Aikaisemmin ilmoitetusta poiketen laskuharjoitukset käynnistyvät viikolla 38 ryhmien 3 ja 4

1 Mikrotalousteoria 2012 Täydentävää materiaalia ja tiedotuksia TIEDOTUKSIA Aikaisemmin ilmoitetusta poiketen laskuharjoitukset käynnistyvät viikolla 38 ryhmien 3 ja 4 kokoontumisilla torstaina 20.9 ja perjantaina 21.9. Ryhmien 1 ja 2 kokoontuminen käynnistyy tiistaina 25.9, siis viikolla 39. Ks. tarkemmin alla. (Huom. Opinto-oppaaseen tämä muutos kirjataan viikolla 37). 1. Luennot ja luentomoniste. Luennot perustuvat oppikirjaan Hal R. Varian, Intermediate Microeconomics. A Modern Approach (6. tai 7. painos) ja ne löytyvät luentomonisteena verkosta ja kurssin pitäjän laatimasta lisämonisteesta, ks. kurssinpitäjän kotisivun palkki Mikrotalous 2012 Lisäyksiä. 2. Laskuharjoitukset. Luentoihin liittyy pakollisia laskuharjoituksia, jotka pidetään tiistaisin 8-10 (ryhmä 1, alkaa 25.9), 10-12 (ryhmä 2, alkaa 25.9), torstaisin 8-10 (ryhmä 3, alkaa 20.9) ja perjantaisin 12-14 (ryhmä 4, alkaa 21.9). Laskuharjoitukset alkavat ryhmien 3 ja 4 osalta siis viikolla 38, ryhmien 1 ja 2 osalta viikolla 39. Opiskelijat valitsevat haluamansa laskuharjoitusryhmän (ks. tarkemmin opinto-oppaassa). Harjoitusmestari kerää harjoitusten alussa osallistujien nimet ja suoritukset. Osallistujat merkitsevä tekemänsä tehtävät, mikä samalla merkitsee valmiutta esittää ko. ratkaisu taululla. Tehtäviä tulee kurssin aikana olla tehtynä 1/3. Harjoitustehtävät löytyvät tästä tiedeotteesta. Useamman kuin 1/3 osan suorittaminen laskutehtävistä tuo lisäpisteitä kurssin arvosanaan seuraavasti: Tehtyjen tehtävien lukumäärä ja lisäpisteet: 90 % 8p 80 % 6p 70 % 4p 60 % 2p Laskuharjoitusviikot ja tehtävät (kokoontumisajankohdat muuttuneet): Viikko 38&39: Laskuharjoitukset 1: tehtävät 1, 3, 4, 5, 6 Viikko 39&40: Laskuharjoitukset 2: tehtävät 1, 2, 3, 4, 5 Viikko 40&41: Laskuharjoitukset 3: tehtävät 2, 3, 4, 5 Viikko 41&42: Laskuharjoitukset 4: tehtävät 2, 3, 5, 6 Viikko 45: Laskuharjoitukset 5: tehtävät 1, 7 ja Laskuharjoitukset 6: tehtävät 1, 3, 5 ja 6 Viikko 46: Laskuharjoitukset 7 Viikko 47: Laskuharjoitukset 8: tehtävät 1, 2, 3, 4 Viikko 48: Laskuharjoitukset 9: tehtävät 1, 2, 3, 4, 5, 7 3. Kuulustelut. Kurssi suoritetaan kahdella välikokeella, 18.10.2012 ja 13.12.2012 (ks. opinto-opas). Toisena vaihtoehtona on suorittaa koko kurssi erillisellä loppukokeella 30.1.2013, mihin niin ikään

2 vaaditaan 1/3 kurssitehtävistä suoritettuna. Kolmas mahdollisuus on suorittaa kurssi rästitenttinä tiedekuntatenttitilaisuuden yhteydessä keväällä 2013. Kurssi arvostellaan niin, että välikokeiden pisteet lasketaan yhteen, tähän lisätään laskuharjoitusten tuomat mahdolliset lisäpisteet. Läpipääsyraja on 50 % maksimipisteitä. Luentomateriaali, klikkaa tästä Laskuharjoitukset1 Laskuharjoitukset2 Laskuharjoitukset3 Laskuharjoitukset4 Laskuharjoitukset5 Laskuharjoitukset6 Laskuharjoitukset7 Laskuharjoitukset8 Laskuharjoitukset9 4. Opiskelijakohtaiset erivapaudet eivät mahdollisia: periaatteet ovat kaikille yhtäläiset Mummon syntymäpäivä, työssäkäynti, Indonesiassa asuminen, asevelvollisuuden suorittaminen jne. eivät suo erivapautta laskuharjoitusvaatimuksesta vapautumiseksi tai opiskelijakohtaisesti räätälöidylle tenttijärjestelylle. (Kaikki mainitut esimerkit ovat edellisillä kursseilla tehtyjä ehdotuksia, eivät keksittyjä). Tenttitilaisuuksien luova kombinointi ei ole mahdollinen. Epäonnistuneen tentin korvaaminen räätälöidyllä esseellä ei ole mahdollinen. Auto-onnettomuus ei mahdollista lievemmän tenttiarvostelun käyttämistä. Arvosanan korotustenttien tarkastamiseen ei luennoitsijan työsuunnitelmassa ole allokoitu ajankäyttöä. Laskuharjoituksiin ei liity nettiin laitettavia mallivastauksia ; tehtävien ratkaisut selitetään laskuharjoituksissa. Huom. Kurssille tulee ilmoittautua viikon kuluessa kurssin alkamisesta.

3 LISÄYKSIÄ LUENTOMATERIAALIIN Ekonomistikoulutus Mallimaailma (fantasiamaailma) reaalimaailma (ja sen ihmiskuva) - Huom. Myös teoreettinen fysiikka (ml. Einsteinin suhteellisuusteoria) on rakennettu fantasiamaailmassa Analyyttisyys: erottaa taloustieteen monista muista yhteiskuntatieteistä; taloustieteellä on teoriat ja tutkimusmenetelmät Matematiikan rooli Matemaattisten välineiden ja taloudellisten riippuvuuksien suhde - riippuvuuksien näkeminen geometrisina - esim. todista, että a(b+c) = ab + ac Väärin ymmärretty taloustiede Neoklassisen maailmankuvan ja raja-aidan ylittäminen Yhteys muihin yhteiskuntatieteisiin: filosofia, sosiologia, evoluutiopsykologia (hyötykustannus suhde säätelee kannusteita taloustieteessä ja evoluutioprosessia biologiassa) Tasapaino (ei tarkoita sitä, että tasapainotila on hyvä ; se on usein huono, vrt. vangin ongelma ) Tehokkuus (ei tarkoita niska limassa vaatimusta vaan hyvinvoinnin maksimia, Paretotehokkuus) Rationaalisuus (tarkoittaa johdonmukaisuutta käyttäytymisessä ei aina päde tosielämässä) Taloustiede: täydentäviä huomioita Talouden fundamentit: preferenssit (määräävät kysynnän) ja teknologia (määrää tarjonnan) Tasapaino = systeemi tila Optimointi vai nyrkkisäännöt? Markkinat: subjektiivisen arvostuksen ja objektiivisen markkinahinnan yhtäläistyminen Kaikki vaihdanta ei tapahdu markkinoiden kautta; perhesuhteet ja sosiaaliset suhteet esim. rakentuvat vaihdantaan ilman markkinoita; niillä myös määräytyy vaihdannalle hinta eli vaihtosuhde, jota ei ilmaista rahassa Kuluttajan ylijäämä Taloustiede tarjoaa välineet lukuisten sosiaalisten kysymysten analysointiin. Esimerkkejä Taloustieteen avioliittoteoria (reaalioptiot, peliteoria)

4 Moraali ja normit (peliteoria) Huumeet ja addiktiot (kuluttajan teoria) Elämän arvo (riskin valinta) Oikeustaloustiede, terveystaloustiede ym. ym. Miten taloustieteessä asioita arvotetaan? Tehokkuuskriteeri Oikeudenmukaisuuskriteeri Miksi maailmassa ei ole enää suunnitelmatalouksia? Mitä vastaa mikrotalousteoria? - 1960-luvulla uskottiin, että keskusjohtoinen suunnitelmatalous syrjäyttää markkinatalouden, miksi näin ei käynyt? - mikrotalousteorian vastaus: taloudellisina toimijoina ihmiset reagoivat kannusteisiin; suunnitelmatalouksissa kaikki kannusteet (ts. hinnat) olivat vääriä (palkkarakenne, tavaroiden hinnat, korko jne.); omistusoikeuksien puute tappoi loputkin kannusteet - Kiina, Deng Xiaoping (1980): omalla työllä sai ansaita, yrittäminen sallittiin; tänään Kiina on maailman toiseksi suurin kapitalistinen talous ja ohittanut Japanin - Vietnamin talous kapitalistinen - Venäjä valinnut toisen tien (raaka-ainetalous, yrittäjyys laimeaa, omistusoikeudet epäselvät ) - esim. Kuuba uinuu (ihmiset kohtuullisen onnellisia, salsa soi mutta nuoriso haluaisi matkustusvapautta) LUENNOT 1-2. Ch1. JOHDATUS MARKKINAN TEORIAAN KYSYNTÄ = MAKSUHALUKKUUS (arvostus) - yksilön kysyntä ja aggregoitu markkinakysyntä - reservaatiohinnan käsite taustalla = maksimaalinen maksuhalukkuus Huom. Arvot määräytyvät markkinoilla (vrt. Marxin työnarvoteoria) TARJONTA = TUOTANTO PER AIKAYKSIKKÖ (tai asuntomarkkinoilla myytävänä oleva asuntojen määrä) Tasapaino - löytyy hinta, jolla ihmisten subjektiivinen arvotus ja objektiivinen markkinahinta yhtäläistyvät (vrt. tuonnempana rajahyödyn ja markkinahinnan yhtäläistyminen) Lyhyt aikaväli, pitkä aikaväli

5 - lyhyt aikaväli: jokin tuotannontekijä (kuten reaalipääoma eli tuotantolaitoksen kapasiteetti) on vaikeasti muutettavissa eli voidaan olettaa vakioksi; yrityksen ja toimialan tarjontakäyrä vertikaalinen - pitkä aikaväli: kaikki tuotantopanokset sopeutettavissa; tarjontakäyrä horisontaalinen (tai nouseva tilanteesta riippuen) Tasapainon olemassaolo - ei välttämättä ole tasapainoa (Akerlof, QJE 1970, käytetyt autot, lemons) - tasapainon uniikkisuus, yksikäsitteisyys (ei taattu, odotuksista johtuen tasapaino voi olla monikäsitteinen ts. mitä odotetaan toisten tekevän; moraalitasapaino on monikäsitteinen) - stabiilisuus, vakaus (tulee usein vastaan usein makrotalousteoriassa) Puuttuvat markkinat - kaikille asioille ei ole olemassa markkinoita (vaikka yllättävän monelle on), esim. ystävyyttä ja rakkautta ei voi ostaa (seksiä voi), onnea ei voi ostaa (vai voiko? vrt. onnellisuustutkimukset) - ystävyys ilmentää vaihdantaa ilman markkinoita (ystävyyden arvo punnitaan silti samantyyppisen vaihdantamekanismin avulla kuin markkinavaihdanta), kiitollisuudenvelka esimerkkinä, joka implisiittisesti hinnoitellaan, vaikka emme hinnoittelua huomaa - kahdenkeskinen vaihdanta (trade), vaihtosuhde (terms of trade), lahjojen antaminen ja vastaanottaminen Toimiiko markkinatalous hyvin? - Adam Smith ja näkymätön käsi - virheallokaatiot markkinoilla: ulkoisvaikutukset, informaatiorajoitteet, monopolit (vrt. Alko) ja monopsonit (julkinen sektori ja terveydenhuoltoalan palkat) Vuokrasäännöstely - Johti käytännössä vuokra-asuntojen tarjonnan supistumiseen (asuntojen omistajat muuttivat asuntoja omistusasunnoiksi) - vuokrasäännöstely oli pahimpia asuntomarkkinapolitiikan virheitä, siitä luopuminen 1995 on johtanut vuokra-asuntojen tarjonnan elpymiseen - vuokrat ovat esim. Helsingissä korkeat, mutta tämä ei johdu säännöstelyn puutteesta vaan vuokra-asuntojen tarjonnan niukkuudesta suhteessa kysyntään Yleishavainto: Hyvää tarkoittavat politiikkaratkaisut (päättäjät haluavat olla mukavan miehen tai naisen maineessa) voivat johtaa aikaisempaa huonompaan lopputulokseen. Ekonomistien työkalut ovat hyödyksi analyysien tekemisessä ennen politiikkapäätöksiä. - politiikkaratkaisut eivät useinkaan ole Pareto-parannuksia - tasapainotilat heijastavat usein vangin ongelmaa (Pareto-parannus olisi tarjolla, mutta sitoutumisen puute esteenä)

6 Instituutioiden hyvyys (Pareto-tehokkuus hyvinvointikriteerinä) - allokaatio (resurssien jakauma) on Pareto-tehokas, jos ei löydy allokaatioita, joilla jonkun hyvinvointia voidaan vahvistaa heikentämättä kenenkään muun hyvinvointia - löytyykö osapuolia hyödyttäviä vaihdantoja? Onko Pareto-parannus mahdollinen eli onko allokaatio Pareto-tehokas? - Pareto-kriteerin syvällisyys: markkinarakenne, joka ei mahdollista ilmiselvien eri osapuolia hyödyttävien vaihtojen toteutumista, ei voi olla toivottava - silti Pareto-tehokkuuden toteutuminen ei takaa esim. hyväksyttävää tulonjakoa (ks. alla) Kirjan esimerkki: Jos ihmiset on allokoitu satunnaisesti ydinalueelle ja periferiaan, löytyykö molemminpuolista halukkuutta vaihdantaan eli onko kummankin osapuolen hyötyä nostettavissa (tai edes toisen osapuolen hyötyä nostettavissa ilman, että toinen kärsii)? Tutkitaan 4 eri markkinarakennetta asuntojen allokaatioksi: (i) Kilpailullinen markkina - asuntomarkkinaesimerkki: ydinalue vs. periferia - ydinalueella esim. paremmat palvelut kuin periferiassa, siksi maksuhalukkuus asunnosta poikkeaa (kirja sivuuttaa matkakustannuksen!) - jos ydinalueella olevan maksuhalukkuus = 200 mutta periferiassa asuvan maksuhalukkuus = 300, selvästi vaihto on hyödyksi niin että jälkimmäinen maksaa edelliselle jotain 200-300 väliltä - lopputulema: kilpailullisilla markkinoilla Pareto-tehokuus toteutuu - huomataan myös: ydinalueella asuvien maksuhalukkuus tasapainossa on välttämättä korkeampi kuin periferiassa asuvien maksuhalukkuus (muutoin vaihdanta jatkuisi) => markkinakemanismi allokoi korkeimman maksuhalukkuuden ihmiset ydinalueelle (ii) Diskriminoiva monopoli - lentolippujen hinnat (paikoin, ajoittain) - on myös Pareto-tehokas - allokoi samat ihmiset ydinalueelle kuin kilpailulliset markkinat - diskriminoiva monopoli tuottaa kuitenkin eri tulonjaon (vuokranantajat rikastuvat) kuin kilpailullinen talous (Pareto-tehokkuus ei siis määrää yksikäsitteisesti tulonjakoa; Paretotehokkaassa tasapainossa toteutuva tulonjako voi olla ei-toivottava tasa-arvon kannalta) (iii) Tavallinen monopoli: laittaa vuokralle liian vähän huoneistoja - ei ole Pareto-tehokas - Pareto-parannus olisi mahdollinen, koska kysyntää on ja vapaita huoneistoja, mutta yhden hinnan periaate estää (iv) Vuokrasäännöstely - ei ole Pareto-tehokas - satunnainen (maksuhalukkuuteen perustumaton) allokaatio johtaa siihen, että ydinalueella asuu ihmisiä, joilla pienempi maksuhalukkuus kuin periferiassa asuvilla

7 CH 2. BUDJETTIRAJOITE Tulemme näkemään, että mikrotalousteoria on (pääasiassa) teoriaa kannusteista (incentives). Ihmiset reagoivat kannusteisiin ja mikrotalousteoria pyrkii ennustamaan, millä tavalla. Vaihtoehtoiskustannuksen käsite kannustevaikutusten arvioimisessa oleellinen. Esim. kuluttajan teoriassa budjettisuoran kaltevuus (hintasuhde) dx / - p 2 dx1 = p1 / 2 mittaa vaihtoehtoiskustannusta sille, että kuluttaa enemmän hyödykettä 1, koska tällöin joutuu vähentämään hyödykkeen 2 kulutusta. Budjettirajoite kertoo siitä, että valintoja joudutaan tekemään niukkuuden vallitessa. Siitä lähtien, kun ihminen joutui jättämään paratiisin, hän on elänyt niukkuuden oloissa. CH 3. PREREFENSSIT Onko olettamus preferenssien täydellisyysaksiomasta aina paikallaan? Kuka on nähnyt elokuvan Sofien valinta (Merryl Streep)? Esimerkki konkaaveista ja konvekseista funktioista (joukoista): Rooman Pantheonissa, kaikkien jumalten antiikkiaikaisessa temppelissä, kaikki valo tulee katossa olevasta aukosta. Sadeveden poistamiseksi Pantheonin lattian keskiosa on lievästi muuta lattiaa korkeampi (konkaavi) ja reunat taas toisin päin kaarevia (konvekseja) veden pois johtamiseksi. Kuluttajan tasapaino Kiila rajasubstituutiosuhteen ja hintasuhteen välillä MRS ¹ p / p 2 1 viestittää siitä, että kuluttajan päätös ei ole optimaalinen. Preferenssiteorian laajennuksia: kohden syvällisempää ihmiskuvaa Oppikirjan neoklassinen kuluttajan teoria perustuu suppeaan ihmiskäsitykseen, ts. käsitykseen että ihminen on kiinnostunut vain omasta materiaalisesta hyödystään (homo economicus). Loogisuuden nimissä sen on oltava ensimmäinen askel rakennettaessa teoriaa ihmisen taloudesta. Teoria kanssaihmisten huomioon ottamisesta (theory of other-ragarding preferences) laajentaa ihmiskuvaa. Se perustuu empiirisiin havaintoihin ja kokeellisten tutkimusten tuloksiin siinä, että ihminen kykenee pitkälle menevään yhteistyöhön. Kirjallisuutta: Camerer and Fehr (2006), Stahl and Haruvy (2006), Bowles and Hwang (2008), Sobel (2005). Ihmisellä on myös sympatia- ja empatiakyky, kuten Adam Smith on esittänyt (tunnetuin nykytutkija Vernon Smith). Ihmiset hakevat toisten ihmisten hyväksyntää. Ihmisille on merkitystä sillä, mitä muut heistä ajattelevat. Tähän perustuu teoria ekspressiivisestä käyttäytymisestä, joka puolestaan perustuu identiteettiteoriaan (Akerlof and Kranton (2000)).

8 Ihmisten välisen yhteistyön (coop) teoria on kytköksissä biologiaan ja evoluutioon (Frank (2004)). Taloustieteen näkökulmasta on kyse sellaisten mekanismien selittämisestä, jotka voivat tukea siirtymistä tehottomasta vangin ongelmasta (Nash tasapainosta) Paretotehokkaaseen tilaan. Hyödykeveron ja tuloveron paremmuus Ch 5 vertaa hyödykeveroa (tässä vero = per hyödyke) ja tuloveroa ja esittää rikkaan analyysin verojen ihmeellisestä maailmasta. Sen näkemystä voi vielä kirkastaa toteamalla, että mallista puuttuu säästäminen (ts. intertemporaalinen valinta), joka määrää siis talouden kasvun. Sen mukaan tuominen analyysiin kääntää paremmuuden hyödykeveron kannalle; tulovero lankeaa säästämisen tuotolle ja vääristää näin säästämiskäyttäytymistä. Rajoitettu optimointi: mikä ihmeen Lagrangen funktio ja varjohinta? Mikä yhteys on Lagrangen funktiolla ja satulalla?

9 Tule luennolle ja kuulet lisää matematiikan ja satulan yhteydestä: (i) sitovat ja ei-sitovat rajoitteet (niukkuuden ongelma), (ii) varjohinnan tulkinta tulon rajahyötynä Kohti kysynnän lakia Valintateorian perusteet: preferenssirelaatiot, indifferenssikäyrästö, konkaavi hyötyfunktio Kvasilineaarinen hyötyfunktio: toiseen hyödykkeeseen liittyvää tulovaikutusta ei synny Nurkkaratkaisut Hyödykkeen oman hinnan muutos aiheuttaa substituutio- ja tulovaikutuksen Substituutiovaikutus: aina negatiivinen Tulovaikutus: normaalihyödykkeillä positiivinen, inferiorisilla ei-pidetyillä hyödykkeillä negatiivinen Normaalihyödykkeillä oman hinnan muutoksen aiheuttama substituutio- ja tulovaikutus toimivat samaan suuntaan; inferiorisilla hyödykkeillä eri suuntaan. Jos negatiivinen tulovaikutus dominoi, kyseessä on Giffen-hyödyke. Mahdollisia esimerkkejä Giffen-hyödykkeistä: (i) jaloviina ja Gucci-laukkujen jäljennökset? Jos jaloviinan hinta laskee ja siihen liittyy negatiivinen tulovaikutus, kuluttaja saattaa siirtyä konjakkiin. (ii) Jos himottujen Gucci-laukkujen jäljennösten hinta laskee, kuluttaja voi siirtyä aitoihin laukkuihin. Kotitehtävä: tuntuvatko nämä esimerkit uskottavilta? Onko tällaisia kuluttajia? (iii) Entä keskinkertainen hajuvesi suuressa ja halvassa pullossa tai pienessä ja kalliissa?

10 Kysynnän laki: Jos hyödykkeet ovat normaalihyödykkeitä (positiivinen tulovaikutus), niiden kysyntä on oman hinnan suhteen laskeva. CH 10. Valinta yli ajan - säästämisteoria - täydellisten pääomamarkkinoiden idea (säästäminen, lainaaminen) - sukupolvien väliset tulonsiirrot: a) vanhemmilta lapsille (i) opintojen rahoitus (USA) (ii) perinnön jättö b) lapsilta vanhemmille: huolenpito (onko sitä?) c) työssä olevalta väestöltä vanhemmalle sukupolvelle (eläkkeet) ja nuoremmalle (opintotuki, sosiaaliturva) Kulutusfunktio - aikapreferenssin teoria: puuttuu kirjasta (tulevaisuuden arvottaminen suhteessa nykyhetkeen) - liioitteleva eli hyperbolinen diskonttaus (aikapreferenssin korko pienenee, kun tarkasteltava ajankohta siirtyy ajassa) - korkoteoria (mikä määrää taloudessa koron tason): puuttuu kirjasta - makrotalousteorian materiaalia (mikrotaloudellinen perusta käsittelemässämme mallissa) - optimaalinen kulutus (Franco Modigliani, life-cycle malli) ratkaistavissa muotoon c = f (W ) jossa kulutus tänään c riippuu varallisuudesta W, joka tulojen nykyarvo m2 W = m1 + 1+ r - Esim. USA:n korkotaso laski 2000-luvulla merkittävästi (Fed: rahapolitiikka). Tämä johti kulutuksen varallisuusvaikutuksen kautta kulutuksen ja tuonnin kasvuun, vaihtotaseen vajeen kasvuun. - Keynesiläinen tulosidonnainen kulutusfunktio (likviditeettivaikutus), c = f(m). Ch 12. Päätöksenteon teoria epävarmuuden vallitessa (i) (ii) Käsitteet: satunnaismuuttuja, todennäköisyysjakauma, odotusarvo, varianssi Mitä ovat riskit? a) mitattavat riskit b) ei-mitattavat riskit (Knight) c) mustat joutsenet (Taleb M): ruplakriisi, tsunami, Islannin tuhkapilvi jne.

11 Mustat joutsenet ovat harvinaisia. Mutta niitä voi esiintyä. Kuten kuvasta näkyy, niitä on olemassa. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Joku voi joskus eksyä Eurooppaan. - jakaumien paksujen häntien teoria (Mandelbrot B., Fama E.) - riskipreemion mittaaminen (Arrow K.): puuttuu kirjasta Odotetun hyödyn teoria - Ihmisillä on erilaiset tulemien todennäköisyysjakaumia koskevat preferenssit samoin kuin heillä on erilaiset preferenssit suhteessa kulutuskoreihin - maailmantilat (states of nature) - ehdolliset kulutussuunnitelmat (maailmantiloista riippuvat) Esimerkki: vakuutusturvan ostaminen: maksamalla vakuutusmaksun gk on ostettavissa vakuutusturva K (maksetaan, jos huono maailmantila toteutuu) - vrt. keskinäinen vakuutustoiminta (riskien jakaminen) - johdannaiset (optiot) vakuutusturvan luojina Esimerkki: odotusarvoon perustuva päätöksenteko - rikollisuuden taloustiede - rikollinen (riskineutraali) päättää rikoksesta (esim. veronkierto) kiinnijäämistodennäköisyyden ja odotetun rangaistuksen perusteella Odotusarvosta odotettuun hyötyyn - von Neumann-Morgenstern odotettu hyöty - kardinaalinen hyötyfunktio, eri valintojen hyötyjen suhteelliset erot huomioitu (silti eri toimijoiden hyötyjen vertailu ei mahdollinen) - odotetun hyödyn teoreema: mitä aksiomia oletetaan? - riippumattomuus-olettamus ym. (Allaisin paradoksi rikkoo tämän aksioman!) Riskpreemio vedonlyönnissä Esim 1 (Varianin kirja). Alkuvarallisuus 10 $. Veto: Todennäköisyys 50 % voittaa 5 $ ja todennäköisyys 50 % hävitä 5 $. Varallisuuden odotusarvo = 10 + 0.50(5) + 0.5(-5) = 10 $. Vedon odotettu hyöty = 0.5u(10+5) + 0.5u(10-5) < u(10).

12 Esim 2. (Copeland Weston kirjasta) Veto: Todennäköisyys voittaa 5$ on 80 % ja todennäköisyys voittaa 30 $ on 20 %. Loppuvarallisuuden W arvo vedonlyönnissä stokastinen. Vedon odotusarvo (actuarial value) = E(W) = 0.8x5 + 0.20x30 = 10 $. Logaritminen hyötyfunktio (= riskinkaihtajan tapaus, hyötyfunktio on konkaavi) U ( W ) = ln( W ). Odotetun varallisuuden hyöty = UE (W ) = 2.3. Riskittömyys: jos sijoittaja, jolla on logaritminen hyöty, saisi varmuudella 10 $, hänen hyötytasonsa olisi siis 2.3. Vedonlyönti: Logaritmisella hyötyfunktiolla odotettu hyöty riskivedosta on matalampi: E[U(W)] =0.8(1.61)+0.2(3.40) =1.97. Jos riskitön 10 $ on tarjolla, riskinkaihtaja ei hyväksy riskivetoa, koska 2.3 > 1.97 eli U(E(W)) > E(U(W). Paljonko hän on valmis maksamaan, jotta hänen ei tarvitse osallistua riskivetoon? Se on hänen riskipreemionsa! Jos sijoittaja osallistuu riskivetoon, hänen odotettu hyötynsä on siis 1.97. Kysytään: mikä on varman loppuvarallisuuden arvon oltava, jotta sijoittaja saisi saman odotetun hyödyn logaritmisella hyötyfunktiolla? Vastaus: 7.17 $. Hän on siis valmis maksamaan 10 $ -7.17 $ = 2.83 $ välttääkseen riskivedon. Riskipreemion suuruus luettavissa vaaka-akselilta. Yleisesti. Olkoon z taustalla oleva satunnaismuuttuja. Riskipireemion lauseke (Arrow-Pratt) on muotoa Huom. U (W) >0, U (W) < 0. 1 2 U ''( W ) p = s z (- ). 2 U '( W ) CH 18. Miksi pääomatulojen osuus maailmalla tulonjaossa on vahvistunut viimeisen 30-vuoden aikana ja työtulojen osuuspienentynyt? Kun kaikki panokset ovat varioivia, tuotantoteknologian täytyy olla (yritystasolla) lineaarisesti homogeeninen pitkällä tähtäimellä: kaikkien panosten kasvu 10 %:lla kasvattaa kokonaistuotosta 10 %. Yritystasolla vallitsee siis vakioiset skaalatuotot.

13 Lineaarisesti homogeenisten tuotantofunktioiden tilanteessa yrityksen tuottama arvonlisä pf(k,l) (kun esim. raaka-ainekulut, puolivalmisteiden kustannukset on vähennetty) jaetaan tuotantoon osallistuvien tuotantopanosten kesken siinä suhteessa, mikä on niiden tuottavuus ja paljonko niitä on käytetty (K,L). Algebrallisesti pf ( K, L)= pfk K + pfll Näin teknologia määrää kansantalouden funktionaalisen tulojaon pitkällä aikavälillä Tässä L = työpanos ja K = pääomapanos (fyysinen pääoma, tuotantolaitokset), p = lopputuotteiden markkinahinta Panosmarkkinoiden ollessa kilpailulliset, yrityksen FOC-ehdot sanovat, että voittoaan maksimoiva yritys työllistää työtä ja pääomaa niiden rajatuottavuuksien arvon ja panosten hinnan perusteella (viimeisen työllistetyn panoksen arvo yritykselle = panoksen aiheuttama kustannus yritykselle), ts. pf ( K, L) = r, pf ( K, L) w. K L = Tulonjaoksi saadaan pf ( K, L)= rk + wl. Tässä esiintyvä palkka w on työvoiman kustannus per aikayksikkö (työtunti). Pääoman kustannus r on vaikeampi. Kannattaa ajatella, että yritys vuokraa pääoman K (laitteet) leasing-markkinoilta ja maksaa siitä vuokraa r per työtunti. Käytännössä yritys useimmiten investoi itse pääomaan K eli ostaa sen omistukseensa (se näkyy yrityksen taseen vasemmalla puolella) ja vuokraa itselleen omistamaltaan pääomalta pääomapalveluita, joiden määrää tässä mittaa muuttuja K. Muuttajan r arvo määräytyy niin, että leasing-markkinoiden vuokra ja sijoittajien tuottovaatimus samaistuvat tasapainossa. Yritykseen sijoittavat löytyvät yrityksen taseen oikealta puolelta, jossa on kirjattu velkapääoma ja osakepääoma. Yritykseen on siten sijoitettu vierasta pääomaa (velka) ja omaa pääomaa (osakepääoma), joilla rahoitetaan pääoman K hankinta. Jos riskitön sijoitus (pankkitalletus) antaa vaihtoehtoista tuottoa, osakesijoituksen on tuotettava ainakin sen verran (odotusarvomielessä) plus riskipreemio tämän päälle. Näin r voidaan tulkita sijoittajien tuottovaatimukseksi. Koska pääoma K käytössä kuluu, myös poisto edustaa kustannusta (sitä ei tässä kirjoiteta näkyviin). Viime vuosina nähty pääomatulojen osuuden kasvu funktionaalisessa tulonjaossa työ- ja pääomatulojen kesken selittyy pääoman tuoton kasvuna: sijoitukset kehittyviin maihin ovat tarjonneet globalisaation myötä korkean tuoton samalla, kun tuotantolaitosten siirto niihin on pitänyt länsimaissa palkkakehityksen kohtuullisena. Tämä jatkuu tulevaisuudessakin, koska kehittyvissä maissa on satoja miljoonia uusia työntekijöitä, jotka innokkaasti tekevät sitä työtä, joka lännessä on (osaksi myös työvoiman sivukuluista johtuen) kallista. Palkkatasoa on toisaalta nostanut tapahtunut työn tuottavuuden kasvu, joka johtuu

14 innovaatioista. Cobb-Douglas tuotantofunktiota käyttämällä nähdään, että investoinnit uuteen teknologiaan nostavat myös työn tuottavuutta ja siten tasapainopalkkaa. Edellä oleva termi rk siis kertoo, mikä on pääoman osuus funktionaalisessa tulonjaossa. Tämä menee sijoittajaluokalle (pääoman omistajille, kapitalisteille) ja pienyrityksissä yrittäjäluokalle (joka ei ole sama kuin kapitalistiluokka). Yritysten vapaa markkinoille tulo eliminoi mallimme mukaan pääoman normaalituoton rk ylittävät voitot pitkällä tähtäimellä (π=0). Koska reaalimaailmassa emme elä noin pitkää tähtäintä vaan olemme aina siihen vasta matkalla, ylivoittoa voi syntyä (mutta myös tappiota). Jos toimialarakenne on sellainen, että vain muutama yritys vastaa tuotannosta, ylivoitot ovat myös mahdollisia. Ne kanavoituvat alkuperäisten sijoittajien (osakkeenomistajien) hyödyksi (mutta eivät enää uusien). Edellä todettiin, että yritystasolla skaalatuotot ovat vakioiset ja että tuotantofunktio on astetta 1 homogeeninen. Koko talouden tasolla näin ei ole; tärkein tuotannontekijä on henkinen pääoma (innovaatiot, osaaminen, koulutettu työvoima). Sillä on ulkoisvaikutuksia, sillä innovaatiot voidaan ottaa monessa yrityksessä käyttöön. Endogeenisen kasvun teoria (joka on vasta 10-15 vuotta vanha, about) selittää, miksi ne matemaatikot ovat väärässä, jotka väittävät, että kasvu ei voi jatkua rajatta. Se voi, koska inhimillisen pääoman mahdollisuudet ovat rajattomat ja koska skaalatuotot ovat koko kansantalouden tasolla kasvavat. Edellä sanottu koski funktionaalista tulonjakoa. Yksilöiden välinen tulonjako riippuu tämän lisäksi (i) verotuksesta (ii) saaduista tulonsiirroista. CH 23, 24, 25, 26, 27 Toimialan taloustiedettä Kilpailulliset markkinat - Merkitään voittoa symbolilla p, hintaa ja tuotannon määrää symboleilla p ja q ja käytetään kilpailullisesta, monopolimarkkinasta ja oligopolistisesta markkinasta (duopolista) symboleja k, m ja d. Markkinakysyntä on hinnan laskeva funktio eli korkea hinta rajoittaa kysyttyä määrää. Kuvataan tämä käänteisellä lineaarisella relaatiolla p = a - bq, jossa a ja b ovat positiivisia vakioita. Olkoon tuotannon yksikkökustannus vakio c, jolloin kokonaiskustannus on cq - Kilpailullisilla markkinoilla kunkin yritys on hinnanottaja tuotos- ja panosmarkkinoilla - Kunkin yrityksen optimikoko määräytyy niiden AC-käyrän minimipisteessä, jota myös luonnehtii ehto p = MC = AC eli markkinahinta kattaa yksikkökustannukset (voitot = 0) - Kuinka monta yritystä markkinoilla on, määräytyy markkinakysynnän kautta annettuna markkinahinta p Kilpailullisen markkinan tasapaino: malli Kilpailullisissa oloissa yritykset ovat hinnanottajia ja pyrkivät maksimoimaan voittonsa. Yrityksen i tavoitteena on siis maksimoida

15 p i = p q - cq k i i määrän q i suhteen. Sen voitot eivät voi kuitenkaan olla positiivisia, kun markkinoille tulo on vapaata ja kustannuksetonta. Vakioisesta yksikkökustannuksesta johtuen yritysten koko ja lukumäärä eivät silti ole yksikäsitteisiä. Koko toimialan tuotanto ja hinta kuitenkin ovat helposti ratkaistavissa ja ne ovat a - c qk =, pk = c. b Koska markkinoiden kilpailullisuus tuo hinnan yksikkökustannusta vastaavalle tasolle, yrityksille ei synny puhdasta voittoa. Huomataan, että samalla toteutuu se ehto, että myös hinta ja tuotannon rajakustannus MC vastaavat toisiaan, 1 MC= p. 1 Yksikkökustannus on AC q c q c = / ja rajakustannus MC = ( q c) / q c. i i = i i =

16 Kuvio 1. Kilpailullinen tasapaino p k p = a - bq c q k q k Tässä yksinkertaistetussa malliversiossa yritysten optimikoko jää siis määräämättä. Tämä johtuu siitä, että yksikkökustannus on oletettu yritysten koosta riippumattomaksi. Jos yksikkökustannus yrityksen koon suhteen lausuttuna on U:n muotoinen käyrä (konveksi), saadaan kunkin yrityksen kapasiteetin optimikoko myös määrättyä. Hyvinvointiteorian ensimmäinen teoreema Jos markkinat toimisivat ideaalisti (toisin sanoen kilpailullisuuden oletukset olisivat voimassa), hyvinvointi maksimoituisi. Adam Smithin näkymätön käsi toimisi täydellä tehollaan. Tämä johtopäätös tunnetaan hyvinvointiteorian ensimmäisenä teoreemana: Kilpailulliset markkinat toimivat Pareto-optimaalisesti. Tämän oivaltamiseksi on hyvä havaita, että millä tahansa tuotannon tasolla, joka jäisi pienemmäksi kuin q k, löytyisi tuottaja, joka olisi valmis tuottamaan hyödykettä lisää hintaan, joka on pienempi, kuin mitä kuluttajat ovat valmiit maksamaan. Tämä ei täytä tehokkuusehtoa. Samaten millä tahansa tuotannon tasolla, joka olisi suurempi kuin q k, kuluttajien maksuhalukkuus jäisi pienemmäksi kuin mitä tuottajat haluaisivat velottaa. Tehokkaaksi tuotannon tasoksi osoittautuu siten kilpailullinen tasapaino. Kilpailullisen markkinan Pareto-optimaalisuus: keskustelua - kilpailutasapaino on Pareto-tehokas, sillä kysyntähinta = tarjontahinta eli rajamaksuhalukkuus = rajahintapyyntö. - hyödykeveron johdosta rajamaksuhalukkuus ylittää rajahintapyynnön; veron alentaminen lisäisi ainakin toisen osapuolen hyvinvointia tai voittoa. - markkinatalouteen liittyy silti ongelmia, sillä Pareto-tehokkuus pätee vain ideaalisilla olettamuksilla; nämä ongelmat taloustiede on kyennyt identifioimaan - yksi ongelmia aiheuttava tekijä on informaation ja sen epäsymmetrinen jakauma eri taloudenpitäjien välillä - kirjan esimerkki jonottamisesta allokaatiomekanismina: jonotus ei ole Pareto-tehokas; se ei toteuta vaihdannan hyötyjä.

17 Kilpailullisen toimialan sopeutuminen hyödykeveroon - Jos markkinoille tulo ja poistuminen on vapaata, osa yrityksistä poistuu veron johdosta markkinoilta; hinta ei kata keskimääräiskustannusta. - vero kohdentuu uudessa tasapainossa pitkällä aikavälillä täysimääräisesti kuluttajille Puhtaat voitot: - pitkän aikavälin tasapainossa ei synny puhtaita voittoja, jos markkinoille tulo ja poistuminen on vapaata - jokainen tuotantopanos saa vaihtoehtoiskustannusta vastaavan tuoton - toimialan voittojen rooli signaalina: markkinoille tulon kannustin! - voittojen tavoitteluun on tarpeetonta ottaa moraalista kantaa; vapaa markkinoille tulo pyrkii eliminoimaan ylivoitot - jos jokin panos on kiinteä (niukka)koko talouden tasolla (maa, mineraalit, lahjakkuus, manageriaalinen kyky, voitot ovat silti nolla, jos ko. panos arvostetaan oikein (ts. markkinahintaan); esim. yritys joka hankkii omistukseensa niukan resurssin, joutuu imputoimaan korkean vuokran vuokratessaan ko. resurssin itseltään itselleen Monopolin käyttäytyminen Monopoliyritys kykenee hyötymään markkina-asemastaan ja siitä, että osalla kuluttajista on korkea maksuhalukkuus. Se valitsee tuotannon tason niin, että sen voitto p m = ( a - bq ) q - cq m m m maksimoituu. Tämä toteutuu, kun sen tuotanto ja hinta ovat q m a - c =, 2b p m a + c =. 2 On havaittavissa, että monopolihinta ylittää kilpailullisen hinnan, p > p ja että monopoli tuottaa vähemmän kuin kilpailullinen toimiala, q < q. (Toki vaaditaan ehto a > c mutta tämä ehto on joka tapauksessa voimassa). Monopolin voitto on nyt laskettavissa ja se on m ( a - c) p m =. 4b Kuvio 2. Tasapaino monopolitoimialalla 2 k m k

18 p m p = a - bq c MR q m q k q, q m k Koska monopolihinta ylittää kilpailullisen hinnan eli p > p, tästä seuraa, että monopoli velottaa viimeisestä tuottamastaan tuoteyksiköstä korkeamman hinnan kuin on sen tuottamisen rajakustannus, p m > c. Taloudessa on aitoa lisäkysyntää eli monet olisivat valmiit maksamaan korkeamman hinnan kuin mitä lisätuotannon toteuttaminen maksaisi. Kumpikin osapuoli hyötyisi tästä lisätuotannosta, toisin sanoen monopolitoimialan tasapaino ei voi olla Pareto-tehokas. Se on tehoton. Miksi monopoli ei tuota suurempaa tuotosta? Syy on siinä, että monopoli joutuisi alentamaan hintaansa kaikilta asiakkailta (inframarginaalinen tuotanto) ja se häviäisi tässä enemmän kuin se voittaisi tuottamalla lisäasiakkaille. m k Monopolin tehottomuus, hyvinvointitappio - Tehokas allokaatio: p = MC, social cost = social return, kenenkään hyvinvointia ei voi nostaa heikentämättä jonkun toisen hyvinvointia - Monopolin tasapaino: p > MC tehoton - Jos monopoli voitaisiin pakottaa velottamaan kilpailullinen hinta, se tuottaisi kilpailullista tasapainoa vastaavan määrän (koska se operoi kysyntäkäyrällään) - Koska alueella y, ) maksuhalukkuus p ylittää tuotannon lisätuotannon kustannuksen, ( m c on tilaa Pareto-parannukselle. Miksi monopoli ei suostu? Lisätuotannon myötä myös kaikilta inframarginaalisilta asiakkailta perittävä markkinahinta alenisi, mikä alentaisi monopolin voittoja (sen osakkeenomistajien sijoitustuottoja) - Monopolin aiheuttama hyvinvointitappio: paljonko kuluttajan ja tuottajan ylijäämää menetetään? Kilpailulliseen tasapainoon palattaessa monopoli menettäisi alueen A (ks. kirjan kuvio), jonka kuluttajat saisivat kuluttajan ylijäämänä. Kuluttajat saisivat myös alueen B. Monopoli saisi tilalle alueen C. Yhteiskunnan hyvinvoinnin lisäyksen arvo olisi B + C, mikä siis on monopolin aiheuttama hyvinvointitappio (deadweight loss). Patentit - kysymys 1: miksi patenttisuojalla luodaan monopoli? - kysymys 2: mikä oikeus yhteiskunnalla on rajata patenttisuoja keksijältä? - kysymys 3: mikä ylipäätään on kilpailupolitiikan (kartellit!) oikeutus?

19 - vastaus 1: patenttisuojan taustalla on idea kannusteiden luomisesta innovaatiotoiminnalle; sosiaalisesti optimaalinen patentti täyttää ehdon: patentin dynaamiset hyödyt (innovaatiot uusina tuotantoteknologioina ja tuotteina) = patentin aikaansaama staattinen hyvinvointitappio - vastaus 2: jokainen keksijä hyödyntää aikaisempien sukupolvien kehittämää tietotaitoa, jokainen keksijä seisoo aikaisempien ja nykyisten sukupolvien harteilla; osa keksinnön tuotosta kuuluu muulle yhteisölle - vastaus 3: yhteiskunnalla on oikeus maksimoida yhteiskunnallista ylijäämää = CS + PS Luonnollinen monopoli - Suuri kiinteä kustannus, pieni rajakustannus => AC-käyrän minimi sijaitsee kysyntäkäyrän oikealla puolella - Tehokas ratkaisu edellyttäisi rajakustannushinnoittelua, p = MC, Kun monopoli poimisi kysyntäkäyrältään tuotannon tason, jossa tämä ehto olisi voimassa, se ei kykenisi kattamaan hinnalla tuotantokustannustaan. Se poistuisi markkinoilta. - Jos se taas saisi periä hinnan, joka kattaa sen yksikkökustannuksen, se tuottaisi liian vähän suhteessa tehokkaaseen ratkaisuun. Tämä ratkaisu silti usein valitaan käytännössä. Ongelma: monopolilla ei kannustinta kertoa oikeaa hintaa (revelation problem!) - Vaihtoehdoksi jää julkinen omistus, rajakustannushinnoittelu p = MC ja subventio. - Yleisesti: kilpailullinen markkinarakenne mahdollinen, jos tuotannollisesti tehokas kapasiteetti (minimum efficient scale) on pieni suhteessa markkinakysyntään; toimialalle mahtuu monia yrityksiä Cournot-duopoli ja epätäydellinen kilpailu Kilpailullisen ja monopolin välimaastoon sijoittuu markkinarakenne, jossa on harvoja kilpailijoita. Tällöin on kyse oligopolista. Tällainen rakenne voi syntyä ja säilyä siksi, että toimialalla on markkinoille tulon esteitä. Tarkastellaan ensin tapausta, jossa yritysten tuotteet ovat toisilleen täydellisiä substituutteja kuluttajan näkökulmasta. Kun markkinoilla vallitsee oligopolistinen kilpailu, yrityksille on rationaalista käyttäytyä strategisesti toisin sanoen valita voittonsa maksimoiva tuotannon taso ottamalla huomioon, että kilpailija tekee samoin. Kun markkinoilla toimii vain kaksi yritystä, puhutaan duopolista. Duopoliyrityksen 1 voittolauseke on muotoa p d1 = ( a - b( qd1 + qd 2 )) qd1 - cqd1.

20 Vastaava pätee yritykselle 2. On luontevaa ennustaa, että markkinatasapaino on niin sanottu Nashtasapaino. 2 Cournot-duopolissa strategiamuuttujana ovat tuotannon määrät; Bertrand-kilpailussa puolestaan hinnat. Ratkaisu löytyy niin sanottujen reaktiofunktioiden avulla, joiden tulee päteä samanaikaisesti. Toisin sanoen ratkaisua kuvaa reaktiofunktioiden leikkauspiste, jota on merkitty kuviossa 3 symbolilla N. Reaktiokäyrät voidaan johtaa niin sanottujen samavoittokäyrien huippupisteet yhdistämällä (tuonnempana esitetään yksityiskohdat kuin myös tasapainon peliteoreettinen tulkinta). Kuvio 3. Cournot-tasapainon esitys graafisesti reaktiokäyrien leikkauspisteessä. q d 2 N q d1 Tuotannon määräksi duopolitoimialalla saadaan tällöin q d = q d1 + q d 2 2( a - c) =. 3b Tasapainohinta puolestaan on a + 2c p d =. 3 Havaitsemme, että p > p > p ; q > q > q. m m d k k d 2 Nash-tasapainolle on ominaista, että se on markkinaosapuolten kannalta turvallinen. Kummankin ajatellaan pitävän itseään kykenemättömänä vaikuttamaan kilpailijan valitsemaan strategiaan, eikä kilpailijalla ole kykyä houkutella toista yritystä petkutuksen uhriksi. Tasapainon idean esitti 1950-luvun alussa John Nash, joka sai peliteorian töistään taloustieteen Nobel-palkinnon vuonna 1994.

21 Duopolitoimiala tuottaa enemmän kuin monopoli, mutta tehottomuutta jää: Cournot-tyyppisessä määräkilpailussa duopoliyritykset perivät hinnan, joka ylittää kilpailullisen hintatason. 3 Bertrand-duopoli Jos yritykset käyttävät hintoja strategisina muuttujinaan ja niiden tuotteet ovat kuluttajien kannalta täydellisiä substituutteja, tämä ajaa markkinahinnan kilpailulliselle tasolle. Tämä johtuu siitä, että kummallakin yrityksellä on kannustin alentaa hintansa alle sen, minkä kilpailija valitsisi. Tämä prosessi jatkuu niin kauan, kunnes hinta on saavuttanut kilpailullisen tason. Bertrand-hintakilpailu homogeenisilla tuotteilla tekee toimialan kilpailulliseksi ja tasapaino on Pareto-tehokas. Tämä tapaus tarjoaa kaksi tärkeää opetusta myös kilpailupolitiikan kannalta: (i) (ii) Kilpailun voimakkuutta ei voi mitata yritysten lukumäärällä. Kilpailu voi olla rajua, vaikka yritysten lukumäärä olisi pieni. Yritysten kannattaa pyrkiä kehittämään muita kilpailukeinoja kuin hinta pystyäkseen pysymään kilpailussa mukana. Näitä tarjoaa tutkimus- ja tuotekehitystyö, jos se johtaa tuotedifferentiaatioon. Monopolistinen kilpailu ja tuotedifferentiaatio Tuotteet ovat monesti jossain määrin erilaisia. Tällöin käy niin, että kunkin tuottajan kohtaama kysyntäkäyrä riippuukin siitä, miten kilpailevat yritykset päättävät tuotannostaan ja hinnastaan. Tätä tapausta on vaikea analysoida yleisesti, mutta joitain ominaispiirteitä siitä on esitettävissä. Oletetaan ensinnäkin, että toimialalla ei ole esteitä markkinoille tulolle. Nyt on aihetta ajatella, että kukin yritys kohtaa laskevan kysyntäkäyrän eli valitsee tuotannon ja hinnan kombinaation itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla eli pyrkien maksimoimaan voittonsa. Voitot kuitenkin houkuttelevat toimialalle lisää toimijoita. Siten vapaa markkinoille tulo ajaa kunkin yrityksen voitot nollaan. Kysyntäkäyrä toisin sanoen pyrkii siirtymään vasemmalle ja siitä tulee aikaisempaa joustavampi, vaakasuorempi. Tasapainoa voi kuvata seuraavasti (kuvio 4). 3 Todettakoon, että määräkilpailuteoria on yleisempi, kuin mitä tässä käsitellystä esimerkistä voisi päätellä. Siihen on sisään rakennettu myös hintakilpailun elementtejä, kuten Kreps & Sheinkman (1983) ja Güth (1995) ovat osoittaneet.

22 Kuvio 4. Yrityksen tasapaino monopolistisen kilpailun toimialalla p mc AC q mc Monopolistinen kilpailu (harvoja yrityksiä) voi toteutua, jos tuotannollisesti tehokas kapasiteetti on suuri suhteessa markkinakysyntään. Toteuttaako monopolistisen kilpailun toimiala tehokkuusominaisuuden? Vastaus on kielteinen. Toteutuva hinta ylittää rajakustannuksen ja tuotannon skaala jää pienemmäksi, kuin mitä yksikkökustannuksen minimi edellyttäisi. Kullakin yrityksellä voitot ovat kuitenkin nolla. Opetus on, että nollavoittoehtokaan ei merkitse sitä, että toimialan tasapaino olisi hyvinvoinnin kannalta paras mahdollinen eli tehokas. Tuotedifferentiaatio kannattaa, jos yritys uskoo voivansa vakuuttaa kuluttajille, että sen tuotteelle ei ole substituutteja markkinoilla. Silloin se voi kyetä velottamaan korkeamman hinnan. Jos markkinoille tulo ei ole helppoa, yritys saattaa tehdä positiivista voittoa. Vaikka markkinoille tulo ei olisikaan helppoa, tuotedifferentiaatiolle voi kuitenkin olla myös vastakkainen kannustin. Se syntyy mahdollisuudesta viedä osa kilpailijan asiakkaista. Näin tuotedifferentiaatioteoria ei johda yksikäsitteiseen johtopäätökseen siitä, minkä luonteiseksi toimialan tasapainon voi ennustaa tulevan. 4 Yhteenveto: - monopolistisen kilpailun vallitessa tuotteet läheisiä substituutteja, kilpailu kovaa - tuotteen kysyntä riippuu kilpailevien tuotteiden ominaisuuksista ja hinnoista - jokainen yritys operoi laskevalla kysyntäkäyrällä voiton maksimoijana, vapaa markkinoille tulo eliminoi voitot => siksi kysyntäkäyrän täytyy asettua tangeeraamaan AC-käyrää - p > MC, monopolistinen kilpailu tehoton markkinarakenne, yritykset operoivat AC-käyrän minimin vasemmalla puolella; niiden lukumäärän vähentäminen kuitenkin samalla vähentäisi kuluttajien arvostamaa tuotevariaatiota 4 Taloustieteessä tuotedifferentiaatio-ongelmaa on analysoitu ns. Hotellingin mallilla ja ns. city-mallilla.

23 - Hotelling (1929). Jäätelönmyynti (kaksi myyjää). Sosiaalisesti optimaalinen sijaintijärjestely (1/4,3/4) ei kuitenkaan markkinatasapaino. => Monopolistinen markkinatasapaino on tehoton, liian vähän tuotevariaatiota (tässä mitattuna myyntipisteen sijainnilla). Toinen esimerkki: radioasemien musiikkitarjonta liian samanlaista. - Kuluttajien maut (jäätelöpaikkojen sijainti) poikkeavat radikaalisti => liiallinen tuotedifferentiaatio (mainonnalla pyritään saamaan vaikutelma, että tuote ainutlaatuinen) - Useampi kuin kaksi tuottajaa: markkinatasapinoa ei välttämättä lainkaan ole. Kartellien talousteoriaa: eksplisiittiset kartellit ja duopolimalli Kartellilla ymmärretään markkinarakennetta, jossa toimialan yritykset (tai osa niistä) sopivat tuotteidensa hinnoista tai tuotantomääristä omien voittojen lisäämiseksi ostajien kustannuksella. 5 Edellä käsitellyn duopoli-mallin avulla on helppo kuvata, miksi kannustin kartelloitua voi syntyä kahden yrityksen välillä. Oletetaan, että yritykset ovat aktiivisia vain yhden jakson ja että niillä on kyky sitoutua toimimaan kartellina. Tämä merkitsee sitä, että ne toimivat monopolina ja kummankin voitot ovat puolet toimialan voitosta edellyttäen, että yritykset ovat yhtä vahvat, p 2 = 2 ( a c). m - 8b Edellä kuvattu duopoli-tasapaino (Kuvio 3) tarjoaa myös intuitiivisen keinon tarkastella, miten kartelloitumiskannustin syntyy. Piirretään Nash-tasapainon kautta kulkemaan kummankin yrityksen samavoittokäyrä. N-pisteen alapuolelle syntyy linssin muotoinen alue. Jokainen sen sisällä sijaitseva piste edustaa kummallekin yritykselle korkeampaa voiton tasoa verrattuna Nashtasapainoon. Samavoittokäyrien tangeerauspisteet voidaan nyt yhdistää potentiaalisiksi jakosopimuksiksi yritysten välillä. Siitä tulee nimi sopimuskäyrä. Se edustaa yritysten kannalta Pareto-optimaalisia jakosopimuksia. Jos yritykset ovat yhtä vahvoja, jakosopimus löytyy cc-cc -käyrän puolesta välistä, pisteestä C, joka viittaa kartelliin. Kuvio 5. Kartelloitumiskannustimen synty 5 Toimialan taloustieteen ja kilpailupolitiikan tutkimuksen perusesityksiä ovat Tirole (1988) ja Motta (2004).

24 q d 2 N cc C cc q d1 Huomautettakoon kuitenkin siitä, että Pareto-tehokkuus viittaa tässä yhteydessä vain ja ainoastaan tuottajien keskinäiseen voiton jakamiseen. Koko kansantalouden hyvinvointi ei kartellin johdosta lisäänny vaan vähenee. Toimialan tuotanto supistuu ja kuluttajien maksamat hinnat nousevat. Tuotannon supistuminen on merkitty kuvioon 5 nuolilla. Kartellien talousteoria: peliteoria kehiin Kartelloitumiseen liittyviä kannusteita on hyödyllistä tarkastella peliteorian avulla yksinkertaistetussa tilanteessa. 6 Ajatellaan toimialaa, jossa toimii tuottajana kaksi yritystä (duopoli). 7 Markkinoille tulon kustannus on siten oletettu korkeaksi. Yritykset tuottavat homogeenista hyödykettä. Niiden strategioina on joko kilpailla asiakkaista tai muodostaa hintakartelli. Ajatellaan ensin, että yritykset tulevat markkinoille tuottajina vain yhden kerran, toisin sanoen peli on kertapeli. Pelin normaalimuoto voidaan esittää seuraavalla matriisilla. Jos yritykset toimivat kartellissa, voittoja kuvaa voittopari (b,b), kun taas (c,c) kuvaa voittojen tasoa, jos yritykset ajautuvat keskinäiseen kilpailuun. Voittoparit (a,d) ja (d,a) sen sijaan kuvaavat voittojen tasoa, jos vain toinen sitoutuu sovittuun kartelliin, mutta toinen pettää ja alentaa hintaansa kasvattaakseen markkinaosuuttaan. 6 Peliteoriaa tarkastellaan kurssin seuraavassa jaksossa. Peliteoria on formaali analyysiväline, jossa pelaajien ajatellaan valitsevan strategisten vaihtoehtojen joukosta sellaisen, joka tuottaa parhaan lopputuloksen annettuna, että toiset pelaajat ovat samanlaisen valinnan edessä. Kilpailullisilla markkinoilla tällaista peliasetelmaa ei synny, koska vapaa markkinoille tulo johtaa tasapainohintaan, jonka tulee vastata yksikkökustannusten minimiä. Kun yrityksillä eri syistä kuitenkin on markkinavoimaa, ne ovat tyypillisesti strategisen valinnan edessä. 7 Tämä käsittely löytyy artikkelista Friedriszick & Maier-Rigaud (2007).

25 Pelaaja B kartelli kilpailu Pelaaja A kartelli b,b d,a kilpailu a,d c,c Edellä esitetyn analyysin perusteella on oletettavissa, että kartelli kannattaa eli että yritysten voitot ovat suuremmat kartellin vallitessa, kuin jos ne kilpailisivat asiakkaista, toisin sanoen b > c. Peliteorian avulla on kuitenkin ennustettavissa, että kertapelissä huijaus kannattaa. Toisin sanoen kummallakin yrityksellä on kannustin teeskennellä toimivansa kartellissa kilpailijansa kanssa, mutta todellisuudella alentaa hintaa niin, että saa asiakkaakseen kaikki ostajat. Tämä tarkoittaa sitä, että voittotasot toteuttavat ehdot a > b > c > d. Nämä ehdot viestittävät siitä, että kartelliin osallistumisen kannusterajoite ei ole voimassa. Peli muodostaa vangin ongelman. 8 CH 26 Panosmarkkinat: (i) monopsoni (ii) vertikaalinen suhde - Yksi ostaja panosmarkkinoilla (julkinen terveydenhuolto, opettajien markkinat, upseerien markkinat: julkinen sektori ainoana ostajana) max x pf ( x) - w( x) x, w( x) = a + bx - MR = pf '( x); MR / x < 0 8 Vangin ongelma on tunnetuin asetelma pelissä, joka pelataan kerran ja jossa sitoutuminen on vajaata. Se kuvaa vaikeutta odottaa luottamusta ja yhteistyötä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Vangin ongelma pelin tasapaino on Nash-tasapaino. Se tarkoittaa strategiaparia, joka on tehoton mutta pelaajille turvallinen, jos toiseen pelaajaan ei voi luottaa. Nash-tasapaino tulee vastaan miltei kaikilla taloustieteen kursseilla ja vangin ongelma -peli on tuttu myös useissa muissa yhteiskuntatieteissä.

26 - MC = a + 2bx - Monopsonilla panoksen kysyntä on panoshinnan suhteen aleneva, panoksen tarjonta on nouseva. Monopsonin tasapaino MR = MC. Monopsoni alikäyttää panosta kilpailulliseen tasapainoon verrattuna, koska kohtaa nousevan rajakustannuksen. Se maksaa panokselle alihintaa panoksen kilpailulliseen hintaan verrattuna. - Minimipalkka monopsonitoimialalla (kuvio 26.3). Jos palkkatasoa nostetaan, kilpailullisen panosmarkkinan tasolle, monopsoni palkkaa saman verran kuin kilpailullinen markkina (selitys: panoksen rajakustannus = vakio) - Case: Jos sairaanhoitajien palkkoja nostetaan, markkinoille tulee lisää hoitajia, kunnes palkkataso on saavuttanut kilpailullisen markkinan tason. Jos palkkatasoa nostetaan tämän yli, käy kuten kilpailullisella markkinalla, hoitajien työllistyminen vähenee. Yritykset tuottavat panoksia toisille, syntyy vertikaalisia suhteita (kaksoismarginalisaatio) - Ylävirran monopoli; myy x-panosta hintaan k alavirran monopolille, jolla tuotantofunktio y = f(x)=x ja markkinakysyntä p(y). - Alavirran monopoli ottaa kohtaamansa panoksen hinnan k annettuna (Nash!). Siitä ei neuvotella (bargaining teoria on erikseen!), tässä ylävirran yritys sanelee hinnan. - Ratkaisumetodi: Backward induction (Bellmanin periaate: lopusta alkuun) eli ratkaistaan ensin alavirran yrityksen voiton maksimointi - Sen voitto [ a - by] y ky max y p( y) y - ky = - - FOC: a 2by = k - Alavirran ratkaisu a - k x = y = 2b - Ylävirran monopoli valitsee tuotannon x (mikä määrää panoshinnan k), sen voitto on max x kx - cx = max x ( a - 2bx) x - cx - FOC: a - 2 bx - 2bx - c = 0 a - c a + c - Ylävirran ratkaisu (Stackelberg-johtajuus!): x = ; k =. 4b 2 - Tulos: yhdistynyt monopoli (merger) tuottaisi 2 kertaa suuremman tuotoksen (kaksoismarginalisaatio).

27 CH 27. Oligopoli (duopoli): yleinen esitys - analysoitu edellä linaarisessa tapauksessa - harvoja tuottajia, homogeeniset tuotteet - määrän asetanta: Cournot-tasapaino (= Nash tasapaino määrillä) - hinnan asetanta: Bertrand-tasapaino (= Nash tasapaino hinnoilla) - kartelli (kolluusio): Pareto-tehokas tasapaino (MUTTA VAIN TUOTTAJIEN NÄKÖKULMASTA, OSTAJAT MENETTÄVÄT) Cournot-malli (tuotannosta päätetään samanaikaisesti) max y p 1 = p( y1 + y2) y1 - c( y1) 1 max y p 2 = p( y1 + y2) y2 - c( y2) 2 - Samavoittokäyrien johtaminen. Kysy: millä tuotantojen tasolla yrityksen 1 voitto säilyy vakiona. Varioi siis tuotantoja pitäen voitto vakiona 0 = d p + dy y. 1 = p'( y1 + y2) dy1 y1 + p( y1 + y2) dy1 - c' dy1 + p'( y1 y2) Ratkaise samavoittokäyrän kaltevuus: 2 1 dy dy 2 1 p + p' y - c' - p' y 1 = =. 1 MR - MC - p' y 1 - Nimittäjä > 0, koska p < 0 (tuotannon lisäys alentaa markkinahintaa). Kun osoittaja = 0, yritys 1 on voiton maksimointitasollaan, MR = MC (annettuna toisen yrityksen tuotanto) ja samavoittokäyrä siis vaakasuora. Jos yritys 1 tuottaa vähemmän, myös kilpailijan on tuotettava vähemmän, jotta yrityksen 1 voitto säilyy samana (tuotannon supistamin en nostaa markkinahintaa). Jos yritys 1 tuottaa enemmän kuin samavoittokäyrän huipulla, kilpailijan on tuotettava vähemmän, jotta yrityksen 1 voitto säilyisi vakiona. Näillä havainnoilla määräytyy samavoittokäyrän muoto. - Jos yritys siirtyy alemmalle samavoittokäyrälle, sen voiton taso on korkeampi, koska kilpailija tuottaa vähemmän kullakin yrityksen 1 tuotannon tasolla. - Reaktiofunktiot (strategiset substituutit ja strategiset komplementit); kulkevat samavoittokäyrien huippupisteiden kautta. Reaktiofunktiot (reaction functions, best response functions) heijastavat optimaalista tuotannon tasoa annettuna kilpailija tuotannon taso. - Reaktiofunktiot ovat siis muotoa [selvennys: alaindeksit eivät ole derivaattoja vaan viittaavat funktioihin]