanlepakoita saalistamassa. Alue luokitellaan luokkaan III, joka tarkoittaa lepakoiden muuta käyttämää aluetta, joka tulee mahdollisuuksien mukaan huomioida kaavoituksessa. Selvitysalueilla on paljon kalliometsää. Kalliometsät ovat Lounais-Suomessa hyvin yleisiä luontotyyppejä. Lehtojen, luhtien, korven ja metsän reunustaman suon hoidossa tulee huomioida, että niiden varjoisuus ja kostea pienilmasto säilyy. Maanpinnan käsittely myös lähiympäristössä voi kuivattaa näiden kuvioiden maaperää. Matalakasvuista merenrantaniittyä ei saa muuttaa niin, että sen luonnontilaisuus vaarantuu. Friisilän alueen kaavoituksessa tulee huomioida, että lepakoille jää suojaisia saalistusalueita.

44 Lähteet Hotakainen, J-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A. & Tonteri, T. 2008: Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus. Hämeenlinna. Laine, L.J. 1996: Suomalainen lintuopas. Lappalainen, M. 2002: Lepakot, salaperäiset nahkasiivet. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Jyväskylä. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus. Tapio. Hämeenlinna. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I (toim.) 2010. Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/lajit/lintujen_ja _nisakkaiden_punaiset_listat_2015 Raunio, A. Schuman, A. Kontula, T. 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Raunio, A. Schuman, A. Kontula, T. 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Sierla, L., Lammi,E., Mannila, J. ja Nironen,M.2004. Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Ympäristöministeriö. Helsinki. Sisältödokumentti 10.9.2013 / Suomen ympäristökeskus. Suomessa esiintyvät luontodirektiivin liitteiden II, IV ja V lajit. www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/lajit/luonto_ja_lintudirektiivien_lajit Sisältödokumentti/ Suomen ympäristökeskus. Alueellisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien esiintyminen Suomessa. www.ymparisto.fi/fi.fi/luonto/lajit/uhanalaiset_lajit/suomen_lajien_punainen_lista_2010/alueellisesti _uhanalaisista_lajeista Sisältödokumentti 1.7.2013 / Ympäristöministeriö. Rauhoitetut lajit luonnonsuojeluasetuksessa (160/1997). www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/lajit/rauhoitetut_lajit Sisältödokumentti 2.9.2013/ Suomen ympäristökeskus. Kansainväliset vastuulajit: linnut. Kansainväliset vastuulajit: putkilokasvit. www.ymparisto.fi/fi- FI/Luonto/Lajit/Uhanalaiset_lajit/Kansainvaliset_vastuulajit Sisältödokumentti 2.9.2013/ Suomen ympäristökeskus. Kansainväliset vastuulajit: linnut. Kansainväliset vastuulajit: putkilokasvit. www.ymparisto.fi/fi- FI/Luonto/Lajit/Uhanalaiset_lajit/Kansainvaliset_vastuulajit www.luomus.fi/elaintiede/selkarankaiset/tietoa/lepakot/lajit.htm Suomessa tavatut lepakkolajit. Tulostettu 5.7.2013