SOIDEN LUONNONTILAISUUSASTEIKON SOVELTAMINEN JA SOIDEN ERITYISET LUONTOARVOT

Transkriptio

1 SOIDEN LUONNONTILAISUUSASTEIKON SOVELTAMINEN JA SOIDEN ERITYISET LUONTOARVOT Työpaja , Suomen ympäristökeskuksessa Muistio Siht.: Kaisu Aapala ja Aira Kokko (SYKE), Matti Kahra ja Jaana Kaipainen (MMM), Kirsi Kalliokoski (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus) Luonnos TYÖPAJAN YHTEENVETOA Ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö ja Suomen ympäristökeskus järjestivät asiantuntijatyöpajan aiheesta 'Soiden luonnontilaisuusasteikon soveltaminen ja soiden erityiset luontoarvot' (liite 1). Työpajan tavoitteena oli perehtyä luonnontilaisuusasteikkoon ja sen soveltamiseen, selvittää luokittelun toimivuutta sekä käydä ensimmäinen sidosryhmäkeskustelu erityisistä luontoarvoista. Työpajan järjestämisestä päätettiin soiden ja turvemaiden jatkovalmisteluryhmässä ( Ryhmän tehtävänä on tukea luonnontilaisuusasteikon yhdenmukaista käyttöä, siihen liittyvää erityisten luontoarvojen määrittämistä sekä tukea muita suostrategiaehdotuksen pohjalta käynnistettäviä toimenpiteitä. Lausunnot soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön sekä suojelun strategiaehdotukseen on pyydetty mennessä. Ministeriöt viimeistelevät soiden ja turvemaiden strategian saatujen lausuntojen perusteella. Työpajan keskusteluja ja muistiinpanoja hyödynnetään strategian toimeenpanossa ja erityisten luontoarvojen jatkovalmistelussa. Luonnontilaisuusluokittelu on keskeinen osa soiden ja turvemaiden strategiaa. Luokittelun asema vahvistuu, jos luokittelua ryhdytään käyttämään osana yleispiirteistä maankäytön suunnittelua. Luokittelulla ei ole varsinaista juridista statusta. Strategiaehdotuksen liitettä 12 kehitetään edelleen selkeämmäksi luonnontilaisuusluokittelua tukevaksi ohjeistukseksi. Liitteessä olevia havainnekuvia selkiytetään ja niihin liitetään luokitteluperusteet, kartta-aineisto sekä muu mahdollinen luokittelua selventävä materiaali. Luonnontilaisuusasteikon soveltamiseen ja käytännön tilanteita ratkaisemaan perustetaan ympäristöministeriön johdolla toimiva asiantuntijoista ja toimijoista koostuva työryhmä. Työryhmää avustaa turvetuotantoasioissa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, jolle ympäristöministeriö on antanut turvetuotannon ympäristön- ja luonnonsuojelun valtakunnallisen koordinointitehtävän. Suoalueen rajaus on erittäin merkittävä tekijä suoalueen luonnontilaisuutta arvioitaessa. Rajauksen perusteet ja kriteerit pitää päättää sekä laatia niistä mahdollisimman yksiselitteinen ohjeistus. Pohjois-Pohjanmaan ELYn ja maakuntaliiton yhteistyönä toteutetaan kesän 2011 aikana pilotti, jossa muun muassa kehitetään menetelmiä tarkasteltavan suoalueen rajaamiseksi. Työpajassa käytiin ensimmäinen sidosryhmäkeskustelu erityisistä luontoarvoista. Ehdotus erityisiksi luontoarvoiksi on valmisteltu LuTU-suoryhmässä. Ehdotuksessa käsiteltyjä teemoja ja asioita pidettiin pääsääntöisesti tärkeinä tarkastella erityisinä luontoarvoina. Ehdotus erityisiksi luontoarvoiksi valmistellaan ympäristöministeriön johdolla vuoden 2011 aikana asiantuntijatyönä keskeisiä sidosryhmiä kuulleen. Työpajan yhteydessä saatua palautetta hyödynnetään valmistelutyössä. Erityisistä luontoarvoista järjestetään työpaja vuoden 2011 syksyllä. (1/6)

2 TYÖPAJAN AVAUS JA TAVOITTEET Työpajan avannut Pekka Salminen ympäristöministeriöstä korosti, että työpajan päätavoitteena on perehtyä luonnontilaisuusasteikkoon ja sen soveltamiseen, selvittää luokittelun toimivuutta ja mahdollisia ongelmakohtia sekä käydä ensimmäinen sidosryhmäkeskustelu erityisistä luontoarvoista. Soiden ja turvemaiden kansallisen strategiatyön keskeisen linjauksen mukaan soita merkittävästi muuttava maankäyttö kohdennetaan jatkossa ojitetuille tai luonnontilaltaan muuten merkittävästi muuttuneille soille ja turv le. Eero Kaakinen Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta esitteli soiden ja turvemaiden strategiatyössä ( käytön kohdentamisen tueksi kehitettyä soiden luonnontilaisuusasteikkoa ja sen soveltamista. Eero Kaakinen esitteli myös lyhyesti alustavaa ehdotusta erityisiksi luontoarvoiksi, joita laaditaan asiantuntijatyönä YM:n johdolla vuoden 2011 aikana. Alustava ehdotus on valmisteltu LuTUsuoryhmässä 1. Työpajaan osallistui 59 henkilöä (liite 2). Työpajan ryhmätöissä (liite 3) keskityttiin luonnontilaisuusasteikkoon ja sen soveltamiseen soiden käytön kohdentamisessa (tehtävät 1 ja 2) sekä erityisiin luontoarvoihin (tehtävä 3). Yhteenvedot tehtävien 1 ja 2 ryhmätöiden tuloksista ovat liitteessä 4. RYHMÄTYÖT JA NIIDEN PURKU Tehtävä 1 ja tehtävä 2: Luonnontilaisuusasteikko sekä yleissuositus käytön kohdentamisesta Tehtävien 1 ja 2 yhteenvedot löytyvät liitteestä 4. Lisäksi keskusteluissa nousi esille seuraavia keskeisiä näkökohtia: - Ryhmien esille nostamat luokittelun perustelut kartoista ja ilmakuvista olivat samansuuntaisia, vaikka yksityiskohdissa oli eroja ja ehdotetuissa luokissa oli hajontaa. Jonkin verran keskustelu ryhmissä oli lähentänyt tulkintoja. Selkeämpi ja yksiselitteisempi ohjeistus voisi jatkossa vähentää tulkintaeroja luokittelussa. - Johtopäätökset käytön suhteen olivat pääosin samoja, koska alueet sijaitsivat runsaasti ojitetuilla alueilla. Johtopäätökset olisivat voineet muuttua tilanteessa, jossa alueet olisivat sijainneet vähemmän ojitetussa seutukunnassa tai kyseessä olisi ollut yhteiskunnallisesti tärkeä hanke. - Suoalueen rajauksen merkitys sen luonnontilaisuusluokan arvioinnissa nousi esille lähes kaikissa ryhmissä. Rajauksen perusteet ja kriteerit pitää päättää sekä laatia niistä mahdollisimman yksiselitteinen ohjeistus - Koska luonnontilaisuusluokitus on liukuva, luokittelua ehdotettiin täydennettäväksi väliluokilla eli + ja - -merkinnöillä. - Strategiaehdotuksessa olevan liitteen 12 havainnekuvien laatua kritisoitiin ja niihin myös kaivattiin perusteluja luokittelusta sekä välttämätöntä lisätietoa, muun muassa karttoja. Luonnontilaisuuden luokittelusta ja sen soveltamisesta tulisi tehdä ohje tai käsikirja, jossa on selkeät esimerkkitapaukset eri luokista, luokitteluperustelut sekä muu mahdollinen lisämateriaali. 1 Luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi -hankkeen yhteydessä perustettu suoasiantuntijaryhmä, joka on jatkanut työtään arvioinnin valmistumisen jälkeen jatkotyöryhmänä SYKEn vetämän hankkeen 'Luontotyyppien tilan parantaminen' puitteissa. (2/6)

3 - Luokittelulla ei ole varsinaista juridista statusta. Luokittelu on keskeinen osa soiden ja turvemaiden strategiaa. Suostrategia viimeistellään ja hyväksytään lausuntojen käsittelyn jälkeen syksyllä. Luokittelun asema vahvistuu, jos luokittelua ryhdytään käyttämään osana yleispiirteistä maankäytön suunnittelua. Tehtävä 3: Erityiset luontoarvot Erityisiä luontoarvoja käsiteltiin ryhmissä LuTU-suoryhmän laatiman luonnoksen pohjalta (liite 5). Kaikki ryhmät eivät ehtineet käsitellä koko paperia. Yleisesti vaikutti siltä, että esitetyssä paperissa käsiteltyjä teemoja ja asioita pidettiin pääsääntöisesti tärkeinä tarkastella erityisinä luontoarvoina. Jopa joitain lisäysehdotuksia nousi keskusteluissa esille. Todettiin, että erityisten luontoarvojen määrittämisessä on vielä paljon haastetta. Paitsi, että tulee listata olennaiset luontoarvot ja määrittää, millä maankäytön suunnittelutasolla tietoa voidaan edellyttää, erityisen haastavaa on pohtia, miten eri tekijöitä painotetaan keskenään ja miten niitä pisteytetään. Määritelmät kaipaavat myös vielä selkeyttämistä (esim. mikä on yleistason suunnittelu). Erityisten luontoarvojen pitää olla selkeästi määriteltäviä ja ennakoitavia. Varsin paljon keskustelua herätti se, mitä ja minkä tasoista tietoa tulee kerätä eri tilanteissa kuten yleispiirteisessä suunnittelussa/kaavoituksessa tai kohdekohtaisissa lupaprosesseissa. Asia liittyy myös siihen, missä vaiheessa ja millaisilla kohteilla (kuten eri luonnontilaisuusluokan kohteet) tarvitaan maastotöitä. Ryhmissä nousseita mielipiteitä kuvataan tarkemmin alla luontoarvokohtaisesti. Useammassa ryhmässä tuli esille, että kaikkein keskeisintä on selvittää jo yleispiirteisellä tasolla luontotyypit, erityisesti suoluontotyypit ja pienvedet, koska luontotyypit indikoivat hyvin muita luontoarvoja. Osassa ryhmiä korostettiin myös luonnontilaisia vaihettumisvyöhykkeitä metsien kanssa. Esitettiin myös, että maakuntakaavoituksessa tulisi tunnistaa alueita, joilla on vielä mahdollisuus turvata soiden ja metsien kokonaisuuksia. Ekologiset yhteydet/kytkeytyneisyys nousi merkittävänä esille monessa ryhmässä, joskin sen määrittämistä ja arvottamista pidettiin vaikeana. Lajitiedon kokoamisen tärkeydestä jo yleistason suunnittelussa esitettiin erilaisia mielipiteitä, ehkä yleisimmin oltiin kuitenkin sitä mieltä, että kohtuudella saatavissa oleva tieto tulee käyttää (tai ainakin linnut, kasvit) ja tarkemmat laji-inventoinnit tulee suorittaa toiminnanharjoittajan toimesta mahdollisessa lupavaiheessa. Merkittävin muutosehdotus liittyen eri suunnittelutasolla edellytettäviin inventointeihin liittyi siihen, että useissa ryhmissä katsottiin, että vesistövaikutukset kohdealueen ulkopuolisiin vesiin tulee selvittä jo yleistason suunnittelussa ainakin merkittävimpien vesistöalueiden ja Natura-vesien osalta (tätä edellyttää jo VAT ja vesienhoitosuunnitelmat). Perimmiltään on kysymys myös siitä, onko käytettävissä riittävästi resursseja ja monipuolisia osaajia maastoinventointeihin. Todettiin, että keskustelua vaatii edelleen se, kenen toimesta selvitystyöt tulee kulloinkin toteuttaa ja maksaa; mikä kuuluu valtion, mikä maakuntaliittojen/kuntien, mikä toiminnanharjoittajien maksettavaksi. Kaivattiin myös koulutusta luonnontilaisuusluokittelusta ja ehdotettiin luokittelijoille sertifiointimenettelyn tapaista menettelyä. Varsin yleisesti oltiin sitä mieltä, että erityisten luontoarvojen selvittäminen maastoinventoinnein jo yleistason suunnittelussa on olennaisinta 2 ja 3 luokan soilla. Keskusteluissa nostettiin myös esiin, että myös 1 ja 2 luokkien raja on merkittävä. Toisaalta nousi esiin myös mielipide, jonka mukaan olennaisinta olisi selvittä kunnolla 0-1 luokan kohteet, jotta voitaisiin osoittaa turpeenottoon (3/6)

4 kohteita ja näin pienentää paineita säilyvimpiin kohteisiin. Maastoinventoinnit ovat kalliita, joten yleisesti oltiin sitä mieltä, että maakuntatason suunnittelussa ei ole mahdollista tutkia kaikkia soita ja esim. niiden lajistoa tarkasti. Yhdessä ryhmässä esitettiin kuitenkin, että rajakohteiden luontoarvot tulisi selvittää mahdollisimman tarkasti myös yleispiirteisessä maankäytön suunnittelussa. Toisaalta todettiin, että on vaikea löytää "moniosaajia", jotka hallitsisivat kaikki erityiset luontoarvot. Keskusteltiin siitä, minkälaisia tietolähteitä on käytettävissä esim. kaavoituksen edellyttämissä selvityksissä. Todettiin, että viranomaisten käytössä olevissa tietokannoissa, kuten uhanalaisten lajien tietokanta, on puutteita. Nousi esiin myös mahdollisuus käyttää muita, internetissä avoimesti käytettävissä olevia rekistereitä (esim. hyönteistietokanta). Todettiin, että käytettävissä olevan tiedon tulee olla paikkaan sidottua, avointa ja kaikkien toimijoiden käytössä. Myös erityisiä luontoarvoja koskevassa keskustelussa nousi esille tarkasteltavan kohteen rajaus. Tarvitaan yhteinen käsitys siitä, miten tarkasteltava alue rajataan, koska se vaikuttaa arvoihin. Arvotettavan alueen rajaus tulee olla sama kuin luokittelussa. Seuraavassa on listattu eri ryhmissä (yhdessä tai useammassa) ja loppukeskustelussa esiin nousseita näkökohtia liittyen luonnoksessa esitettyihin erityisiin luontoarvoihin (myös kaikkia ryhmien tarkempia keskustelumuistiinpanoja tullaan hyödyntämään jatkovalmistelussa). I Luontotyypit - Prioriteetti korkea, indikoi muita luontoarvoja. - Uhanalaiset ja lakikohteet keskeisimmät tarkastella. Luontodirektiivin luontotyypitkin otettava huomioon, pohdittava vielä miten. EU:sta (ja luonnonsuojelulaista) tuleva velvoite parantaa suojelutasoa. Nyt kaikkien luontodirektiivin (liite I) suoluontotyyppien suojelutaso epäsuotuisa Suomen boreaalisella alueella. - Myös luontotyypin määrä ja laatu tulisi ottaa huomioon. - Suoluontotyypit keskeisimpiä. Myös kohdealueen pienvedet ja luonnontilaiset vaihettumisvyöhykkeet metsien kanssa nostettiin useammassa ryhmässä esille. - Lisättävinä nousi esiin yhdessä ryhmässä paikalliset suoyhdistymät, rinnesuot ja suometsämosaiikit. - Syytä tarkentaa, että sisävesillä tarkoitetaan tässä yhteydessä kohdealueen vesiä. - Vesiluontotyypit tulee ottaa huomioon jo yleistason suunnittelussa ainakin siltä osin, kun ovat selvitettävissä karttatarkasteluna ja maastossa käytäviltä kohteilta tarkemminkin. Lupaprosessissa otettava viimeistään huomioon. - Soihin liittyvien metsien tärkeys erityisenä luontoarvoina jakoi jossain määrin mielipiteitä ryhmissä. Usein pidettiin kuitenkin tärkeänä. Luonnontilaisen metsän määritelmää tulisi selventää määrittely METSO-kriteerien mukaisesti? - Jo yleistason kaavoituksessa tulisi selvittää ja ottaa huomioon säilyneet suo-metsämosaiikit. II Geomorfologiset arvot - Olisi määritettävä selkeämmin. Kaikki suot liittyvät johonkin moreeni- ym. muodostumaan. - Luonnontilaisuus ja geologisen kokonaisuuden edustavuus kannattaisi ottaa huomioon. III Lajiarvot - Epätasaisempaa tietoa käytettävissä kuin esim. luontotyypeistä. Maakuntatasolla tulisi hyödyntää ainakin kaikki kohtuudella saatavissa oleva tieto viranomaisrekistereistä ja erilaisista käytettävissä olevista kirjallisista ym. lähteistä. Ympäristöhallinnon rekistereissä kuitenkin puutteita. Nostettiin esille myös muut mahdolliset internetissä olevat julkiset rekisterit (esim. hyönteistietokanta). (4/6)

5 - Kasvillisuus/kasvilajsto olisi tärkeä selvittää myös maakuntatasolla, indikoi muitakin lajiarvoja (esim. perhoset suosii karuja, varpuisia soita). Toinen maakuntatasolla erityisesti esiin nostettu eliöryhmä oli linnut. - Myös sisävesissä huomioitava uhanalaisten lisäksi silmälläpidettävät lajit. - Myös maakunnallinen tilanne tulisi ottaa huomioon, samoin FINIBA sekä kansainväliset vastuulajit. - Arvokkaita myös muuttohaukan ja maakotkan potentiaaliset pesimä- tai reviirin oleellisena osana toimivat suot sekä metsähanhen sulkimissuot. Perusteluna mm., että ko. direktiivilajien kanta ei ole suotuista ja siksi on oltava soita, joille voivat laajentaa levinneisyysaluettaan. - Mistä resurssit ja osaajat selvityksiin, kuka maksaa selvitykset? Kaikkien kohteiden lajistoa ei voi maakuntatason suunnittelussa selvittää tarkasti maastoinventoinnein, miten priorisoidaan selvitettävät kohteet? Esitettiin mm. että rajakohteilta lajistoa voisi selvittää tarkemmin myös kaavoitusselvityksissä. Nousi esiin myös ehdotus, että lajistoselvityksissä priorisoitaisiin säilyneitä pienkohteita (1-2 ha). Suuremmat ojituksilta säilyneet kohteet todettaisiin arvokkaiksi jo automaattisesti (suurimmat kohteet, esim. Etelä-Suomessa yli 1 km 2 ) ja hieman niitä pienemmiltä selvitettäisiin vain luontotyypit. Esitettiin myös, että yleispiirteissä selvityksessä tulisi keskittyä selvittämään niitä asioita, joita ei selvitetä lupavaiheessa (esim. kytkeytyneisyys). IV Ojittamattoman suon pinta-ala/verkostorakenne - Ojittamattoman suon pinta-alan tulee olla erityinen luontoarvo. - Tarkat hehtaarirajat eivät hyviä. - Myös tunnistettava yleispiirteisessä suunnittelussa alueet, joilla säilynyt luonnontilaisten soiden ryppäitä. - Jäljellä olevan suon koko suhteessa maa-/seutukunnan keskimääräiseen suon kokoon. V Kytkeytyneisyys - Pitää ottaa huomioon jo maakuntatason suunnittelussa. Tulisi kuitenkin täsmentää, miten käytetään työkaluna. On hankala mitata ja ohjeistaa. - Asian merkitys nousemassa yhä tärkeämmäksi myös kansainvälisellä tasolla. - Tärkeää tunnistaa kytkeytyneisyyden kannalta tärkeät suot, mutta myös korostaa säilyneiden soiden keskittymiä. - Vaikutukset Natura-verkostoon, suhde Natura-arviointiin? VI Merkitys alapuolisille vesistöille - Tulisi ottaa huomioon jo yleistason suunnittelussa, ainakin merkittävimpien vesistöjen ja vaikutusten osalta. Tätä edellyttää myös VAT sekä vesipuitedirektiivi (vesienhoidon suunnittelu) ja luotodirektiivi (vaikutukset Natura-vesiin). Lisäarvot 1. Ennallistamistarve ja -mahdollisuudet - Olisi parempi ilmaista ennallistamisen helppous. Ehdotettiin myös nimeä ennallistamispotentiaali. - Perusteita käyttää lisäarvona esim. jos: Ennallistaminen on kustannustehokasta Suo liittyy suoraan arvokkaaseen suohon Suo on keskeinen osa erityissuojellun lajin saalistusaluetta/elinpiiriä Alueen omistaja haluaan ennallistaa suon Ojat ovat jo umpeen kasvamassa ja suo on alkanut palautua (vettymä). (5/6)

6 Tärkeää alapuolisen vesistöalueen ekologisen tilan parantamiseksi 2. Monikäyttöarvot - Esitettyjä pidettiin tärkeinä. Voisi lisätä listaan kulttuurihistorialliset arvot. - Kaikilla kouluilla tulisi olla lähisuo. - Porojen kesälaitumina tärkeät suot on jo poronhoitolainkin perusteella huomioitava. 3. Maisemalliset arvot - Lisäarvo jos näkyvällä paikalla, lähellä taajamaa. - Arviointi ja arvottaminen subjektiivista. - Maisemalla on myös juridinen arvo (VAT, LSL). - Luonnonrauha ja erämaisuus alueella, jolla lisääntyvä melu muuttaisi äänimaisemaa on lisäarvo. 4. Turpeen kertyminen (hiilen sitominen) - Tässä yhteydessä mahdoton arvioida suokohtaisesti. Vaihtelee erilaisilla soilla/eri ojitustilanteissa. - Pitäisi olla hiilen varastointi ei sitominen. Hiilen sitominen hankala asia, eikä siitä saa lyhyen aikavälin mittaria. TYÖPAJAN LOPETUSPUHEENVUORO Pekka Salmisen totesi työpajan lopetuspuheenvuorossa, että ryhmien välinen hajonta oli vähäistä: Kohteet oli tarkoitus valita osoittamaan, että luokittelua pystytään tekemään pääosin johdonmukaisesti ja siten, että luokittelijat voivat päästä samaan tulokseen, jos käytettävä aineisto on riittävä. Eri ryhmien keskustelut olivat rakentavia ja samansuuntaisia, ja siltä osin työpaja on täyttänyt etukäteen asetetut odotukset. Ehdotus soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön sekä suojelun strategiaksi on parhaillaan lausuntokierroksella. Ministeriöt viimeistelevät strategian saatujen lausuntojen perusteella. Syksyllä selviää lopullisesti, millaista suostrategiaa lähdetään toimeenpanemaan. (6/6)