Dokumentoitu lapsuus { Miten paperityöt muovaavat varhaiskasvatusta? Maarit Alasuutari Yliopistotutkija, PsT, dos. Tutkijakollegium
25.11.2012 klo 8:20 päivitetty 25.11.2012 klo 8:20 Paperityö ja kokoustaminen vie päiväkodin aikaa lapselta Moniammatilliset työryhmät, kokoustaminen, keskustelut ja raportoinnit vievät päivähoidon henkilöstön huomiota pois päätehtävästä, lasten hoidosta. Osa paperitöistä pitäisi siirtää pois henkilöstön harteilta, sanoo palvelujohtaja Marja- Liisa Akselin. Dokumentaation lisääntyminen
Opetussuunnitelma dokumentaation kehyksenä Laadun kehittäminen Pedagoginen työ Yhteistyö ja kumppanuus vanhempien kanssa Lapsen osallisuus, yksilöllinen huomioiminen ja lapsen ääni Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (Stakes 2003/05) Kasvatussuunnitelmatyö, lapsen varhaiskasvatussuunnitelma (kasvatustoiminnan yksilöllistäminen) Kasvatuskumppanuus Miksi asiakasdokumentaatiota?
Mitä asiakasdokumentaatiosta seuraa varhaiskasvatuksen yhteiskunnallisen tehtävän ja sen tavoitteiden ja toiminnan näkökulmasta? Mitä dokumentaatio merkitsee varhaiskasvatuksen asiakkaiden lasten ja huoltajien sekä sen työntekijöiden kannalta? Osallisuus? Asiantuntijuus? Millaisia toimijoita dokumentit ovat instituutiossa? Mitä dokumentaatio tuottaa varhaiskasvatuksessa?
Maurizio Ferraris 2013, Documentality: Why is it necessary to leave traces. Fordham University Press, USA. Inscription ~ tallennus sanoin tai symbolein Symboliset ja sanalliset tallennukset ja kirjaukset tuottavat sosiaalisen todellisuuden Sosiaalinen on tulosta tallennetuista teoista (inscribed acts), joihin kytkeytyy ainakin kaksi subjektia There is nothing social outside the text Documentality Dokumentalismi
Yhteiskunta ei perustu kommunikaatioon, vaan rekisteröimiseen Tekstit, tallennukset, paperit ja dokumentit ovat yhteiskunnan peruskiviä Rekisteröinnillä luodaan sosiaalisia asioita ja ilmiöitä (objekteja) esimerkiksi instituutiot Ihminen kasvaa ihmiseksi ja sosiaalistuu rekisteröinnin kautta Ideoiden, ajattelun, hengen ( spirit ) maailman lähtökohtana ja ehtona ovat tekstit, tallennukset/kirjaukset ja dokumentit (ei päinvastoin) Tekstillä, dokumenteilla jne. on myös poliittiset ja moraaliset ulottuvuudet
Instituutiot ovat sosiaalisen todellisuuden erikoistuneita muotoja Vahvat dokumentit: tekoja suuntaavat/määräävät kirjaukset (inscriptions of acts) instituution todellisuudessa Niiden ilmiöt ja asiat ovat säädellympiä kuin muut sosiaaliset ilmiöt ja asiat Dokumentti käsite Todistuksia, joita luonnehtii pitkäkestoisuus ja sosiaalinen arvostus Dokumentti tekee asioita Heikot dokumentit: asioiden/faktojen rekisteröinnit (registrations of facts) Dokumentalismi ja instituutiot
Dokumenttien (ja byrokratian) valta perustuu kykyyn tuottaa ja vakiinnuttaa toiminta/teko sekä tehdä se siirrettäväksi ja mahdolliseksi myös muissa yhteyksissä kuin missä se on tuotettu Hallinnallisuus edellyttää dokumentalismia Byrokratia ei ole sattumaa, vaan paperityöt ovat välttämättömiä elämälle ja vallalle (Ferraris 2013, 271) Kirjoittamisen räjähdysmäinen lisäys ei ole johtanut vapautumiseen, vaan lisääntyvään kontrolliin (emt.) Dokumentalismi ja hallinnallisuus (governmentality)
Valtakunnallisen ohjauksen mukaan varhaiskasvatuksen lähtökohtana on lapsen yksilöllisyys ja kasvatuskumppanuus Lapsi yksilönä: Lapsi kohdataan yksilöllisten tarpeiden, persoonallisuuden ja perhekulttuurinsa mukaisesti (Stakes 2005, 15). Kasvatuskumppanuudella tarkoitetaan vanhempien ja henkilöstön tietoista sitoutumista toimimaan yhdessä lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessien tukemisessa. Tämä edellyttää keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta ja toistensa kunnioittamista (Stakes 2005, 31). Esimerkki 1: Aloituskeskustelun lomake
Aloituskeskustelulomake toimii vahvana dokumenttina (tuottaa/määrittää sosiaalisen teon, asian tai ilmiön) kun se asettaa vanhemman ja työntekijän keskustelemaan ja kun se määrittelee keskustelun käytäntöjä (ammatillinen tapahtuma) kun se asettaa vanhemman tunnustukselliseen asemaan eli puhumaan yksityisen alueelle tulkittavista asioista kun se määrittelee työntekijälle vanhemmuuden kontrollin Lomake on ainakin osittain heikko dokumentti (rekisteröi asioita) suhteessa kasvatustoiminnan yksilöllistämiseen kasvatuskumppanuuteen
Esimerkki 2: Vasulomake vanhemman näkökulmasta
Yksittäisen lapsen varhaiskasvatus perustuu henkilöstön ja vanhempien yhdessä hoitosuhteen alussa laatimaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan, jonka tavoitteena on lapsen yksilöllisyyden ja vanhempien näkemysten huomioon ottaminen toiminnan järjestämisessä (Stakes 2005, 32). Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma eli vasu
Lomake on itsestään selvä ja annettu osa työntekijän ja vanhemman yhteistyötä Vanhempi ei oma aloitteisesti kritisoi lomaketta tai sen käyttöä tapaamisessa työntekijän kanssa Lomakkeen esittämät asiat otetaan annettuina keskustelun sisältöinä Haastattelussa vanhemmat esittävät lomaketta koskevaa kritiikkiä Vanhempi pyrkii täyttämään lomakkeen tunnollisesti Oikeat ja väärät vastaamisen tavat
Isä: Syksyllä kun sitä (lomaketta) täytettiin niin me katottiin ensin sitä silleen että täällä on hirveesti asioita mihin me ei osata vastata kun me on justiin alotettu vasta. Ei ollu mitään kokemusta mutta me yritettiin niihin vastata. Mutta sitten vaan jotain arvailtiin jotain. Lomakkeen täyttäminen näyttäytyy velvollisuutena ja viranomaistoimintana
Äiti: Semmosia tosi tärkeitä asioita me käytiin siellä kahestaan läpi. Niin sitt saattaa niinku viikko mennä niin toinen hoitaja kysyy niin että mikäs muuten Juulian kans tämmönen. Niinku mä että ois ihan kiva ett se ois niinku kertonu ne oleelliset asiat niille kahdelle muulle. Mitä vasukeskustelusta seuraa? (Millainen institutionaalinen objekti ja dokumentti se on?)
Onko lapsen vasu heikko dokumentti? Rekisteröi asioita, mutta ei tuota tekoja? Dokumentalismin lähtökohtien mukaisesti tästä seuraisi se, että itse työntekijän ja vanhemman keskusteluakaan ei voisi pitää varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluna, vaan siinä olisi kyse jostain muusta sosiaalisesta tai institutionaalisesta objektista (esimerkiksi vanhemman haastattelusta, ongelmien seulomisesta jne.).
Esimerkki 3: Ääni lapselle
lapsen oikeuksia konkretisoivat varhaiskasvatuksen keskeiset periaatteet. Näitä ovat lapsen oikeus tulla ymmärretyksi ja kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti (Stakes 2005, 12).
Millaisen aseman varhaiskasvatussuunnitelmalomakkeen lapselle suunnatut kysymykset ja niihin kirjatut vastaukset saavat vanhemman ja työntekijän keskustelussa? Miten kysymykset vaikuttavat vanhemman ja työntekijän vuorovaikutukseen? Tarkastelun kysymykset
Kerro itsestäsi omin sanoin. Lapsen valitsema valokuva, oma kertomus tai piirros. Voit tarvittaessa käyttää paperin toista puolta. Mitä odotat ja toivot päivähoidossa ololta? Oma kertomus tai piirros. Onko jotain, mistä et pidä päivähoidossa?/ Onko jotain, mikä jännittää, pelottaa tai harmittaa päivähoidossa? Mitä muuta lapsi haluaa kertoa? Onko asioita päivähoidossa, jotka vielä askarruttavat häntä? Mitä teet päivähoidossa mielelläsi? Kenen kanssa leikit mielelläsi? Varhaiskasvatussuunnitelmalomakkeen lapselle esitettäväksi tarkoitetut kysymykset
Lapsen ikä (lukumäärä) Ei vastausta Lapsen puheen lainaus Aikuisen vastaus / vastaus ei osoita, kuka on vastaaja 1 2 (8) 18 2 3 4 (8) 15 12 11 5 6 (6) 11 10 4 Yhteensä (22) 44/83 22/83 17/83 Lomakkeelle kirjattujen vastausten lukumäärä ikäryhmittäin
Lapsen näkemykset saavat toissijaisen aseman keskustelussa a) b) Lapselle osoitettu kysymys ohitetaan mainitsematta sitä lainkaan Työntekijä toteaa, että kysymykset eivät ole tärkeitä tai niihin ei tarvitse vastata Lapsen näkemykset hyväksytään ja niitä arvostetaan a) b) Tykkään laulamisesta Lapsen vastauksessa on kyse piirroksesta tai tarinasta Vuorovaikutusepisodien tyypit
Lapsen näkemys torjutaan /vastaus osoitetaan paikkansa pitämättömäksi Kun lapsen vastauksessa mainitaan lyöminen ja/tai kiusaaminen (päiväunet) Vanhemman ja työntekijän vuorovaikutus osoittaa, että lapsen vastauksen tulkitaan haastavan käsityksen, jonka mukaan päivähoito on hyvin toimiva ja laadukasta varhaiskasvatusta tarjoava instituutio. Torjumalla lapsen vastauksen aikuiset tuottavat myönteisen kuvan varhaiskasvatuksesta
Normatiiviset oletukset Asiantuntijuuden oletukset Työntekijä, jonka asiantuntijuuteen kuuluu tietämys lapsista yleisesti sekä päivähoidon arjen ja varhaiskasvatuksen toiminnan erityinen tuntemus Instituutiota koskevat oletukset Vanhempi, joka tuntee lapsensa ja tämän toiminnan Vanhempi, joka on yhteistyökykyinen ja taitoinen Laadukas, hyvin toimiva, kasvatuksellinen instituutio Tietämisen mahdollisuuksiin ja rajoihin perustuva sukupolvijärjestys; aikuinen ja lapsi Vuorovaikutustilanteen järjestys ja periaatteet Ammattilainen asiakas vuorovaikutus Kasvotyö Lost in translation?
Varhaiskasvatuksen dokumentaatiokäytännöt tuottavat sekä vahvoja että heikkoja dokumentteja, mutta eivät välttämättä siten kuin toimintaa ohjaavat dokumentit määrittelevät Heikkojen dokumenttien reservi Kasvatuksen yksilöllistäminen suhteen esimerkeissä on kyse heikoista dokumenteista On epäselvää, millä tavalla kyse on kasvatustoimintaa ohjaavista dokumenteista Mitä dokumentaatiosta seuraa esimerkkien valossa?
Vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön kannalta esimerkit kuvaavat vahvoja dokumentteja erilaisten kohtaamisten tuottamisessa (esim. haastattelu) sekä yksityisen ja julkisen rajan uudelleen määrittelyssä heikkoja dokumentteja tasavertaisen osallisuuden toteuttamisessa? Lapsen aseman ne tuottavat varsin perinteisellä tavalla Dokumentaatiokäytännöissä työntekijän toiminta on asiantuntijan ja viranomaisen toimintaa professionalismi Dokumentaatio asettaa varhaiskasvatuksen aiempaa ohjatummin lapsen ja vanhemman arvioijaksi Uudenlainen hallinnan ulottuvuus
Alasuutari, Maarit (2012). Jos joku lyö mua, sitten alan itkeä. Lapsen puhe päiväkodin työntekijän ja vanhemman keskustelun kohteena. Teoksessa Pekkarinen, Elina, Vehkalahti, Kaisa & Myllyniemi, Sami (toim.), Lapset ja nuoret instituutioiden kehyksissä. Nuorten elinolot vuosikirja 2012, 103 115. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta. Alasuutari, Maarit (2010). Suunniteltu lapsuus. Keskustelut lapsen varhaiskasvatuksesta päivähoidossa. Tampere: Vastapaino. Alasuutari, Maarit (2010). Striving at Partnership: Parent Practitioner Relationships in Finnish Early Educators Talk. European Early Childhood Education Research Journal, 18(2): 148 161. Alasuutari, Maarit (2009). What is so funny about children? Laughter in parent practitioner interaction. International Journal of Early Years Education, 17(2): 105 118. Lähteitä
Alasuutari, Maarit & Alasuutari, Pertti (2011). Sinun lapsesi ei ole sinun. Yksilöllisten varhaiskasvatussuunnitelmien taustat, tavoitteet ja käytäntö. Teoksessa Satka Mirja, Alanen, Leena, Harrikari, Timo & Pekkarinen, Elina (toim.), Lapset, nuoret ja muuttuva hallinta, 29 59. Tampere: Vastapaino. Alasuutari, Maarit. & Markström, Ann Marie (2011). The Making of the Ordinary Child in Preschool. Scandinavian Journal of Educational Research, 55(5): 517 535. Alasuutari, Maarit & Karila, Kirsti (2010). Framing the Picture of the Child. Children & Society, 24(2): 100 111. Alasuutari, Pertti & Alasuutari, Maarit (2012). The Domestication of Early Childhood Education Plans in Finland. Global Social Policy, 12(2): 129 148. Karila, Kirsti & Alasuutari, Maarit (2012). Drawing Partnership on Paper: How do the Forms for Individual Educational Plans Frame Parent Teacher Relationship? International Journal about Parents in Education, 6(1): 14 26. http://www.ernape.net/ejournal/index.php/ijpe/article/view/186/ 124.