Näsenkartanon tuulivoimapuisto täydentävä linnustoselvitys 2012

Transkriptio

1 Näsenkartanon tuulivoimapuisto täydentävä linnustoselvitys 2012 Silvestris luontoselvitys oy

2 Silvestris luontoselvitys oy: Näsenkartanon tuulivoimapuisto täydentävä linnustoselvitys (9) Sisältö 1. Johdanto Selvityksen menetelmät Lajikohtainen tarkastelu Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) Kangaskiuru (Lullula arborea) Merikotka (Haliaeetus albicilla) Sääksi (Pandion haliaetus) Kaakkuri (Gavia stellata) Tuulivoimaloiden mahdolliset vaikutukset lajien pesintään Tulokset Lähteet... 9 Silvestris luontoselvitys oy gsm / Esko Vuorinen esko.vuorinen@silvestris.fi

3 Silvestris luontoselvitys oy: Näsenkartanon tuulivoimapuisto täydentävä linnustoselvitys (9) 1. Johdanto Tuulivoimaloiden rakentaminen ja toiminta aiheuttavat muutoksia lintujen elinpiirissä. Tässä raportissa selvitetään tuulivoimaloiden mahdollisia vaikutuksia tuulivoimapuiston alueella tai sen läheisyydessä pesivien kehrääjän ja kangaskiurun, merikotkan ja sääksen pesintään. Nämä ovat kaikki EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajeja, jotka direktiivin perusteella vaativat erityistä suojelua. 2. Selvityksen menetelmät Menetelmät eri lajien kohdalla esitetään lajikohtaisessa tarkastelussa. Maastokäynnit teki ja raportin kirjoitti luontokartoittaja (eat) Reijo Pokkinen, Silvestris luontoselvitys Oy/Luontopalvelu Vanamo. 3. Lajikohtainen tarkastelu 3.1. Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) Kehrääjä on mäntykankaiden ja mäntyvaltaisten sekametsien laji. Sen pesä on matala painauma jäkälikössä. Se pesii rakentamattomassa ympäristössä. Kehrääjä on hämärä- ja yöaktiivinen laji ja sen havaitsee parhaiten surisevasta äänestä. Sen voi myös nähdä hyönteispyynnissä aukeilla paikoilla. Uusimmassa uhanalaisuusarvioinnissa kehrääjä on elinvoimainen laji (LC), jonka kannaksi arvioidaan noin 4000 paria. Uudellamaalla kehrääjän keskimääräinen pesimätiheys on hyvin tutkituilla laajoilla alueilla ollut suurimmillaan 0,5 paria/km². Kehrääjäkartoitus Kehrääjäkartoitus tehtiin neljänä yön aikana siten, että selvitysalue jaettiin kahteen osaan ja kummassakin käytiin kaksi kertaa. Kuuntelussa liikuttiin pääosin pyörällä pysähdellen lyhyin välimatkoin. Tämän lisäksi jokaisena yönä kuljettiin jalan alueella sijaitseville korkeille kallioille kuuntelemaan. Kehrääjä laulaa osittain epäsäännöllisesti. Karttaan merkityt kehrääjähavainnot perustuvat pääsiassa yhtäaikaisiin äänihavaintoihin. Linnut, jotka olivat selvästi eri alueella, tulkittiin eri yksilöksi. Kaksi kehrääjistä kuultiin vain yhtenä yönä, muut linnut kuultiin kumpanakin yönä. Kehrääjiä pesii tuulivoimapuiston alueella ja lähiympäristössä 11 paria. Pareista seitsemän pesii alueen itäosassa. Näsen alueen kehrääjien kartoitusajat: itäinen alue , +11, tyyntä , + 9 heikko tuuli läntinen alue , + 9, lähes tyyntä , +9, heikko tuuli

4 Silvestris luontoselvitys oy: Näsenkartanon tuulivoimapuisto täydentävä linnustoselvitys (9) Kartta 1. Näsen tuulivoimapuiston länsiosan laulavat neljä kehrääjää (punainen tähti). Näköhavainto kehrääjästä (sininen vinoneliö, nuoli lentosuunta). (Pohjakartta MML 918KP/11) Kartta 2. Näsen tuulivoimapuiston itäosan laulavat seitsemän kehrääjää (punainen tähti). Näköhavainto kehrääjästä (sininen vinoneliö, nuoli lentosuunta). Kaksi kehrääjää tiellä (sininen ympyrä). (Pohjakartta MML 918KP/11)

5 Silvestris luontoselvitys oy: Näsenkartanon tuulivoimapuisto täydentävä linnustoselvitys (9) 3.2. Kangaskiuru (Lullula arborea) Kangaskiuru pesii avoimissa valoisissa kalliomänniköissä. Paahteiset kuivat kalliolaikut ovat sopivia pesimispaikkoja. Hakkuuaukeatkin sopivat pesäpaikoiksi, jos maaperä on kuiva. Kangaskiuru pesii yleensä samoilla alueilla vuodesta toiseen. Näsen tuulivoimapuiston kallioalueilla on laajasti sopivia pesimisalueita. Pesivien parien määrää ei voinut kartoittaa, koska kangaskiurun laulukausi oli jo päättynyt. Kangaskiurun esiintyminen on selvitettävissä keväällä huhtikuun lopun ja toukokuun aikana. Heinäkuun 12 päivänä Storhuvudbergenin eteläosassa kuitenkin kangaskiuru näyttäytyi toisen pesinnän laululennossa. Maasta läheltä nousi toinen kangaskiuru. Kartta 3 Näsen alueen keskeiset kangaskiurun pesintään soveltuvat alueet. Koska maaperä oli laajasti hiekkaista, kangaskiurulle hyviä pesimäalueita on myös selvitysalueella vihreällä merkityillä harvapuustoisilla hakkuualueilla. Kangaskiuruhavainto Storhuvudbergenillä (punainen risti). (Pohjakartta MML 918KP/11) 3.3. Merikotka (Haliaeetus albicilla) Aikuisen merikotkan liikkeistä on vähän yksityiskohtaista tietoa. Havaintojen perusteella tärkeät saalistusalueet ovat yleensä alle kymmenen kilometrin etäisyydellä pesästä. Ensimmäiset satelliittipaikantimet asennettiin 2009 pesäpoikasille, joten satelliittilähetintä ei ole pesivällä aikuisella linnulla. Seurannoilla on saatu tietoja nuoren linnun liikkeistä pesän ympäristössä. Paikannusten perusteella nuori lintu liikkuu usein ensimmäisen puolentoista kuukauden aikana alle neliökilometrin alueella pesäpaikasta. Kesäkuun loppupuolelta lokakuun alkuun elinpiiri on rannikon läheisyydessä pesivillä merikotkilla neliökilometriä.

6 Silvestris luontoselvitys oy: Näsenkartanon tuulivoimapuisto täydentävä linnustoselvitys (9) Tuulivoimapuiston vaikutusalueen merikotkat Tässä raportissa ei suojelusyistä ilmaista merikotkan pesien tarkkaa sijaintia. Näsen tuulivoimapuiston ympäristössä sijaitsee kolme eri merikotkan pesäpaikkaa. Näistä kaksi on tunnettua ja kolmannen ravintoa poikasille kuljettavan linnun pesäpaikkaa ei vielä löydetty. Tuulivoimapuistoa lähin pesäpaikka sijaitsee itäpuolella alle neljän kilometrin etäisyydellä lähimmästä tuulivoimalasta. Keväällä 2012 merikotka aloitti pesinnän pesällä, mutta pesintä epäonnistui varhaisessa pesintävaiheessa (Juhani Karhumäki, suullinen ilmoitus). Merikotka pesii mahdollisuuksien mukaan samassa pesässä vuodesta toiseen, joten pesä on todennäköisesti käytössä myös tulevina vuosina. Tämän pesän osalta kymmenen kilometrin säteelle länteen mahtuvat sekä Puontpyölinjärvi että tuulivoimapuiston järvet. Merikotkalle mahdollisia ravinnonhankkimisalueita on myös sekä pohjoisessa että idän puolella. Tuulivoimalat aiheuttaisivat mahdollisesti vaaraa aikuiselle merikotkalle. Mahdollisille tämän pesän merikotkan nuorille linnuille tuulivoimalat olisivat merkittävä vaara ensimmäisen syksyn aikana. Alle kahdeksan kilometriä eteläpuolella eteläisimmästä suunnitellusta tuulivoimalasta merialueella sijaitsevassa pesässä oli vuonna 2012 yksi poikanen (Hannu Ekblom, suullinen ilmoitus). Pesän ympäristössä on merialueella runsaasti mahdollisia saalistusalueita. Pohjoispuolella mahdollisia saalistusalueita ovat Puontpyölijärvi ja tuulivoima-alueen lounais- ja länsipuolella sijaitsevat järvet. Nuori lintu saattaa loppukesästä ja syksyllä liikkua tuulivoimapuiston alueella. Lisäksi tuulivoimala-alueelta alle 10 kilometriä länteen tehtiin havaintoja poikasille ruokaa vievästä merikotkasta (Hannu Ekblom, suullinen ilmoitus). Pesäpaikkaa ei kuitenkaan vielä saatu selville Sääksi (Pandion haliaetus) Aikuisen sääksen liikkeitä kesällä on tutkittu satelliittiseurannalla vuodesta Tampereen kaakkoispuolella kahtena kesänä seurattu sääksi liikkui pääasiassa muutaman neliökilometrin alueella ja kalasti useilla eri paikoilla lähiympäristössä. Huomioitaessa 75 prosenttia paikannuksista elinpiirin lähialue on noin 13 n. Sääksen pesintä tuulivoimapuiston lähialueella Vain yksi mahdollisista pesäpaikoista oli asuttu kesällä 2012 (Juhani Karhumäki, suullinen ilmoitus). Pesä sijaitsee lähimmästä tuulivoimalasta noin kilometrin etäisyydellä eteläpuolella. Pesässä oli yksi poikanen. Sääksen seurantakäynnit tuulinen ja sateinen kohtalainen tuuli, puolipilvistä

7 Silvestris luontoselvitys oy: Näsenkartanon tuulivoimapuisto täydentävä linnustoselvitys (9) Koska ruokittavana oli vain yksi poikanen, seurattavia tapahtumia oli erittäin vähän. Emolinnut joko oleilivat pesän läheisyydessä tai olivat pitkiä aikoja poissa. Yleisin lentosuunta oli lounaaseen. Satelliittiseurantaan perustuen kalasääski kulkee saalistusmatkoilla eri puolilla pesän ympäristössä käyttäen runsaasti erilaisia kalapaikkoja. Tähän perustuen näin lähellä mahdollista tuulivoimapuistoa sijaitsevan pesän sääkset lentävät todennäköisesti myös tuulivoimapuiston alueella. Tärkeimpään saalistusalueeseen sisältynevät Puontpyölinjärven lisäksi etelän merenlahdet ja lounaispuolen pikkujärvet. Pohjoisessa sijaitsevat tuulivoimapuiston alueella sijaitsevat Sahajärvi ja Leviäjärvi. Koillisessa varsinkin Saarenjärvi on hyvä mahdollinen saalistuspaikka, jonne suora reitti kulkee hyvin läheltä tuulivoimapuiston itäisintä tuulivoimalaa. Sääksen pesä houkuttelee muita sääksiä vierailulle. Järvellä kaarteli yhtä aikaa kuusi kalasääskeä, joiden joukossa oli emo tai emot. Muut kalasääsket tulivat idän suunnalta. Parvi kaarteli itäkoilliseen kadoten näköesteen taakse. Muut sääsket olivat mahdollisesti pesimättömiä lintuja tai vierailijoita muilta pesiltä. Tämän kaltainen vierailu ei ole poikkeuksellista, joskin lintujen määrä oli poikkeuksellisen suuri Kaakkuri (Gavia stellata) Kaakkurin pesintä Syöspotinjärvellä tarkistettiin Lajia ei havaittu järvellä. Järvi on tyypillinen kaakkurin pesimäjärvi. 4. Tuulivoimaloiden mahdolliset vaikutukset lajien pesintään Kehrääjä Uusimmassa uhanalaisuusarvioinnissa kehrääjä on elinvoimainen laji (LC), jonka kannaksi arvioidaan noin 4000 paria. Uudellamaalla kehrääjän keskimääräinen pesimätiheys on hyvin tutkituilla laajoilla alueilla ollut suurimmillaan 0,5 paria/km². Kehrääjä välttää rakennettuja ympäristöjä. Kehrääjien pesintään varsinkin rakennusaikana voimalat vaikuttavat merkittävästi, jos rakentaminen tapahtuu keväällä tai alkukesästä. Rakentamisesta johtuva elinympäristön pirstoutuminen haitannee kehrääjän pesintää. Yleensä kehrääjä lentää hyönteispyynnissä matalalla, joten se ei kovin helposti vaarannu tuulivoimalan siiville. Kangaskiuru Vielä vuoden 2000 uhanalaisluokituksessa kangaskiurua pidettiin silmälläpidettävänä lajina. Kangaskiuru kanta on kasvanut ja uusimmassa arviossa kangaskiuru on luokitellaan elinvoimaiseksi lajiksi (LC), jonka kanta on paria. Kangaskiuru on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Kangaskiurut pesivät vuodesta toiseen samoille alueille. Pesimäaikana rakentaminen aiheuttaa varmasti suurta häiriötä pesintään. Muuten kangaskiuru avointen paikkojen lintuna saattaa hyötyä, jos alue pysyy

8 Silvestris luontoselvitys oy: Näsenkartanon tuulivoimapuisto täydentävä linnustoselvitys (9) avoimena. Aivan voimalan lähellä laululennossa korkealle nouseva kangaskiuru saattaa vaarantua tuulivoimalan siiville. Merikotka Suomessa merikotkan suojelu on ollut menestyksellistä. Lähes kokonaan hävinneestä merikotkakannasta määrä on lisääntynyt siten, että nyt Suomen alueella on merikotkia noin 1500 yksilöä ja 350 paria. Vuonna 2012 merikotkat saivat 341 poikasta. Suomen uhanalaisuusluokituksessa merikotka on vaarantunut (VU). Kaikkien pesien linnuille ja varsinkin nuorille linnuille tuulivoimalat saattavat olla vaaraksi. Lähimmän pesän merikotkille voimalat aiheuttanevat suuren haitan. Alueellisesti voimalat saattavat vaikuttaa haitallisesti merikotkan suojelutilanteeseen. Vähäisen poikastuoton vuoksi jokainen poikanen on kannan kasvun kannalta merkityksellinen. Sääksi Sääksi on vähälukuinen pesimälaji Suomessa. Sääksi pesii melko tasaisesti koko Suomessa harvinaistuen pohjoista kohti. Vuonna 2010 pesiviä pareja oli Uudellamaalla pesi sääksiä 2009 noin 120, kannan painottuessa Länsi-Uudellemaalle. Suomen uhanalaisuusluokituksessa sääksi on silmälläpidettävä (NT) Suunnitelluista tuulivoimaloista varsinkin pesän lähin voimala aiheuttaisi emolinnuille ja nuorille linnuille suuren vaaran. Kauempana sijaitsevien pesien lähiympäristössä on erilaisia kalapaikkoja, joten niiden lintujen todennäköisyys saalistaa tuulivoimaloiden läheisyydessä on vähäisempi. Kiertelevät sääkset saattavat vaarantua voimaloiden vuoksi. Sääksien suojelutilanteeseen voimalat vaikuttavat paikallisesti. 5. Tulokset Näsen tuulivoimapuiston alueella ja aivan alueen tuntumassa pesi kehrääjiä 11 paria. Kangaskiurulle sopivaa pesimäympäristöä alueella on runsaasti. Heinäkuussa löytyi yksi pesivä pari. Sääksiä pesi suunniteltavan tuulivoimapuiston lähiympäristössä yksi pari. Tuulivoimapuiston tuulivoimaloiden vaikutuspiirissä oli kolme merikotkan pesää. Yhden pesän pesintä epäonnistui alkuvaiheessa. Yhdessä pesässä oli yksi poikanen. Yhdelle emon ruokaa poikasille vievän merikotkan pesää ei ollut vielä löydetty. Muut havainnot - laulujoutsen (Cygnus cygnus) pari Puontpyölijärvellä, ei poikasia

9 Silvestris luontoselvitys oy: Näsenkartanon tuulivoimapuisto täydentävä linnustoselvitys (9) - kuikka (Gavia arctica) Leviäjärvellä kehrääjäkartoituksen aikana sekä Puontpyölinjärvellä yksi hiirihaukka (Buteo buteo) paikallinen lintu aamuyöllä kangaskiuru (Lullula arborea) laulava koiras ja toinen lintu maassa Storhuvudbergen Lähteet Hannu Ekblom, petolinturengastaja, WWF:n merikotkatyöryhmän jäsen Juhani Karhumäki, petolinturengastaja Perniön alueella Linnut- lehti 2010, numero 3, viitattu Luonnontieteellinen keskusmuseo viitattu Luonnontieteellinen keskusmuseo, viitattu Markku Mikkola-Roos, Juha Tiainen, Antti Below, Martti Hario, Aleksi Lehikoinen, Esa Lehikoinen, Teemu Lehtiniemi, Ari Rajasärkkä, Jari Valkama & Risto A. Väisänen, Linnut. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Ohje merikotkien huomioonottamiseksi tuulivoimaloita suunniteltaessa, WWF Suomi / päivitetty toukokuussa 2012, viitattu Pentti Saurola, Suomen sääsket 2009, Linnut vuosikirja 2009, BirdLife Suomi ry Solonen,T., Lehikoinen,A., Lammi,E., Uudenmaan linnusto, Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. < (viitattu [ ]) ISBN WWF Suomi, viitattu WWF Suomi, viitattu