RAPORTTI. Sirpa Tuomela-Jaskari

Transkriptio

1 RAPORTTI Sirpa Tuomela-Jaskari 1

2 LasSe Lastensuojelutarpeen selvityksen kehittäminen Väli-Suomessa YHTEISTYÖKYSELYN TULOKSET POHJANA YHTEISELLE TYÖSKENTELYLLE Ei ole pahaksi, että tuntisimme toisiamme - Lastensuojelun "paha stigma" voisi poistua. 2

3 SISÄLLYS JOHDANTO... 4 LASTENSUOJELUN LAKIKOULUTUKSET TYÖSKENTELYN KÄYNNISTÄJINÄ... 4 PALAUTTEET KOULUTUKSISTA... 5 YHTEISTYÖKYSELY LASTENSUOJELUN KESKEISILLE YHTEISTYÖTAHOILLE... 8 KYSELYN TULOKSET ALUEITTAIN... 9 Järvi-Pohjanmaan alueen vastaukset... 9 Kuntayhtymä kaksineuvoisen alueen vastaukset Seinäjoen alueen vastaukset Erikoissairaanhoidon lasten-, nuoriso- ja aikuispsykiatrian tulokset VASTAUSTEN VERTAILU YHTEISTYÖTAPAAMISTEN ANTI

4 JOHDANTO LasSe Lastensuojelutarpeen selvityksen kehittäminen -hankkeen C-moduulin tavoitteen (Ammatillisten yhteistyöverkostojen roolien ja toimintatapojen kehittäminen) mukaista työskentelyä on toteutettu Etelä-Pohjanmaalla koulutusten, kyselyn ja yhteistyötapaamisten kautta. Raportissa on kuvattu moduulin mukaista työskentelyä: Lastensuojelulaki lastensuojelun yhteistyötahojen näkökulmasta -koulutusten antia, lastensuojelun yhteistyötahoille suunnattujen yhteistyökyselyjen tuloksia sekä näiden jälkeen toteutettujen yhteistyötapaamisten antia ja sopimuksia. Järvi-Pohjanmaan yt-alue, KY Kaksineuvoinen ja Seinäjoki Yhteistyökuvioiden selkeyttäminen eri toimijoiden kanssa Peruspalveluiden toimijoiden roolin vahvistaminen puheeksi ottamisessa ja palveluihin ohjaamisessa varhaisessa vaiheessa Toimivien konsultointikäytänteiden selkeyttäminen 4

5 LASTENSUOJELUN LAKIKOULUTUKSET TYÖSKENTELYN KÄYNNISTÄJINÄ LasSe -hanke järjesti Lastensuojelulaki lastensuojelun yhteistyötahojen näkökulmasta -koulutukset ja Seinäjoella. Kevään 2014 koulutus käynnisti alueellisen C-moduulin toteuttamisen, jota jatkettiin maakunnassa yhteistyökyselyllä ja yhteistyötapaamisilla. Koska lasten suojelu on eri hallintoalojen viranomaisten välistä yhteistyötä, oli koulutusten tavoitteena tehdä lastensuojelulakia tutummaksi lastensuojelun yhteistyökumppaneille. Kaikkien lasten ja perheiden kanssa työskentelevien ja lastensuojelun yhteistyötahojen tulee tuntea työtään koskevat sekä lastensuojelun perusprosessiin liittyvät lastensuojelulain säännökset. Koulutukset oli suunnattu laajasti lasten, nuorten ja perheiden palveluissa ja lastensuojelussa toimiville sekä lastensuojelutarpeen selvityksessä toimiville yhteistyökumppaneille (varhaiskasvatus, perusopetus, II asteen koulutus, nuorisotyö, perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, seurakunta, järjestö, poliisi jne.). Koulutuspäivissä kouluttajana toimi lastensuojelun lakimies Kati Saastamoinen Espoon kaupungilta koulutukseen osallistui n. 340 osallistujaa ja koulutukseen n. 200 osallistujaa. Osallistujat olivat muun muassa sosiaalityöntekijöitä, sosiaaliohjaajia, koulujen ja varhaiskasvatuksen työntekijöitä, poliiseja, sairaanhoitajia, terveydenhoitajia sekä seurakuntien ja järjestöjen työntekijöitä. Lakikoulutusten jälkeen osallistujille lähetettiin sähköisesti palautekysely, jossa kysyttiin millaista palautetta he antaisivat koulutuksen sisällöstä ja mitä he itse saivat koulutuksesta. (Ks. Tarkempi koulutuskooste koulutuksesta). Palautteet koulutuksista Osallistujat saivat koulutuksesta paljon lastensuojeluun liittyviä oivalluksia ja ideoita, joita he voivat hyödyntää omassa työssään. Suurin osa vastaajista oli koulutuksen myötä ymmärtänyt, että tehdystä lastensuojeluilmoituksesta pitäisi myös saada tietoa takaisin päin. He olivat oivaltaneet, että salassapitovelvollisuus ei ole niin tiukka kuin on annettu ymmärtää. Uutta tietoa oli myös se, ettei vanhempi voi kieltää sosiaalityöntekijän yhteydenottoa yhteistyötahoihin, vaan päätösvalta on loppupelissä sosiaalityöntekijällä. Suurin osa kuulijoista oli myös nyt ensimmäisen kerran ymmärtänyt sen, että lapsesta voi tehdä useampia ilmoituksia huolen jatkuessa ja että itse pitää myös tehdä ilmoitus, vaikka joku toinen samassa tilanteessa ollut olisi jo osaltaan tehnyt ilmoituksen. Lähinnä se, että lastensuojeluilmoituksen voi tehdä / kannattaa tehdä riippumatta siitä, onko joku jo sellaisen tehnyt aiemmin. Uusia oivalluksia saatiin myös siitä, että tiedonkulkua ja yhteistyötä viranomaisten välillä pitäisi tiivistää. Myös oma kynnys ottaa huoli puheeksi asiakkaan kanssa sekä kynnys lastensuojeluilmoituksen tekemiseen monella osallistujalla nyt matalampi kuin aiemmin. Ilmoituksen tekemisen käytännöt selvenivät ja tärkeäksi tarkennukseksi koettiin se, että lasten- 5

6 suojeluilmoituksen tekee se, jolla huoli on noussut, eikä esimerkiksi esimies. Osallistujat olivat koulutuksen myötä ymmärtäneet, että lastensuojelun tulisi kutsua heidät ensimmäiseen tapaamiseen selvitystyön alkaessa. Palautteen antajat kokivat myös, että heidän käsityksensä lastensuojeluprosessista selkeni ja he saivat selkeyttä omiin toimintatapoihinsa. Lain käsitteiden koettiin selkiytyneen ja oma velvollisuus lastensuojeluilmoituksen tekemiseen ymmärrettiin paremmin. Tietoni päivittyivät nykypäivälle. Huomasin monta asiaa, joita en ole tiennyt voivani vaatia. Esim. sitä, että tehdystä lastensuojeluilmoituksesta pitäisi saada tietoa, kun on tehnyt ilmoituksen. Kynnys tehdä lastensuojeluilmoitus. Koulutuksessa korostettiin että ilmoittajan ei tarvitse tietää onko lastensuojelun tarvetta, huoli riittää. Palautelomakkeessa kysyttiin oman organisaation hyviä käytänteitä lastensuojeluasioissa. Tärkeimmäksi hyväksi käytännöksi koettiin yhteiset palaverit sekä asiakkaan asioissa että ammattilaisten kesken. Hyviksi käytänteiksi nimettiin esimerkiksi verkostopalaverit ja oppilashuoltoryhmät, joissa on läsnä eri tahojen edustajia. Pidämme yhteisiä verkostokokouksia, jos meillä on yhteisiä asiakkaita, nämä kokoukset lisääntyneet viime vuosina paljon. Vastaajat korostivat yhteisten palaverien tärkeyttä esimerkiksi ammattilaisten yhteisen kielen syntymisen ja yhteisen ymmärryksen kannalta. Osa vastaajista oli sitä mieltä, että yhteistyö ja tiedonsiirto eri ammattilaisten välillä on jo toimivaa, mutta osa näki siinä edelleen kehitettävää. Palavereja pidettiin joissain paikoissa säännöllisin väliajoin, mutta suuressa osassa paikoista tarpeen mukaan. Osa vastaajista koki tiedonsiirron olevan riittävää ja yksi mainitsi tiedonsiirron parantuneen viime aikoina. Kaksi vastaajaa kertoi, että heidät on kutsuttu monialaiseen yhteistyöpalaveriin lastensuojeluilmoituksen tekemisen jälkeen. Neljännes vastanneista koki, että yhteistyö lastensuojelun kanssa ei toimi tai hyviä käytänteitä asian suhteen ei ole. Olen ollut mukana yhteisissä verkostoneuvotteluissa ja niistä on ollut kaikille hyötyä. Puheeksiottamisen polku/kulttuuri on selvää huoltajille ja työntekijöille. Koen, että meillä täällä ei pelitä tämä yhteistyö juurikaan lastensuojelun kanssa. Emme välttämättä tiedä asioista ja olisi mukava tietää, miten me voimme parhaamme mukaan auttaa juuri tätä lasta ja perhettä. Monet vastaajat toivoivat enemmän yhteistyötä eri toimijoiden välille, parannusta tiedon siirtoon sekä avoimuutta työskentelyyn, vaikka lastensuojelulliset asiat ovatkin hyvin arkoja ja monesti salassapidon alaisia. 6

7 Yhteistyön parantamiseksi oli monia kehittämisehdotuksia. Neljäsosa kaikista palautetta antaneista mainitsi tärkeimmäksi muutokseksi sen, että heidän tulisi saada lastensuojelusta tietoa lapsen ja perheen kanssa työskentelystä, jos he ovat olleet ilmoittajatahona. He toivoivat kutsua aloituspalaveriin ja tietoa siitä, miten heidän tulisi jatkossa toimia. Noin neljännes palautteen antaneista mainitsi tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi tiedonvaihdon parantamisen. He toivoivat tiedonsiirrosta tulevan avoimempaa. Osa vastaajista toivoi kutsua yhteisiin palavereihin lastensuojelun kanssa aina tarvittaessa. Osa toivoi enemmän yhteisiä koulutuksia ja toistensa töihin tutustumista. He toivoivat lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ottavan tulevaisuudessa aktiivisemman roolin prosessinjohtajana ja ehdottivat myös mahdollisuutta ulkopuoliselle verkostojen koordinoijalle, joka olisi koollekutsujana ja huolehtisi tiedonvaihdon avoimuudesta ja laillisuudesta. Olisi hyvä tietää toimenpiteistä, mitä tapahtuu kun olemme tehneet ls ilmoituksen, ja mitä meidän pitäisi tehdä. Eri toimijat samoihin palavereihin ettei kaikki lapsen ympärillä toimivat tahot tee omia suunnitelmiaan ja ei olla tietoisia muiden tahojen toimista ja yhteistyöstä. Myös selkeitä ohjeita lastensuojeluasioihin sekä toiminnan mallintamista toivottiin. Juuri mallintaminen olisi tärkeää. Päivähoitoa käytetään laajasti avohuollon tukitoimena, mutta yhteistyötä ei tehdä oikeastaan nimeksikään Vastaajat toivoivat lisäkoulutusta yksiköittäin eri yhteistyötahoille. Vastauksista nousi esiin tarve tuottaa tietoa lastensuojelusta myös perheille. Lastensuojelun työnkuvan ja toimintatapojen avaaminen yleisölle parantaisi lastensuojelun mainetta. Työssäni olen huomannut, että perusopetuksen ja päivähoidon toimijat tarvitsevat lisää tietoa ja rohkaisua ls-ilmoitusten/pyyntöjen tekemiseen. Erityisesti heille suunnattu koulutus olisi mielestäni myös paikallaan. valitettavasti paikalla ovat monesti kuraattorit/koulupsykologit, muttei opettajat jotka lasten kanssa päivittäin toimivat. Erittäin hyvä, käytännön läheinen koulutus. Selkeä ja käytännönläheinen ja asian osaava kouluttaja. KIITOS! 7

8 YHTEISTYÖKYSELY LASTENSUOJELUN KESKEISILLE YHTEISTYÖTAHOILLE Etelä-Pohjanmaalla C -moduuliin osallistuvien kuntien tai kuntayhtymien alueilla; Järvi- Pohjanmaalla (Alajärvi, Soini, Vimpeli), Kuntayhtymä Kaksineuvoisen alueella (Kauhava, Evijärvi, Lappajärvi) ja Seinäjoella toteutettiin lastensuojelun yhteistyötahoille suunnattu yhteistyökysely touko-syyskuussa Kyselyjen tarkoituksena oli kartoittaa yhteistyötahojen näkemyksiä yhteistyöstä lastensuojelun kanssa sekä lastensuojelun ja eri yhteistyötahojen välistä yhteistyötä lastensuojeluprosessin alkuvaiheessa ja lastensuojelutarpeen selvityksen aikana. Kysely suunnattiin laajasti alueiden lastensuojelun eri yhteistyötahoille: äitiys- ja lastenneuvoloiden, perheneuvolan, perhetyön, lapsiperheiden kotipalvelun, varhaiskasvatuksen, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon, koulujen opetustyön, koulujen sosiaalityön, nuorisotyön, kulttuuri- ja liikuntatoimen sekä aikuissosiaalityön, vammaispalvelujen, maahanmuuttajapalvelujen, erikoissairaanhoidon lasten- ja nuoriso- ja aikuispsykiatrian, seurakuntien ja järjestöjen työntekijöille. Etelä-Pohjanmaan kolmelta alueelta kyselyyn vastasi 191 työntekijää. Näistä 31 oli Järvi-Pohjanmaan alueelta, 54 Kaksineuvoisen kuntayhtymän alueelta ja 69 Seinäjoelta sekä erikoissairaanhoidon psykiatrian yksiköistä 37 työntekijää. Yhteistyökyselyssä kysyttiin, miten tietoisia työntekijät ovat lastensuojelun toimintatavoista ja kaipaisivatko he aiheesta lisää koulutusta. Lisäksi kysyttiin, kuinka usein lapsen tai perheen tilanteesta nousee huoli ja kuinka usein tämä huoli on johtanut lastensuojeluilmoituksiin tai pyyntöihin lastensuojelutarpeen selvittämiseksi yhdessä perheen kanssa. Kyselyssä kysyttiin myös tarvetta konsultaatiolle ja nykyisen yhteistyön toimivuudesta lastensuojelun kanssa. Kyselyssä sai myös tehdä ehdotuksia yhteistyön parantamiseksi. Lisäksi kartoitettiin, olisiko yhteisen toimintamallin rakentaminen yhteistyön pohjaksi tarpeellista. Yhteistyökyselyn vastauksissa korostui, että eri yhteistyötahoilla on sekä ammattitaitoa että tahtotilaa yhteistyön tekemiseen ja sen edelleen kehittämiseen lastensuojelun kanssa. Kehittäminen ja siihen liittyvät muutokset näkyivät vastauksissa henkilöstön motivoitumisena ja sitoutumisena uusien asenteiden ja toimintatapojen oppimisessa. Keskeisinä kehittämistarpeina vastaajat näkivät yhteistyön lisäämisen erilaisten tapaamisten ja palaverien osalta. Vaikka moniammatillinen yhteistyö onkin lisääntynyt viime vuosien aikana, vastauksissa näkyi hallinnonalakohtainen viranomaistoiminta, jossa kukin hallinnonala oman järjestelmän lähtökohdista tarjoaa sektorikohtaisesti toimialaansa kuuluvia julkisen sektorin palveluita asiakkaalle tietämättä tai tuntematta toistensa toimintaa. Vastauksissa toivottiinkin yhteisiä toimintaohjeita. Osa yhteistyötahoista oli tehnyt lastensuojeluilmoituksia tai pyyntöjä lastensuojelutarpeen selvittämiseksi perheen kanssa suhteellisen vähän. Myös huolen puheeksi ottamisessa oli nähtävissä haasteita: miten huoli otetaan puheeksi, millä keinoin asioihin voidaan puuttua varhaisessa vaiheessa. Erityisesti nämä asiat korostuivat varhaiskasvatuksen vastausten osalta. 8

9 Vastaajat halusivat lisää tietoa ja koulutusta lastensuojeluun liittyvistä asioista, mm. oman alueen lastensuojelukäytännöistä ja ajankohtaisasioista sekä lastensuojelulaista, sitä koskevista muutoksista ja viranomaisten välisestä yhteistyöstä. Toivottiin myös käytännön toimintamalleja lastensuojelullisiin tilanteisiin: milloin lastensuojeluilmoitus tulisi tehdä, mitkä ovat asiakkuuden kriteerit, mitä ilmoituksen jälkeen on tapahtunut ja mitkä ovat omassa kunnassa lastensuojelun kautta tarjolla olevat palvelut. KYSELYN TULOKSET ALUEITTAIN Järvi-Pohjanmaan alueen vastaukset Järvi-Pohjanmaan alueella kyselyyn vastasi 31 työntekijää. Vastaajista kolme oli äitiysneuvolasta, 14 varhaiskasvatuksesta ja yksi kouluterveydenhuollosta. Koulun opetustyöstä vastaajia oli yhdeksän, kulttuuri- ja liikuntatoimen palveluista kolme ja seurakuntien ja uskonnollisten yhdyskuntien lapsi- ja perhetyöstä yksi vastaaja. Suurin osa vastaajista oli siis koulun opetustyöstä, varhaiskasvatuksesta ja terveydenhuollon puolelta. Vastaajista reilu puolet kertoi, että heidän työpaikallaan ei ole sosiaalityöntekijää tai sosiaalialan ohjaajaa. Noin kolmannes vastasi, että työpaikalla on sosiaalityöntekijä tai ohjaaja. 10 % vastasi, ettei tiedä asiasta. Vastausten jakauma osoitti, että sosiaalityön osaaja on paikalla terveydenhuollossa, mutta ei varhaiskasvatuksessa. Koulun opetustyön vastaajista noin puolen mukaan paikalla on sosiaalityöntekijä tai ohjaaja, 2/9 ei ollut varma asiasta ja 2/9 vastasi, ettei sosiaalialan työntekijää ole. Vastaajista reilu neljännes oli sitä mieltä, että heillä on tarpeeksi tietoa lastensuojelun toimintatavoista. Noin puolet vastaajista koki, että tietoa on jonkin verran, mutta he toivoisivat sitä vielä enemmän. 6/31 vastaajasta koki, ettei tietoa ole riittävästi. Kaikki terveydenhuollon vastaajat olivat sitä mieltä, että tietoa on riittävästi. Vastaajat toivoivat lastensuojelusta toimintaohjeita ja yleisten käytäntöjen kertausta. Tietoa toivottiin myös lastensuojelulaista. Lisäksi tahdottiin tiedotusta muutoksista, jotta lastensuojelua koskeva tieto olisi ajankohtaista. lastensuojeluilmoituksen jälkeen tapahtuvat toimenpiteet. Milloin asiaa hoidetaan, pitääkö tehdä aina vaan uudestaan lastensuojeluilmoitus jos tilanne niin vaatii. Sosiaalialan tietoa saa Internet-osoitteesta ja Vastaajista suurin osa (68 %) ei ollut tietoisia näistä osoitteista, 32 % tunsi tietolähteet. Vastausjakauma osoitti, että terveydenhuollon työntekijät olivat kaikki tietoisia osoitteista, mutta opettajista, seurakuntien ja kulttuuri- ja liikuntatoimen työntekijöistä kukaan ei ollut tietoinen. 9

10 Lastensuojelusta koulutusta toivoi saavansa suurin osa (71 %) vastaajista. Varsinkin varhaiskasvatuksen puolella koulutusta toivottiin (11/14). Seurakuntien ja kulttuuri- ja liikuntatoimen työntekijöistä koulutusta toivoi lähes kaikki (3/4). Kaikista vastaajista noin kolmasosa ei pitänyt koulutusta tarpeellisena. Ne, jotka eivät toivoneet koulutusta, ajattelivat, että tietävät jo tarpeeksi aiheesta. Osa myös koki, ettei lastensuojelua koskeva koulutus ole tarpeellista, koska heidän päätehtävänsä painottuvat muualle. Koulutusta toivoneet halusivat tiedotusta muutoksista sekä päivitystä perustietoihin. Lisäksi kaivattiin toimintaohjeita tilanteeseen, jossa huoli lapsesta nousee. Koulutusta haluttiin myös viranomaisten välisestä yhteistyöstä sekä sellaisten tilanteiden tunnistamisesta, joihin tulisi puuttua. Huoli lapsen ja perheen tilanteesta nousee esiin lähinnä satunnaisesti. Kuukausittain huoli nousee neljän vastaajan ja viikoittain kuuden vastaajan mielestä. 70 % vastaajista ei ollut koskaan tehnyt lastensuojeluilmoitusta. Ilmoituksen oli tehnyt 9 vastaajaa 31:stä. Työntekijöitä, jotka olivat tehneet pyynnön lastensuojelutarpeen selvittämiseksi yhdessä vanhempien kanssa, oli vähemmän, vain kolme vastaajaa 31:stä. Terveydenhuollon vastaajista kaksi oli tehnyt sekä lastensuojeluilmoituksen että pyynnön. Opettajista 6/9 eivät olleet koskaan tehneet lastensuojeluilmoitusta ja kukaan ei ollut tehnyt pyyntöä. Varhaiskasvatuksen puolelta ilmoituksia oli tehnyt 4/14 ja pyynnön vain yksi työntekijä. Seurakunnan sekä kulttuuri- ja liikuntatoimen työntekijöistä kukaan ei ollut tehnyt lastensuojeluilmoitusta tai -pyyntöä. Työntekijät kohtaavat toisinaan työssään tilanteita, joissa tarvitsisivat lastensuojelun konsultaatioapua lastensuojelun sosiaalityöntekijältä. Näitä tilanteita koettiin tulevan satunnaisesti. Melko usein tällaisia tilanteita ajatteli olevan kolme vastaajaa ja kahdeksan oli sitä mieltä, ettei tarvitse konsultaatioapua milloinkaan. Vastaajat toivoivat konsultaatioapua, kun vanhempien jaksaminen on kyseenalaista. Lisäksi apua tarvitaan, kun lapsen käytös nostattaa huolen. Apua haluttaisiin vanhemmuuden arvioimiseen sekä moniongelmaisten perheiden kanssa toimimiseen. Joskus herää epäilyksiä onko perheessä kaikki ok, jaksavatko he kunnolla huolehtia Lapsesta yms. On tilanteita, jolloin on olo että jotain pitäisi tehdä, mutta ei vielä ilmoitusta tai pyyntöä, silloin tarvittaisiin palveluohjausta. Reilu kolmannes vastaajista ei ole koskaan konsultoinut lastensuojelun työntekijää. 16 vastaajaa 30:stä oli konsultoinut lastensuojelua. Heistä 10 oli saanut apua jonkin verran ja kuusi vastaajista oli saanut apua riittävästi. Kaksi vastaajaa oli sitä mieltä, että olisivat tarvinneet konsultaatioapua, mutta eivät ole tienneet, mistä sitä pyytäisi. Yksi työntekijä koki, ettei ole saanut apua, vaikka on sitä yrittänyt pyytää. Vastaajat olivat saaneet konsultaatioapua lastensuojelusta esimerkiksi tilanteissa, joissa lapsi on jo lastensuojelun asiakkuudessa ja he ovat halunneet toimintaohjeita lapsen ja perheen kanssa toimimiseen. Konsultaatioapua on saatu myös tilanteisiin, joissa on pohdittu lastensuojeluilmoituksen tarpeellisuutta. 10

11 Lähinnä tarkempaa tietoa perheen tilanteesta ja jonkin verran ohjausta mitä lapsen kanssa tehdään meidän sektorilla. soittamalla itse hyvin saa tietoa, mutta hyvin vähän sos.toimesta ollaan yhteydessä Vastaajista noin puolet toivoi yhteistyön lastensuojelun kanssa olevan tiiviimpää. 14 vastaajaa 30:stä ei toivonut tiiviimpää yhteistyötä. Vastausjakaumat eivät eronneet eri ammattiryhmien välillä, vaan jokaisesta ammattikunnasta noin puolet toivoi yhteistyön tiivistämistä. Tiiviimpää yhteistyötä lastensuojelun sosiaalityöntekijän kanssa haluttiin tilanteessa, jossa lapsella on lastensuojeluasiakkuus ja hän saapuu päivähoidon piiriin. Osa vastaajista koki, että yhteistyö varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun välillä ei toimi ja yhteistyötä haluttaisiin lisätä ja kehittää kokonaisvaltaisesti. Suurin osa vastaajasta koki, että heillä olisi varmasti mahdollisuus osallistua yhteiseen neuvotteluun lastensuojelun kanssa asiakkaan asioissa tilanteessa, jossa he ovat itse tehneet lastensuojeluilmoituksen. Pieni osa vastaajista totesi osallistumisen olevan todennäköisesti mahdollista ja muutama totesi, että osallistuminen ei olisi mahdollista. Esteiksi osallistumiselle koettiin oman tietopohjan riittämättömyys ja vaikeus irtautua omista töistä. Vastaajat haluaisivat itse olla mukana lastensuojelutarpeen selvityksen aloitustapaamisessa kertomalla kertomassa omat näkemyksensä lapsen tilanteesta oman ammattinsa näkökulmasta. Vastaajat haluaisivat myös tietoa siitä, miten lapsen asioissa on edetty ilmoituksen jälkeen. Yhteistä toimintamallia lastensuojelun ja oman toimipaikkansa väliselle yhteistyölle toivoi 76 % vastaajista. Pieni osa vastaajista ei tunne tarvitsevansa yhteistä toimintamallia. Eivastanneet kokivat, että nykyinen käytäntö toimii hyvin ja että he luottavat lastensuojelun työntekijöiden pätevyyteen. Kyllä -vastanneet toivoivat selkeää, yksinkertaista, kirjallista toimintamallia, joka olisi eri toimijoille samanlainen, jotta jokainen noudattaisi samaa linjaa. Toimintamallissa tulisi olla selkeä työnjako siitä, kuka ottaa keneenkin yhteyttä eri tilanteissa sekä puhelinnumerot, joihin ottaa yhteyttä. Yhteistyön parantamiseksi vastaajat toivoivat, että lastensuojelu tekisi itseään tunnetummaksi ja näkyvämmäksi. Vastaajat toivoivat yhteisiä koulutuksia ja keskusteluiltoja. He toivoivat myös, että yhteistyölle laadittaisiin yhteiset toimintatavat ja pelisäännöt. Vastanneet toivoivat, että lastensuojelu lisäisi tiedotusta asiakkaan asioista että yhteisten asiakkaiden asioissa pidettäisiin enemmän yhteisiä tapaamisia ja jaettaisiin tietoa. Ehdotuksena oli myös, että lastensuojelu tekisi esimerkiksi säännöllisiä konsultaatiokäyntejä yhteistyökumppaneiden toimipaikkoihin. Varsinkin terveydenhuollon ja koulun opetustyön puolelta tuli toive siitä, että lastensuojelu kertoisi yhteiselle asiakasperheelle tarjotuista palveluista myös ilmoittajataholle, jotta ilmoittaja ei jäisi epätietoisuuteen lastensuojeluilmoituksen tekemisen jälkeen. 11

12 Kuntayhtymä kaksineuvoisen alueen vastaukset Kaksineuvoisen kuntayhtymän alueelta yhteistyökyselyyn vastasi yhteensä 54 henkilöä. Eniten vastaajia oli koulun opetustyön (22/54) ja varhaiskasvatuksen (18/54) puolelta. Äitiys- ja lastenneuvolan puolelta vastaajia oli neljä ja kouluterveydenhuollon puolelta yksi. Aikuissosiaalityöstä kyselyyn vastasi kolme henkilöä ja loput yksittäiset vastaajat olivat perheneuvolasta, ehkäisevästä perhetyöstä, vammaispalveluista ja nuorisotyöstä. Vastaajista puolet kertoi, että heidän työpaikallaan ei ole sosiaalityöntekijää tai sosiaalialan ohjaajaa. Vajaa puolet vastasi, että työpaikalla on sosiaalityön ammattilainen. Viisi ei tiennyt asiasta. Koulun opetustyössä suurin osa vastasi, että työpaikalla ei ole sosiaalialan ammattilaista ja kolmannes kertoi, että työpaikalla on sosiaalityöntekijä tai ohjaaja. Varhaiskasvatuksen puolella reilu puolet vastasi, että sosiaalityöntekijää ei ole ja loput vastasi, että on. Lähes kaikista äitiys- ja lastenneuvoloista näytti löytyvän sosiaalityöntekijä. Kysyttäessä onko työntekijöillä riittävästi tietoa lastensuojelun toiminnasta, vajaa puolet vastasi, että tietoa on riittävästi ja toinen puolikas vastasi, että tietoa on jonkin verran, mutta sitä haluttaisiin vielä lisää. Pieni osa vastaajista koki, että tietoa ei ole riittävästi. Vastausjakaumat olivat samansuuntaiset jokaisessa ammattikunnassa. Tiedon riittämättömyyttä oli lähinnä koulun opetustyössä ja varhaiskasvatuksessa. Lisää tietoa toivottiin oman alueen lastensuojelun käytänteistä ja koko lastensuojeluprosessista, sen etenemisestä ja eri vaiheista. Lisää tietoa haluttiin myös lastensuojelulaista ja sen uudistuksista sekä lastensuojelun yhteyshenkilöistä ja heidän yhteystiedoistaan. Lastensuojelun byrokratian rattaista, lainsäädännöstä toiminnan suhteen olisi hyvä tietää Sosiaalialan tietoa sisältävät Internet-osoitteet olivat tutut vähän yli puolelle vastaajista. Vastaukset olivat samansuuntaiset kaikissa ammattiryhmissä. Vain aikuissosiaalityön puolella kaikki vastaajat tunsivat osoitteet. Koulutusta lastensuojelusta toivottiin lisää, vastaajista kolmannes ei toivonut koulutusta lisää. Ei -vastanneet kokivat, että koulutusta on ollut tarpeeksi, tai että heillä on työpaikallaan esimies tai sosiaalialan työntekijä, jonka puoleen voi kääntyä lastensuojeluasioissa. Kyllä -vastanneet halusivat ohjeita lastensuojelutarpeen tunnistamiseen ja tilanteessa menettelyyn. Lisäksi koulutusta haluttiin lastensuojelulaista sekä oman kunnan palveluista ja käytännöistä. Terveydenhoidon puolella koulutusta toivoi 4/5 ja opetustyön puolella 16/24. Varhaiskasvatuksessa koulutusta toivoi 7/9 ja aikuissosiaalityön puolella 2/3. Kaikkien alojen työntekijät kokivat, että huoli lapsesta tai perheestä nousee lähinnä satunnaisesti. Kuukausittain huolta kokee noin kolmannes ja viikoittain 20 %. Jakaumat olivat samansuuntaiset niin terveydenhuollossa, varhaiskasvatuksessa kuin opetustyössäkin. Suurin osa yhteistyökyselyyn vastanneista ei ollut tehnyt lastensuojeluilmoitusta missään vaiheessa urallaan. Kolmannes työntekijöistä oli tehnyt ilmoituksen. Terveydenhuollon ja 12

13 opetustyön vastaajista noin puolet ja varhaiskasvatuksen vastaajista vain murto-osa oli tehnyt ilmoituksen. Aikuissosiaalityöstä kaikki vastaajat olivat tehneet lastensuojeluilmoituksen. Pyyntöjä lastensuojelutarpeen arvioimiseksi vanhempien kanssa oli tehty vähemmän. Lastensuojelupyynnön oli tehnyt terveydenhuollosta 1/5, opetustyöstä 5/16 ja varhaiskasvatuksesta 1/18. Aikuissosiaalityöstä kukaan ei ollut tehnyt pyyntöä lastensuojelutarpeen selvittämiseksi yhdessä vanhempien kanssa. Tilanteita, joissa tarvitsee konsultaatioapua lastensuojelusta, vastaajista suuri osa koki olevan satunnaisesti. Melko usein konsultaatioapua tarvitsee 17 % ja ei milloinkaan 17 %. Konsultaatioapua halutaan tilanteisiin, joissa vanhempien jaksaminen arveluttaa tai vanhemmuudessa havaitaan puutteita sekä tilanteisiin, joissa perheessä on päihde- tai mielenterveysongelmia. Konsultaatioapua kaivataan myös silloin, kun työntekijän omat keinot on käytetty, eivätkä ne tunnu riittävän. Lisäksi apua kaivataan, kun työntekijät harkitsevat lastensuojeluilmoituksen tekemistä ja, kun työntekijät työskentelevät lapsen kanssa, jolla on lastensuojeluasiakkuus. Epäilyjä huonosta kohtelusta tavalla tai toisella. Perheellä on jo lastensuojelun asiakkuus, miten apua vielä perheeseen voisi lisätä. Perhe, joka saanut neuvolan perhetyötä, mutta tukea tarvitaan enemmän. Konsultaatioapua lastensuojelusta on pyydetty. Riittävästi apua on kokenut saaneensa 12/54 ja jonkin verran apua on kokenut saaneensa 16/54. Vastaajista 22 ei ollut koskaan pyytäneet konsultaatioapua ja neljä olisi pyytänyt, jos olisi tiennyt, mistä sitä voi pyytää. Kyselyyn vastanneet olivat saaneet konsultaatioapua, kun perheen arki ei ole rullannut ja lisäapua on tarvittu sekä kun perhe on ollut lastensuojelun asiakkaana ja työntekijä on tarvinnut tietoa lapsen ja perheen kokonaisvaltaisesta tilanteesta. Konsultaatioapua on saatu puhelinsoittojen lisäksi yhteisissä verkostopalavereissa. Esim. saanut ajankohtaista tietoa yhteispalaverissa sosiaalihuollon ja neuvolan yhteisten asiakkaiden senhetkisestä tilanteesta. Tiiviimpää yhteistyötä lastensuojelun sosiaalityöntekijän kanssa kaipaisi hieman yli puolet vastaajista. Varsinkin varhaiskasvatuksesta nousi esiin tarve tiiviimmälle yhteistyölle (13/18 vastaajasta). Tiiviimpää yhteistyötä toivotaan, kun työntekijä on tehnyt lastensuojeluilmoituksen tai kun suunnittelee sen tekemistä. Yhdessä haluttaisiin myös selvittää lapsen ja perheen kokonaisvaltaista tilannetta ja miettiä perheelle tarjottavia tukitoimia. Varhaiskasvatuksessa nousi vahvasti esille toive siitä, että lastensuojelusta tulisi tietoa lapsen ja perheen asioissa, kun päivähoito on myönnetty avohuollon tukitoimena. Tieto tilanteesta auttaisi varhaiskasvatuksen työntekijöitä perheen tukemisessa. Lapsi, joka on lastensuojelun avohuollon tukitoimena sijoitettu päiväkotiin. Yhteistyötä tämän avohuollon toteutumiseksi ei ole. 13

14 Jos lastensuojelu kutsuisi yhteistyötahojen työntekijöitä yhteiseen neuvotteluun, suurin osa koki osallistumisen olevan varmasti mahdollista. Viidennes koki osallistumisen olevan todennäköisesti mahdollista. Mahdolliseksi esteeksi koettiin lähinnä aikataulujen yhteensovittamisen vaikeus. Lastensuojeluilmoituksen tekijä haluaisi osallistua aloituspalaveriin sekä olla mukana tukipalveluiden suunnittelussa, tavoitteiden asettamisessa ja arvioinnissa. Eri alojen työntekijät haluaisivat olla osana selvitystä kertomassa oman näkökulmansa lapsen tilanteesta. Vastaajat kuitenkin kokivat, että perheen asiat kuuluvat sosiaalitoimelle, eikä heille, joten he olisivat mukana vain lapsen elämään liittyvässä keskustelussa. He toivoivat lisää yhteisiä palavereja ja tiedonvaihtoa ja olivat tarvittaessa valmiita toimimaan työparina lastensuojelun työntekijän kanssa. Toimintamallia yhteistyön käytäntöjen selkiyttämiseksi toivoi suurin osa. Vastaajat toivoivat konkreettista, kirjallista ja yksinkertaista kaaviomallia, jossa olisi selvät käytännön toimenpiteet eri tilanteissa toimimiseen. Vastausta kaivataan siihen, miten huolta viedään eteenpäin ja kenelle, milloin perheen asioihin voi puuttua, miten ottaa huoli puheeksi ja mitä seuraa ilmoituksesta. Ohjeistusta kaivataan varsinkin ilmoituksen tekemiseen ja asian vireillepanovaiheeseen. Tietoa toimintamalleista kaupungissamme ja mitä oikeasti seuraa lastensuojeluilmoituksesta! Selkeä malli siitä, kuka toimii, miten ja yhteistyötahot Yhteistyön kehittämiseksi vastaajat toivoivat tiiviimpää yhteistyötä ja avoimempaa tiedonsiirtoa puolin ja toisin sekä lisää yhteisiä palavereja ja vapaamuotoisia tapaamisia. Työntekijät kaipaavat lisää tietoa lastensuojelun toimintatavoista. He ehdottivat, että lastensuojelun edustaja voisi esimerkiksi käydä esittäytymässä tai lastensuojeluun voisi tehdä tutustumiskäynnin. Varhaiskasvatuksessa toivotaan, että tapauksissa, jolloin lapsi on päivähoidossa lastensuojelun tukitoimena, aloitusneuvottelu pidettäisiin yhdessä. He myös toivovat, että lastensuojelu olisi aktiivisemmin yhteydessä päiväkotiin siitä, miten lapsella päivähoidossa sujuu ja onko tuki toimivaa. Viime vuosina olen kokenut, että koulun ja perheen sekä lastensuojelutyön välistä yhteistyötä voisi tiivistää ehkä vieläkin enemmän. Näen että, koulupalaverit, joita pidetään yhdessä lasten/nuorten ja heidän perheen kanssa ja joissa on lastensuojelu paikalla ovat erittäin hyviä. Jos lastensuojelun työntekijät olisivat tuttuja, olisi kynnys konsultointiin ja kysymyksiin matalampi. 14

15 Seinäjoen alueen vastaukset Seinäjoelta kyselyyn vastasi 72 henkilöä. Vastaajista 26 oli varhaiskasvatuksesta, 16 koulun opetustyöstä, 10 äitiys- tai lastenneuvolasta, viisi aikuissosiaalityöstä, neljä kouluterveydenhuollosta ja kolme vastaajaa perheneuvolasta. Lisäksi mukana oli yksittäisiä vastaajia maahanmuuttaja-palveluista, vammaispalveluista sekä kulttuuri- ja liikuntatoimesta. Vastaajista yli puolet kertoi, että heidän työpaikallaan ei ole sosiaalityöntekijää tai sosiaalialan ohjaajaa. Kolmannes vastasi, että sosiaalityöntekijä tai ohjaaja on ja muutama, ettei tiedä asiasta. Vastausten jakauma osoitti, että sosiaalityön osaaja on paikalla lähinnä koulussa ja aikuissosiaalityössä. Kyselystä ilmeni, että suurimmalla osalla vastaajista oli lastensuojelusta riittävästi tai jonkin verran tietoa, mutta tietoa haluttiin myös lisää. Kolmannes koki omaavansa riittävästi tietoa. Noin puolet vastaajista koki tietoa olevan jonkin verran, mutta haluaisi sitä lisää. 15 % kertoi, ettei tietoa ole riittävästi. Terveydenhuollossa oli vain kaksi sellaista vastaajaa, joilla ei mielestään ollut tarpeeksi tietoa. Varhaiskasvatuksessa näin ajatteli 6/26. Lisätietoa haluttiin seuraavista asioista: Milloin tehdään lastensuojeluilmoitus? Millä kriteereillä perhe otetaan lastensuojelun asiakkaaksi? Prosessin eteneminen ja paikalliset käytännöt Kun on tehnyt lastensuojeluilmoituksen, haluaisi tietoa siitä, mitä ilmoituksen jälkeen on tehty perheen tilanteen parantamiseksi Varhaisen puuttumisen keinot Varhaiskasvatuksen työntekijät haluaisivat tietoa perheen muista tukitoimista, kun lapsi on päivähoidossa lastensuojelun tukitoimena. Miten asiakkuus on toiminut, kun ilmoitus on tehty. Onko asiaan tartuttu, kun ilmoitus on tehty ja millä tavalla Tietoa lapsesta, joka on päivähoidossa lastensuojelun kautta Sosiaalialan tietoa tarjoavat Internet-osoitteet eivät olleet vastaajille kovin tuttuja. Osoitteista oli tietoisia 42 % vastaajista. Heikoimmin osoitteet olivat koulussa opetustyöntekijöiden tiedossa. Heistä osoitteet tiesi vain 2/16. Yhteistyökyselystä nousi esiin vahva tarve lastensuojelua koskevalle koulutukselle. Vastaajista suuri osa toivoi koulutusta yhteistyön parantamiseksi oman työpaikkansa ja lastensuojelun välillä. Paljon toivottiin koulutusta myös lastensuojelutarpeen tunnistamisesta sekä palveluista, joita lastensuojelu voi tarjota. Koulutusta haluttiin myös lastensuojelulaista ja sen muutoksista sekä tietoa prosessin etenemisestä sekä käytännön toimintatavoista varsinkin oman kunnan alueella. 15

16 Työntekijöille nousee huoli lapsen tai perheen tilanteesta lähinnä satunnaisesti. Kuukausittain huolta kokee 24 % ja viikoittain 18 %. Päivittäin huolta kokee 4 %. Huolen nostattamia ilmoituksia olivat tehneet eniten terveydenhuollon työntekijät. Opetustyön puolelta ilmoituksia oli tehnyt noin puolet ja varhaiskasvatuksessa vajaa puolet vastaajista. Kaikista Seinäjoen alueen vastaajista lastensuojeluilmoituksen oli tehnyt 60 %. Pyyntöjä lastensuojelutarpeen selvittämiseksi yhdessä vanhempien kanssa oli tehty vähemmän. Työntekijöistä 37 % oli tehnyt pyynnön; terveydenhuollosta puolet, koulusta 4/16 ja varhaiskasvatuksesta 8/25. Työntekijät kohtaavat työssään lastensuojelun konsultaatioapua vaativia tilanteita satunnaisesti. Usein konsultaatioapua kaipaisi 4 % ja melko usein 11 %. Vastaajista 7 % oli sitä mieltä, ettei konsultaatioapua vaativia tilanteita tule vastaan koskaan. Konsultaatioapua koettiin tarvittavan erityisesti tilanteisiin, joissa herää huoli riittämättömästä vanhemmuudesta tai kun perheen tilannetta halutaan arvioida kokonaisvaltaisesti. Konsultaatioapua kaivataan myös perheen palveluiden tarpeen kartoittamiseen. Myös perheessä oleva kriisitilanne sekä epäilys seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai väkivallasta herättää tarpeen konsultoida lastensuojelun työntekijää. Lisäksi nuoren elämänhallinnan puutteet sekä perheen vakavat taloudelliset ongelmat lukeutuvat konsultaatioapua vaativiin tilanteisiin. Myös silloin kaivataan tietoa lastensuojelusta, kun asiakkaana oleva lapsi on jo lastensuojelun asiakkaana ja työntekijä haluaa tietää, miten voi parhaiten auttaa lasta oman työnsä kautta. Konsultaatioapua on pyytäessä saanut riittävästi 16 % ja jonkin verran 45 %. Pieni osa vastaajista kertoi, että ei ole saanut konsultaatioapua, vaikka on sitä pyytänyt. Osa olisi apua tarvinnut, muttei ole tiennyt mistä pyytää. 16 % vastaajista ei ole koskaan tarvinnut konsultaatioapua lastensuojelusta. Työntekijöistä, jotka eivät tienneet, mistä konsultaatioapua olisi saanut, viisi oli koulun opetustyöstä ja kolme varhaiskasvatuksesta. Konsultaatioapua ei myöskään aina ole aina saatu, vaikka on yritetty. Työntekijät ovat yrittäneet tavoittaa lastensuojelua puhelinsoitoilla ja sähköpostilla. Huoli on saatettu ottaa vastaan, mutta neuvoja ei ole annettu. Konsultaatioapua on saatu esimerkiksi lastensuojeluilmoituksen tekemiseen, epäselvien perhetilanteiden kartoittamiseen ja lastensuojelutarpeen arviointiin. Apua on saatu myös, kun on haluttu tietää lastensuojelun toimintasuunnitelmista asiakasperheelle. Tiiviimpää yhteydenpitoa lastensuojelun sosiaalityöntekijän kanssa toivoi Seinäjoen vastaajista suurin osa. Vastaajat toivoivat, että heille tulisi tieto siitä, mihin heidän tekemänsä lastensuojeluilmoitus on johtanut ja että he saisivat tarvittaessa yhteyden lastensuojelutyöntekijöihin. He haluaisivat tietoa siitä, mitä lastensuojelu heidän työltään odottaa yhteisissä asiakastapauksissa. Yleinen toive oli, että työntekijät saisivat tietoa perheestä myös lastensuojelusta heille päin. Varhaiskasvatuksen työntekijät toivoisivat tiiviimpää yhteydenpitoa, kun heille saapuu hoitoon lastensuojelun asiakkaana oleva lapsi. He kokivat, että lasta ja perhettä voisi tukea hoidon avulla paremmin, jos he tietäisivät syyn lastensuojeluasiakkuuteen ja perheelle tarjottuja muita tukikeinoja. Varhaiskasvatuksen työntekijät toivoivat myös voivansa itse olla osallisina palvelun tavoitteita laadittaessa ja työtä arvioitaessa. 16

17 Jos työntekijät saisivat lastensuojelusta kutsun yhteiseen neuvotteluun työntekijän tekemän lastensuojeluilmoituksen tai pyynnön johdosta, 72 % vastasi osallistumisen olevan mahdollista. 25 % koki osallistumisen todennäköisesti mahdolliseksi. Esteenä osallistumiselle pidettiin lähinnä aikataulu-kysymyksiä. Työntekijät haluaisivat olla itse mukana lastensuojelutarpeen selvityksessä verkostoneuvottelujen kautta, antamalla tarvittavia lausuntoja, kertomalla omia näkemyksiä lapsesta oman työnsä pohjalta sekä olemalla tasavertaisena ammattilaisena mukana miettimässä perheen tilannetta ja perheelle annettavia palveluita. Olisi mukavaa olla yhtenä tärkeänä lenkkinä moniammatillisessa yhteistyössä näissä tapauksissa. Perheen ja lapsen kanssa yhteistyössä olevat ammattilaiset kokoontuisivat yhteen ja mietittäisiin yhdessä niitä apukeinoja joita juuri tämä perhe ja lapsi tarvitsee. Kaikki olisivat tasavertaisia tässä keskustelussa ja antaisivat oman ammatillisen panoksensa tähän. Kuitenkin kaikkien ammattilaisten tarkoituksena on auttaa mahdollisimman hyvin lasta ja perhettä. Toimintamallia yhteistyön selkiyttämiseksi toivoi suurin osa vastaajista. Ohjeistusta toivoi erityisesti koulu (13/16) ja varhaiskasvatus (24/26). Ei -vastanneet olivat sitä mieltä, että nykyiset käytännöt toimivat hyvin ja mallinnuksia eri aiheista on jo liikaa. Kyllä -vastanneet toivoivat mallia, joka olisi kirjallinen ja selkeä. Toimintamallista tulisi ilmetä, milloin huolen pitäisi herätä, milloin on kyse lastensuojeluun kuuluvasta asiasta, miten lastensuojeluilmoitus tehdään ja miten prosessi etenee. Malliin toivottiin kirjattavaksi yhteistyön pelisääntöjä ja yhdyshenkilöitä. Toimintamalliin tulisi kirjata molemminpuolinen tieto yhteistyötahojen osaamisesta, palveluista, käytänteistä ja vastuista. Toimintamallin toivottiin olevan saatavilla intrasta. Selkeä kirjallinen ohjeistus, jossa vastuut ja tehtävät on jaettu selkeästi. Työntekijöillä oli paljon ideoita yhteistyön kehittämiseksi. He haluaisivat muun muassa, että heille järjestettäisiin tilaisuuksia tutustua puolin ja toisin lastensuojelun edustajien kanssa. He ehdottivat, että lastensuojelun työntekijät voisivat käydä esittäytymässä yhteistyötahoille. He haluaisivat myös lisätä ennaltaehkäisevää yhteistyötä. Työntekijät toivoivat enemmän yhteisiä neuvotteluja molemmin puolin tapahtuvaa konsultaatiota sekä sitä, että lastensuojelu antaisi tietoa myös yhteistyötahoille päin. Vastaajat ehdottivat myös säännöllisten tapaamisten järjestämistä. 17

18 Erikoissairaanhoidon lasten-, nuoriso- ja aikuispsykiatrian tulokset Valtaosassa erikoissairaanhoidon psykiatrian yksiköitä (lasten-. nuoriso ja aikuispsykiatria) on sosiaalityöntekijä tai sosiaalialan ohjaaja. Erikoissairaanhoidon psykiatrian työntekijöistä vajaa puolet koki, että heillä on riittävästi tietoa lastensuojelusta ja noin puolet ajatteli, että tietoa on jonkin verran. Tietoa kaivattiin enemmän kuntien omista käytänteistä ja lastensuojelun prosessista sekä yhteistyöstä lastensuojelun ja erikoissairaanhoidon sekä psykiatrian välillä. Työntekijät haluaisivat lisää tietoa lastensuojelun kautta saatavista palveluista, kiireellisestä huostaanotosta sekä huoltajien oikeuksista ja velvollisuuksista huostaanoton jälkeen. Myös yhteystietojen päivittäminen koettiin tärkeäksi. Yleiset periaatteet tiedossa, mutta kunnissa omat käytänteet, tämä hämmentää Lastensuojelun keinovalikoimasta kaikkiaan, mikä on vaikuttavaa lastensuojelua missäkin tilanteessa Sosiaalialan tietoa sisältävät osoitteet olivat tuttuja vähän yli puolelle erikoissairaanhoidon ja psykiatrian työntekijöistä. Lisää koulutusta lastensuojelusta toivoi reilu puolet vastaajista. Koulutusta halutaan yhteistyöstä, lastensuojelun toiminnasta, prosessin etenemisestä ja paikkakuntien omista käytännöistä. Työntekijät toivoivat yhteistä keskustelua sekä päivitettyjä yhteystietoja lastensuojeluun. Ne, jotka eivät toivoneet koulutusta, vastasivat, etteivät tarvitse sitä, koska osaston sosiaalityöntekijä on käytössä tai koulutusta on jo saatu riittävästi. Päivittäin huolta kokee 14 %, viikoittain 54 % ja kuukausittain 24 %. Satunnaisesti huolta kokee pieni osa vastaajista. Huolen nostattamia lastensuojeluilmoituksia on tehnyt 86 % ja pyyntöjä 73 % vastaajista. Pyyntöjä lastensuojelutarpeen selvittämiseksi yhdessä vanhempien kanssa oli tehty enemmän erikoissairaanhoidon psykiatrian yksiköissä kuin muissa organisaatioissa. Konsultaatioapua lastensuojelusta kaivataan satunnaisesti tai melko usein. Eniten konsultaatioapua halutaan, kun mietitään tukipalvelujen saantimahdollisuuksia, paljon konsultaatioapua tarvitaan myös, kun pohditaan ennaltaehkäisevän työn mahdollisuuksia perheen kohdalla. Konsultaatioapua tarvitaan myös tilanteessa, jossa perheellä on jo lastensuojeluasiakkuus, mutta heidän tilanteensa ei korjaannu sekä tilanteessa, jossa perheessä esiintyy päihteidenkäyttöä tai seksuaalista hyväksikäyttöä. Miten mahdollista saada tukea perheen tilanteeseen ilman lastensuojeluilmoitusta, vai onko? Tilanteissa, joissa arvioitava lapsen ja perheen tarpeita ja heidän mahdollisuuttaan saada asumiskunnassaan heille soveltuvaa apua. Konsultaatioapua on pyytäessä saanut riittävästi ja jonkin verran. Apua on saatu lastensuojeluilmoituksen tekemiseen, kiireellisyyden arviointiin, työskentelyn suunnitteluun ja tukitoimien pohtimiseen. 14 % vastaajista ei ole saanut konsultaatioapua yrityksistään huo- 18

19 limatta. Työntekijät kokivat, että lastensuojelun edustajat istuvat hiljaa palavereissa, koska he eivät saa luovuttaa tietoa. Työntekijöille on myös herännyt lapsesta huoli, mutta lastensuojelun edustajan mielestä lastensuojelullista huolta ei ole ollut. Toisinaan työntekijät ovat yrittäneet tavoittaa lastensuojelua puhelimitse, mutta eivät ole saaneet yhteyttä keneenkään. Tiiviimpää yhteistyötä lastensuojelun kanssa kaipasi suurin osa vastaajista. He kaipaisivat sujuvampaa tiedonkulkua, tietoa molemminpuolisesta työskentelystä ja verkostoneuvotteluja ja yhteisiä tapaamisia. Yhteistyön tiivistämistä toivottaisiin, kun lastensuojeluilmoitus on tehty ja työskentely alkaa sekä jo lastensuojeluasiakkaana olevien lasten kohdalla. Työskentelyn toivottaisiin olevan jatkuvaa ja ennalta sovittua. Erikoissairaanhoidon psykiatrian työntekijät haluaisivat itse osallistua selvittämistyöskentelyyn tuomalla omaa tietoa ja ajatuksia lapsen ja perheen tilanteesta, oman ammattikuntansa edustajana. Joissain tilanteissa jo tehty työ työryhmässäni olisi hyvä saada laaja-alaisemmin sosiaalityöntekijän tietoon, koska ls-ilmoitus on kuitenkin pyritty tekemään tiivistykseksi ja vain huolenaiheet nimeäväksi. Monesti tilanne on paljon monisyisempi. Kyllä mielestäni lastensuojelulla olisi mahdollisuus kutsua minua vastavuoroisesti kertomaan omaa ammatillista näkemystäni siitä, mitä jokin perheen/vanhempien tilanne/sairaus on lasten psyykkisen turvallisuuden ja kehityksen kannalta. Yhteistä toimintamallia yhteistyön selkiyttämiseksi toivoi suurin osa vastaajista. Toimintamallista tulisi ilmetä yhteystiedot ja säännöt tietojenvaihdolle. Siinä pitäisi myös olla tavallisimmat syyt selvitykselle konkreettisin esimerkein. Mallin tulisi olla samanlainen eri kunnissa. Yhteistyötä haluttaisiin kehittää saamalla aikaa yhteisiin tapaamisiin, konsultoimalla puolin ja toisin ja tekemällä työtä lastensuojelun sosiaalityöntekijän työparina. Yhteistyön kehittämiseksi toivottiin myös lastensuojelun työntekijöiden puhelinnumeroita. Työntekijät toivoivat avointa, suoraa kontaktia, yhteisiä tilaisuuksia ja koulutuksia ja säännöllisiä kokoontumisia. Erikoissairaanhoidon psykiatrian työntekijät olivat sitä mieltä, että lastensuojelun käytännöissä ja yhteistyön toimivuudessa on suuria eroja kuntien välillä. He toivoivat, että tiedon saaminen sosiaalipuolelta helpottuisi ja että perheet voisivat saada ennaltaehkäisevää tukea myös ilman lastensuojeluasiakkuutta. Ylipäätään toivoisin, että lastensuojelulta voisi pyytää nimenomaan ennaltaehkäisevää tukea ja että se tarkoittaisi, että perheestä ei avattaisi silloin lastensuojelun asiakkuutta. Tiedon saantia lastensuojelulta ja sos. puolelta pitäisi helpottaa, jos kerran sille on perusteltu syy. 19

20 VASTAUSTEN VERTAILU Etelä-Pohjanmaan tulokset on esitetty kokonaisuudessaan ja vertailtu tulosten jakaumia sekä eri alueiden välillä että eri ammattikuntien välillä. Alueiden eroja ja yhtäläisyyksiä Kysyttäessä, onko työpaikalla sosiaalityöntekijää tai sosiaalialan ohjaajaa, koko Etelä- Pohjanmaan alueen yhteistyökyselyyn vastanneista 45 % vastasi työpaikallaan olevan sosiaalityöntekijä tai sosiaalialan ohjaaja. Noin puolet vastasi, että sosiaalityöntekijää tai sosiaalialan ohjaajaa ei ole. En tiedä vastasi 6 % työntekijöistä. Suurimmassa osassa työpaikkoja sosiaalityöntekijää tai ohjaajaa ei siis ole. Vastausten jakaumat olivat samanlaiset eri alueille Etelä-Pohjanmaan sisällä. Vastaajista reilu kolmannes koki, että heillä on riittävästi tietoa lastensuojelusta. Puolet vastasi, että tietoa on jonkin verran, mutta he haluaisivat sitä lisää. 15 % vastasi, että tietoa on liian vähän. Kysyttäessä, mistä asioista tietoa haluttaisiin lisää, osa vastauksista oli hyvin samansuuntaisia eri alueilla. Työntekijät toivoivat tietoa oman alueen lastensuojelukäytännöistä sekä halusivat käytännön toimintamalleja lastensuojelu-tilanteisiin. Tietoa haluttiin myös lastensuojelulaista ja sitä koskevista muutoksista. Kaksineuvoisen alueella vastauksissa painottui se, että työntekijöillä ei ollut riittävää tietoa lastensuojelun yhteyshenkilöistä ja heidän yhteystiedoistaan. Seinäjoen vastauksissa taas painottui tiedon tarve varsinkin lastensuojelullisen huolen tullessa vireille. Tietoa haluttiin siitä, milloin lastensuojeluilmoitus tulisi tehdä, mitkä ovat asiakkuuden kriteerit ja mitä ilmoituksen jälkeen on tapahtunut. Keinoja haluttiin myös varhaiseen puuttumiseen. Sosiaalialan tietoa sisältävät Internet-osoitteet: ja olivat tuttuja vajaalle puolelle vastaajista. Vastausten jakauma oli samansuuntainen eri alueilla. Koulutusta lastensuojelusta kaipasi reilu enemmistö Etelä-Pohjanmaalla. 70 % haluaisi koulutusta ja 30 % ei koe tarvitsevansa sitä. Syitä sille, että koulutusta ei tarvita, oli esimerkiksi se, että koulutusta oli jo tarpeeksi ja se, että työntekijän päätehtävät olivat muualla. Syyksi mainittiin myös se, että työpaikalla on esimies, jonka puoleen voi kääntyä lastensuojeluasioissa. Kysyttäessä, mistä asioista työntekijät haluaisivat koulutusta, vastaukset olivat monelta osin hyvin samansuuntaiset. Toistuvia teemoja toiveissa olivat lastensuojelutarpeen tunnistaminen, toimintaohjeet huolen noustessa ja omassa kunnassa lastensuojelun kautta tarjolla olevat palvelut. Koulutusta haluttaisiin myös viranomaisten välisestä yhteistyöstä sekä lastensuojelulaista ja sen muutoksista. Työntekijöillä nousee huoli lapsesta tai perheestä lähinnä satunnaisesti (47 %). Kuukausittain huolta kokee 24 % ja viikoittain 26 %. Päivittäin huolta kantaa 4 % vastaajista. Aluei- 20

21 den välisiä eroja vastauksissa ei juuri ollut. Kuitenkin ainoastaan Seinäjoella viikoittain huolta kokevien lukumäärä oli suurempi kuin kuukausittain kokevien. Lastensuojeluilmoituksen on tehnyt 53 % ja pyynnön lastensuojelutarpeen selvittämiseksi on tehnyt 32 % yhteistyötahojen työntekijöistä. Pyyntöjä yhdessä vanhempien kanssa on tehty erityisen vähän Järvi-Pohjanmaalla. Seinäjoen varhaiskasvatuksen työntekijöistä lastensuojeluilmoituksen oli tehnyt 45 % ja Kuntayhtymä Kaksineuvoisen alueelta vain 13 %. Pyyntöjä Seinäjoella oli tehnyt 32 % vastaajista, mutta esimerkiksi Kaksineuvoisessa kukaan kuudestatoista varhaiskasvatuksen työntekijästä ei ollut tehnyt pyyntöä lastensuojelutarpeen selvittämiseksi. Opetustyön työntekijöistä Seinäjoen vastaajista 44 % oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen ja Kauhavan työntekijöistä 27 %. Konsultaatioapua lastensuojelusta tarvitsee usein 5 %, melko usein 18 % ja satunnaisesti 67 % työntekijöistä. Ei milloinkaan vastasi 12 %. Konsultaatioapua on saanut riittävästi 22 % ja jonkin verran 38 %. Konsultaatioapua ei ole tarvinnut 25 % ja 9 % olisi tarvinnut konsultaatioapua, muttei ole tiennyt, mistä pyytää. Kuntayhtymä Kaksineuvoisen varhaiskasvatuksessa oli enemmän niitä työntekijöitä, jotka eivät ole koskaan tarvinneet konsultaatioapua kuin muilla alueilla. Niitä, jotka ovat pyytäneet konsultaatioapua, mutta eivät ole sitä yrityksistään huolimatta saaneet, on 6 %. Näin vastanneista suurin osa on Seinäjoelta. Seinäjoella on myös ollut vähemmän vastaajia, jotka eivät ole koskaan tarvinneet lastensuojelun konsultaatioapua, kuin muilla alueilla. Riittävästi apua saaneiden osuus vastanneista on Seinäjoella pienempi kuin muilla alueilla. Syyt konsultaatioavulle ovat monelta osin samanlaiset eri alueilla. Yleinen syy konsultaatioavulle on tilanne, jossa lapsi on jo lastensuojelun asiakas ja työntekijä haluaa toimintaohjeita lapsen ja hänen perheensä kanssa toimimiseen. Konsultaatioapua on tarvittu myös, kun on mietitty lastensuojelutoimenpiteiden tarpeellisuutta ja suunniteltu lastensuojeluilmoituksen tekemistä. Tiiviimpää yhteistyötä oman työpaikan ja lastensuojelun välille toivoi 69 % työntekijöistä. Tiiviimpää yhteistyötä toivottiin varsinkin Seinäjoella. Jokaisen alueen vastauksista tuli vahvimpana esiin tarve yhteistyölle tilanteessa, jossa lastensuojelun asiakkaana oleva lapsi on sijoitettu päivähoitoon avohuollon tukitoimena. Varhaiskasvatuksen työntekijät toivoivat, että heille annettaisiin enemmän tietoa tilanteessa, jotta he osaisivat paremmin toimia lapsen ja perheen hyväksi sekä omalta osaltaan arvioida tuen riittävyyttä. Yhteistyön tiivistämistä tarvittaisiin myös silloin, kun suunnitellaan lastensuojeluilmoituksen tekemistä ja tilannetta ilmoituksen tekemisen jälkeen. Yhteistyötahot toivoisivat lastensuojelulta tietoa siitä, mitä ilmoituksen jälkeen on tapahtunut. Jos yhteistyötahojen työntekijät kutsuttaisiin yhteiseen neuvotteluun lastensuojelun kanssa heidän tekemänsä ilmoituksen tai pyynnön perusteella, suurin osa pääsisi varmasti tulemaan paikalle (73 %). Todennäköisesti mahdollisena paikalle pääsemistä piti 26 % ja vain kolme vastaajaa ilmoitti, että ei pääsisi tulemaan neuvotteluun. Jokaisella Etelä- Pohjanmaan yhteistyökyselyn alueella mahdolliseksi esteeksi paikalle pääsyyn ilmoitettiin aikatauluongelmat. 21

22 Yhteistyökyselyyn vastanneet Etelä-Pohjanmaan alueiden työntekijät haluaisivat osallistua lastensuojelutarpeen selvitykseen monin tavoin. He haluaisivat olla mukana kertomassa lapsen tilanteesta oman ammattinsa näkökulmasta. He tahtoisivat osallistua aloituspalaveriin ja olla mukana suunnittelemassa, toteuttamassa ja arvioimassa annettavia tukitoimia. Työntekijät haluaisivat lastensuojelusta tietoa siitä, mitä ilmoituksen teon jälkeen on tehty perheen kanssa. He haluaisivat olla yhteisissä palavereissa ja lisätä keskinäistä tiedonvaihtoa. Yhteistyötä selkiyttävää toimintamallia toivoi 81 %. Ne, jotka eivät toivoneet toimintamallia, kertoivat syyksi sen, että nykyiset käytännöt toimivat hyvin tai heillä on työpaikallaan joku, jota voivat konsultoida tarvittaessa. Toimintamallia toivoneet vastaajat haluaisivat, että malli olisi selkeä, yksinkertainen ja kirjallinen. Toimintamallin toivottiin olevan eri toimijoille samanlainen ja että siinä olisi selkeä työnjako siitä, kuka ottaa keneenkin yhteyttä eri tilanteissa. Kaksineuvoisen ja Seinäjoen alueella toimintamalliin toivottiin myös tietoa siitä, milloin tilanteeseen tulee puuttua ja kenelle huoli viedään ja millä tavalla. He kaipasivat toimintamallia erityisesti vireillepano-vaiheeseen. Seinäjoen alueella toivottiin, että toimintamallissa olisi esillä molemminpuoliset palvelut sekä käytänteet ja vastuut yhteisen asiakkaan kohdalla. Ammattikuntien eroja ja yhtäläisyyksiä Kysyttäessä, onko työntekijöillä riittävästi tietoa lastensuojelusta, eri ammattialojen välillä oli jonkin verran eroja. Riittävästi tietoa kokivat omaavansa lähinnä koulun sosiaalityön vastaajat, aikuissosiaalityön vastaajat sekä koulun terveydenhuollon vastaajat. Sosiaalialan tietoa sisältävät Internet-osoitteet olivat tuttuja perheneuvolan, koulun sosiaalityön, aikuissosiaalityön, kouluterveydenhuollon sekä varhaiskasvatuksen henkilökunnalle. Osoitteet olivat vieraampia äitiysneuvolan sekä opetustyön vastaajille. Koulutusta lastensuojelusta toivoi enemmistö kaikista muista ammattiryhmistä paitsi kouluterveydenhoitajista. Selvästi eniten koulutusta kaipasivat äitiys- ja lastenneuvolan, perheneuvolan, aikuissosiaalityön sekä varhaiskasvatuksen työntekijät. Huoli herää työntekijöille lähinnä satunnaisesti. Huolen nouseminen on yleisempää erikoissairaanhoidossa kuin muilla aloilla. Viikoittain huoli nousee aikuissosiaalityöntekijöillä (4/8) sekä opetustyössä (12/46). Varhaiskasvatuksen puolella huolta kantaa viikoittain 8/58 työntekijöistä. Erikoissairaanhoidossa satunnaisesti huolta kokee vain 8 %, kun taas muilla aloilla satunnaisesti - vastaus oli yleisin. Lastensuojeluilmoituksia oli tehty eniten aikuissosiaalityössä 8/8, koulun sosiaalityössä 3/3, perheneuvolassa 3/4 sekä kouluterveydenhuollossa 5/6. Neuvolan työntekijöistä 13/17 oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen. Vähemmän ilmoituksia tehdään varhaiskasvatuksessa 18/56 sekä koulun opetustyössä 15/46. Kulttuuri- ja liikuntatoimen vastaajista kukaan ei ollut tehnyt lastensuojeluilmoitusta. Pyyntöjä lastensuojelutarpeen selvittämiseksi yhdessä vanhempien kanssa oli tehnyt neuvolassa vajaa puolet ja kouluterveydenhuollossa puolet työntekijöistä. Koulun sosiaalityös- 22

23 sä pyynnön oli tehnyt 2/3 ja aikuissosiaalityössä 3/7. Varhaiskasvatuksessa, koulun opetustyössä sekä perheneuvolassa pyyntöjä oli tehty vain vähän. Konsultaatioapua lastensuojelun sosiaalityöntekijältä melko usein kaipaisi puolet aikuissosiaalityöntekijöistä. Muissa ammattiryhmissä konsultaatioapua kaivataan satunnaisesti. Kulttuuri- ja liikuntatoimen vastaajat eivät olleet kaivanneet konsultaatioapua milloinkaan. Konsultaatioapua on pääasiassa saatu jonkin verran tai riittävästi. Varhaiskasvatuksen työntekijöistä konsultaatioapua ei ole koskaan tarvinnut 21/55 ja opetustyöntekijöistä 17/47. Varhaiskasvatuksessa ja opetustyössä on myös muutamia vastaajia, jotka olisivat tarvinneet apua, mutta eivät ole tienneet, mistä sitä voi pyytää. Tiiviimpää yhteydenpitoa lastensuojelun kanssa kaipaisi jokainen koulun sosiaalityön vastaajista ja reilu enemmistö neuvolan, kouluterveydenhuollon ja varhaiskasvatuksen vastaajista. Perheneuvolan ja koulun opetustyön vastaajista tiiviimpää yhteydenpitoa kaipaisi noin puolet vastaajista. Jos lastensuojelu kutsuisi työntekijän yhteiseen neuvotteluun työntekijän tekemän ilmoituksen tai pyynnön perusteella, osallistuminen olisi varmasti tai todennäköisesti mahdollista kaikkien ammattiryhmien työntekijöille. Yhteinen toimintamalli on erittäin toivottu työntekijöiden keskuudessa. Perheneuvolan ja koulun sosiaalityön vastaajista kaikki haluaisivat yhteisen toimintamallin. Myös varhaiskasvatuksen työntekijöistä toimintamallia toivoo 50/53, aikuissosiaalityöstä 4/6 ja neuvolasta 11/17. Opetustyöstä toimintamallia toivoi 35/53. Toimintamalli ei ollut kovin tarpeellinen kulttuuri- ja liikuntatoimen työntekijöiden mielestä. 23

24 YHTEISTYÖTAPAAMISTEN ANTI Yhteistyökyselystä yhteiseen tapaamiseen vastauksia vastauksiin ja tarpeisiin Yhteistyökyselyssä keskeisenä nousseeseen yhteistyön tarpeeseen vastattiin kutsumalla alueellisesti lastensuojelun keskeiset yhteistyökumppanit: äitiys- ja lastenneuvolan, sivistystoimen ja kouluterveydenhuollon sekä varhaiskasvatuksen työntekijät organisaatioittain yhteisten pöytien äärelle lastensuojelun työntekijöiden kanssa. Tapaamiset järjestettiin Järvi-Pohjanmaalla ja Kuntayhtymä Kaksineuvoisessa , Seinäjoella ja erikoissairaanhoidon tapaaminen Järvi-Pohjanmaalla yhteistyötapaamisiin osallistui yhteensä 77 työntekijää, Kuntayhtymä Kaksineuvoisessa 107, Seinäjoella 87 ja erikoissairaanhoidosta 43 työntekijää. Yhteensä kohdattiin 314 työntekijää. Yhteistyötapaamissa kerrottiin lyhyesti LasSe -hankkeen toimesta yhteistyökyselyn keskeisistä tuloksista sekä avattiin lastensuojelun ja yhteistyökumppanina toimivan organisaation työskentelyn prosessia. Tapaamisten pääpaino oli yhteisen yhteistyötaajuuden virittämisessä sekä informaation jakamisessa puolin ja toisin. Sekä lastensuojelun että yhteistyötahon edustajat kiteyttivät oman toimialansa ydinprosessin sekä yhteistyön onnistumisten ja haasteiden paikat. Yhteistyötapaamissa käydyn keskustelun pohjalta asioita selkeytettiin, vastattiin kyselyssä esille tuotuihin askarruttaviin kysymyksiin sekä sovittiin jatkoaskeleet, miten edetään ja kuka ottaa mistäkin asiasta vastuun. Neuvolan tapaamisissa korostui ehkäisevän perhetyön merkitys ja mahdollisuus tukea perheitä varhaisessa vaiheessa sekä työparityöskentelyn mahdollisuus ja -käytänteet. Monialaisen tuen polku 4-8v. -mallinnuksen hyödyntäminen alueen tarpeisiin (mallinnus työstetty edeltävässä ELLA -hankkeessa). Varhaiskasvatuksen tapaamisissa nousi esille ilmoittajatahon mukaan kutsuminen lastensuojelutarpeen selvitys -aloituspalaveriin, ohjeistuksen selkeyttäminen lapsen tullessa päivähoitoon lastensuojelun tukitoimena, lastensuojelun konsultaatiomahdollisuus matalalla kynnyksellä sekä tiedottamisen merkitys (mm. päivähoidon syystiedotteeseen tietoa lastensuojelusta ja matalan kynnyksen tukimuodoista). Sivistystoimen tapaamisissa keskusteltiin niin ikään ilmoittajatahon mukana olosta ensimmäisessä tapaamisessa, vuosittaisista yhteistyötapaamisista, syystiedotteesta sekä Huolipolku yläkouluikäisille -mallinnuksen hyödyntämisestä alueen tarpeisiin. 24

25 Tapaamisilla sovittuja asioita yhteistyötahojen kanssa Konsultaatiot Lastensuojeluun toivotaan otettavan rohkeasti yhteyttä (esim. nimellä tai nimettömästi), mitä pitäisi tehdä ja toimia tietyissä asioissa. Lastensuojelun työntekijää konsultoidaan puhelinaikaan, ellei hän vastaa, jätetään soittopyyntö ja sähköposti asiasta (ilman asiakkaan tunnistetietoja). Lastensuojeluilmoituksen tekemiseen liittyvät käytännöt Ilmoituksentekijän tulee kirjata ilmoitukseen omat yhteystietonsa tarkasti sekä tiedon siitä, onko hän valmis tulemaan mukaan aloitustapaamiseen. Ilmoittaja kirjaa ilmoitukseen, mitä huolen suhteen heillä on jo tehty. Yhteydenotosta jää tiedot, keneen sosiaalityöntekijään voi ottaa yhteyttä, jos asiassa tapahtuu muutoksia tai huoli jatkuu. Sosiaalityöntekijät kuittaavat ilmoittajalle, että ilmoitus on vastaanotettu ja miten asiassa edetään Ilmoittajataho kutsutaan mukaan aloitustapaamiseen Ilmoituksen tehneillä työntekijöillä on paljon tietoa mm. lapsen kasvusta, kehityksestä ja sosiaalisista suhteista, joita he ovat valmiita tuomaan keskusteluun perheen auttamiseksi. Toimintakäytännöt Neuvolan terveydenhoitajat ohjaavat tarvittaessa perheitä perhetyön varhaiseen tukeen. Perhetyöntekijä ja terveydenhoitaja osallistuvat neuvolakäynnille / perheen tapaamiseen perheen luvalla. Kun lastensuojelu kysyy tietoja lapsesta varhaiskasvatuksesta, on tärkeää muistaa, että soitetaan aina esimiehelle / aluejohtajalle, ei ryhmän työntekijälle. Jos perhetilanteessa tapahtuu oleellinen muutos, tulee siitä tiedottaa päivähoitoon (esim. kuka hakee lapset, kenelle pitää ilmoittaa jne.). Toimintakuvaus / selkeät sovitut käytännöt siitä, kun lapsi päivähoidossa lastensuojelun avohuollon tukitoimena. (Suositus avohuollon tukitoimesta lähetään sähköpostitse, jonka jälkeen sovitaan samassa sähköpostissa aloituspalaverin ajankohta) Asiakkuuden päättäminen (lapsi lastensuojelun tukitoimena päivähoidossa) vaatii sitä, että päivähoidosta kysytään mielipidettä hoidosta ja sen päättymisestä Seinäjoella tehty Huolipolku yläkouluikäisille ja Monialaisen tuen polku 4-8-vuotiaille hyödynnetään / otetaan käyttöön / muokataan alueellisiin tarpeisiin. Palaveri- ja yhteistyökäytännöt jatketaan yhteistyötä olemassa olevissa foorumeissa, kutsutaan tarvittavat työntekijät ja esimiehet erilliseen palaveriin Kerätään palaverit asiakkaan ympärille, jolloin tiedonsiirto tapahtuu luonnollisesti palaverissa perheen ja keskeisten tukitahojen välillä. Palaverit tulee suunnitella etukäteen, että paikalla on juuri ne toimijat, joita asian käsittelyyn ja etenemiseen tarvitaan. Tiedotus Tiedotetaan lastensuojelusta ja matalan kynnyksen palveluista esim. koulujen ja varhaiskasvatuksen syystiedotteessa. Tapaamisilla vastattiin myös uudistuvan sosiaalihuoltolain haasteeseen kokoamalla viranomaisia yhteen miettimään yhteisiä toimintamalleja ja -käytäntöjä, joilla voidaan vähentää toimijoiden työmäärää päällekkäisen työn osalta sekä saada sujuvuutta tiedonvaihtoon viranomaisten välille. 25

26 Helppo käsitellä nyt töissä vaikeaa asiaa. Aikaisemmin oli käsitys että huostaanotto Etelä-Pohjanmaan yhteistyötapaamisista välittyi puheliaisuus ja innostus yhteisestä työstä sekä suora puhe ja konkreettinen tiedonsaanti, joka näkyi myös positiivissa palautteissa. Palautteista välittyi tärkeänä viestinä mm. se, että tapaamisissa saatiin tietoa lastensuojelusta, varmuutta ja rohkeutta puuttua sekä ottaa huoli puheeksi. Yhteistyötapaamisissa sosiaalityöntekijät korostivat, että yhteistyötahot voivat konsultoida lastensuojelun työntekijöitä matalalla kynnyksellä. Palautteista korostui se, että tutustuminen ja tieto muiden tahojen työstä on tärkeää. Palautteen perusteella kynnys konsultaatioon madaltuikin. Tapaamiset lähensivät palautteiden perusteella yhteistyötahoja: kohdattiin ja tultiin tutuiksi. Yhteistyön kehittämisen tärkeys korostui! Yhteistyötapaamisiin osallistuneet työntekijät avasivat monialaista yhteistyötä omista lähtökohdistaan. Monialainen yhteistyö koettiin olevan sujuvaa silloin, kun yhteistyötä vie eteenpäin luottamus, aito kiinnostus ja yhteinen intressi. Sujuvan yhteistyön taustalla on kyse työprosessin johtamisesta, joka koettiin olennaisen tärkeäksi asiaksi. Monialainen yhteistyö nähdään persoonakysymyksenä ja usein sen tekeminen kumuloituu johtajaan. Sitoutuminen edellyttää, että sivistystoimen ylin johto on myös mukana. Neuvolan kanssa yhteistyössä on tapahtunut edistymistä. Työskentelylle on myös oma historiansa Etelä-Pohjanmaan lapset, nuoret ja lapsiperheet -Kaste kehittämishankkeessa tehdyn yhteistyön myötä. Neuvolan toimijoiden kanssa tehdään yhteisiä kotikäyntejä ja konsultoidaan puolin ja toisin. Puheeksiottaminen ja yhteinen tekeminen on muuttunut Yhteistyötapaamisten toivottiin jatkuvan ja tapaamisiin toivottiin järjestettävän enemmän aikaan. Sovituista asioista halutaan pitää kiinni ja toivotaan, että niiden toteutumista seurataan ja arvioidaan. 26

27 LasSe Lastensuojelutarpeen selvityksen kehittäminen Väli-Suomessa