Akateemisen asiantuntijuuden kehittymisen itsearviointimatriisi Jari Rantamäki

Transkriptio

1 Akateemisen asiantuntijuuden kehittymisen itsearviointimatriisi Jari Rantamäki vs rev1- Matriisi on HOPS- ja portfoliotyön tukimateriaalia. Se on kehitetty auttamaan opiskelijaa ja hänen ohjauksestaan vastaavaa opettajaa arvioimaan opiskelijan asiantuntijuuden kehittymistä sekä tukemaan opiskelu- ja työuraa koskevia valintoja. Matriisi on jaettu kahdeksaan arviointialueeseen, joissa kussakin on 3-6 keskeistä arviointikohdetta. Arviointialueet ja kohteet on koottu soveltaen julkaisuissa: Anita Nuutinen (2001) ja Geoff Scott, Warren Yates (2003) esiintyviä jaotteluja. Matriisin käyttötarkoitus on tukea oman asiantuntijuuden arviointia ja sisällöllistä määrittelyä, jotka kehittyvät opiskelun aikana ja kokemuksen myötä. Asiantuntijuus voidaan tässä yhteydessä tulkita eksperttiydeksi siten, kuin Bereiter ja Scardamalia (1993) kirjassaan kuvaavat. Alla olevaan luetteloon on koottu asiantuntijuuden tasoon liittyviä laadullisia kuvauksia/arvoasetelmia (Gerlese S. Åkerlind, (2002). Kuvaukset on koottu kahden näkökulman mukaisiksi luetteloiksi ilman kuvauksia arvottavia lisäyksiä. Kuvauksia voi käyttää omien arvostusten ja perustelujen mukaan osana matriisin kunkin arviointialueen kuvausta siten, kuin niiden kokee erottelevan matriisin tasoja toisistaan. Luettelon kuvauksia on syytä täydentää ja täsmentää tutkimustiedon ja omien havaintojen mukaan. Kuvausten mahdollista yhteyttä laitosportfolion perustaosaan lienee myös syytä tarkastella ajoittain. Omaa asiantuntijuutta vastaava kuvaus sijoitetaan matriisin arviointikohteittain perustellen johonkin matriisin kolmesta tasosta (aloittelija, perehtynyt tai akateeminen asiantuntija). Asiantuntijuus voi sijoittua myös osittain kahdelle rinnakkaiselle tasolle. Opettaja ja mentori voivat tukea opiskelijan itsearviointia keskustelemalla opiskelijan kanssa asiantuntijuudesta, itsearviointimatriisin käytöstä, kuvauksista/arvoasetelmista ja arviointipäätelmistä. Kaikki arviointikohteet eivät välttämättä sovellu arvioitavaksi opintojen alusta alkaen tai kaikissa elämäntilanteissa ja lisäksi niiden keskinäinen painoarvo saattaa vaihdella alasta riippuen. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon arviointikohteeseen liittyvä asiantuntijuus kokonaisuudessaan riippumatta siitä, onko se kehittynyt opintojen, harrastusten tai muun elämänkokemuksen yhteydessä. Siksi varsinaisen opiskelun lisäksi myös työ-, harrastus-, jne. yhteisöjen merkitys arviointikohteen ja asiantuntijalle tyypillisen työskentelytavan kehittymisen kannalta tulisi ottaa huomioon ja tuoda esiin. Asiantuntijuuden tasoon liittyviä laadullisia kuvauksia/arvoasetelmia kahdesta eri näkökulmasta (Åkerlind 2002): Asian haltuunoton näkökulma Toimintaa leimaa: Tukeutuminen asiantuntijoiksi koettujen tahojen mielipiteisiin ja arviointeihin Oppimisen tavoitteiden määrittely perustuu opetussuunnitelmaan tai vastaavaan dokumenttiin Osaamistason näkökulma Toimintaa leimaa: Samanaikainen opiskelu ja tiedon soveltaminen Toimiminen kirjatiedon varassa Omaan suoritukseen keskittyminen Ymmärrys toiminnan luonteesta

2 Tehtävien rajaaminen asiantuntemuksen puitteissa Halu oppia lisää omasta erityisalasta Pyrkimys nopeaan ja kriteerien mukaiseen ratkaisuun Pyrkimys yleistettäviin ratkaisuihin Halu laajentaa osaamista aiheisiin, joita ei vielä hallitse Alojen/asioiden välisten loogisten yhteyksien etsintä Riippumattomuus ulkopuolisista mielipiteistä ja arvioinneista Myönteinen asenne omien rajojen ylittämiseen Omien kehittymistarpeiden/oppimistarpeiden tunnistaminen Omakohtaisten kokemusten kautta hankittu tietämys Toisten huomioonottaminen ja tarvittaessa kyky ohjata toisia Sujuvuus ja hyvä tekninen hallinta Analyyttisyys toiminnan luonteen/ tavoitteiden suhteen Toiminnan luonteen avaaminen muille yhteisön jäsenille Pyrkimys yhteisön toimintatapojen kehittämiseen Uusien näkökulmien etsiminen Asiantuntijuuden itsearviointimatriisi ARVIOINTIALUE/ -KOHDE VIESTINTÄ Vuorovaikutus, dialogisuus, kulttuurien välinen viestintä, tilanneherkkyys Viestintä erilaisille yleisöille - dialogisuus, viestinnän vastaanotto- ja tilanteen lukemisen taito Esitelmien ja artikkeleiden valmistaminen Erilaisten medioiden käyttö TVT-välineiden käyttö Ryhmässä toimiminen ALOITTELIJA, NOVIISI PEREHTYNYT AKATEEMINEN ASIANTUNTIJA KEHITTYMIS- TAVOITTEET - Henkilökohtaiset - Yhteisöjen (laitosyhteisön, tutkimus-, tuutori- tai opiskelijaryhmän) rooli tavoitteiden saavuttamiseksi

3 AMMATTIKÄYTÄNTÖ JA SEN ARVOT Oman toiminnan arvopohjan tuntemus, itsearvioinnin kriteerien määrittäminen Sosiaalinen ja eettinen vastuu Jatkuva ammatillinen kehittäminen - ammattialan kehittymisen seuranta - ammattitiedon sovellustaidon taso Henkilökohtaisen vastuun kanto - ryhmien työn edistäminen omalla toiminnalla - tavoitetietoisuus - harkintakyky painostuksen alaisena ja virheiden sattuessa Alan pysyvyyden edistäminen OSAAMISEN KEHITTÄMINEN Asenne omien rajojen ylittämiseen Teoreettisen tiedon soveltaminen Alan tiedon ja osaamisen hankkiminen Jatkuva alan tietämyksen laajentaminen - omista virheistä oppiminen, palautteen vastaanotto - itseohjautuvuus KOULUTUS, OPETUS JA OHJAUS Näkemys oppimiseen ja opettami-

4 seen Koulutuksen ja opetuksen suunnittelu Koulutuksen järjestäminen ja opettaminen Ohjaus ONGELMIEN JA MAHDOLLISUUKSIEN ANALYSOINTI Ajattelun kehittyneisyys, kriittisyys, analyyttisyys Ongelmien ja mahdollisuuksien tunnistaminen - Diagnostinen kartta Ongelmien ja mahdollisuuksien määrittely - Ajattelun tason säilyttäminen yllättävissä ja tunteita nostattavissa tilanteissa Ongelmien ratkaiseminen ja mahdollisuuksien kehittäminen - Aikaisempien kokemusten hyödyntäinen tilanteen määrittelyyn kun tilanne muuttuu ennakoimattomasti - Syy-seuraussuhteiden osoittaminen Kehittämisstrategioiden testaus ja arviointi Kehittämisstrategioiden toimeenpano TIETEELLINEN OSAAMINEN Tutkimuksen johtaminen Asiantuntijana toimiminen

5 - Tutkimustiedon kriittinen arviointi - Tutkimustiedon hyödyntäminen - Tieteellisen tiedon ja arkitiedon eron hahmottaminen Tutkimuksen tekeminen Tutkimusvälineiden hallinta Kansainväliset tehtävät JOHTAMINEN JA KEHITTÄMINEN Ryhmien organisointi - Työskentelyn ja projektien suunnittelu ja toteuttaminen Resurssihallinta - tärkeysjärjestyksen arviointi - työnjako - erilaisuuden hyödyntäminen Toiminnan organisointi - käytännön järjestelyistä vastaaminen - kokous- ja neuvottelutaidot - Säädösten tuntemus ja soveltaminen TALOUDELLINEN OSAAMINEN Alan talouden johtaminen Alan taloudellisten kysymysten tutkiminen Taloudellisten suositusten laatimi-

6 nen Kustannusarvioiden laatiminen Markkinointi Kirjallisuus (puutteelliset viitetiedot): Bereiter Carl, Scardamalia Marlene (1993): Surpassing ourselves : an inquiry into the nature and implications of expertise. Chicago, IL : Open Court Helsingin yliopiston opetuksen laatumatriisi: Jyväskylän yliopiston opetuksen laadun itsearviointimatriisi: Opetuksen ja opiskelun itsearviointi taulukko, versiot ja Jyväskylän yliopiston opetuksen laatuprosessi: OPLAApro-kuvaus Kallio E (2002): Yksilöllisiä heijastuksia toimiiko yliopisto-opetuksen paikallinen itsearviointi? Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 2:2002. Helsinki: Edita. Nuutinen Anita (2001): Esitelmä materiaali osoitteessa: Oulun yliopiston opetuksen laadun itsearviointimatriisi: tai - matriisia Scott Geoff, Yates Warren (2003): Using successful graduates to improve the quality of undergraduate engineering programs Åkerlind Gerlese S., (2002): Academics awareness of their own growth and development five dimensions of variation