Ohjaaminen ja mentalisaatio Läheisen ohjaus terapiatyössä 14.5.2018 Elina Kärkölä, HuK, puheterapeutti, itsenäinen ammatinharjoittaja
Mentalisaatio on kahden kokemusmaailman, oman mielen ja toisen mielen samanaikaista mielessä pitämistä huomaamme ja seuraamme, mitä omassa mielessä tapahtuu olemme kiinnostuneita toisen mielen liikkeistä pyrimme kuvittelemaan, mitä toisen mielessä liikkuu asetumme toisen saappaisiin: sekä kognitiivista että emotionaalista ymmärtämistä
Mentalisoimme, kun omat ajatuksemme, tunteemme ja tavoitteemme ovat yhteydessä todellisuuteen ymmärrämme, että meillä jokaisella on oma erillinen keho ja mieli, eikä toisen mieleen voi nähdä käymme mielensisäistä dialogia
Mentalisoimme, kun yritämme tulkita toisen mieltä - tunteita, uskomuksia ja aikomuksia hänen käyttäytymisensä ja kommunikointinsa perusteella siedämme, että kaikkea ei voi ymmärtää, eikä varmuudella tietää korjaamme virhetulkintoja toimimme reflektiivisesti: tietoinen pyrkimys ymmärtää itseä ja toista näkyy toiminnassa, vuorovaikutuksessa ja arkisessa hoivassa
Mentalisaatio kehittyy vuorovaikutussuhteissa ihmismieli rakentuu vuorovaikutuksessa vuorovaikutuksen kautta kehittyy kyky hahmottaa erilaisia näkökulmia sekä ulkoiseen että mielelliseen kokemusmaailmaan
Terapeutti voi kehittää mentalisaatiokykyään ja taitoa reflektiiviseen keskusteluun esimerkiksi työnohjauksen avulla pystyy mentalisoimaan myötätuntoisesti, kun hänellä itsellään on kosketus omiin tunteisiinsa, myös hankaliin tunteisiin voi luoda ohjauskeskustelussa tilaa yhteiselle havaintojen tekemiselle, ihmettelylle, pohtimiselle
Läheinen on usein taitava asettumaan kuntoutujan asemaan ja tukemaan kuntoutujaa arjessa läheisen mentalisaatio vaikeutuu, jos hän on uupunut tai huolissaan, silloin voi olla vaikea tavoittaa kuntoutujan tarpeita erillisinä omista tarpeista kielteiset tulkinnat kuntoutujan toiminnasta saattavat lisääntyä läheisen ohjaus voi auttaa
Läheinen ja läheisen ohjaus voi tukea kuntoutujan omaa mentalisaatiota kuntoutujan realistista käsitystä itsestä, omista mahdollisuuksista, taidoista tunteiden säätelyä jaettua iloa, kykyä yhteiseen toimintaan oman toimijuuden vahvistumista
Esimerkki: Onko lapsella oma erillinen mieli? perheeseen syntyi vammainen lapsi, vanhemmille tämä oli vaikeaa, he masentuivat, jäivät yksin äiti ajatteli pystyvänsä tulkitsemaan, mitä lapsi tarvitsee, vaikka lapsella ei ollut kommunikaatiokeinoa isä huomasi, että hän ei ymmärräkään, mitä lapsi tarvitsee ja haluaa, ja lapsi alkoi ponnistella ilmaistakseen itseään äitikin oivalsi, että tarvitaan kommunikaatiokeinoja, lapsella on oma mieli, tarpeet ja tahto
Esimerkki: Kohti lapsen näkökulmaa perheen ainoa lapsi oli hankalasti käyttäytyvä ja kehityksessään viivästynyt äiti oli päättänyt opettaa lapsen normaaliksi äidin opetustuokioissa lapsi oli epävarma, osaako riittävästi monen vuoden ohjaussuhteessa pohdiskeltiin paljon miten äiti voisi auttaa lasta kehittymään ja rauhoittumaan äiti oivalsi, että yhteinen kiva tekeminen tuo heille yhteistä iloa, äiti kiinnostui lapsen mielenliikkeistä ja kokemuksista, lapsen tunteiden säätely, vuorovaikutus ja kertomisen taidot kehittyivät
Esimerkki: Nuori kuntoutuja oivaltaa, vanhemmat myös poika ei välittänyt läksyistä, ajeli pyörällä illat pitkät isän tulkinta oli, että poika on laiska, eikä tottele pojan kanssa piirrettiin sarjakuvia, joiden avulla pohdittiin hänen omia aikomuksiaan ja tunteitaan ja myös vanhempien toimintaa Ai jaaa! - poika oivalsi, että vanhemmat välittävät ja ovat huolissaan, puhelimeen pitää vastata vanhemmat näkivät pojan oppimisvaikeudet ja hyväksymisen tarpeen
Lähteet: Teoksessa Anne Viinikka (toim.): Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa, MLL 2014 Antti Kauppi ja Ari Takalo: Mentalisaation psykoanalyyttiset juuret Mirjam Kalland: Vanhemman mentalisaatiokyky Saara Salo ja Mirjam Kalland: Lapsen mentalisaatiokyky Anne Viinikka, Johanna Sourander ja Eeva Oksanen: Reflektiivinen työote Theraplay-seminaari Helsingissä 21.3.2018 Cathy Troupp: What is Mentalizing? Mirjam Kalland: Vanhemman mentalisaatiokyky ja vuorovaikutuksen tukeminen