Iloa ja tehoa työpäivään

Transkriptio

1 02 14 AGRONOMILIITON JÄSENLEHTI Leila Fogelholm ja Susanna Raulio tuntevat lounasruokailun. 8 Iloa ja tehoa työpäivään 22 EU-vaalit: Anna äänesi Akava etsii eväitä ruokasektorin kasvuun

2 LIITTOLAINEN KRISTA KORPELA-KOSONEN Ruokarauhaa Kiire pilaa työpaikkalounaan. Helsinkiläisessä henkilöstöravintolassa on tavallisena perjantaina leppoisan kiireetön tunnelma. Ensimmäiset lounasasiakkaat saapuvat yhdentoista aikaan. Ruokalistalla on tänään valittavana madekeittoa ja uunibroileria. Salaatti- ja raastevalikoima houkuttelee värikkyydellään. Pöydissä istutaan pienissä seurueissa ja ruokailun lomassa rupatellaan. Täällä selvästi viihdytään. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) selvityksen mukaan joka kolmas suomalainen syö lounaansa työpaikka- tai opiskelijaravintolassa. Henkilöstöravintoloissa tarjotaan vuosittain noin 72 miljoonaa ateriaa. Yhä useammalle ruokailijalle työpaikalla tai oppilaitoksessa nautittu lounas on päivän ainoa lämmin ateria. Monelle työikäiselle lounas on päivän tärkein ateria, sillä siitä saadaan keskimäärin viidennes päivittäisestä energiasta. Lounaallakin tehdään töitä Ruokapalveluyritys Fazer Food Servicesin toteuttaman kyselyn mukaan lounastauko merkitsee suomalaisille ennen kaikkea hyvää ruokaa ja taukoa töistä tai opiskelusta. Lounastauolla halutaan rentoutua hetki työ- tai opiskelukavereitten seurassa maittavan ruuan äärellä. Valitettavan usein todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Kysely paljastaa, että yllättävän monella on ruokaseuranaan vain veitsi ja haarukka, sillä kaksi kolmesta syö lounaansa ainakin viikoittain yksin. Lähes 40 prosenttia työssäkäyvistä syö lounaan ainakin kerran viikossa omalla työpisteellään. Yli 20 prosentille se on päivittäinen rutiini. Noin joka kolmas Susanna Raulio myöntää, että kiire on toisinaan ongelma. Puolen tunnin lounastauon pyrin silti aina rauhoittamaan. Monissa maissa toimivaa henkilöstöruokailua käytetään jopa kilpailuvalttina työntekijöiden rekrytointivaiheessa. 10 Alimenta 02 14

3 Meidän tehtävämme on tehdä niin hyvää ruokaa, että asiakkaamme eivät välttämättä edes huomaa syövänsä terveellisesti. lounas ei ole todellinen virkistymishetki pitkän työpäivän keskellä. Myös aivot tarvitsevat taukoa töistä, hän sanoo. työntekijä tekee lounaan yhteydessä töitä vähintään viikoittain. Erityisesti vuotiaat laiminlyövät usein lounaansa. Ylivertaisesti yleisin lounaan pilaaja on kiire. Sen mainitsi kyselyssä lähes 40 prosenttia vastaajista. Naisia kiire häiritsee Leila Fogelholm ruokailee mielellään henkilöstöravintolassa, koska siellä saa koottua monipuolisen aterian. Eväiden tekemisessä ja kuljettamisessa olisi aikamoinen vaiva. enemmän kuin miehiä. FT, ETM, erikoistutkija Susanna Raulio THL:stä ei ilahdu kyselyn tuloksista. On huolestuttavaa, että näin suuri joukko kärsii kiireestä ja syö työpisteellään tai työskentelee lounaalla. Tällainen Puolen tunnin paussi Saman huolen jakaa Agronomiliitto. Liitto suosittelee tammikuussa julkaistussa kannanotossaan työantajia tarkistamaan lounasaika- ja paikkakäytäntöjä sekä jakamaan ravitsemustietoutta lounasruokailun tärkeydestä vireystilan ylläpitämiseksi. Kiireettömän lounashetken mahdollistava töiden organisointi on erittäin suositeltavaa, liitto linjaa. Hyvän lounastauon minimipituus on 30 minuuttia. Tätä lyhyemmässä ruokailuhetkessä on väkisinkin kiireen tuntu. Lounastauon tarkoitus on tarjota ruuan tuoman energian lisäksi työntekijälle mahdollisuus jaloitteluun, virkistymiseen ja irtiottoon työasioista, Raulio täsmentää. Raulion mukaan työaikaiseen ruokailuun kannattaa panostaa, sillä hyvin toteutuessaan se tukee työhyvinvointia ja työssä jaksamista. Hyvällä aterioinnilla on mahdollista vähentää työssä tapahtuvia virheitä ja työtapaturmia. Viimekädessä panostus näkyy parempana työtehona, joka heijastuu suoraan työn tuottavuuteen ja tulokseen. Henkilöstöravintola huomioi suositukset Henkilöstöravintolassa ruokailu tukee tutkitusti työntekijöiden terveyttä edistäviä ruokatottumuksia. Susanna Raulion vuonna 2011 valmistunut väitöskirja osoitti, että henkilöstöravintoloissa ruokailevat syövät enemmän muun muassa tuoreita kasviksia, kasvis- ja kalaruokia sekä rasvattomia maitovalmisteita kuin työntekijät, joiden lounas rakentuu eväiden varaan. Saman vahvistaa Fazer Food Servicesin ravitsemusasiantuntijana työskentelevä MMM Leila Fogelholm. Alimenta

4 Henkilöstö- ja opiskelijaravintolassa on helppo syödä ravitsemussuositusten mukaan, sillä suositukset pyritään ottamaan ruokapalvelujen suunnittelussa ja toteutuksessa mahdollisimman hyvin huomioon. Fazerin Amica-ravintoloissa se merkitsee käytännössä esimerkiksi sitä, että ruuanvalmistuksessa suositaan rypsiöljyä ja kasviöljypohjaisia margariineja ja salaattipöydistä löytyvät kasviöljypohjaiset salaatinkastikkeet. Vaaleaa pastaa ja riisiä korvaavat aterioilla täysjyväpasta, -ohra ja -riisi. Leipäpöydässä höyryää entistä useammin vastapaistettu, vielä lämmin ruisleipä. Meidän tehtävämme on tehdä niin hyvää ruokaa, että asiakkaamme eivät välttämättä edes huomaa syövänsä terveellisesti. Ruuan maittavuus on aina ykkösasia, Fogelholm sanoo. Tammikuussa julkistetut uudet suomalaiset ravitsemussuositukset neuvovat rajoittamaan mm. punaisen lihan ja lihavalmisteiden käyttöä. Tämä on Leila Fogelholmin mielestä hyvä esimerkki suosituksesta, jonka toteutumista ruokapalveluyritys voi edistää hienovaraisesti. Kaikki eivät halua tietoisesti syödä ravitsemussuositusten mukaan. Me tarjoamme punaiselle lihalle niin houkuttelevia vaihtoehtoja, esimerkiksi kasvisruokia, että ihmiset niistä kiinnostuvat. Pikkuhiljaa mennään kohti suositusta; kasvisten määrä lautasella kasvaa ja lihan osuus pienenee, Fogelholm visioi. Puolet hyödyntää henkilöstöravintolaa Valtioneuvosto hyväksyi kesäkuussa 2008 periaatepäätöksen terveyttä edistävän liikunnan ja ravitsemuksen kehittämislinjoista. Periaatepäätöksessä todetaan, että ruokapalvelujen tarjoaman ruuan tulee olla ravitsemussuositusten mukaista ja että entistä useammalla työikäisellä tulisi olla mahdollisuus syödä ravitsemussuositusten mukainen ateria työpäivän aikana. Susanna Raulion väitöstutkimuksen mukaan työssä käyvistä naisista 70 prosentilla ja miehistä 60 prosentilla on mahdollisuus käyttää työpaikan henkilöstöravintolaa. Jos työpaikkalounas on Leila Fogelholm ja Susanna Raulio lounastavat työpaikkansa henkilöstöravintolassa päivittäin. Molemmille maistuvat etenkin kasvis- ja kalaruuat. Leila valitsee lihaa pari kertaa viikossa. mahdollista nauttia henkilöstöravintolassa, noin puolet työntekijöistä hyödyntää tätä mahdollisuutta. Väitöskirjan aineisto perustuu THL:n ja Työterveyslaitoksen laajoihin väestötutkimuksiin. Valtaosalla työssä käyvistä on siis mahdollisuus lounastaa henkilöstöravintolassa, mutta vain puolet tarttuu mahdollisuuteen. Miksi näin? Suomessa henkilöstöravintolan palveluja pidetään jo niin itsestään selvinä, ettei niitä aina osata arvostaa. Monissa muissa maissa toimivaa henkilöstöruokailua käytetään jopa kilpailuvalttina työntekijöiden rekrytointivaiheessa, Raulio vertaa. Ison työpaikan etu Kaikilla työntekijöillä ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia käyttää henkilöstöravintolan palveluita, vaikka tahtoa ja kiinnostusta olisikin. Parhaat mahdollisuudet henkilöstöravintolan käyttöön ovat pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa sekä isommissa yrityksissä ja työyhteisöissä. Eniten henkilöstöravintolan palveluita pystyvät hyödyntämän korkeasti koulutetut ja hyvässä ammattiasemassa olevat, kuten ylemmät toimihenkilöt. Heikoimmat mahdollisuudet henkilöstöravintolan käyttöön on yrittäjillä sekä pienissä, alle 20 henkilön, toimipaikoissa työskentelevillä. Artikkelin lähteinä on haastattelujen lisäksi käytetty: teettämä tutkimus suomalaisten arki paneelissa toteutettuun tutkimukseen ta suomalaista joulukuussa Alimenta 02 14

5 Maaseudun ihmiset on unohdettu TYÖPAIKKA- RUOKAILULLA on pitkät perinteet Työpaikkaruokailulla on Suomessa varsin pitkät perinteet. Jo 1890-luvulla joissakin tehtaissa yritettiin tarjota työntekijöille mahdollisuus ruokailla työpaikkaruokalassa. Kovin suosittuja työpaikkaruokalat eivät vielä silloin olleet, sillä suurin osa työntekijöistä kävi kotona syömässä tai hyödynsi omia eväitä. Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 työpaikkaruokalat alkoivat yleistyä luvulta lähtien julkisia ruokapalveluita on kehitetty osana terveys- ja sosiaalipolitiikkaa. Ateriaehto sisällytettiin työehtosopimukseen sekä julkisella että yksityisellä sektorilla 1970-luvulla. Ensimmäiset työpaikka-aterioita koskevat suositukset antoi Työterveyslaitos vuonna Nykyään työpaikkojen henkilöstöravintoloissa tarjotaan vuosittain noin 72 miljoonaa ateriaa. Maaseudun elinkeinojen edunvalvonnassa pitkään mukana olleena olen huolestuneena seurannut piittaamattomuutta, jolla pääministeri Kataisen kuuden puolueen hallitus on kohdellut maaseutua ja sen elinkeinoja. Maaseudun edunvalvojia ei kuultu hallitusneuvotteluissa, vaikka hallitusohjelmaa laatimassa olivat muut talouselämän ja palkansaajien etujärjestöt. Niiden lopputuloksena syntyi ohjelma joka on ollut sokea maaseudun ihmisten tarpeille ja kohdellut heitä epätasa-arvoisesti verrattuna muihin suomalaisiin. Valtion menojen leikkaukset ovat kohdistuneet lähes yksinomaan kuntiin, puolustusvoimiin ja maatalouteen. Maatalouden kansallisista tuista on leikattu lähes 200 milj. euroa. Hallitus on luopunut myös Etelä-Suomelle elintärkeästä EU:hun liittymissopimuksemme artiklan 141 mukaisesta tuesta ja korvannut sen vuoteen 2020 asti voimassa olevalla vaatimattomalla siirtymäkauden tuella. Hallitus on käynyt käsiksi myös maatalousväestön sosiaaliturvaan rikkomalla hallituksen ja etujärjestöjen vuonna 1968 tekemän sopimuksen maatalouden eläkejärjestelmän perusteista, mikä on tuntuvasti nostanut maatalousyrittäjien eläkevakuutusmaksuja. Hallitus on myös yksipuolisesti leikannut maatalousyrittäjien lomituspalveluja, vaikka niiden kustannuksista huomattava osa on vähennetty viljelijöiden tuloista maataloustuloratkaisuissa. Hallitus aikoo korvata nykyisen hyvin toimineen satovahinkojen korvausjärjestelmän pakollisella kustannuksia lisäävällä satovahinkovakuutuksella. Päin seinää hallitus ajoi myös pyrkiessään pakolla liittämään nykyiset 320 kuntaamme 70 suurkunnaksi, jotka vastaisivat kunnallisista palveluista. Esimerkit toteutetuista liitoksista osoittavat, että ne vievät maaseudun ihmisille elintärkeät palvelut, kuten sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut liian kauas ja vaikeasti saavutettaviksi. Hallituksen tuottavuusohjelma on viemässä syrjäseuduilta valtion viimeisetkin työpaikat ja poliisihallinnon uudistus on jättänyt maaseudun turvattomaksi. Hallitus yhdistää vuoden 2015 alusta perustettavaan Luonnonvarakeskukseen kaikki maa- ja metsätalousministeriön alaiset tutkimuslaitokset, mikä merkitsee useiden toimipisteiden sulkemista. Hallitus on myös saattanut metsäsektorilla toimivat organisaatiot Metsähallitusta myöten sekavaan tilanteeseen. On mahdollista, että hallitus lopputaipaleellaan päättäessään uusista veronkorotuksista korottaisi ruoan arvonlisäveroa ja säätäisi kiinteistöveron ainakin metsämaalle. Toivonkin hartaasti, että saisimme pian hallituksen, joka ottaisi huomioon myös maaseudun ihmiset. Heikki Haavisto Alimenta