TUTKIMUSTYöSELOSTUS PERHON KUNNASSA VALTAUSALUEELLA AHVENLAMPI 1, KAIV.REK. N:o 2915 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA

Transkriptio

1 . Geologian tutkimuskeskus M 06/2332/85/1/1O PERHO Ahvenlampi Kaj J. Västi TUTKIMUSTYöSELOSTUS PERHON KUNNASSA VALTAUSALUEELLA AHVENLAMPI 1, KAIV.REK. N:o 2915 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA

2 SISÄLLYSLUETTELO TUTKIMUSTEN TAUSTA 1 SUORITETUT MALMITUTKIMUKSET 1 Lohkareetsintä ja kallioperäkartoitus. 1 Geokemialliset tutkimukset ja moreenitutkimukset. 2 Geofysikaaliset tutkimukset 3 Syväkairaukset 4 LIITTYY LIITTEET

3 1 TUTKIMUSTEN TAUSTA Malmitutkimukset alkoivat Perhon Ahvenlammella kesällä 1978, kun paikallinen harrastelijamalminetsijä T. Koskivuori lähetti GTK:een ata lueelmolybdeenipitoisen kivinäytteen. Tutkimusten suojaamiseksi alueelle tehtiin samana kesänä valtausvaraus, joka seuraavana kesänä muutettiin valtaukseksi nimellä Ahvenlampi 1, kaivosrekisteri n:o 2915 (liite 1). SUORITETUT MALMITUTKIMUKSET Malmigeologiset tutkimukset voidaan jakaa Ahvenlammen alueella kahteen eri jaksoon, vuosina ja Kohteessa tehtiin lohkareetsintää, kallioperäkartoitusta, geokemiallisia tutkimuksia, moreenitutkimuksia, geofysikaalisia mittauksia ja syväkairauksia. Tutkimusten yleisjohdosta ovat vastannee~ FT Jouko Talvitie ja FL Elias Ekdahl. Tutkimusten suunnittelusta ja toteutuksesta kentällä ovat vastanneet geologi Esko Sipilä vuosina ja geologi Kaj Västi vuosina LOHKAREETSINTÄ JA KALLIOPERÄKARTOITUS Ahvenlammen ympäristön tutkimukset aloitettiin lohkareetsinnöillä, joissa käytettiin apuna myös malmikoiria. Kaikkiaan löydettiin alkuperäisen MoS 2 pitoisen kivinäytteen K/22896 lisäksi 17 molybdeniittipitoista lohkaretta (liitteet 2,3). Näistä valtaosa löytyi myöhään syksyllä Lohkareiden Mopitoisuus vaihtelee suuresti, maksimipitoisuuden ollessa 0.87 %. Kuudentoista analysoidun lohkareen Mopitoisuuden ka. on 0.23 % (liite 3). Alueen kallioperäkartoituksen teki LuK Heikki Nurmi kesän 1983 ja 1984 aikana. Allekirjoittanut on laatinut Nurmen havaintojen ja osittaisen paljastumarevidoinnin pohjalta alueen kallioperä kartan (liite 4).

4 2 Yleisesti ottaen tutkimusalue on hyvin huonosti paljastunut. Mm. tutkimuksen kannalta mielenkiintoisin ja kriittisin alue on käytännöllisesti katsoen täysin paljastumatonta. Paikoitellen paljastumatiheys on kuitenkin kohtalainen. Ahvenlammen ympäristössä geologista karttakuvaa on voitu tarkentaa syväkairauksella saadun materiaalin avulla. Tutkimusalueen kallioperä koostuu suprakrustisesta kivilajiyksiköstä, joka on laajahkona saarekkeena KeskiSuomen granitoidimassiivin sisällä. Suprakrustiset kivet ovat pääasiassa happamiaintermediäärisiä tuffiitteja sekä saman koostumuksisia pyroklasteja: agglomeraatteja, lapillituffeja ja kidetuffeja. Laavasyntyisiä pintakivilajeja, valtaosin kvartsimaasälpäporfyyriä ja kvartsiporfyyriä, esiintyy enemmän suprakrustisen yksikön Wreunalla. Ahvenlammen Npuolella esiintyy hienorakeisten pyroklastien yhteydessä Alrikkaita andalusiittija sillimaniittipitoisia kiviä, joiden alkuperä on epävarma. Tekstuurin perusteella ne lienevät kuitenkin myös vulkaanisia synnyltään. Diopsidigneissiä esiintyy vähän alueen Wosassa gabron yhteydessä. KeskiSuomen granitoidikompleksiin kuuluvat intrusiivit ovat pääasiassa granodioriittia, kvartsidioriittia ja tonaliittia. Graniittia ja gabroa on lisäksi runsaammin alueen Wosassa. Lisäksi esiintyy koko alueella vähäisiä pegmatiittija apliittijuonia. Geokemialliset tutkimukset ja moreenitutkimukset Geokemialliset tutkimukset aloitettiin turveja humusnäytteiden keruulla. Kaikkiaan kerättiin syksyn78 ja kevättalven 79 välisenä aikana 354 näytettä (Liite 5). Näytteet poltettiin ja tuhkasta analysoitiin mm. Mo EDXmenetelmällä. Käytetystä analyysi menetelmästä johtuen Momääritys on lähinnä semikvantitatiivinen eikä selviä anomaliavyöhykkeitä saatu. Joissakin yksittäisissä pisteissä Ahvenlammen NEpuolella oli kuitenkin lievää anomaalisuutta.

5 3 Moreenin geokemiaa pyrittiin selvittämään cobraamalla kahdessa eri vaiheessa, talvella ja syksyllä Erittäin paksusta ja kivisestä moreenista johtuen alkuperäiseen tavoitteeseen, so. saada moreeninäyte välittömästi kallion pinnan yläpuolelta sekä lisäksi kallionappinäyte, ei päästy kuin aniharvoin. Moreenin Mopitoisuus vaihtelee 023 ppm:ään, keskiarvon ollessa noin 1 ppm. Näytteenottolinjojen sijainnit on esitetty liitteissä 6 ja 7. Cobrauksen jälkeen geokemiallisia tutkimuksia jatkettiin järeällä traktorin päälle asenne tulla paineilmakairauslaitteistolla. Litogeokemiallisten näytteiden saanti osoittautui paksusta ja kivisestä irtomaapeitteestä johtuen tälläkin menetelmällä kannattamattomaksi ja näytteenotto jouduttiin lopettamaan alkuvaiheessaan. Parilta linjalta saatiin 18 kalliomurskenäytettä, joiden Mopitoisuus vaihteli 1 ja 6 ppm:n välillä. Litogeokemiallisten näytteenottolinjojen sijainti on esitetty liitteessä 7. Moreenin geokemian lisäksi pyrittiin selvittämään sen kulkusuuntia mannerjäätikön mukana, sekä kulkeutumismatkaa. Kaikkiaan alueelle tehtiin viisi traktorikaivantoa (liite 8). Suuntauslaskuja tehtiin kolmesta kaivannosta. Niiden perusteella voitiin todeta, että alueella esiintyy kaksi eri ikäistä moreenipatjaa. Nuoremman moreenin, jota ei tavata koko alueella, tulosuunta on n Vanhemman moreenin tulo suunta on 320. Geofysikaaliset tutkimukset Geofysikaaliset tutkimukset aloitettiin sähköisellä slingrammittauksella ja magneettisella mittauksella. Kaikkiaan mitattiin em. menetelmällä maastossa 10 km 2 :n laajuinen alue (liite 8). Sähköiset ja magneettiset mittaukset eivät tuoneet esiin mitään selviä tai yhtenäisiä anomaliavyöhykkeitä. Välittömästi lohkareviuhkan NWpuolella mitattiin vielä kahdessa eri vaiheessa yhteensä lähes 4 km 2.laajuinen alue IPgradientti ja IPdipolidipoli menetelmällä (liite 8). Nämäkään mittaukset eivät antaneet viitteitä malmikriittisistä vyöhykkeistä.

6 4 Syväkairaukset Ensimmäiset syväkairaukset tehtiin Ahvenlammen Npuolella kesällä Tällöin kairattiin kaikkiaan neljä reikää (R 307R 310) turpeessa esiintyneiden heikkojen Moindikaatioiden ja sähköisten anomalioiden perusteella (liitteet 6,9,10). Kaikissa kairasydämissä esiintyy MoS 2 lohkareen tyyppisiä hienorakeisia pyroklastisia kiviä, mutta ainoastaan R 307:ssä ori hajanaisesti pyriittiä + molybdeniittiä hienona pirotteena (liite 15). Parhaimmillaan Mopitoisuus on 0.07 % yhden metrin matkalla ( m). Kesällä 1981 kairattiin kevyellä kalustolla kaksi lyhyttä reikää (R 315, R 316) anomaalisen R 307:n Npuolelle (liite 6). R 315:n kairaussuunta oli lähes kerroksellisuuden suuntainen ja R 316 jouduttiin lopettamaan ruhjeeseen jo 9.10 m syvyydellä. Molemmissa rei'issä esiintyy happamiaintermediäärisiä pyroklasteja, mutta molybdeniittiä ei kuitenkaan tavattu (liite 9). Useiden eri tutkimusvaiheiden ja menetelmien jälkeen kairauksia jatkettiin helmikuussa Tällöin kairattiin anomaalisen R 307:n Npuolelle minimin E reunaan kaksi reikää R 338 ja R 339 (liite 7). R 339 sijoitettiin lisäksi siten, että se selvittäisi moreeninäytteenottolinjan Epäässä esiintyvät heikot (820 ppm) Moanomaliat. Kummassakin reiässä esiintyy happamiaintermediäärisiä pyroklasteja, jotka ovat samanlaisia MoS 2 lohkareiden kanssa (liitteet 11,12). Vaikka kummassakin on mikroskooppiset merkit molybdeniitistä, on opaakkeja, etenkin sulfideja, selvästi vähemmän kuin lohkareissa. Kahden metrin pätkissä analysoituna Mopitoisuus on enintään 60 ppm (liitteet 16,17). Kesällä alueelle kairattiin vielä kolme lisäreikää R 336, R 337 ja R 340 (liite 7). Kaksi ensimmäistä reikää sijaitsee magneettisen minimin ja samalla NWSEsuuntaisen kapean suon Eja Wreunoilla. R 340 kairattiin profiiliin R 339:n taakse. Kuten aikaisemmissakin rei'issä, esiintyy myös viimeisenä kairatuissa yleisesti Mopitoisia lohkareita vastaavia kivilajeja (liitteet 1214). R 336:ssa ja R 337:ssä esiintyy molybdeniittiä enemmän kuin aikaisemmin kairatuissa rei'issä. Pitoisuudet ja määrät ovat kuitenkin ekonomisesti katsottuna riittämättömiä. R 336:ssa on 10

7 5 cm ohut horisontti, jossa on 1.3 % Mo. R 337:ssä Mo on anomaalinen pitemmällä matkalla, mutta paras pitoisuus on metrin matkalla vain 240 ppm (liitteet 18,19). R 337:ssä molybdeniitti liittyy pyriittiä kohtalaisesti sisältävään andalusiittikiveen (liite 14). Koska Mopitoisuus ja määrä osoittautuivat liian alhaisiksi Perhon Ahvenlammen alueella, on Geologian tutkimuskeskus luopunut valtausalueesta Ahvenlampi 1, kaiv.rek. No Kuopiossa Kaj J. Västi geologi

8 LIITTYY Västi, K. J. (1985) Molybdeenitutkimukset Perhon Ahvenlammella Julkaisematon raportti M19/2332/85/1/10, Geologian tutkimuskeskus.

9

10

11 Taulukko 1. Ahvenlammen MoS 2 pitoiset lohkareet näyte x y Co Cu Ni Pb Zn Mo W Au ppm Ag ppm kivila 1 K/ < <0.01 < KTU AK KTU TK LATU TK KTU MSD~ KTU VA < < KTU VA KTU VA < KTU VA GRV VA KTU VA < < KTU VA < KTU KTU VA AK < <0.001 < KTU + ANK AK < LATU AK < KTU AK <0.001 < KTU AK < KTU ei analysoitu KTU kidetuffi LATU GRV ANK lapillituffi grauvakka andalusiittikivi Liite 3. 1

12

13

14

15

16

17

18

19

20

21

22

23

24

25

26

27