Maanantaiseminaari VARHAINEN SOSIOEMOTIONAALINEN KYVYKKYYS KIELELLISEN KEHITYKSEN SUUNTAAJANA

Transkriptio

1 VARHAINEN SOSIOEMOTIONAALINEN KYVYKKYYS KIELELLISEN KEHITYKSEN SUUNTAAJANA Leila Paavola-Ruotsalainen Tutkijatohtori Child Language Research Center () Lapsenkielen tutkimuskeskus ( Johdanto 1/4 Sekä sosioemotionaalinen että kielellinen kehitys lähtevät liikkeelle lapsen tarpeesta päästä yhteyteen ympäristönsä kanssa Vastasyntynyt reagoi itsestään ja ympäristöstään saamiinsa aistimuksiin kokonaisvaltaisesti ja tiedostamattomasti Vauva pystyy kuitenkin jo varhain tekemään alkeellisia havaintoja häntä hoitavien aikuisten tunteista ja aikomuksista, sillä hänellä on synnynnäisesti valmiudet kiinnittää huomionsa erityisesti ihmiskasvoihin, ääneen ja kehon liikkeisiin 1

2 Johdanto 2/4 Varhaiset yhteydenpitokeinot (itku, suuntautuminen kohti hoitajaa, katsekontakti, hymy, jokeltelu ja takertuminen) houkuttelevat vanhempaa vuorovaikutukseen Aikuisen toiminnan merkitys vuorovaikutuksen aloittajana ja ylläpitäjänä korostuu erityisesti vauvan ensimmäisten elinkuukausien aikana Kasvuympäristö on ratkaisevassa asemassa tukemaan vauvaa myös hänen omien reaktioidensa säätelyssä huolimatta siitä, että reaktioiden herkkyys ja voimakkuus eli temperamentti määräytyy geneettisesti (Keltikangas- Järvinen, 2008; Stern, 1985) Johdanto 3/4 Aivotutkimusten löydökset varhaisten vuorovaikutussuhteiden ja niihin liittyvien tunnekokemusten merkityksestä vauvan aivojen kehitykseen valottavat ihmisen biologisen kehityksen tiivistä yhteyttä kasvuympäristöön (McCrory ym., 2011; Pihko, 2013) Mäntymaa ym., 2003, s

3 Johdanto 4/4 Lapsen kehityksen hermostollinen perusta rakentuu useiden vuosien ajan syntymän jälkeen Eniten kehittyvät aivojen otsalohkossa sijaitsevat alueet, jotka ovat avainasemassa myöhemmän sosiaalisen oppimisen ja sosiaalisen kyvykkyyden kannalta Syntyvät aivokuoritason hermoverkkoyhteydet rakentavat puitteet myös tunnesäätelyyn Esityksen jäsentely Sosioemotionaalinen kyvykkyys Käsitteen määrittely Kehityksen keskeiset merkkipaalut Vanhempi lapsivuorovaikutuksen rooli Sosioemotionaalisen ja kielellisen kehityksen yhteydet 3

4 Sosioemotionaalinen kyvykkyys Jaetun tarkkaavuuden taidot varhaisia merkkejä sosiaalisesta kyvykkyydestä Sosioemotionaalinen kyvykkyys ilmenee lapsuusiässä myönteisessä vuorovaikutuksessa ja kommunikoinnissa, toisten aikomusten ja tunteiden osuvassa havaitsemisessa ja tulkitsemisessa sekä omien tunteiden ja käyttäytymisen säätelyssä (Bornstein ym., 2010; van der Aalsvoort, 2011) Yksinkertaista määritelmää vaikea löytää Sosioemotionaalinen kehitys Tarkastelu irrallaan muusta kehityksestä onnistuu oikeastaan vain teoriassa Kombinaatio sosialisaatiosta ja emotionaalisuudesta Sosialisaatio tarkoittaa lapsen kehittymistä yhteisön jäseneksi vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa Emotionaalisuus on kykyä ymmärtää kokemuksiin liittyviä tunteita (esim. suru) tai tilanteisiin liittyviä tunnetiloja (esim. surullisuus) Normaalisti edennyt emotionaalinen kehitys heijastuu ihmisestä tasaisuutena sekä kykynä tuntea aidosti ja herkästi Ongelmat emotionaalisessa kehityksessä voivat puolestaan johtaa ahdistuneisuuteen, levottomuuteen ja tunteettomuuteen 4

5 Vrt. varhaisten kommunikointitaitojen kehitys 1/3 Katse- ja hymykontakti 2 3 kk Vuorottelu Varhaisten vuorovaikutustilanteiden myötä vauva saa kokemuksia omien sisäisten tunne- ja mielentilojensa ilmaisemisesta ja siitä, miten ympäristö vastaa niihin Vrt. varhaisten kommunikointitaitojen kehitys 2/3 Noin 6 kk iästä lähtien suuntautuminen ympäröivään maailmaan kiinnostus esineisiin Kiinnostus toisen tarkkaavuudesta ja siihen vaikuttamisesta Lapsi suuntaa huomionsa vuorovaikutuksen olennaisiin piirteisiin (esim. katsekontakti, huomion saaminen ja jakaminen) sekä vuorovaikutustilanteisiin liittyviin emotionaalisiin ja vähitellen myös kielellisiin ilmauksiin 5

6 Vrt. varhaisten kommunikointitaitojen kehitys 3/3 Noin 8 9 kuukauden iästä lähtien lapsi alkaa käyttää eleitä, katsetta ja ääntelyä selvästi kommunikatiivisessa tarkoituksessa Keskeisintä tavoitteelliseksi kommunikoijaksi kehittymisessä on, että lapsi tulee tietoiseksi siitä, että asioita ja kokemuksia voidaan jakaa toisen ihmisen kanssa ja että myös toiset ihmiset toimivat tavoitteellisesti (Tomasello, 1999, 2001) Kommunikoinnin tavoitteellisuuden oivaltamisen myötä lapsen kyky käyttää erilaisia kommunikointikeinoja alkaa kehittyä voimakkaasti (Laakso, 2014; Launonen 2007; Paavola, 2011) Vanhempi lapsi-vuorovaikutuksen rooli 1/6 Vuorovaikutus välttämätöntä, jotta lapsi voisi kehittyä Kiintymyssuhdeteorian (tai kiinnittymisteorian) mukaan lapsella on synnynnäinen tarve hakea turvaa lähellä olevalta aikuiselta (Bowlby, 1969; ks. myös Hautamäki, 2001; Sinkkonen, 2003) Vanhemman sensitiivisen eli herkän, johdonmukaisen, kuhunkin tilanteeseen ja lapsen tarpeisiin nähden sopivan toiminnan myötä lapsi oppii luottamaan siihen, että hän saa tarvitessaan tukea ja apua lapselle muodostuu turvallinen kiintymyssuhde vanhempaansa 6

7 Vanhempi lapsi-vuorovaikutuksen rooli 2/6 Vanhemman sensitiivisyys on myös tunteiden jakamista vuorovaikutuksessa ja se auttaa lasta luomaan tunteille merkityksiä ja näin ohjaa häntä vähitellen itse säätelemään tunteitaan (Kalland, 2006) Sensitiivinen äiti pystyy muovaamaan käyttäytymistään lapsen fysiologisten ja emotionaalisten tarpeiden sekä myös kehitystason mukaan (Claussen & Crittenden, 2003) Vanhempi lapsi-vuorovaikutuksen rooli 3/6 Lapsen kokemus turvallisuudesta ja jatkuvuudesta mahdollistavat aggressiivisten tunteiden käsittelyn omassa mielessä ja samalla yllykkeet ilmaista tällaisia tunteita toiminnan kautta vähenevät Ongelmat voivat ilmetä paitsi eksternalisoivina oireina (käytöshäiriöt) myös internalisoivina eli tunne-elämään liittyvinä oireina, joita ovat esimerkiksi masennus ja ahdistus (Moilanen ym., 2011) 7

8 Vanhempi lapsi-vuorovaikutuksen rooli 4/6 Vanhemman sensitiivisyyden on havaittu olevan yhteydessä myös lapsen tavoitteellisen kommunikoinnin taitojen sekä puhutun kielen osalta erityisesti ymmärtävän kielen kehitykseen (Laakso ym., 1999; Landry ym., 1997; Paavola, 2006; Tamis-LeMonda ym., 2001) Vanhempi lapsi-vuorovaikutuksen rooli 5/6 Lapselle suunnattu puhe eli ns. hoivapuhe antaa tietoa kielen sanoista, rakenteesta ja toiminnasta Äidin puhe, joka kuvaa osuvasti lapsen mielentiloja ja meneillään olevaan toimintaa, ilmentää lapsen perusturvallisuutta rakentavaa äiti lapsi-vuorovaikutusta (Meins ym., 2001) Koren-Karien ym. (2002) tutkimuksessa sekä äidin sensitiivisyys että lapsen turvallinen kiintymyssuhde olivat yhteydessä äidin kykyyn tunnistaa lapsen toiminnan taustalla olevat motiivit ja tunnetilat kokonaisvaltaisesti sekä kykyyn pukea ne sanoiksi positiivisella ja lapsen näkökulmaa korostavalla tavalla 8

9 Vanhempi lapsi-vuorovaikutuksen rooli 6/6 Tärkeää huomioida, että myös lapsi on vuorovaikutuksen aktiivinen osapuoli, joka omalla toiminnallaan vaikuttaa vanhemman herkkyyteen tunnistaa hänen viestejään Esimerkiksi keskosuuden, kroonisten sairauksien ja vammaisuuden sekä myös lapsen temperamentin on esitetty vaikuttavan äidin tapaan olla vuorovaikutuksessa (Beckwith ym., 2002) Yhteydet sosioemotionaalisen ja varhaisen kielellisen kehityksen välillä 1/3 Jotta lapsesta tulisi tehokas kommunikoija, hänen tulee olla kiinnostunut sosiaalisuudesta (Bartolotta, 2014) Varhainen tunnekokemusten ja myös katseyhteyden jakaminen sekä hieman myöhemmin mielenkiinnon kohteiden ja tavoitteiden jakaminen vahvistavat paitsi minätunteen myös tavoitteellisen kommunikoinnin kehitystä (Stern, 1985) Sekä varhaisessa kielellisessä että sosioemotionaalisessa kehityksessä merkittävää yksilön oivallus, että hän itse ja myös toiset ihmiset ovat tavoitteellisia toimijoita 9

10 Yhteydet sosioemotionaalisen ja varhaisen kielellisen kehityksen välillä 2/3 Kielelliset ongelmat ovat haaste vuorovaikutuksen toimivuudelle Lapsi ei välttämättä ymmärrä mitä hänelle puhutaan tai muut eivät ymmärrä hänen epäselvää puhettaan Jos lapsen kieli ei kehity, hänen keinonsa ilmaista itseään, käsitellä tunteitaan ja sosiaalistua jäävät puutteellisiksi Kielen kehityksen ongelmat voivat altistaa lasta psyykkisille häiriöille ja häiritsevälle käytökselle (Asikainen, 2004; Poikkeus ym., 2014). On vaikea sanoa, ovatko mahdolliset sosioemotionaaliset ongelmat viivästyneen tai poikkeavan kielen ja puheen kehityksen syy vai seuraus Yhteydet sosioemotionaalisen ja varhaisen kielellisen kehityksen välillä 3/3 Carson ym. (1998) n=11, verrokkeja n=52, ikä ka. 25,7 kk Lapsilla, joilla oli viivästynyt puheen kehitys, oli verrokkeja enemmän käytösongelmia sekä ahdistus- ja masennusoireita, sulkeutuneisuutta ja univaikeuksia Rescorla ym. (2007) 2 erillistä tutkimusta, toisessa 83 lasta ja toisessa 103 lasta, ikä kk Löytyi yhteys sanaston tason ja sulkeutuneisuuden välillä Zubrik ym. (2007) N=1766, ikä 24 kk Laaja tutkimus, jossa tarkasteltiin varhaisen kielen kehityksen esiintyvyyttä, ennustavia tekijöitä ja samaan aikaan esiintyviä tekijöitä Kielen ja puheen kehityksessä viivästyneet lapset saivat poikkeavia pistemääriä arvioitaessa eksternalisoivia ja internalisoivia oireita 10

11 Lapsenkielen tutkimuskeskuksen hanke Tarkastellaan varhaista kielellistä kehitystä (18 36 kk) ja siihen vaikuttavia tekijöitä N = 60 Tässä tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena on vaihtelu kielellisessä kehityksessä muutoin normaalisti kehittyvien, terveiden lasten keskuudessa Tutkimusaineisto kerätään postitse lähetettävillä kyselylomakkeilla ja/tai kotikäyntien yhteydessä, kun lapset ovat 18, 24, 30 ja 36 kuukauden ikäisiä Kotikäyntien aikana kerätään videoaineistoa ja tehdään erilaisia lapsen kielellistä kehitystä mittaavia testejä Yhteenveto alustavista tuloksista Näyttäisi siltä, että sosioemotionaalinen kyvykkyys ja varhaiset kommunikointitaidot (18 kk) kehittyvät käsi kädessä Sosioemotionaalinen kyvykkyys (18 kk) luo pohjaa ja suuntaa myös hieman myöhempää sanaston kehitystä (24 kk) Eksternalisoivien ongelmien negatiivinen yhteys tuottavan sanaston kehitykseen nousee varsin selkeästi esille Tulokset ovat samansuuntaisia, kun tarkastellaan hieman myöhempää kehitystä (sosioemotionaalinen kyvykkyys ja eksternalisoivat ongelmat 30 kk ja sanaston taso 36 kk) 11

12 Lopuksi 1/3 Varhaisen kielellisen ja sosioemotionaalisen kehityksen voidaan ajatella hyvinkin pitkälle lomittuvan toisiinsa Kehitystä säätelevät monet erilaiset tekijät Viivästynyt tai poikkeava kielen ja puheen kehitys saattaa lisätä sosioemotionaalisten ongelmien ja käytöshäiriöiden riskiä Negatiivinen yhteys tuottavan sanaston tason ja eksternalisoivien ongelmien välillä voi olla nähtävissä jopa sellaisessa lapsiryhmässä, jossa kehitys etenee normaalivariaation puitteissa Lopuksi 2/3 Kielellisen kehityksen ongelmien varhainen tunnistaminen ja kehityksen tukeminen tärkeää lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta Suunnattaessa kuntoutusresursseja olisi tärkeää huomioida myös ns. late talker -lapset 12

13 Lopuksi 3/3 Koska vanhempi lapsi-vuorovaikutusta voidaan pitää merkittävimpänä varhaista kehitystä säätelevänä ympäristöllisenä tekijänä, on tärkeää tarjota vanhemmille mahdollisuus työstää suhdettaan lapseen ja ohjata heitä toimimaan vuorovaikutuksessa lapsen kanssa niin, että se tukisi lapsen kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla YHTEYSTIEDOT: Leila Paavola-Ruotsalainen Humanistinen tiedekunta / Logopedia ja Lapsenkielen tutkimuskeskus Oulun yliopisto Sähköposti: leila.paavola-ruotsalainen@oulu.fi 13