TYÖELÄMÄLÄHEISESTÄ KOULUTUKSESTA TÖIHIN - tutorin niksikirja edesauttaa opiskelijan työllistymistä
Muokattavissa olevan (word) version voi tilata osoitteesta: eraheimo@kolumbus.fi 2
SISÄLLYSLUETTELO Saatesanat: miksi, mitä ja miten? 3 1 Lähtötilanne 7 2 Tutorin niksit 11 2.1 Vahvuudet 2.1.1 Vahvuuksien anatomia 11 2.1.2 Vahvuuksien tunnistaminen 16 2.2 Opiskelija 2.2.1 Halu ja motiivi 18 2.2.2 Itsetunto ja rohkeus 21 2.2.3 Habitus ja käyttäytyminen 23 2.3 Työssäoppimisaikainen tehtävä 24 2.4 Rekrytointipäätökseen vaikuttavat henkilöt 2.4.1 Tarjonnan esiintuominen 28 2.4.2 Tarpeiden herättäminen 29 2.4.3 Viestinnän käytännöt 30 2.5 Yhteistyösopimuksen ehdot 31 Tutorin muistilista Vahvuudet Opiskelija Työssäoppimisaikainen tehtävä Rekrytointipäätökseen vaikuttavat henkilöt Yhteistyösopimuksen ehdot 37 38 39 40 42 3
SAATESANAT: miksi, mitä ja miten? Käsikirja TYÖELÄMÄLÄHEISESTÄ KOULUTUKSESTA TÖIHIN tutorin niksikirja edesauttaa opiskelijan työllistymistä on tehty Pirkanmaan, Uudenmaan ja Varsinais- Suomen ELY- keskusten yhteisestä toimeksiannosta. Toimeksiannon on suorittanut LX Com Oy. Käsikirja on tehty ajatellen koulutusmuotoja, joissa työllistyminen on keskeinen tavoite; käsikirjaa voi hyödyntää kaikessa koulutuksessa, johon sisältyy ohjattuja työelämäjaksoja. Työvoimakoulutuksen painopistettä on pyritty siirtämään kysyntä- ja työelämälähtöi- semmiksi. Strategia perustuu koulutuksen vaikuttavuuteen: parhaat tulokset erityisesti työllistymisen näkökulmasta on saavutettu, kun teoreettinen opiskelu ja sen käytännön soveltaminen työtehtävässä ovat nivoutuneet yhteen. Puhutaan työelämäläheisestä koulutuksesta, jossa merkittävä osa opiskelusta suoritetaan työpaikalla aidossa työtehtävässä toimien: opitaan itse tekemällä, ryhmässä tekemällä ja ohjausta saamalla. Ohjausta antavat työpaikan osoittamat henkilöt sekä kouluttajan osoittama tutor. Työ- ja elinkeinohallinnon selvityksessä FEC- koulutuksen volyymin lisääminen uusien toteutusmallien avulla (2011, http://www.doria.fi/handle/10024/86896) läpikäytiin 751 OPAL- palautetta. On perustelua olettaa, että nuo palautteet kuvaavat yleisesti tutorointia työelämäläheisessä työvoimakoulutuksessa: : opiskelijoiden näkökulmasta tutoroinnissa on paljon puutteita. Koetuista puutteista keskeisin voidaan tiivistää seuraavasti: puuttuu näkemys ja agenda, kuinka tutorointia tulisi tehdä työllistymis- tavoitteisessa koulutuksessa. Tätä väitettä tukevat myös mm. Yhteishankintakoulutuksen selvityksessä (TEM 2012, http://www.tem.fi/files/34852/temrap_30_2012.pdf) tehdyt havainnot. Opiskelijapalaute vahvistaa tutoroinnin tarpeen ja tärkeyden. TE- hallinto tiedostaa asian, joka näkyy siinä, että tutorointia on kokeiltu hyvin erilaisilla, myös suurilla resurssoinneilla. Yleistuntumaksi on muodostunut, että volyymin noston yhteiskunta- taloudelliset kannattavuusrajat ovat tulleet vastaan verraten pienissä ohjaustunti- määrissä. Luonnollinen johtopäätös tästä on, että puutteita tutoroinnissa ei paikata lisäämällä vain tutoroinnin resursseja, ellei niitä osata käyttää tehokkaasti. 4
Tutorointia käsittelevä kirjallisuus ja ajattelutapa lähtee siitä, että tutor auttaa oppimisessa niin kuin asia onkin. Tätä kirjallisuutta, ohjeistuksia, käsikirjoja, check- listoja ym. on tarjolla runsaasti. Näistä ei ole kuitenkaan apua tutorille siinä työssä, jossa hän pyrkii auttamaan työelämäläheisessä koulutuksessa olevia ihmisiä työsuhteiden solmimisessa. Tällä käsikirjalla pyritään korjaamaan tilannetta ja tuottamaan tutoreille konkreettinen työkalu, jolla tutoroitavien työllistymistä voi tukea. Annettavia niksejä arvioitaessa ja niitä käytettäessä on toki paikallaan muistaa itäsuomalaisen varaosakauppiaan sanat 1 : Kaikkea ei pysty myymään Kaikkea ei pidä myydä Kaikille ei pysty myymään Kaikille ei pidä myydä On yhtä monta tarinaa kuin tapausta. Esimerkiksi yksikkö johon opiskelija on sijoitettuna lopetetaan tai siirretään toiseen maahan tai toiselle paikkakunnalle. Yrityksen talous ei kehity odotetulla tavalla suhdannekäänteestä johtuen, eikä rahaa palkkaamiseen yksinkertaisesti ole. Opiskelija toteaa työssäoppimisvaiheessa, että työmatka on liian pitkä tai kallis tai että työajat ovat liian hankalat vaikkapa lastenhoidon näkökulmasta. Opiskelija sairastuu, tulee työkyvyttömäksi, tulee raskaaksi tai siirtyy perhevapaalle ennen kaavailtua työllistymishetkeä. Opiskelijan perhe muuttaa toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan puolison työn vuoksi. Opiskelija ja/tai yritys toteaa, että opiskelija ei pysty hoitamaan sovittuja tehtäviä. Opiskelija ei noudata yrityksen säännöstöjä, vaan tapahtuu myöhästelyjä, on epäselviä poissaoloja jne. Yrityksen johtamiskulttuuri tai lähiesimiehen johtamiskäytännöt ovat epäasiallisia. Käsikirjan keinovalikoima lähtee ajatuksesta, että maksimoidaan juuri sen opiskelijan työllistymisen todennäköisyyttä, jota ollaan kulloinkin tutoroimassa. Tutorin työtavat ja painotukset muuttuvat jonkin verran, jos tarkasteluun liitetään työssäoppimispaikan tarjoavan yrityksen ja kouluttajaorganisaation välisen asiakassuhteen vaaliminen: tällöin aivan viimeisiä työntömarkkinoinnin keinoja on käytettävä harkitummin, jottei vaaranneta edellytyksiä sijoittaa opiskelijoita jatkossakin samaan yritykseen. Käsikirjaa tehtäessä ei ole mietitty, minkälaisilla resursseilla tutorointi joudutaan kulloinkin toteuttamaan. Yleensä kuitenkin niukoilla, joten käsikirjaa hyödyntäessään tutor joutuu tekemään valintoja, mihin sen teemoista hän kulloinkin keskittää voimiansa. 1 Tämän käsikirjan lukujen insertteinä olevat mietteet ovat teoksista Yrittäjyyden Sadat tarinat (suomalaisen yrittäjäliikkeen 100- vuotisjuhlakirja, Suomen Yrittäjät, 1998) ja Consilia Pro Patria (suomalaisen yrittäjäliikkeen 110- vuotisjuhlakirja, Suomen Yrittäjät, 2008). 5
Käsikirja on laadittu orientaatiolla, että se on elävä: tutorille, koulutusorganisaation osalle tai koulutusorganisaatiolle käsikirja on pohja, josta voi muokata ajan kuluessa omiin tarpeisiinsa mahdollisimman toimivan työkalun. Käsikirjan on laatinut Tapio Eräheimo. Keskeisin työmetodi on ollut tutkimuksellinen analyysi. Analyysiin on haettu ideoita ja analyysin tuotoksia on testattu kahden- keskisillä ja ryhmässä tapahtuneilla keskusteluilla, joista parhaat kiitokset seuraaville henkilöille: Johanna Ahlgren- Holappa, Marjo Heijari, Anu Lundström, Pirjo Niemi, Outi Puro, Hilkka Roisko, Jaana Roschier, Lea Salminen, Outi Stuber, Eila Äärilä, Jorma Ahonen, Harri Hoivala, Heikki Ketola, Jari Kivistö, Kalevi Köninki, Martti Laajus, Jukka Lahtinen, Esa Leinonen, Jukka E. Mäkinen, Jukka T. Niemi, Olli Petramo, Teemu Rauhala, Tapio Rusanen, Päivi Saarnia, Jukka Sihvola, Matti Sorvari, Heikki Stenlund, Taimo Stenman ja Ilkka Virtanen. Toimeksiantajan asettaman ohjausryhmän ovat muodostaneet Riikka Joutsensaari, Päivi Sipiläinen, Petri Järvinen, Jyrki Pietilä, Urpo Salkoaho ja Aku Seppälä. Keskustelut ohjausryhmässä ja ohjausryhmäläisten kanssa ovat olleet merkittävänä apuna käsi- kirjaa laadittaessa. Lämpimät kiitokset. Helsingissä 30.12.2013 LX Com Oy Tapio Eräheimo 6
1 LÄHTÖTILANNE Temppukos se on kauppias olla, kun kauppa käy. Timo Teippi Temppukos se on ansioitua tutorina työelämäläheisessä koulutuksessa, kun opiskelijan 2 asenteet, perusvalmiudet tai oppimiskyvyt ovat kohdallaan yritys 3, ja erityisesti tehtävä johon opiskelija on tulossa, on hyvin henkilöstö- johdettu yrityksen liiketoiminta on kestävällä pohjalla ja mielellään kasvu- uralla: kasvu merkitsee yleensä tarvetta palkata lisää ihmisiä yrityksellä on tarjota opiskelijan kehittymisen kannalta hyvä tehtävä ja työyhteisö opiskelija/yritys - parin muodostaminen on onnistunut: ei ole vain mallioppilas ja malliyritys, vaan lisäksi nämä sopivat toinen toisilleen opiskelija/yritys paria muodostettaessa on lähdetty siitä tai on pidetty vähintään luonnollisena mahdollisuutena, että opiskelijan ja yrityksen yhteistyö jatkuu koulutuksen jälkeen oppilaitos ja opettajat, jotka vastaavat koulutuskokonaisuudesta ja muista kuin työssäoppimisjaksojen sisällöistä, ovat laadukkaita tutorin osaaminen ja persoona sopivat hyvin yhteen opiskelijan, työtehtävän ja yrityksen edustajien sekä yrityksen liiketoiminnan ja toimialan kanssa 4 Asiat ovat harvoin näin. Mutta jos johonkin edellisistä on voinut etukäteen vaikuttaa, helpottaa se edessä odottavaa tehtävää. Silti tutoroinnin lähtötilanne ei käytännössä ole koskaan ideaali. 2 Työllistymistavoitteisessa työelämäläheisessä koulutuksessa tutoroitava henkilö on sekä opiskelija että työnhakija. Tässä käsikirjassa häntä kutsutaan opiskelijaksi. 3 Opiskeluun liittyvän työpaikan tarjoavaa tahoa kutsutaan tässä käsikirjassa yritykseksi. 4 Näillä kaikilla yhteyksillä on käytännössä merkitystä, vaikka tutorosaamisen ydin on prosessi- konsultointia ja periaatteessa riippumatonta esimerkiksi työtehtävien ja liiketoiminnan sisällöistä. 7
Tutor kohtaa monenkirjavan joukon toivomuksia sekä opiskelijoiden että yritysten suunnalta. Karkeasti ottaen toivomukset liittyvät seuraaviin teemoihin: tutorointi liitännäisasioineen yrityksen konsultointi opiskelijan työhönopastus Kaksi viimeistä tulee rajata asiakasodotusten ulkopuolelle viimeistään ensimmäisessä tapaamisessa. Tutorin aika on rajallinen, samoin osaaminen. Pitkän päälle ei ole myöskään hyväksi kellekään, jos aletaan tehdä toisten töitä. Yrityksen konsultoinnin ja opiskelijan työhönopastuksen selkeä ja hyvin perusteltu rajaaminen tutorin tehtäväkentän ulkopuolelle ei tarkoita, etteikö tutorin ole aika- ajoin järkevä käväistä noilla sektoreilla. Rajaus ainoastaan rajaa odotukset pois ja luo mahdollisuuden yllättää iloisesti. Esimerkiksi: Tutor tapaa opiskelijan, jolla on operatiivinen ongelma. Yrityksen henkilöstö ei ole tavoitettavissa auttamaan ratkaisun haussa tai siitä ei ole auttajaksi. Ongelmakenttä on tutorille tuttu ja ratkaisu hänelle vaivattomasti ja nopeasti löydettävissä. Tutorin on luonnollista lyödä tässä omat nyrkit opiskelijan saveen. Tutor asioi yrityksen kanssa ja tutorointiagendan ulkopuolelta nousee esiin yrityksen ongelma tai mahdollisuus. Tutor tuntee aihepiirin tai omaa vaikkapa tarvittavia kontakteja. Lähtökohtaisesti tutor auttaa yritystä tässä tilanteessa. Yksi syy mahdollisten muiden syiden joukossa - auttaa näissä tilanteissa on prag- maattisuus työsopimusneuvottelujen näkökulmasta. Tutor on tuolloin mielipide- vaikuttaja, jonka mielipiteen painoarvo määrittyy hänen persoonan ja osaamisen lisäksi hänen ohjausaikanaan tekemien isompien ja pienempien tekojen summana. Tutorointi kaikkine siihen liittyvine liitännäisasioineen on moniulotteinen kenttä, joka ei ole tyhjentävästi määritettävissä. Tämän käsikirjan tarpeisiin riittää, kun nostetaan esiin tutorin kaksi tärkeintä tehtävää silloin kun ollaan tekemisissä työllistymistavoitteiden koulutuksen kanssa: tukea opiskelijan oppimista edesauttaa opiskelijan työllistymistä 8
Tutor on opiskelijan oppimisen ohjaaja. Ohjaus tapahtuu suorilla (esim. ohjaus ja neuvonta) ja epäsuorilla (esim. kolmannen henkilön kautta tapahtuva vaikuttaminen) työmuodoilla. Pedagogiset lähestymistavat ja ohjaustyylit vaihtelevat, mutta ohjauksen ytimessä on aina dialogi, vuoropuhelu. Oppimisen ohjauksen tehtävät liittyvät mm. oppimistavoitteisiin, opiskelumenetelmiin, oppimiseen ja oppimishalun pysyvään vahvistamiseen. Tutor on uravalmentaja. Hän tukee niiden mahdollisuuksien tunnistamista ja toteutumista, jotka ovat ohjattavan tahdon mukaisia ja hänelle hyväksi katsottavia. Valmennuksessa on eri aikajänteisiä ulottuvuuksia. Ohjattavan kanssa jäsennetään hänen pitkän aikavälin tavoitteita työelämässä: mitä ne ovat, mitä niiden saavuttaminen edellyttää, mitä niiden eteen voi ja kannattaa tehdä välittömästi. Toisaalta läpikäydään työvaihtoehtoja ja mahdollisuuksia ohjaushetkellä ja meneillään olevien opintojen päättyessä. Yksi luonnollinen vaihtoehto työpaikaksi on yritys, jossa opiskelija on työssäoppimassa. Tavoiteltavan työn näkökulmasta tutorin ohjattava on työnhakija. Tämän käsikirjan tavoitteena on antaa tutorille konkreettiset työkalut edesauttaa opiskelijan työllistymistä yritykseen, jossa hän on työssäoppimassa. Tutor tekee tätä työtä kahdessa roolissa: tutor ohjaa opiskelijaa kulkemaan määrätietoisesti kohti työllistymispäätöstä (myyntityön ohjaaja) sekä vaikuttaa eräänlaisena kaksois- agenttina opiskelijaan ja yritykseen, jotta nämä päätyvät kumpaakin osapuolta miellyttävään työllistämisratkaisuun (työsopimusvälittäjä). Tutorin työn edesautettaessa työllistymisessä katsotaan tässä käsikirjassa tapahtuvan viidellä (5) osa- alueella. Työllä vaikutetaan ydintuotteeseen, jolla tarkoitetaan tässä opiskelijan vahvuuksien ja kehittämis- tarpeiden tunnistamista opiskelijaan (työnhakijaan) - hänen haluun ja motivaatioon, itsetuntoon ja rohkeuteen sekä habitukseen ja käyttäytymiseen opiskelijan edellytyksiin onnistua työssäoppimisaikaisessa työtehtävässä, joka on työllistymisen kannalta hänelle näytön paikka rekrytointipäätökseen vaikuttaviin henkilöihin - heidän toimintaan, ajatuksiin, mielipiteisiin ja viesteihin tavoitteena olevan yhteistyösopimuksen ehtoihin 9
YDINTUOTE OPISKELIJA (työnhakija) EDELLYTYKSET ONNISTUA TYÖSSÄ- OPPIMISAIKAISESSA TYÖTEHTÄVÄSSÄ REKRYTOINTIPÄÄTÖKSEEN VAIKUTTAVAT HENKILÖT koulutuksen jälkeistä aikaa koskevan YHTEISTYÖSOPIMUKSEN EHDOT Kuvio: Vaikutettavat osa- alueet edesautettaessa työllistymisessä 10
2 TUTORIN NIKSIT 2.1 Ydintuote: vahvuudet 2.1.1 Vahvuuksien anatomia Liike- elämässä pääsee jo hyvälle alulle, kun osaa kätellä, katsoa silmiin ja kertoa kuka on. Jukka Korhonen Opiskelijan työllistymisen perusedellytys on, että hänen otaksutaan tuottavan enemmän kuin kuluttavan. Onnistuminen asiassa on monen tekijän summa, joista vain osa liittyy työllistettävään. Näistä keskeisin on työllistettävän kyvykkyys, kompetenssi, osaaminen, vahvuudet, pätevyys, sivistys siis se, joka markkinamiehen kielellä tarkoittaa työnhakijan kauppaaman tuotteen ydintä. Kuvaukseen ydintuotteesta tulee pieniä painotuseroja riippuen siitä, millä käsitteistöllä asiaa lähestytään. Tässä käsikirjassa lähestyminen suoritetaan jäsentämällä vahvuuksia. Tutorin tehtävä on edesauttaa opiskelijan vahvuuksien ja samalla kehittämistarpeiden tunnista- mista 5. Työllistymistä edistävä vahvuus on mikä tahansa sellainen yksilöllinen ominai- suus, joka selittää suhteellista etevyyttä ja hyvää suoriutumista jossakin työtehtävässä. Vahvuudet voivat ovat tietoa ja ymmärrystä, kognitiivisia ja käytännöllisiä taitoja sekä muita henkilökohtaisia ominaispiirteitä ja niiden heijastumia. Taidot ovat pääsääntöisesti vahvuuksien sisin: esimerkiksi tiedon soveltaminen käytäntöön edellyttää aina myös taitoja ja kaikkeen taitoon sisältyy aina myös tietoa ja ymmärrystä. Tiedolla on harvoin itseisarvoa; se nousee arvoonsa vasta, kun sitä osataan soveltaa käytäntöön. Vahvuuksien tunnistaminen selkiyttää omakuvaa ja kohentaa monesti itseluottamusta. Vahvuuksien tunnistaminen edesauttaa niiden tietoista käyttämistä ja hyödyntämistä sekä helpottaa niistä viestimistä. Tunnistaminen on perusta kehittää systemaattisesti vahvuuksia. 5 Vahvuuksien rinnalla on luonnollisista pohtia myös heikkouksia ja muita heikkous- /vahvuus akselille sijoitettavia osaamisia ja ominaispiirteitä, joiden eliminoimisella ja kehittämisellä opiskelija voi kohentaa työmarkkina- asemaansa. 11
Yrityksen työllistämispäätöstä ajatellen yksilön vahvuudet ovat aina suhteessa yrityksen ja työtehtävän yksilöllisiin vaatimuksiin. Vaatimusten kirjo on valtava jo siksi, että tehtävätyyppien kirjo on valtava. Karkeasti kuvattuja esimerkkejä: Ruiskuvalukoneenhoitajan on ymmärrettävä prosessitekniikkaa ja konetekniikkaa. Hänen on omattava automaatiotekniikan käyttötaidot ja kyettävä yhdistämään niihin prosessin laatua ohjaava tieto ja ymmärrys, mikä ilmenee prosessin nopeutta, lämpötilaa, leikkuuterien kulmia ym. koskevissa päätöksissä. Ruiskuvalukoneen- hoitajalla on oltava tietämystä muoviraaka- aineista sekä työturvallisuuteen liittyvää osaamista. Hänen on kyettävä arvioimaan valukoneen huolto- ja korjaustarpeet. Siivoustyön työnjohdollisena palveluneuvojana toimivan on tunnettava siivoustek- niikka, käytettävät työvälineet ja - aineet sekä siivoustyön suorittaminen käytännössä. Hänellä on oltava henkilöstön johtamistaidot sekä ryhmä- että yksilötasolla. Tehtävässä toimitaan asiakasrajapinnassa monella tavalla, mikä edellyttää useanlaisia myynnillisiä valmiuksia: kykyjä toimia asiantuntijaroolissa sopimusneuvotteluvaiheessa, osaamista käsitellä reklamaatioita sekä taitoja ylläpitää, syventää ja monipuolistaa asiakkuuksia. Palveluneuvojan on hallittava oman esimiehen kanssa käytävät resurssi-, tavoite- ja tuloskeskustelut. Peruskoulun ala- asteen luokanopettajalle asetettavat vaatimukset porautuvat syvälle moraaliseen kerrokseen saakka, opettajan eetokseen. Hyvään opettajuuteen on vaikea uskoa, ellei opettajaa koeta vastuulliseksi, oikeudenmukaiseksi, totuudelliseksi ja lapsista aidosti välittäväksi. Hän osaa ohjata yksilöitä ja ryhmää sekä sovitella risti- riitoja. Hän toimii aikuiseksi kasvaneen ihmisen mallina, vanhemmuuden täydentäjänä, kannustajana, innostajana, terapeuttina, ensiavun antajana aina tunteensa halliten ja toimintavalmiutensa säilyttäen. Opetusryhmien kansalliset juuret ovat monipuolistu- massa, mikä edellyttää erilaisten kulttuurien ymmärrystä. Opettaja osaa toimia opetus- tilanteissa, opetusorganisaatiossa ja oppilaiden vanhempien kanssa. Opetustyössä hänessä sulautuvat yhteen opetuksen sisällöllinen, opetusmenetelmällinen ja kasvatuk- sellinen asiantuntijuus. Jotta opetus ja oppiminen sovittuisivat kuhunkin aikaan, vaaditaan opettajalta ympäröivän yhteiskunnan muutosten havainnointikykyä ja havaitun soveltamista opetustyöhön. Yrityksen ja tehtävän yksilöllisiä vaatimuksia on luonnollista arvioida samoilla dimensioilla kuin yksilön vahvuuksia. Dimensiot ovat ajattelun apuvälineitä kussakin yksilöllisessä tilanteessa. Vaatimuksia/vahvuuksia määritettäessä on tiedostettava, että se on ani harvoin tehtävissä tyhjentävästi. Tässä käsikirjassa nämä dimensiot on määritelty seuraavasti: 12
1) Tehtävään liittyvät ammatilliset erityistiedot ja taidot Tehtävän suorittamisen edellyttämä asiatieto, usein hiljaisessa muodossa oleva käytännön tieto sekä taidot. Tällaista ammattispesifistä osaamista on esimerkiksi tekohampaan valmistaminen, kustannuslaskenta toimintolaskennan metodilla, vedenalainen hitsaus ja täysperävaunuyhdistelmän kuljettaminen. Vaatimukset vaihtelevat usein hyvin hienojakoisella tavalla toimialakohtaisesti: vitamiinien myynti vähittäiskaupalle poikkeaa huomattavasti rokotteiden myynnistä THL:lle, vaikka kummallakin tuoteryhmällä haettava lopputavoite sairastumisen ehkäisy on sama. Poikkeamat vaatimuksissa vaihtelevat voimakkaasti myös riippuen siitä, missä suhteessa työyhteisö sattuu arvosta- maan laatua, määrää ja nopeutta. Erityisosaaminen voi olla hyvin kapea- alaista, vaikkapa kyky ajaa autolla kovaa vauhtia ovaaliradalla, tai laaja- alaista kuten kyky antaa osuvat suositukset päiväkodin homekorjaamiseen. Joku yksittäinen asia voi yhdessä ammatissa olla ammattispesifistä osaamista, mutta toisessa ammatissa vain taustalla olevaa yliammatillista osaamista. Esimerkiksi analyyttinen ajattelu on rikostutkijalle ammatillinen erityistaito, mutta vuoristoradan jarrumiehelle työelämän yleisvalmius. Riittävät ammatilliset erityistiedot ja taidot ovat työllistymisen kova ydin. Ilman niitä ihmisen on vaikea päästä näyttämään ja soveltamaan muita vahvuuksiaan. 2) Yliammatilliset välinetaidot Yliammatillinen taito on siirrettävissä tehtävästä ja ammatista toiseen. Valtaosalla suomalaisista nämä tiivistyvät kahteen asiaan, kielitaitoon ja tietotekniikan hyödyntämiskykyihin. Tulkille ja kääntäjälle kielitaito on ammatillinen erityistaito, muissa ammateissa se on pääsääntöisesti välineellinen taito. Taito jota tarvitaan ennen muuta tiedon etsinnässä sekä kommunikoinnissa. Vaatimussisältö ja - taso on hyvin ammatti- sidonnainen. Esimerkiksi: Lääkealan varastotyöntekijän on ymmärrettävä luettuna englanninkielistä erityissanastoa; lentoaseman suklaapuodin myyjälle kyky kepeään pienpuhee- seen monella maailmankielellä on erityisvahvuus; EU:n komission virkamiehen olisi hallittava syvällisesti useampi Euroopan pääkieli. 13
It- ohjelmoijalle tai vaikkapa datajournalistille tietokoneen käyttötaidot ovat ammatillista erityisosaamista, muissa ammateissa se on yleensä välinetaito. Esimerkiksi: Perinteiselle journalistille tietokone on työväline, jota voi hyödyntää tietojen hankinnassa, käsittelyssä ja tulkinnassa sekä kuvien käsittelyssä. Tämä purkautuu tarpeeksi hallita viestinnän perustyökalujen lisäksi julkaisu-, oikoluku-, tekstikäännös-, kuvankäsittely- ja tietoturvaohjelmistoja sekä sosiaalisen median keskeisimpiä applikaatioita. Suurkeittiön esimiehen taas tulee hallita sähköpostin ja yleisten toimisto- ohjelmistojen lisäksi ammattiohjelmia. Elintarvikkeiden tilaukseen käytettävällä ohjelmalla saatetaan suunnitella ruokalistoja, tehdä tarvelaskelmia, tilata elintarvikkeita, käsitellä saapuneiden tavaroiden lähetys- listoja, korjata mahdollisia toimitusvirheitä sekä tuottaa tietoa ostoreskontralle ja taloushallintoon. 3) Työelämän yleisvalmiudet Työelämän yleisvalmiudet ovat äärimmäisen monimuotoinen joukko erityyppistä osaamista, joka on luonteeltaan yliammatillista. Yleisvalmiuksia voivat olla esim. o kyky ennakoida kehitystä ja sen seurauksia o kyky havaita ja luoda mahdollisuuksia sekä hahmottaa vaihtoehtoisia etenemistapoja o kyky tunnistaa oleellinen ja ajatella systeemisesti o kyky ajatella kekseliäästi ja analyyttisesti eri yleisyystasoilla ja eri tilanteissa (esim. aikapaineinen ongelmaratkaisu tai omaehtoinen uuden luominen) o kyky rakentaa yhteyksiä ihmisiin ja organisaatioihin o kommunikointiosaaminen: suullinen ja kirjallinen, esiintyminen ryhmälle, neuvottelutaito jne. o ryhmätyötaidot o johtamisosaaminen, kuten kyky näyttää suuntaa ja käynnistää asioita, koordinoida toimintaa ja sovittaa konflikteja sekä viedä asioita loppuun o päätöksentekotaidot o kyky organisoida ja hallita ajankäyttöä o kyky hankkia tietoa ja käyttää sitä luovasti o projektiosaaminen tai vaikkapa kulttuuriosaaminen o yleistiedot o oppimisvalmiudet o toimintakyky monimutkaisissa tilanteissa, paineessa ja kriiseissä o kyky sietää epävarmuutta 14
Myös oman toiminnan sääntelyyn ja metakognitioon 6 liittyvät valmiudet voidaan lukea työelämän yleisvalmiuksiin. Tällaisten valmiuksien osa- alueina voidaan mainita esimerkiksi tavoitteiden asettaminen, oppimaan oppiminen, oman toiminnan arviointi, itsesäätely ja itsensä johtaminen sekä tehtävään ja tilanteisiin sopiva työtyyli. Työelämän yleisvalmiuksia ei voi määritellä tyhjentävästi. Opiskelijan työllis- tymistavoitteen kannalta kysymys on loputtoman kokoisesta avaruudesta, josta mielikuvitusta hyväksikäyttäen tulee poimia opiskelijaan ja tilanteeseen sopivia aineksia auttamaan tavoitteeseen pääsyssä. 4) Muut henkilökohtaiset vahvuudet Nämä vahvuudet nousevat persoonasta, asenteista, arvoista ja motivaatiosta. Rajalinjat tässä tarkoitettujen vahvuuksien ja työelämän yleisvalmiuksien välillä ovat usein veteenpiirrettyjä. Työelämän yleisvalmiuksien tavoin muita henkilö- kohtaisia vahvuuksia ei voi määritellä kattavasti, koska mahdollisia vahvuuksia on lukematon määrä. Huomion keskipiste onkin tunnistaa opiskelijan kannalta suotuisia asioita edistämään työllistymistä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi: o tavoiteorientaatio, päämäärähakuisuus o suoritustarve: halu hallita hankalaksi koettuja asioita sekä voittaa toimin- taa rajoittavia esteitä o valmius ottaa ja kantaa vastuuta o avoimuus uusille asioille, orientaatio reagoida ongelmiin ja mahdollisuuk- siin aloitteellisesti o kiinnostuksen kohteiden erityisen hyvä osuminen yhteen yrityksen toimi- alan tai työtehtävän kanssa o asenteelliset valmiudet joustavuuteen työn sisällön, työajan ja liikkumi- sen suhteen o oppimishalu o tunnollisuus, ahkeruus o luotettavuus, täsmällisyys, tarkkuus o näppäryys, kätevyys o ystävällisyys, palvelualttius 6 Metakognitio on tietoisuutta ja kykyä jäsentää toimintaa, ajattelua ja oppimista. Se on myös taitoa siirtää jonkun opitun asian rakenne toiseen asiayhteyteen, eli kykyä nähdä yhtäläisyyksiä asioiden välillä ja kykyä hyödyntää tehokkaasti aiemmin kohdattua ja opittua. 15
Ajatellaan esimerkkinä lastenlääkäriä, joka pöytänsä takana kirjoittaa antibiootteja, ja verrataan häntä kollegaan, joka luontevasti koskee lasta ja nostaa tämän tarvittaessa syliin. Ero tässä muihin henkilökohtaisiin vahvuuksiin luettavassa asiassa vaikuttaa ratkaisevan paljon edellytyksiin suoriutua potilastapaamisesta potilaan kannalta miellyttävällä tavalla. Aivan vastaavia asioita on tunnistettavissa kaikista ammateista. 2.1.2 Vahvuuksien tunnistaminen On oltava näkemys mihin mennään. Mutta ennen kaikkea on tiedettävä missä ollaan. Harald Relander Tutorin tehtävä on auttaa vahvuuksien ja niiden muodostamien kokonaisuuksien tunnistamisessa sekä niiden kiteyttämisessä viestinnällisesti toimivaan muotoon. Työelämän yleisvalmiuksien ja muiden henkilökohtaisten vahvuuksien kohdalla on kiinnittävä aivan erityistä huomiota vahvuuksien perustelemiseen: niillä on taipumus jäädä tyhjiksi sloganeiksi ellei taustalle muotoilla napakasti ilmaistavissa olevaa todistusaineistoa henkilöhistoriasta ja aiemmista näytöistä. Vahvuuksien tunnistaminen käynnistyy sen tehtävän määrityksellä, joihin pyritään työllistymään. Samalla jäsennetään työnantajan tehtävään liittämät vaatimukset. Usein tilanne työssäoppimisjaksolla on, että selvää näkymää tulevasta työtehtävästä ei ole. Tällöin on luonnollista pohtia, mihin suuntaan työssäoppimisaikaista tehtävää tulisi viedä, jotta työnantaja heräisi ajattelemaan henkilön palkkaamista siihen. Milloin taas näkymä tulevasta työtehtävästä on työnantajan toimesta julkilausuttu, on tehtäväkuva ja sen vaatimukset yleensä ilmaistu hatarasti, koska ne ovat yleensä vajavaisesti tiedostettuja ja epäselvästi ajateltuja. Tämä tarjoaa tutorille ja opiskelijalle erinomaisen mahdollisuuden edistää omaa asiaa: syötetään rekrytoijalle tehtäväkuvaan sellaisia elementtejä, joissa opiskelija omaa erityisiä vahvuuksia. Sama tiedostamattomuus vaivaa lähtökohtaisesti myös opiskelijaa. Tutkimukset kielivät ihmisen surkeista kyvyistä tiedostaa, mitä hän varsinaisesti osaa ja hallitsee. Yksilön vahvuudet on kaivettava esiin ja kaivaminen vaatii yleensä ammattiapua. On puitava ja perattava pitkäjänteisesti, jotta kuva vahvuuksista saada muodostettua. Vahvuuksien tunnistaminen kannattaa toteuttaa työhakuprosessia jäljitellen. Tutor toimii kuin sparraaja nyrkkeilysalilla. Hän valmistaa ohjattavaa varsinaiseen koitokseen käyttäen monipuolisesti omaa lyöntivalikoimaa kuitenkin iskutehoja säädellen, ettei 16
valmennettavan itseluottamusta horjuteta. Sitä vastoin ohjattavan itseluottamus kasvaa ja taistelutahto voimistuu, kun hän tiedostaa itsessään piileviä vahvuuksia sekä näkee niiden arvon ja ainutlaatuisuuden. Vahvuuksien tunnistaminen käynnistyy esiauditoinnilla, joka on luonnollista koostaa sekä kirjallisesta että suullisesta osasta. Opiskelija kasaa pohjaksi kaiken relevantin kirjallisen aineiston - ansioluettelot, työtodistukset, kurssitodistukset ym. Hän liittää aineistoon mukaan myös tietoja harrastuksista, erityisistä kiinnostuksen kohteista ja vaikkapa ansioistaan yhdistystoiminnassa. Tietoja ja ideoita mahdollisista vahvuuksista paikannetaan dokumenteista sekä tietoi- sesti muistelemalla. Ei tyydytä ylimalkaisiin toteamuksiin olin opiskeluaikoina pari kesää ulkomailla töissä, vaan edellytetään välittömästi tarkennuksia: mitä teit siellä, mitkä taidot harjaantuivat, mitä uutta ymmärsit, mitä koit saaneesi keikalta, mistä kiinnostuit? Pannaan opiskelija kertomaan ja muistelemaan, avaamaan itseään. Tutor toimii auditoijana, nimensä mukaisesti kuulijana ja kohdeyleisönä (audit, audition). Varsinainen auditointi on sitten prosessi, jossa haastatteluin ja keskusteluin syvennetään ja täydennetään esiauditoinnissa tunnistettuja vahvuusalueita. Esimerkiksi syvähaastattelutekniikalla haetaan yhä uusia vinkkejä opiskelijan vahvuuksista erityisesti kokemuksellisesta, implisiittisestä, hiljaisesta tiedosta ja taidoista. Pyritään tiedostamaan niitä ja artikuloimaan niitä havaittaviksi, ulkopuolisille avautuviksi. Rinnalla läpikäydään opiskelijan käsitystä itsestään ja käsitystä muiden käsityksistä hänestä. Läpikäynnin näkökulmat ovat työelämä ja tavoitteena oleva työtehtävä. Auditointiprosessin tuloksena syntyy yhä uusia kuvauksia opiskelijan vahvuuksista. Joku viimevaiheen versioista on luonnollista antaa opiskelijalle tutorin allekirjoituksella ja tutorin edustaman oppilaitoksen leimalla varustettuina. Tällainen ulkopuolisen tahon tekemä vahvuusarvio puhuttelee kokemuksen mukaan huomattavan paljon paremmin kuin henkilön itse itsestänsä tekemä kuvaus. Tutor voi tehostaa vaikutelmaa luovutta- malla asiakirjan luottamuksellisesti yrityksen rekrytoijille. 17
2.2 Opiskelija (työnhakija) Tässä käsikirjassa lähdetään siitä, että työssäoppimispaikan tarjoava yritys on tutorin arvion mukaan opiskelijalle tavoittelemisen arvoinen työnantaja. Se on sitä yrityksen itsensä, johtamiskäytäntöjensä, tarjolla olevien tehtävien ja oletettavien sopimus- ehtojen puolesta; se on sitä myös opiskelijan kehittymisen, työuran ja elämän kokonais- tilanteen kannalta. Kun tutor tässä tilanteessa pyrkii edesauttamaan työllistymisen toteutumista, kohtaa hän opiskelijaan liittyvinä teemoina tyypillisimmin haluun ja motivaation sekä itsetuntoon ja rohkeuteen liittyviä asioita. Jossakin määrin tulevat vastaan myös habitus ja käyttäytyminen, jos työssäoppimispaikasta sopiminen on poikennut merkittävästi normaalin rekrytointiprosessin käytännöistä 7. 2.2.1 Halu ja motivaatio Ei työkykyä sillä mitata miten sujuu mukavien asioiden hoitaminen, vaan sillä miten hoituvat ikävät hommat. Jaana Korhola Halujen ja motiivien selvittäminen on vaikeaa pelkästään siksi, että ihminen ei usein- kaan ole itse järin tietoinen, mitä hän haluaa, miksi hän toimii tai ei toimi - ja jos toimii, niin miksi toimii niin kuin toimii. Ihminen tapaa myös haluta vaatimuksiltaan ja vaikutuksiltaan ristiriitaisia ja toisiaan poissulkevia asioita. Sitä paitsi yksilön halut ja motiivit vaihtelevat paljon eri tilanteissa ja eri aikoina. Ihmisen haluihin ja motiiveihin vaikuttaminen on vaativaa. Geneerisesti päteviä vaikutusmekanismeja on vaikea tunnistaa ja eri oppisuunnilla on kovasti poikkeavia näkemyksiä vaikutusmekanismeista. Myös käsitykset siitä, kuinka tulisi pyrkiä vaikuttamaan, vaihtelevat suuresti vallankin jos tähdätään pysyviin muutoksiin ihmisen toiminnassa. Vaikuttamiseen liittyvät eettiset kysymykset ovat vielä oma lukunsa. 7 Käytännön työssä kohdataan myös erinäinen joukko sellaisia opiskelijaan liittyviä työllistymistä vaikeuttavia tekijöitä, joihin tutor ei voi missään määrin vaikuttaa, kuten opiskelijan tai hänen läheisensä terveysongelmat. Tällaiset asiat on rajattu käsikirjan ulkopuolelle. 18
Työllistymisen kannalta on kuitenkin ratkaisevaa, kuinka vahvat ja minkälaiset motivaatiotekijät ovat opiskelijan käyttövoimana toimia työn saamiseksi. Kuinka vahvasti ja miksi opiskelija haluaa ylipäänsä tehdä sopimukseen perustuvaa, tavoitteellista ja vastikkeellista työtä? haluaa tehdä sitä työtä, jota työssäoppimispaikan tarjoava yritys voisi tarjota? haluaa tehdä työtä niillä odotettavissa olevilla ehdoilla, jota työssäoppimis- paikan tarjoava yritys voisi tarjota? haluaa töihin juuri ja nimenomaan tähän yritykseen? Ei ole erikoista, jos halu työhön ei ole vahva. Kukaties ihminen on perusluonteeltaan laiska tai vikaa on työelämässä: jos sotilaalla on psyykkisiä ongelmia sodassa, niin tuleeko ongelmien alkujuurta etsittäessä katsoa sodan vai sotilaan suuntaan? Entä paljonko haluista selittyy kulttuurilla saatikka yksilön viiteryhmillä ja alakulttuureilla: meillä on mm. tuoretta väitöskirjatasoista tutkimusta joka antaa ymmärtää, että suomalaisten työhalut ovat vähänpuoleisia länsieurooppalaisiin verrokkeihin nähden. Toisaalta monet kokevat työn antavan elämään rytmiä, vaihtelua ja sisältöä. Työssä tutustutaan uusiin ihmisiin sekä opitaan asioita, joita muissa yhteyksissä ei välttämättä ole tilaisuus oppia. Työ lisää turvallisuutta: siitä saatavat palkkiot vahvistavat tunnetta, että pystyy omin toimin rakentamaan ja turvaamaan omaa ja läheistensä tulevaisuutta. Työssäkäymisen koetaan yleisesti vahvistavan itseluottamusta ja olevan hyvä aikuisen malli lapsille. Työelämä on monelle merkittävä areena toteuttaa itseään, saada arvostusta ja onnistumisen tunteita. Moni kokee täyttävänsä yhden itselleen kuuluvan yhteisöllisen velvollisuuden käymällä töissä. Kuvitellaan vaikkapa omaehtoiseen ja itseohjautuvaan työskentelyyn tottunutta hen- kilöä, joka sijoitetaan työskentelemään tehtävässä, mikä ei vastaa hänen mielenkiinnon alueita, ei osaamista, eikä muitakaan kykyjä. Henkilö ei tavoita, mikä on työtehtävän mielekkyys. Työ on yksitoikkoista ja epäitsenäistä, eikä tekijälle osoiteta luottamusta ei anneta vastuuta. Tämähän on yksi keino, jolla esimerkiksi poliittisten vastustajien henkistä kestävyyttä on koeteltu erilaisten hirmuhallintojen työleireillä. Vastaavissa tilanteissa on nytkin ihmisiä ministeriöissä, kunnissa, järjestöissä, yrityksissä siellä ja täällä, joka puolella. Asema ja työn sisältö eivät määritä työn perimmäistä arvoa, vaan tapa ja tulos jolla se tehdään. Esimerkiksi potilailleen alinomaan vaaraksi oleva lääkäri ei yllä työllänsä siihen arvoon mihin huolellinen postimies, joka vie saajilleen arvok- kaat kirjeet ehjinä ja kuivina poikkeuksetta oikeisiin luukkuihin. Työtehtävä on 19
harvoin elinkautinen, siitä tavataan siirtyä uusiin tehtäviin samalla työnantajalla tai toisaalle; uuden työn hakeminen työllisenä on huomattavasti helpompaa kuin työttömänä. Jokainen työ tuo uusia yllättäviä sosiaalisia yhteyksiä: moni on löytänyt töistä puolisonkin. Vaikka perimmäinen syy on kannustinloukuissa ja järjettömiin mittasuhteisiin päästetyssä työharjoittelurumbassa, tuntuu kohtuuttomalta, että palkkatyöstä voi jäädä vähemmän käteen kuin työtä vailla olemisesta. Sitä paitsi työssäkäymisestä aiheutuu lisämenoja mm. syömisen, vaatteiden ja ylimääräisen lastenhoidon kautta. Tämä on erityisen paradoksaalista juuri Suomessa, jossa tutkimusten mukaan työssä käydään ennen muuta rahan takia! Tulihan muutkin edut kuin odotettavissa oleva rahapalkka huomioitua? Mahdollinen lounasetu, työterveydenhuolto, eläkkeen kertyminen, yrityksen lomamökin käyttömahdollisuus, kulttuurisetelit? On myös suuri henkinen helpotus voida elää palkalla tukien sijaan: päästä heittämään TE- toimiston, KELAn ja sosiaaliviraston lomakkeet hemmettiin. Taloudellisia etuja on tähdellistä puntaroida myös ennakoimalla ansiokehitystä työuralla verrattuna vaihtoehtoon, että voi jäädä pitkäksi aikaa jopa pysyvästi työelämän ulkopuolelle. Ulkoisten palkkioiden lisäksi on huomioitava myös sisäiset palkkiot, kuten työssä kehittyminen, ammatillinen kasvu ja oppiminen ylipäänsä. On monta työpaikkaa, joka aluksi ja varsinkin kokemattoman silmin näyttää oudolta. Johtamiskulttuuri on vieras. Esimies ei muistuta sitä esimiestä menneisyydestä, joka oli hyvä pomo. Kommunikointi hänen kanssaan on jäykkää ja epäluontevaa. Seuranta- järjestelmä tuntuu valvovalta ja hallinnolliset käytännöt kankeilta. Työkavereista ei oikein ota selvää, minkä lajin edustajia he viime kädessä ovat. Johtamistyylien ja työtyytyväisyyden välinen yhteys on osoitettu, toisin kuin johtamistyylien ja taloudellisen tuloksen. Tämä on tärkeä muistaa johtamis- tyylejä arvosteltaessa. Onko työpaikalla joku mentori tai mestari, johon on rakentunut hyvä yhteys: eikö hänen oppiin kannattaisi jäädä ja pyrkiä, vaikka muu porukka herättää lähinnä puistatuksia? Sitäpaitsi työtä ei useinkaan tehdä työkaverille tai esimiehelle, vaan jollekin muulle: jos vain tekisi työn hyvin, mikä merkitys sillä olisi työn vastaanottajalle kuten yrityksen asiakkaalle? Oivallinen tapa osoittaa haluansa työllistyä työssäoppimispaikan tarjoamaan yritykseen, on kuvata näköpiirissä olevan työtehtävän vaatimukset suhteessa opiskelijan vahvuuksiin sekä tehdä selkeä suunnitelma noiden aukkojen täyttä- miseksi. Tässä prosessissa avittaminen on tutorin luonnollista tehtäväkenttää. Suunnitelma esitellään sopivalla hetkellä rekrytointipäätökseen vaikuttaville henkilöille. 20