ASIAKKAAN ITSETUNTOON VAIKUTTAVA KOHTAAMINEN Jukka Oksanen 2015
Tavoitteena kansalaisuuden tukeminen
Hyvässä ammattikohtaamisessa ihminen kohtaa ihmisen, varsinkin alkuhetkillä tavoitteena on ihmisten välinen yhteys. Kohtaamisen tarkoitus on saatella toinen ihminen (asiakas) kohtaamaan asia. Asia on hänen oman elämäntilanteensa mahdollisimman realistinen havainnointi ja tulkinta mahdollisuuksien suuntaan. Keskustelusta (haastattelusta) voi alkaa asiakkaan oma voimaantumisen prosessi.
Behaviour Change Counselling Index = BECCI (Lane 2002) Haastattelija: - on tilanneherkkä ja rajaa tahdikkaasti käsiteltävän asian. - rohkaisee asiakasta kertomaan nykytilanteestaan. - kysyy asiakkaan ajatuksia ja tunteita toiminnastaan. - vahvistaa muutospuhetta. - kutsuu asiakasta muuttamaan toimintaansa. - kuuntelee empaattisesti ja ilmaisee aitoa kiinnostusta. - tekee yhteenvetoja sopivissa määrin. - vaihtaa ajatuksia ja ideoita toiminnan muuttamisesta. - tunnistaa ajattelun ja toiminnan muuttamisen vaikeudet. - neuvoo ja informoi asiakasta saatuaan siihen luvan. - kunnioittaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta.
ÄITI, ottaa kaiken vastaan, rauhoittaa ja lohduttaa. Toinen rauhoittuu ja tyyntyy, syntyy hyvä suhde. OPO, avaa uusia mahdollisuuksia, pohtii merkityksiä, antaa uusia tavoitteita ja rohkaisee yrittämään. VALMENTAJA, antaa keinoja, harjoituttaa, kontrolloi ja varmistaa, että toinen alkaa toimia uudella tavalla. ASIANTUNTIJA, joka vastaa siitä, että toimitaan tieteen, normien ja etiikan mukaisesti.
Kohtaamisen tekijöitä
Elämäntilanne Elämäntapojen vaikutus Persoonan rakenne (häiriöt/voimavarat) Persoonallinen tietojen käsittely Mielenterveyden oireet ja häiriöt Sosiaalinen ympäristö Köyhyys Tuen puute Tulevaisuuden ahdas näkymä Käsitys omasta elämänhistoriastaan
AKATEEMINEN ammatillinen tieto henkilökohtainen tieto AMMATTIMINÄ KYLÄLÄINEN ammatillinen aavistus henkilökohtainen aavistus INTUITIIVINEN
TYÖYKSIKKÖ LUO SOSIAALINEN KIELEN: 1. Tiedeajattelu (tiedejulkaisut) - ilmiön yleistä tarkastelua. 2. Hoito- ja tukiajattelu (ammattikirjallisuus) - tuen ja hoidon prosessin tutkimista. 3. Raportointi (journalismi) - asiakkaan arviointikieli. 4. Juoruajattelu (7-päivää-lehti) - ilmiön päivittelyä. 5. Rikosraportointi ja tekojen kauhistelu (Alibi-lehti) - outojen ja ilkeiden tekojen seurantaa.
Toimintakyvyn arviointi perustuu taustatietojen, testien, haastattelun ja havainnoinnin yhteisnäyttöön. Useampi haastattelija saa paremman kokonaiskuvan henkilöstä, mutta myös useamman haastattelijan läsnäolo vaikuttaa asiakkaaseen. Asiakkaan paineensieto ja kyky kestää ahdistusta tulee esiin stressaavassa tilanteessa (työhaastattelutilanne). Nämä liitetään usein työelämän taitoihin.
Hankaluutena voi olla tietyn ammattialan tiedoston painottuminen muiden kustannuksella (psykiatria, sosiaalityö ym.). Mahdollista on myös se, että kaikki tekevät kaikkea ja silloin työntekijät irtaantuvat tietoalustastaan yhteiseen suuntaan. Tällöin moninäkökulmaisuus kärsii. Haasteena on myös työryhmän yhteisen ryhmädynamiikan vaikutus kyläläisyyden ja toisarvoisen tiedon suuntaan.
Oman tehtävän epäselvyys sisältö ja rajat. Oikeiden sanojen puuttuminen. Oman persoonan rajat: viha ja pelko,oma uupumus, riittämättömyys, umpimielisyys. Asiakkaan käytöksen vaikutus itsessä: - valehtelun vaikutus - ylimielisyyden vastareaktiot - kiittämättömyyden vaikutus - puhumattomuuden lamauttava vaikutus
Elämäntilanteen vaikutus toimintaan. Mielenterveys ja päihdeongelma. Perhetilanteiden ristiriitaisuus. Emotionaalinen haavoittuvuus, minäkäsityksen häiriöt ja epävakaus. Itsetunnon kehityksen ja ydinminän tarpeet. Tunne-elämän häiriöiden vaikutus toimintakykyyn. Sosiaalisen lähiympäristön asema. Työntekijän kyky toimia tunne-elämää vahvistavasti ja osana asiakkaan yhteisöä.
Arvostava katse elämäntarinaan (Mcadams & Singer)
Asiakkaalla usein heikko käsitys omasta osuudestaan elämänsä ohjaajana. Elämän virta on vienyt mennessään ja tuonut tapahtumia. Tapahtumista täytyy selvitä ja niihin kuluu aikaa. Tämä ei anna mahdollisuutta toteuttaa omia tarpeita. Ydintarpeet luovat kuitenkin painetta ja vaativat toteutumista: usko, toivo, rakkaus ja hyvä elämä. Ihminen jää motiiviristiriitaan. Perheen, suvun, uskonnon merkitys tukijana vähenee ja ihminen jää enemmän omien rituaalien ja sisäisen arvontuotannon varaan. Rituaalista voi muodostua maaginen apu, riippuvuutta ja pakkotoimintaa.
Arvokeskustelu auttaa asiakasta liikkumaan nykyminästä ihanneminään ja pohtimaan tulevia mahdollisuuksia. Arvotarkastelu vie aiheet kielteisestä toiminnasta kohti positiivista vaihtoehtoa, myös oman historian käsittelyssä. Arvostus on myönteinen ajatus, joka toimijalla on tavoitteestaan ja se näkyy kaikessa toiminnassa, tavoitteissa ja motiiveissa. Minkälaista elämäntapaa asiakas arvostaa? Minkälaisia ihmisiä asiakas arvostaa? Mitä asioita asiakas arvostaa itsessään? Minkälainen työ sopisi omiin arvostuksiin?
Itsetunto tarkoittaa tässä myönteistä ja tasapainoista kuvaa omasta itsestä. Itsetunto tarvitsee rakennusaineekseen myönteistä viestiä ydinminältä ja maailmalta, sisältä ja ulkoa. Mieli ei aina tuota positiivista viestiä itsestä ja silloin maailman antama arvostus korostuu/vääristyy. Mikäli arvostusta ei tule sisältä, eikä ulkoa, on houkutus hankkia voimaa riippuvuuksista. Itsetunnon hoitaminen on keskustelua ydintarpeiden ja maailman vaikutuksista omaan elämään ja toimintaan. Riippuvuuden hoitamiseen kuuluu tämän lisäksi selkeä harjoittelu pakonomaisen toiminnan analysoimiseksi.
Riittävän vahvan omakuvan turvin ihminen pystyy havaitsemaan omia puutteitaan ilman että itseluottamus romuttuu > kehitys. Omien puutteiden havaitseminen ei tuota voittamatonta ahdistusta. Omat hyvät ominaisuudet ovat viime kädessä huonoja ominaisuuksia tärkeämpiä. Kehitys edellyttää realismia = voimaa katsoa kokonaisuutta itsessään ja tilanteessaan.
Itsetunnon laatu ei vaikuta arvoomme ihmisinä. Useimmat ihmiset ovat tottuneet pärjäämään heikommallakin itsetunnolla. Käytännössä tämä tarkoittaa ahdistusta, itsetarkastelun raskautta ja hitautta sekä uusien asioiden omaksumisen vaikeutta. Perusturvallisuus on tärkeätä itsetunnon ongelmissa (vrt päihde). Tärkeintä on kehittää itsetuntoa mahdollisuuksien mukaan ja hyväksyä osa tästä ominaisuudesta.
Subjektiivisen merkityksen alue: Muistot itsestä ja omasta luonteesta. Suunnitelmat, vaikeudet ja onnistumiset. Rakkaus, mustasukkaisuus, kunnianhimo. Kauneuden kokemukset. Hengellisen uskon kokemukset. Fantasiat Ystävyydet Paikkakunnat, työtehtävät, lapset.
Ymmärrettävyyden tunne, jossa omat elämäntapahtumat nähdään laajempina kokonaisuuksina, ei kaoottisina tai sattumanvaraisina. Hallittavuuden tunne on usko siihen, että asioita ja tapahtumia voi säädellä ja itse voi vaikuttaa niihin muiden avulla. Mielekkyyden tunne on taipumusta tulkita tapahtumat mielekkäiksi, haasteellisiksi ja mielenkiintoa herättäviksi.
Mieti elämääsi kirjana, joka jakautuu lukuihin. Luvuissa on seuraavia asioita: 1. Hieno kohta elämässä 2. Vaikea kohta elämässä. 3. Elämän käännekohta. 4. Varhaisin muisto. 5. Tärkeä lapsuuden tapahtuma. 6. Tärkeä nuoruuden tapahtuma. 7. Tärkeä aikuisuuden tapahtuma. 8. Muu tärkeä tapahtuma elämän varrella.
1. Muisto on vähintään yhden vuoden takaa. 2. Muisto on mielessä selkeästi ja tuntuu yhä tärkeältä ajatellessasikin sitä. 3. Muistoon sisältyy jokin elämääsi liittyvä teema, kysymys tai ristiriita. Tämä selittää sinua ihmisenä ja haluaisit kertoa sen jollekin toiselle, silloin kun haluat hänen ymmärtävän sinua syvällisesti 4. Muistoon liittyy muita samankaltaisia muistoja, joissa esiintyy yhteinen teema tai kysymys. 5. Muisto herättää sinussa myönteisiä ja/tai kielteisiä voimakkaita tunteita. Olet ajatellut tätä muistoa monta kertaa, se on sinulle tuttu kuin laulu, jonka opit ulkoa. 7. Tapaat henkilön, jonka kanssa syntyy vahva halu tutustua paremmin ja haluat auttaa häntä tutustumaan todelliseen itseesi. Kerrot silloin tämän muiston, joka ilmaisee painavalla tavalla, miten sinusta on tullut se ihminen, joka olet tällä hetkellä. Se on itseä määrittävä muisto.