Vapaan sivistystyön määrittelyä Petri Salo - Åbo Akademi i Vasa
|
|
- Marjut Honkanen
- 8 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 Vapaan sivistystyön määrittelyä Petri Salo - Åbo Akademi i Vasa Vapaan sivistystyön ja kansansivistyksen käsitteet kuten kansansivistystyötä toteuttavien organisaatioiden nimikkeet - työväenopisto, kansanopisto ja opintokeskus sekä vaikkapa opintopiiri niin käsitteenä kuin työmuotona viittanevat johonkin aikansa eläneeseen, vanhakantaiseen ja myöhäismodernissa informaatioyhteiskunnassa epäoleelliseen. Sama koskenee sivistystä ja humanismia. Ne näyttäytyvät tunkkaisen kellarin tai pölyttyneen maakuntaarkiston vertauskuvina oman aikamme polttomerkityssä mielikuvamaailmassa, jossa mp3- soitinten kaltaiset pienet, näppärät, tehokkaat ja hyvännäköiset koulutusorganisaatiot tarjoavat virtaviivaistettuja, laadukkaita ja yksilöllistettyjä oppimiselämyksiä ja identiteettipalveluja ajasta ja paikasta riippumatta. Tämä, hiukan pedagogisen kärjistetty johtopäätös saattaa helposti tulla vedetyksi Pohjoismaisten kansansivistäjien ja kansansivistystutkijoiden tekstejä lukiessa ja heidän puheitaan kuunnellessa. Oman perinteeseen ja toimintaan kohdistuva väheksyvä suhtautumistapa on mitä ilmeisemmin merkki jostakin identiteettikriisistä - ajassa, jossa kaiken väitetään koko ajan muuttuvan ja jossa mikään ei tänään ole kuin eilen (esim. Arvidson 1998, 74; Bjerkaker 1994, 62; Hartje & Mortensen 1997, 36-38; Niemelä 2002, 87; Pellinen 2001, 80) Tämän luennon tarkoitus on kahtalainen; ensinnäkin vapaan kansansivistyksen käsitteen tarkastelu yhteispohjoismaisesta näkövinkkelistä ajassa, jossa pohjoismainen ajattelutapa, ylikansallinen yhteistyö ja ehkä myös yhteisymmärrys on jäänyt suurten ja merkittävien EUprojektien jalkoihin ja toiseksi vapaan sivistystyön kansansivistystyön, eli kansan vapautta ja sivistystä edistävän toiminnan tarkastelu pyrkien tunnistamaan sen keskeiset ulottuvuudet, mahdollisesti pienin yhteinen nimittäjä. Näiden kahden tarkoitusperän taustalla häämöttää kysymys vapaan sivistystyön tai pohjoismaisittain kansansivistystyön tehtävästä, paikasta ja tarpeellisuudesta jälkiteollisen yhteiskunnassa. Kansansivistyksen käsitteen määrittelyn todetaan usein tulleen ajankohtaiseksi 1960-luvulla, jolloin kansansivistysorganisaatiot menettävät monopoliasemansa aikuiskasvatuksen kentällä. Pohjoismaisissa koulutusjärjestelmissä tapahtuneet muutokset sekä aikuiskoulutuksen laajentuminen ammatilliseen koulutukseen tulivat vähitellen monin tavoin vaikuttamaan kansansivistyksen tehtävään ja paikkaan; ensin koulutusyhteiskunnassa, myöhemmin elinikäisen oppimisen yhteiskunnassa. Vapaa kansansivistystyö alkoi vähitellen sulautua muuhun aikuiskoulutusjärjestelmään, toimien usein joko sen paikkaajana ja täydentäjänä muttei juurikaan sen haastajana tai kyseenalaistajana. Vapaasta sivistystyöstä tuli Suomessa osa aikuiskoulutusta, myöhemmin elinikäistä oppimista. Mutta vapaan sivistystyön kentän edustajat ja tutkijat havahtuivat pohtimaan tilannetta vasta 1990-luvun lopulla. Kolmannen vuosituhannen alussa ollaan päädytty tilanteeseen, jossa voi jo edesmenneen kansansivistäjän Timo Toiviaisen (2001, 29) sanoin kysyä; Ellei vapaa sivistystyö erotu mitenkään muusta aikuiskoulutuksesta, tarvitaanko sitä sellaisena erillislain suojaamana alueena, jolla ei ole tarjottavana mitään todellista, yhteiskunnallisesti merkittävää sisällöllistä ja menetelmällistä vaihtoehtoa markkinaehtoiselle aikuiskoulutukselle? Ruotsalainen pitkän linjan kansansivistäjän ja kansansivistystutkija Bernt Gustavssonin (2005) mukaan kansansivistystyötä koskeva puhe on marginalisoitunut. Se on selkeästi alisteinen yleisellä aikuiskoulutus- ja oppimispuheella, joita hallitsevat taloudellisten valtajärjestelmien käsitteistöt ja sanastot. Hän tunnistaa kaksi tapaa puhua kansansivistyksestä, tai 1
2 pikemminkin olla puhumatta tai puhua hyvin yleisluontoisesti. Taloudelliseen ja teknisiin kehitykseen vahvasti sitoutuneet, ajassaan elävät kansansivistystoimijat eivät käytä kansansivistyksen käsitettä juuri lainkaan. He suhtautuvat siihen kriittisesti ja skeptisesti, tulkiten sen romanttisena ja retorisena käsitteenä, joka ei ankkuroidu tämän päivän globaaliin todellisuuteen. Heidän näkemyksensä mukaan kansansivistystyö on koulutusta ja aikuiskoulutusta siinä missä muukin aikuiskoulutus. Kansaopistossa opettajana toimimisessa ei ole mitään erityistä. Toinen kansansivistyksen toimijaryhmä sekä ns. suuri yleisö käyttää kansansivistyksen käsitettä hyvin yleisluontoisessa merkityksessä. Sitä käytetään viittamaan melkein mihin tahansa informaation, tiedon tai kokemusten välittämiseen, esimerkiksi tiedotusvälineissä. Tämän hyvin yleisen käytön taustalla häämöttää jonkin tyyppinen, usein vaikeasti miellettävissä ja artikuloitavissa oleva arkipäivän toimintaa ohjaava yleinen arvoperusta. Gustavsson (ibid. 305) toteaa, että; Perinteinen tapa puhua kansansivistyksestä on jo aikoja sitten jäänyt yleisen koulutusjärjestelmän puitteissa tapahtuneen kehityksen jalkoihin - tämä koskee myös sivistys- ja tiedonkäsitteen sisältöjä ja merkityksiä. Nämä kaksi puhetapaa kansansivistys käsitteen ali- ja ylikäyttö voidaan tulkita merkiksi vaikeasti hahmoteltavissa, laajassa mielessä ideologisesta kansansivistyksen identiteettikriisistä. Kriisin taustalla on Gustavssonin (1991, xx) näkemyksen mukaan pidemmällä aikavälillä tapahtunut kulttuurinen etääntyminen kansansivistykselle merkityksellisten käsitteiden sisällöistä. Kansansivistäjien tehtävänä olisikin kansansivistyksen keskeisten käsitteiden sisällön ja luonteen uudelleen määrittely. Osallistumistilastojen valossa kansansivistystyön suuren kertomuksen loiston himmenemisestä voidaan puhua lähinnä kansanopiston kotimaassa Tanskassa, joissa kansanopistot ovat viime vuosina menettäneet selkeästi asemiaan aikuiskoulutusmarkkinoilla. Mutta sen paremmin Norjassa, Ruotsissa kuin Suomessa ei 1990-luvun alun lama vaikuttanut suuremmin kansalaisten haluun ja tahtoon osallistua tarjolla olevaan kansansivistystoimintaan. Suomessa etenkin kansan-opistojen ja opintokeskusten toimintaan osallistuu tänään melko merkittävästikin suurempi joukko suomalaisia kuin kymmenen vuotta sitten (Salo 2005, Appendix 1). Suomalaista vapaata sivistystyötä on näinä globalisaation luvattuina aikoina ehkä kuitenkin mielekkäintä tarkastella yhteispohjoismaisesta kansansivistyksen perinteen, arvoperustan ja käytäntöjen näkökulmasta. Seppo Niemelä (2005, 316) tunnistaa kaikissa pohjoismaisissa kansansivistyksen traditioissa kaksi keskeistä, toisiaan tukevaa ja haastavaa ulottuvuutta; itsensä kehittämisen ja kansalaiseksi kasvamisen, Grundtvigilaisittain elävän sanan ja vuorovaikutuksen. Att bli någon eller något? kysyivät taannoin Matts Granö ja Björn Wallén (2003) pohtiesssan vapaan sivistystyön tulevaisuutta suomenruotsalaisesta näkövinkkelistä. Tämän päivän yhteiskuntatieteellisessä ja -poliittisessa keskustelussa itsensä kehittäminen on korvautunut inhimillis-henkisellä ja kansalaiseksi kasvaminen sosiaalisella pääomalla. Tartun vapaan sivistystyön ja kansansivistyksen käsitteen määrittelyyn ja osin käytännön toiminnan tunnistamiseen kolmannen vuosituhannen kuudentena vuotena pitäen mielessäni Suomen ensimmäisen aikuiskasvatuksen professorin, Urpo Harvan jo vuonna 1943, varoituksen; Vapaan kansansivistystyön ilmiöiden erottaminen muista ilmiöistä näyttää siis jokseenkin monimutkaiselta. Mutta vielä pahempi on, että siinä tarvittavat käsitteet sivistystyö, kansa, vapaa - eivät suinkaan ole itsestään selviä, vaan jokainen niistä tarvitsee täsmällisempää määrittelyä. Viitattakoon tässä vain sivistystyön käsitteeseen. Sen määrittelemiseksi olisi tietenkin ensin määriteltävä sivistyksen käsite. Mutta tämäkin käsite on peräti epämääräinen (Harva 1943, 18) 2
3 Kuten jo edellä, käytän kansansivistyksen käsitettä viitatessani yhteispohjoismaiseen perinteeseen ja käytäntöön sekä vapaan sivistystyön käsitettä viitatessani erityisesti suomalaiseen perinteeseen. Vapaus Vapauden käsite esiintyy edelleen eksplisiittisesti ainoastaan suomalaisessa kansansivistystyön käsitteessä. Ruotsissa käsitteitä frivillig eli vapaa- tai omaehtoinen sekä fri vapaamuotoinen käytetään kuitenkin usein määreinä kansansivistyksen luonnetta tarkemmin kuvailtaessa. Vapaaehtoisen osallistumisen vapaamuotoiseen oppimiseen - itsensä kehittämiseen on Ruotsissa perinteisesti katsottu toteutuvan parhaiten opintopiirissä tai ehkä pikemminkin sen ideaalimallissa (Svensson 1995, 117). Näiden kahden vapauden ulottuvuuden voidaan katsoa ilmentävän - ei ehkä tänä päivänä yhtä lailla kuin aiemmin - niitä vapaan sivistystyön tunnuspiirteitä, jotka erottavat vapaan sivistystyön muusta aikuiskasvatuksesta. Ensinnäkin toiminnan ja siihen osallistumisen vapaaehtoisuutta sekä toiseksi aikuisiällä tapahtuvan opiskelun ja oppimisen omaehtoisuutta ja itseohjautuvuutta. Jos näihin vapauden ulottuvuuksiin lisätään vielä sisältöjen yleissivistyksellinen luonne, alkaa sivistystyön vapaus määrittyä melko pitkälti anglosaksisen liberal adult education -perinteen mukaisesti (Tuomisto 2003, 49, 57-60). Vapauden määrittelyn lähtökohdaksi asettuu edellä esitetyssä aikuinen ihminen, yksilö, osallistuja persoona ja vapaus ymmärretään lähinnä vapautena johonkin. Vapaan sivistystyön vapautta alleviivaavassa määrittelyssä se ymmärretään vapaa-ajalla tapahtuvaksi vapaaehtoiseksi ja vapaatavoitteiseksi itsensä ja oman persoonallisuutensa yleissivistäväksi kehittämiseksi. Andragogista, eli aikuisen ihmisen oppimisen omaehtoisuutta, itseohjautuvuutta ja kokemukseen perustuvaa vastuunottokykyä painotettaessa, vapaus ilmenee edellä mainittujen vapauden ulottuvuuksien lisäksi myös tavoitteiden asettelun sekä oppimista edesauttavien ja tukevien menetelmin valinnan vapautena (ibid ). Tätä vapautta korostava määritelmä on monessa mielessä hyvin lähinnä kuvausta ruotsalaisen opintopiirin (studiecirkel) ideaalimallista. Mutta vapaus tuppaa aina olemaan suhteellista, vapaan sivistystyön pariin hakeuduttuaan aikuisen on oltava valmis ja halukas rajoittamaan omia henkilökohtaisia vapausasteitaan. Ensinnäkin yksittäisellä aikuisella sen jälkeen kun hänestä on tullut vapaan sivistystyön osallistuja ei olekaan enää rajoittamatonta vapautta määrätä sen tavoitteita, sisältöä tai menetelmiä. Hän on Urpo Harvan (1943, 48-53) sanoin velvoitettu noudattamaan vapaan sivistystyön menestymisen kannalta välttämättömiä sääntöjä. Vapaan sivistystyön suhteellinen vapaus johonkin on viimeisen kymmenen vuoden aikana korostunut myös organisaatiotasolla - vapaan sivistystyön organisaatioiden toimintaa arvioitaessa. Viranomaisten suorittamissa arvioinneissa on usein päädytty painottamaan ja peräänkuuluttamaan organisaatiomuodoittain niiden omaehtoista tehtävänhakua ja määrittelemisen tärkeyttä. Suhteelliseksi tämä oman erityistehtävän määritteleminen muodostuu kun sen viitekehykseksi annetaan olemassa oleva aikuiskoulutusjärjestelmä. Vapaan sivistystyön organisaatiot ovatkin olleet vapaita joko täydentämään tai paikkaamaan muuta aikuiskoulutusjärjestelmää (Niemelä 2002, 89) Vapaan sivistystyön vapaus määrittyy myös toisen vapauden perusulottuvuuden vapautena jostakin avulla. Sen yleissivistävä luonne on perinteisesti määritelty vapautena suhteessa aatteisiin ja ideologisiin lähtökohtiin sitoutumattomuutena ideologisen vapauden merkityksessä. Tätä vapautta on pyritty toteuttamaan sitoutumalla tieteenomaiseen objektiivisen ja yleispätevän totuuden etsintään. Eli vapaus jostakin toteutuu aina valitsemalla jotakin muuta, vapautena johonkin. Vapaan sivistystyön käytännön toiminnassa, jota vapaan sivistystyön 3
4 organisaatiot toteuttavat, vapaus jostakin on usein määritelty siten että vapaus merkitsee tietyssä mielessä oppositionaalisen aseman ja roolin omaksumista. Vapaa sivistystyö on tällöin ei-formaalia, ei-valtiollista, ei-ammatillista sekä ei-työhön liittyvää. Paradoksaalisiksi näiden kahden vapauden jostakin suhde muodostuu mikäli tieteenomaisuuden ymmärretään olevan formaalia, professionaaliseen tietopohjaan ja menetelmien hallintaan perustuvaa tavoitteellista ja valtiollisten instituutioiden ylläpitämää toimintaa. Valistus ja sivistys Siinä missä Suomessa aikoinaan siirryttiin valistuksen käsitteestä sivistyksen käsitteen käyttöön on muissa Pohjoismaissa pitäydytty joko valistuksen (oplysning; Tanska ja Norja) tai sivistyksen käsitteisssä (bildning; Ruotsi). Tanskassa Ove Korsgaard (2000) on tutkinut valistuksen käsitteen muutosta vuosisatojen saatossa ja havainnoliistanut tätä muutosta pedagogisesti valonlähteen muuttumisen metaforan avulla. Valistuksen pitkä prosessi alkoi kristillisellä valituksella 1500-luvun alkupuolella. Kansan parissa tapahtuneen valistustyön keskeisen tavoitteena oli Raamatun ja Katekismuksen oppien levittäminen lähinnä kansan lukutaitoa edistämällä. Reilu vuosisata myöhemmin siirryttiin vähitellen kansalaisvalistukseen (civic enlightenment). Valon lähteeksi muodostui luonto, josta tyhjäksi tauluksi syntyvä ihminen saa valaistusta lähinnä omien aistihavaintojensa avulla. Koottuun luonnontieteelliseen tietoon oli mahdollista perehtyä iltakouluissa Ensyklopedian avulla. Lukutaidon ohella keskeisiksi valmiuksiksi muodostui kirjoitustaito ja aritmetiikka. Kansalliseen, alhaalta kansan parista tulevaan valistukseen siirryttiin 1700-luvun lopulla ja tämän valistuskauden aikana perustetaan myös ensimmäiset kansanopistot, ensimmäinen vuonna Kansallistunteen herättämisen keskeisinä välineinä toimivat maantiedon, oman kansan historian ja kirjallisuuden opiskelu. Lauluvihko, johon oli kerätty oman kansan laulut haastoi Raamatun tai Ensyklopedian. Alhaalta kansan parista tuleva valo laajeni vähitellen luvun kuluessa koskemaan erityisesti työväestöä. Työväen valistuksen ja työväestön luokkatietoisuuden keskeisinä sisältöinä oli tieteellinen ja erityisesti taloustieteellinen valistus, tieto. Työväen omien lauluvihkojen ohella tärkeäksi kirjalliseksi valaistuksen lähteeksi muodostui Kommunistinen manifesti luvun kuluessa kansa tai työväestö aikuistui, saavuttaen vähitellen täysikäisyyden. Ulkoa annettu ja tuleva valo korvautui Kantin ajatusten mukaisesti ihmisen omalla sisäisellä valolla, hänen omalla järjellään. Sisäisestä valosta voimansa saava aikuinen ihminen kiinnostui oman itsensä ja järkensä eri ulottuvuuksista. Hän alkoi opiskella psykologiaa sekä pohtia omaa itseään yhdessä muiden kanssa, workshopeissa. Voidaan kai ainakin osittain väittää että aikuiskasvatustieteen synty liittyy valistuksen valon siirtymiseen aikuistuneen ihmisen omaan päähän, hänen henkiseen pääomaansa, jota on mahdollista kartuttaa yhteiskunnan taholta järjestetyn koulutuksen avulla. Amerikkalaisen aikuiskasvattajan Malcolm Knowlesin (1970) 1970-luvun alussa lanseeraama itseohjautuvuuden käsite kuvaa mielestäni hyvin tämän täysi-ikäisen aikuisen ihmisen sisältä tulevan valon ja valistuksen aikakautta. Suomalaisesta näkökulmasta Ove Korsgaardin kuvauksen valistuksen ja valon lähteiden muuttumisesta tekee mielenkiintoiseksi se, että sitä voidaan ainakin osittain hyödyntää vapaan sivistystyön vapauden käsitteen eri merkitysten ja painotusten muuttumisen kuvaamisessa siirtymistä kansanvalistuksesta vapaaseen kansansivistystyöhön. Vapauden käsitteen avulla pyrittiin alun perin tekemään pesäeroa lasten ja nuorten pakolliseen koulunkäyntiin ja käsittääkseni myös kinkereillä toteutettuun Katekismuksen ulkoa opetteluun luvun lopulla järjestäytyneemmässä muodossa syntyneen, maaseudun nuorisoon ja kaupunkien työväestöön kohdistuneen valistustyön tarkoituksena oli paitsi tiettyjen perusvalmiuksien luku-, kirjoitus- ja laskutaito myös kansallistunteen herättely ja synnyttäminen vastavalona yhä vahvemmille venäläistämispyrkimyksille. Niin sanotuilla sivistävillä huveilla, eli musii- 4
5 killa ja teatterilla, oli ehkä hetkittäistä huvitusarvoa huomattavasti suurempi valistava ja sivistävä merkitys. Lauluvihkoilla on myöhemminkin ollut ja on yhä edelleen suuri merkitys vaikkapa vanhojen ja uusien sosiaalisten liikkeiden toiminnassa sekä näiden liikkeiden identiteetin synnyttämisessä ja ylläpitämisessä. Kenen lauluja laulat tai kenen lauluja mp3- soittimestasi kuuntelet? Kansanliikkeiden ja etenkin työväenliikkeen parissa pyrittiin luvun alusta lähtien yhä enenevässä määrin vapautumaan osin valtiovallan ja osin sivistyneen eliitin filantrooppisen valistuksen valosta ottamalla valistuksen valo omaan haltuun. Tämä vapautumispyrkimys johtikin valistuksen käsitteen korvaamiseen sivistyksen käsitteellä. Suomessa sisäisen järjen valon kauden voidaan katsoa alkaneen toisen maailmansodan jälkeen. Aikuiset oli vapautettu omaehtoiseen ja yleissivistävään kokonaispersoonallisuuden vapaaseen sivistämiseen ja kehittämiseen (Tuomisto 2003,62-74). Tarve vapaan sivistystyön identiteetin ja tehtävän pohtimiseen syntyy 1960-luvulla vapaan sivistystyön organisaatioiden saadessa vähitellen kilpailijoita, etenkin ammatillisen aikuiskoulutuksen järjestäjistä. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa siirrytään vähitellen koulutusyhteiskuntaan. Tuolle ajalle ominainen usko kehitykseen ja teknologiaan ei välttämättä eroa suuresti oman aikamme vastaavista. Vapaa sivistystyö alkaa tuntua vanhanaikaiselta, tuulahdukselta menneestä. Sen mainetta yritetäänkin restauroida ja parannella. Näin tapahtuu esimerkiksi Aulis Alasen vuonna 1969 julkaisemassa väitöskirjassa Edistävä ja viihdyttävä opintokerhotoiminta, jossa hän, hiukan kärjistäen todeten, painottaa tavoitteellisen opinnollisuuden ulottuvuutta vapaalle sivistystyölle ominaisen sosiaalisen ulottuvuuden kustannuksella. Jos Tanskassa ja Norjassa on käytetty valistuksen ja sivistyksen käsitteitä ainakin osittain rinnakkaisina (Niemelä 2002, 87) on Ruotsissa pitäydytty vuosien saatossa lähes yksinomaan sivistyksen käsitteessä. Ruotsinkielen bildning on suora käännös saksan bildungista. En sukella tässä tämän sinänsä mielenkiintoisen käsitteen moniin ulottuvuuksiin ja tulkintoihin vaan tarkastelen bildning eli sivistyskäsitettä ruotsalaisen kansansivistystutkijaan Bernt Gustavssoniin (1991) tukeutuen. Hän tunnisti väitöskirjassaan varhaisen ruotsalaisen työväenliikkeen sivistyspyrkimyksissä kolme toisiaan täydentävää sivistyksellistä pyrkimystä; uushumanismiin perustuvan persoonallisuuden sivistämisen, kansalaiseksi kasva(tta)misen sekä itsekasvatuksellisen sivistyspyrkimyksen. Näistä kahdessa ensimmäisessä valo tulee pääasiassa ulkoa, kolmannessa lähinnä sisältä. Gustavssonin tulkinnan mukaan sivistyksen käsite ankkuroituu kahteen jännitteiseen ulottuvuuteen. Bildning viittaa ensinnäkin käsitteisiin bild ja förebild, eli merkitykseen kuva tai esikuva kasvatuksen ja kasvun tavoitteena. Människan kan bli något ihminen voi tulla joksikin. Toiseksi bildning voidaan ymmärtää merkityksessä bilda, skapa ja forma, jotka viittaavat suomen kielen verbeihin muodostaa, muotoilla, kehittää ja luoda. Ihmisen sivistys on tällöin hänen omasta persoonallisuudestaan nousevaa omaehtoisesta aktiivisuutta, prosessinomaista uutta luovaa toimintaa. Människan kan bli någon ihmisestä voi tulla jokin. Sivistys on näin ollen samanaikaisesti vapautta johonkin sekä vapautta olla jokin. Tämän jännitteen - sivistys asetettuna tavoitteena tai vapautena omien kasvun potentiaalien hyödyntämiseen lisäksi sille on ollut leimallista myös kaksi muuta jännitettä. Ensinnäkin elitismin ja tasa-arvon välinen jännite, eli ulkoa kohdistetun valistuksen ja itsensä omaehtoisen sivistämisen välinen jännite. Toiseksi tiettyä jännitettä on syntynyt myös laaja-alaisen yleissivistyksen ja kapea-alaisen ammatillisen erikoistumisen välille. Tähän on myös suomalaisen vapaan sivistystyön historiassa usein paneuduttu (Salo 2004). Hiukan pedagogisesti yksinkertaistaen voidaan todeta, että valistuksessa huomio kohdistuu tietoon sekä järjen ja tavoiterationaalinen toiminnan seurauksiin ihminen voi tulla joksikin - esimerkiksi aktiiviseksi kansalaiseksi tai organisaatiolleen hyödylliseksi työntekijäksi. 5
6 Sivistys laajentaa ja monipuolistaa valistuksen tavoitteellista kytkemällä siihen emotionaalisen ja moraalisen eli ihmisenä olemisen ja toimimisen ulottuvuuden Kansa Yhteispohjoismaisia käsitteitä silmämääräisesti tarkastellessa huomio kiinnittyy siihen, että Suomessa voidaan olettaa korostetun vapautta ja muissa pohjoismaissa kansaa. Tämä huomio ei ole aivan tuulesta temmattu. Koska Suomessa vapaan sivistystyön käsitteen edeltäjä oli vapaa kansansivistystyön käsite voidaan Seppo Niemelän (2002) tavoin kysyä mihin ja miksi Suomesta katosi kansa. Hänen havaintojensa mukaan kansan käsitteen käyttö lopetettiin vähin äänin 1960-luvulla. Leena Kosken (2006) mukaan kansan käsitteen aktualisoituminen, joka tapahtui se kadottamalla, liittyi akateemisen oppiaineen, kansansivistysopin muuttumiseksi aikuiskasvatukseksi 1960-luvun puolessa välissä. Mutta Koski osoittaa, kansansivistäjien tekstejä tarkastelemalla sen, ettei kansan käsitettä oltu Suomessa käytetty eikä sitä oltu määritelty juuri aiemminkaan. Kansa on loistanut Suomessa poissaolollaan. Vaikkakin suomalainen kansallisromanttinen, idealisoitunut stereotypia kansasta ja sille tärkeistä ominaisuuksista muotoutuu 1800-luvulla, osittain modernisaatio- ja moraalisen sääntelyn projektiin liittyen käsiteltiin kansaa Suomessa kansanvalistuksen ja myöhemmin kansansivistystyön yhteydessä lähinnä filosofisena konstruktiona. Kansan sijaan huomio Suomessa on kohdistunut kansaan talonpoikaistona, ihmisenä ja myöhemmin demokraattisessa yhteiskuntajärjestyksessä aikuisena. Vapaa sivistystyö on siis läpi historiansa vapauttanut aikuisen ihmisen kansaan kuulumisen kahleista. Kansan korvaaminen talonpoikaistolla liittyy talonpoikaiston mieltämiseksi keskeiseksi toimijaksi modernisoituvassa taloudessa. Talonpoikaiston puutteelliset luku- ja kirjoitustaidot heikensivät modernisoituvan yhteiskunnan kehittämisen lähtökohtia. Talonpoikaistoon kuulumatonta rahvasta käsiteltiin vapaan kansansivistystyön teksteissä epämääräisesti kansan syvinä riveinä tai laajoina kerroksina. Heihin kohdistuvan, ideologisesti vapaan, eli objektiiviseen tieteelliseen tietoon perustuvan sivistystyön tarkoituksena oli yhteiskuntarahan ylläpitäminen. Vähitellen kansa talonpoikaistona korvautuu kansalla ihmisenä. Yksittäisiä ihmisiä, heidän ominaisuuksiaan kansan merkityksellisyyden ilmentäjinä, päädyttiin tarkastelemaan kehityspsykologisesta näkökulmasta, ihmiselämän vaiheittaisuutta ja henkistä kasvua korostaen. Sivistys mahdollisti yksittäisen ihmisen asettumisen kansan ja arjen raadannan ylä- tai ulkopuolelle. Valo ulkoa on korvautunut analyyttisellä sisäisellä valolla. Kolmannessa vaiheessa, toisen maailmansodan jälkeen alkaneen demokratisoitumisprosessin ja myöhemmin liberalisoitumisenprosessin myötä kansansivistäjät korvaavat talonpoikaiston ja ihmisen työnsä kohteina ja viittaussuhteina aikuisella yksilöllä. Moraalisen sääntelyn projekti päättyy aikuisuuteen demokraattisessa hyvinvointivaltiossa, jossa aikuiskasvatus korvautuu vähitellen aikuiskoulutuksella. Ove Korsgaard (2002) toteaa kansan käsitteen olevan keskeisessä asemassa tanskalaisen kansanvalistuksen historiaa tarkasteltaessa sekä sen keskeisiä ulottuvuuksia tunnistettaessa ja määritteltäessä. Kansan käsitteellä on tanskalaisessa viitekehyksessä useita eri konnotaatioita. Korsgaard tunnistaa kansan sosiaalisena, etnisenä sekä poliittisena kategoriana tanskalaisen kansanvalistuksen kehitysvaiheita kuvatessaan. Kansa sosiaalisena kategoriana kiinnittyy rahvaaseen ja työväestöön ylempien yhteiskuntaluokkien vastakohtana. Kansa etnisenä kategoriana tarkastelee kansaa orgaanisena kansankuntana, jonka identiteetti muodostuu kielestä, yhteinen historiasta, traditiosta ja tavoista sekä tietyistä kulttuurisista erityispiirteistä. Kansa poliittisena kategoriana puolestaan liittyy demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen syntyyn. Kansanvaltaisten toimintaperiaatteiden ja tapojen kehittäminen mahdollistaa kansan toimimisen itseään suvereenisti hallitsevana subjektina. Kansanvalistuksella oli oma tärkeä merkityksensä siinä prosessissa jonka myötä kansasta rahvaana muotoutui itse itseään 6
7 demokraattisesti hallitsemaan kykenevä kansa kansallisvaltion ja kansalaisyhteiskunnan muodostamassa viitekehyksessä. Korsgaard toteaa myös, että Tanskassa ja Norjassa kansa on ymmärretty lähinnä etnisenä, kansallisen kulttuurin merkitystä korostavana kategoriana. Ruotsissa kansan käsitettä tarkasteltaessa painopiste on puolestaan ollut sen sosiaalisessa ja demokraattisessa merkityksessä. Henrik Nordvall (2005) toteaa kansan käsitettä käsitellyn ruotsalaisessa kansansivistystutkimuksessa vain lyhyesti ja ohimennen. Hänen tulkintansa mukaan kansan käsite laajeni melko pian laajamittaisen kansansivistyksen käynnistyttyä sen sosiaalisesta merkityksestä, jolloin sillä viitattiin kansan laajoihin riveihin tai työväestöön alempina yhteiskuntaluokkana, sen demokraattiseen merkitykseen. Jo ja 1930-luvuilla ruotsalainen sosiaalidemokratia korvaa työväen käsitteen kansan käsitteellä. Siitä muodostui vahva ja tunteilla ladattu käsite johon ruotsalaisten on helppo identifioitua. Kansanliikkeiden ja kansansivistysorganisaatioiden entistä vahvempi toimiminen yhteiskunnalliselle areenalle johti melko nopeasti siihen, että kansa otti kansalaistensa sivistämisen omiin käsiinsä kansanopistoissa, opintopiireissä ja kansankirjastoissa. Aiemmin vaikuttaneet yhteiskuntaluokkien välisiin valtasuhteisiin ja intresseihin perustuvat erot näiden välillä katoavat melko pian. Tämän myötä kansan käsite korvataan kansankodin käsitteellä tai metaforalla. Suurena ruotsalaisena kertomuksena sillä viitataan kollektiiviin, johon sisältyy useitta erilaisia, mutta rauhanomaisessa rinnakkaiselossa järkevien kompromissien sekä vähittäin etenevien muutosten avulla kehitystä ja yhteistä hyvinvointia edistäviä intressejä ja ryhmiä. Lopuksi on vielä todettava se, miten Urpo Harva (1943) jo 1940-luvun alussa, eli heti toisen maailmansodan jälkeen tunnistaa kansa käsitteen monet merkitykset. Poliittisessa merkityksessä kansa viittaa ihmisryhmään, joka koostuu valtion alamaisista, kansalaisista. Yhteiskunnallisessa merkityksessä sitä käytetään viittaamaan tiettyyn yhteiskuntaluokkaan, rahvaaseen, työtä tekevä kansaan. Kansa kansaisen merkityksessä puolestaan viittaa kumoamattomaan luontoperäiseen yhteisöön, joka ei ole syntynyt vaan on. Työstä kansan vapaan valistuksen ja sivistyksen edistämiseksi Suomalaisen vapaan sivistystyön käsitteen kolmannen jalan muodostaa työn käsite. Vaikka työn käsite ei eksplisiittisesti ole läsnä muissa pohjoismaissa nykyisin käytettävissä kansansivistyksen yläkäsitteissä, täydennetään näitä yläkäsitteitä usein työn käsitteellä käytännön kansansivistystyötä käsiteltäessä. Tulkitsenkin seuraavassa työn käsitteen niin, että viitataan vapaan kansan sivistyksen käytännön edistämiseen, käytännön kansansivistystoimintaan. Hahmottelen seuraavassa ruotsalaisen Bernt Gustavssonin (1990) ja tanskalaisen Ove Korsgaardin (1998) esityksiin tukeutuen käytännön kansansivistystoimintaa kuvaamaan ja määrittelemään pyrkivä yleisen viitekehyksen. Gustavsson (1990, 8) tunnistaa kansansivistyksen perinteeseen, tehtävään ja rooliin liittyvässä keskustelussa kolme toisistaan poikkeavaa tarkastelutapaa. Kutsun näitä kolmea tarkastelutapaa seuraavassa kontekstisidonnaiseksi, reduktionistiseksi ja institutionaaliseksi näkökulmaksi. Tarkasteltaessa kansansivistystä kontekstisidonnaisesta näkökulmasta päädytään usein kyseenalaistamaan tai jopa hylkäämään kansansivistyksen tehtävä ja merkitys jälkiteollisessa yhteiskunnassa. Kansansivistyksen katsotaan tällöin syntyneen tietyssä historiallisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa ja kontekstissa, vastanneen tiettyihin, erityisiin haasteisiin ja tarpeisiin sekä ilmentäneen tietyn aikakauden eetosta ja henkeä. Pyrkimykset kansansivistystyön merkityksen korostamiseen jälkiteollisessa yhteiskunnassa tulkitaan tällöin jäänteiksi romanttisesta tai nostalgisesta diskurssista. Institutionaalinen 7
8 tarkastelutapa puolestaan merkitsee kansansivistyksen vahvaa kiinnittymistä olemassa olevien kansansivistysorganisaatioiden toimintaan. Kansansivistystä harjoitetaan esimerkiksi kansanopistojen toimesta. Gustavsson toteaa, että valitusta näkökulmasta riippuen suhtautumistapa kansansivistykseen vaihtelee nostalgisesta idealisoinnista vahvaan skeptiösismiin tai jopa kansansivistystyön merkityksen kyseenalaistamiseen. Reduktionistisessa tarkastelutavassa päähuomio kiinnittyy joko tiettyihin kansansivistystyölle ominaisiin työmuotoihin opintopiiri, dialogi, ja keskustelu tai tiettyyn yleissivistävään - sisältöön. Kansansivistys ymmärretään tällöin yleissivistäväksi keskusteluksi tai dialogiksi opintopiirissä tai kerhossa. Korsgaard (1998, 5) on valistustyön pitkää perinnettä koskevassa tutkimuksessaan hyödyntänyt kolmea ulottuvuutta, jotka ovat melko pitkälti yhteneviä yllä lyhyesti kuvattujen tarkastelutapojen kanssa. Ensimmäisessä ulottuvuudessa huomio kohdistuu niihin perustavaa laatua oleviin käsityksiin ja ajatuksiin, jotka ovat tietylle valistusperinteelle ja -työlle ominaisia. Toisessa ulottuvuudessa tarkastellaan sitä institutionaalista perustaa ja niitä instituutioita, joiden toiminta perustuu kyseisille käsityksille ja jotka toiminnassaan pyrkivät kyseiseen valistusperinteeseen liittyvien näkemysten ja ajatusten toteuttamiseen. Kolmas ulottuvuus kiinnittää huomion niihin ammatillisiin, menetelmällisiin ja sisällöllisiin lähtökohtiin, joita hyödyntäen tiettyjä näkemyksiä ja ajatuksia pyritään välittämään, valistustyötä toteuttamaan. Kyseisiä tarkastelutapoja ja ulottuvuuksia hyödyntäen voidaan luoda viitekehys, jonka avulla voidaan valaista kansansivistyksen käsitettä ja pyrkiä määrittelemään käytännön kansansivistystoiminnan lähtökohtia, tehtäviä ja tavoitteita. Kyseinen viitekehys muodostuu kolmesta toisiaan täydentävästä tasosta tai ulottuvuudesta. Ensimmäistä, ja jossain mielessä kokonaisvaltaisinta ulottuvuutta voidaan kutsua aatteellis-ideologiseksi ulottuvuudeksi. Tällä viitataan niihin periaatteellisiin ja perustuvaa laatua oleviin näkemyksiin, käsityksiin ja ajatuksiin (ihmisestä, yhteiskunnasta, elämästä), joiden perusteella kansansivistyksen tavoitteet, lähtökohdat, toimintatavat ja (oletetut) seuraukset määritellään. Toista ulottuvuutta voidaan kutsua institutionaalis-organisatoriseksi tasoksi. Tämän ulottuvuuden kohdalla huomio kiinnittyy kansansivistystä toteuttaviin tahoihin instituutioihin ja organisaatioihin - esimerkiksi niiden toiminnan lähtö-kohtiin, tavoitteisiin, visioihin ja strategioihin. Kolmas ulottuvuus muodostuu niistä toiminta-muodoista ja menetelmistä, joita hyödyntäen kansansivistystyötä käytännössä toteutetaan sekä niistä (oppi)sisällöistä, jotka kytkeytyvät ensimmäisen ulottuvuuden näkemyksiin, käsityksiin ja ajatuksiin ja jotka ainakin aiemmin olivat tyypillisiä kansansivistysorganisaatioille. Ennen kuin pohdin mitä iloa tai ongelmia kyseisen viitekehyksen hyödyntämisestä voi kansansivistystyön tunnistamisessa ja määrittelemisessä seurata on syytä pyrkiä kuvaamaan eri tasoja ja ulottuvuuksia hiukan tarkemmin. Tarve tunnistaa, kuvailla tai määritellä mitä vapaa kansansivistys(työ) on syntyi Suomessa pääasiassa 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa. Tänään kolmannen vuosituhannen alusssa vapaan kansansivistystyön tunnistaminen ja määritteleminen vaikuttaa entistä ajankohtaisemmalta ja tärkeämmältä. Toimijoita aikuiskasvatuksen ja -koulutuksen areenalla on yhä useampia, rajat verkostoituneiden toimijoiden ja toimintamuotojen välillä ovat virtuaalisuudessaan entistä epämääräisempiä. Pyrkimys kansansivistyksen aatteellis-ideologisen ulottuvuuden kuvailemiseen tai määrittelemiseen jälki-ideologisessa ajassa saattaa vaikuttaa paradoksaaliselta. Fokuksen valintakaan ei ole annettu tai itsestään selvä. Huomio voidaan kiinnittää joko tavoitteisiin, lähtökohtiin, prosesseihin tai seurauksiin. Vaihtoehtona on laaja-alaisempi tarkastelutapa, jolloin kyseiset näkökulmat pyritään yhdistämään. 8
9 Seuraavassa muutamia esimerkkejä. Kansansivistys voidaan kuvata dynaamisena prosessina, jonka puitteissa pyritään vaikuttamaan ihmisten ajattelu- tai tunnemaailmaan (esim. Larsson 1995, 39-41; Rubensson 1995, 99). Gustavssonin (1995, 64-65) näkemyksen mukaan pienin yhteinen nimittäjä eri tarkastelutavoille on sellaisen tiedon etsiminen ja omaksuminen, joiden avulla yksittäiset ihmiset pystyvät aktiivisesti vaikuttamaan omiin elämänehtoihinsa ja omaan elämäntilanteeseensa. Kyseiset tavat kuvata kansansivistystä eivät kuitenkaan monimuotoisen elinikäisen oppimisen aikakaudella ole erityisen erottelevia. Bjerkaker (1994, 62) kuvaa kansansivistyksen ideologiana, joka perustuu käsitykselle tasa-arvoisista ja yhtäläisistä mahdollisuuksista oppimiseen ja jonka puitteissa oppimisen keskeisenä lähtökohtana ja voimavarana ovat yksilöiden ja heidän muodostamiensa ryhmien henkilökohtaiset kokemukset, heidän oma aktiivisuutensa sekä vaikutusmahdollisuutensa ja valtansa. Näihin kansansivistyksen lähtökohtiin liitetään usein myös (osallistumisen) vapaus/vapaaehtoisuus ja toiminnan omaehtoisuus (esim. Gustavsson 1990, 12; Vestlund 1996, 16-17). Opintokerho tai ehkä paremminkin opintopiiri (studiecirkel) voidaan melko perustellusti määritellä kansansivistystyön perinteiseksi ja sen ominaislaatua korostavaksi toiminta- tai työmuodoksi. Opintopiiri on 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa kehitelty kansansivistystyön käytännön interventio, jonka avulla kansansivistystyötä lähdettiin laajassa mittakaavassa toteuttamaan. Ruotsalaiset kansansivistäjät ja kansansivistystyön tutkijat (esim. Josefsson 1994, 41; Kallerud 1993, 77-78; Larsson 1995, 45-46) kuvailevat opintopiiriä työmuotona seuraavasti. Opintopiiriin ajatukseen liittyy pyrkimys toteuttaa käytännön opintotoiminnassa kansansivistystyön perusajatuksia tasa-arvosta, demokratiasta ja vapaudesta. Vapaus korostuu etenkin opintopiirin suhteessa ympäristöön. Opintotoiminnan lähtökohtien, kohteen ja tavoitteen tulee määrittyä osallistujien tarpeista ja toiveista käsin. Opintopiirissä opittua ei tule pyrkiä legitimoimaan sen toiminnan ulkopuolella esimerkiksi tenttien tai tutkintojen avulla. Opintopiiri määritellään usein tasaveroisten osallistujien väliseksi kohtaamiseksi, keskusteluksi tai dialogiksi. Oppimisprosessit käynnistyvät ja kehkeytyvät osallistujien pyrkiessä muotoilemaan ja julkituomaan opintopiirin puitteissa omia henkilökohtaisia kokemuksiaan, havaintojaan ja näkemyksiään. Uudistava oppiminen edellyttää reflektoimista, joka opintopiirissä liittyy yksittäisten kokemusten ja näkemysten tarkastelemiseen ja niiden merkityksen pohtimiseen suhteessa vaihtoehtoisiin ja vastakkaisiin kokemuksiin ja näkemyksiin. Pyrkimyksenä on kytkeä ja ankkuroida yksilölliset kokemukset ja näkemykset kollektiiviseen ja myös päinvastoin. Opintopiirin ideaalimallissa sillä ei ole sen paremmin hierarkkista rakennetta kuin etukäteen osoitettua auktoriteettia - johtajaa tai vetäjää - vaan vastuu toiminnan käynnistämisestä, ylläpitämisestä ja ohjaamisesta jaetaan osallistujien kesken Kansansivistystyön sisällöllistä suuntautumista ja painotuksia ei ole kovinkaan helppo yksiselitteisesti osoittaa ja määritellä. Kansansivistystyön syntyvaiheessa oppisisältöjä voitaisiin ehkä kuvailla yleisesti sivistäviksi. Ne perustavaa laatua olevat tiedot, joita välitettiin ja ne valmiudet, joita pyrittiin kehittämään - lukemisen, kirjoittamisen ja laskutaidon lisäksi valmius ja kyky muotoilla omia näkemyksiään sekä argumentoida niiden puolesta liittyvät oleellisesti Pohjoismaisissa tapahtuneisiin merkittäviin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Yleisellä sivistyksellä ja sen myötä kehittyneillä valmiuksilla oli käytännöllinen, periaatteellinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuutensa. Teollistumisen logiikan mukaisesti työ(aika) ja vapaa-aika irrottautuvat vähitellen selkeästi toisistaan. Vapaa-aika ja sen myötä erilaiset vapaa-ajan harrastukset lisääntyivät. Kansansivistystyö suuntautuu tämän kehityksen myötä sisällöllisesti entistä selkeämmin kansalaisten vapaa-aikaan. Kansansivistystyöstä tulee melko pitkälti yleissivistävää (vastakohtana ammattisivistykselle) sekä harrastussuuntautunutta, joista jälkimmäinen muodostuu tietynlaiseksi ongelmaksi toiminnan 9
10 uudelleenlegitimoinnin yhteydessä 1990-luvulla. Kansansivistystyön yleissivistävä tehtävä on usein tulkittu myös sen vapauden ja autonomian ilmentymäksi. Internaattipedagogiikassa sisältönä ei ole niinkään tietty, tunnistettavissa oleva oppisisältö kuin kokemuksiin pohjautuva ja kunnioittavassa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa syntyvä elävä sana. Internaattipedagogiikassa prosessi korvaa näin ollen rajattavissa tai määriteltävissä olevan sisällön. Kansansivistystyön paluu tulevaisuuteen Mikä on se ilmeisen merkityksellinen periaatteellis-käytännöllinen ero vaikkapa Zachris Castrénin klassikoksi muodostuneen vapaan kansansivistystyön määritelmän ja Euroopan Unionin elinikäisen oppimisen edistämiseen tähtäävän julistuksen välillä joka on saanut kansansivistäjät Pohjoismaissa pois tolaltaan? Tämän hetken eurooppalaisen elinikäisen oppimisen edistäminen koostuu neljästä ulottuvuudesta; persoonallisuuden toteuttamisesta (personal fullfilment), aktiivisesta kansalaisuudesta (active citizenship), sosiaalisesta eheyttämisestä (social inclusion) sekä työllistettävyydestä työmarkkinoiden muutokseen sopeutumisena (employability, adaptability). Tarpeeksi kaukaa ja yleiseltä tasolta asioita tarkasteltaessa ne haasteet, jotka aikoinaan syntyivät siirtymisestä maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan ovat melko lailla yhtenevät niiden haasteiden kassa, jotka ovat seurausta siirtymisestä teollisuusyhteiskunnasta informaatiopalvelujen yhteiskuntaan. Castrénin melkeinpä lyyrinen määritelmä on tiivistynyt lähtökohdaksi ja tavoitteeksi, jonka voisi tiivistää neljään sanaan; Aktiivinen kansalainen Euroopan unionissa. Vastaavasti pieneen parikymmentä grammaa painavaan mp3-soittimeen mahtuu melko lailla vanhaa kirjatietoa helposti pari Gigaa. Lähteet Alanen, A Edistävä ja viihdyttävä opintokerhotoiminta: tutkimus aikuisten vapaista ryhmäopinnoista sosiaalisen osallistumisen muotona. Tampere: Tampereen yliopisto. Alanen, A Suomen aikuiskasvatuksen organisaatiomuodot. Tampere: Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden laitos, Opetusmonisteet B7. Arvidson, L Rettkurs utan statlig styrning. Folkeuniversitetet Oslo: Studieförbundet Folkeuniversitet. Bjerkaker, S Folkeopplysning - noe nytt under solen? Teoksessa S. Bjerkaker, P.I. Båtnes, & S, Tosse, S. Folkeopplysning - fundament og framtid. Oslo: Voksenopplaeringsforbundet, Granö, M. & Wallén, B Bli något eller någon? En finlandssvensk folkbildningsodyssé. Helsingfors: Svenska Folkskolans Vänner. Gustavsson, B Bildning och folkbildning i tradition och framtid. Teoksessa SOU 1990:66. Det fria bildningssarbetet. Debattinlägg om folkbildningen och folkhögskolan i framtiden. Stockholm. Utbildningsdepartementet, Gustavsson, B Bildningens väg. Tre bildningsideal i svensk arbetarrörelse Stockholm: Wahlström & Widstrand. Gustavsson, B Att tänka om folkbildningsiden. Teoksessa B. Bergstedt & S. Larsson (red.). Om folkbildningens innebörder - nio försök att fånga in en företeelse. Linköping: Mimer, Gustavsson, B Folkbildningens villkor i den senmoderna epoken. Teoksessa A.-M- Laginder & I. Landström (red.) Folkbildning samtidig eller tidlös. Om innebörder över tid. Linköping: Linköpings universitet, Mimer,
11 Gustavsson, K Föreställningar om folkbildning. En organisationsdidaktisk och filosofisk belysning av olika bildningsideal. Örebro. Örebro universitet, Rapporter från Pedagogiska institutionen 9. Hartje, S. & Mortensen, S. K GöteborgNotatet - folkeoplysningens digitale utfordring. Århus: Fritid & Samfund. Harva, U Vapaa kansansivistystyö. Helsinki: Oy Suomen kirja. Harva, U Kansansivistäjä. Helsinki: Otava. Harva, U Aikuiskasvatus. Johdanto aikuiskasvatuksen teoriaan ja työmuotoihin Suomessa. Helsinki: Otava. Josefsson, Å Med folkbildning menas... Teoksessa Folkbildningsrådet. Håller folkbildningen måttet? 18 personliga inlägg kring framtid, etik, kvalitet och gränsdragning. Stockholm: Folkbildningsrådet, Kallerud, B Kvalitet i voksenopplaeringen. Teoksessa V. Haugerud & J. Kvarn (red.) Livslang Laering. En antologi om voksenopplaeringens mangfold och enhet. Trondheim: Norsk voksenpedagogisk institutt, Knowles, M The modern practice of adult education: andragogy versus pedagogy. New York: Association Press. Korsgaard, O The struggle for enlightment. Danish adult education during 500 years. Köbenhavn. Danish-AWE. Korsgaard, O Learning and the changing concept of enlightenment: Danish adult education over five centuries. International Review of Education, 46 (3/4), Korsgaard, O A European demos? The Nordic adult education tradition folkeoplysning faces a challenge. Comparative education, 38 (1), Koski, L. (2006, painossa). Kansansivistyksen kansaa etsimässä. Teoksessa J. Tuomisto & P.Salo (toim.) Aulis Alanen: aikuiskasvattaja, käytännön ja teorian kehittäjä, kriittinen humanisti Larsson, S Folkbildningen och vuxenpedagogiken. Teoksessa B. Bergstedt, B. & S. Larsson (red.). Om folkbildningens innebörder - nio försök att fånga in en företeelse. Linköping: Mimer, Niemelä, S Kansansivistyksen kadottaminen. Aikuiskasvatus, 22 (2), Niemelä, S Sivistyksen paluu tulevaisuuteen. Teoksessa S.Virtanen & V. Marjomäki (toim.). Kansanopistokirja. Helsinki: Kansanvalistusseura, 312- Nordvall, H Att konstruera folk. Föreställningar om folkbegreppet inom svensk folkbildning. Teoksessa A-M. Laginder & I. Landström (red.) Folkbildning samtidig eller tidlös. Om innebörder över tid. Linköping: Linköpings universitet, Mimer, Pellinen, P Aikuiskasvatuksen ammatillistuminen. Katsaus aikuis-oppilaitosten tehtäväkuvan historialliseen muotoutumiseen 1900-luvulla. Turku: Turun yliopisto, Kasvatustiedekunnan julkaisuja B:68. Rubensson, K Vad är folkbildning? Några jämförande funderingar om folkbildningsbegreppet. Teoksessa B. Bergstedt & S. Larsson (red.). Om folkbildningens innebörder - nio försök att fånga in en företeelse. Linköping: Mimer, Salo, P Folkbildning och yrkes(ut)bildning i Finland. Från obekväma sängkamrater till två positioner på ett kontinuum. Teoksessa J.Stenoien, A.-M. Laginder, T.Morkved, K. Rubenson & S. Tosse (red.) Utfordringer for voksnes laering. Et nordisk perspektiv. Trondheim: Vox Forskningsavdelingen/Mimer, Salo, P
12 Svensson, A Att se på folkbildning. Om vad folkbildare menar att det är. Teoksessa B. Bergstedt & S. Larsson (red.). Om folkbildningens innebörder - nio försök att fånga in en företeelse. Linköping: Mimer, Toiviainen T. 2002: Vapaan sivistystyön visiot. Castrenilaista laatuviiniä uusissa tammitynnyreissä. Helsinki: Helsingin kaupungin suomenkielinen työväenopisto. Tuomisto, J Vapaa sivistystyö 2000-luvun kynnyksellä uudet tehtävät ja vaatimukset. Teoksessa P. Sallila & S. Niemelä (toim.). Sivistystyö osaamisyhteiskunnassa. Helsinki: Kansanvalistusseura ja aikuiskasvatuksen tutkimusseura, Tuomisto, J Vapauden kaipuu vapaassa sivistystyössä. Teoksessa V. Riikonen (toim). Valistuksesta tietämysyhteiskuntaan. Helsinki: Kansanvalistusseura, Opintotoiminnan keskusliitto, Vestlund, G Folkuppfostran, folkupplysning, folkbildning. Det svenska folkets bildningshistoria - en översikt. Stockholm: Utbildningsförlaget Brevskolan. 12
Vapaan sivistystyön määrittelyä. Petri Salo Åbo Akademi i Vasa 03.05.2006
Vapaan sivistystyön määrittelyä Petri Salo Åbo Akademi i Vasa 03.05.2006 Vasa arbetarinstitut (perustettu 1907) Vapaa sivistystyö Folkbildning Folkeoplysning Kansa folk Työ Vapaus fri och frivillig Sivistys
LisätiedotPohjoismainen kansansivistys ja säädöstausta Suomessa
x Sivistystyön ympäristöoppi x Pohjoismainen kansansivistys ja säädöstausta Suomessa Espoo 5. 9. 2014 FT Seppo Niemelä Toivon jäävän mieleen, * että kansansivistys (vapaa sivistystyö) on pohjoismainen
LisätiedotHISTORIA PERUSOPETUKSESSA katsaus 16.12.2009 Arja Virta. Kasvatustieteiden tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos (Turku)
HISTORIA PERUSOPETUKSESSA katsaus 16.12.2009 Arja Virta Kasvatustieteiden tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos (Turku) 1. Historia ja tulevaisuuden valmiudet Lähtökohtakysymyksiä: MIKSI historiaa opetetaan,
LisätiedotKansansivistystyöstä ja siihen kohdistuneesta tutkimuksesta Suomessa ja Pohjoismaissa
VAPAAN SIVISTYSTYÖN TUTKIMUSSEMINAARI/POHJOIS-SAVON OPISTO 19.8.2002 Kansansivistystyöstä ja siihen kohdistuneesta tutkimuksesta Suomessa ja Pohjoismaissa Petri Salo Åbo Akademi Institutionen pedagogik
LisätiedotVAPAUS OPPIA JA SIVISTYSOSAAMISEN HYÖDYT. Esa Poikela KSL:n 50-vuotisjuhlaseminaari Kirjantalo 28.10.2014 Helsinki
VAPAUS OPPIA JA SIVISTYSOSAAMISEN HYÖDYT Esa Poikela KSL:n 50-vuotisjuhlaseminaari Kirjantalo 28.10.2014 Helsinki OMA OPPIMINEN JA KSL - palveluksessa 1981 1984 - koulutussuunnittelija, lyhytkursseista
LisätiedotSosiaalipedagogiikka ja sivistystyö
x Sosiaalipedagogiikan päivät x Sosiaalipedagogiikka ja sivistystyö Tampere 9. 4. 2015 FT Seppo Niemelä Pohjoismainen kansansivistys Alkoi Tanskassa 1840-luvulla Kansanopisto levisi koko Pohjolaan Opintoliitot
LisätiedotUskontojen vuoropuhelu kasvatuksessa tienä rauhaan SEN seminaari Kuopiossa 23.10.2009 Arto Kallioniemi
Uskontojen vuoropuhelu kasvatuksessa tienä rauhaan SEN seminaari Kuopiossa 23.10.2009 Arto Kallioniemi Suomalainen yhteiskunta muuttunut Aikaisempaa moniarvoisemmaksi ja monikulttuurisemmaksi suomalainen
LisätiedotSuomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017 1. Johdanto Seuran ensimmäinen strategia on laadittu viisivuotiskaudelle 2013-2017. Sen laatimiseen ovat osallistuneet seuran hallitus sekä
LisätiedotKulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa?
Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa? Professori Katriina Siivonen, Helsingin yliopisto Elävä perinne! Avaus aineettoman kulttuuriperinnön vaalimiseen
LisätiedotArkistot ja kouluopetus
Arkistot ja kouluopetus Arkistopedagoginen seminaari 4.5.2015 Heljä Järnefelt Erityisasiantuntija Opetushallitus Koulun toimintakulttuuri on kokonaisuus, jonka osia ovat Lait, asetukset, opetussuunnitelman
LisätiedotSivistystyön tehtävä pohjoismaisessa traditiossa
KOJOKO Sivistystyön tehtävä pohjoismaisessa traditiossa Turku 11.3.2008 FM Seppo Niemelä Kertomuksen juonenkulku 1. Sivistystyön tilanteesta 2. Sivistystyön tehtävästä 3. Sivistymisen prosessista 4. Sivistymistä
LisätiedotYhteiskuntafilosofia. - alueet ja päämäärät. Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY
Yhteiskuntafilosofia - alueet ja päämäärät Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY 1 Yhteiskunnan tutkimuksen ja ajattelun alueet (A) yhteiskuntatiede (political science') (B) yhteiskuntafilosofia
LisätiedotHENKILÖTUNNUS: KOETULOS: pistettä
TAMPEREEN YLIOPISTO KASVATUSTIETEIDEN YKSIKKÖ Hakukohde: Elinikäinen oppiminen ja kasvatus VALINTAKOE 3.6.2014 Vastaa jokaiseen kysymykseen selvällä käsialalla. Artikkeleita ei saa pitää esillä kokeen
LisätiedotMiltä maailma näyttää?
Miltä maailma näyttää? Globaali näkökulma lasten ja nuorten tulevaisuuteen (Jari Kivistö) Kasvava ihminen ja tulevaisuuden koulu -seminaari Kokkolassa 7.8.2013 Globaalikasvatuksen tehtävä on
LisätiedotKUKA OLEN (JA EN OLE) & MITEN OPIN KIROILEMAAN PORTUGALIKSI
KIELTENOPETTAJASTA KIELI-INNOSTAJAKSI? VAIHTOEHTOJA OPETTAJAKESKEISYYDELLE SANNA RYYNÄNEN, FT, ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO ISTUMINEN ON HEIKOIN OPPIMISASENTO -EPÄKONFERENSSI TAMPERE 03.05.2013 IHAN LYHYT JOHDANTO
LisätiedotVapaa sivistystyö, yhteiskunnallinen muutos ja talous. Tarja Lang Tulevaisuuteen katsova kansalaisopisto -seminaari 15.5.2014 Liedon kunnantalo
Vapaa sivistystyö, yhteiskunnallinen muutos ja talous Tarja Lang Tulevaisuuteen katsova kansalaisopisto -seminaari 15.5.2014 Liedon kunnantalo Tarja Lang Sonia Pérez Alemán 7.1.2014 Ketkä kouluttavat aikuisia?
LisätiedotOpetuksen tavoitteet
5.20 Kuvataide Kuvataideopetuksen lähtökohtana on kulttuurisesti monimuotoinen todellisuus, jota tutkitaan kuvia tuottamalla ja tulkitsemalla. Opiskelijoiden kokemukset, mielikuvitus, luova ajattelu ja
LisätiedotTulevaisuuden haasteet ja opetussuunnitelma
Tulevaisuuden haasteet ja opetussuunnitelma Eero Ropo Tampereen yliopisto Identiteetin rakentuminen koulukasvatuksessa Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että kouluopetus ei vahvista optimaalisella
LisätiedotYleisten osien valmistelu
Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet Yleisten osien valmistelu Alustavien luonnosten tarkastelua Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistaminen 15.4.2016 Opetushallitus
LisätiedotKuvataide. Vuosiluokat 7-9
Kuvataide Vuosiluokat 7-9 Kuvataiteen tehtävänä on kulttuurisesti moniaistisen todellisuuden tutkiminen ja tulkitseminen. Kuvataide tukee eri oppiaineiden tiedon kehittymistä eheäksi käsitykseksi maailmasta.
LisätiedotUusi opetussuunnitelma ja Taidetestaajat. Eija Kauppinen Opetushallitus Mitä mieltä sä oot? -seminaari Helsinki
Uusi opetussuunnitelma ja Taidetestaajat Eija Kauppinen Opetushallitus Mitä mieltä sä oot? -seminaari Helsinki 13.4.2018 17/04/2018 Opetushallitus 2 17/04/2018 Opetushallitus 3 Kulttuurinen osaaminen,
Lisätiedot5.12 Elämänkatsomustieto
5.12 Elämänkatsomustieto Elämänkatsomustieto oppiaineena on perustaltaan monitieteinen. Filosofian ohella se hyödyntää niin ihmis-, yhteiskunta- kuin kulttuuritieteitäkin. Elämänkatsomustiedon opetuksessa
LisätiedotAikuisten perusopetus
Aikuisten perusopetus Laaja-alainen osaaminen ja sen integrointi oppiaineiden opetukseen ja koulun muuhun toimintaan 23.1.2015 Irmeli Halinen Opetussuunnitelmatyön päällikkö OPETUSHALLITUS Uudet opetussuunnitelman
LisätiedotIHMISOIKEUSKASVATUS Filosofiaa lapsille -menetelmällä
Pohdi! Seisot junaradan varrella. Radalla on 40 miestä tekemässä radankorjaustöitä. Äkkiä huomaat junan lähestyvän, mutta olet liian kaukana etkä pysty varoittamaan miehiä, eivätkä he itse huomaa junan
LisätiedotSyyslukukauden 2012 opintotarjonta
Syyslukukauden 2012 opintotarjonta ELOKUVA JA TELEVISIO Elokuvan ja median historia 5 op MUOTOILU Taiteen ja kulttuurin historia 3 op MUSIIKKI Musiikin historia 5 op VIESTINTÄ Taidehistoria 5 op Viestintä
LisätiedotOPS 2016 Keskustelupohja vanhempainiltoihin VESILAHDEN KOULUTOIMI
OPS 2016 Keskustelupohja vanhempainiltoihin VESILAHDEN KOULUTOIMI Valtioneuvoston vuonna 2012 antaman asetuksen pohjalta käynnistynyt koulun opetussuunnitelman uudistamistyö jatkuu. 15.4.-15.5.2014 on
Lisätiedot1. Bologna prosessia koskeva tilannekatsaus yliopistoittain aikuiskasvatustieteen
AIKUISKASVATUKSEN JAOS Aikuiskasvatuksen jaoksen kokous 15.03.2004 klo. 15.15 17.35, Kansanvalistusseuran kokoustila, Döbelninkatu 2 E, Helsinki Kokouksessa läsnä: Kari Nurmi, Lapin yliopisto Juha Varila,
LisätiedotVapaan sivistystyön pitkät kaaret kolme ekspansiota ja rakenteellinen kehittäminen
Vapaan sivistystyön pitkät kaaret kolme ekspansiota ja rakenteellinen kehittäminen Matti Mäki, Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys/tampereen yliopisto, johtamiskorkeakoulu 24.8.2017 Mikkeli Ensimmäisen
LisätiedotKUVATAIDE KOULUN OPPIAINEENA PIIRUSTUKSESTA VISUAALISEEN KULTTUURIKASVATUKSEEN
KUVATAIDE KOULUN OPPIAINEENA PIIRUSTUKSESTA VISUAALISEEN KULTTUURIKASVATUKSEEN,,, Perusopetuksen yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja perusopetuksen tuntijako -työryhmä 18.11.2009 Pirkko Pohjakallio
LisätiedotAikuiskasvatus ja elinikäisen oppimisen ideologia
Aikuiskasvatus ja elinikäisen oppimisen ideologia Aikuiskasvatus ja elinikäisen oppimisen ideologia Yhteiskunnalliset ja maailmanlaajuiset muutokset, kuten globalisaatio ja tietoyhteiskuntaan siirtyminen,
LisätiedotValtioneuvoston tulevaisuusselonteko työn murroksesta. 11/2018 Kaisa Oksanen VNK
Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko työn murroksesta 11/2018 Kaisa Oksanen VNK Tunnistaa ja nostaa esiin tulevan päätöksenteon kannalta tärkeitä ja huomiota vaativia asioita Rakentaa pitkän aikavälin
LisätiedotOpistojohtaminen muutoksessa hanke. Kansanopiston kehittämissuunnitelma. Tiivistelmä kehittämissuunnitelman laatimisen tukiaineistoista
Opistojohtaminen muutoksessa hanke Kansanopiston kehittämissuunnitelma Tiivistelmä kehittämissuunnitelman laatimisen tukiaineistoista Opistojohtaminen muutoksessa hankkeessa ryhmä kansanopistoja laati
LisätiedotTutkintojen, oppimäärien ja muiden osaamiskokonaisuuksien sijoittuminen vaativuustasoille
Tutkintojen, oppimäärien ja muiden osaamiskokonaisuuksien sijoittuminen vaativuustasoille Liite Kansallinen vaativuustaso / eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen taso Taso1 Tutkinnot, oppimäärät ja
LisätiedotACUMEN O2: Verkostot
ACUMEN O2: Verkostot OHJELMA MODUULI 4 sisältää: Lyhyt johdanto uranhallintataitojen viitekehykseen VERKOSTOT: työkaluja ja taitoja kouluttajille Partnerit: LUMSA, ELN, BEST, INNOV, MeathPartnership, SYNTHESIS,
LisätiedotMUSIIKKI. Sari Muhonen Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu sari.muhonen@helsinki.fi. Sari Muhonen
MUSIIKKI Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu sari.muhonen@helsinki.fi OPPIAINEEN TEHTÄVÄ luoda edellytykset monipuoliseen musiikilliseen toimintaan ja aktiiviseen kulttuuriseen osallisuuteen ohjata
LisätiedotTyöelämäläheisyys ja tutkimuksellisuus ylemmän amktutkinnon. Teemu Rantanen yliopettaja 31.10.2008
Työelämäläheisyys ja tutkimuksellisuus ylemmän amktutkinnon opinnäytetöissä Teemu Rantanen yliopettaja 31.10.2008 aiheita Tutkimuksen ja kehittämisen suhde Laatusuositukset ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetöille
LisätiedotYHTEISKUNTAOPPI PERUSOPETUKSESSA
YHTEISKUNTAOPPI PERUSOPETUKSESSA Katsaus 16.12 2009 OPH Tom Gullberg, akademilektor i historiens och samhällslärans didaktik (Åbo Akademi i Vasa) 16.12.2009 Åbo Akademi - Strandgatan 2-65101 Vasa 1 Yhteiskuntaoppi
LisätiedotUudistustyön suunta IRMELI HALINEN
Uudistustyön suunta Missä perusteiden linjauksissa muutos ilmenee? (1) Koulun ja opetuksen suhde muuttuvaan yhteiskuntaan Arvoperusta, tehtävä ja velvoitteet Toimintakulttuuri ja koulutyön järjestäminen
LisätiedotMaailmankansalaisen eväät koulussa ja opetuksessa
Maailmankansalaisen eväät koulussa ja opetuksessa Globaaliin ja lokaaliin (glokaaliin) vastuuseen kasvaminen Globaalikasvatuksellinen iltapäivä Turussa 12.10.2011 Jari Kivistö, Innoline Group Maailmankansalainen?
LisätiedotKeskustelun yhteenveto -Vaasa
Keskustelun yhteenveto -Vaasa Viisi tapahtumaa eri puolilla Suomea: Turku, Joensuu, Rovaniemi, Jyväskylä, Vaasa Päätapahtumana on ollut Erätauko-dialogi, jossa pureuduttu koulutukselliseen tasa-arvoon.
LisätiedotTSL:n strategia vuosille
TSL:n strategia vuosille 2011 2015 PERUSTEHTÄVÄ TSL on kaksikielinen sivistysjärjestö, jonka perustehtävänä on edistää demokratiaa, yhteiskunnallista ja sivistyksellistä tasa-arvoa sekä suvaitsevaisuutta
LisätiedotTulevaisuusohjausta kaikille ja kaikkialle
Tulevaisuusohjausta kaikille ja kaikkialle - ratkaisu vai ongelma? Educa-messut 24.1.2014 Leena Jokinen Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto Vaihtoehtoisten henkilökohtaisten tulevaisuuksien hahmottamista
LisätiedotYleissivistävä koulutus uudistuu
Yleissivistävä koulutus uudistuu Johtaja Jorma Kauppinen Opetushallitus Opetusalan johtamisen foorumi / Lukion uudistamisen johtaminen Helsinki 5.6.2013 Yleissivistävä koulutus uudistuu: Opetussuunnitelmatyö
LisätiedotDemokratian merkityksen kokonaisuus
Demokratian merkityksen kokonaisuus Asukkaat maakuntauudistuksen keskiöön Maakuntakoulutukset Liisa Häikiö Demokratia: peruslähtökohtia Demokraattinen yhteiskunta on keskeinen, globaalisti jaettu hyvän
LisätiedotSIVISTYSTYÖSTÄ TUTKITTUA Vapaa sivistystyö korkeakoulujen opinnäytetöissä
SIVISTYSTYÖSTÄ TUTKITTUA Vapaa sivistystyö korkeakoulujen opinnäytetöissä 2010-2015 Vapaan sivistystyön päivät 27.-28.8.2015 Joensuu Heidi Luukkainen ja Leena Saloheimo Opinnäytteiden hakutapa: hakusanoilla
LisätiedotNuoret ympäristökansalaisina. Sanna Koskinen, Ympäristökasvatuksen asiantuntija, FT WWF Suomi
Nuoret ympäristökansalaisina Sanna Koskinen, Ympäristökasvatuksen asiantuntija, FT WWF Suomi Kestävän kehityksen toteutuminen on riippuvaista sellaisen sukupolven kasvattamisesta, joka ymmärtää ihmisen
LisätiedotOpetussuunnitelmat. uudistuvat Tarja Ruohonen
Opetussuunnitelmat uudistuvat 2016 Tarja Ruohonen OPS-uudistuksen tavoitteita: Kasvun ja oppimisen jatkumon vahvistaminen Rakennetaan olemassaoleville vahvuuksille Määritellään kasvatustyötä ja toimintakulttuurin
LisätiedotOPS Minna Lintonen OPS
26.4.2016 Uuden opetussuunnitelman on tarkoitus muuttaa koulu vastaamaan muun yhteiskunnan jatkuvasti muuttuviin tarpeisiin. MINNA LINTONEN Oppilaat kasvavat maailmaan, jossa nykyistä suuremmassa määrin
LisätiedotPolitiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi
Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi Perustuu väitöskirjaan Sukupuoli ja syntyvyyden retoriikka Venäjällä ja Suomessa 1995 2010 Faculty of Social Sciences Näin se kirjoitetaan n Johdanto
LisätiedotOSAAVA KANSALAISOPISTON TUNTIOPETTAJA OPPIMISYMPÄRISTÖÄ RAKENTAMASSA
OSAAVA KANSALAISOPISTON TUNTIOPETTAJA OPPIMISYMPÄRISTÖÄ RAKENTAMASSA SVV-seminaari Tampere 18.-19.1.2013 Päivi Majoinen! TUTKIMUKSELLISET LÄHTÖKOHDAT Kansalaisopistoissa paljon tuntiopettajia, jopa 80
Lisätiedot"Kieli- ja kulttuuritietoinen koulu" Arto Kallioniemi
"Kieli- ja kulttuuritietoinen koulu" Arto Kallioniemi Suomalainen yhteiskunta ja sen kasvatusjärjestelmät ovat perinteisesti olleet hyvin yksikulttuurisia ja perustuneet ajatukselle kulttuurisesta homogeenisuudesta
LisätiedotOsallisuuden ja kokemuksen prosessointia tehtävän avulla
Osallisuuden ja kokemuksen prosessointia tehtävän avulla POIMU Sosiaalityön käytännönopettajien koulutus Kirsi Nousiainen 13.11.2014 Lahti 13.11.2014 Kirsi Nousiainen 1 Kolme näkökulmaa ohjaukseen 1. Ihminen
LisätiedotMetsäsektorin hyväksyttävyys kriisissä
Metsäsektorin hyväksyttävyys kriisissä Voidaanko brändeillä vaikuttaa? Maaliskuu 2006 Professori Helsingin yliopisto Psykologian laitos gote.nyman@helsinki.fi Mistä tiedämme.? Miten voimme toimia.? Kenelle
LisätiedotMinne menossa ja mitä tekemään setlementtiopisto? Vapaan sivistystyön tulevaisuuskuvista
Minne menossa ja mitä tekemään setlementtiopisto? Vapaan sivistystyön tulevaisuuskuvista Petri Salo (psalo@abo.fi) Åbo Akademi i Vasa Setlementtiopistojen strategiapäivä 21.4.2005 Tampere Missä mennään?
LisätiedotKUVATAITEEN PAINOTUSOPETUS LUOKAT. Oppiaineen tehtävä
KUVATAITEEN PAINOTUSOPETUS 7. -9. LUOKAT Oppiaineen tehtävä Kuvataiteen opetuksen tehtävä on ohjata oppilaita tutkimaan ja ilmaisemaan kulttuurisesti moninaista todellisuutta taiteen keinoin. Oppilaiden
LisätiedotHyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus historian valossa
Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus historian valossa Pauli Kettunen Helsingin yliopisto Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos Kestävä hyvinvointi -seminaari Helsingin yliopisto 10.4.2013 Halusimme
LisätiedotNuorten näkymätön kansalaisuus?
Nuorten näkymätön kansalaisuus? Miten niin? nro 1: Nuoruushan on kaikkialla, koko mediakulttuuri ihannoi nuoruutta, kaikki haluavat olla nuoria juuri tässä ajassamme Miten niin? nro 2: lapset ja nuorethan
LisätiedotTyössäoppimisen toteuttaminen
Työssäoppimisen toteuttaminen 1 Sisällöt Määritelmät Valmistautuminen työssäoppimisen ohjaamiseen Mitä meidän työyhteisössä voi oppia? Yhteistyö oppilaitoksen kanssa Tutkinnon perusteiden merkitys työssäoppimisessa
LisätiedotAOTT-mestari täydennyskoulutus. Lisätietoja: Anni Karttunen anni.karttunen@sakky.fi +358 (0)44 785 86 90
AOTT-mestari täydennyskoulutus Sisältö 1. Johdanto......................... 3 2. Koulutuksen tavoitteet ja tehtävä................ 3 3. Koulutuksen kohderyhmä................... 4 4. Valmistava koulutus.....................
LisätiedotKiinan kursseilla 1 2 painotetaan suullista kielitaitoa ja kurssista 3 alkaen lisätään vähitellen myös merkkien lukemista ja kirjoittamista.
Kiina, B3kielen opetussuunnitelma (lukiossa alkava oppimäärä) Kiinan kursseilla tutustutaan kiinankielisen alueen elämään, arkeen, juhlaan, historiaan ja nykyisyyteen. Opiskelun ohessa saatu kielen ja
LisätiedotArviointikriteerit lukuvuositodistuksessa luokilla
Arviointikriteerit lukuvuositodistuksessa 1. 6. luokilla Sisällysluettelo Suomen kielen ja kirjallisuuden arviointi lukuvuositodistuksessa... 1 Ruotsin arviointi lukuvuositodistuksessa... 2 Englannin arviointi
LisätiedotAJATTELE ITSE. Hanna Vilkka
AJATTELE ITSE Hanna Vilkka Kirjallisuus: Hurtig, Laitinen, Uljas-Rautio 2010. Ajattele itse! Hirsjärvi, Remes, Sajavaara 2007: Tutki ja kirjoita Viskari 2009: Tieteellisen kirjoittamisen perusteet TUTKIMUKSELLINEN
Lisätiedot"Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein
"Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein Maarit Kairala Sosiaalityön e- osaamisen maisterikoulutus Lapin yliopisto/ Oulu 18.4.2013 Lähtökohtiani:
LisätiedotJohdatus maantieteeseen tieteenalana. Juha Ridanpää 2017
Johdatus maantieteeseen tieteenalana Juha Ridanpää 2017 Aluemaantiede Taustalla 1800-luvulle (ja kauemmaksi) asti ulottuva tarve paloitella maailma toisistaan irrallisiksi osiksi. Alexander von Humboldt
LisätiedotTekstianalyysi Lotta Lounasmeri Viestinnän laitos
Viestinnän menetelmät I Tekstianalyysi 03.12. 2008 Lotta Lounasmeri Viestinnän laitos Tekstintutkimuksen konstruktivistinen lähtl htökohta Sosiaalinen konstruktivismi -> > todellisuuden sosiaalinen rakentuminen.
LisätiedotTolkkua maailman ymmärtämiseen Maailmankansalaisen eväät koulussa ja opetuksessa
Tolkkua maailman ymmärtämiseen Maailmankansalaisen eväät koulussa ja opetuksessa Kun kulttuurit kohtaavat - opettajana monikulttuurisessa oppimisympäristössä - seminaari, SOOL, Helsinki 11.3.2011 Jari
LisätiedotUnesco-koulujen seminaari
Unesco-koulujen seminaari Opetushallitus 7.9.2016 Uudet opsit ja uusi opettajuus globaalikasvatuksen näkökulmasta 1. Mitä on globaalikasvatus? 2. Mitä uudet opsit sanovat? 3. Mitä sitten? Mitä on globaalikasvatus?
LisätiedotTERVEISET OPETUSHALLITUKSESTA
TERVEISET OPETUSHALLITUKSESTA Oppimisen ja osaamisen iloa Uudet opetussuunnitelmalinjaukset todeksi Irmeli Halinen Opetusneuvos Opetussuunnitelmatyön päällikkö OPPIMINEN OPETUS JA OPISKELU PAIKALLISET
LisätiedotDokumenttia hyödyntävien tulee viitata siihen asianmukaisesti lähdeviitteellä. Lisätiedot: http://www.fsd.uta.fi/
FSD2605 CP-VAMMAISTEN AIKUISTEN ELÄMÄNHALLINTA 2008-2010 FSD2605 WELL-BEING OF ADULTS WITH CEREBRAL PALSY 2008-2010 Tämä dokumentti on osa yllä mainittua Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon arkistoitua
LisätiedotA1. OPS-UUDISTUS JA TEKNOLOGIA Oppiaineiden näkökulmia Taide- ja taitoaineet
A1. OPS-UUDISTUS JA TEKNOLOGIA Oppiaineiden näkökulmia Taide- ja taitoaineet VALTAKUNNALLISET VIRTUAALIOPETUKSEN PÄIVÄT 8.-9.12.2014, Helsinki, Messukeskus Mikko Hartikainen Opetushallitus Kuvataiteen
LisätiedotTulevaisuuden koulun linjauksia etsimässä
Ops-prosessi pedagogisen ja strategisen kehittämisen näkökulmasta Opetusneuvos Irmeli Halinen Opetussuunnitelmatyön päällikkö OPETUSHALLITUS 1 Tulevaisuuden koulun linjauksia etsimässä 2 1 Yleissivistävän
LisätiedotJuhani Anttila kommentoi: Timo Hämäläinen, Sitra: Hyvinvointivaltiosta arjen hyvinvointiin Suomessa tarvitaan yhteiskunnallisia visioita
Juhani Anttila kommentoi: Timo Hämäläinen, Sitra: Hyvinvointivaltiosta arjen hyvinvointiin Suomessa tarvitaan yhteiskunnallisia visioita Kommentoitu esitysmateriaali: http://www.futurasociety.fi/2007/kesa2007/hamalainen.pdf
LisätiedotOsallistuminen aikuiskoulutukseen motivaatio, esteet ja toimenpiteet
Osallistuminen aikuiskoulutukseen motivaatio, esteet ja toimenpiteet Pohjoismainen motivaatiokonferenssi Kööpenhamina, 3. 4. kesäkuuta 2010 Bjarne Wahlgren Osallistuminen ollut keskeinen aikuiskasvatusalan
LisätiedotAjatuksia sivistyksen suunnasta Sivistyksen sivuhuoneessa. Peter Johnson
Ajatuksia sivistyksen suunnasta Sivistyksen sivuhuoneessa Peter Johnson 29.1.2016 Sivistyksen aika Sivistys on parin vuosisadan aikana taipunut moneen muotoon. Se on tavattoman dynaaminen ja monimuotoinen
LisätiedotMaailmankansalaisen eväät koulussa ja opetuksessa
Maailmankansalaisen eväät koulussa ja opetuksessa Globaaliin ja lokaaliin (glokaaliin) vastuuseen kasvaminen Voimaa verkostoista -seminaari Helsinki, Hotelli Arthur 27.1.2011 Jari Kivistö/globaalikasvatuksen
LisätiedotDemokratian edistäminen: uusliberaali vs. sosiaalidemokraattinen telos
Demokratian edistäminen: uusliberaali vs. sosiaalidemokraattinen telos Heikki Patomäki Maailmanpolitiikan professori Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos, HY Mikä on demokratian edistämisen päämäärä
LisätiedotHENKILÖTUNNUS: KOKONAISTULOS: / 45 pistettä
TAMPEREEN YLIOPISTO KASVATUSTIETEIDEN YKSIKKÖ Hakukohde: Elinikäinen oppiminen ja kasvatus VALINTAKOE 4.6.2015 Vastaa jokaiseen kysymykseen selvällä käsialalla. Artikkeleita ei saa pitää esillä kokeen
LisätiedotTäydentävien opintojen järjestäminen täydennyskoulutuskeskusten rooli
Täydentävien opintojen järjestäminen täydennyskoulutuskeskusten rooli Lähtökohta: Erilaiset opintopolut vastauksina erilaisiin tarpeisiin Ihmisen ikä ei saa aiheuta eriarvoisuutta tai ongelmia sinänsä,
LisätiedotSEISKALUOKKA. Itsetuntemus ja sukupuoli
SEISKALUOKKA Itsetuntemus ja sukupuoli Tavoite ja toteutus Tunnin tavoitteena on, että oppilaat pohtivat sukupuolen vaikutusta kykyjensä ja mielenkiinnon kohteidensa muotoutumisessa. Tarkastelun kohteena
LisätiedotAvoimen yliopiston neuvottelupäivät Turussa 4-5.10.2007
Avoimen yliopiston neuvottelupäivät Turussa 4-5.10.2007 Ajankohtaiset asiat avoimessa yliopistossa Leena Leskinen, Kuopion yliopisto 1 avoimuus- ei suljettu kaikille Avoimen yliopiston perustehtävänä koulutuksellisen
LisätiedotUSKONTO 7. ja 8. luokka ( 7. vuosiluokalla 1½ viikkotuntia ja 8. luokalla ½ viikkotuntia)
USKONTO 7. ja 8. luokka ( 7. vuosiluokalla 1½ viikkotuntia ja 8. luokalla ½ viikkotuntia) TAVOITTEET tapoihimme, lakeihimme jne. ymmärtää, että erilaiset uskonnot muissa kulttuureissa määrittävät niiden
LisätiedotKasvun kikatusta leikin lumoissa
Kasvun kikatusta leikin lumoissa Tarkastelukiikarissa toimintakulttuurin kehittäminen ja sitä ohjaavat periaatteet Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo Inklusiivisessa toimintakulttuurissa edistetään
LisätiedotMiten nykyinen kirjastolainsäädäntö vastaa kirjastojen tarpeisiin? Saavutettavuus, tasa-arvo, kirjastoverkko
Miten nykyinen kirjastolainsäädäntö vastaa kirjastojen tarpeisiin? Saavutettavuus, tasa-arvo, kirjastoverkko Aluekirjastopäällikkö Päivi Rasinkangas Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto Kohti uutta
LisätiedotPA LV E L U T J A VA S T U U T U U D I S T U VAT - Y K S I O P P I L A I TO S VA H V I S T U U
1 PA LV E L U T J A VA S T U U T U U D I S T U VAT - Y K S I O P P I L A I TO S VA H V I S T U U 22.11.2018 2 LÄHTÖKOHDAT Espoo on maailman kestävin kaupunki 2025 Espoo sai kutsun viiden yliopistokaupungin
LisätiedotArvokasvatus urheilujärjestöissä ja -seuroissa: Uuden tutkimusprojektin ensiaskeleet ja esittely. Lauri Keskinen lokesk[ät] utu.fi
Arvokasvatus urheilujärjestöissä ja -seuroissa: Uuden tutkimusprojektin ensiaskeleet ja esittely Lauri Keskinen lokesk[ät] utu.fi 24.11. TUL:n Seurapäivät Aluksi: seurahengestä ja kasvatuksesta Seurahenki
LisätiedotMusiikki oppimisympäristönä
Musiikki oppimisympäristönä Opetussuunnitelma, musiikkitieto ja dialogi leena.unkari-virtanen@metropolia.fi Mupe musiikkitiedon näkökulmasta OPSien taustalla Opetuksen dialogisuus Musiikki oppimisympäristönä
LisätiedotOpetuksen suunnittelun lähtökohdat. Keväällä 2018 Johanna Kainulainen
Opetuksen suunnittelun lähtökohdat Keväällä 2018 Johanna Kainulainen Shulmanin (esim. 1987) mukaan opettajan opetuksessaan tarvitsema tieto jakaantuu seitsemään kategoriaan: 1. sisältötietoon 2. yleiseen
LisätiedotKainuun tulevaisuusfoorumi kommenttipuheenvuoro: koulutuksen tulevaisuus. Mikko Saari, sivistystoimialan johtaja, KT (7.5.15)
Kainuun tulevaisuusfoorumi kommenttipuheenvuoro: koulutuksen tulevaisuus Mikko Saari, sivistystoimialan johtaja, KT (7.5.15) Aluksi Ainoa tapa ennustaa tulevaisuutta, on keksiä se (Alan Kay) Tulevaisuus
LisätiedotOpetushallituksen rooli muotoiluohjelman toteutuksessa. pääjohtaja Aulis Pitkälä
Opetushallituksen rooli muotoiluohjelman toteutuksessa pääjohtaja Aulis Pitkälä Koulutuksen haaste ja mahdollisuus: Muotoilun laajentunut kenttä Muotoile Suomi -ohjelma huomioi muotoilun ymmärryksen ja
LisätiedotMediakasvatus kirjastossa Pirjo Sallmén, Kirjastot.fi
Mediakasvatus kirjastossa Pirjo Sallmén, Kirjastot.fi Taustaa 2006 Uimarengas mediatulvaan kirjastosta 2007 2008 Superkirtsin mediaopit 2008 2011 Lapset, media ja kirjastot - n. 20 aluekouluttajaa. Mediakasvatus
LisätiedotOPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA
OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA 2013-2016 Koulutus ja tutkimus kehittämissuunnitelma 2012 2016 linjaa valtakunnalliset painopistealueet, jotka koulutuspoliittisesti on päätetty
LisätiedotTERVETULOA KANTELEESEEN. Oletko suomenkielinen ja sinulla on pieniä lapsia? Haluatko turvata lapsesi kaksikielisen kehityksen?
TERVETULOA KANTELEESEEN Oletko suomenkielinen ja sinulla on pieniä lapsia? Haluatko turvata lapsesi kaksikielisen kehityksen? SUOMENKIELINEN PÄIVÄKOTI KANTELE Haningen kunnalla on oma suomenkielinen esikoulu.
LisätiedotNOPUS. Pohjoismainen koulutusohjelma sosiaalipalvelujen kehittämiseksi
NOPUS Pohjoismainen koulutusohjelma sosiaalipalvelujen kehittämiseksi Organisaatio Pohjoismaisen Ministerineuvoston alainen laitos Suomessa Nopus-toiminta perustuu Stakesin ja Vaasan kaupungin väliseen
LisätiedotNaturalistinen ihmiskäsitys
IHMISKÄSITYKSET Naturalistinen ihmiskäsitys Ihminen on olento, joka ei poikkea kovin paljon eläimistä: ajattelulle ja toiminnalle on olemassa aina jokin syy, joka voidaan saada selville. Ihminen ei ole
LisätiedotAseman koulun valinnaiset aineet lukuvuonna
Aseman koulun valinnaiset aineet lukuvuonna 2016-2017 Piirros Mika Kolehmainen Aseman koulun valinnaisuudesta info-tilaisuus 4.-5. lkn huoltajille ja oppilaille 6.4 klo 18 valinnat tehdään huoltajan WILMAssa
LisätiedotKuka on strategian tekijä? Diskursiivinen näkökulma. Eero Vaara
Kuka on strategian tekijä? Diskursiivinen näkökulma Eero Vaara Perinteisiä näkökulmia strategiaan Käskemistä Päätöksentekoa Suunnittelua Analysointia Politikointia Kulttuurin luomista ja muuttamista Sosiaalista
LisätiedotMitä kaksikielinen koulu tarkoittaa? Leena Huss Hugo Valentin -keskus Uppsalan yliopisto
Mitä kaksikielinen koulu tarkoittaa? Leena Huss Hugo Valentin -keskus Uppsalan yliopisto Sisältö! Eräs kaksikielinen koulu! Mikä tekee koulusta kaksikielisen?! Millainen kaksikielinen opetus toimii?! Haasteita
LisätiedotUUSI OPETTAJUUS UUSI OPETTAJUUS MIKÄ ON KOULUTUKSEN TARKOITUS?
UUSI OPETTAJUUS OLLI LUUKKAINEN JOHTAJA HÄMEENLINNAN AMMATILLINEN OPETTAJAKORKEAKOULU olli.luukkainen@hamk.fi 1 UUSI OPETTAJUUS MEIDÄN ON OPITTAVA SUUNTAAMAAN KULKUMME TÄHTIEN, EIKÄ JOKAISEN OHI KULKEVAN
LisätiedotTiede ja tutkimus (Teemaopintokurssi TO1.1)
Tiede ja tutkimus (Teemaopintokurssi TO1.1) : Opiskelija kehittää monitieteellistä ja kriittistä ajattelua tutustuu tiedemaailman käytäntöihin harjaantuu lukemaan ja arvioimaan tieteellisiä tutkimuksia
LisätiedotKansalais- ja työväenopistojen vapaus ja vastuu
Kansalais- ja työväenopistojen vapaus ja vastuu SVV- luentosarja 2015-2016 Ma= Korolainen, Pilvi Mansikkamäki, Ma= Saari Laki vapaasta sivistystyöstä (21.8.1998/632 ja 29.12.2009/1765) 1 Vapaan sivistystyön
Lisätiedot