HÄMEENLAHDEN LINNUSTOSELVITYS JYVÄSKYLÄ

Transkriptio

1 HÄMEENLAHDEN LINNUSTOSELVITYS JYVÄSKYLÄ 2018

2 Hämeenlahden linnustoselvitys (11) Sisältö 1 Tehtävän sisältö ja selvitysalue Menetelmät Tulokset Alueen linnuston yleispiirteet Tiira-havainnot Uhanalaiset lintulajit FINIBA-tarkastelu Johtopäätökset ja suositukset Viitteet Työn tilaaja: Jyväskylän kaupunki / Anne Laita Selvityksen laatija: Tuomo Pihlaja, Ympäristöpalvelut, Latvasilmu osk Kuvat: Tuomo Pihlaja Pohjakarttojen MML 2018 Raportin päiväys: , päivitys Yhteystiedot: tuomo.pihlaja@latvasilmu.fi ymparisto.latvasilmu.fi Y-tunnus:

3 Hämeenlahden linnustoselvitys (11) 1 Tehtävän sisältö ja selvitysalue Toimeksiantona oli kaavoitusta tukevan linnustoselvityksen laatiminen Hämeenlahden alueelle Jyväskylän Kuokkalassa. Suunnittelualueen pinta-ala on noin 16 hehtaaria ja sen rajaus on esitetty kuvassa 1. Alue sijoittuu Hämeenpohjantien molemmille puolille ja välittömästi Hämeenlahden uuden luonnonsuojelualueen pohjoispuolelle. Alueen yleisilme on metsäinen. Selvitysalueen eteläreuna on sähkölinjan raivattua käytävää. Kuva 1. Selvitysalueen sijainti ja rajaus. Selvitykseen kuuluu kahteen maastolaskentaan ja alueelta ilmoitettuihin Tiiralintutietopalvelun havaintoihin perustuva linnustoarvio, sekä arvio alueelle osin ulottuvan FINIBA-rajauksen merkityksestä alueen suunnittelulle. Selvityksen maastotyöt tehtiin toukokuussa 2018 ja tulokset esitellään tässä raportissa. Maastotyön suoritti ja raportin laati FM biologi Tuomo Pihlaja Latvasilmu osk:sta.

4 Hämeenlahden linnustoselvitys (11) Kuva 2. Ilmakuva selvitysalueesta. 2 Menetelmät Selvitysalueelle tehtiin kaksi linnustolaskentakäyntiä kello 6:30 ja 8:10 ja kello 5:30 ja 7:00 välisenä aikana. Sää oli molemmilla laskentakerroilla aurinkoinen. Jälkimmäisellä laskentakerralla tuuli oli kohtalainen, mutta se ei häirinnyt kuuluvuutta olennaisesti. Lämpimän kevään johdosta jälkimmäistä käyntiä aikaistettiin hieman suunnitellusta. Selvityksessä koko suunnittelualue käveltiin läpi ja kaikki reviiriä pitäneet yksilöt kirjattiin ylös. Erityinen huomio kiinnitettiin uhanalaiseen lajistoon, jonka esiintymiskohdat tallennettiin paikkatiedoksi. Linnustoselvitys ulotettiin selvitysalueen ulkopuolelle, siltä osin, kun selvitysalueen arvioitiin kuuluvan havaittujen lintujen reviireihin. Selvitystä ei ulotettu Hämeenlahden kosteikon alueelle. 3 Tulokset Selvityksessä tuotettiin parimääräarvio selvitysalueella havaituille lintulajeille. 3.1 Alueen linnuston yleispiirteet Selvitysalue on rehevää lehtimetsää, jonka kasvupaikkatyyppi on kauttaaltaan lehtoa. Koivu on selvästi hallitseva puulaji, mutta paikoin myös haapa on runsas. Lähes koko alue on ollut aiemmin peltoa, mikä näkyy sekä puuston, että kenttä- ja pohjakerroksen kasvilajistossa. Etenkin Hämeenpohjantien pohjoispuolella vieraslajit kuten jättipalsami ovat paikoin levinneet haitallisesti. Rajauksen kaakkoisosassa vanha peltojako on vielä selvästi nähtävissä ja puustoa kasvaa lähinnä vanhan ojaverkoston ojien pientareilla. Alueella tehdyn linnustolaskennan havainnot on esitetty taulukossa 1. Alue jaettiin laskennan toteuttamiseksi kahteen karkeasti samansuuruiseen lohkoon, jossa jakajana toimi Hämeenpohjantie.

5 Hämeenlahden linnustoselvitys (11) Taulukko 1. Selvitysalueen laskennassa havaittu pesimälajisto laskenta-alueittain ja laskentakeroittain. Sarake Yhteensä on koko selvitysalueen parimääräarvio. Pohjoisosa Eteläosa Yhteensä Laji Taivaanvuohi 1 1 Käpytikka Pikkutikka 1 1 Västäräkki 1 1 Rautiainen Punarinta Mustarastas Räkättirastas Laulurastas Punakylkirastas Ruokokerttunen 1 1 Viitakerttunen Mustapääkerttu Lehtokerttu Sirittäjä Tiltaltti 1 1 Pajulintu Kirjosieppo Sinitiainen Talitiainen Varis 1 1 Peippo Tikli 1 1 Vihervarpunen Punavarpunen Yhteensä Yhteensä selvitysalueella arvioitiin pesivän lähes 100 paria maalinnustoa. Jos arvioidaan selvitetyn alueen pinta-alan olevan puskurivyöhykkeen kanssa noin 25 hehtaaria, saadaan linnustotiheydeksi noin 400 paria/km 2. Tämä on noin kaksinkertainen määrä tyypillisiin Keski-Suomen lintutiheyksiin verrattuna. Pääselittäjä tälle on alueen hyvin rehevä yleisluonne. Selkein yksittäinen erityisen runsas laji alueella on räkättirastas, joka pesii alueella löyhissä pesimäyhteisöissä. Hämeenpohjantien eripuolisten laskentaalueiden välillä ei ollut suurta eroa lintutiheydessä. Alueen linnusto muodostui lehtimetsille tyypillisestä yleisestä lajistosta. Vaateliaita vanhojen metsien lajeja ei havaittu, johtuen ehkä osin havupuiden vähäisyydestä ja toisaalta alueen sijainnista välittömästi asutuksen yhteydessä. Suomessa selvästi eteläisesti painottuneita lajeja ovat viitakerttunen, mustapääkerttu ja tikli.

6 Hämeenlahden linnustoselvitys (11) Tienreunusten ja linjanalusen pensaikkojen avoimien ja puoliavoimien habitaattien lajeja olivat taivaanvuohi, västäräkki, ruokokerttunen, viitakerttunen ja punavarpunen. 3.2 Tiira-havainnot Katsausta varten Tiira-havaintojärjestelmään tehtiin poiminta rajattuna selvitysalueella ja tähän lisätyllä 50 metrin puskurialueella. Havaintojen tekoaikaa ei rajattu, mutta valtaosa havainnoista on kertynyt Tiira-järjestelmän käyttöönoton jälkeen vuodesta 2006 alkaen ja ovat siten tuoretta lintutietoa. Alueelta on melko runsaasti havaintoja, johtuen runsaasta retkeilystä Hämeenlahden kosteikon alueella ja etenkin lintutornille johtavan polun varressa. Aineistoon liittyy tyypillisiä ongelmia, joista ehkä tärkeimmät on lintujen tarkkojen sijaintitietojen muuttuminen ja havaintojen keskittyminen tiettyihin lajeihin. Katsauksessa keskityttiin pesimälajistoon, joten siitä poistettiin selvästi muuttolennossa olleita lintuja koskevat havainnot sekä havainnot pesimäkauden ulkopuolelta. Tikkojen osalta tarkasteltiin myös muiden vuodenaikojen havainnot, koska alueen voidaan olettaa olevan näille tärkeä ruokailualue. Linnustoselvitykseen nähden täydentävinä alueella säännöllisinä tai satunnaisina pesimälajeina voidaan Tiira-aineiston perusteella pitää harmaasieppoa, hernekerttua, käenpiikaa (1/1), kultarintaa (1-2/5), luhtakerttusta (1/1), palokärkeä, pensaskerttua, pensassirkkalintua (1/3), peukaloista, puukiipijää, pyrstötiaista, sarvipöllöä (1/1), satakieltä, sepelkyyhkyä, varpuspöllöä (1/2) ja viitasirkkalintua (1/3). Harvinaisempien lajien perässä on suluissa ensin parimäärä ja sitten havaintovuosien lukumäärä. Näistä kultarinta on Keski-Suomessa vähälukuinen rehevien lehtimetsien laji. Myös satakieli ja pyrstötiainen suosivat erityisesti lehtimetsiä ja lehtoja. Tiira-havaintojen mukaan Hämeenlahden Riihiniemen saadaan säännöllisesti havaintoja valkoselkätikasta, ja laji on myös varmistetusti pesinyt alueella. Seuraavassa on esitetty karttakuvana selvitysalueella tai sen läheisyydessä tehdyt havainnot lajista. Valkoselkätikan ravinnonhankinta-alue on hyvin laaja ja havaintojen perusteella (kuva 3) myös selvitysalue kuuluu Hämeenlahden reviirin ruokailualueeseen. Kuvassa 4 on esitetty Tiira-havainnot pikkutikoista.

7 Hämeenlahden linnustoselvitys (11) Kuva 3. Tiira-järjestelmän havainnot valkoselkätikoista. Kuva 4 Tiira-järjestelmän havainnot pikkutikoista.

8 Hämeenlahden linnustoselvitys (11) 3.3 Uhanalaiset lintulajit Alueen linnustoon ei kuulu juurikaan tällä hetkellä uhanalaista lajistoa. Taivaanvuohi on luokiteltu vaarantuneeksi (VU). Lajin esiintyminen selvitysalueella liittyy läheiseen kosteikkoon ja sähkölinjan alusen lajille sopivaan kosteapohjaiseen ja avoimeen elinympäristöön. Punavarpunen on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi. Lajin vähenemisen syyt lienevät enemmän talvialueilla kuin Suomessa. Edellä käsitelty valkoselkätikka on nykyisellään vaarantunut (VU) laji, mutta sen pesimäkanta on edelleen Keski-Suomessa hyvin pieni. Selvitysalueelle ilmeisesti hyvin satunnainen ja mahdollisesti ei lainkaan pesivä varpuspöllö on silmälläpidettävä laji (NT). 3.4 FINIBA-tarkastelu Osa selvitysalueesta kuuluu Kuokkala-nimiseen FINIBA-alueeseen. BirdLife Suomen sivuilla FINIBA määritellään näin: Suomen tärkeät lintualueet (Finnish Important Bird Areas FINIBA) -hankkeessa tunnistettiin 2000-luvun alussa yhteensä 411 kansallisesti tärkeää lintualuetta...finiba-alueet ovat kansallisesti merkittäviä uhanalaisten, silmälläpidettävien ja kansainvälisen erityisvastuun lintulajien pesimis- tai kerääntymisalueita FINIBA-alueiden valintaprosessissa valittiin tiedossa olleiden lintualueiden joukosta suojelun kannalta tärkeiden lintulajien tärkeimmät esiintymisalueet FINIBA-alueiden linnustollista merkitystä tarkasteltaessa on aina syytä ottaa huomioon, ettei alueiden linnustollinen arvo rajoitu tässä esiteltäviin kriteerit ylittäviin lajeihin. Alueiden linnustollista arvoa täytyy siis tarkastella kokonaisuutena. Kuokkalan FINIBA-alueen kriteerilajina on Jyväskylän nimikkolinnuksikin valittu pikkutikka (Dendrocopos minor). Pikkutikka ei tällä hetkellä ole uhanalainen laji, mutta kanta ei myöskään ole erityisesti kasvanut. Keski-Suomessa Jyväskylän keskustaajaman alue on edelleen merkittävin pikkutikan esiintymiskeskittymä. Lajille erityisen tärkeitä ovat runsaasti lahopuuta sisältävät ranta- ja lehtimetsät. Kuokkalan FINIBA-alue koostuu useista toisistaan erillään sijaitsevista lehtimetsäkuvioista Päijänteen ja Jyväsjärven rannoilla ja Tourujoen varressa. Kohtaan rajauksen pinta-ala on noin 95,8 ha. Ilmakuvatarkastelun perusteella arvioitiin, että alkuperäisestä rajauksesta noin 20 % on muuttunut ratkaisevasti kaupunkirakentamisen ja muiden prosessien seurauksena ja nyt jäljellä oleva pinta-ala on 76,7 ha. Muutosalueet on esitetty kuvassa 5. Hämeenlahti on Kuokkalan rajauksen suurin yksittäinen kuvio. Sen alkuperäinen pintaala on noin 24,5 hehtaaria, josta osa on jäänyt Hämeenpohjantien alle. Selvitysalueella rajausta on 8,5 ha, josta 6,3 ha on säilynyt. Selvitysalue muodostaa merkittävän osan eli noin 9 % koko FINIBA-alueesta. Tiira-havaintojen perusteella Hämeenlahden pikkutikkakanta on vähintään 2-3 paria.

9 Hämeenlahden linnustoselvitys (11) Kuva 5. FINIBA-alueen Kuokkala rajaus ja arvio nykytilasta. Kuva 6. FINIBA-rajaus selvitysalueen kohdalla.

10 Hämeenlahden linnustoselvitys (11) Kuokkalan FINIBA-alue on arvioitu kansallisesti merkittäväksi pikkutikan esiintymisalueeksi. Alueesta merkittävä on edelleen säilynyt laadultaan hyvänä, ja todennäköisesti juuri tästä syystä pikkutikan kanta on Jyväskylässä edelleenkin runsas ja muuta maakuntaa tiheämpi. Viime vuosina alueen pesimälajistoon on liittynyt myös valkoselkätikka, jonka elinympäristövaatimukset ovat osin pikkutikan kanssa yhtenevät. Koska FINIBA-rajauksesta kuitenkin jo 20 % on hävinnyt, lisävähennykset pinta-alassa johtavat todennäköisesti alueen perusteena olevien arvojen heikentymiseen. FINIBA ei ole virallinen ja sitova suojeluohjelma, mutta sen huomioiminen voidaan katsoa osaksi maa- ja rakennuslain edellyttämää luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymisen edistämistä. 3.5 Johtopäätökset ja suositukset Selvitysalueella tavattiin vain vähän uhanalaisia lajeja, mutta kokonaisuutena selvitysalueen linnusto oli hyvin runsaslajinen ja alueen kokonaisparimäärä oli maakunnan keskimääräiseen tasoon verrattuna huomattavan korkea. Alueella esiintyy useita Keski-Suomessa harvinaisia tai melko vähälukuisia lehtimetsien pesimälajeja kuten kultarinta, satakieli, mustapääkerttu, pyrstötiainen, tikli, sirittäjä, pikkutikka ja valkoselkätikka. Osa selvitysalueesta kuuluu FINIBA-alueeseen, joka on arvioitu kansallisesti tärkeäksi pikkutikan esiintymisalueeksi. Lisäksi alueella esiintyy nykyisellään säännöllisesti valkoselkätikka. Molemmat lajit tarvitsevat lahopuuta ravinnonhankinnassaan. Etenkin valkoselkätikan elinpiiri on laaja. Selvitysalue rajautuu etelässä linnustoarvoiltaan merkittävään Hämeenlahden alueeseen, johon alueen maankäytön muutoksilla voi olla vaikutuksia etenkin erilaisten häiriövaikutusten kautta. Näillä perustein voidaan arvioida, että linnustolliset arvot asettavat rajoituksia selvitysalueen maankäytön suunnitteluun. Alueella tehdyn maastoselvityksen perusteella todettiin, että alueelle osuva FINIBArajaus ei ole aikanaan täysin onnistunut keskeisen tärkeiden kuvioiden tunnistamisessa. Osa rajauksesta Hämeenpohjantien eteläpuolella on puustoltaan melko nuorta ja harvaa, yksipuolisesti koivua kasvavaa vanhaa peltoa (kansikuva). Toisaalta osa alueen puustoltaan linnustolle selvästi arvokkaammista iäkkäistä kuvioista on jäänyt rajauksen ulkopuolelle. Kuvassa 7 on esitetty ne alueet, joihin alueen merkittävimmät linnustolliset arvot keskittyvät. Alueiden rajaus perustuu nyt tehtyihin lintuhavaintoihin ja linnustolle arvokkaiden puuston ominaispiirteiden esiintymiseen. Tällaisia piirteitä ovat lehtipuulajiston vaihtelevuus ja korkea ikä, varttuneiden haapojen esiintyminen, sekä erilaisen lahopuun runsaus. Selvityksessä havaituista lajeista näille alueille keskittyivät havainnot käpytikoista, räkättirastaista, punakylkirastaista, mustapääkertuista, sirittäjistä, kirjosiepoista, sinitiaisista ja talitiaisista. Useimmat Tiira-havainnot kultarinnasta osuvat kuviolle 2. Kuviot 1 ja 3 rajautuvat Hämeenlahden suojelualueeseen. Etenkin kuvion 1 kohdalla suojelualueen rajaus on hyvin kapea ulottuen käytännössä vain avoimen luhta-alueen reunaan, mikä ei välttämättä riitä estämään kosteikolle haitallisia reuna- ja häiriövaikutuksia.

11 Hämeenlahden linnustoselvitys (11) Kuviolla 1 puusto on vaihtelevaa ja iäkästä koivua, haapaa ja harmaaleppää. Kuvio 2 on puustoltaan varttunutta, joskin melko harvaksi harvennettua sekametsää. Puustossa on runsaasti haapaa. Kuvio 3 on ikääntyvää pellolle syntynyttä lehtimetsää, jossa on myös laaja haaparyhmä. Tämä kuvio vaikuttaa kuuluvan sekä pikkutikkojen, että valkoselkätikan ravinnonhankinta-alueeseen. Linnustollisin perustein nämä alueet suositellaan säilytettäväksi ennallaan. Alueiden yhteispinta-ala on noin 5,4 ha. Tämä vastaa karkeasti selvitysalueelle osuvan FINIBArajauksen nykyistä pinta-alaa. 4 Viitteet Kuva 7. Linnuston kannalta keskeiset alueet. ESAELY Muistio ESAELY/687/07/07.01/2010. Luonnonsuojelulaki (1096/1996) ja -asetus (160/1997). Neuvoston direktiivi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (NDir 92/43/ETY). Nieminen, M. & Ahola, A. (toim.) 2017: Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt. Suomen ympäristö 1/2017: Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Suomen GPS-Mittaus Oy Luonto- ja maisemaselvitys, Pieksämäki, Seppälänmäki.

12 Hämeenlahden linnustoselvitys (11) Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Bird Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 49 s.