ILMAJOEN YLEISKAAVA LUONTOSELVITYS

Transkriptio

1 ILMAJOEN YLEISKAAVA LUONTOSELVITYS Ilmajoen kunta 2009

2 ILMAJOEN KUNNAN YLEISKAAVA LUONTOSELVITYS 1. YLEISTÄ Ilmajoella on käynnistetty kunnan keskustan liepeillä olevien alueiden yleiskaavoitus. Tämän luontoselvityksen tarkoituksena oli selvittää, esiintyykö kaava-alueella sellaisia luontoarvoja, jotka olisi huomioitava alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Työn tilaajana oli kaavoituspäällikkö Kaisa Sippola (Ilmajoen kunta) ja inventointityön teki FM Hannu Tuomisto touko-heinäkuussa Tutkimusalueen rajaus on esitetty kartassa 1. Kartta 1. Inventoitu alue (musta rajaus). Tutkimuksen ulkopuolelle jätettiin jo aikaisemmin kaavoitetut ja karttaan rasteroidut alueet.

3 Selvitystyön tarkkuudeksi määriteltiin yleiskaavan vaatima taso so. viranomaisvaatimusten ja lainsäädännön edellyttämät inventoinnit. Inventointien perusteella kootusta raportista tuli ilmetä esiintyykö tutkimusalueella 1) luonnonsuojelulain 1096/ luvun 29 mukaisia luontotyyppejä 2) metsälain 1093/ luvun 10 mukaisia tärkeitä elinympäristöjä 3) vesilain 1961/264 1 luvun 15a, 17a mukaisia luonnontilaisina säilytettäviä kohteita 4) uhanalaisluokituksen (Rassi ym. 2000) mukaisia lajeja 5) luontodirektiivin 92/43/ETY liitteen IV (a) mukaisia lajeja 6) lintudirektiivin 79/409/ETY liitteen I mukaisia lajeja 7) tai muita huomioitavia luontoarvoja Kukin kohde on luokiteltu; * = paikallisesti huomioitava kohde ** = paikallisesti merkittävä luontokohde *** = paikallisesti erittäin merkittävä luontokohde K = kasvistollisesti merkittävä kohde E = eläimistöltään merkittävä kohde M = maisemallisesti merkittävä kohde G = geologisesti merkittävä kohde V = virkistys ja/tai opetuskohde

4 1. HAAVISTONNEVA E,K ** uhanalaisluokituksen mukaisia lajeja lintudirektiivin 79/409/ETY liitteen I mukaisia lajeja Kartta 2. Haavistonneva on pääosin ojitettua isovarpurämettä, jonka reunaosat ovat muuntuneet turvekankaiksi. Suon keskiosissa ovat melko luonnontilainen alue (vrt. rajaus kartassa 2). Suon kasvillisuuden valtalajeja ovat mm. tupasvilla, suopursu, suokukka, variksenmarja, kanerva, vaivaiskoivu, lakka ja karpalo. Haavistonnevalla on erityistä merkitystä linnustoalueena, sillä sen lajistoon kuuluvat mm. riekko, teeri, kurki, palokärki ja käki. Kuva 1. Haavistonneva

5 2. HAUTAPAKKA K, E, G ** uhanalaisluokituksen mukaisia lajeja lintudirektiivin 79/409/ETY liitteen I mukaisia lajeja Kartta 3. Hautapakalla on pienialainen vanhan metsän alue, jossa on runsaasti lahopuustoa, kolopuita ja maapuustoa. Alue on linnustoltaan ja kasvillisuudeltaan arvokas. Hautapakalla on vanhoja tervahautoja ja maa-aineksen otosta syntynyttä kumpareikkoa. Tervahaudoissa on pesäluolastoja. Paikan pesimälinnustoon kuuluvat ainakin palokärki, pohjantikka ja hippiäinen. Suuret haavat ja raidat ovat paikalle luonteenomaisia. Kenttäkerroksessa kasvaa runsaasti mm. pikku-, nuokku- ja isotalvikkia ja kevätpiippoa.

6 Kuva 2. Hautapakan vanhaa metsää. Kuva 3. Hautapakan kumpareikolla on mm. vanhoja tervahautoja.

7 3. HAUTAPAKAN KALLIOSELÄNTEET K,M,G * metsälain 1093/ luvun 10 mukaisia tärkeitä elinympäristöjä Kartta 4. Hautapakan avokallioalueilla on osin luonnontilaisena säilynyttä männikköä. Kuva 4. Avokallioilla kasvaa runsaasti harmaa-, valko- ja palleroporonjäkälää.

8 4. LÄHDE, 5. LOUHIKKO ja 6. LAMPI K,M,G ** metsälain 1093/ luvun 10 mukaisia tärkeitä elinympäristöjä Kartta 5 Palonkylän kuntoradan kupeessa on luonnontilainen ja metsälain suojaama kallionlakimännikkö (kohde 5). Sitä luonnehtivat lohkarekentät, isot siirtolohkareet ja luonnontilainen puusto. Kumpareen läheisyydessä oleva lampi ja lähteikkö lisäävät alueen arvoa. Kuva 5. Kohde 4 on lähde.

9 Kuva 6. Kohde 5 on luonnontilainen kallionlakimännikkö ja louhikko. Kuva 7. Kohde 6 on kallioaltaaseen muodostunut lampi.

10 7. RÄNKIMÄEN KALLIOALUE K,E,G ** metsälain 1093/ luvun 10 mukaisia tärkeitä elinympäristöjä lintudirektiivin 79/409/ETY liitteen I mukaisia lajeja 8 7 Kartta 6. Ränkimäen avokallioalueella on luonnontilaista männikköä ja pieniä rämejuotteja. Metsot käyttävät aluetta ruokailumaastonaan. Kuva 8. Ränkimäen avokallioalue.

11 Kuva 9. Metson ulosteita Ränkimäen kallioilla 8. RÄNKIMÄEN RÄME K,G,V * Ränkimäen kallioalueiden kupeessa on luonnontilainen isovarpuräme. Suon kasvillisuuden valtalajistoa ovat mm. tupasvilla, suopursu ja vaivaiskoivu. Kuva 10. Ränkimäen räme

12 9. PALONKYLÄN KALLIOALUE M,G,V ** metsälain 1093/ luvun 10 mukaisia tärkeitä elinympäristöjä lintudirektiivin 79/409/ETY liitteen I mukaisia lajeja 9 10 Kartta 7. Palonkylän kuntoradan lähiympäristössä on laaja avokallioalue, jonka luonnontilaisimmat osat on rajattu karttaan 7 (kohde 9). Kohde koostuu avokallioselänteistä, karukkokankaista, pienialaisista rämeistä ja rehevämmistä kallionalusmetsistä. Avokallioalueet ovat metsälain suojaamia. Alue on suosittua ulkoilualuetta ja mm. metso ja teeri käyttävät aluetta ruokailumaastonaan. Kuva 11. Rehevimmät metsäkuviot ovat avokallioiden tyvillä, sillä valumavedet pitävät ne kosteina.

13 Kuva 12. Kuivaa kangasmetsää ja karukkokangasta Palonkylässä. Kuva 13. Pienet räme- ja nevalaikut tuovat maisemaan vaihtelua ja monimuotoisuutta

14 10. PERKIÖNKORVEN KALLIOALUEET M,G,V * metsälain 1093/ luvun 10 mukaisia tärkeitä elinympäristöjä Vrt. kohde 9. Kuva 14. Perkiönkorven kalliolla on myös maapuustoa, joka lisää alueen arvoa.

15 11. PALVERANNANKALLION NEVA K,V * metsälain 1093/ luvun 10 mukaisia tärkeitä elinympäristöjä Kartta 8. Palverannankallioiden kupeessa on pienialainen neva, joka on metsälain suojaama luonnontilainen ja pienialainen suo. Valtalajeina ovat tupasvilla ja sarat. Kuva 15. Palverannankallioiden kupeessa oleva pienialainen neva.

16 12. RIISTAVALLIN KORPI K * metsälain 1093/ luvun 10 mukaisia tärkeitä elinympäristöjä Riistavallin alueella on runsaasti pienialaisia rämeitä ja korpia. Ne ovat kuitenkin suurelta osin ojitusten muuntelemia. Kohteessa 12 metsäojituksen jäljet ovat maisemoituneet, ja ojan liepeillä oleva korpi on luonnontilaisen kaltainen. Kohderajaukseen on valittu korven luonnontilaisin osa. Kuva 16. Riistavallin korpinotko.

17 13. AVUTTOMANMÄKI M,G * Kartta 9. Avuttomanmäen kallioalueen ja sen lähiympäristön puusto on nuorta männikköä, eikä luonnontilaista aluetta paikalla juurikaan ole. Kallioalueella on kuitenkin maisemallista merkitystä. Kuva 17.Avuttomanmäki

18 14. TERVAKALLION SIIRTOLOHKAREET M,G * Tervakallion pyöristyneillä siirtolohkareilla on maisemallista arvoa. Kuva 18. Tervakallion siirtolohkareet 15. LEMMIKEE E ** luontodirektiivin 92/43/ETY liitteen IV (a) mukaisia lajeja uhanalaisluokituksen (Rassi ym. 2000) mukaisia lajeja Lemmikeen pellonreunushaavikossa on liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalue. Lisäksi paikalla on tiltaltin pesimäreviiri. Kuva 19. Lemmikeen haapoja

19 16. PERKIONOJAN LIITO-ORAVAREVIIRI E ** luontodirektiivin 92/43/ETY liitteen IV (a) mukaisia lajeja uhanalaisluokituksen (Rassi ym. 2000) mukaisia lajeja Kartta 10. Perkiönojan kupeessa on puustoltaan n. 80 vuotta vanhaa tuoretta kangasmetsää ja korpea. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat mm. metsäalvejuuri, käenkaali, oravanmarja ja puolukka. Paikalla on liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalue. Rautiainen pesii alueella. Kuva 20. Perkiönojaa

20 Kuva 21. Liito-oravan papanoita Perkiönojalla. 17. RITOLAN LÄHTEET G ( *) A B Kartta 11. Ritolan lähteet eivät enää ole luonnontilaisia.

21 Kuva 22. Lähde A Kuva 23. Lähde B 18. LUHTALANMÄEN LIITO-ORAVAREVIIRIT K,E *** luontodirektiivin 92/43/ETY liitteen IV (a) mukaisia lajeja uhanalaisluokituksen (Rassi ym. 2000) mukaisia lajeja A B Kartta 12. Luhtalanmäessä on lehtipuuvaltaisia pellonreunusmetsiä, joissa on liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalue. Paikkaa luonnehtivat isot haavat ja koivut, mutta sekapuuna on myös kuusta. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. isoja pikkutalvikki, mesimarja ja metsäalvejuuri. Etelä- Pohjanmaalla harvinainen poimukellomörsky (sieni) kasvaa tässä osin lehtomaisessa metsässä.

22 Kuva 24. Luhtalanmäen pellonreunusmetsää (A). Kuva 25. Liito-oravan papanoita.

23 Kuva 26. Poimukellomörsky. Kuva 27. Liito-oravan ruokailuhaapoja (B).

24 19. LUHTALANMÄEN LIITO-ORAVAREVIIRI/ II E ** luontodirektiivin 92/43/ETY liitteen IV (a) mukaisia lajeja (liito-orava) uhanalaisluokituksen (Rassi ym. 2000) mukaisia lajeja (liito-orava) Kartta 13. Alue on puustoltaan vuotta vanhaa kuusivaltaista tuoretta kangasmetsää ja pellonreunushaavikkoa. Alueella on liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalue. Kuva 28. Liito-oravan elinpiiriä.

25 Kuva 29. Kolohaapoja. 20. NAVETTAMÄEN LIITO-ORAVAREVIIRI E,M ** luontodirektiivin 92/43/ETY liitteen IV (a) mukaisia lajeja (liito-orava) uhanalaisluokituksen (Rassi ym. 2000) mukaisia lajeja (liito-orava)

26 Kartta 14. Navettamäen varastoalueella on liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalue. Kuva 30. Liito-oravan elinpiiri ulottunee aidan molemmille puolille.

27 21. NAVETTAMÄEN LAMMIKKO E,K * Lammikko ja sitä reunustava puusto muodostavat peltoalueen eläimistölle ja vesilinnuille tärkeän suoja-alueen. Lammikon rantavyöhykkeen kasveihin kuuluvat mm. viiltosara, kurjenjalka, mesiangervo, pikkulimaska ja osmankäämi. Kuva 31. Navettamäen lammikko. 22. NAVETTAMÄEN SIIRTOLOHKAREET G * Navettamäen kupeessa olevassa peltosaarekkeessa on näyttävä siirtolohkareiden ryhmä. Kuva 32. Siirtolohkareet

28 23. AVOKALLIOALUE G,M * Kallioalueella on merkitystä paikallisena maisemakohteena, vaikka sen puusto onkin nuorta. Kuva 33. Avokallioalue.

29 24. TUORESLUOMA K,E,M,V,G *** metsälain 1093/ luvun 10 mukaisia tärkeitä elinympäristöjä uhanalaisluokituksen (Rassi ym. 2000) mukaisia lajeja (pikkutikka, liito-orava) luontodirektiivin 92/43/ETY liitteen IV (a) mukaisia lajeja (liito-orava) lintudirektiivin 79/409/ETY liitteen I mukaisia lajeja Kuva 34 K. 35 ja 36 K. 37 ja 38 Kartta 15. Tuoresluoma on pehmeisiin savimaihin uurtunut uoma, ja sen rannoilla on peltoja, niittyjä, metsiä ja pihapiirejä. Luoma ja sen varsilla kasvavat lehtipuustoiset metsät (harmaaleppä, tuomi, hieskoivu ja pajut) muodostavat tärkeän ekologisen käytävän alueen kasvi- ja eläinlajistolle. Rehevä rantakasvillisuus sitoo jyrkkää ja eroosioherkkää rantavyöhykettä. Myllykylässä on pieni koskijakso, ja sen partailla on lehtomaista kasvillisuutta; mm. kotkansiipi, hiirenporras ja korpi-imarre. Mm. pikkutikka ja liito-orava pesivät luoman rannoilla. Osa luomavarsista on muutettu tehokkaasti hoidetuiksi pihapiireiksi, ja ne ovat menettäneet merkittävimmät luontoarvonsa.

30 Kuva 34. Rehevää rantapuustoa ja pensastoa. Kuva 35. Tuoresluoman koskia.

31 Kuva 36. Kotkansiipiä Tuoresluoman varsilla. Kuva 37. Luoma mutkittelee savimaiden keskellä.

32 Kuva 38. Pikkutikan pesäkolo. 25. HEIKINKALLION LIITO-ORAVAREVIIRI JA VALKOVUOKOT K,E *** uhanalaisluokituksen (Rassi ym. 2000) mukaisia lajeja ( liito-orava) luontodirektiivin 92/43/ETY liitteen IV (a) mukaisia lajeja (liito-orava) Kartta 16.

33 Heikinkallion ja Tuomiluoman välissä on kuusivaltainen lehtoalue, jossa on liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalue. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat oravanmarja ja metsätähti, mutta myös nuokkuhelmikkää ja erityisesti valkovuokkoa on runsaasti. Osa alueesta on karumpaa mäntyvaltaista kangasmetsää, jossa kuitenkin kenttäkerroksen valtalajeina kasvaa ahomansikka, lillukka ja metsäalvejuuri. Kuva 39. Valkovuokkojen kasvupaikkana on luomaan laskeutuva rinnelehto.

34 26. KALLIOSALO K,M,V,G ** metsälain 1093/ luvun 10 mukaisia tärkeitä elinympäristöjä K. 40 ja 41 Kuva 42 Kartta 17. Kalliosalo on maisemallisesti merkittävä virkistysalue, jonka lakialueen männiköt ovat melko luonnontilaisia, ja siten metsälain suojaamia. Kalliosalon lounaispuolella on pienialainen vanhanmetsän alue, jossa kasvaa maisemallisesti merkittävää ylispuustoa (Kuva 42). Kuva 40. Kalliosalon luonnontilaista männikköä.

35 Kuva 41. Voimalinja halkoo Kalliosaloa. Kuva 42. Järeitä ylispuumäntyjä.

36 27. KULLAANMÄEN YLISPUUMÄNNYT K,M,V * Kartta 18. Kullaanmäen kuntoradan ympärillä on maisemallisesti merkittävä ylispuumäntyjen alue. Kuva 43. Kullaanmäen komeita ylispuumäntyjä.

37 28. KULLAANMÄENTIEN KOIVUKUJA K,M * (luonnonsuojelulain 1096/ luvun 29 mukaisia luontotyyppejä) Koivukuja on tärkeä maisemakohde. Kuva 44. Kullaanmäen koivukuja.

38 29. HÄRKILUOMA K,E,M,V,G ** Härkiluoma on tärkeä maisemakohde, ja alueen kasvi- ja eläinlajistolle tärkeä ekologinen käytävä. Luoma on uurtunut pehmeään savimaahan, ja jyrkkäreunaisena se on varsin eroosioherkkä. Luonnontilaiset ranta-alueet ovat tiheän tuomipensaston luonnehtimia. Kartta 19.

39 Kuva 45. Härkiluoman arvokkaimmat osat ovat tiheän rantakasvillisuuden peitossa. Kuva 46. Härkiluomaa peltojen keskellä.

40 30. NAHKALUOMA K,M,G * Vrt. kohde 29. Kartta 20. Kuva 47. Rehevää Nahkaluoman vartta.

41 31. TUOHISTONMÄKI K,E,G ** metsälain 1093/ luvun 10 mukaisia tärkeitä elinympäristöjä uhanalaisluokituksen (Rassi ym. 2000) mukaisia lajeja luontodirektiivin 92/43/ETY liitteen IV (a) mukaisia lajeja Kartta 21. Tuohistonmäessä on puustoltaan vuotta vanhaa kuusivaltaista tuoretta kangasmetsää ja kuusikkolehtoa. Lehtokasvillisuutta edustavat mm. kevätpiippo ja lehtokuusama. Paikalla on liitooravan lisääntymis- ja levähdysalue ja metsälain suojaama lähde.

42 Kuva 47. Lehtokuusama Tuohistonmäessä. Kuva 48. Tuohistonmäen liito-oravareviiriä.

43 32. TUOHISTONMÄEN MÄKITUPA K,M,V ** Kuva 49. Tuohistonmäen lähde. Mäkituvan pihapiirissä kasvaa rehevää niitty- ja metsäkasvillisuutta. Vanhat rakennukset muodostavat luonnontilaisen pihapiirin kanssa maisemallisesti merkittävän kokonaisuuden. Pihapiirin kasvillisuuteen kuuluvat mm. mesiangervo, oravanmarja, mesimarja, aitovirna, suoohdake, ojakellukka, karhunputki, ukonputki, niittyleinikki ja huopaohdake. Isot pihlajat j araidat reunustavat pihapiiriä. Kuva 50. Mäkitupa.

44 33. KUKKOLANMÄEN KUUSET K,M * C B A Kartta 22. Kukkolanmäessä kasvaa kolme maisemallisesti merkittävää isoa kuusta. Kuva 51. Kuusi A.

45 Kuva 52. Kuusi B. Kuva 53. Kuusi C.

46 34. SIIRTOLOHKARE M, G * A 35 B 36 Pellolla vesitornin länsipuolella on maisemallisesti merkittävä siirtolohkare. Kartta 23. Kuva 54.

47 35. KARRAPÖRRINMÄEN KORVET K,E * metsälain 1093/ luvun 10 mukaisia tärkeitä elinympäristöjä Karrapörrinmäen korvet ovat luonnontilaisen kaltaisia, ja niiden kenttäkerroksen valtalajistoon kuuluvat mm. metsäkorte, mustikka, metsäalvejuuri, pikkutalvikki ja nuokkutalvikki. Kuva 55. Korpi A. Kuva 56. Korpi B.

48 36. KARRAPÖRRINMÄEN KUUSI K, M * Kuva 57. Karrapörrinmäen länsireunalla on maisemallisesti merkittävä iso kuusi.

49 37. VESITORNINMÄEN YLISPUUT K, M * Vesitorninmäen itäreunassa on puustoltaan vanhaa tuoretta kangasmetsää, jossa kasvaa runsaasti maisemallisesti merkittäviä ylispuita. Kartta 24. Kuva 58. Järeitä ylispuumäntyjä.

50 38. NIKKOLAN POPPELI JA PIHDAT K, M * Kartta 25. Nikkolan sillan kupeessa ja Herkoolin kiinteistön pihapiirissä on useita maisemallisesti merkittäviä isoja puita; poppeli, pihtoja ja kuusia. Kuva 59. Nikkolan jättipoppeli ja Herkoolin pihapiirin pihdat ja kuuset ovat maisemallisesti arvokkaita.

51 39. VARIKONTIEN MÄNTY K, M * luonnonsuojelulain 1096/ luvun 29 mukaisia luontotyyppejä Kartta 26. Varikkotien mänty on maisemallisesti merkittävä kohde ja luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu. Kuva 60. Varikkotien mänty.

52 40. NIKKOLAN SUISTO M * Kartta 27. Luomansuu on maisemallisesti merkittävä kohde. Kuva 61. Patorakennelmia.

53 41. LEHTOPALSAMIN KASVUPAIKAT K ** Kartat 27 ja 28.

54 Lehtopalsami on voimakkaasti taantunut jokivarsilehtojen kasvilaji, ja sen kasvupaikkojen suojaaminen rakentamiselta ja tulokaslajeilta on suotavaa. Kuva 62. Lehtopalsami (vrt. kansikuva).

55 42. FOSSILAN JA RÖYSKÖLÄN LUHDAT K,M * Kartta 29. Fossilassa ja Röyskölässä on useita maisemallisesti arvokkaita pienialaisia rantaluhtia ja suistoja. Kuva 63. Luomat laskevat Kyrönjokeen rehevien luhtien kautta.

56 Kuva 64. Rehevät rantaluhdat pysäyttävät Kyrönjokeen valuvaa kiintoainetta. Kuva 65. Ratamosarpio on luhtien peruslajistoa.

57 43. MÄNNYT K, M * Kartta 30. Maisemallisesti merkittävä vanhojen mäntyjen ryhmä. Kuva 66. Maisemamännyt Kyrönjoen varressa.

58 44. YLI-KOKON LUHTA K,E,M *** Kartta 31. Yli-Kokon rantaluhta on kasvillisuudeltaan monimuotoinen maisemakohde. Reheviä niittylaikkuja täydentää monilajinen vesi- ja rantakasvillisuus; viiltosara, vesisara, ratamosarpio, uistinvita, vesitatar, rantaluikka, pystykeiholehti ja järvikorte. Rantavyöhykkeessä on pienialainen lehto, jossa kasvaa mm. lehtotähtimöä. Luhdan ja rantapensaston linnustoon kuuluvat mm. ruokokerttunen, punavarpunen, viita-kerttunen ja satakieli.

59 Kuva 67. Yli-Kokon luhtaa 45. HANNUKSELAN RANTAPENSASTO K, E ** Tiheässä rantapensastossa ja rannoilla on osin samaa kasvillisuutta ja eläimistöä kuin kohteessa 44. Kuva 68

60 46. RANTALUHDAT K,E,M ** Vrt. kohteet 44 ja Kartta 32. Kuva 69. Rantaluhtaa

61 47. SAARET K,M ** Vrt. kohteet 44,45 ja 46. Kuva 70. Viiltosara ja vesisara vallitsevat Kyrönjokeen muodostuneita särkkäsaaria.

62 48. KYRÖNJOEN RANTAMETSÄT K,E,M ** Kyrönjoen rantavyöhyke on tutkimusalueella pääosin rakennettua ja/tai osittain hoidettua asuinaluetta, peltoa tai niittyä. Tällä rantaosuudella rannan kuitenkin muodostaa yhtenäinen rantametsävyöhyke, jota vallitsevat lehtipuut; harmaaleppä, hieskoivu, tuomi, raita ja muut pajut. Rantametsällä on maisemallista merkitystä ja se tarjoaa myös suojaa alueen eläimistölle. Rantametsien linnustoon kuuluvat mm. punavarpunen, mustarastas, satakieli, lehtokerttu ja punakylkirastas. Kuva 71. Maatalousoppilaitoksen rantametsää.

63 49. KARJANMAAN NIITTY M,K * Kartta 33 Kuiva niitty on maisemallisesti merkittävä ja kertoo perinteisistä maankäyttömuodoista. Kuva 72. Karjanmaan rantaniitty.

64 50. KARJANMAAN RANTALAIDUN M * Rantalaidun on maisemallisesti merkittävä ja kertoo perinteisistä maankäyttömuodoista. Kuva 73. Karjanmaan rantalaidun.