Koskee 3313 08 A Tervo, Vauhkola E. Ekdahl 2.12.1980 TERVON VAUHKOLASSA VUOSINA 1978-1979 SUORITETUT ZN-MALMITUTKIMUKSET
SISÄLLYSLUETTELO Sivu TUTKIMUSTEN TAUSTA 3 1978-79 SUORITETUT TUTKIMUKSET 4 Alueen geologinen kuva 4 Lohkare-etsintä 5 Maaperätutkimukset 5 Geofysikaaliset mittaukset 7 Tutkimuskaivannot ja litogeokemiallinen näytteenotto 8 Syväkairaus 10 YHTEENVETO 10 LIITTEET
3 TUTKIMUSTEN TAUSTA 1960-luvun alussa Tervossa suoritetuissa malmitutkimuksissa löydettiin Utrianlahden alueelta useita hyvälaatuisa Zn-lohkareita (Liite l). L7/VL-60 Kivi- malmi- esiintymis- laj Pb cu Ag Au mineraalit tapa Zn BIOTGN 10.5% 3g/t MAGK,ZNVA raita, pirote L 12/VL-60 KVARMAASL+KA 3.08 3.07 162 0.1 MAGK, SKII, ZNVA pirote, kasauma L 16/VL-60 KVARMAASL+KA 16.1 0.16 17 L 29/VL-60 KA PBHO MAGK, SKII, ZNVA kompakti CUKI ZNVA kompakti L 30/VL-60 KVARMAASL 11.5 SKII, ZNVA, MAGK runsas pirote K/1/ H. Koskivuori-61 KA 3.25 7 MAGK,ZNVA lähes kompakti Alueella suoritettujen geofysikaalisten mittausten perusteella tehtiin 10 syväkairausreikää (R 6-9/Tv-61-62, R 12/Tv-62 sekä R 8-12/Plv-61). Syväkairauksessa ei todettu mitään merkittävämpiä kiisuuntumia eikä kivilajiyksiköitä, jotka viittaisivat lohkareita syöttäneeseen kivilajijaksoon. Seuraava tutkimusjakso ajoittui 1970-luvun alkuun. Utrianlahden alueen malmitutkimuksia vauhditti Vauhkolasta löytynyt hyvä Zn-lohkare, joka kuitenkin poikkeaa kivilajina Utrianlahden Zn-lohkareviuhkasta.
- 4 - Zn Cu Ag L 5/JW-73 KVARPF 7.20 % 0,16 % 14 ZNVA, SKII lähes kompakti. Geofysikaalisten anomalioiden selvittämiseksi kairattiin syväkairausreiät M 19/52/3313/73-74/R 309-312. Reiässä R 309 lävistettiin amfiboliitteja ja kvartsi-maasälpäliuskeita, joiden yhteydessä tavattiin hiukan SKII- ja MAGK-pirotetta. 1973 ja -74 suoritettiin Äyskosken - Vauhkolan alueella gravimetrisia mittauksia (ks. Liite 4). Gravimetriset ja niihin liittyvät sähköiset anomaliat selvitettiin syväkairauksella M 19/52/3313/75/R316-320. Sähköiset anomaliat aiheutuivat biotiitti - ja kvartsimaasälpägneisseihin_- liittyvistä rautakiisuista. Paikoin tavattiin myös merkkejä CUKI :sta. Gravimetriset anomaliat tulivat amfiboliiteista ja granaattikordieriitti-antofylliittigneisseistä (raportti M19/3313/76/1/10). 1978-79 SUORITETUT TUTKIMUKSET Alueen geologinen kuva Keväällä 1978 aloitettiin KTM :n erillismäärärahan puitteissa ns. tehostettu malminetsintä-projekti Savon alueella. Yhtenä osa-alueena oli Säviän kautta kulkeva N-S suuntainen liuskejakso ja siihen liittyvät Zn-Cu malmiaiheet. Utrianlahden Vauhkolan alue liittyy liuskejakson S-osien jatkeelle. Utrianlahden Zn-lohkareisto liittyy metallogenialtaan liuskejakson mineralisaatioihin joskin kivilajiassosiaatio on toinen kuin esim. Säviän - Paloniemen alueella. Suoritetun geologisen revidointikartoituksen tuloksena todetaan tutkimusalueen S-osien kivilajien olevan etupäässä suonittuneita kiillegneissejä, amfiboliitteja, kvartsidioriitteja ja graniitteja. Arkosiitti- ja grauvakka tyyppiset sedimentit näyttävät yleistyvän siirryttäessä Pielaveden S-osiin ja edelleen Tervon puolelle (Liite 2). Vauhkolan
5 alueella tavatä,äri sekä paljastumissa että kairausksessa granaattikordieriitti gneissejä, jotka vastaavat täysin Säviän alueen tyyppejä. Lohkare-etsintä. Kesällä 1978 suoritettiin Utrianlahden alueella täydentäviä lohkare-etsintöjä. Tutkimuksissa löydettiin kaksi uutta Zn-lohkaretta : Zn Pb Cu Ag Au S MIS-78-1 KA 4,50 0,0 0,08 5 g/t 0,0 11,9 SKII, ZNVA MIS-78-54 BIOTGN 5,30 0,0 0,0 6,08 ZNVA Lisäksi tehtiin uusintana keskiarvoanalyyseja aikaisemmista lohkareista, joista esimerkkinä : Zn Pb Cu Ag Au S L 30/VL-60 11,5 MIS-78-2 4,45 0,0 0,01 3,69 Aikaisempia lohkareita ja analyysejä tarkasteltaessa todettiin pitoisuusarvojen olleen liian korkeita johtuen valikoiduista näytteistä. Lähempänä totuutta ollaan puolittamalla aikaisemmat Zn-pitoisuudet. Alueen lohkaretietous lisääntyi myös tutkimuskaivantojen yhteydessä. Maaperätutkimukset Kesällä 1978 tehtiin varsin laaja monttuohjelma alueen moreenistratigrafian, kulkeutumissuuntien selvittämiseksi ja mahdollisten uusien Zn-lohkareiden löytämiseksi. Työ tehtiin yhteistyössä malminetsintää palvelevan maaperätutkimusprojektin 905 kanssa. Tutkimustuloksista kertoo tarkemmin GTL :n maaperäosaston RAPORTTI MALMINETSINTÄÄ PALVELEVISTA MAAPERÄTUTKIMUKSISTA TERVON UTRIANLAHDEN ZN-LOHKARETIHENTYMÄLLÄ, Heikki Hirvas ja Keijo Nenonen 1978.
6 Tutkimuksen mukaan alueella tavataan ainakin kaksi moreenipatjaa : nuorempi 2-3 m paksu ruskehtavan harmaa, lamellirakenteinen hiekkamoreeni sekä vanhempi siniharmaa, tiivis, homogeeninen, rakenteeton ja paikoin siltti- ja savikimpaleita sisältävä siltti.nen hiekkamoreeni. Vanhempaa moreenia ei pystytty kaivannoissa läpäisemään. Nuoremman moreenipatjan suunta vaihteli 290-320, ollen keskimäärin 300. Vanhemman moreenin suunta oli 320 0. Patjojen välissä esiintyi usein 0,2-0,9 m vahvuisia sora-, hiekka- ja silttikerroksia. Varsin laajalla alueella suoritettu esitutkimusohjelma ei antanut viitteitä uusista malmilohkareista. Myöskään moreeninäytteistä tehdyissä geokemiallisissa analyyseissa ei todettu anomaalisia pitoisuuksia. Zn-lohkareet muodostavat varsin kapean n. 305 suuntaisen viuhkan (ks. Liite 1). Viuhkan kärjestä löydettiin pari heikkoa Zn-pitoista lohkaretta pintamoreenissa. Näytti siltä, että lohkareet olivat kulkeutuneet löytöpaikoilleen ainoastaan jäätikön nuoremman virtaussuunnan mukana. Tutkimuskaivannot keskitettiin jatkossa lohkareviuhkan kärkeen. Koska lohkareet sisälsivät usein runsaastik n : :SKII-.j.a. :MAGK. voitiin montut ohjata paljastumaharavalla tarkennettuihin sähköhäiriöihin. N. 2 km lohkareviuhkan kärjestä luoteeseen sijaitseva Vauhkolan alue muodosti karttalehdellä hyvin selvästi erottuvan sähköisen- ja magneettisen anomalia-alueen. Tähän N-S suuntaiseen vyöhykkeeseen oli aikaisemmin kairattu useita syväkairausreikiä. Lisäksi alueen topografia nousee ympäristöstään ja näin nuorempi jäätikkövaihe on päässyt erodoimaaf kallioperää. Varsin pian löytyi yksi Zn-pitoinen kvartsimaasälpägneissilohkare pintamoreenista. Maapeite oli tällä kohdin vain 1-2 m paksu. Koska kivilajit todettiin etsityn malmityypin
7 kannalta kriittisiksi, paljastettiin kallio n. 100 m :n matkalla (Liite 3.). Tällöin löydettiin useissa kohdin kapeita ZNVA-raitoja tai -pirotetta sekä MAGK ja SKII voimakkaasti poimuttuneessa amfiboliitti- kiillegneissikarsi- kvartsimaasälpägneissi assosiaatiossa. Tutkimusten suojaamiseksi oli alueelle tehty varaus, joka muutettiin Vauhkola-l nimiseksi valtaukseksi. Geofysikaaliset mittaukset Alueella oli suoritettu aikaisemmin sähköisiä, magneettisiaja gravimetrisiä mittauksia (Liitteet 4,5 ja 6). Gravimetrinen laaja-alainen maksimi kuvastaa topografialtaan korkeampaa (myös kallionpinta), paikoin amfiboliittis.ta kivilajialuetta. Geofysikaalisten määritysten mukaan Zn-aihe oli sekä heikosti sähköä johtava että magneettinen. Käytännössä vaikeutena olivat Zn-vapaat rautakiisu vyöhykkeet sekä paikoin tavattava grafiittipitoinen liuske (ks. Liite 8). Tarkan geofysikaalisen kuvan saamiseksi suoritettiin tihennetyin linja- ja pistevälein sähköisiä- ja magneettisia mittauksia n. 500 x 700 m :n suuruisella alueella. IP-mittauksia suoritettiin 1 x 1,8 km :n alueella. Mittauksilla saatiin suhteellisen selvästi ympäristöönsä rajoittuva häiriöalue, jossa jatkotutkimuksia oli suoritettu kaivamalla lisää tutkimusmonttuja. Magneettinen kartta (Liite - 7) on detaljeissa varsin sekava kuvastaen kivilajien voimakasta pöimutusta. Kokonaisuudessa sähköiset- ja magneettiset tulokset oikeuttavat tulkintaan, jossa ensimmäinen Zn-kalliohavainto sijoittuu sekä länteen että pohjoiseen päin avautuvaan poimurakehte.eseen. IP-anomaliat muodostavat NW-SE suuntaisia pitkulaisia häiriöitä poimun pohjukassa.
8 Geofysikaalisissa profiiliesityksissä (Liite 8) ei havaita Zn-vyöhykkeen erottuvan rautakiisuja sisältävästä kivilajiseurueesta. Syväkairausreiässä R 327 oleva 4,8 m :n Zn-lävistys näyttää sijaitsevan magneettisen ja gravimetrisen anomalian kupeessa, mikä vastannee kivilajikontaktia. Tutkimuskaivannot ja litogeokemiallinen näytteenotto Zn-mineralisaation selvittämiseksi malmiosasto teki 11 tutkimusojaa ja-kaivantoa sähköisiin ja magneettisiin anomalioihin (Liite 9). Zn-havaintoja kalliossa saatiin montuista n :o 2, 6, 9, 10, ja 11. Parhaimmat Zn-näytteet saatiin montusta n :o 9, jossa Zn esiintyi karsiraitaisessa kvartsimaasälpägneississä kerrosmyötäisinä raitoina ja pirotteena yhdessä MAGK :n ja SKII :n kanssa. Paras pölynäyteanalyysi tästä montusta piste n :o 329 antoi 4,1 % Zn. Kaikrsta :t:utkimuskaiv.annoista otettiin iskuporakoneella pölynäytteet 0,5 m välein. Näytteistä, joita kertyi 451 kpl, analysoitiin Co, Cu, Ni, Pb, Zn ja S. Montussa n :o 2 saatiin 1,5 m :n matkalla n. 2 % Zn. Montussa n :o 6 oli 1 m :n matkalla n. 2,5 % Zn. Montussa n :o 9 tavattiin 4 m n.l % Zn-malmia. Kyseisen kohdan palanäyteanalyysissa oli Co 35, ppm, Cu 255 ppm, Ni 25 ppm, Pb 110 ppm ja Zn 6,1 % Tarkasteltaessa pölynäyteanalyyseja kokonaisuutena voidaan pitoisuuksista todeta seuraavaa : tausta-arvot maksimiarvo Co ^' 10 20 ppm 110 ppm Cu 50 60 'I 1020 " Ni 30 40 610 " Pb 5 10 110 11 Zn 50 60 61000 S 11,5 %
9 Zn-mineralisaatiossa ei. todettu tutkimuskaivantojen ja pölynäyteanalyysien perusteella mitään paksumpaa ja yhtenäisempää malmiutumaa. Parhaimmat analyysitulokset edustavat korkeintaan 0,5 m :n paksuisia kerroksia, joissa Znpitoisuus voi olla 4-6 %. Tutkimuskaivantojen ja geofysikaalisten mittausten perusteella rajatulla Zn-kriittisellä n. 300 x 35,0 m :n suuruisella alueella suoritettiin talvella 1978-79 paineilmakairauksella litogeokemiallinen näytteenotto. Urakoinnin suoritti Suunnittelukeskus Valmet 1100/Atlas Copco BBE-53 kalustolla. Näytteenotto suoritettiin ruudukkomuotoisena sivun pituuden ollessa 25 m (liite 11). Näyte pyrittiin ottamaan varmuudella kalliosta ja n. 2 m :n syvyydeltä kallionpinnasta. Näytteitä otettiin 135 kpl, joista analysoitiin Co, Cu, Ni, Pb, Zn, Cd, As, Ag, Ba, Mo ja S. Tulokset olivat varsin vaatimattomia. Zn nousi vain neljässä pisteessä yli 200 ppm maksimin ollessa 1500 ppm. Ruudukkonäytteenotto ei näin ollen tuonut esiin mittavamman Zn-malmin mahdollisuutta tutkitulla alueella. Jokaisesta kallionäytteestä tehtiin lisäksi kivilajimääritys, joka varmistettiin tarvittaessa ohuthiellä. Kivilajikartalla Zn-kriittinen assosiaatio amfiboliitti - karsi - kvartsimaasälpä-biotiittigneissi rajoittuu luoteessa terävästi happamaan granaatteja sisältävään kiillegneissiin (Liite 10). Geofysikaalisten - ja aikaisempien kairaustietojen perusteella muodostumatyyppi jatkuu etelään ja pohjoiseen. Litogeokemiallinen sama-arvokartta - Zn (Liite 11) noudattelee tarkoin sekä geologista että geofysikaalista karttakuvaa Varsin tiheä näytteenotto ei tuonut esiin mittavamman Znpuhkeamman mahdollisuutta tutkitulla alueella.
Syväkairaus Tutkimuskaivantojen, geofysikaalisten ja litogeokemiallisten anomalioiden perusteella tehtiin viisi syväkairausreikää (M 19/ 22/3313/79/R325-330,. yht. : pit. 601.50 m. ks :. : Liite 11). Reiät R 325 ja 326 kairattiin profiiliin montuista 9 ja 10 tavattujen Zn-aiheiden litogeokemiallisten - ja magneettisten anomalioiden selvittämiseksi. Ensimmäisessä reiässä tavattiin kvartsimaasälpägneississä välillä 13.40-15.00 m 0,83 ja 1.92 % Zn. Toisessa reiässä ei tavattu ZNVA, ainoastaan SKII ja MAGK-pirotetta kvartsimaasälpägneississä. Geofysikaaliset anomaliat ja monttujen 2 ja 6 antama Zn-informaatio tarkistettiin rei'illä R 327 ja 328.- : Edellisestä reiässä oli karsiraitaisessa kvartsi-maasälpäreiässä tasainen ZNVA-pirote välillä 15.00-19.80 m"antaen keskiarvoksi 1,90 % Zn. Paras analyysitulos 1 m :n matkalla oli 2.36 % Zn. Edellisten profiilien väliin kairatussa reiässä R 329 oli MAGKja SKII-pirotetta ja raitoja,mutta ei merkkiä ZNVA :sta. Magneettisten- ja IP-anomalioiden aiheuttajaksi osoittautui reiän R 330 perustella paikoin hyvinkin runsas MAGK-pirote. YHTEENVETO Vauhkolan Zn-aihetta tutkittaessa vaikeutena on hyvin kova ja runsaskivinen pohjamoreeni, mikä haittasi tutkimuskaivantojen tekemistä ja teki geokemiallisen moreenitutkimuksen mahdottomaksi. H.Hirvaksen maaperätutkimuksissa ja tutkimusmontuista otetuista moreeninäytteistä kävi selville, ettei Zn-mineralisaatio ole kovin helposti moreenigeokemialla paikallistettavissa.
Ruudukkonäytteenottona (25 m x 25 m) suorittettu paineilmakairaus antaa varsin luotettavan kuvan keskeisimmästä geofysikaalisesta anomalia-alueesta. Tulokset osoittavat, ettei tutkitulla jakson osalla liene mahdollisuuksia ainakaan suureen Zn-malmipuhkeamaan. Syväkairauksella varmennettiin kriittisimpien anomalioiden luonne ja todettujen mineralisaatioiden jatkuvuus. Tulokset eivät olleet ekonomisessa mielessä lupaavia, mutta osoittivat kuitenkin Zn-horisonttien, paksuimmillaan n. 5 m, esiintymisen. Keskipitoisuudet jäävät alle 2 % Zn, mutta tutkimuskaivannoista otetut pöly- ja palanäytteet osoittivat yksityisanalyyseissa 4-6 % Zn. Tämä vastaa keskimäärin lohkareista saatuja tuloksia. Myös kivilajiparageneesi on sama, mikä lohkareissa. Yhdessä lohkareessa tavattu korkeat Pb-ja Ag-pitoisuudet jäivät tämän tutkimuksen valossa selvitystä vaille. Mikäli lisätutkimukset katsottaisiin aiheellisiksi, lienee muutaman syväkairausreiän tekeminen tehokkain tapa saada mineralisaatiosta ja sen luonteesta uutta informaatiota. Suoritettujen monipuolisten tutkimusten perusteella Vauhkolan Zn-aihe ei kuitenkaan vaikuta ekonomisesti lupaavalta. Geologisesti Vauhkolan Zn-mineralisaatio on hyvin samantapainen kuin Tervon Äyskoskella 1973 kairattu heikko Zn-malmiutuma (M 19/52/3313/73/R 301-308). Nämä aiheet osoittavat geologisen miljöön Zn-Pb kriittiseksi ja tekevät malminetsinnän alueella mielekkääksi. Osittaisena vaikeutena alueella on kalliopaljastumien niukkuus ja paikoin soinen maasto tai paksut maapeitteet. Kuopiossa 2.12.1980 Geologi lias Ekdahl 4:1x_&~~
LIITTEET Liite. Lohkarekartta, M 11,4/3313 08/-78/1. 2. Geologinen kartta, M 11.1/3313 08 A/-78/1. 3. Tutkimusoja n :o 2, M 11.1/3313 08 A 14/78/2. 4. Gravimetrinen kartta, M 21.1/3313 08 A. 5. Sähköinen kartta, M 24.11/Tv/3313 08 A. 6. Magneettinen kartta, M 22/Tv/3313 08 A. 7. Magneettinen kartta, M 22/3313 08 A 14 det. 8. Geofysikaalisia profiileja ; Tervo, Vauhkola 3313 08 A 14. 9. Mönttukartta ; Tervo, Vauhkola 3313 08 A 14. 10. Geologinen kartta, M 11.1/3313 08 A 14/79/1. 11. Litogeokemiallinen sama-arvokartta, Zn. Mukana syväkairausreikien sijainti.