2. Tietoliikennealan liiketoiminta

Transkriptio

1 K. Kilkki Informaatioteknologian perusteet (2017) Tietoliikennealan liiketoiminta Telealan alku ja kehitys kohti kilpailun vapautumista Ensiaskeleet Alexander Graham Bell ( ) patentoi maaliskuussa 1876 parannetun lennättimensä, josta sittemmin ruvettiin käyttämään nimeä telephone, puhelin. Bell ei kuitenkaan on ollut ainoa eikä oikeastaan edes ensimmäinen puhelimen periaatteen keksijä. Ranskalainen Charles Bourseul esitti jo vuonna 1954 ajatuksen puhelimen periaatteesta, mutta ei pystynyt rakentamaan toimivaa puhelinta. Italialainen Antonio Meucci onnistui ilmeisesti jo vuonna 1856 rakentamaan toimivan laitteen puheensiirtoon kotinsa sisällä ja vuonna 1870 puheyhteys toimi jo mailin matkalla. Patentointi ei kuitenkaan erinäisistä syistä johtuen onnistunut niin hyvin, että Meuccin keksintö olisi estänyt Bellin patenttia (mutta toisinkin olisi voinut käydä). Elisha Gray jätti oman puhelinta koskevan patenttihakemuksensa vain muutama tunti Bellin jälkeen. Toki lennätin oli ollut siis jo muutaman vuosikymmenen käytössä, mutta se ei soveltunut tavallisten kansalaisten väliseen suoraan viestintään, koska lennättimen käyttö vaati ammattitaitoa. Puhelin oli sen sijaan ensimmäisiä teknisiä laitteita, joita tavallinen kansalainenkin saattoi itse käyttää; ilman että juurikaan ymmärsi mihin laitteen toiminta perustui. Puhelinverkko oli ensimmäinen tavallisten ihmisten käyttämä suuri informaatiojärjestelmä vaikka osa toiminnoista oli vielä ihmisten hoitamaa. Vaikka puhelinten määrä lähti nousuun varsin nopeasti, se ei muodostanut merkittävää osaa useimpien ihmisten elämässä. Tämän vuoksi ei katsottu myöskään tarpeelliseksi säädellä siihen liittyvää toimintaa. Puhelintoiminta sai kehittyä vapaasti varsinkin Bellin patentin suoja-ajan umpeuduttua vuonna Ajan kuluessa puhelinliikenteen säätely lailla tuli välttämättömäksi. Yleinen etu vaati puhelinlinjojen vetämistä yksityisen omistamalle maalle, mikä ei onnistunut ilman uutta lainsäädäntöä. Lisäksi asiakkaat vaativat laitteisiin yhdenmukaisempaa tekniikkaa. Villin kilpailun seurauksena eri puhelinyhtiöiden laitteet eivät sopineet yhteen toistensa kanssa, eikä tarvittavaa sopua saatu aikaan ilman viranomaisia. Kuva 2.1. Puhelinjohtoja Manhattanilla Kuva on julkaistu ainakin kirjassa F Barrows Colton (1937, s. 399), The miracle of talking by telephone, photograph by Morris Rosenfeld.

2 K. Kilkki Informaatioteknologian perusteet (2017) 33 Vähitellen yhteensopivuusvaatimus asiakkaiden keskuudessa kasvoi ja vuonna 1921 päädyttiin USA:ssa yhden yrityksen (AT&T) monopoliin, ei siis valtion monopoliin kuten lähes kaikkialla muualla. Monopolia kuitenkin säädeltiin monin tavoin, mm. sen osalta mitä muita liiketoimintoja AT&T:lle sallittiin. Jos tarkastellaan liittymämääriä suhteessa asukaslukuun, USA:n malli näytti toimivan hyvin verrattuna valtiollisiin monopoleihin. Suomen erikoinen toimintamalli Suomi on varsin poikkeuksellinen tapaus telealan osalta. 60 Vielä lennättimen aikaan Suomessa edettiin samoin kuin muualla. Sähköisen viestinnän aikakauteen siirryttiin Suomessa kesäkuussa 1855, kun Helsingin ja Pietarin välille avattiin lennätinyhteys. Lennätinverkkoa laajennettiin niin, että vuoteen 1890 mennessä verkko ulottui kaikille tärkeimmille paikkakunnille. Ensimmäisen puhelimen Suomeen toi metallitehtailija Nissinen jouluna 1877 eli puolitoista vuotta Bellin patenttihakemuksen jälkeen. 61 Tämän jälkeen puhelinkojeita ryhtyi rakentamaan ja kauppaamaan useampikin yrittäjä ja alalle syntyi nopeasti kilpailua. Ensimmäiset puhelinyhtiöt perustettiin vuonna 1882 Turkuun, Helsinkiin ja Viipuriin. Maa oli tuolloin Suomen suuriruhtinaskunta, eli autonominen osa Venäjää. Suomen senaatti kuitenkin päätti, että puhelintoimintaa koskevat luvat kuuluvat sen toimialaan, ja tämän päätöksen keisari hyväksyi. 62 Senaatin myöntämä toimilupa oli määräaikainen ja maantieteellisesti rajattu. Määräykseen tehtiin myöhemmin valtiota suosiva lisäys, jossa todettiin, ettei Posti- ja lennätinlaitoksen tarvinnut hankkia lupaa. 63 Olennaista myöhemmän kehityksen kannalta oli, että tästä syntyi pysyvä vastakkainasettelu: maassa oli yksi valtiollinen toimija, joka ei tarvinnut toimilupaa ja suuri joukko sellaisia, joiden lupa oli aika ajoin katkolla. Vaikka yksityisyritteliäisyyttä rajoitettiin, Suomessa ei päädytty telealalla missään vaiheessa yhteen valtion monopoliyritykseen (mikä siis oli käytäntö lähes kaikkialla muualla). 60 Digitaalisen Suomen kehitystä käsitellään Digitaalinen Suomi-julkaisuhankkeen artikkeleissa 61 Katso esimerkiksi 62 Tilastokeskus, Sentraalisantroista kännykkäkansaan - televiestinnän historia Suomessa tilastojen valossa, 63 Toisaalta joidenkin arvioiden mukaan Suomessa teletoimintaa pyrittiin pitämään yksityisenä, jotta Venäjän osuus alan toiminnassa pysyisi mahdollisimman vähäisenä Suomihan ei ollut itsenäinen toimija. Suomen itsenäistyessä tilanne tietysti muuttui.

3 K. Kilkki Informaatioteknologian perusteet (2017) Kuva 2.2. Toimilupalaitosten lukumäärän kehitys Suomessa. 64 Enimmillään puhelinlaitoksia oli Suomessa yli 800 kappaletta kuten kuva 2.2 osoittaa. Tekniikan kehittyminen muun muassa automaattikeskusten tulo televerkkoihin johti aikaa myöten siihen, että pienten laitosten kannatti fuusioitua naapurikylän puhelinlaitoksen kanssa. 65 Kun Suomi itsenäistyi, valtio otti haltuunsa Venäjän laivaston Suomenlahden rannikolle rakentaman puhelinverkon. Samassa yhteydessä perustettiin Posti- ja lennätinhallitus telealaa hallinnoimaan. Vanhat postilaitos ja lennätinlaitos yhdistettiin uudeksi Posti- ja lennätinlaitokseksi, jonka tehtävänä oli operoida valtion omistamia verkkoja. Paikallisten puhelinlaitosten lisäksi tarvittiin yhteyksiä laitosten välille. Ensin yhteyksiä rakennettiin tarpeen mukaan ja myös useita rinnakkain teiden varsille (mutta aina eri puolelle tietä kuin lennätinjohto, joten johdot olivat väistämättä lähekkäin). Tästä järjestelystä aiheutui merkittäviä ylikuulumisongelmia, joita pyrittiin ratkaisemaan perustamalla oma yhtiö kaukopuhelintoimintaa varten. Lupa myönnettiin vuonna Perustettu Etelä-Suomen Kaukopuhelinosakeyhtiö osti vähitellen muiden toimijoiden kaukoyhteyksiä omaan hallintaansa, mutta Itä- ja Pohjois-Suomeen jäi myös useita itsenäisiä toimijoita. Kaukopuhelinosakeyhtiön toiminta oli hyvin kannattavaa, mutta se ei ollut erityisen halukas laajentamaan verkkoaan tai alentamaan hintojaan. Lopulta eduskunta päätti vuonna 1933 ostaa Etelä-Suomen Kaukopuhelinyhtiö valtiolle. 66 Kaukopuhelintoiminnasta tuli valtion monopoli kokonaisuudessaan 1960-luvulla. Kilpailun avautuminen Telealan säätelyssä ei tapahtunut juuri mitään merkittävää kymmeniin vuosiin. Palvelutarjonnan vähitellen monipuolistuessa 1960-luvulta alkaen oli kuitenkin enää vaikea perustella, miksi jollekin yritykselle tai organisaatioille pitäisi antaa monopoliasema uusien 64 Tiedot vuoteen 1973 asti: Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa (toim. E. Jutikkala, 1977). 65 Pienet laitokset olivat todellakin pieniä: vuonna 1933 puhelimia oli laitoksia kohti keskimäärin Eduskunnassa oli myös melko laajaa kannatusta ehdotukselle ottaa koko puhelinliiketoiminta valtion haltuun, mikä sinänsä ei olisi ollut poikkeuksellista. Esimerkiksi tuolloin muissa Pohjoismaissa valtio hoiti teletoimintaa.

4 K. Kilkki Informaatioteknologian perusteet (2017) 35 palveluiden tuominen markkinoille edellyttää toimintavapautta ja taloudellista motivaatiota, koska epäonnistumisen riski on myös aina olemassa. 67 Palvelun tasokin oli monessa suhteessa sangen alhainen; puhelinliittymän sai sitten joskus kun asentajilla oli aikaa. Puhelinmalleja oli tarjolla muutama värivaihtoehto. Tarvittaessa valtio saattoi käyttää puhelinmaksuja veroluonteisena tulonlähteenä. Nämä ovat perussyitä syntyneeseen pyrkimykseen vapauttaa teletoimi ja saada suuri osa telealan palveluista kilpailun alaiseksi. Muutoksen alkupisteen voidaan katsoa ajoittuvan vuoteen 1970, jolloin pieni yhdysvaltalainen MCI yhtiö alkoi tarjota mikroaaltotekniikkaan perustuvia vuokrajohtoja yksityiseen puhelinkäyttöön Chicagon ja St. Louisin välillä. Kilpailun avautuminen eteni tämän jälkeen oikeusprosessien kautta, joiden avulla AT&T:n monopoli murrettiin. Tärkein päätös tehtiin vuonna 1984, jolloin AT&T:n kaukopuhelintoimi erotettiin omaksi yrityksekseen ja paikallispuhelintoimi jaettiin seitsemään itsenäiseen, alueelliseen yhtiöön. AT&T:n monopoli kesti siis seitsemän vuosikymmentä. On mm. arvioitu että AT&T:n verkossa käytetyn kuparin osuus yhtiön varallisuudesta oli jossain vaiheessa 80 prosenttia! 68 Kupari oli kuitenkin hyvin hajallaan pitkin maita ja mantuja, eivätkä viranomaiset varmasti olisi sallineet kaapeleiden suurimittaista kaivamista maasta kuparin myyntiä varten. Olennaisempaa onkin se, että kenenkään uuden toimijan ei ole ollut mielekästä rakentaa rinnakkaista puhelinverkkoa erittäin kalliiden alkuinvestointien vuoksi. Yhdysvaltojen jälkeen teletoimintaa alettiin vapauttaa myös Euroopan maissa. Edelläkävijä oli Thatcherin Iso-Britannia. 69 Valtionyhtiö British Telecomin (BT) osakkeita myytiin vuodesta 1984 alkaen hyvällä menestyksellä yksityisille ja samalla alan kilpailua pyrittiin muutenkin edistämään. Muut Euroopan maat seurasivat perässä, tosin usein vastahakoisesti. Muun muassa France Telecom yksityistettiin vasta vuoden 1998 alusta. Suomi oli kilpailun avaamisen suhteen erityisasemassa, joka johtui siitä, että valmiina oli kaksi kilpailevaa osapuolta (PLL ja paikalliset puhelinyhtiöt) toisin kuin lähes kaikissa muissa Euroopan maissa, joissa maan PTT:n (post, telephony & telegraphy) kilpailijat ovat joutuneet aloittamaan lähes tyhjästä. Suomessa oli siis valmiina alalla pitkään toimineiden teleoperaattoreiden ryhmä, joka katsoi edulliseksi pyrkiä avaamaan kilpailua. Edellytykset todelliselle kilpailutilanteelle telepalveluissa olivat siis Suomessa erityisen hyvät itse asiassa paremmat kuin esimerkiksi Iso-Britanniassa, jossa alkuvaiheen tärkein vanhan telemonopolin kilpailija, Mercury, joutui jo varhaisessa vaiheessa taloudellisiin vaikeuksiin. 67 Näin jälkikäteen on esimerkiksi helppo sanoa, että mikään valtiollinen monopoli ei olisi kehittänyt vastaavia sosiaalisen median sovelluksia kuin Facebook tai Twitter. 68 A. Tanenbaum, Wetherall, Computer Networks, p Margaret Thatcher oli Konservatiivipuolueen johtaja ja Britannian pääministeri , jona aikana Britanniassa yksityistettiin lukuisia aiemmin valtion hoitamia toimialoja.

5 K. Kilkki Informaatioteknologian perusteet (2017) 36 Isojen investointien takaisinmaksuaika on yleensä pitkä ja lisäksi uuden operaattorin on lähes mahdotonta tarjota yhtä kattavaa palvelua kuin vanhan monopolin. Erään kansainvälisen tutkimuksen mukaan vapaan telekilpailun maissa kotitalouksien puhelinkulut laskivat vuodesta 1990 vuoteen 1994 yli 3 prosenttia, kun vastaavana aikana monopolimaissa kulut nousivat keskimäärin yli 8 prosenttia. Tämä havainto oli merkittävänä tekijänä käynnistettäessä 1990-luvun puolivälissä telemarkkinoiden vapauttamista ja sitä tietä kilpailua niissä maissa, jotka vielä empivät asiassa. Kilpailun avautuessa kaikki vanhat monopolit joutuivat vähentämään henkilökuntaansa, jopa kymmeniä tuhansia muutaman vuoden aikana. Samaan aikaan teknologian nopea kehittyminen vähensi verkkojen rakentamiseen ja ylläpitämiseen tarvittavan henkilökunnan määrää olennaisesti. Suomen teleala viimeisen 30 vuoden aikana Puhelimen tarvitsijat lyöttäytyivät alkuaikoina yhteen monin eri tavoin. He perustivat taloudellisia yhdistyksiä (kuten Helsingin Puhelinyhdistys, HPY), osuuskuntia (Tampereen puhelinosuuskunta) ja osakeyhtiöitä (Riihimäen Puhelin Oy). Lisäksi oli kunnallisia puhelinlaitoksia (Joensuu, Pori ja Turku). Vaikka kirjo oli huomattava, osapuolijako lienee ollut sangen selvä: Posti- ja lennätinlaitos vastaan toimiluvan varaiset laitokset luvulle tultaessa oli entistäkin ilmeisempää, että oli kohtuutonta, että kilpailija pystyi tarkastajan ominaisuudessa selvittelemään toimilupalaitoksissa jopa niiden strategisia liikesalaisuuksia. Tämä epäkohta poistui vasta vuonna 1987, jolloin telehallinto siirtyi Postija telelaitokselta liikenneministeriölle. Käytännön valvonta tuli silloin perustetun Telehallintokeskuksen (nyttemmin Viestintävirasto) tehtäväksi. Kuvassa 2.3 on esitelty keskeisimpiä Suomessa toimivia telealan yrityksiä. Näistä kotimaista alkuperää ovat Elisa (alun perin Helsingin Puhelinyhdistys, HPY), TeliaSonera (valtion Posti- ja lennätinlaitoksen manttelinperijä, entinen Telecom Finland ja sittemmin ruotsalaisen Telian ostama Sonera) ja Finnetin piiristä syntynyt DNA sekä jäljellä olevat toimilupalaitosten perilliset.

6 K. Kilkki Informaatioteknologian perusteet (2017) 37 Kuva 2.3. Telealan muutoksia Suomessa vuoden 1985 jälkeen. Siniset laatikot HPY/Elisan yläpuolella kuvaavat itsenäisiä puhelinlaitoksia. Kuvassa 2.3 on esitetty keskeisimmät telepalveluiden toimittajat Suomessa viimeisen 30 vuoden aikana. Muutos on merkittävä. Vielä 80-luvun lopulla markkinat oli jaettu PTL:n ja paikallisten puhelinlaitosten välillä, ei aina sopuisasti mutta samoista asiakkaista ei voitu juurikaan kilpailla. Tässä joitakin keskeisiä muutoskohtia: Päätelaitekauppa vapautui vuonna 1987, kuitenkin myynnissä sai olla ja verkkoon sai liittää edelleen vain tyyppihyväksyttyjä laitteita. Sitä ennen kaikki puhelinverkkoon liitetyt laitteet hankki ja omisti puhelinlaitos. Ennen vuotta 1988 maanlaajuista datasiirtotoimintaa harjoitti vain Posti- ja telelaitos. Kun kilpailu avautui ja puhelinlaitosten omistama Datatie tuli markkinoille, datasiirron maksut putosivat noin puoleen aikaisemmasta luvun aikana datasiirron merkitys kasvoi aivan olennaisesti Internetin myötä. Yleisen verkon matkapuhelinpalveluissa Telellä oli aikaisemmin monopoliasema (NMT-verkot 71 ), mutta tilanne muuttui ratkaisevasti GSM-tekniikan 72 myötä. 73 Puhelinlaitokset perustivat Telen kilpailijaksi Radiolinja nimisen operaattorin 70 Kilpailun avaamisesta käytiin kovaa poliittista vääntöä; mielenkiintoinen yksityiskohta on, että päätöstä edeltävänä vuonna pääministeriksi nousi Harri Holkeri, joka oli myös Helsingin Puhelinyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja. 71 NMT = Nordic Mobile Telephone, analoginen matkapuhelinverkko, joka aloitti toimintansa vuonna GSM = Global System for Mobile Communications, alunperin Groupe Spécial Mobile, digitaalinen matkaviestinverkko. 73 Tiivistetty kuvaus prosessista puhelinlaitoksen näkökulmasta:

7 K. Kilkki Informaatioteknologian perusteet (2017) 38 vuonna 1988, mutta palvelutoiminta alkoi vasta Radiolinja oli alun perin mukana suomalaisten paikallispuhelinyhtiöiden yhteenliittymässä, Finnetissä. Elisa hankki enemmistön Radiolinjasta Tämän jälkeen osa Finnetissä mukana olleista yhtiöstä perusti uuden operaattorin, DNA:n. Lisäksi Saunalahti ehti vuosituhannen vaihteessa mukaan kilpailuun, 74 tosin ilman omaa (fyysisen tason) verkkoa. Elisa hankki Saunalahden liiketoiminnan vuonna Kilpailu on toiminut parhaiten juuri matkaviestinpalveluissa niin Suomessa kuin maailmallakin. Ulkomaanpuhelut olivat Telen monopoli kesään 1994 asti. Hintakilpailu ulkomaanpuheluissa on vaikeampaa kuin kotimaanverkoissa, koska kustannukset riippuvat paljolti ulkomaisten operaattoreiden kanssa tehtävistä sopimuksista. Kaukopuhelinliikenne oli vuosikymmeniä PTL:n eli loppuvaiheessa Telen monopoli. Vuoden 1994 alusta lukien puhelimen käyttäjä saattoi valita puhelukohtaisesti minkä operaattorin kaukoverkkoa hän käyttää, tai tehdä sopimuksen, jolla kaukopuhelut reititettiin kiinteästi yhden operaattorin kautta. Kaukopuhelujen hinnat laskivat ensimmäisten kuukausien aikana kilpailun avautumisen jälkeen nopeasti. Tämän jälkeen operaattorit ilmeisesti havaitsivat, että jatkuva vuorovedolla tapahtuva hintojen laskeminen ei välttämättä ole niiden etujen mukaista, ainakaan sen jälkeen, kun markkinaosuudet vakiintuvat. Kuten kuvassa 2.4 esitetään, kaukopuheluiden reaalihinnat laskivat yli 90 prosenttia vuodesta 1980 vuoteen Sen sijaan viimeisen 20 vuoden aikana kaukopuheluiden hinnat eivät ole muuttuneet juuri lainkaan, pikemminkin niiden hinta on hieman noussut. 75 Paikallispuhelinliikenteessä paikallisilla puhelinyrityksillä oli monopoli omalla alueellaan ja Telellä omalla alueellaan. Samanaikaisesti kaukopuhelinmonopolin lakkauttamisen kanssa myös paikallispuheluiden monopoli lakkautettiin, ainakin periaatteessa, mutta kilpailu paikallispuheluissa jäi vähäiseksi. Elisa Communications (nykyisin Elisa Oyj) ja sen tytäryhtiö Radiolinja erosivat Finnet-liitosta vuoden 2000 lopussa. TDC on toiminut virtuaalioperaattorina DNA:n matkapuhelinverkossa vuodesta 2007, eli tarjoaa omia palveluita yritysasiakkaille mutta käyttää DNA:n verkkoa 74 Saunalahden hinnasto vuodelta 2004: 75 TDC:n kaukopuheluiden hinta vuoden 2013 alussa arkisin 8-10 oli 6,7 snt/minuutti, kun Song:in vastaava hinta vuoden 2005 alussa oli 6,56 snt/minuutti, lähteet: ja

8 K. Kilkki Informaatioteknologian perusteet (2017) 39 omien palveluidensa toteuttamiseen. TDC:llä on lisäksi yhteistoimintaa monien Finnet-liittoon kuuluvien teleyritysten kanssa. Tämän kehityksen tuloksena Suomessa telealan kilpailu näyttää toimivan paremmin kuin juuri missään muualla, ehkä Intiaa lukuun ottamatta. Esimerkiksi vuonna 2013 saksalaiset teleoperaattorit veloittivat 15 kertaan enemmän siirrettyä gigatavua kohti kuin suomalaiset operaattorit. 76 Tämän suuntaista ja näin suurta eroa ei mitenkään voida selittää kustannustekijöillä tai asiakkaiden maksuhalukkuuden eroilla. Tilanne tosin voi muuttua nopeasti sääntelyn ja kilpailutilanteen muuttuessa. Telepalvelut Telepalvelut 77 voivat olla joko julkisia tai yksityisiä ja ne voivat perustua joko julkisiin tai yksityisiin verkkoihin. Verkon liikenne ei kuitenkaan juuri koskaan ole julkista, paitsi jos julkisuus on nimenomaan tavoitteena, kuten TV- ja radiolähetysten tapauksessa. Julkisilla palveluilla tarkoitetaan siis palvelua, joka on julkisesti saatavilla, yleensä rahallista korvausta vastaan. Julkisen ja yksityisen verkon rajaa hämärtää myös se, että yksityiset verkot ja niiden palvelut voivat käyttää samoja verkkolaitteita kuin julkiset palvelut. Tässä luvussa tarkastellaan lähinnä julkisten palveluiden liiketoimintaa, vaikka on hyvä huomata että palveluiden kirjo on laajentunut olennaisesti viimeisten vuosien aikana. Telealaa koskevat samat lainalaisuudet kuin muitakin aloja. Esimerkiksi voimme ottaa tunnetun taloustieteen ja liikkeenjohdon gurun Michael Porterin kirjasta tekijät, jotka tyypillisesti johtavat hintakilpailuun: 78 Tuotteet tai palvelut ovat lähes identtisiä ja siirtyminen toimittajien välillä on helppoa ja halpaa. Kiinteät kustannukset ovat suuria ja marginaaliset kustannukset ovat alhaisia. Kapasiteettia voidaan lisätä tehokkaasti vain suurina määrinä. Tuote menettää nopeasti arvonsa. Nykyisin monet telepalvelut ovat hyvin samankaltaisia (vertaa esimerkiksi Elisan, Soneran ja DNA:n palveluita), ja numeroiden siirrettävyyden jälkeen siirtyminen ollut hyvin helppoa. Televerkon kiinteät kustannukset ovat suuria ja marginaalikustannukset alhaisia ja kapasiteetin lisäys tapahtuu suurina yksikköinä. Se menettääkö tuote nopeasti 76 Telecoms.com, Operators charge 15 times more per GB in Germany than Finland, 23 May 2013, 77 Tele-alkuiset sanat ovat nykyisin hieman vanhahtavia. Toisaalta tele on hyvin ytimekäs määre, jota vieläpä käytetään samassa merkityksessä sekä suomen että englannin kielessä. Tele-alku viittaa kaikkeen pitkän matkan yli tapahtuvaan tiedonsiirtoon. 78 M. Porter, On Competition, Updated and Expanded Edition, Harvard Business Review Book, 2008, s

9 K. Kilkki Informaatioteknologian perusteet (2017) 40 arvonsa, on monimutkaisempi asia palveluiden tapauksessa, mutta päätelaitteiden osalta hyvinkin totta. Jos tarkastellaan vaikka mobiilin datayhteyden arvon kehitystä, niin esimerkiksi 2 Mbit/s nopeuksinen datayhteys olisi ollut kymmenen vuotta sitten hyvin arvokas, mutta nyt ehkä juuri ja juuri hyväksyttävä palvelu. Mitä tästä seuraa? Jos markkinat toimivat tehokkaasti, niin telepalveluiden hintoihin kohdistuu huomattava paine ja hinnoilla on taipumus lähestyä palvelun tarjoajan kannalta kannattamattoman rajaa. Toisaalta tästä samalla seuraa, että palvelun tarjoajilla on tarve rajoittaa kilpailua jollain tavoin, esimerkiksi keskinäisillä sopimuksilla. Tästä taas seuraa, että yhteiskunnalla on tarve säädellä kilpailun toimivuutta estämällä kartellien tai monopolien syntymistä. Se mihin eri maissa on erilaisten vaiheiden jälkeen päädytty, riippuu monista tekijöistä, mukaan lukien alan historiallinen tausta ja yhteiskunnan yleiset toimintaperiaatteet. Palveluiden tarve Miksi ja mihin tarkoitukseen viestintäpalveluita halutaan käyttää? Tämä on kysymys, johon on helppo vastata yleisellä tasolla, mutta vaikeaa vastata yksityiskohtaisesti, vielä vaikeampaa mallintaa. Eräs vastaus on: sosiaaliseen kanssakäymiseen, viihteeseen ja tiedon hankintaan tärkeyden mukaan ehkä juuri tässä järjestyksessä. Me ihmiset olemme läpeensä sosiaalisia olentoja, joiden elämän laatuun vaikuttaa enemmän suhteet muihin ihmisiin kuin esimerkiksi materiaalinen vauraus. 79 Käytämme hämmästyttävän paljon aikaa television katseluun: keskimäärin noin kolme tuntia päivässä, tosin opiskelijat alle puolitoista tuntia. 80 Tämä on paljon enemmän kuin se mitä käytämme puheluihin, joka on keskimäärin noin 17 minuuttia päivässä. 81 Lisäksi meiltä menee ehkä 5 minuuttia päivässä tekstiviestien kirjoittamiseen ja lukemiseen. Viimeisimpänä muutoksena on, että älypuhelinten kanssa vietetty aika on kasvanut minuuteista useisiin tunteihin päivässä; tästä ajasta merkittävä osa kuluu sosiaalisen median parissa. Henkilökohtainen viestintä on aina ollut suurempaa kuin sisällön tarjoamisen. 82 Muutama lukuarvo koskien informaatioalan liiketoimintaa vuonna 2008 Yhdysvalloissa: Teleala (ei Internet): liikevaihtoa 498 miljardia dollaria ja 1,2 miljoonaa työntekijää 79 Varallisuuserot selittävät vain muutaman prosentin verran ihmisten välisistä onnellisuuseroista. 80 Finnpanel: 81 Tiedot: 82 The 2012 Statistical Abstract, Section 14, Information and Communications,

10 K. Kilkki Informaatioteknologian perusteet (2017) 41 Internet-ala (operaattorit ja muut palveluiden tarjoajat): 101 miljardia dollaria ja 392 tuhatta työntekijää Julkaisuala (lehdet ja kirjat): 284 miljardia dollaria ja 1,06 miljoonaa työntekijää Radio ja TV-toiminta: 104 miljardia dollaria ja 292 tuhatta työntekijää Elokuvateollisuus: 95 miljardia dollaria ja 327 tuhatta työntekijää Ääniteala (tallennettu musiikki): 15 miljardia dollaria ja 24 tuhatta työntekijää Pienellä laskutoimituksella saadaan aika yllättävä tulos: lehtien, kirjojen, elokuvien ja äänitteiden julkaiseminen sekä radio- ja TV-ohjelmien tuotanto saivat kaikki yhdessä aikaan saman verran liikevaihtoa kuin perinteinen teleala ilman Internetiä. 83 Kaikki luvut ovat tietysti suuria, mutta huomaa, että puhelinpalveluista maksettu raha menee suurimmaksi osaksi palvelua tarjoavalle yritykselle. Sen sijaan sisällöstä maksettu raha jakaantuu moneen osaan, mm. näyttelijöille, muusikoille ja toimittajille. Teleala on siis hyvin merkittävää liiketoimintaa, jopa verrattuna sellaisiin julkisuudessa paljon näkyvään alaan kuin amerikkalaisiin elokuviin. Kysynnän mallintaminen Kun kyseessä on niin suuri ala kuin teleala, niin on tietysti tarpeen ymmärtää mahdollisimman hyvin mikä vaikuttaa tarjottujen palveluiden kysyntään. Hinta varmasti vaikuttaa kysyntään, mutta miten paljon? Taloustieteen puolella on tutkittu paljon erilaisten tuotteiden hintajoustoa, eli kysynnän suhteellista muutosta hinnan muuttuessa. Ongelmana on se, että yleisesti käytettyjen palveluiden hintajoustoa on vaikea tutkia kontrolloidusti, eli siten että vain hinta muuttuu ja kaikki muu pysyy vakiona. Hinnat tietysti muuttuvat ajan mukana, mutta niin muuttuu myös moni muukin asia, kuten laitteiden ominaisuudet ja palveluiden laatu. Hinnan vaikutus saattaa olla erotettavissa, jos hintamuutokset ovat riittävän suuria ja kohtuullisen nopeita. Esimerkki tällaisesta on kuvassa 2.4. Kuvassa on esitetty miten kaukopuheluiden 84 reaalihinta laski yli 90 prosenttia 14 vuodessa. Voisi olettaa, että tällainen muutos vaikuttaisi dramaattisesti myös kaukopuheluiden määrään. Puheluiden määrä toki kasvoi, mutta vain noin kaksinkertaiseksi. Kuva 2.5 esittää käytön muutoksen reaalihinnan funktiona, joka siis voidaan tulkita hintajoustoksi. 83 Ohjelmien jakelu kaapeliverkon kautta on luokiteltu teletoiminnaksi. 84 Kaukopuhelulla tarkoitettiin tällöin verkkoryhmästä toiseen otettuja puheluita. Suomi oli jaettu yli seitsemään kymmeneen verkkoryhmään, joilla jokaisella oli oma suuntanumero. Vuonna 1996 verkkoryhmät poistuivat ja tilalle tuli kaksitoista telealuetta, joilla on siis oma suuntanumero, esimerkiksi Helsingin telealueella 09 ja Mikkelin telealueella 015.

11 K. Kilkki Informaatioteknologian perusteet (2017) 42 Kaukopuheluiden 1.4 reaalihinta 1.2 (euro/min) 1-90% 0.8 Päivä Ilta Kuva 2.4. Kaukopuheluiden reaalihinnat Suomessa vuoden 2012 rahassa (euroa minuutissa, elinkustannusindeksin mukaan muunnettuna). 85 Kaukopuheluiden määrä päivässä asukasta kohti Kysyntä +95 % Kaukopuheluiden reaalihinta (euroa/min vuoden 2012 rahassa) Kuva 2.5. Kaukopuheluiden reaalihinta (euroina vuoden 2013 rahaksi muutettuna vaakaakseli, päivä- ja iltapuheluiden keskiarvo) ja kaukopuheluiden kokonaismäärä vuonna 1980 ja vuosina (miljoonaa puhelua vuodessa). Mitä kuvasta voidaan oikeasti päätellä? Hinnan vaikutus puheluiden määrään on yllättävän pieni. Voisi kuvitella, että jos nyt puheluiden hinta nousisi kymmenkertaiseksi, niin puheluiden määrä pienenisi olennaisesti. Vai pienenisikö? Nimittäin, korkea hinta voi 85 Hintatiedot: K. Willa, S. Uusitupa ja M. Ilvesmäki: Tietoliikenneaapinen, kuva 9.7.

12 K. Kilkki Informaatioteknologian perusteet (2017) 43 tehdä palvelusta myös arvokkaamman tuntuisen ja siten haluttavamman. 86 Vielä luvun alussa kaukopuhelu oli merkittävä tapahtuma, johon saatettiin valmistautua huolella. Tämä saattoi tehdä puheluista merkittävämpiä molemmille osapuolille. Dataa tulkitessa pitää lisäksi huomioida: Kyseessä on puheluiden kappalemäärä, ei minuutit. Puheluiden hinta saattoi vaikuttaa pikemminkin puheluiden pituuteen kuin määrään. Puhelinliittymien määrä nousi samalla kun puhelujen hinnat alenivat, ei kuitenkaan yhtä paljon kuin puheluiden määrä. Merkittävä osa kaukopuhelinliikenteestä oli työnantajien maksamaa, jolloin hinnalla ei ollut suoraa vaikutusta kysyntään. Toisaalta alenevat hinnat saattoivat vaikuttaa työntekijöiden kaukopuheluja koskeviin rajoituksiin ja sitä kautta myös niiden määrään. 87 Vuoden 1993 jälkeen matkapuhelut alkoivat vaikuttaa merkittävästi kiinteän verkon puheluihin, joten sen jälkeisiä tilastoja on entistä vaikeampi tulkita hintajouston näkökulmasta. Kiinteän verkon kaukopuheluiden määrä kääntyikin laskuun vuoden 1993 jälkeen kilpailun avautumisesta ja hintojen laskusta huolimatta. Toisaalta vielä 1970-luvulla kaukopuheluiden määrää rajoittivat hinnan lisäksi viiveet puheluiden saannissa ja heikohko äänen laatu pitkillä yhteyksillä. Siten väli vuodesta 1980 vuoteen 1993 on ehkä paras ajanjakso, jonka avulla hintajoustosta voidaan päätellä jotain suhteellisen varmaa. Kuvassa 2.5 katkoviivalla esitetty käyrä on logaritmista muotoa (tähän palataan hieman myöhemmin). Yllättävää tässä on siis hintajouston niukkuus: hinnan putoaminen kymmenenteen osaan (1 fi 0,1) ainoastaan kaksinkertaistaa kysynnän (eli puheluiden määrän). Vaikka aineistoon ja kaavaan liittyy monia epävarmuustekijöitä, osoittaa se joka tapauksessa sen että hinnan vaikutus ei ole voinut olla kovin voimakas. Tämä tosiasia oli tiedossa myös hinnoista päättäville tahoille. Siksi palvelun tarjoajan (tosin tällaista nimitystä ei PTL:stä varmaan juuri käytetty) kannalta oli kannattavinta pitää hinnat mahdollisimman korkealla, mutta silti jotenkin hyväksyttävällä tasolla. Kansalaisilla ei juuri ollut vaihtoehtoja, lähinnä kirje tai paikan päälle matkustaminen, jos asia ei ollut kiireellinen. Sen sijaan hyvin toimivassa kilpailutilanteessa hintajousto on tyystin toisenlaista. 86 Tästä ilmiöstä on lukuisia tutkimuksia. Sokkotesteissä sama viini maistuu paremmalta silloin kun sille ilmoitetaan korkeampi hinta. Maistumisen ero voidaan jopa havaita kuvaamalla aivojen eri osien aktiivisuutta. 87 Virkamiehet eivät saaneet käyttää virkapuhelintaan yksityisiin puheluihin, ainakaan kaukopuheluihin (saati ulkomaan puheluihin), vaan tällaiset puhelut tuli erikseen tilata ja maksaa.

13 K. Kilkki Informaatioteknologian perusteet (2017) 44 On tärkeää pitää mielessä ero kahden kysymyksen välillä: 1) kokonaiskysynnän riippuvuus hinnasta, silloin kun monopoli yksin muuttaa tai kun kaikki palvelun tarjoajat yhdessä muuttavat hintaa samassa tahdissa ja 2) yksittäisen palveluntarjoajan hinnan muutoksen vaikutus kyseisen palveluntarjoajan kysyntään, jos muut eivät muuta hintojaan. Jos vain yksi palveluntarjoaja laskee hintaa, kokonaiskysyntä muuttuu vain vähän, mutta kyseinen palvelun tarjoaja voi saada niin paljon lisää asiakkaita, että hinnan lasku kannattaa kyseiselle palvelun tarjoajalle. Tämä tapahtuu tietenkin muiden yritysten kustannuksella ja asiakkaiden eduksi (jos oletetaan että palvelun laatu ei laske). Paljon on kuitenkin muuttunut 1970-luvun jälkeen. Tilastokeskuksessa laaditun raportin mukaan: 88 Vuonna 1975 posti- ja puhelinpalveluihin sekä laitteisiin eli viestintään keskivertoperhe käytti 52 euroa. Tämä oli vajaan viikon nettopalkka. Vuonna 2005 viestintään kului euroa eli kolmen viikon palkka. Ero ei ilmeisestikään johdu hintojen muutoksista, vaan palveluiden ja laitteiden tarjonnan räjähdysmäisestä kasvusta. Neljä vuosikymmentä sitten harva olisi osannut kuvitella kaikkea sitä mitä jo kymmenen vuotta sitten oli saatavilla varsinkin matkaviestinten alalla. Otetaan vielä toinen esimerkki puheluista ja niiden hinnoista. Kuvassa 2.6 on esitetty muutokset puheluiden määristä ja yhden puhelun keskimäärin tuottamasta tulosta Yhdysvalloissa viime vuosisadan aikana. Puhelumäärät ovat sangen yksiselitteinen asia. Sen sijaan, koska niin moni asia on muuttunut vuosikymmenten mittaan, puhelun hinta täytyy yrittää suhteuttaa jollain tavalla. Kuvassa hinta on pyritty muuntamaan vastaavaksi hinnaksi Suomessa vuonna Samalla tavoin kuin Suomen kaukopuheluiden tapauksessa, tässäkin moni tekijä puheluiden hinnan lisäksi on vaikuttanut puheluiden suosioon. Mielenkiintoista kuvassa on se mitä tapahtui vuoden 1920-luvulla: puheluiden suhteellinen hinta nousi merkittävästi. Monopoli, vaikka säädeltykin kuten tässä tapauksessa USA:ssa, johtaa lähes aina korkeampaan hintatasoon kuin toimiva kilpailu. 90 Tätä tosiasiaa ei muuta edes se, että periaatteessa yksi televerkko ja -palvelu olisi tehokkaampi rakentaa ja ylläpitää kuin useampi rinnakkainen verkko ja palvelu. Tämän takia nytkin Suomessa on kolme rinnakkaista mobiiliverkkoa ja -palvelua. 88 Tilastokeskus, 52 euroa on vuoden 2005 rahaksi muunnettu arvo. 89 Tämä on vähän hankala laskelma, joten lopputulos on vain suuntaa-antava. Olennaista on, että puheluiden reaalihinta pysyi lähes samana 40 vuotta tekniikan kehittymisestä huolimatta. 90 Bell System käytti 1900-luvun alussa häikäilemättä hyväkseen tilannetta, jossa sillä oli käytännössä monipoliasema USA:n kaukopuhelinliikenteessä. Se kieltäytyi liittämästä kilpailevia paikallisia puhelinyhtiöitä kaukopuhelinverkkoonsa ja tällä tavoin se houkutteli asiakkaat omiin paikallisyhtiöihinsä. Kehitys johti AT&T:n säädeltyyn monopoliin.

14 K. Kilkki Informaatioteknologian perusteet (2017) 45 Puheluita päivässä asukasta kohti fi 1960 AT&T monopoli Liittymien määrä 2 Puhelujen määrä Puheluiden suhteellinen hinta muunnettuna Suomi 2012 /puhelu 1900 Kuva 2.6. Puheluiden määrä USA:ssa vuodesta 1900 vuoteen Vaaka-akseli: puhelun suhteellinen hinta tuloihin suhteutettuna muunnettuna suunnilleen Suomen hintatasoon vuonna 2012, pystyakseli: puheluiden määrä päivässä asukasta kohti. 91 Tarkastellaan hieman lähemmin väliä vuodesta 1920 vuoteen 1960, jolloin puheluiden suhteellinen hinta ei juurikaan tippunut, mutta puheluiden määrä asukasta kohden kasvoi 3,3-kertaiseksi. Miksi? Yksi olennainen tekijä on puhelinliittymien määrän kasvu: mitä enemmän on henkilöitä joille ja paikkoja joihin voi soittaa, sitä enemmän myös soitetaan. Liittymien määrä asukasta kohden kasvoi vuodesta 1920 vuoteen 1960 noin kaksinkertaiseksi, joten ainakin osa puhelumäärien kasvusta selittyy tällä tavoin. Puhelin on malliesimerkki laitteesta, josta on enemmän hyötyä silloin kun muillakin on samanlainen laite. Tätä ilmiötä kuvaava Metcalfen laki (Metcalfe s law) sanoo, että kommunikaatiopalvelun kokonaisarvo on verrannollinen käyttäjien määrän neliöön. Yksittäiselle käyttäjälle palvelun arvo kasvaa siis suorassa suhteessa muiden käyttäjien määrään. Puhelimen tapauksessa Metcalfen laki on varsin hyvä nyrkkisääntö. 92 Sosiaalisen median tapauksessa, jossa pyritään olemaan yhteydessä mahdollisimman suureen osaan lähipiiristä, riippuvuus voi olla vielä jyrkempi. Voidaan verrata vaikka kahta samankaltaista sosiaalisen median sovellusta, joista toisessa on mukana koko ystäväpiirisi ja toisessa vain 91 Kuvat tiedot perustuvat A. Odlyzkon artikkeliin The history of communications and its implications for the Internet (2000). Tuoreempi esimerkki yksityisen vaikkakin säädellyn monopolin toiminnasta on sähkönsiirtoyhtiöiden hintojen korotukset: 92 Toisaalta Metcalfen lakiin kannattaa suhtautua varauksin, katso esimerkiksi: Briscoe, B., Odlyzko, A., & Tilly, B. (2006). Metcalfe's law is wrong-communications networks increase in value as they add members-but by how much?. IEEE Spectrum, 43(7),

15 K. Kilkki Informaatioteknologian perusteet (2017) 46 puolet ystäväpiiristäsi. Ensimmäisen arvo on sinulle monikertainen verrattuna toiseen vähemmän käytettyyn sovellukseen. Lisäksi jossain vaiheessa kun laite yleistyy tarpeeksi, siitä tulee sosiaalisesti lähes välttämättömyys. Tästä esimerkkinä television yleistyminen Yhdysvalloissa: vuonna 1950 vain muutamassa prosentissa kotitalouksia oli televisio, kymmenen vuotta myöhemmin vastaava luku oli noin 85 prosenttia. 93 Kuka saattoi olla ilman televisiota siinä vaiheessa, kun enemmistö naapureista oli jo sen hankkinut? Tarve ilmenee markkinataloudessa maksuhalukkuutena. Maksuhalukkuus vaihtelee kuitenkin eri ihmisten ja tilanteiden välillä. Yleensä pienempi hinta merkitsee suurempaa kysyntää. Taloustieteessä yleisemmin käytetty hintajoustoa kuvaava kaava on: 94 ( ) = (h) (2.1) jossa K = kysyntä, h = hinta, e = hintajoustoparametri ja a = vakio joka määrittää kysynnän kokonaistason. Erään tutkimuksen mukaan telepalveluiden tapauksessa hintajoustoparametrin (e) arvo on tyypillisesti 0, Mitä tästä seuraa? Jos hintaa alennetaan yhdellä prosentilla, niin kysyntä kasvaa vain 0,75 prosenttia. Hinnan alentamisesta ei siten ole suoraa taloudellista hyötyä palvelun tarjoajalle, asiakkaille toki kyllä. Käytännössä lisäksi kun hinta laskee jonkun rajan alle, hintajousto pienenee, ellei jopa häviä kokonaan. Suomessa sekä matka- että kaukopuheluiden tapauksessa näyttää siltä, että hinnat eivät edes kilpailutilanteessa laske alle 0,05 euron minuutissa. Tämä voidaan tulkita siten, että hintakilpailu ei toimi, koska asiakkaat eivät enää koe hintaeroja niin merkittävinä että vaihtaisivat palvelun tarjoajaa hintojen takia. Joka tapauksessa on selvää, että kaava 2.1 ei päde kun hinta lähestyy nollaa, koska kaavan mukaan kysyntä kasvaisi äärettömyyksiin. 96 Niinpä jos halutaan tehdä realistisia laskelmia, kaavaa on pakko hieman muuntaa. Voidaan esimerkiksi lisätä yksi parametri (h 1): ( ) = (h+h ) (2.2) 93 Yhteenveto teknologian kehittymisestä 1900-luvulla, katso 94 Hintajouston kaavassa on usein plus-merkki ennen parametria e. Tässä käytetään miinusmerkkiä, koska silloin e:n arvot ovat aina positiivisia ja siten selkeämpiä vertailla sanallisesti. 95 M. Weingarten, J. Benito-Martin, U.S. Telecommunications Demand: A Macroeconomic View (1994). 96 Kiinteä kuukausihinta ilman käyttörajoituksia merkitsee tässä suhteessa samaa kuin ilmainen puhelu. Ilmaisuus täytyy aina käsitellä erikseen tapauksesta riippuen.

16 K. Kilkki Informaatioteknologian perusteet (2017) 47 Kaavan 2.1 ongelmana on se, että logaritmien sisällä on suureita, joilla on yksikkö, esimerkiksi minuutti tai euro. Sama kaava voidaan kuitenkin esittää muodossa, jossa ei esiinny logaritmeja: = h +h h+h (2.3) Tässä kaavassa siis yksi piste kiinnitetään, eli kun hinta h = h 0, niin kysyntä K = K 0. Sen lisäksi kaavassa on kaksi parametria: e eli hintajousto sekä parametri h 1, jolla säädetään kaavan käyttäytymistä silloin kun hinta on hyvin pieni. Kun h 1 on nolla, saadaan kaava 2.1. Parametri a kaavassa 2.2 saadaan kaavalla: = ( (h +h ) ) (2.4) Tässä logaritmin sisällä on yksiköitä (minuutteja ja euroja), joten kesken laskelmien ei kannata vaihtaa yksiköitä (tai jos vaihtaa, täytyy a:n arvo vastaavasti päivittää). Kuvassa 2.7 on esitetty kolme eri hintajoustoa kuvaavaa käyrää siten, että K 0 = 15 min/päivä ja h 0 = 0,10 euroa/min. 50 Kysyntä (min/päivä) h1 = 0.00, e = 0.75 h1 = 0.10, e = 0.75 h1 = 0.14, e = Hinta ( /min) Kuva 2.7. Puheluiden hintajousto kolmella eri parametrien kombinaatiolla kun oletetaan, että hinnalla 0,10 /min kysyntä on 15 minuuttia päivässä. Vaikka kysyntä pienenee hinnan kasvaessa, kysyntää saattaa riittää myös hyvin korkeilla hinnoilla. Esimerkkinä 3 minuutin puhelu New Yorkista Lontooseen vuonna 1927 maksoi saman verran kuin tavallisen työläisen 200 tunnin palkka ja silti palvelulle oli kysyntää. Tilanteessa, jossa kilpailua ei ole tai se on hyvin rajoittunutta, hinta määräytyy ensisijaisesti maksuhalukkuuden mukaan siten, että myyjä maksimoi tuottonsa. Tehokkaan kilpailun tapauksessa hinta määräytyy ensisijaisesti tuotantokustannusten mukaan. Vielä yksi esimerkki vuosikymmenien takaa, joka osoittaa kilpailun merkityksen. Taulukossa 2.1 on esitetty puhelujen hintoja hyvin varhaisessa vaiheessa teletoiminnan kehitystä

17 K. Kilkki Informaatioteknologian perusteet (2017) 48 eli vuodelta Tällöin ei vielä ollut lainkaan selvää käsitystä siitä miten teletoimi kannattaisi järjestää: yksityisten yritysten kilpailun avulla, paikallisen yhteistoiminnan avulla vai valtiollisena monopolina. Taulukko esittää kaukopuhelujen hintoja, nyt etäisyyden funktiona eri maissa. Tanskassa, jota taulukossa ei mainita, minuuttihintaa ei tuossa vaiheessa ollut lainkaan vaan hinta perustui kuukausimaksuun. Muista maista Suomessa oli keskimäärin halvimmat kaukopuhelut. Muut pohjoismaat olivat suunnilleen samalla tasolla, sen sijaan muualla Euroopassa hinnat olivat moninkertaiset, Britanniassa jopa noin kymmenkertaiset. Maiden välisiä eroja ei voi mitenkään selittää kustannuseroilla, koska merkittävä osa kustannuksista oli kuparijohdoissa, jonka hinta oli sama kaikkialla. Jonkin verran hintaeroja selittävät myös varallisuuserot. Suomihan oli tuohon aikaan sangen köyhä, itse asiassa köyhin taulukossa mainituista maista. Tästä huolimatta tärkein hintaeroja selittävä tekijä oli se oliko telealalla yksityistä yritteliäisyyttä ja kilpailua vai oliko puhelintoimi valtion monopoli. Taulukko 2.1. Kaukopuheluiden hinnat vuonna 1895 eri Euroopan maissa (Pence/min) km 128 km 256 km 512 km Suomi 0,2 0,5 0,9 1,5 Norja 1,0 1,0 1,0 1,0 Ruotsi 0,0 1,3 2,2 2,2 Sveitsi 1,0 1,6 1,6 1,6 Belgia 0,0 1,9 1,9 1,9 Ranska 1,0 1,9 2,9 5,8 Hollanti 3,3 3,3 3,3 3,3 Saksa 1,7 4,0 4,0 4,0 Espanja 4,0 4,0 5,6 10,4 Britannia 2,0 5,0 9,3 18,0 Italia 5,8 5,8 5,8 6,9 Unkari 6,7 6,7 6,7 6,7 Ja hinta ei ollut ainoa monopolin ongelma, palvelun käytön rajoitukset saattoivat olla lähes käsittämättömiä. Vuonna 1889 Britanniassa postin virkailijat nuhtelivat henkilöä, joka oli käyttänyt puhelintaan tehdäkseen ilmoituksen palolaitokselle lähistöllä syttyneestä tulipalosta. Virkailijan mukaan puhelinta olisi saanut käyttää vain omaan liiketoimintaan tai henkilökohtaisiin tarpeisiin, ei mihinkään muuhun. Vaikka käyttö tällaisissa tapauksissa 97 S. Wallsten, Ringing in the 20th Century, The Effect of State Monopolies, Private Ownership, and Operating Licences on Telecommunications in Europe, (2001).

18 K. Kilkki Informaatioteknologian perusteet (2017) 49 sittemmin sallittiin, niin näyttää hyvin vahvasti siltä, että monopoliasema johtaa lähes väistämättä myös ylenmääräiseen käyttäjien kontrollointiin. Tärkeää tässä ei tietenkään ole historialliset tapahtumat sinänsä, vaan yleiset periaatteet. Palvelun tarjoajan monopoliasema sellaisen palvelun tapauksessa, joka on olennainen osa elämää ja sosiaalisen kanssakäymisen kannalta tärkeää, johtaa monenlaisiin vääristymiin. Tämä koskee sekä palvelun hintaa että sen saatavuutta. Ääriesimerkkinä monet epädemokraattiset valtiot, joissa puhelinta ja Internetiä käytetään vallan välineenä. Telealan luonteesta johtuen palveluilla on taipumus lopulta keskittyä yhdelle toimijalle, joka sitten voi määritellä hinnat ja muut ehdot oman halunsa mukaan. Tästä johtuen yhteiskunnan täytyy pitää järjestelmällisesti huolta kilpailun toimivuudesta. Näyttää siltä, että eri yhteiskuntien halu ja kyky tämän tehtävän tehokkaaksi hoitamiseksi vaihtelee suuresti. Esimerkki: hintajousto Tehtävä 2.1. Pieni hintakilpailuanalyysi Oletetaan, että miljoonan asiakkaan jakaa kaksi operaattoria, joilla on seuraavat markkinaosuudet: O1: asiakasta O2: asiakasta Alkutilanteessa hinta on kummallakin 0.10 euro/min ja puheluiden määrä käyttäjää kohti on 15 min/päivä. Nyt jos vain toinen operaattori laskee hintaa arvoon 0,09 euro/min, niin kuinka paljon kyseisen operaattorin täytyy saada vähintään lisää asiakkaita toiselta, jotta sen (eli hintoja laskevan operaattorin) kokonaistulot puheluista nousisivat? a) Jos h1 = 0 b) Jos h1 = 0,10 Ratkaisu Oletetaan aluksi että hintajouston kaavan 2.3 mukaiset parametrit matkapuhelinpalvelulle (koskien keskimääräisen asiakkaan puheluminuutteja hinnan funktiona) ovat: e = 0,75 h0 = 0,10 euro/min K0 = 15 min/käyttäjä/päivä Kaavasta 2.4 saadaan: Kun h0 = 0, a = 0,9811 ja kun h0 = 0,10, a = 1,501. Huomaa myös, että a:n arvo riippuu käytetyistä yksiköistä. Tulot (Ti) ennen hintamuutoksia: Operaattori O1: T1 = 15 0, = /päivä

19 K. Kilkki Informaatioteknologian perusteet (2017) 50 Operaattori O2: T2 = 15 0, = /päivä Kysyntä (K eli minuuttimäärä asiakasta kohden) hinnalla x saadaan hintajouston kaavasta: ( ) = ( +h ) Kokonaistulo on siten Yi K x, jossa Yi = uusi asiakasmäärä. Jotta uudella hinnalla x päästäisiin samoihin tuloihin kuin aikaisemmin, pitää = ( ) > Tästä saadaan kun h0 = 0 Y1 = eli tarvittava lisäys = eli noin 6 % operaattorin 2 asiakkaista Y2 = eli tarvittava lisäys = 8007 eli noin 1,1 % operaattorin 1 asiakkaista Vastaavasti kun h0 = 0,10 Y1 = eli tarvittava lisäys = eli noin 16 % operaattorin 2 asiakkaista Y2 = eli tarvittava lisäys = eli noin 3 % operaattorin 1 asiakkaista Opetus Hintakilpailu näyttää kannattavammalta strategialta pienemmälle operaattorille kuin suuremmalle! Tästä seuraa usein myös se, että isommat pelurit pyrkivät ostamaan pienemmät pelurit pois markkinoilta hinnalla, joka saattaa vaikuttaa suhteettoman korkealta pienen pelurin tuottamaan voittoon verrattuna usein pieni peluri tuottaa itse asiassa tappiota ostohetkellä. Tappiollisuus johtuu myös siitä, että osoittamalla että pystyy haalimaan asiakkaita suuremmilta operaattoreilta, pienempi tekee itsestään halutumman ostokohteen. Asiakkaiden haaliminen vaatii kuitenkin kallista markkinointia ja edullisia hintoja, mikä tekee toiminnasta yleensä tappiollista ennen kuin markkinaosuus kasvaa riittävän suureksi. Keskittyminen jatkuu kunnes kilpailuviranomaiset puuttuvat peliin. Yleensä päädytään joko kolmeen tai neljään operaattoriin. Teleala yritystoimintana Telepalvelusanaston mukaan teleliikenne on tiedonsiirtoon perustuva viestintä, jossa käytetään hyväksi sähkömagneettisia järjestelmiä. 98 Saman sanaston mukaan teletekniikka on tietotekniikan osa-alue, johon kuuluvat tietoliikenteen järjestelmät ja menetelmät sekä niiden käytön osaaminen. Teleyrityksen päätehtävänä on siis tarjota tietoliikenne- eli telepalveluja. 98 Termit löytyvät Sanastokeskuksen termipankista, Telesanasto on vuodelta 1991, Telepalvelusanasto vuodelta 1997 ja Matkaviestinsanasto vuodelta 2001.

20 K. Kilkki Informaatioteknologian perusteet (2017) 51 Teleyritysten kirjo on nykyisin paljon suurempi kuin vielä 35 vuotta sitten. 99 Entisaikaan puhuttiin puhelinlaitoksista, joiden lainmukainen tehtävä oli tarjota puhelinpalveluita toimialueellaan kovin paljon muita tietoliikennepalveluja ei ollutkaan suurelle yleisölle tarjolla. Puhelu (paikallis-, kauko- tai ulkomaanpuhelu) oli palvelu, jonka ominaisuudet oli tarkkaan määritelty. Kaikki mitä puhelun onnistuminen teknisesti vaati, puhelinkoneesta alkaen, oli paikallisen puhelinlaitoksen ja posti- ja lennätinlaitoksen vastuulla ja hallinnassa. Teleyritykset voidaan jakaa kahteen ryhmään: telepalveluyritykset ja televerkkoyritykset. Telepalveluyritykset 100 tarjoavat nimensä mukaisesti telepalveluita, joko omassa verkossaan tai ostamalla tiedonsiirtopalveluita muilta yrityksiltä. Televerkkoyritykset 101 tarjoavat verkkopalveluita muille yrityksille tai suoraan loppukäyttäjille. Ero ei aina ole loppukäyttäjälle näkyvä. Esimerkiksi matkapuhelinliittymiä kauppaava yritys voi olla palveluyritys, joka ostaa kaiken toiminnassaan tarvitsemansa kapasiteetin toiselta teleyritykseltä. Pelkkää tiedonsiirtopalvelua ( johdonvuokrausta tai bittiputkea ) on pidetty vähemmän houkuttelevana toimialana kuin sisältöä tarjoavien palveluiden tarjoamista. Tiedonsiirron ja palvelun välinen raja on kuitenkin varsin hämärä. Ellei yritys pelkästään myy laitteita, niin kysymys on myös palvelun myynnistä, sillä bittien siirto on palvelu. Lisäksi laitetoimittajien ja verkkoyritysten välinen työnjako on hämärtymässä. Perinteiset verkkolaitetoimittajat kuten Ericsson ja Nokia Networks 102 ovat laajentaneet liiketoimintaansa matkaviestinverkkojen operoinnin alueelle. Televerkkoyritys voi siis toimia ikään kuin tukkukauppana, joka myy yhteyskapasiteettia suurissa erissä. Telepalveluyritys jakaa kapasiteetin pienempiin osiin myyden verkkopalveluja edelleen omille asiakkailleen. Teleyritysten velvollisuudesta vuokrata vapaata kapasiteettia toisilleen (ja muille halukkaille) säädetään viestintämarkkinalaissa. Näyttää siltä, että ilman säätelyä kapasiteetin vuokraaminen jää käytännössä olemattomaksi. Vaikka periaatteessa olisi edullisempaa rakentaa yksi verkko ja jakaa sitten sen kapasiteettia eri palveluntarjoajien kesken, niin käy- 99 Puhelinverkkojen rakennemääräykset vuodelta 1979 sisältää 309 sivun verran yksityiskohtaisia määräyksiä. Ainoa viittaus muuhun kuin puhelinpalveluun on 23, joka koskee puhelinverkon kiinteästi kytkettyjä yhteyksiä käyttäviä laitteita tämäkin mainitsematta lainkaan sanaa data. 100 Telepalveluyrityksestä käytetään myös nimityksiä palveluoperaattori ja palveluntarjoaja. 101 Televerkkoyrityksiä kutsutaan usein verkko-operaattoreiksi. Operaattori (operator) viittaa alun perin henkilöön, joka vastaa jonkun laitteen toiminnasta, tietoliikennealalla esimerkiksi lennättimen hoitajaa on kutsuttu operaattoriksi. 102 Siemensin myytyä osuutensa verkkoliiketoiminnasta, lyhenne NSN tarkoitti Nokia Solutions and Networks, sen sijaan vuosina lyhenne tuli sanoista Nokia Siemens Networks. Viimeisenä muutoksena Nokian verkkoliiketoiminta palasi käyttämään nimeä Nokia Networks.

21 K. Kilkki Informaatioteknologian perusteet (2017) 52 tännössä näin ei juurikaan tapahdu. Esimerkiksi kattavan matkaviestinverkon rakentaminen on kallista; silti Elisa, DNA, ja Sonera ovat rakentaneet ja edelleen ylläpitävät rinnakkaisia verkkoja. Yleisenä suuntauksena näyttää olevan, että palveluntarjoajat ilman omaa verkkoaan eivät säily kovin pitkään itsenäisinä. Toiminimi (tai brändi) voi silti säilyä osana uuden emoyhtiön tarjontaa, kuten on käynyt esimerkiksi Saunalahden tapauksessa. 103 Viestinnän merkitys kansantaloudelle Televiestinnän osuus maailman bruttokansantuotteesta kasvoi 1990-luvulla selvästi. OECD-maiden keskiarvo oli vuonna 1990 noin 2 prosenttia, kun se vuonna 2001 oli jo 3,35 prosenttia. Tämä on ymmärrettävää kun ottaa huomioon että sekä Internet ja matkaviestimet yleistyivät hyvin nopeasti 90-luvun lopulla. Nopea teknologinen muutos vaati suuria investointeja ja uudet palvelut saatettiin alkuvaiheessa hinnoitella suhteellisen kalliiksi. Vuosituhannen vaihteen jälkeen osuus ei kuitenkaan ole juurikaan muuttunut. Kuvassa 2.8 on esitetty viestinnän osuus bruttokansantuotteesta Euroopassa ja muutamassa muussa maassa vuosina 2008 tai Suurimmassa osassa maista osuus on noin 3 prosenttia, mutta erojakin ilmenee. Eroja voi yrittää selittää ainakin neljällä tekijällä: 1) Varakkuuserot. Koska verkko- ja päätelaitteiden hinnat määräytyvät kansainvälisillä markkinoilla, vähemmän varakkaissa maissa tietoliikenteen osuus voi luontaisesti olla suurempi kuin varakkaammissa maissa. 2) Kilpailun toimivuus. Kysymys on lähinnä siitä miten vahva asema suurimmilla toimijoilla on viestinnän alalle, joka maan laajuisesti tai paikallisesti. 3) Kulttuuriset erot. Viestinnän luonteessa ja määrässä saattaa olla eroja erilaisten kulttuurien välillä. 103 Elisa teki lokakuussa 2014 muutoksen jolla Saunalahden brändistä tuli Elisan alabrändi eli Elisa Saunalahti.