Luottamus lastensuojelussa Monitoimijaisen yhteistyön rakentuminen

Transkriptio

1 Luottamus lastensuojelussa Monitoimijaisen yhteistyön rakentuminen VERSON AAMUKAHVIT PORVOOSSA Tiina Muukkonen, YTM, VTL kehittämispäällikkö Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyö Ensi- ja turvakotien liitto 1

2 Monitoimijainen yhteistyö teoria 1 Erikoistuneiden ammattilaisten kyky ratkaista yksin monisärmäisiä ongelmia on rajoittunut (Loxley 1997) Monitahoiset pulmat vaativat riittävän pitkäkestoisia ja intensiivisiä, monelta tasolta tulevia tukitoimia (Heino 2008) Yhteistyö sateenvarjokäsite (Isoherranen 2012) Monitoimijainen yhteistyö Kuvaa lastensuojelun kontekstissa tehtävää yhteistyötä, mutta ei mitään tiettyä yhteistyön menetelmällistä suuntausta Tutkimuksissa käytetty (Seikkula & Arnkil 2009, Poikela 2010, Horwath & Morrison 2007), muttei täsmennetty käsite 2 Ottaa vahvasti asiakkaat toimijoiksi

3 Yhteistyöstä yhteistoimintaan teoria 2 Kolme teoriaa yhteistyöstä (Loxley 1997) Systeemiteoria Sosiaalisen vaihdon teoria Yhteistoiminnan teoria Kaikissa teorioissa luottamus on merkittävä Integroitunut yhteistoiminta yhteistyön edistynein muoto ja se edellyttää luottamusta (Loxley 1997) Yhteistyön viisi kategoriaa: kommunikointi, rajattu yhteistyö, koordinoitu yhteistyö, syvempi yhteistyö ja integroitu yhteistyö (Horwarth & Morrison 2009) Integroitunut yhteistyö on yhteistoimintaa, jossa luottamusta rakentavat vastavuoroisuus, suhteiden jatkumo sekä vastaamisherkkyys 3

4 Tutkimusasetelman käytäntötutkimuksellisuus Tutkimustehtävät 1. Kuvata monitoimijaisen yhteistyön rakentumista lastensuojelussa 2. Etsiä integroituneen yhteistyön edellytyksiä Käytäntötutkimus (Saurama & Julkunen 2009, Satka 2005, Uggerhøj 2014) Lähestymistapa Tutkimus nivoutuu osaksi käytännön työtä Tutkimuskeskustelut aineiston keruutapana 14 casen työ ja sen tutkiminen yhdistyivät hetkeksi Mukana asiakkaat, lastensuojelun ja päivähoidon, koulun tai päihdepalvelun työntekijät 4

5 Aineisto Perheiden tilanne 5 Lähtökohtaisesti kaikki 14 casen lapset olivat avohuollon asiakkaita, asiakkuus kestänyt vähintään puolitoista vuotta Asiakkuussuhteita perheellä enimmillään 18, vähimmillään neljä, keskimäärin kahdeksan Perheet ottivat puheeksi 115 yhteistyösuhdetta perheenjäsenten ja viranomaisten välillä Tutkimuskeskustelut 59 osallistujaa Koski 24 lasta, iät 1,5-16 vuotta Muuttuivat 336 sivuksi aineistoa

6 Kaksivaiheinen analyysi: Analyysi 1) laadullinen sisällönerittely (induktiivinen) ja 2) teoriaohjaava sisällönanalyysi (deduktiivinen) Yhdistin nämä, jolloin käytin abduktiivista päättelytyyliä Integroituneen yhteistoiminnan merkittävin tekijä on luottamus. Se syntyy sitoutumisesta ja vähäiseksi koetuista riskeistä (uhista/ haitoista/ esteistä) (Loxley 1997): etsin aineistosta yhteistyön sitoutumisja riskipuhetta (analyysiyksiköitä), jotka kertoivat luottamuksesta tai sen puutteesta 6

7 Luottamusta luova ulottuvuus sitoutumisen ja riskin tihentymä 1. Kokemus muutoksen ja avun tarpeesta Asiakkaan kokemus otetaanko vakavasti? Kumppaneiden oikeus määritellä tarve lähteä avuksi Avun tarve muuttuu säännönmukaisesti, mutta tarvetta ei välttämättä päivitetä yhdessä, eivätkä palvelumuutokset perustu yhteiseen arviointiin tarjotaan vääriä palveluita vähentää sitoutumista 7

8 8 Luottamusta luova ulottuvuus sitoutumisen ja riskin tihentymä 2. Yhteisen tiedon tuottaminen Oikea ja tarpeen mukainen tieto lisää sitoutumista Lastensuojelun tietorooli usealla tavalla erityinen: o toimi perheiden toiveesta tiedon välittäjänä, varmistajana ja vahvistajana o Toive avoimemmasta tiedonvaihdosta kohdistui lastensuojeluun Jaettua tiedonmuodostusta pidettiin ideaalina Kokonaiskuvan saaminen ei ole mahdollista, ellei sitä yhdessä luoda Päivähoidolla ja koululla paljon tietoa, jota he eivät jakaneet perheen eivätkä lastensuojelun kanssa.

9 Luottamusta luova ulottuvuus sitoutumisen ja riskin tihentymä 3. Yhteisten tavoitteiden ja keinojen löytäminen Sama tavoite sitouttaa, ongelman ei tarvitse olla jaettu Toiveena mutkattomat yhteiset keskustelut ja yhteydenpito Tukitoimista välittömästi apua, vanhempien toiveet käytännönläheisiä: neuvoja ja palautetta vanhemmuuteen Vanhemmat toivoivat apua päivähoidosta ja koulusta Kumppaneiden keinot ja osaaminen vanhempien kanssa työskentelyyn kaipaa vahvistusta 9

10 Luottamusta luova ulottuvuus sitoutumisen ja riskin tihentymä 4. Vuorovaikutuksen tapojen hyväksyminen Arvostava ja kunnioittava vuorovaikutus sitouttaa yhteistyöhön Jos vuorovaikutus koettiin huonona, se heikensi luottamuksen edellytyksiä ja sitoutumista Vuorovaikutuksen tyyli saattoi muodostaa esteen yhteistyön teolle Loukkaava tai epäsopiva tyyli sai vetäytymään yhteistyöstä Kaikki osapuolet arvostivat kuuntelua, avoimuutta ja kunnioittavaa puhetyyliä 10

11 Luottamusta luova ulottuvuus sitoutumisen ja riskin tihentymä 5. Yhteistyöstä hyötyminen Vanhemmat: apua arkeen, muutosta lapsen ongelmaan, huolen jakamista, neuvojen saamista, hyvinvoinnin paraneminen Yhteistyökumppanit: tiedon jakaminen, saaminen ja yhdessä kokoaminen Jos ei koe hyötyvänsä yhteistyöstä, on myös epävarma sitoutumisessaan 11

12 Luottamusta luovien ulottuvuuksien kehä 1. Kokemus muutoksen ja avun tarpeesta 5. Yhteistyöstä hyötyminen LUOTTA- MUS 2. Yhteisen tiedon tuottaminen 4. Vuorovaikutuksen tapojen hyväksyminen 3. Yhteisten tavoitteiden ja keinojen löytäminen 12

13 Pohdintaa Luottamus suhteissa ja suhteiden verkostossa Lastensuojelun monitoimijainen yhteistyössä arvostetaan asiakkaaseen kiinnittynyttä, suhdeperustaista työtä Yhteistyö rakentuu asiakkaan suuntaan usein rinnakkaisista suhteista, haasteena yhteistoimintaan pääsy Milloin tarvitaan integroitua, milloin riittää vähempi? Yhteistyö ei näytä perustuvan ensisijaisesti luottamuksen rakentumiselle, luottamuksen syntyyn ei pyritä 13

14 Pohdintaa Suhteissa tapahtuva yhteistyön arviointi Arviointi vahvistaa yhteistyötä, antaa sille suuntaa ja tuo onnistumiset esiin Yhteistyöhön lähtemisen arviointi lapsen tilanteen perusteella? Lapsen osallisuus monitoimijaisessa yhteistyössä Mitä pohdintoja sinulla heräsi? 14

15 Monitoimijaisen yhteistyön abc -malli A. PERIAATTEISTA ORIENTAATIOON B. ENNAKKOVALMISTELU C. KOHTAAMINEN D. JÄLKITYÖ Etelä-Suomen Kaste, Lapsen ääni hanke sekä Heikki Waris instituutti ja Socca taustayhteisöinä. Helsingin Kaarela ja Kallio, Vantaan Myyrmäki ja Espoon Matinkylä-Olari lastensuojelun alueina ja kumppaneina alueella toimivat koulut (HKI), päiväkodit (Vantaa) ja päihde- ja mielenterveyspalvelu (Espoo) olivat toimijat, jotka asiakkaidensa kanssa kehittivät mallin ja testasivat sitä. 15

16 Yhteistyön periaatteista orientaatioon Monitoimijaisessa työssä halutaan sitoutua seuraaviin asiakkaiden ja työntekijöiden määrittämiin periaatteisiin: Turvallisuus. Vanhempien mielestä pelko on asiakkaan yleinen tunne lastensuojeluun tullessa, tilanne on rankka ja pelottava. Siksi on tärkeää luoda tilanteisiin turvallisuuden tunnetta. Turvallisuus on hyvän kohtaamisen elementti. Arvostus, Kunnioitus ja Luottamus. Nuorten mielestä turvallisuus ja luottamus tulee siitä, kun voi kokea olevansa arvostettu. Nuorten ja vanhempien mielestä he voivat luottaa työntekijään, jos he voivat kokea arvostusta, että työntekijä näkee lapsen ja vanhemman kokonaisena; ongelmien lisäksi hyvät asiat ja vahvuudet. Arvostuksen ja kunnioituksen ilmapiirissä rakentuu luottamus ja turvallisuus. Välittäminen. Vanhempien mielestä hyvä kohtaaminen tulee siitä, että kokee välittämistä, myötätuntoa. Se syntyy inhimillisestä ihmisten kohtaamisesta. Tuodaan esille mahdollisuuksia ja eletään toivon pedagogiikkaa. Vanhemmat haluavat myös, että työntekijät tutustuvat lapseen ja tapaisivat lapsia enemmän kuin nyt tapaavat. Vanhempien vertaisryhmän tärkein viesti ammattilaisille on: välittäkää lapsista! Ratkaisukeskeisyys. Jos kertoo ongelman, niin pitää esittää myös ratkaisuehdotus, jossa on itse mukana. 16 Kehrä II Monitoimijainen lastensuojelutyö, Muukkonen

17 KIINNOSTAA: - Miten huolehditte yhteistyön periaatteista? - Miten yhteistyö pysyy houkuttelevana? - Mikä kohta luottamuksen rakentumisessa on se vaikein? - Jos luottamus on tunne, miten se sopii ammatillisiin käytäntöihin?

18 18 Tapaamisen ennakkovalmistelu Neuvottelu pitää valmistella yhdessä vanhempien kanssa Neuvottelu pitää valmistella yhdessä lapsen/nuoren kanssa Lapsen/nuoren valmistaminen/valmentaminen neuvotteluun Lapsen valmentamisen tekee se työntekijä, joka tuntee lapsen parhaiten sekä vanhemmat (vanhempia pitää valmentaa valmennustehtävään) Nuori saa miettiä/päättää ketkä kutsutaan neuvotteluun Haluaako nuori oman tukihenkilön tai ystävän mukaan? Kaikkien paikallaolijoiden pitää oikeuttaa läsnäolonsa nuoren neuvottelussa/kohtaamisessa Jos paikalle sellainen henkilö, jota nuori ei toivo, niin tämä pitää perustella erityisesti nuorelle Kenen tehtävä on valmentaa lapsi ja vanhemmat neuvotteluun? joka tuntee lapsen parhaiten, tapaamisen ehdottaja, puheenjohtaja? aina myös vanhemmat valmentamaan lastaan neuvotteluun päätös siitä, kuka valmentaa lasta, on puheenjohtajalla/koollekutsujalla:

19 Tapaamisen valmistelut asiakkaan kanssa Lapsen/ nuoren valmentaminen on tärkeää, etteivät asiat tule ensimmäistä kertaa puheeksi neuvottelussa ja lapsi pystyy valmistautumaan henkisesti tilanteeseen. Mistä tapaamisessa puhutaan ja miksi: kysytään ja kerrotaan Keitä kutsutaan paikalle: kysytään ja kerrotaan Lupa puhua: lapsella, vanhemmilla, viranomaisilla Mitä asiakas haluaisi ottaa esille; pystyykö, uskaltaako? Asiakkaan tunteet tapaamista kohtaan, mikä on fiilis tulla tapaamiseen Asiakkaan aikaisemmat kokemukset Mitkä ovat odotukset 19

20 Yhteistyö monitoimijaisessa tapaamisessa 0. Ennakkovalmistelut 1. Fyysinen tila kuntoon: tilan varaus, rauhallisuus, neutraalius, istumapaikat, voi tiedustella asiakkaan toivetta. 2. Toimintaperiaatteet: Lapsen turvallisuudentunteen lisääminen on jokaisen tapaamisen tavoite. Lapsen tukihenkilö vahvistaa lapsen ääntä koko tapaamisen ajan. Tietoa lapselle ja lapselta. 3. Puheenjohtajuus/vetovastuu sovittuna, muistion kirjaamisesta sopiminen viimeistään tässä. 4. Neuvotteluun osallistujien esittely ja tunnelmien kysyminen. 5. Tapaamisen pelisäännöt ja periaatteet sekä odotukset Asialista sekä teemat muotoutuvat ja työtapa määritetään yhdessä keskitytään oikeisiin asioihin 6. Asioiden käsittely 20

21 Yhteistyö monitoimijaisessa tapaamisessa 7. Ylläpidetään sovittua orientaatiota: ratkaisukeskeistä, turvaa tuottavaa puhetta. Orientaationa arvostus, kunnioitus, luottamus ja välittäminen saavat välittyä kaikkien toimista. 8. Käytetään luovia ja asiakkaalle sopivia menetelmiä (kortit tms.) 9. Tehdään päätöksiä, jaetaan vastuita ja työtä osallisten kesken asiakkaille omat tehtävät ja myös tunne siitä, että kaikki läsnä olevat ovat apuna ja tukena 10. Päätöksen lisäksi varasuunnitelma, JOS asiat eivät mene niin kuin sovitaan 11. Tapaamisen lopuksi kysytään lyhyt palautearviointi ja koonti toivon pedagogiikan hengessä Kerrataan päätökset, vastuut ja tehtävät (esim. jälkityö) Asiakkaan voimavarojen vahvistaminen 12. Kiitos kaikille sovitaan seuraavasta kerrasta kehen yhteys, jos asiat eivät etene 21

22 Tapaamisen jälkeen Lapsen tai nuoren kanssa neuvottelun tärkeimpien asioiden mm. päätösten läpikäyminen, mikäli hän ei ole ollut paikalla - Vanhempi sekä sovittu työntekijä Lapsen/nuoren sanoman vahvistaja/ tukihenkilö käy joka tapauksessa läpi neuvottelun asioita lapsen/nuoren kanssa; Onko joku jäänyt askarruttamaan Tietääkö lapsi, mitä seuraavaksi tapahtuu Mikä tunne jäi päällimmäiseksi Tarvitaanko lisätukea Muistion kirjaaja lähettää sen kaikille neuvottelussa olleille Toteutetaan hyvää suunnitelmaa: huolehditaan lapsen hyvinvoinnista yhdessä 22

23 Entä yhteistyö sitten kun kyseessä on lapsen kokema väkivalta, kaltoinkohtelu tai sen uhka? Turvallisuustyötä yhdessä Jokaisen ammattilaisen tehtävänä on tarkistaa lapsen turvallisuus ja pitää se keskustelussa Huolehditaan, että lapsen kokema turvallisuus on yhteisen työskentelyn yksi tavoite Miten konkreettista tehdään, että lapsen turvallisuudentunne lisääntyy Kenen tehtävä? Yhteinen? Mitä apua tarjotaan lapselle, väkivallan tai kaltoinkohtelun tekijälle? Entä lapsen ja vanhemman suhteeseen? 1. Kokemuksen läpikäymistä (yksin, yhdessä perheen kanssa, vertaisissa) 2. Uusia toimintamalleja väkivallan kokijalle ja tekijälle 3. Edukaatiota tietoa lapsen oikeuksista 4. Turvasuunnitelma kaikkien tiedossa Tiina Muukkonen

24 Ei vain se lyönti, vaan ihmissuhde ja tunnekokemus Lapseen kohdistuva kasvatuksellinen väkivalta ja laiminlyönti; onko lastensuojelun näkökulma tarkastella tapahtumaa lapsen ja aikuisen välisen suhteen ja vuorovaikutuksen häiriönä? Jos, niin mitä se tarkoittaa lastensuojelun käytännöissä?

25 Ei riitä, että poistetaan pahaa, samalla on lisättävä hyvää Myönteistä ja kannustavaa vuorovaikutusta voi ja pitää vahvistaa, kyse on taitojen ja oman ajattelun kehittämisestä Oman kasvuhistorian tarkastelu, hyviin muistoihin ja kokemuksiin kiinnittyminen Tunteiden tunnistamisen ja tunnepuheen opettelu Tunteiden ja tekojen säätelyn opettelu Omista arvoista ja asenteista tiedostuminen mikä on kasvattajana minulle tärkeää

26 Dialogien kolmio, miten päin sinun kolmiosi on? Säätelevä dialogi Merkityksiä luova Ja laajentava dialogi Tunnepohjainen dialogi ICDP-mallin mukaisesti

27 Emotionaalinen Fyysinen Väkivalta ja laiminlyönti kasvatuksessa - nelikenttä Väkivalta (tekeminen) Laiminlyönti (tekemättä jättäminen) Lyöminen, läpsiminen Riepottelu, kovakourainen käsittely Potkiminen, töniminen Ravistelu, repiminen Polttaminen Tukistaminen, luunapit Huumaaminen, tarpeeton lääkitseminen jne. Lapsen asianmukaisen hoidon, huolenpidon, ravinnon, hygienian tai vaatetuksen Lapsen turvaamisen ja suojelun Lapsen asiallisten asuinolosuhteiden Lapsen terveyden- ja sairaanhoidon Lapsen koulutuksen Lapsen valvonnan ja ohjauksen sekä ikätasoisten virikkeiden laiminlyönti Kuvaa lapsen ja lapselle läheisen aikuisen välisiä tapahtumia / tilanteita Väkivallalla uhkaaminen /symbolinen aggressio Näkymättömäksi tekeminen Verbaalinen loukkaaminen Nöyryyttäminen ja halveksinta Pelottelu esimerkiksi hylkäämisellä tai satuttamisella Eristäminen Tunkeilevuus jne. Psykologinen kontrolli Kuvaa lapsen ja lapselle läheisen aikuisen välistä suhdetta ja vuorovaikutusta Vanhemman suhtautuminen ja asenne lapseen on kielteinen, vihamielinen tai torjuva Vanhempi on välinpitämätön lapsen tarpeita kohtaan Vanhempi ei ole tunnetasolla lapsen saatavilla tai ei vastaa lapsen tunteisiin sensitiivisesti Vuorovaikutus vanhemman ja lapsen välillä on lapsen ikään nähden epäsopivaa Vanhempi ei pysty tunnistamaan lapsen yksilöllisiä rajoja Vanhempi ei tue lapsen myönteisten sosiaalisten taitojen kehittymistä

28 Emotionaalinen Fyysinen Kannustava kasvatus, nelikenttä Lapsen ohjaus ja kohtaaminen Ohjaus ja kosketus Kannustava ohjaaminen, opastus ja säätely Syy-seuraussuhteiden osoittaminen Keskusteleminen, neuvottelu ja perusteleminen Johdonmukaiset ja selkeät rajat Hellä kosketus, sylissä tai lähellä pitäminen Silittely, hieronta Rohkaiseva ja hyväksyvä katsekontakti Lapsen perustarpeista huolehtiminen Hyvä hoito Ikätason mukainen hoito, vaatetus ja ravinto Ikätasoiset virikkeet Turva, suojelu ja asuinolosuhteet Koulutus Hygienia, terveys ja terveydenhoito Iänmukainen valvonta ja ohjaus Lapsen tarpeiden ensisijaisuus Läsnäolo ja kohtaaminen Kuvaa lapsen ja lapselle läheisen aikuisen välisiä tapahtumia / tilanteita Kiinnostuminen lapsesta ja lapsen aloitteiden seuraaminen Kuunteleminen, sanoittaminen, esimerkkinä oleminen Kannustava puhe ja palaute, vahvuuksien tukeminen Kiittäminen Lapsen stressin säätely Tunteiden tunnistaminen, sanoittaminen ja hyväksyminen Lapsen tunteiden ja toiminnan säätelytaitojen kehittymisen tukeminen Kannustava suhde Kuvaa lapsen ja lapselle läheisen aikuisen välistä suhdetta ja vuorovaikutusta Läheisyys, lämpö ja ilo Vanhempi on emotionaalisesti lapsen saatavilla Lapsen mielen mielessä kantaminen Myönteinen ja positiivinen asenne ja suhtautuminen lapseen Kehityksellisesti sopiva vuorovaikutus lapsen kanssa Kyky tunnistaa lapsen yksilöllisiä rajoja Kyky tukea lapsen sosiaalista kehitystä Ilo lapsesta ja hänen kanssaan olemisesta Sensitiivinen suhtautuminen, tilan antaminen lapselle