2. Liiketoiminta telealalla

Transkriptio

1 K. Kilkki (2015) Informaatioteknologian perusteet Liiketoiminta telealalla Telepalvelut voivat olla joko julkisia tai yksityisiä ja ne voivat perustua joko julkisiin tai yksityisiin verkkoihin. Verkon liikenne ei kuitenkaan juuri koskaan ole julkista, paitsi jos julkisuus on nimenomaan tavoitteena, kuten TV ja radiolähetysten tapauksessa. Julkisilla palveluilla tarkoitetaan siis palvelua joka on julkisesti saatavilla, yleensä jotain rahallista korvausta vastaan. Julkisen ja yksityisen verkon rajaa hämärtää myös se, että yksityiset verkot ja niiden palvelut voivat käyttää samoja verkkolaitteita kuin julkiset palvelut. Tässä luvussa tarkastellaan lähinnä julkisten palveluiden liiketoimintaa, vaikka on hyvä huomata että palveluiden kirjo on laajentunut olennaisesti laajentunut. Telealaa koskevat samat lainalaisuudet kuin muitakin aloja. Esimerkiksi voimme ottaa tunnetun taloustieteen ja liikkeenjohdon gurun Michael Porterin kirjasta tekijät, jotka tyypillisesti johtavat hintakilpailuun: 54 Tuotteet tai palvelut ovat lähes identtisiä ja siirtyminen toimittajien välillä on helppoa ja halpaa. Kiinteät kustannukset ovat suuria ja marginaaliset kustannukset ovat alhaisia. Kapasiteettia voidaan lisätä tehokkaasti vain suurina määrinä. Tuote menettää nopeasti arvonsa. Nykyisin monet telepalvelut ovat hyvin samankaltaisia (vertaa esimerkiksi Elisan, Soneran ja DNA:n palveluita), ja numeroiden siirrettävyyden jälkeen siirtyminen ollut hyvin helppoa. Televerkon kiinteät kustannukset ovat suuria ja marginaalikustannukset alhaisia ja kapasiteetin lisäys tapahtuu suurina yksikköinä. Se menettääkö tuote nopeasti arvonsa, on monimutkaisempi asia. Toisaalta, jos tarkastellaan esimerkiksi mobiilin datayhteyden arvon kehitystä, niin esimerkiksi 2 Mbit/s nopeuksinen datayhteys olisi ollut muutama vuosi sitten ollut arvokas mutta nyt ehkä juuri ja juuri hyväksyttävä palvelu. Mitä tästä seuraa? Jos markkinat toimivat tehokkaasti, niin telepalveluiden hintoihin kohdistuu huomattava paine ja hinnoilla on taipumus lähestyä palvelun tarjoajan kannalta kannattamattoman rajaa. Toisaalta tästä samalla seuraa, että palvelun tarjoajilla on tarve rajoittaa kilpailua jollain tavoin, esimerkiksi keskinäisillä sopimuksilla. Tästä taas seuraa, että yhteiskunnalla on tarve säädellä kilpailun toimivuutta esimerkiksi estämällä monopolien syntymistä. Se mihin eri maissa on erilaisten vaiheiden jälkeen päädytty, riippuu monista tekijöistä, mukaan lukien alan historiallinen tausta. 54 M. Porter, On Competition, Updated and Expanded Edition, Harvard Business Review Book, 2008, s

2 K. Kilkki (2015) Informaatioteknologian perusteet 33 Palveluiden tarve Miksi ja mihin tarkoitukseen viestintäpalveluita halutaan käyttää? Tämä on kysymys, johon on helppo vastata yleisellä tasolla, mutta vaikeaa vastata yksityiskohtaisesti, vielä vaikeampaa mallintaa. Eräs vastaus on: sosiaaliseen kanssakäymiseen, viihteeseen ja tiedon hankintaan tärkeyden mukaan ehkä juuri tässä järjestyksessä. Me ihmiset olemme läpeensä sosiaalisia olentoja, joiden elämän laatuun vaikuttaa enemmän suhteet muihin ihmisiin kuin esimerkiksi materiaalinen vauraus. Käytämme hämmästyttävän paljon aikaa television katseluun: keskimäärin noin kolme tuntia päivässä, mutta opiskelijat alle puolitoista tuntia. 55 Tämä on paljon enemmän kuin se mitä käytämme puheluihin, joka on keskimäärin noin 17 minuuttia päivässä. 56 Lisäksi meiltä menee ehkä 5 minuuttia päivässä tekstiviestien kirjoittamiseen ja lukemiseen. Vaikka aikojen suhteet ovat näin päin, useimmat luultavasti luopuisivat mieluummin televisiosta katselusta kuin mahdollisuudesta käyttää puhelinta. Henkilökohtainen viestintä on aina ollut suurempaa kuin sisällön tarjoamisen. 57 Muutama lukuarvo koskien informaatioalan liiketoimintaa vuonna 2008 Yhdysvalloissa: Teleala (ei Internet): liikevaihtoa 498 miljardia dollaria ja tuhatta työntekijää Internet-ala (operaattorit ja muut palveluiden tarjoajat): 101 miljardia dollaria ja 392 tuhatta työntekijää Julkaisuala (lehdet ja kirjat): 284 miljardia dollaria ja 1059 tuhatta työntekijää Radio ja TV-toiminta: 104 miljardia dollaria ja 292 tuhatta työntekijää Elokuvateollisuus: 95 miljardia dollaria ja 327 tuhatta työntekijää Ääniteala (tallennettu musiikki): 15 miljardia dollaria ja 24 tuhatta työntekijää Pienellä laskutoimituksella saadaan aika yllättävä tulos: lehtien, kirjojen, elokuvien ja äänitteiden julkaiseminen sekä radio- ja TV-ohjelmien tuotanto saivat kaikki yhdessä aikaan saman verran liikevaihtoa kuin perinteinen teleala ilman Internetiä. 58 Kaikki luvut ovat tietysti suuria, mutta huomattakoon, että puhelinpalveluista maksettu raha menee suurimmaksi osaksi palvelua tarjoavalle yritykselle. Sen sijaan sisällöstä maksettu raha jakaantuu moneen osaan, mm. näyttelijöille, muusikoille ja toimittajille. Teleala 55 Finnpanel: 56 Tiedot: 57 The 2012 Statistical Abstract, Section 14, Information and Communications, 58 Ohjelmien jakelu kaapeliverkon kautta on luokiteltu teletoiminnaksi.

3 K. Kilkki (2015) Informaatioteknologian perusteet 34 on siis hyvin merkittävää liiketoimintaa, jopa verrattuna sellaisiin julkisuudessa paljon näkyvään alaan kuin amerikkalaiseen elokuva-alaan. Kysynnän mallintaminen Kun kyseessä on niin suuri ala kuin puhelin tai yleisemmin teleala, niin on tietysti tarpeen ymmärtää mahdollisimman hyvin mikä vaikuttaa tarjottujen palveluiden kysyntään. Hinta varmasti vaikuttaa kysyntään, mutta miten paljon? Taloustieteen puolella on tutkittu paljonkin erilaisten tuotteiden hintajoustoa, eli kysynnän suhteellista muutosta hinnan muuttuessa. Ongelmana on se, että yleisesti käytettyjen palveluiden hintajoustoa on vaikea tutkia kontrolloidusti, eli siten että vain hinta muuttuu ja kaikki muu pysyy vakiona. Hinnat tietysti muuttuvat ajan mukana, mutta niin muuttuu myös moni muu asia, kuten laitteiden ja telepalveluiden laatu. Hinnan vaikutus saattaa olla erotettavissa jos hintamuutokset ovat riittävän suuria ja kohtuullisen nopeita. Esimerkki tällaisesta on kuvassa 2.1. Kuvassa on esitetty miten kaukopuheluiden 59 reaalihinta laski yli 90 prosenttia 14 vuodessa. Voisi olettaa että tällainen muutos vaikuttaisi dramaattisesti myös kaukopuheluiden määrään. Puheluiden määrä toki kasvoi, mutta vain noin kaksinkertaiseksi. Kuva 2.2 esittää käytön muutoksen reaalihinnan funktiona, joka siis voidaan tulkita hintajoustoksi. Kaukopuheluiden 1.4 reaalihinta 1.2 (euro/min) 1-90% 0.8 Päivä Ilta Kuva 2.1. Kaukopuheluiden reaalihinnat Suomessa vuoden 2012 rahassa (euroa minuutissa, elinkustannusindeksin mukaan muunnettuna) Kaukopuhelulla tarkoitettiin tällöin verkkoryhmästä toiseen otettuja puheluita. Suomi oli jaettu yli seitsemään kymmeneen verkkoryhmään, joilla jokaisella oli oma suuntanumero. Vuonna 1996 verkkoryhmät poistuivat ja tilalle tuli kaksitoista telealuetta, joilla on siis oma suuntanumero, esimerkiksi Helsingin telealueella 09 ja Mikkelin telealueella Hintatiedot: Tietoliikenneaapinen, kuva 9.7.

4 K. Kilkki (2015) Informaatioteknologian perusteet 35 Kaukopuheluiden määrä päivässä asukasta kohti Kysyntä +95 % Kaukopuheluiden reaalihinta (euroa/min vuoden 2012 rahassa) Kuva 2.2. Kaukopuheluiden reaalihinta (euroina vuoden 2013 rahaksi muutettuna vaakaakseli, päivä- ja iltapuheluiden keskiarvo) ja kaukopuheluiden kokonaismäärä vuonna 1980 ja vuosina (miljoonaa puhelua vuodessa). Mitä kuvasta voidaan oikeasti päätellä? Hinnan vaikutus puheluiden määrään on yllättävän pieni. Voisi kuvitella, että jos nyt puheluiden hinta nousisi kymmenkertaiseksi, niin puheluiden määrä pienenisi olennaisesti. Vai pienenisikö? Nimittäin, korkea hinta voi tehdä palvelusta myös arvokkaamman tuntuisen ja siten haluttavamman. 61 Vielä luvun alussa kaukopuhelu oli merkittävä tapahtuma, johon saatettiin valmistautua huolella. Tämä saattoi tehdä puheluista arvokkaampia molemmille osapuolille. Dataa tulkitessa pitää lisäksi huomioida ainakin: Kyseessä on puheluiden kappalemäärä, ei minuutit. Puheluiden hinta saattoi vaikuttaa pikemminkin puheluiden pituuteen kuin määrään. Puhelinliittymien määrä nousi samalla kun puhelujen hinnat alenivat, ei kuitenkaan yhtä paljon kuin puheluiden määrä. Merkittävä osa kaukopuhelinliikenteestä oli työnantajien kustantamaa, jolloin hinnalla ei ollut suoraa vaikutusta kysyntään. Toisaalta alenevat hinnat saattoivat vaikuttaa työntekijöiden kaukopuheluja koskeviin rajoituksiin ja sitä kautta myös niiden määrään Tästä ilmiöstä on lukuisia tutkimuksia. Sokkotesteissä sama viini maistuu paremmalta silloin kun sille ilmoitetaan korkeampi hinta. Maistumisen ero voidaan jopa havaita kuvaamalla aivojen eri osien aktiivisuutta. 62 Virkamiehet eivät saaneet käyttää virkapuhelintaan yksityisiin puheluihin, ainakaan kaukopuheluihin (saati ulkomaille), vaan tällaiset puhelut tuli erikseen tilata ja maksaa.

5 K. Kilkki (2015) Informaatioteknologian perusteet 36 Vuoden 1993 jälkeen matkapuhelut alkoivat vaikuttaa merkittävästi kiinteän verkon puheluihin, joten sen jälkeisiä tilastoja on entistä vaikeampi tulkita hintajouston näkökulmasta. Kaukopuheluiden määrä kääntyi laskuun vuoden 1993 jälkeen kilpailun avautumisesta ja hintojen laskusta huolimatta. Toisaalta vielä 1970-luvulla kaukopuheluiden määrää rajoittivat hinnan lisäksi viiveet puheluiden saannissa ja heikohko äänen laatu pitkillä yhteyksillä. Siten väli vuodesta 1980 vuoteen 1993 on ehkä paras ajanjakso, jonka avulla hintajoustosta voidaan päätellä jotain suhteellisen varmaa. Kuvassa 2.2 katkoviivalla esitetty käyrä on logaritmista muotoa (tähän palataan hieman myöhemmin). Yllättävää tässä on siis hintajouston niukkuus: hinnan putoaminen kymmenenteen osaan (1 fi 0,1) ainoastaan kaksinkertaistaa kysynnän (eli puheluiden määrän). Vaikka aineistoon ja kaavaan liittyy monia epävarmuustekijöitä, osoittaa se joka tapauksessa sen että hinnan vaikutus ei ole voinut olla kovin voimakas. Tämä tosiasia oli hyvin tiedossa myös hinnoista päättäville tahoille. Siksi palvelun tarjoajan (tosin tällaista nimitystä ei PTL:stä varmaan juuri käytetty) kannalta oli kannattavinta pitää hinnat mahdollisimman korkealla (mutta silti jotenkin hyväksyttävällä) tasolla. Kansalaisilla ei juuri ollut vaihtoehtoja, lähinnä kirje tai paikan päälle matkustaminen, jos asia ei ollut kiireellinen. Sen sijaan, hyvin toimivassa kilpailutilanteessa hintajousto on tyystin toisenlaista. On tärkeää pitää mielessä ero kahden tilanteen välillä: 1) kokonaiskysynnän riippuvuus hinnasta, silloin kun on joko monopoli tai kun kaikki palvelun tarjoajat muuttavat hintaa samassa tahdissa ja 2) yksittäisen palveluntarjoajan hinnan muutoksen vaikutus kyseisen palveluntarjoajan kysyntään, jos muut eivät muuta hintojaan. Jos vain yksi palveluntarjoaja laskee hintaa, kokonaiskysyntä muuttuu vain vähän, mutta kyseinen palvelun tarjoaja voi saada niin paljon lisää asiakkaita että hinnan lasku kannattaa. Tämä tapahtuu tietenkin muiden yritysten kustannuksella ja asiakkaiden eduksi (jos oletetaan että palvelun laatu ei laske). Paljon on kuitenkin muuttunut 1970-luvun jälkeen. Tilastokeskuksessa laaditun raportin mukaan: 63 Vuonna 1975 posti- ja puhelinpalveluihin sekä laitteisiin eli viestintään keskivertoperhe käytti 52 euroa. Tämä oli vajaan viikon nettopalkka. Vuonna 2005 viestintään kului euroa eli kolmen viikon palkka. Ero ei ilmeisestikään johdu hintojen muutoksista, vaan palveluiden ja laitteiden tarjonnan räjähdysmäisestä kasvusta. Neljä vuosikymmentä sitten harva olisi osannut kuvitella 63 Tilastokeskus, 52 euroa on vuoden 2005 rahaksi muunnettu arvo.

6 K. Kilkki (2015) Informaatioteknologian perusteet 37 kaikkea sitä mitä jo kymmenen vuotta sitten oli saatavilla varsinkin matkaviestinten alueella. Otetaan vielä toinen esimerkki puheluista ja niiden hinnoista. Kuvassa 2.3 on esitetty muutokset puheluiden määristä ja yhden puhelun keskimäärin tuottamasta tulosta Yhdysvalloissa viime vuosisadan aikana. Puhelumäärät ovat sangen yksiselitteinen asia. Sen sijaan, koska niin moni asia on muuttunut vuosikymmenten mittaan, puhelun hinta täytyy yrittää suhteuttaa jollain tavalla. Kuvassa hinta on pyritty muuntamaan vastaavaksi hinnaksi Suomessa vuonna Samalla tavoin kuin Suomen kaukopuheluiden tapauksessa, tässäkin moni tekijä puheluiden hinnan lisäksi on vaikuttanut puheluiden suosioon. Mielenkiintoista kuvassa on oikeastaan se mitä tapahtui vuoden 1920-luvuulla eli puheluiden suhteellinen hinta nousi merkittävästi. Monopoli, vaikka säädeltykin kuten tässä tapauksessa USA:ssa, johtaa lähes aina korkeampaan hintatasoon kuin toimiva kilpailu. Tätä tosiasiaa ei muuta edes se, että periaatteessa yksi televerkko ja -palvelu olisi tehokkaampi rakentaa ja ylläpitää kuin useampi rinnakkainen verkko ja palvelu. Tämän takia nytkin Suomessa on kolme rinnakkaista mobiiliverkkoa ja -palvelua. Puheluita päivässä asukasta kohti fi 1960 AT&T monopoli Liittymien määrä 2 Puhelujen määrä Puheluiden suhteellinen hinta muunnettuna Suomi 2012 /puhelu 1900 Kuva 2.3. Puheluiden määrä USA:ssa vuodesta 1900 vuoteen Vaaka-akseli: puhelun suhteellinen hinta tuloihin suhteutettuna muunnettuna suunnilleen Suomen hintatasoon vuonna 2012, pystyakseli: puheluiden määrä päivässä asukasta kohti Tämä on vähän hankala laskelma, joten lopputulos on vain suuntaa-antava. Olennaista on, että puheluiden reaalihinta pysyi lähes samana 40 vuotta. 65 Kuvat tiedot perustuvat A. Odlyzkon artikkeliin The history of communications and its implications for the Internet (2000).

7 K. Kilkki (2015) Informaatioteknologian perusteet 38 Tarkastellaan hieman lähemmin väliä vuodesta 1920 vuoteen 1960, jolloin puheluiden suhteellinen hinta ei juurikaan tippunut, mutta puheluiden määrä asukasta kohden kasvoi 3,3-kertaiseksi. Miksi? Yksi olennainen tekijä on puhelinliittymien määrän kasvu: mitä enemmän on henkilöitä joille ja paikkoja joihin voi soittaa, sitä enemmän myös soitetaan. Liittymien määrä asukasta kohden kasvoi vuodesta 1920 vuoteen 1960 noin kaksinkertaiseksi, joten ainakin osa puhelumäärien kasvusta selittyy tällä tavoin. Puhelin on malliesimerkki laitteesta, josta on enemmän hyötyä silloin kun muillakin on samanlainen laite. Tätä ilmiötä kuvaava Metcalfen laki sanoo, että kommunikaatiopalvelun kokonaisarvo on verrannollinen käyttäjien määrän neliöön. Yksittäiselle käyttäjälle palvelun arvo kasvaa siis suorassa suhteessa muiden käyttäjien määrään. Puhelimen tapauksessa Metcalfen laki lienee varsin hyvä nyrkkisääntö. Sosiaalisen median tapauksessa, jossa pyritään olemaan yhteydessä mahdollisimman suureen osaan lähipiiristä, riippuvuus voi olla vielä jyrkempi. Voidaan verrata vaikka kahta saman tyyppistä sosiaalisen median sovellusta, joista toisessa on mukana koko ystäväpiirisi ja toisessa vain puolet ystäväpiiristäsi. Ensimmäisen arvo on sinulle monikertainen verrattuna toiseen vähemmän käytettyyn sovellukseen. Lisäksi jossain vaiheessa kun laite yleistyy tarpeeksi, siitä tulee sosiaalisesti lähes välttämättömyys. Tästä esimerkkinä television yleistyminen Yhdysvalloissa: vuonna 1950 vain muutamassa prosentissa kotitalouksia oli televisio, kymmenen vuotta myöhemmin vastaava luku oli noin 85 prosenttia. 66 Kuka saattoi olla ilman televisiota siinä vaiheessa, kun enemmistö naapureista oli jo sen hankkinut? Tarve ilmenee sitten markkinataloudessa maksuhalukkuutena. Maksuhalukkuus vaihtelee kuitenkin eri ihmisten ja tilanteiden välillä. Yleensä pienempi hinta merkitsee suurempaa kysyntää. Taloustieteessä yleisemmin käytetty hintajoustoa kuvaava kaava on: 67 ( ) = ( ) (2.1) Erään tutkimuksen mukaan telepalveluiden tapauksessa hintajoustoparametrin (e) arvo on tyypillisesti 0, Mitä tästä seuraa? Jos hintaa alennetaan yhdellä prosentilla, niin kysyntä kasvaa vain 0,75 prosenttia. Hinnan alentamisesta ei siten ole suoraa taloudellista hyötyä palvelun tarjoajalle, asiakkaille toki kyllä. Lisäksi kun hinta laskee jonkun rajan alle, hintajousto pienenee, ellei jopa häviä kokonaan. Suomessa sekä matka- että kaukopuheluiden tapauksessa näyttää siltä, että hinnat eivät edes kilpailutilanteessa laske alle 0,05 euron 66 Yhteenveto teknologian kehittymisestä 1900-luvulla, katso 67 Hintajouston kaavassa on usein plus-merkki ennen parametria e. Tässä käytetään miinusmerkkiä, koska silloin e:n arvot ovat aina positiivisia ja siten selkeämpi vertailla sanallisesti. 68 M. Weingarten, J. Benito-Martin, U.S. Telecommunications Demand: A Macroeconomic View (1994).

8 K. Kilkki (2015) Informaatioteknologian perusteet 39 minuutissa. Tämä voidaan tulkita siten, että hintakilpailu ei toimi, koska asiakkaat eivät enää koe hintaeroja itselleen niin merkittävinä, että vaihtaisivat palvelun tarjoajaa hintojen takia. Joka tapauksessa on selvää, että kaava 2.2 ei päde kun hinta lähestyy nollaa, koska kaavan mukaan kysyntä kasvaisi äärettömyyksiin. 69 Niinpä jos halutaan tehdä realistisia laskelmia, kaavaa on pakko hieman muuntaa. Voidaan esimerkiksi lisätä yksi parametri ( ) = ( ) (2.2) kuten jo tehtiin aikaisemmin kaavassa 2.1. Kaavan 2.1 ongelmana on se, että logaritmien sisällä on yksiköllisiä suureita, esimerkiksi minuutteja ja euroja. Sama kaava voidaan kuitenkin esittää muodossa, jossa ei esiinny logaritmeja: = (2.3) Tässä yksi piste kiinnitetään, eli kun hinta h = h0, niin kysyntä K = K0. Sen lisäksi kaavassa on kaksi parametria: e eli hintajousto sekä parametri h1, jolla säädetään kaavan käyttäytymistä silloin kun hinta on hyvin pieni. Kun h1 on nolla, saadaan kaava 2.1. Parametri a kaavassa 2.2 saadaan kaavalla: = ( ( ) ) (2.4) Tässä logaritmin sisällä on yksiköitä (minuutteja ja euroja), joten kesken laskelmien ei kannata vaihtaa yksiköitä (tai jos vaihtaa, täytyy a:n arvo vastaavasti päivittää). Kuvassa 2.4 on esitetty kolme eri hintajoustoa kuvaavaa käyrää siten, että K0 = 15 min/päivä ja h0 = 0,10 euroa/min. 69 Kiinteä kuukausihinta ilman käyttörajoituksia merkitsee tässä suhteessa samaa kuin ilmainen puhelu. Ilmaisuus täytyy aina käsitellä erikseen tapauksesta riippuen.

9 K. Kilkki (2015) Informaatioteknologian perusteet Kysyntä (min/päivä) h1 = 0.00, e = 0.75 h1 = 0.10, e = 0.75 h1 = 0.14, e = Hinta ( /min) Kuva 2.4. Puheluiden hintajousto kolmella eri parametrien kombinaatiolla kun oletetaan, että hinnalla 0,10 /min kysyntä on 15 minuuttia päivässä. Vaikka kysyntä pienenee hinnan kasvaessa, kysyntää saattaa riittää myös hyvin korkeilla hinnoilla. Esimerkkinä 3 minuutin puhelu New Yorkista Lontooseen vuonna 1927 maksoi saman verran kuin tavallisen työläisen 200 tunnin palkka ja silti palvelulle oli kysyntää. Tilanteessa, jossa kilpailua ei ole tai se on hyvin rajoittunutta, hinta määräytyy ensisijaisesti maksuhalukkuuden mukaan siten että myyjä maksimoi tuottonsa. Tehokkaan kilpailun tapauksessa hinta määräytyy ensisijaisesti tuotantokustannusten mukaan. Vielä yksi esimerkki vuosikymmenien takaa, joka osoittaa kilpailun merkityksen. Taulukossa 2.1 on esitetty puhelujen hintoja hyvin varhaisessa vaiheessa teletoiminnan kehitystä eli vuodelta Tällöin ei vielä ollut lainkaan selvää tai vakiintunutta miten teletoimi kannattaisi järjestää, yksityisten yritysten kilpailun avulla, paikallisen yhteistoiminnan avulla tai valtiollisena monopolina. Taulukko esittää, jälleen kerran, kaukopuhelujen hintoja, nyt etäisyyden funktiona eri maissa. Tanskassa, jota taulukossa ei mainita, minuuttihintaa ei tuossa vaiheessa ollut lainkaan vaan hinta perustui kuukausimaksuun. Muista maista Suomessa oli keskimäärin halvimmat kaukopuhelut. Muut pohjoismaat olivat suunnilleen samalla tasolla, sen sijaan muualla Euroopassa hinnat olivat moninkertaiset, Britanniassa jopa noin kymmenkertaiset. Maiden välisiä eroja ei voi mitenkään selittää kustannuseroilla, koska merkittävä osa kustannuksista oli kuparijohdoissa, jonka hinta oli sama kaikkialla. Jonkin verran hintaeroja selittävät myös varallisuuserot. Suomihan oli tuohon aikaan sangen köyhä, itse asiassa köyhin taulukossa mainituista maista. Tästä huolimatta tärkein hintaeroja selittävä tekijä oli se oliko telealalla yksityistä yritteliäisyyttä ja kilpailua vai oliko puhelintoimi valtion monopoli.

10 K. Kilkki (2015) Informaatioteknologian perusteet 41 Taulukko 2.1. Kaukopuheluiden hinnat vuonna 1895 eri Euroopan maissa (Pence/min) km 128 km 256 km 512 km Suomi 0,2 0,5 0,9 1,5 Norja 1,0 1,0 1,0 1,0 Ruotsi 0,0 1,3 2,2 2,2 Sveitsi 1,0 1,6 1,6 1,6 Belgia 0,0 1,9 1,9 1,9 Ranska 1,0 1,9 2,9 5,8 Hollanti 3,3 3,3 3,3 3,3 Saksa 1,7 4,0 4,0 4,0 Espanja 4,0 4,0 5,6 10,4 Britannia 2,0 5,0 9,3 18,0 Italia 5,8 5,8 5,8 6,9 Unkari 6,7 6,7 6,7 6,7 Ja hinta ei ollut ainoa monopolin ongelma, palvelun käytön rajoitukset saattoivat olla lähes käsittämättömiä. Vuonna 1889 Britanniassa postin virkailijat nuhtelivat henkilöä, joka oli käyttänyt puhelintaan tehdäkseen ilmoituksen palolaitokselle lähistöllä syttyneestä tulipalosta. Puhelinta olisi saanut käyttää vain omaan liiketoimintaan tai henkilökohtaisiin tarpeisiin, ei mihinkään muuhun. Vaikka käyttö tällaisissa tapauksissa sittemmin sallittiin, niin näyttää hyvin vahvasti siltä, että monopoliasema johtaa lähes väistämättä ylenmääräiseen käyttäjien kontrollointiin ja kohtuuttoman korkeisiin hintoihin. Tärkeää tässä ei tietenkään ole historialliset tapahtumat sinänsä, vaan yleiset periaatteet. Palvelun tarjoajan monopoliasema sellaisen palvelun tapauksessa, joka on olennainen osa elämää ja sosiaalisen kanssakäymisen kannalta tärkeää, johtaa monenlaisiin vääristymiin. Tämä koskee sekä palvelun hintaa että sen saatavuutta. Ääriesimerkkinä kommunistiset ja muut epädemokraattiset valtiot, joissa puhelinta on aina käytetty vallan välineenä. Toisaalta, ei yksityistäminen näitä ongelmia automaattisesti ratkaise. Telealan luonteesta johtuen palveluilla on taipumus lopulta keskittyä yhdelle toimijalle, joka sitten voi määritellä hinnat ja muut ehdot oman halunsa mukaan. Tästä johtuen yhteiskunnan täytyy pitää järjestelmällisesti huolta kilpailun toimivuudesta. Näyttää siltä, että eri yhteiskuntien halu ja kyky tämän tehtävän tehokkaaksi hoitamiseksi vaihtelee suuresti. Toisaalta näyttää siltä, että historiaa tutkimalla voidaan päätellä varsin paljon siitä mitkä yhteiskunnat ovat halukkaita ja kykeneviä pitämään huolta kilpailun toimivuudesta ja mitkä eivät. 70 S. Wallsten, Ringing in the 20th Century, The Effect of State Monopolies, Private Ownership, and Operating Licences on Telecommunications in Europe, (2001).

11 K. Kilkki (2015) Informaatioteknologian perusteet 42 Esimerkki: hintajousto Tehtävä 2.1. Pieni hintakilpailuanalyysi Oletetaan, että miljoonan asiakkaan jakaa kaksi operaattoria, joilla on seuraavat markkinaosuudet: O 1: asiakasta O 2: asiakasta Alkutilanteessa hinta on kummallakin 0.10 euro/min ja puheluiden määrä käyttäjää kohti on 15 min/päivä. Nyt jos vain toinen operaattori laskee hintaa arvoon 0,09 euro/min, niin kuinka paljon kyseisen operaattorin täytyy saada vähintään lisää asiakkaita toiselta, jotta sen (eli hintoja laskevan operaattorin) kokonaistulot puheluista nousisivat? a) Jos h 1 = 0 b) Jos h 1 = 0,10 Ratkaisu Oletetaan aluksi että hintajouston kaavan 2.3 mukaiset parametrit matkapuhelinpalvelulle (koskien keskimääräisen asiakkaan puheluminuutteja hinnan funktiona) ovat: e = 0,75 h 0 = 0,10 euro/min K 0 = 15 min/käyttäjä/päivä Kaavasta 2.4 saadaan: Kun h 0 = 0, a = 0,9811 ja kun h 0 = 0,10, a = 1,501. Huomaa myös, että a:n arvo riippuu käytetyistä yksiköistä. Tulot (T i) ennen hintamuutoksia: Operaattori O 1: T 1 = 15 0, = /päivä Operaattori O2: T2 = 15 0, = /päivä Kysyntä (K eli minuuttimäärä asiakasta kohden) hinnalla x saadaan hintajouston kaavasta: ( ) = ( ) Kokonaistulo on siten Y i K x, jossa Y i = uusi asiakasmäärä. Jotta uudella hinnalla x päästäisiin samoihin tuloihin kuin aikaisemmin, pitää = ( ) > Tästä saadaan kun h 0 = 0 Y 1 = eli tarvittava lisäys = eli noin 6 % operaattorin 2 asiakkaista Y 2 = eli tarvittava lisäys = 8007 eli noin 1,1 % operaattorin 1 asiakkaista Vastaavasti kun h0 = 0,10

12 K. Kilkki (2015) Informaatioteknologian perusteet 43 Y 1 = eli tarvittava lisäys = eli noin 16 % operaattorin 2 asiakkaista Y 2 = eli tarvittava lisäys = eli noin 3 % operaattorin 1 asiakkaista Opetus Hintakilpailu näyttää kannattavammalta strategialta pienemmälle operaattorille kuin suuremmalle! Tästä seuraa usein myös se, että isommat pelurit pyrkivät ostamaan pienemmät pelurit pois markkinoilta hinnalla, joka saattaa vaikuttaa suhteettoman korkealta pienen pelurin tuottamaan voittoon verrattuna usein pieni peluri tuottaa itse asiassa tappiota ostohetkellä. Tappiollisuus johtuu myös siitä, että osoittamalla että pystyy haalimaan asiakkaita suuremmilta operaattoreilta, pienempi tekee itsestään halutumman ostokohteen. Asiakkaiden haaliminen vaatii kuitenkin kallista markkinointia ja edullisia hintoja, mikä tekee toiminnasta yleensä tappiollista ennen kuin markkinaosuus kasvaa riittävän suureksi. Keskittyminen jatkuu kunnes kilpailuviranomaiset puuttuvat peliin. Teleala yritystoimintana Telepalvelusanaston mukaan teleliikenne on tiedonsiirtoon perustuva viestintä, jossa käytetään hyväksi sähkömagneettisia järjestelmiä. 71 Saman sanaston mukaan teletekniikka on tietotekniikan osa-alue, johon kuuluvat tietoliikenteen järjestelmät ja menetelmät sekä niiden käytön osaaminen. Vaikka tele on terminä menettänyt suosiotaan, on se monesti kätevämpi kuin tietoliikenne, varsinkin yhdyssanoissa. Teleyritys on siis yritys, jonka päätehtävänä on tarjota tietoliikenne- eli telepalveluja. Teleyritysten kirjo on nykyisin paljon suurempi kuin vielä 35 vuotta sitten. 72 Entisaikaan puhuttiin puhelinlaitoksista, joiden lainmukainen tehtävä oli tarjota puhelinpalveluita toimialueellaan kovin paljon muita tietoliikennepalveluja ei ollutkaan suurelle yleisölle tarjolla. Puhelu (paikallinen, kauko- tai ulkomaanpuhelu) oli palvelu, jonka ominaisuudet oli tarkkaan määritelty. Kaikki mitä puhelun onnistuminen teknisesti vaati, puhelinkoneesta alkaen, oli paikallisen puhelinlaitoksen ja posti- ja lennätinlaitoksen vastuulla. Nykytermistössä teleyritykset voidaan jakaa kahteen ryhmään: telepalveluyritykset ja televerkkoyritykset. Telepalveluyritykset 73 tarjoavat nimensä mukaisesti telepalveluita, joko omassa verkossaan tai ostamalla tiedonsiirtopalveluita muilta yrityksiltä. Televerkkoyritykset 74 tarjoavat verkkopalveluita muille yrityksille tai suoraan loppukäyttäjille. Ero ei 71 Termit löytyvät Sanastokeskuksen termipankista, Telesanasto on vuodelta 1991, Telepalvelusanasto vuodelta 1997 ja Matkaviestinsanasto vuodelta Puhelinverkkojen rakennemääräykset vuodelta 1979 sisältää 309 sivun verran yksityiskohtaisia määräyksiä. Ainoa viittaus muuhun kuin puhelinpalveluun on 23, joka koskee puhelinverkon kiinteästi kytkettyjä yhteyksiä käyttäviä laitteita mainitsematta lainkaan sanaa data. 73 Telepalveluyrityksestä käytetään myös nimityksiä palveluoperaattori ja palveluntarjoaja. 74 Televerkkoyrityksiä kutsutaan usein verkko-operaattoreiksi. Operaattori (operator) viittaa alun perin henkilöön, joka vastaa jonkun laitteen toiminnasta, tietoliikennealalla esimerkiksi lennättimen hoitajaa on kutsuttu operaattoriksi.

13 K. Kilkki (2015) Informaatioteknologian perusteet 44 aina ole loppukäyttäjälle näkyvä. Esimerkiksi matkapuhelinliittymiä kauppaava yritys voi olla palveluyritys, joka ostaa kaiken toiminnassaan tarvitsemansa kapasiteetin toiselta teleyritykseltä. Pelkkää tiedonsiirtopalvelua ( johdonvuokrausta tai bittiputkea ) on pidetty vähemmän houkuttelevana toimialana kuin sisältöä tarjoavien palveluiden tarjoamista. Tiedonsiirron ja palvelun välinen raja on kuitenkin varsin hämärä. Ellei yritys pelkästään myy laitteita (mikä on nykyisin varsin harvinaista), niin kysymys on myös palvelun myynnistä, sillä bittien siirto on myös palvelu. Lisäksi laitetoimittajien ja verkkoyritysten välinen työnjako on hämärtymässä. Perinteiset verkkolaitetoimittajat kuten Ericsson ja NSN 75 ovat laajentaneet liiketoimintaansa matkaviestinverkkojen operoinnin alueelle. Televerkkoyritys voi siis toimia ikään kuin tukkukauppana, joka myy yhteyskapasiteettia suurissa erissä. Telepalveluyritys jakaa kapasiteetin pienempiin osiin myyden verkkopalveluja edelleen omille asiakkailleen. Teleyritysten velvollisuudesta vuokrata vapaata kapasiteettia toisilleen (ja muille halukkaille) säädetään viestintämarkkinalaissa. Näyttää siltä että ilman säätelyä kapasiteetin vuokraaminen jää käytännössä olemattomaksi. Vaikka periaatteessa olisi edullisempaa rakentaa yksi verkko ja jakaa sitten sen kapasiteettia eri palveluntarjoajien kesken, niin käytännössä näin ei juurikaan tapahdu. Esimerkiksi kattavan matkaviestinverkon rakentaminen on kallista; silti Elisa, DNA, ja Sonera ovat rakentaneet ja edelleen ylläpitävät rinnakkaisia verkkoja. Yleisenä suuntauksena näyttää olevan, että palveluntarjoajat ilman omaa verkkoaan eivät säily kovin pitkään itsenäisinä. Toiminimi (tai brändi) voi silti säilyä osana uuden emoyhtiön tarjontaa, kuten on käynyt esimerkiksi Saunalahden tapauksessa. 76 Viestinnän merkitys kansantaloudelle Televiestinnän osuus maailman bruttokansantuotteesta kasvoi 1990-luvulla selvästi. OECD-maiden keskiarvo oli vuonna 1990 noin 2 prosenttia, kun se vuonna 2001 oli jo 3,35 prosenttia. Tämä on ymmärrettävää kun ottaa huomioon että sekä Internet ja matkaviestimet yleistyivät hyvin nopeasti vuosikymmenen lopulla. Nopea teknologinen muutos vaati suuria investointeja ja uudet palvelut saatettiin alkuvaiheessa hinnoitella suhteellisen kalliiksi. Vuosituhannen vaihteen jälkeen osuus ei kuitenkaan ole juurikaan muuttunut. 75 Nykyään NSN tulee tarkoittaa Nokia Solutions and Networks, sen sijaan vuosina lyhenne tuli sanoista Nokia Siemens Networks. 76 Elisa teki lokakuussa 2014 muutoksen jolla Saunalahden brändistä tuli Elisan alabrändi eli Elisa Saunalahti.

14 K. Kilkki (2015) Informaatioteknologian perusteet 45 Kuvassa 2.5 on esitetty viestinnän osuus bruttokansantuotteesta Euroopassa ja muutamassa muussa maassa vuosina 2008 tai Suurimmassa osassa maista osuus on noin 3 prosenttia, mutta erojakin ilmenee. Eroja voi yrittää selittää ainakin neljällä tekijällä: 1) Varakkuuserot. Koska verkko- ja päätelaitteiden hinnat määräytyvät kansainvälisillä markkinoilla, vähemmän varakkaissa maissa tietoliikenteen osuus voi luontaisesti olla suurempi kuin varakkaammissa maissa. 2) Kilpailun toimivuus. Kysymys on lähinnä siitä miten vahva asema suurimmilla toimijoilla on viestinnän alalle, joka maan laajuisesti tai paikallisesti. 3) Kulttuuriset erot. Viestinnän luonteessa ja määrässä saattaa olla eroja erilaisten kulttuurien välillä. 4) Maantieteelliset seikat. Esimerkiksi kattavan matkapuhelinverkon toteuttamisen voidaan olettaa olevan halvempaa asukasta kohden alueilla, joilla väestötiheys on suuri. Suomen ja Ruotsin lukemat verrattuna Britanniaan ja Ranskaan riittänevät kumoamaan tämän teorian. Kuva 2.5. Viestinnän osuus bruttokansantuotteesta (GDP) prosentteina eri maissa (2008/09). 77 Viro Portugali Unkari Japani USA Britannia Espanja Ranska Saksa Italia Belgia Hollanti Tanska Suomi Itävalta Ruotsi Norja 0 % 2 % 4 % 6 % Mielenkiintoisimmaksi eroja selittäväksi tekijäksi jää siten kilpailutilanne, samoin kuin aikaisemmin tarkastellun kaukopuheluiden hintojen tapauksessa yli sata vuotta sitten! Maiden järjestys on hämmästyttävän tarkasti sama kuin taulukossa 2.1: viestintään menee suurempi osa kansantuotteesta niissä maissa, joissa kaukopuhelut olivat kalliimpia 120 vuotta sitten, ja päinvastoin. Silti väittämä, että Suomessa kilpailu toimisi paremmin kuin Yhdysvalloissa, Britanniassa tai Saksassa on hieman yllättävä. Kysymys ei kuitenkaan ole yleisestä kilpailun kovuudesta vaan markkinoiden rakenteesta ja säätelyn toimivuudesta juuri viestintäpalveluiden alalla (monella muulla alalla tilanne on täysin toinen). Yhdysvalloille on tyypillistä, että suurimmat toimijat ovat niin suuria ja vaikutusvaltaisia, että ne pystyvät edistämään omaa 77

15 K. Kilkki (2015) Informaatioteknologian perusteet 46 liiketoimintaansa vaikuttamalla alaa sääteleviin lakeihin ja määräyksiin. Viihdeteollisuus 78 on tästä tyypillinen esimerkki, tupakka- ja maissisokeriteollisuus 79 lienevät ne vahingollisimmat. Kuluttaja joutuu aina tavalla tai toisella maksajaksi. Olennaista on havaita, että markkinatalous, merkittävistä eduistaan huolimatta, ei välttämättä aina tuota ihmisten kannalta parasta mahdollista lopputulosta. 80 Joissakin suhteissa amerikkalainen tietoliikenneala on toki ollut äärimmäisen tehokasta ja edellä käyvää; Internet ja siihen liittyvä teknologia on tästä paras esimerkki. Sama ei kuitenkaan päde matkaviestintään, jonka palveluiden hinta-laatu-suhde ja kattavuus ovat Amerikassa yleensä olleet selvästi esimerkiksi pohjoismaita heikompia. Vahva kilpailuhenkisyys on monesti eduksi kehityksen kannalta, mutta viestintäpalveluissa vähintään kohtuullinen yhteistoiminta erilaisten toimijoiden välillä on merkittävä etu. Telepalveluista Nykypäivänä perinteiset telealan toimijat tarjoavat paljon muutakin kuin perinteisiä puhelinpalveluita. Kuten jo luvun alussa havaittiin, puhelumaksujen alentaminen ei välttämättä lisää puheluiden määrä juuri lainkaan, eikä ainakaan tuota merkittäviä lisätuloja, joten uusia asiakkaita ja asiakasryhmiä on etsittävä muualta. Internetin tulo on antanut teleyritysten kehityspäälliköille ja konsulteille tilaisuuden keksiä uusia palveluja. Kaikki teknisesti mahdollinen ei kuitenkaan ole taloudellisesti kannattavaa. Esimerkiksi elokuvien katseleminen televerkon kautta (VoD, video-on-demand, videotilauspalvelu) on jo varsin vanha keksintö. Ensimmäiset laajamittaiset kokeilut tehtiin 1990-luvun puolivälissä käyttäen ATM (Asynchronous Transfer Mode) tekniikkaa. Palvelu ei kuitenkaan yleistynyt vielä siinä vaiheessa. Miksei tilausvideota siis ole ollut tarjolla kaikelle kansalle jo kaksikymmentä vuotta? Syy on varsin yksinkertainen: palvelu oli asiakkaiden mielestä liian kallis. Liikkuvan kuvan siirtäminen vaatii huomattavasti enemmän siirtokapasiteettia kuin pelkän puheen siirtäminen. Kohtuullisen hyvään videokuvan siirtoon tarvitaan noin 1,5 Mbit/s eli useaa kymmentä puhelinyhteyttä vastaava kapasiteetti ja kun teleyritysten liiketoiminta perustui vielä silloin pääosin puhepalveluihin, niin videopalvelujen hinnoittelu oli lähes mahdoton yhtälö. Elokuvia saattoi silloinkin vuokrata lähikioskista muutamilla euroilla. Jos videokuvan siirto maksaa euron tunnilta, niin miten operaattori saattoi perustella puhelujen hinnan, joka siihen aikaan oli selkeästi korkeampi? 78 Lawrence Lessig on kirjoittanut kaksi suositeltavaa kirjaa tästä aiheesta: Free Culture (2004) ja Remix (2008). 79 Esimerkiksi 80 Näkymätön käsi (invisible hand), jota Adam Smith käytti kuvaamaan sitä, että oman edun tavoittelu toimii yhteisen edun hyväksi, ei siis mitenkään automaattisesti pidä paikkaansa edes vapaassa markkinataloudessa.

16 K. Kilkki (2015) Informaatioteknologian perusteet 47 Tilanne on kuitenkin muuttunut olennaisesti viimeisten viiden vuoden aikana, osittain yhdysvaltalaisyrityksen Netflixin ansiosta. Netflix aloitti toimintansa DVD-elokuvien ja sarjojen postimyynnillä 1990-luvun lopulla. Vuodesta 2007 alkaen Netflix on siirtynyt elokuvien ja sarjojen verkkojakeluun. Jo vuonna 2010 Netflixin videojakelu oli suurin Internetin kapasiteetin kuluttaja Yhdysvalloissa. DVD-tasoinen kuva vaatii noin 1,5 Mbit/s nopeuden, HD-video hyvällä äänenlaadulla vaatii noin 5 Mbit/s nopeuden, joten kapasiteettia tarvitaan hyvin paljon silloin kun käyttäjiä on paljon. Jo ennen Netflixiä vertaisverkot osoittivat, että kysyntää elokuvien verkkojakelulle on ja että tekniikka mahdollistaa hyvälaatuisen palvelun. Tässä mielessä oli odotettavissa että kaiken muun ohella myös elokuvat ja sarjat siirtyvät entistä enemmän verkkoon. Kaikki uudet, teleoperaattorin kannalta rahakkaat palvelut eivät vaadi operaattorilta suuria investointeja. Varsinkin tekstiviestit sekä ladattavat soittoäänet osoittautuivat aikanaan matkapuhelinoperaattoreille todellisiksi rahasammoiksi. Yhden tekstiviestin kuljettamisen vaatima kapasiteetti on operaattorille mitätön, mutta asiakkaalta veloitettiin jopa kymmeniä senttejä kappaleelta käytännössä tulot olivat lähes puhdasta voittoa, sillä edes markkinointiin ei tarvinnut käyttää merkittäviä summia. Yksi liikkeenjohdon perustyökaluista on pitkään ollut ruutupaperi, nyt ehkä taulukkolaskentaohjelma. Budjetoinnissa on ollut tärkeätä osata valita oikeat kulmakertoimet: kasvaako kysyntä ja kuinka paljon. Esimerkiksi matkapuhelimet yllättivät sekä myyjät että ostajat moneen kertaan. 81 Matka- tai nykyisin pikemminkin älypuhelinten myyntiä on vaikeampi ennakoida kuin esimerkiksi pölynimureiden myyntiä. Pölynimureita voi olettaa tarvittavan yhden joka talouteen ja tuotteen ominaisuudet ovat sangen hyvin tiedossa etukäteen tosin pölynimuritkin monimutkaistuvat ja niiden markkinat saattavat muuttua olennaisesti automaation myötä. Älypuhelimeen sen sijaan liittyy kaksi tekijää: itse laite ja sen toimintaan saamiseksi tarvittava liittymä. Puhelimen käyttöajan kustannuksista vain osa on itse laitteen hintaa, pääosa kuluttajan maksamasta hinnasta muodostuu kuukausi- ja puhelumaksuista, joihin puhelimen valmistaja sen paremmin kuin laitteen myyjäkään ei voi suoraan vaikuttaa. Lisäksi kuluttaja voi hankkia älypuhelimeensa sovelluksia mielensä mukaan. Operaattorin vaihto on nykyisin helppoa ja se tapahtuu vanha numero säilyttäen joskus pienestäkin ärsykkeestä. Numeroiden siirrettävyys, joka tuli voimaan vuonna 2003, vaikutti merkittävästi Suomen matkapuhelinmarkkinoihin. Ensimmäisen vuoden aikana 81 Esimerkiksi J. Ollila & H. Saukkomaa, Mahdoton menestys (2013), luku 39, Laskelma ruutupaperilla.

17 K. Kilkki (2015) Informaatioteknologian perusteet 48 asiakkaiden siirtyvyys noin kaksinkertaistui ja uusien palveluntarjoajien (jo vakiintuneiden TeliaSoneran, Elisan ja DNA:n lisäksi) osuus markkinoista kasvoi moninkertaiseksi. 82 Toinen merkittävä matkapuhelimiin liittyvä lainsäädännön muutos oli kytkykaupan salliminen huhtikuussa Ennen kytkykauppaa asiakkaan piti aina ostaa laite erikseen ja palvelu erikseen. Kytkykaupan myötä palveluntarjoajien voi alentaa asiakkaan välittömästi, kaupan hetkellä kokemaa kustannusta. Kolmekymmentä euroa kuukaudessa kuulostaa pienemmältä kuin 600 euroa puhelimesta, tämä siitä huolimatta että 2 vuoden aikana asiakas maksaa 720 euroa. Kytkykauppa voi samalla viedä huomiota esimerkiksi puheluiden ja tekstiviestien hinnoista ja vähentää hintakilpailua niiden osalta. Onko kytkykauppa lopulta asiakkaiden kannalta hyödyksi vai ei, on vaikeasti arvioitava kysymys. 83 Ja lopulta, kaikki liittyy kaikkeen. Edward Snowdenin tietovuodot NSAn (National Security Agency) kaiken kattavasta vakoilusta näyttävät johtavan merkittäviin muutoksiin kansainvälisillä tietotekniikan markkinoilla. Amerikkalaisten yritysten erittäin vahva asema monilla tietotekniikan aloilla on nyt järkkymässä. Esimerkiksi Intia peruutti Googlen kanssa tekemänsä sopimuksen, jolla pyrittiin parantamaan äänestäjien rekisteröintiä. Ciscon reitittimien myynti on laskenut Kiinassa. Euroopassa viranomaiset ovat uhanneet estää amerikkalaisen AT&T:n aikeet ostaa eurooppalainen yritysjätti Vodafone. 84 On jopa esitetty vakavia varoituksia siitä että koko Internet-arkkitehtuuri saattaa olla vaarassa keskinäisen luottamuspulan takia. Luottamus on rahaa. Telealan alku Miten nykyiseen tilanteeseen on sitten päädytty? Alexander Graham Bell ( ) patentoi maaliskuussa 1876 parannetun lennättimensä, josta sittemmin ruvettiin käyttämään nimeä telephone, puhelin. Bell ei kuitenkaan on ollut ainoa eikä oikeastaan edes ensimmäinen puhelimen periaatteen keksijä. Ranskalainen Charles Bourseul esitti jo vuonna 1954 ajatuksen puhelimen periaatteesta, mutta ei pystynyt rakentamaan toimivaa puhelinta. Italialainen Antonio Meucci onnistui ilmeisesti jo vuonna 1856 rakentamaan toimivan laitteen puheensiirtoon kotinsa sisällä ja vuonna 1870 puheyhteys toimi jo mailin matkalla. Patentointi ei kuitenkaan erinäisistä syistä johtuen kuitenkaan onnistunut niin hyvin, että Meuccin keksintö olisi estänyt Bellin patenttia (mutta toisinkin olisi voinut käydä). Elisha Gray jätti oman puhelinta koskevan patentin vain muutama tunti Bellin jälkeen. 82 T. Smura, Mobile Number Portability: Case Finland, Esimerkiksi 84 Katso esimerkiksi Huffington Post, ,

18 K. Kilkki (2015) Informaatioteknologian perusteet 49 Toki lennätin oli ollut siis jo muutaman vuosikymmenen käytössä, mutta se ei soveltunut tavallisten kansalaisten väliseen suoraan viestintään, koska lennättimen käyttö vaati ammattitaitoa. Puhelin oli sen sijaan ensimmäisiä teknisiä laitteita, joita tavallinen kansalainenkin saattoi itse käyttää; ilman että juurikaan ymmärsi mihin laitteen toiminta perustui. Puhelinverkko oli ensimmäinen tavallisten ihmisten käyttämä suuri informaatiojärjestelmä vaikka osa toiminnoista oli vielä ihmisten hoitamaa Toisaalta vaikka puhelinten määrä lähti nousuun varsin nopeasti, se ei muodostanut merkittävää osaa useimpien ihmisten elämässä. Tämän vuoksi ei katsottu myöskään tarpeelliseksi säädellä siihen liittyvää toimintaa. Puhelintoiminta sai kehittyä vapaasti varsinkin Bellin patentin suoja-ajan umpeuduttua vuonna Ajan kuluessa puhelinliikenteen säätely lailla tuli välttämättömäksi. Yleinen etu vaati puhelinlinjojen vetämistä yksityisen omistamalle maalle, mikä ei onnistunut ilman uutta lainsäädäntöä. Lisäksi asiakkaat vaativat laitteisiin yhdenmukaisempaa tekniikkaa. Villin kilpailun seurauksena eri puhelinyhtiöiden laitteet eivät sopineet yhteen toistensa kanssa, eikä tarvittavaa sopua saatu aikaan ilman viranomaisia. Kuva 2.6. Puhelinjohtoja Manhattanilla Vähitellen yhteensopivuusvaatimus asiakkaiden keskuudessa kasvoi ja vuonna 1921 päädyttiin USA:ssa yhden yrityksen (AT&T) monopoliin, ei siis valtion monopoliin kuten lähes kaikkialla muualla. Monopolia kuitenkin säädeltiin monin tavoin, mm. sen osalta mitä muita liiketoimintoja AT&T:lle sallittiin. Jos tarkastellaan liittymämääriä suhteessa asukaslukuun, USA:n malli näytti toimivan hyvin. Suomen erikoinen toimintamalli Suomi on varsin poikkeuksellinen tapaus telealan osalta. Vielä lennättimen aikaan Suomessa edettiin samoin kuin muuallakin. Sähköisen viestinnän aikakauteen siirryttiin Suomessa kesäkuussa 1855, kun Helsingin ja Pietarin välille avattiin lennätinyhteys. Lennätinverkkoa laajennettiin niin, että vuoteen 1890 mennessä verkko ulottui kaikille tärkeimmille 85 Kuva julkaistu ainakin kirjassa F Barrows Colton (1937, s. 399), The miracle of talking by telephone, photograph by Morris Rosenfeld.

19 K. Kilkki (2015) Informaatioteknologian perusteet 50 paikkakunnille. Ensimmäisen puhelimen Suomeen toi metallitehtailija Nissinen jouluna 1877 eli puolitoista vuotta Bellin patenttihakemuksen jälkeen. 86 Tämän jälkeen puhelinkojeita ryhtyi rakentamaan ja kauppaamaan useampikin yrittäjä ja alalle syntyi nopeasti kilpailua. Ensimmäiset puhelinyhtiöt perustettiin vuonna 1882 Turkuun, Helsinkiin ja Viipuriin. Maa oli tuolloin Suomen suuriruhtinaskunta, eli autonominen osa Venäjää. Suomen senaatti kuitenkin päätti, että puhelintoimintaa koskevat luvat kuuluvat sen toimialaan, ja tämän päätöksen keisari hyväksyi. 87 Senaatin myöntämä toimilupa oli määräaikainen ja maantieteellisesti rajattu. Määräykseen tehtiin myöhemmin valtiota suosiva lisäys, jossa todettiin, ettei Posti- ja lennätinlaitoksen tarvinnut hankkia lupaa. 88 Olennaista myöhemmän kehityksen kannalta oli, että tästä syntyi pysyvä vastakkainasettelu: maassa oli yksi valtiollinen toimija, joka ei tarvinnut toimilupaa ja suuri joukko sellaisia, joiden lupa oli aika ajoin katkolla. Vaikka yksityisyritteliäisyyttä rajoitettiin, Suomessa ei päädytty telealalla missään vaiheessa yhteen valtion monopoliyritykseen (mikä siis oli käytäntö lähes kaikkialla muualla) Kuva 2.7. Toimilupalaitosten lukumäärän kehitys Suomessa. 89 Enimmillään puhelinlaitoksia oli Suomessa yli 800 kappaletta kuten kuva 2.7 osoittaa. Tekniikan kehittyminen muun muassa automaattikeskusten tulo televerkkoihin johti aikaa myöten siihen, että pienten laitosten kannatti fuusioitua naapurikylän puhelinlaitoksen kanssa. 90 Kun Suomi itsenäistyi, valtio otti haltuunsa Venäjän laivaston Suomenlahden 86 Katso esimerkiksi 87 Tilastokeskus, Sentraalisantroista kännykkäkansaan - televiestinnän historia Suomessa tilastojen valossa, 88 Toisaalta joidenkin arvioiden mukaan Suomessa teletoimintaa pyrittiin pitämään yksityisenä, jotta Venäjän osuus alan toiminnassa pysyisi mahdollisimman vähäisenä Suomihan ei ollut itsenäinen toimija. Suomen itsenäistyessä tilanne tietysti muuttui. 89 Tiedot vuoteen 1973 asti: Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa (toim. E. Jutikkala, 1977). 90 Pienet laitokset olivat todellakin pieniä: vuonna 1933 puhelimia oli laitoksia kohti keskimäärin 164.

20 K. Kilkki (2015) Informaatioteknologian perusteet 51 rannikolle rakentaman puhelinverkon. Samassa yhteydessä perustettiin Posti- ja lennätinhallitus telealaa hallinnoimaan. Vanhat postilaitos ja lennätinlaitos yhdistettiin uudeksi Posti- ja lennätinlaitokseksi, jonka tehtävänä oli operoida valtion omistamia verkkoja. Paikallisten puhelinlaitosten lisäksi tarvittiin yhteyksiä laitosten välille. Ensin yhteyksiä rakennettiin tarpeen mukaan ja myös useita rinnakkain teiden varsille (mutta aina eri puolelle tietä kuin lennätinjohto, joten johdot olivat väistämättä lähekkäin). Tästä järjestelystä aiheutui merkittäviä ylikuulumisongelmia, joita pyrittiin ratkaisemaan perustamalla oma yhtiö kaukopuhelintoimintaa varten. Lupa myönnettiin vuonna Perustettu Etelä- Suomen Kaukopuhelinosakeyhtiö osti vähitellen muiden toimijoiden kaukoyhteyksiä omaan hallintaansa, mutta Itä- ja Pohjois-Suomeen jäi myös useita itsenäisiä toimijoita. Kaukopuhelinosakeyhtiön toiminta oli hyvin kannattavaa, mutta se ei ollut erityisen halukas laajentamaan verkkoaan tai alentamaan hintojaan. Niinpä eduskunta päätti vuonna 1933 ostaa Etelä-Suomen Kaukopuhelinyhtiö valtiolle. 91 Kaukopuhelintoiminnasta tuli valtion monopoli kokonaisuudessaan 1960-luvulla. Kilpailun avautuminen Telealan säätelyssä ei tapahtunut juuri mitään merkittävää kymmeniin vuosiin. Palvelutarjonnan vähitellen monipuolistuessa 1960-luvulta alkaen oli kuitenkin enää vaikea perustella, miksi jollekin yritykselle tai organisaatioille pitäisi antaa monopoliasema uusien palveluiden tuominen markkinoille edellyttää toimintavapautta ja taloudellista motivaatiota, koska epäonnistumisen riski on myös aina olemassa. 92 Palvelun tasokin oli monessa suhteessa sangen alhainen; puhelinliittymän sai sitten joskus, kun asentajilla oli aikaa. Puhelinmalleja oli tarjolla muutama värivaihtoehto. Tarvittaessa valtio saattoi käyttää puhelinmaksuja veroluonteisena tulonlähteenä. Nämä ovat perussyitä syntyneeseen pyrkimykseen vapauttaa teletoimi ja saada suuri osa telealan palveluista kilpailun alaiseksi. Muutoksen alkupisteen voidaan katsoa ajoittuvan vuoteen 1970, jolloin pieni yhdysvaltalainen MCI yhtiö alkoi tarjota mikroaaltotekniikkaan perustuvia vuokrajohtoja yksityiseen puhelinkäyttöön Chicagon ja St. Louisin välillä. Kilpailun avautuminen eteni tämän jälkeen oikeusprosessien kautta, joiden avulla AT&T:n monopoli murrettiin. Tärkein päätös tehtiin vuonna 1984, jolloin AT&T:n kaukopuhelintoimi erotettiin omaksi yrityksekseen ja paikallispuhelintoimi jaettiin seitsemään itsenäiseen, alueelliseen yhtiöön. AT&T:n monopoli kesti siis seitsemän vuosikymmentä, mikä on nykyisen vapaata kilpailua korostavan 91 Eduskunnassa oli myös melko laajaa kannatusta ehdotukselle ottaa koko puhelinliiketoiminta valtion haltuun, mikä sinänsä ei olisi ollut poikkeuksellista. Esimerkiksi tuolloin muissa Pohjoismaissa valtio hoiti teletoimintaa. 92 Näin jälkikäteen on esimerkiksi helppo sanoa, että mikään valtiollinen monopoli ei olisi kehittänyt vastaavia sosiaalisen median sovelluksia kuin Facebook tai Twitter.

21 K. Kilkki (2015) Informaatioteknologian perusteet 52 ajan näkökulmasta yllättävää. Selitys on pitkälti raskaita investointeja vaativa televerkko, joka johtaa (ilman vahvaa säätelyä) luontaisesti monopoliin. On mm. arvioitu että AT&T:n verkossa käytetyn kuparin osuus yhtiön varallisuudesta oli jossain vaiheessa 80 prosenttia! 93 Kupari oli kuitenkin hyvin hajallaan pitkin maita ja mantuja, eivätkä viranomaiset varmasti olisi sallineet kaapeleiden suurimittaista kaivamista maasta kuparin myyntiä varten. Olennaisempaa onkin se, että kenenkään uuden toimijan ei ole ollut mielekästä rakentaa rinnakkaista puhelinverkkoa erittäin kalliiden alkuinvestointien vuoksi. Yhdysvaltojen jälkeen teletoimintaa alettiin vapauttaa myös Euroopan maissa. Edelläkävijä oli Thatcherin Iso-Britannia. 94 Valtionyhtiö British Telecomin (BT) osakkeita myytiin vuodesta 1984 alkaen hyvällä menestyksellä yksityisille ja samalla alan kilpailua pyrittiin muutenkin edistämään. Muut Euroopan maat seurasivat perässä, tosin usein sangen vastahakoisesti. Muun muassa France Telecom yksityistettiin vasta vuoden 1998 alusta. Suomi oli kilpailun avaamisen suhteen erityisasemassa, joka johtui siitä että valmiina oli kaksi kilpailevaa osapuolta (PLL ja paikalliset puhelinyhtiöt) toisin kuin lähes kaikissa muissa Euroopan maissa, joissa maan PTT:n (post, telephony & telegraphy) kilpailijat ovat joutuneet aloittamaan lähes tyhjästä. Suomessa oli siis valmiina alalla pitkään toimineiden teleoperaattoreiden ryhmä, joka katsoi itselleen (ja ehkä samalla myös asiakkailleen) edulliseksi pyrkiä avaamaan kilpailua. Edellytykset todelliselle kilpailutilanteelle telepalveluissa olivat siis Suomessa erityisen hyvät itse asiassa paremmat kuin esimerkiksi Iso-Britanniassa, jossa alkuvaiheen tärkein vanhan telemonopolin kilpailija, Mercury, joutui jo varhaisessa vaiheessa taloudellisiin vaikeuksiin. Isojen investointien takaisinmaksuaika on yleensä pitkä ja lisäksi uuden operaattorin on lähes mahdotonta tarjota yhtä kattavaa palvelua kuin vanhan monopolin. Erään kansainvälisen tutkimuksen mukaan vapaan telekilpailun maissa kotitalouksien puhelinkulut laskivat vuodesta 1990 vuoteen 1994 yli 3 prosenttia, kun vastaavana aikana monopolimaissa kulut nousivat keskimäärin yli 8 prosenttia. Tämä havainto oli merkittävänä tekijänä käynnistettäessä 1990-luvun puolivälissä telemarkkinoiden vapauttamista ja sitä tietä kilpailua niissä maissa, jotka vielä empivät asiassa. Kilpailun avautuessa kaikki vanhat monopolit joutuivat vähentämään henkilökuntaansa, jopa kymmeniä tuhansia muutaman vuoden aikana. Samaan aikaan teknologian nopea kehittyminen vähensi verkkojen rakentamiseen ja ylläpitämiseen tarvittavan henkilökunnan määrää olennaisesti. 93 A. Tanenbaum, Wetherall, Computer Networks, p Margaret Thatcher oli Konservatiivipuolueen johtaja ja Britannian pääministeri , jona aikana Britanniassa yksityistettiin lukuisia aiemmin valtion hoitamia toimialoja.