Sisällysluettelo 1. Joh 3 2. Kasvillisuus- 3 2.1 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen menetelmät 3 2.2 3 2.3 Kuvio 4 2.4 Kuvio 3... 5 2.5 Kuvio 4... 5 2.6 Kuvio 5... 6 2.7 Kuvio 6... 7 2.8 Kuvio 7... 7 2.9 Kuvio 8... 8 2.10 Kuvio 9... 9 3. Arvo 10 3.1 Luontotyyppien u 10 3.2 Arvokkaat luontotyypit ja uhanalaiset putkilokasvit... 11 4. Liito-oravaselvitys... 11 4.1 Yleistä liito-oravasta... 11 4.2 Liito-oravaselvityksen menetelmät... 11 4.3 Liito-oravaselvityksen tulokset... 11 5. Lepakkoselvitys...12 5.1 Yleistä lepakoista... 12 5.2 Selvitysalueen lepakot... 13 6. Pääte 14 Lähtee 15

1 Johdanto Selvitysalue sijaitsee Salon kaupungissa noin 11 kilometriä Särkisalon keskustasta lounaaseen. Alue on noin 14,7 hehtaarin suuruinen ja se rajautuu mereen, metsäalueeseen, peltoon ja naapurikiinteistön piha-alueeseen. Luontoselvitys on tehty ranta-asemakaavan suunnitelmien pohjaksi Nosto Consulting Oy:n toimeksiannosta. Alueelta on laadittu kesän 2015 aikana liito-orava-, putkilokasvi- ja luontotyyppiselvitykset sekä yhden kartoituskerran lepakkokartoitus. Selvitykset on laatinut luontokartoittaja Marika Vahekoski Luontopalvelu Kraakusta. 2 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys 2.1 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen menetelmät Kasvillisuus- ja luontotyyppikartoitus tehtiin 11.7.2015 kiertämällä alue kattavasti jalkaisin läpi. Alue on kuvioitu luontotyyppien mukaan. 2.2 Kuvio 1 Kuvio 1 sijaitsee saaressa. Kuviolla kasvaa 60-80 -vuotiasta hoidettua talousmetsäkuusikkoa. Kuusten seassa kasvaa rauduskoivuja. Pensaskerroksessa kasvaa pihlajantaimia, vadelmaa ja taikinamarjaa. Kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, puolukkaa, ahomansikkaa, metsälauhaa, oravanmarjaa, metsäalvejuurta, kieloa ja sananjalkaa. Pohjakerroksessa kasvaa seinäsammalta, kangaskynsisammalta, sulkasammalta ja kerrossammalta. Kuvio on mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Kuvion keskellä on kallioalue. Avokalliota ei juurikaan ole näkyvissä. Kallion päällä kasvaa järeää männikköä. Kenttäkerroksessa kasvaa metsätähteä, metsälauhaa, oravanmarjaa, kevätpiippoa ja kivikkoalvejuurta. Pohjakerroksessa kasvaa seinäsammalta, kangaskynsisammalta, korpikarhunsammalta ja poronjäkäliä.

2.3 Kuvio 2 Kuva 1: Mustikkatyypin tuore kangas Kuvio 2 on saaren kivikkoista rantaa. Rannassa mustikkatyypin tuoreen kankaan ja kivikkoisen rannan välissä kasvaa kapealla kaistaleella tervaleppää. Rannassa kasvaa rantakukkaa, ranta-alpia, hiirenvirnaa, keltamaksaruohoa, karhunputkea, suolavihvilää, siniheinää, isosappea, merirannikkia, punanataa, luhtakastikkaa ja rantavehnää. Tervaleppäkaistaleella kasvaa vähän myös suomyrttiä. Kuvio on kasvipeitteistä kivikkorantaa. Kuva 2: Kasvipeitteinen kivikkoranta

2.4 Kuvio 3 Kuvio 3 on sijaitsee saaren eteläkärjessä. Kuviolla kasvaa tervaleppiä ja järeitä mäntyjä. Pensaskerroksessa kasvaa taikinamarjaa ja vadelmaa. Kenttäkerroksessa kasvaa mesiangervoa, rantakukkaa, ojakärsämöä, luhtakastikkaa, karhunputkea, sarjakeltanoa, lillukkaa, nuokkuhelmikkää, hiirenvirnaa, rohtovirmajuurta, siniheinää, ketohanhikkia, kevätpiippoa, meriratamoa, kangasmaitikkaa, sormisaraa, pujoa, ahomansikkaa, koiranputkea, koiranvehniötä, meripeltovalvattia, voikukkaa, metsälauhaa, pelto-ohdaketta, ranta-alpia ja järviruokoa. Kuvio on merenrannan leppävyötä ja -pensaikkoa, jonka aluskasvillisuus on rehevää, mutta ei vielä mesiangervovaltaisen merenrantalehdon kaltaista. 2.5 Kuvio 4 Kuva 3: Merenrannan leppävyöhykettä ja pensaikkoa Kuvio 4 on mustikkatyypin tuoreella kankaalla olevaa nuorta kuusi- ja mäntytaimikkoa. Seassa kasvaa myös rauduskoivun ja pihlajan taimia.

Kuva 4: Nuorta kuusi- ja mäntytaimikkoa 2.6 Kuvio 5 Kuvio 5 rajautuu kuvion 4 taimikkoon, peltoon sekä Finnholmenintiehen. Kuvion lounaisosassa kasvaa 40-60 -vuotiaita rauduskoivuja. Muutoin alueella kasvaa 40-60 -vuotiasta kuusikkoa, jonka seassa kasvaa myös mäntyjä ja rauduskoivuja. Pensaskerroksessa kasvaa rauduskoivun ja pihlajan taimia sekä taikinamarjaa. Kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, puolukkaa, kevätpiippoa, metsäalvejuurta, oravanmarjaa, tesmaa, lillukkaa, nuokkutalvikkia, käenkaalia, kultapiiskua, vanamoa, jänönsalaattia, tuoksusimaketta, metsämaitikkaa ja nurmitädykettä. Kosteassa painanteessa kasvaa maariankämmekkää ja hiirenporrasta. Kuvio on pääosin mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT), mutta sillä on pieniä käenkaali-mustikkatyypin lehtomaisen kankaan (OMT) alueita. Kuvio on talousmetsää. Kuva 5: Tuoreen kankaan ja lehtomaisen kankaan mosaiikkia

2.7 Kuvio 6 Kuvio 6 on talousmetsää, jossa kasvaa 40-80 -vuotiaita kuusia ja mäntyjä. Seassa kasvaa myös rauduskoivuja. Kuvio on mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT), jonka kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, puolukkaa, käenkaalia, oravanmarjaa, kevätpiippoa, pallosaraa, metsätähteä ja metsäimarretta. Pohjakerroksessa kasvaa seinäsammalta, kerrossammalta, isokynsisammalta, metsäliekosammalta, korpirahkasammalta ja korpikarhunsammalta. 2.8 Kuvio 7 Kuva 6: Mustikkatyypin tuoretta kangasta Kuviolla 7 kasvaa muutamia rauduskoivuja ja mäntyjä. Kenttäkerroksessa kasvaa sananjalkaa, nurmilauhaa, niittysuolaheinää, särmäkuismaa, valkovuokkoa, metsälauhaa, tuoksusimaketta, harakankelloa, nurmirölliä, nurmitädykettä, peltokortetta, ojakärsämöä, nurminataa, siankärsämöä, paimenmataraa, valkoapilaa, niittyleinikkiä, niittynätkelmää, metsäapilaa, päivänkakkaraa, piikkiohdaketta, pelto-ohdaketta, ketohanhikkia, hevonhierakkaa, nurmipiippoa, hernesaraa, rönsyleinikkiä, ahomansikkaa, vaaleaa amerikanhorsmaa, kangasmaitikka, karhunputkea, keräpäävihvilää, meriratamoa, rantapiharatamoa ja rentohaarikko. Kuvio on tuoretta niittyä.

Kuva 7: Tuore niitty 2.9 Kuvio 8 Kuviolle 8 on siirretty ja tasattu maata. Tällä kuviolla kasvaa hevonhierakkaa, metsälauhaa, kyläkellukkaa, ukontatarta, ranta-alpia, suo-ohdaketta, leskenlehteä, mesiangervoa, karhunputkea, syyläjuurta, luhtavuohennokkaa, maitohorsmaa, pelto-ohdaketta, koiranputkea, valkokarhunköynnöstä, röyhyvihvilää, vadelmaa ja tervalepäntaimia. Kuva 8: Rannassa oleva joutomaa-alue

2.10 Kuvio 9 Selvitysalueen pohjoisosan rannassa kasvaa isoja tervaleppiä, joiden seassa kasvaa kuusia, koivuja ja pihlajia sekä tuomea, vadelmaa ja virpapajua. Kenttä kerroksessa kasvaa mesiangervoa, käenkaalia, rönsyleinikkiä, lillukkaa, rantakukkaa, ranta-alpia, koiranputkea, karhunputkea, oravanmarjaa, koiranvehniötä ja juolavehnää. Kuvio on kosteaa runsasravinteista käenkaalimesiangervotyypin lehtoa (OFiT). Kuva 9: Kostea runsasravinteinen lehto

Kartta 1: Selvitysalueen luontotyypit Numero 1 on mustikkatyypin tuoretta kangasta, numero 2 on kasvipeitteistä kivikkorantaa, numero 3 on merenrannan leppävyöhykettä, numero 4 on mustikkatyypin tuoreen kankaan nuorta kuusi- ja mäntytaimikkoa, numero 5on mustikkatyypin tuoreen kankaan ja käenkaali-mustikkatyypin lehtomaisen kankaan mosaiikkia, numero 6 on mustikkatyypin tuoretta kangasta, numero 7 on tuoretta niittyä, numero 8 on joutomaa-aluetta, numero 9 on hoidettua piha-aluetta ja numero 10 on käenkaali-mesiangervotyypin kosteaa runsasravinteista lehtoa. 3 Arvokkaat elinympäristöt ja uhanalaiset lajit 3.1 Luontotyyppien uhanalaisuus Suomen ympäristökeskus on selvittänyt viisivuotisessa hankkeessa Suomessa esiintyvien luontotyyppien luokittelua ja tyyppien uhanalaisuutta. Ensimmäinen uhanalaisuusarviointi valmistui 2008 ja sen lopputuloksena esitettiin jokaiselle luontotyypille uhanalaisuusluokat erikseen Pohjois- Suomen, Etelä-Suomen ja koko maan osalta. Uhanalaisuusluokkien määräytyminen perustuu havaittuihin ja ennustettuihin muutoksiin kyseisen luontotyypin esiintymien määrässä ja laadussa sekä tyypin yleisyyteen nykyhetkellä. Itämeren kasvipeitteiset moreeni-, kivikko- ja lohkarerannat ovat silmälläpidettäviä (NT) sekä Etelä-Suomessa että koko maassa. Merenrannan leppävyöt ja -pensaikot ovat säilyviä (LC) sekä Etelä-Suomessa että koko maassa. Tuoreet heinäniityt on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi (EN) koko

maassa ja Etelä-Suomessa. Kosteat runsasravinteiset lehdot ovat Etelä-Suomessa ja koko maassa vaarantuneita (VU). 3.2 Arvokkaan luontotyypit ja uhanalaiset putkilokasvit Alueella oleva kostea runsasravinteinen käenkaali-mesiangervotyypin lehto on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Alueella ei ole luonnonsuojelulailla suojeltuja luontotyyppejä. Selvitysalueelta ei löytynyt uhanalaisia tai alueellisesti uhanalaisia kasvilajeja tai Suomen vastuulajeja eikä luonnonsuojeluasetuksella suojeltuja kasvilajeja. 4 Liito-oravaselvitys 4.1Yleistä liito-oravasta Liito-orava elää kuusivaltaisissa metsissä, joissa tulee kasvaa myös riittävästi sopivia ravintopuita kuten haapoja, leppiä ja koivuja. Liito-orava käyttää elinpiirillään useita pesäpaikkoja. Pesäpaikoiksi kelpaavat puun kolot, oravan vanhat risupesät sekä linnunpöntöt. Aikuisen naaraan elinpiiri on noin 8 ha ja uroksen noin 60 ha. Urosten elinpiirit voivat sijaita osittain päällekkäin ja yhden uroksen elinpiirin sisällä voi olla useita naaraiden elinpiirejä. Naaraiden elinpiirit sijaitsevat yleensä erillään toisistaan. Liito-orava voi käyttää siemenpuuasentoon hakattuja aukkoja, varttuneita taimikoita ja nuoria metsiä ruokailuun ja siirtymiseen kuusimetsiköstä toiseen. Puuttomia hakkuuaukkoja ja nuoria taimikoita liito-orava ei pysty ylittämään liitäen puusta toiseen, jolloin nämä alueet eivät sovellu liito-oravalle. Liito-orava pystyy liitämään jopa 60 metriä. Suomen eliölajiston uhanalaisuusluokituksessa liito-orava on merkitty vaarantuneeksi lajiksi. Suomen luonnonsuojelulain 49 :n mukaan, luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. 4.2 Liito-oravaselvityksen menetelmät Alueelta etsitään mahdollisia liito-oravan pesimä- ja ruokailupuita tarkastamalla haapojen, koivujen, leppien ja isojen kuusien tyvet. Puiden alta etsitään liito-oravan papanoita. Papanat ovat parhaiten nähtävissä lumien sulettua huhtikuun alusta kesäkuun loppuun, jolloin ne eivät vielä ole jääneet kasvillisuuden peittoon. Finnholmenin alueen liito-oravaselvitys tehtiin 11.7.2015. Alueen metsäkuviot ovat pääasiassa mustikkatyypin tuoreen kankaan ja käenkaali-mustikkatyypin lehtomaisen kankaan mosaiikkia, jolloin kuusien ja isojen lehtipuiden tyvillä ei ole kovin korkeaa kasvustoa ja liito-oravan papanoita pystyttäisiin löytämään myös heinäkuussa. 4.3 Liito-oravaselvityksen tulokset Selvitysalueelta ei löydetty merkkejä liito-oravasta. Alueelta ei löydetty kolopuita, joissa liito-orava voisi pesiä.

5 Lepakot 5.1 Yleistä lepakoista Saalistaessaan lepakot kaikuluotaavat ultraääniensä avulla hyönteisiä. Kaikuluotauksen avulla lepakot myös suunnistavat. Puu- ja pensasrivit helpottavat lepakon suunnistamista ruokailu- ja lepopaikoille. Suomessa esiintyy 11 lepakkolajia. Pohjanlepakko, vesi-, lampi-, ripsi-, viiksi- ja isoviiksisiippa sekä korvayökkö talvehtivat Suomessa. Iso-, kimo-, pikku- ja vaivaislepakko ovat Suomessa harvinaisia ja muuttavat talveksi Keski-Eurooppaan. Lepakot vaipuvat talveksi horrokseen ja tarvitsevat horrostuspaikaksi 0-8 o C lämpöisen, vedottoman ja kosteahkon paikan. Maakellarit, kallion syvät halkeamat ja louhikot ovat tällaisia paikkoja. Kesällä lepakoiden päiväpiilopaikoiksi kelpaavat puiden kolot, kaarnanaluset, linnunpöntöt ja rakennusten vintit sekä kattojen rakenteet. Pohjanlepakko on lepakkolajeista yleisin ja sen kaikuluotausääni kantaa 50 80 metriä. Koska pohjanlepakon ääni on voimakas, eivät leveät tie- tai sähkölinjat haittaa sen suunnistamista. Isoviiksisiippa ja viiksisiippa ovat myös yleisiä lepakoita Suomessa. Viiksisiippojen kaikuluotausääni kantaa noin 15 20 metriä. Viiksisiipat asustavat metsissä ja karttavat valaistuja alueita. Ne saalistavat pienillä aukeilla, metsäteiden varsilla ja metsänreunoissa. Korvayökön kaikuluotausääni on kaikkein heikoin ja kantaa vain noin 5 metriä. Korvayökkö käyttää saalistaessaan isoja korviaan. Koska korvayökön kaikuluotausääni on heikko, on sen havaitseminen detektorinkin avulla vaikeaa ja onnenkauppaa. Korvayökkö asustaa pihoissa, puutarhoissa ja puistoissa esimerkiksi hautausmailla. Vesisiippa saalistaa nimensä mukaisesti vesistöjen yllä. Vesisiipat lentävät lähellä veden pintaa, pyörähdellen ympäri pienillä alueilla. Välillä ne poikkeavat rannalta veden päälle kaartuvien puiden alle. Lampisiippa, ripsisiippa, pikkulepakko, vaivaislepakko, isolepakko ja kimolepakko ovat Suomessa harvinaisia ja eteläisiä lajeja. Kaikki lepakot ovat Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettuja ja kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) listaan. Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 :n mukaan. Suomi on liittynyt Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna 1999. Sopimuksen mukaan lepakoiden tärkeitä ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreittejä tulee pyrkiä säästämään. Tämän mukaan lepakkoalueet luokitellaan luokkiin I III. Luokka I tarkoittaa lisääntymis- tai levähdyspaikkaa, joka on ehdottomasti säilytettävä ja sen hävittäminen tai heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty. Luokka II on tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti ja tämä alue tulee huomioida maankäytössä. Luokka III tarkoittaa muuta lepakoiden käyttämää aluetta. Tällainen alue on mahdollisuuksien mukaan huomioitava maankäytössä.

5.2 Selvitysalueen lepakot Selvitysalueella tehtiin lepakkokartoitukset 11.7.2015. Kartoitukset aloitettiin tunti auringon laskun jälkeen. Sää kartoituskerralla oli pilvipoutainen ja tuuli heikkoa. Koko alue kuljettiin läpi rauhallisesti kävellen. Lepakoita havainnoitiin detektorin avulla (Pettersson ultrasound detector D 230). Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitystä tehtäessä katseltiin löytyykö alueelta lepakoille sopivia päiväpiilopaikkoja tai mahdollisia talvehtimispaikkoja. Viiksisiippaa ja isoviiksisiippaa on vaikea erottaa toisistaan detektorin avulla, joten tässä selvityksessä niitä nimitetään yhdessä viiksisiipoiksi. Selvitysalueella havaittiin1-2 pohjanlepakkoa saalistamassa saaren kallioalueella ja mökkipolun yläpuolella. Selvitysalueella ei havaittu kallionhalkeamia tai kolopuita, joissa lepakot voisivat olla päivisin, mutta alueella on useita rakennuksia, joiden kattorakenteissa ne voivat oleilla. Tämä ruokailualue luokitellaan luokkaan II, joka tulee huomioida kaavaa laadittaessa. Kartta 2: Selvitysalueella havaitut pohjanlepakot Pohjanlepakoiden saalistusalue on väritetty karttaan violetilla värillä

6 Päätelmät Selvitysalueella oleva kostea runsasravinteinen käenkaali-mesiangervotyypin lehto on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Alueella ei ole luonnonsuojelulailla suojeltuja luontotyyppejä. Alueelta ei myöskään löydetty uhanalaisia tai luonnonsuojeluasetuksella suojeltuja kasvilajeja eikä Suomen vastuulajeja. Luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen mukaan kuvion 7 tuore heinäniitty on erittäin uhanalainen luontotyyppi sekä Etelä-Suomessa että koko maassa. Käenkaali-mesiangervotyypin lehto on Etelä-Suomessa ja koko maassa luokiteltu vaarantuneeksi. Alueelta ei löydetty merkkejä liito-oravasta. Alueen saaren kalliokuviolla ja mökkipolun yläpuolella saalisti 1-2 pohjanlepakkoa. Tämä saalistusalue tulee huomioida alueen kaavoituksessa, niin että se säilyy suojaisana saalistusalueena.

Lähteet Hotakainen, J-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A. & Tonteri, T. 2008: Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus. Hämeenlinna. Laine, L.J. 1996: Suomalainen lintuopas. Lappalainen, M. 2002: Lepakot, salaperäiset nahkasiivet. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Jyväskylä. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus. Tapio. Hämeenlinna. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I (toim.) 2010. Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. Raunio, A. Schuman, A. Kontula, T. 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Raunio, A. Schuman, A. Kontula, T. 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Sisältödokumentti 17.9.2007 / Suomen ympäristökeskus. Suomessa esiintyvät luontodirektiivin II, IV ja V- liitteen lajit. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=248356&lan=fi Sisältödokumentti/ Suomen ympäristökeskus. Alueellisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien esiintyminen Suomessa. www.ymparisto.fi/fi.fi/luonto/lajit/uhanalaiset_lajit/suomen_lajien_punainen_lista_2010/alueellisesti_uh analaisista_lajeista Sisältödokumentti 1.2.2012 / Ympäristöministeriö. Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit. www.ymparisto.fi/print.asp?contentid=404980&clan=fi www.luomus.fi/elaintiede/selkarankaiset/tietoa/lepakot/lajit.htm Suomessa tavatut lepakkolajit. Tulostettu 5.7.2013 Suomen ympäristökeskus: Viitasammakko. [www-sivut]. Saatavissa: www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=119748&lan=fi