olavin krouvi Lomakauden alkaessa: M AANTIE- JA KAUPUNKI KARTTOJA KÄTEVIÄ MATKAOPPAITA KIELITULKKEJA SANAKIRJOJA M ERIKO RTTEJA

Transkriptio

1

2 LINNANKATU 16 PO H JO LA N LIIKENNE Oy Turun konttori. Puh Turun Systeman Konekirjoituskoulu ALKEISKURSSEJA JATKOKURSSEJA NOPEUSKO KEITA M ONISTUKSIA Koulu avoinna arkisin klo 8 20, lauantaisin suljettu a ja lla KAUPPIASKATU 9 b A 5, III kerros T urun Suom alaisen S äästöpankin talo. VIIHTYISÄT RUOKAILU JA VIRKISTYM ISPAIKAT TURUN KESKUSTASSA kantakrouvi HUM ALISTO NKATU 18 PUH olavin krouvi itsiiä U. SA LO N E N Suorittaa tilausajoja ajanmukaisilla turistilinja- autoilla sekä 20 heng. pienoisbussilla. P U H E L I M E T ja UITTAMONTIE 29 (Kesäaikana myös Piikkiö ) Lomakauden alkaessa: M AANTIE- JA KAUPUNKI KARTTOJA KÄTEVIÄ MATKAOPPAITA KIELITULKKEJA SANAKIRJOJA M ERIKO RTTEJA Parhain I o m a t o i v o t u k s i n: YLIOPISTOKIRJAKAUPPA Oy Yliopistonkatu 27 - Puh Maariankatu 6 - Puh antiikkia, taidetta ostaa ja myy JOEL RINNE Humalistonkatu 13 Puhelin 11147, kotiin K e h itty v ä k o tis e u tu ty ö ehittyvä kotiseututyö on alkaneen kotiseututyön juhlavuoden K yleinen toimintatunnus. Kuluneen kevätkauden aikana vietettiin sekä maamme järjestäytyneen kotiseutuliikkeen 75-vuotisjuhlaa että työn valtakunnallisen keskusjärjestön Kotiseutuliiton 20-vuotissyntymäpäivää. Kotiseututyön valtakunnalliseen kordinointiin pyrittiin ensi kerran jo v. 1908, jolloin silloiset maakunnalliset ja paikalliset kotiseutuyhdistykset sekä ylioppilasosakunnat muodostivat Suomen Kotiseututkimuksen Keskusvaliokunnan. Tämän toiminta lakkasi lopullisesti v asiallisesti jo edellisellä vuosikymmenellä ja noihin aikoihin perustettu Talonpoikaiskulttuurisäätiö ryhtyi oman toimintansa ohella huolehtimaan myös kotiseututyön keskuselimen tehtävistä. Säätiömuotoisen organisaation osoittauduttua epäkäytännölliseksi lukuisien paikallisyhdistysten voimien kokoamiseen valtakunnallisen keskusjärjestön tarve aktualisoitui yleisen kotiseututyöharrastuksen lisääntymisen myötä toisen maailmansodan jä l keisinä vuosina. Tammelassa pidetyillä yleisillä kotiseutupäivillä päädyttiin kotiseutuyhteisöjen oman keskusjärjestön, Kotiseutuliiton perustamiseen. Liiton toiminnan kaksi tähänastista vuosikymmentä ovat kokonaisuudessaan olleet kehittyvän kotiseututyön aikaa, jolle ovat leimansa antaneet paitsi lukuisien uusien yhdistysten syntyminen ja paikallismuseoiden innokas perustaminen myös jatkuva työn alallinen avartuminen. Viime vuosikymmen toi voimakkaasti esiin m iljöökulttuurin kysymykset, luonnonsuojelun ja maisemanhoidon, jotka paljolti kotiseutuväen ansiosta verraten nopeasti omaksuttiin yleisen huomion kohteeksi. Kuluva vuosikymmen on puolestaan vienyt kotiseututyön yhä lähemmäs yhteiskuntamme kokonaiskehittämistä ja tuonut yhteiskunta- ja aluesuunnittelun ongelmat myös kotiseutujärjestöjen piiriin. On siirrytty kokonaisvaltaisen kotiseututyön kauteen. Nykyaikaisen kotiseututyön tavoitteet, ihmisten viihtyvyyden ja kotiseudullisen kiintymyksen lisääminen, kotiseudun kaikinpuolinen kehittäminen, paikalliskulttuurin vaaliminen ja alueellisen omaleimaisuuden edistäminen ovat saavuttaneet lisääntyvää kannatusta kaikissa kansalaispiireissä. Niihin pääseminen edellyttää tulevaisuudessa aktiivista kotiseutupolitiikkaa, tehokasta työskentelyä nykyisen kotiseututyön tunnetuksi tekemisen ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen puolesta. Markku Tanner

3 Apulaiskaupunginjohtaja J O H A N N E S K O I K K A L A I N E N : Apulaiskaupunginjohtaja U U T I P A L A J A : Työkenttäni on ihmisläheinen Turun yleiskaavan vaiheilta einäkuun ensim m äisenä päivänä, jo llo in otan apu tehtävät vastaan asiat käytän Hlaiskaupunginjohtajan nössä aukenevat. L u o n n o llisesti olen valtuuston tekemän valinnan jä lkeen yhtä ja to ista te h tä väpiiriin liitty vää tu u m in u t ja o npa tie te n kin jo ita k in aja tu ksia valm iina a ikaisem m alta ajalta, m utta ne ovat vielä epäta rk k o ja ja n iitä täytyy v iila illa ja p a ik k a illa käytäntöön soveltuviksi. O petus- ja sivistysto in ta johtavan apulaisk a u p u n g in jo h ta ja n työ tu le e olem aan m ielenkiintoista. Tulevan toim eni työ kenttä on hyvin ihm isläheinen. I os m inua ke h o ite tta isiin laittam aan toim eeni liittyvät J asiat tä rkeysjärjestykseen, en pystyisi siihen. Tuo a sioiden tärkeysjä rje stys m uuttuu sen m ukaan m istä ja kenen kannalta n iitä katselee. Joku m eistä kaupunkila isista pitä ä n uoriso- ja urheilu to im in n a n kehittäm istä n iin täm än päivän kuin tulevaisuuden ta kia tärkeysjä rje styksen kärjessä. Jo ku toinen näkee opetustoim en kehittäm isessä sellaisen tehtäväkentän jo k a m enee kaikkie n m uiden edelle. K olm annen m ielestä ku lttu u ri- palvelusten te h okkuus nykypäivän koneellisessa, ihm istä kuluttavassa m aailm assa on henkisen tasapainom m e vuoksi e n siarvoista ja siitä syystä sitä tu lis i e rikoisesti painottaa. K aupunkim m e rikkaasta ja värikkäästä h isto riasta kiin n o stu n u t tu rkula in e n taas saattaa ajatella, että ka upunkim m e on velkaa itselleen, m uulle S uom elle ja ko ko m aailm alle sen, että se ainutke rta in e n historia, jo k a liitty y T urkuun täytyy säilyttää tuleva isuudelle - ja ettei sella ista tu h o tta isi m itä m yöhem m in ei pystytä rakentam aan. Hänen m ielestään on m uinaistieteellisten a sio id e n tehtävät h oidettava ensim m äiseksi. Jokaiselle a s ia lle löytyy varm asti vankat perusteet, jo ita on aivan tu rh a a lähteä kum oam aan ja eikä se sitä p a itsi ole ta r p e e llista e ikä viisastakaan. llä o le valla olen pyrkin yt sanom aan, että kunnon tur- Y kulaisem m e odotta va t kaupungiltaan m itä erilaisem p ia palveluksia. T arpeet ovat e rila ise t ja vaihtuvat kehityksen m ukana. K u nnallisena pyrkim yksenä tule e olla palvella ka ikkia kunta la isia m a hdollisim m an tehokkaasti. Tästä syystä kaupungin kehityksen tu le e olla tasapuolista. H elpointa on esittää tarpeiden lu e tte lo - se ei tu o ta vaikeuksia. N iiden tote u tta m in e n kin o lis i h e lp poa, jo s vain kaupungin kassa olisi ehtym ätön. V aikka e dellä totesin, että en o lis i valm is kertom aan m itään tärkeysjärjestystä, niin kuitenkin on eräs suuri v a lta kunnallin e n tehtävä, jossa eduskunnan hyväksym ä laki edellyttä ä nopeaa ja tiiv is tä toim intaa. T arkoitan koulu-uudistusta, jo ta m uuten pidän itsenäisyytem m e ajan suurim pana yhteiskunnallisena m uutoksena. Tämä on suurin ja tärkein lä hiajan työ, jo k a odottaa työn ja tkaja a siitä pisteestä johon apulaiska u p u n g in jo h ta ja N äykki ja kouluasiantuntijam m e ovat sen vieneet. Kouluolojam m e ja valm iuttam m e peruskoulun vastaanottam iseen on valtuuston ja ju lkisen sanan ta h o lla arvoste ltu kirpeästi. K ritiik k iä täytyy o lla ja se on tässäkin kohdassa varm asti paikallaan. T oisaalta on totuuden nim issä todettava, että verrattaessa kaupunkim m e koulu o lo ja m uihin T urun suuruusluokan kaupunkeihin, löytyy T urun koulu o lo ista m yös m yönteistä. S ella isin a m ain itsisin mm. sen, että m eillä ei o le p itkiin a ikoih in o llu t vuorolukua, jo ta eräissä kaupungeissa niissä va llitsevista o losuhteista jo h tu e n harrastetaan m elkoisesti. K oulurakennusten suhteen me pääsem m e aloittam aan f peruskoulun opetuksen tie te n kin s illä edellytyksellä, ettei p eruskoululaista annettavalla asetuksella yllättävästi m uuteta luokkien oppilasm ääriä. T urussa on to im in u t usean vuoden ajan toim ikunta, jo ka on kerännyt tarvittavaa a ineistoa lain edellyttäm ää koulu-uudis- tustoim intaa varten. Kansakoulum m e piirissä toim iva kokeilu keskikoulu on vaikeuksitta siirre ttä vissä peruskouluorganisatioon. K aiken kaikkiaan m eidän valm iusasteem m e peruskoulun aloittam iseen ei o le niin heikko kuin pessim istisim m ät a rvo ste lija t ovat kuvanneet. uoruuden rakkauttaan on vaikeaa ja m elkein m ah unohtaa. Urheilu ja liikunta ovat edelleen lä Ndotonta hellä sydäntäni. T ällä en suinkaan ta rko ita sitä, että lähtisin U rheilupuistoon rataa kiertäm ään, vaan että m ie lih a lu lla olen m ukana suunnittelem assa uusia tarpeen vaatim ia urheilu la ito ksia. Tässäkin asiassa Turku ja sen kunnallism ie h e t ovat saaneet kritiik k iä osakseen. U rheilun hyväksi s u o rite ttu talo u d e llin e n to im in ta on ku lke n u t m eillä jo n kin verra n eri lin ja a kuin m uualla. O lem m e tukeneet u rh e ilu seuro ja taloudellise sti, että ne ovat saaneet itselleen lo im i- ja h a rjo itu s tilo ja ja tämä on tapahtu n u t yleisten u rheilulaitosten kustannuksella. H enkilökohtainen kantani on, että vastaisuudessa m eidän tulee k iin n ittä ä ensisijainen huom io yleisten urheilula ito ste n aikaansaam iseen ja u rh eiluseurojen om ien to im ip a ikkoje n tukem inen tule e jääm ään to issijaiseen asemaan. e, että otin e sille kaksi alaa toim eeni kuuluvista tehtävistä, ei m erkitse sitä etten arvostaisi sam alla lailla S k aikkia tehtäväkenttääni kuuluvia aloja, vaan siksi että opetustoim i on valtavassa ja m ie lenkiintoisessa uudis- tusvaiheessa ja urheilusta puhuessani halusin antaa kättä nuoru u d e lle ja sen h arrastuksille. aupunkim m e ponnekas tiedotussihteeri on ahdista m inua koko tämän alkuvuoden ja nyt hän on il Knut m o ittanut aivan viim eisen hetken olevan käsillä, jo llo in vielä voin suorittaa oman osuuteni T urun uusien apulaiskaupunginjohtajien puheenvuoroista tässä ju lk a i sussa. M inun tehtäväkseni on jo u tu n u t kaupunkisuunnittelun ja kiinteistötoim en johtam inen. Tällaisessa virassa ole vana en voi varm astikaan liiem m älti täyttää m inkään lehden palstoja, sillä tuskin on yleisen edun m ukaista käydä kertoilem aan keskeneräisistä suunnitelm ista tai a jate llu ista kiinteistöjen ostoista. yhtyessäni hoitam aan nykyistä virkaani kaupunginjoh Väinö J. Leino antoi erityiseksi huolekseni Tu Rtaja run valm isteilla olevan yleiskaavan päätökseen viem i sen. Viim e vuonna annetun rakennuslain muutoksen mukaan yleiskaavan tekem inen on pakollinen kaikissa kaupungeissa ja kauppaloissa ja se on saatettava kunnallisvaltuuston hyväksyttäväksi. Tämä ei tule varm astikaan olem aan aivan helppoa, m ikäli to d e lla pyrim m e siihen, että hyväksyttyä kaavaa ja sen antam ia maankäytön v iitte itä m yös noudatetaan ainakin suurin p iirtein. äkälä isille sanom alehtim iehille ja tiedotusvälineiden edusta jille pidetyn yleiskaavasem inaarin jälkeen T o li Turun Päivälehdessä luettavissa seuraavanlaisia yleiskaavan herättäm iä ajatuksia: "T oteuttam isessa on kuitenkin m uutam ia pieniä m utkia. Nykyisen ajattelutavan mukaan ei ainakaan Turussa voida tehdä m inkäänlaisia pitkäntähtäim en investointisuunnitelm ia. Valtuusto ei halua sitoa seuraavaa valtuustoa ta lo u d e llisilla ra tk a is u illa Y leiskaavaa ei kuitenkaan voida toteuttaa b u d je ttivuosi kerrallaan tapahtuvilla in vestointiratkaisuilla. Yleiskaavan toteuttam isesta on turha puhua niin kauan kuin päättäjien ajattelutavassa ei tapahdu m uutoksia. Tähän lisäisin, e ttei ajattelutavan ole m uututtava ainoastaan päättäjien osalta, vaan m yöskin kuntalaisten om assa keskuudessa. Olem m e ilm eisesti ajankohdassa, jo llo in kaupungin kehittäm inen ja rakentam inen ei ole enää m a hdollista entiseen tapaan ilm an la ajam ittaista ja m onipuolista pitkäntähtäim en toim inta- ja taloussuunnittelua. M uutosta vaativat nykyaikaisen kaupunkiasutuksen - ennen kaikkea kunnallistekniikan - vaatim at suuret kustannukset. Ilm an eri vaihtoehtojen arvostelua ja kustannusvertailuja sekä niiden hyväksikäyttöä ei ole m ahdollista tehokkaasti ja rru tta a alati kasvavaa vero- äyripainetta. Tästä johtuen K a u p u n k iliitto on pitä n yt tarpeellisena äskettäin ju lk a is ta erityise n kunta su u n n itte lu a s e lvitte le vän käsikirjan. S iinä esitetään kaupungin to im in ta - ja ta loussuunnittelun soveliaaksi suunnitte lu a ja n ja ksoksi vuotta ja suositellaan suunnittelukaude n ja kso tta m ista 2- ja 4 -vuotisjaksoihin, niin että kahden ensim m äisen vuoden o salta suunnitelm a on pitävä, kahden seuraavan vuoden suunnitelm a väljä h kö ja loppujen vuosien suunnitelm a vain karkea runko. ulem m ekin tässä asiaan, m illä on oleva m itä suurin T m erkitys. On selvää, että kansanvaltaisessa jä rje s te l mässäm m e luottam usm iehillä täytyy o lla ratkaiseva asema kaikessa kunnallisessa päätännässä, niin varojen m yöntäm isessä kuin m enojen kieltäm isessäkin. Ei voida päästä välttäm ättöm iin useam pia vuosia kestäviin kuntien kehysbudjetteihin, elle ivät kaupunginvaltuutetut, kaikki m uut luottam usm iehet ja ennen kaikkea kaupungin asukkaat pidä se lla ista tarpeellisena. Luottam usm iesten ja m yös v ira n h a ltija in korkeim m asta a lim paan - on voitava hyväksyä tä lla in e n uusi p itkäjä n n itteisem pi a jatustapa ilm an, että he sam alla tuntevat om an to im intam ahdollisuuten sa liia n kahle h d itu ksi. Kaupunginvaltuuston p itä isi o lla kehysbudje ttiin sid o ttu ja kuitenkin sen o lis i sam alla kehitettävä ja laadittava sitä. Jos pitkäntähtäyksen budje ttikausi su u rin p iirte in to teutettavine kehittäm isohjelm ineen on lyöty lukkoon esim erkiksi 6-7 vuodeksi, ei tälla ise n a janjakson keskelle sattuvan valtuustokauden kaupunginvaltuu ston o lisi varm astikaan helppoa läheskään ka ikissa suhteissa sitä ym m ärtää ja noudattaa. Tätä ei m ielestäni voida sen parem m in odotta a kuin vaatiakaan. ä itä ongelm ia pohtiessani olen om alta o saltani päätynyt siihen asetelm aan, että kuta kuin kin m ääräävä N nä pidettävä lyhyem m än ajanjakson kunnallisen kehysta- lousarvion pitä isi olla 4 vuoden p ituinen. Sen päättym is- ja alkam isajan tu lisi sattua kunkin valtuustokauden keskelle. N äin olisi jo k a is e lla kaupungin valtu u sto lla paitsi m ahdollisuus noudattaa a ikaisem m in te h tyä suunnitelm aa m yös oikeus ja velvo llisu u s laatia sellainen oman itsensä ja tulevan valtuuston alkuajan k iin te ä ksi ohjeeksi. M uuttuva m aailm am m e antaa m eille m uuttu via a ja tuksia ja ta voitteita. Ä sken m ainitsem assani T urun Päi- välehden kirjo itu ksessa o li m yös tä lla in e n k in kohta: "Y leiskaava on o h je kaupungin tulevaa rake n ta m ista varten. Se on k u ite n kin m yös o h je m aanom istajan tule valle käyttäytym iselle. Y leiskaavasta Jatk. sivu 14.

4 Turun yleiskaava: E i nukkumakaupunkia vaan e lä v ä k e sk u sta ja la id a t iikenteen kasvu viisinkertaiseksi, La suntopinta-ala n sekä sam oin te o llisu u sto im in to je n alan kasvu kolm in kertaiseksi nykyisestään vuoteen 2000 m ennessä on lyhyesti se ennustepohja, jo lle tulevaisuuden T u run kehitys perustuu. Se on myös se pohja, jo lle T urun yleiskaavan pääsuunnittelu perustuu. Turun yleiskaavan ns. lopullin e n luonnos lu o vute ttiin kaupunginhallitu kselle. Tästä eteenpäin yleiskaava on kunnallisten elinten ja tk u vassa testauksessa ja vaikka yleiskaava lopullisessa m uodossaan onkin m aankäytön ja kunnallisen rakentam isen o h je kirja, se ei koskaan voi o lla jyrkkä ra ja in e n, jäykkä kaava, vaan joustavasti noudatettavissa aina ta rp e id e n ja m uutosten m ukaan. Näin sanoo Turun y leiskaavoittaja, prof. O lli Kivinen, jo k a to ivoo kuntalaisten suurta m iele n kiin to a yleiskaavoittajan työhön ja ehdotu ksiin, s illä ne koskevat jo kaista turkula ista. TURKU 2000 PÄHKINÄN KUORESSA Y leiskaavasuunnittelu ei tähtää pelkästään vuoteen 2000 eli lastenlastem m e T urun hahm otteluun. Sukupolven taakse ulottuva suunnitte lu o lisikin m elkein pelkkää utopiaa. Y leiskaavassa on lyhyen (lä hivuod et) ja keskip itkän (vuoteen 1980) tähtäyksen suunnitte lu tä rkeällä sija lla, s illä lähitulevaisuuden ra tkais u t vaikutta vat kauas vuosituhannen vaihteen tulevaisuuteen. M in kälaiseksi yle iska a vo itta ja sitten on suunnite llu t T urkum m e. Lehdissä on asiaa paljo n kin selostettu, m utta kerra tta ko o n tässä lyhyesti tulevaisuuden Turkua pähkinänkuoressa: Liikenne Turussa räjähtää viis in kertaiseksi. Liikenneongelm an ra t kaisem iseksi tarvitaan tehokasta jo u kkokulje tu sta, keskustan katujen yksisuuntaistam ista ja uusia siltoja. K oulukadun silla n tu lisi valm istua 70-luvun alussa, Kasarm ikadun s illan 1973 m ennessä ja H um alistonkadun sillan 1980 m ennessä. Lisäksi tarvitaan silla t Kakolan alapuolelle ja ylioppila skylä n kohdalle Hali- siin. Keskustassa tarvitaan nykyisen pysäköintipaikan sijasta vuonna 1975 noin pysä kö in tipaikkaa. ASUTTU KESKUSTA Y le iska a vo itta ja ei halua Turun keskustan, ruutukaava-alueen autioituvan asukkaista. A suntojen keskipinta-alan suurentuessa keskustan asukasluku tosin vähenee hiem an; nykyisestä :sta : een. Kasvavan liikenteen ta kia keskustassa tulee katupareja yksisuuntaistaa: R atapihankatu Läntinen P itkäkatu, R u issalo n tie -R a u h a n ka- tu, E erikinkatu Linnankatu, M ulta- vie ru n ka tu A ninkaistenkatu, Kaupp ia s k a tu -A u ra k a tu ja H um alistonkatu Käsityöläiskatu. T urun yleiskaavassa esitetty suunn ittelun kokonaism alli on ns. ristim alli, jossa eri toim innot, asum inen, työ, vapaa-aika ja liikenne s ijo ittu vat tasapainoisesti. A sutuksen kasvu keskitetään neljään pääsuuntaan: K o ro iste n H a listen suuntaan, llp o iste n H aritun suuntaan, Kähärin T eräsrautelan suuntaan sekä H irvensaloon. Hirvensalon rakentam inen jä isi kuitenkin 1980-luvulle. A sutuksen lom aan tulevat viheralueet ja teollisuusaluee t. A sunto alueille, jo tk a tu lisi toteuttaa su u rina rakennusohjelm ina kerrallaan, V V V A sukkaita A suinhuoneisto ala... 2,5 m ilj. m2 4,5 m ilj. m 2 7,4 m ilj. m 2 (18 m2/as.) (25 m2/as.) (30 m2/as.) T y ö p a ikkoja T eollisu u sa lu e ita ha 635 ha ha p itäisi rakentaa sam antien palvelulaitokset ja kaupalliset alakeskukset. T o im in n a t pyrkivät keskittym ään kaupunkikeskustaan, ja jo tta se ei tyystin tu k kiin tu isi, tarvitaan ta r peeksi palvelukykyisiä alakeskuksia. TIIVIS RAKENTAMINEN Turussa ei ole nyt eikä tu le vastakaan olem aan ns. lähiöitä, nukku- m akaupunginosia. K aupunkisuunnittelussa ollaan tä llä hetkellä palaam assa tiiviim pään ja keskitetym pään rakentam iseen. Tulevaisuudessa o n kin ilm eistä, että asuntoalueiden m aa-alan tarve ei kasva nykyisestään, vaikka rakennustavoissa tapahtuisi m uutosta, sillä pientaloasutuskin voidaan rakentaa nykyistä tiiviim m äksi. Vuonna 2000 Turun a sukkaista 70 % asuu tiiv iis ti ja teh okkaasti rakennetussa ym päristössä. VUONNA 2000 Turussa on viisi siltaa enem män suuret kehätiet ympäröivät kaupunkia Kakolanm äki on to d ennäköisesti ju lkiste n tilo je n käytössä H irvensalossa on pienoiskau- punki teollisuusalueineen ja laajoine virkistäytym isaluei- neen satam a on K oivuluodossa ja autolautat tulevat O tkanttiin A rtukaisten alue teollisuusmaan reservinä on käytetty loppuun J ä tte id e n p o ltto la ito s on to im i nut neljännesvuosisadan ja kaupungilla on om a vira stotalonsa - ehkäpä vanhan Raatihuoneen paikalla! utta sitä ennen on paljon poh yleiskaavaa, kaupunkisuun Mdittu n ittelua ja m aankäyttöä. V altuutetut ovat istuneet yöm yöhään tekem ässä ratkaisujaan. T oim iku n n a t ovat istu- bo har nu en generalplan att fö l A ja. Den d ra r upp riktlin je rn a fö r m arkdisposition och visar på lösn ingar av de svåra trafikproblem en fram till å r 2000, med täm ligen precisa förslag fö r de närm aste 10 åren. B land huvudpunkterna i generalplanen som redan u tfö rlig t har presenterats i tidningarna - må näm nas att c ity alltjä m t skall bevara sin blandning av bostäder och affärsliv - dock med något m inskat befolkningstal. B osättningen i övrigt koncentreras till fyra undercentra med fullständigt utbyggd service. Enkelrikta d e gatpar i centrum och nya bro a r som leder främ st den tunga tra fike n förbi rutstaden ä r en fö ru t sättning fö r att staden skall kunna fungera. Den kollektiva trafiken måste byggas ut. S ocial service, ökade m öjligheter till vettig användning av fritid e n, bevarade grönom råden i stadens närhet hör också till program m et. eneralplanen kan inte komma Gmed order, den kan bara rekom m endera. Den bygger på d etaljstud ie r av hur funktionerna fördelas på olika stadsdelar och hur trafiken fungerar och kom m er a tt fungera under olika förutsättningar. Generalplanen ger inte entydiga lösningar, den erb ju d e r olika alternativ. Den prelim inära planen fram lades i m ars 1968, det definitiva utkastet fö re lig g e r nu. M ellantiden har upptagits av kontakter m ellan staden o ch planeraren, och nu återstår ytte rlig a re ett år av testning och fin- s lipning. M an måste förutsätta att de rekom m endationer som ges är ett urval av det bästa bland många olika m öjligheter, och att några stö rre ändrin g a r inte är att vänta. Planen är uppgjord av den främ sta expertis som vi har i landet även om de praktiska erfarenheterna inte neet investointi- ja rahoitussuunnitelm ien kim pussa. T ietokoneet ovat naksutelleet sähköim pulsseja ja kuntalaiset... joko luopuneet to i vosta yrittää ym m ärtää laajakantoisia ja vaikeita asioita tai olleet innolla m ukana suunnittelussa. Ilm eisesti viim em ainittua, sillä kaupunkisuunnittelu tulee kiinnostam aan yhä useam pia, kunhan asennem uutos suunnitteluun ensin on tapahtunut. Se on tärkeintä, sillä muuten ei katse yllä A uransillan kivipaalun yli niin kauaksi kuin sen tulisi, jotta p itkänlin ja n asioista voitaisiin edes keskustella. - t f Hur skall vi bo och leva i Åbo ännu kan vara så stora då A bo är en av de allra fö rsta städer som får en fullständig generalplan. Den kom m er uppenbarligen att godkännas av stadsfullm äktige som rä tte snöre fö r stadens kom m ande utveckling. Någon stadfästelse av pla nen to rd e inte behövas den skulle ges av inrikesm inisteriet. G eneralplanen kan överhuvud inte sta d fästas fö r de redan stadsplanerade om rådet endast fö r oplanerad mark. Om ändrin g a r i stadsplanen företas b ö r dock generalplanens anv isningar följas. Detta g ä lle r bl a när karaktären på e tt om råde ändras t.ex. från bostads- till in d u strib e byggelse elle r från egnahem s- till höghusom råde. H A N S O T H M A N : En kommentar till generalplanen ö r att generalplanen skall få någon pra ktisk betydelse krävs F n aturligtvis att inte bara stadsfullm äktige utan alla bestäm m ande och planerande tjänstem än sätte r sig in i dess anda och kunskapsstoff så g ru n d lig t som m öjligt. De måste förstå varför professor O lli Kivinen rekom m enderar bostadsom råden på en viss plats och varför man inte bör bygga industrier där, t.ex. Vi måste kom m a ifrån den gam la tanken a tt "h e la Å b o skall finnas kring S alutorget, och vi m åste kunna kom m a överens om hur trafiken skall ledas. Kom m unal tra- rikservice måste bli ett lockande a lternativ till den ohejdade privata bilism en där är en av orsakerna till a tt bebyggelsen m åste koncentreras till vissa undercentra. tt genom föra generalplanen bara A i dess huvuddrag kom m er att kosta enorm a sum m or. Redan nu käm par Å bo stad med stora ekonom iska svårigheter, och de bundna utgifternas andel av årsbudgeten blir allt större. Enligt uppgift står endast ett halvt penni per skattöre till förfogande enligt fritt val. O ch ändå b lir m ycket obyggt. F ullm äktige har av p a rtip o litis k a o rsa ke r h å llit ska ttö re t a lltfö r lå g t under långa tider, o ch d e t h a r häm nat sig. Nu skall o ckså genera lp la n e n kunna förverklig a s. N a tu rlig tvis kan en del av det som nu byggs infogas i pla nens rekom m e n d a tio n e r t.ex. gat- och vägbyggen i stö rre e n h e te r i stä lle t fö r det lappverkssystem man nu fö lje r. V id utbyggnaden av skolo r o ch so cia la in rä ttn in g a r b ö r pla nen o ckså följas. O ch staden bevilja r m ark åt nya in d u s trie r likaså. eneralplanen h a r inte b liv it b illig Gfö r staden det ä r e tt o e rh ö rt arbete som lig g e r bakom den. Har Å bo råd a tt fö lja d en? Låt oss hellre ställa frågan så: H ar Å bo råd att inte d ry sig om d en? A tt staden stä n d ig t växer kan man inte kom m a ifrån och inte hindra. Invånarantalet kom m er redan 1980 att vara över och år 2000 sa n n o lik t över A lla dessa nya åbobor - här fö d d a e lle r in flytta d e m åste bo någonstans. De skall gå i skola, få sin utb ild n in g, roa sig. Det behövs skolor, butiker, serviceanläggningar, fritid sh u s, sportplaner, kyrkor. Det behövs vägar, broar, nya gator, tra fikka ru se lle r, parkerin g spla tser- och hus. Det är sjä lvkla rt. A tt låta alltin g utvecklas fritt g å r inte längre. U t vecklin g e n m åste styras fö r a tt inte kaos skall uppstå. G eneralplanen g e r oss de rik tlin je r vi behöver. Den g ru n d a r sig på så g ru n d lig a stu d ie r att man knappast kan ifrå gasätta dess tillfö rlitlig h e t. Detta innebär natu rlig tvis inte att den skall fö lja s blin t, o ch d e t har helle r ald rig va rit m eningen. Nu har staden ett år på sig att kom m a med sina kom m entarer. Sedan in fö r p ro fe ssor Kivinen de ju s te rin g a r som befinns nödvändiga. O ch på så sätt skall det fortgå, en ständig växelverkan m ellan planen och de verkliga förhållandena, d o c k hela tiden med planen i siktet. Då kan Å bo utvecklas vid a re på vägen till en harm onisk och välfungerande m o dern stad en m odern stad där do ck det viktig a ste av den gam la kärnan, den gam la atm osfären har bevarats D om kyrkan och kvarteren därom kring, de s to ra parkerna, s lo tte t och å stränderna som y tte r ligare utbyggda p rom enadstråk fö r en b efolkning med a llt m e r ökad fritid.

5 Työväenkulttuuria ei saa irroittaa kokonaisuudesta V iim e vuosisadan lo pun suom ala isen y h te isku n n a n karkea jako säätyläisiin ja talonpoikiin tai rahvaaseen ilm eni myös tarkastelta e ssa näiden ka n n a tta m ia ku lttu u rim u o to ja. P u h uttiin sää- ty lä is k u lttu u ris ta ja sen vasta kohdasta k a n s a n k u lttu u ris ta ja n ä i hin ilm a is u ih in liitty i sä ä n n ö llise sti arvovaraus. K ä sityö läiste n k u lttu u rip e rin te e s tä k ä y te ttiin ta v a llis e s ti ilm a isu a a m m a ttikunta- perin ne. On e rittä in va lite tta va a, e ttä täm ä k u lttu u rin pyhä kolm in aisuus sai v ira llis e n va hvistu kse n y lio p is to llis ia o p p itu o le ja ja m u seoita perustettaessa. N iin p ä ns. k u lttu u ria tu tk ii k u lttu u ri- ja ta id e h is to ria, ka n s a n k u lttu u rin henkistä p u o lta ka nsa nru n o u s tie d e ja e s in e e llis tä p uolta kansa tiede. A m m a ttiku n ta p e rin te e n tutkim isesta huolehtivat tavallisim m in historian eri alat. Edelleen m e illä on k u lttu u rih is to ria llis ia m useoita ja ta ide m use oita, käsityöläism useo ja lukuisia talonpoikaism useoita. d e s ta e la n to n s a s a a v ie n lu k u m ä ä rä tu le e e n n u s te id e n m u k a a n v ä h e n e m ä ä n, te o llis u u s ty ö v ä e s tö n lu k u m ä ä rä p y s y n e e s a m a n s u u ru is e n a, m u tta p a lv e lu a m m a ttie n h a r jo itta jie n m ä ä rä k a sva a. N ä in n o p e a a n e lin k e in o - ja v ä e s tö ra k e n te e n m u u to k s e e n s is ä lty y p a ljo n. U u d e n y h te is k u n ta lu o k a n m u k a n a s y n ty i u u s i k u lttu u rim u o to, jo ta v o is i k u ts u a v a ik k a ty ö v ä e n - k u lttu u rik s i. Y h te is tä s ille a lu k s i o li se, e ttä se p o h ja u tu i s a m a n la is e lle a a tte e llis e lle ja s o s ia a lis e lle p e r u s ta lle. S e n k a u p u n k e ih in ja t e o llis u u s ta a ja m iin m u u tta n e e t k a n n a tta ja t n o u d a tte liv a t k o tio lo is s a a n v ie lä lu v u n jä lk im m ä is e llä p u o lis - I k o lia o li S u o m e s s a k u ite n k in a l k a n u t m u r ro s k a u s i ja e s i- in d u s tr ia l- lis e n a ja n tila tto m is ta, to r p p a re is ta ja n ä id e n la p s is ta k a s v o i S u o m e n ty ö v ä e s tö. A lk u o li v a a tim a to n ta. V u o n n a S u o m e s s a o li n o in 140 te o llis u u s la ito s ta ja n ä is s ä ty ö s k e n te li ru n s a a t ty ö n te k ijä ä. V u o n n a te o llis u u s la ito k s ia o li jo ja ty ö n te k ijö itä y li T e h ta id e n ja ty ö n te k ijö id e n lu k u m ä ä r ä k a s v o i n y t n o p e a s ti ja v u o n n a 1912 o li jo s iv u u te ttu ty ö n te k ijä n ra ja. T ä llä h e tk e llä s a a n e e s u o m a la is is ta e la n to n s a m a a ta lo u d e s ta, te o llis u u d e s ta ja p a lv e lu a m m a te is ta n o in y k s i k o lm a s o s a k u s ta k in. M a a ta lo u - Tyypillinen esimerkki laitakaupungin asutuksen kehittymisestä tavataan Pohjolan kaupunginosassa luvun puolimaissa otetussa kuvassa on Räntämäenkadun vasemmalla puolella siistejä yhtiötaloja ja katuja, oikealla Tikkumäen kujia ja torppia, jotka on rakennettu miten vain. n iitä p e r in te e llis iä ta p o ja ja to ttu m u k s ia, jo it a h e o liv a t ty ö v o im a n s a o h e lla k o tis e u d u ilta a n tu o n e e t m u k a n a a n. I o s ta rk a s te lla a n, m is s ä m ä ä rin tä - J m ä k u lttu u rim u o to o n o llu t tu tk i ja in m ie le n k iin n o n k o h te e n a, n iin h a v a ita a n tu lo s m e lk o v a a tim a tto m a k s i. K u ite n k in jo v u o n n a 1858 e s itti s a k s a la in e n tu tk ija W. H. R ie h l te o k s e s s a a n " D ie V o lk s k u n d e a ls W is s e n s c h a ft, e ttä ka n s a n k u lttu u rin tu tk im u k s e n k a n s a -k ä s itte e n tu lis i s is ä ltä ä y h te is k u n n a n k a ik k i k e r r o k s e t ja tu tk im u k s e n tu lis i n ä in la a je n tu a ta v a n o m a is e n ta lo n p o i k a is k u lttu u rin tu tk im u k s e n u lk o p u o le lle. K e s ti k u ite n k in a in a lu - v u lle a s ti e n n e n k u in m ie le n k iin to ty ö v ä e n k u lttu u rin tu tk im u s ta k o h ta a n h e rä s i. A s ia s ta k ir jo it e tt iin u s e i ta te o r e e ttis ia a r tik k e le ita ja jo ita k in tu tk im u k s ia k in ilm e s ty i k u te n W ill-e ric h P e u c k e rtin tu tk im u s "V o lk s k u n d e d e r P ro le ta ria ts I". T o i ne n m a a ilm a n s o ta k e s k e y tti k u ite n k in tu tk im u k s e t ja e n s im m ä is e t s o d a n jä lk e is e t ty ö v ä e n k u lttu u r ia k ä s itte le v ä t tu tk im u k s e t ilm e s ty iv ä t lu v u lla s a k s a a p u h u v is s a m a is s a, e n n e n k a ik k e a S v e its is s ä ja Itä v a l la s s a, m u tta m y ö s ja e tu n S a k s a n m o le m m a t p u o le t s a iv a t o m a t tu tk i m u k s e n s a. M e illä te o llis tu m in e n ta p a h tu i m y ö h ä is e m m ä s s ä v a ih e e s s a k u in K e s k i-e u ro o p a s s a ja m y ö s ty ö v ä e n k u lttu u rin h y v ä k s y m in e n tu tk im u k s e n k o h te e k s i ta p a h tu i m y ö h e m m in. V u o n n a 1959 a lo itti T u ru n Y lio p is to n K a n s a tie te e n la ito s ty ö v ä e n m u is titie d o n k e ru u n. L a ito s lä h ti liik k e e lle a m m a ttia lo itta in ja tu tk i m u k s e n k o h te e k s i v a littiin m a a s e u tu * ja te o llis u u s v ä e s tö n v ä lim a ille s ijo ittu v a t a m m a ttiry h m ä t k u te n u itto - j a m e ts ä ty ö, s a h a ty ö ja ra u ta tie n r a k e n n u s ja v a s ta m y ö h e m m in s iir r y ttiin p u h ta a s ti te o llis te n a m m a ttie n ku te n la s ite o llis u u d e n, te k s t iilite o llis u u d e n ja p a p e ri- s e k ä m a s s a te o llis u u d e n p a riin. V u o n n a 1966 la ito s a lo itti s y s te m a a ttis e n m u is titie d o n k e ru u n T u ru s s a y h te is ty ö s s ä T u rk u - s e u r a n ja T u ru n T y ö v ä e n S ä ä s tö p a n k in ka n s s a. V iim e v u o n n a s u o r ite ttiin m u is titie d o n k e ru u S u u r-r a u n is tu la s s a, tä llä k in k e rta a T u r u n T y ö v ä e n S ä ä s tö p a n k in ta lo u d e llis e n tu e n tu rv in. V a s ta a v a n la is ta m u is titie d o n k e ru u ta ja tu tk im u s to i m in ta a o n a le ttu h a r jo itta a m yös m u is s a k a u p u n g e is s a e rä id e n la ito s te n, m u s e o id e n ja k a u p u n k is e u ro - je n to im e s ta. T u ru s s a ty ö v ä e n k u lttu u rin tu tk im in e n o t e ttiin tä m ä n v u o d e n a lu s ta k a u p u n g in h is to r ia llis e n m u s e o n to im in ta s u u n n ite lm a a n k a u p u n g in v a ltu u s to n m y ö n n e tty ä s itä v a rte n e n s im m ä is e n v u o d e n m ä ä rä ra h a n. T u tk im u s to te u te ta a n y h te is ty ö s s ä tie te e llis te n la ito s te n k a n s s a. T u tk im u s tu lla a n s u o r itta m a a n n s. a lu e tu tk im u k s e n a ja n ä ik s i a lu e ik s i o n v a littu P o rt A r th u r, P ik is a a r i ja N u m m e n m ä k i, jo tk a e r o a v a t to is is ta a n p a its i ik ä n s ä ja m iljö ö n s ä m y ö s s o s ia a lis e n a r v o s tu k s e n s a p u o le s ta. K a u p u n k ik u lttu u r in ja ty ö v ä e n k u lttu u r in v ä lille e i k u ite n k a a n v o id a a s e tta a y h tä lä is y y s m e rk k iä ja v o i d a a n k in tä y d e llä s y y llä k y s y ä, m is tä ty ö v ä e n k u lttu u r is s a o ik e a s ta a n o n k y s y m y s? T y ö v ä e n k u lttu u ria tu tk itta e s s a o n s e lv ite ttä v ä k a k s i s e ik k a a. E n s in n ä k in o n tu tk itta v a tie ty n a m m a tin h a r jo itta m is e s s a, e s im. s a ta - m a ty ö s s ä k ä y te tty ty ö te k n iik k a ja ty ö v ä lin e is tö te rm in o lo g e in e e n s e k ä ty ö ry h m ie n k o k o o n p a n o ja to im in ta, o rg a n is a a tio. N ä in m e n e te lle n tu l la a n h a v a its e m a a n s e lv iä e r o ja ta i y h tä lä is y y k s iä tie tty je n a m m a ttie n ke s k e n. O n h a n u s e id e n v a n h o je n a m m a ttie n k u te n e s im. k irv e s m ie h e n k ä y ttä m ä s a n a s to ja o r g a n is a a tio s e lv ä s tik in lä n tis iä, k u n ta a s e rä is s ä u u d e m m is s a a m m a te is s a k u te n e sim. k a d u n la s k ija n a m m a tis s a n ä m ä o v a t v e n ä lä is p e rä is iä ja e d u s ta v a t itä is tä k u lttu u rila in a a. K a ik k i e d e llä e s ite tty k u u lu u n s. a m m a tti- ry h m ä k u lttu u rin tu tk im is e e n. T y ö v ä e n k u lttu u rin to is e n p u o le n m u o d o s ta v a t k o tio lo t, jo ih in la s k e ta a n k u u lu v ik s i a s u n n o t ja a s u m in e n, ru o k a - ja k o tita lo u s, v a a tte e t ja ta p a k u lttu u ri se kä y h d is ty s to im in ta. O n h e lp o s ti h a v a itta v is s a, m ik ä v a ik u tu s m u illa y h te is k u n ta ry h m illä o n o llu t ja o n e d e lle e n ty ö v ä e n lu o ka n jo k a p ä iv ä is e s s ä e lä m ä s s ä. V o i d a a n v a in v iita ta ty ö v ä e n lu o k a n e n s im m ä is e n ja to is e n p o lv e n e d u s ta jie n s id o n n a is u u te e n e n tis e e n y m p ä ris tö ö n s ä. N u m m e n m ä e lle a s u m a a n a s e ttu n u t e n tin e n lä h ik u n n a n to rp p a ri, u u d e s s a o s a s s a a n te h ta a n ty ö lä in e n, jo k a p iti le h m ä ä, s ik a a ja k a n o ja, te u ra s ti ja s u o la s i lih a t s y k s y llä tiin u u n, v ilje li p e r u n o ita ja m a h d o llis e s ti r u is ta k in v u o k r a tu lla p e lto tilk u lla, le ip o i le ip ä n s ä v in tille p u u a s tio ih in v a ra s to ita v a k s i, e ro s i k o tik y lä ä n jä ä n e e s tä n a a p u r ita lo n to rp p a ris ta a in o a s ta a n s iin ä, e ttä h ä n k ä v i te h ta a s s a ty ö s s ä ja o li o m a k s u n u t o m a n a m m a ttiry h m ä n s ä te k n is e n, k ie le llis e n ja o r g a n is a to ris e n k u lttu u rin. M u tta k a ik k i tu r k u la is e t ty ö v ä e n lu o k a n e d u s ta ja t e iv ä t a s u n e e t N u m m e n m ä e llä ta i s iih e n v e r r a tt a v is s a o le v illa a lu e illa. A iv a n v u o s i s a d a n a lu s s a s y n ty i P o rt A r th u r, a m m a ttita ito is te n ty ö n te k ijä in o m is ta m ie n a s u n to - o s u u s k u n tie n m u o d o s ta m a p u u k a u p u n k i s ä ä n n ö llis in e k a tu in e e n ja re h e v in e p ih o in e e n. P o rt A r th u r e i e ro a e d e llis e s tä k a u p u n g in osa sta a in oa staa n ikän sä ja m iljö ö n s ä v u o k s i. M y ö s s e n a s u k k a i d e n jo k a p ä iv ä in e n e lä m ä o li e r ila is ta. P o liis ijä r je s ty k s e n k ie lle tty ä k o t i e lä in te n p id o n k a u p u n k ia lu e e lla o li lu o n ta is - ja v a r a s to ta lo u d e s ta s iir r y t tä v ä k u lu tu s ta lo u te e n. P o rt A r th u r is sa o lik in m a ito - ja s e k a ta v a ra k a u p p o ja, le ip o m o ita ja k a n s a n k e ittiö itä, e d e lle e n ju lk is ia s a u n o ja ja k a iv o ja s e k ä s u u ta re ita, r ä ä tä le itä j a p a r tu re ita. K a u p u n k im a is u u s o li a lu s ta p itä e n s a a n u t o tte e n P o rt A r th u r is ta. J o n y t k e r ä ty n a in e is to n p e r u s te e lla v o id a a n to d e ta, e ttä v u o s is a d a n v a ih d e a in a v u o te e n a s ti m u o d o s ti e rik o is e n k a u d e n ty ö v ä e s tö n h is to r ia s s a. P o liittis e n a k tiv ite e tin o h e lla ty ö v ä e s tö llä o li a ik a a lu o d a m y ö s o m a a k u lttu u ria a n. S e e h ti h a r ra s ta a n ä y tte le m is tä, la u lu a ja s o itto a, jä r je s tä ä la iv a - ta i v e n e r e t- k iä s a a r is to o n ja ja lk a r e tk iä R u is s a lo o n ja K a ta riin a n la a k s o o n, p e r u s ta a u rh e ilu s e u ro ja ja o s u u s to im in n a llis ia liik k e itä. T y ö v ä e n k u lttu u rin la a ja - a la is u u s an ta a m a h d o llis u u d e t e ri a lo je n tu t k ijo ille ja se s u o r a s ta a n h o u k u tte le e y h te is ty ö h ö n e ri la ito s te n k e s k e n. S e n la a ja - a la is u u s tu o m u k a n a a n m y ö s e rä ä n v a a ra n, n im ittä in n ä h d ä ty ö v ä e n k u lttu u r i liia n its e n ä is e n ä. K u ite n k a a n ty ö v ä e n k u lttu u r ia e i s a a re p iä ir t i k o k o n a is u u d e s ta. A lu e tu t k im u k s ia a ja te lle n T u r u s s a tu s k in o n y h tä k ä ä n k a u p u n g in o s a a, jo s s a a s u is i y k s in o m a a n ty ö v ä e s tö ö n k u u lu v ia j a n ä in o lle n o n k a u p u n g in o s a k in n ä h tä v ä k o k o n a is u u te n a. O n s e lv ite ttä v ä a lu e e n v ä e s tö ra k e n n e ja tä ltä p o h ja lta v e d e ttä v ä jo h to p ä ä - te lm iä a in e is to n e s ille tu o m is ta ilm iö is tä. T y ö v ä e n k u lttu u rin e r o tta m a tto m u u tta m u u s ta k u lttu u r is ta tu k e e lis ä k s i k u lttu u r in a la lla v a llits e v a e ri s o s ia a liry h m ie n v ä lin e n v u o ro v a ik u tu s, m ik ä T u ru s s a k in tu le e s e lv ä s ti e s ille k e r ä ty s tä a in e is to s ta ja la a d itu is ta tu tk ie lm is ta. M i k ä tä n ä ä n o n jo n k in s o s ia a liry h m ä n h y v ä k s y m ä ta p a, v o i h u o m e n n a k u u lu a k a ik ille tu rk u la is ille. J U K K A E E N I L Ä

6 Matkailupoliittinen ohjelma Turun kaupungille T u run kaupungin m atka ilu la u ta kunn a ssa on keskusteltu m atkailupoliittisesta ohjelm asta ja todettu sen puuttum isen olevan p ik a is ta ko rja a m ista e d e llyttä vän epäkohdan. Lehtem m e esitti tiedustelun O lisiko Turun kaupungille laadittava ja vahvistettava m atkailupoliittinen ohjelm a? neljälle m atkailutoim innassa aktiivisesti m ukanaolevalle turkulaiselle. Kaupungin m atkailu lautakunnan puheenjo h ta ja M atti V i r t a s e n, kaupungin m at- k a ilu s ihte e ri P e rtti P a a s i o n, to im in n a n jo h ta ja R isto L a i - n e e n ja to im itu s jo h ta ja Lars T i u s a s e n va sta u kse t o va t seu- raavat: M ATTI VIR TANEN: U u te n a m ie h e n ä T u r u n k a u p u n g in m a tk a ilu to im e n p iir is s ä p id ä n m e lk o is e n a ih m e e n ä ja y llä ty k s e n ä s itä, e tte i tä m ä n k o k o is e lla k a u p u n g illa n ä y tä o le v a n lä h e s k ä ä n s e lv illä m itä ja m ite n s e n tu lis i te h d ä m a tk a ilu n s a k e h ittä m is e k s i. K e s k u s te lle s s a m a tk a ilu n k a n s s a te k e m is is s ä o le v ie n ih m is te n k a n s s a k u u le e k y l lä p a ljo n a u k o tto m ia ja tä s m ä llis iä r e s e p te jä s iitä, m ik ä o n e n s ia r v o is ta ja v ä lttä m ä tö n tä m a tk a ilu n k e h ittä m is e n k a n n a lta ju u r i n y t. M ie lip ite itä o n m o n e n ta s o is ia ja k a ik k i o v a t p e r u s te ltu ja. P e ru s te lu t v a a n p o h ja u tu v a t h y v in to is is ta a n p o ik k e a v iin m a tk a ilu llis iin p e r ia a tte is iin. N ä in o lle n s e k a v u u s o n m e lk o in e n ja m a tk a ilu a s ia t a ja u tu v a t tila n te e s ta to is e e n a ik a ta v a lla h o ltitto m a s ti. K u n m a tk a ilu p o liitt is t a o h je lm a a lä h d e tä ä n v a lm is ta m a a n o n lä h d e ttä v ä m a tk a ilu n p e ria a tte e llis e s ta p o h ja s ta, jo s ta o n k e s k u s te lta v a m a h d o llis im m a n la a jo is s a p iir e is s ä. O n n im ittä in n iin, e ttä m a tk a ilu n n ä k e m in e n v a in liik e ta lo u d e llis e n a to im in ta n a jo n k a k a u tta s a a d a a n p a ik k a k u n n a lle r a h a a e i r iitä k u n n a llis e n m a tk a ilu p o li- tiik a n p o h ja k s i, v a a n m a tk a ilu n ta rk o itu s o n n ä h tä v ä la a ja n a ih m is te n k o n ta k te ja k e h ittä v ä n ä ja v a p a a - a ja lle s is ä ltö ä a n ta v a n a to im in ta n a, jo k a a in a tie ty is s ä tila n te is s a jo u tu u r is t ir iita a n liik e ta lo u d e llis te n p e r ia a tte id e n k a n s s a. K u n m a tk a ilu n p e r ia a te p o h ja o n r iittä v ä n y k s ity is k o h ta is e s ti k a r to ite ttu, v o id a a n lä h te ä k o n k re e ttis te n to i m e n p id e o h je lm ie n la a tim is e e n. T o im e n p id e o h je lm a lle a s e tta a r a jo itu k s ia k u n n a n ta lo u s, liik e n n e o lo t s e k ä m a jo itu s tila n n e, jo it a k a ik k ia o n p y r ittä v ä p e r u s te llu s ti p a i n a m a a n m a tk a ilu llis e s ti ta rk o itu k s e n m u k a is e e n s u u n ta a n p itk ä n a ik a ja k s o n p u itte is s a. T o im e n p id e o h je lm a a y k s ilö id ä ä n p ie n e m p iin a ja llis iin ja a s ia llis iin o s iin, jo t k a o v a t ja tk u v a s ti la u ta k u n n a n k o n tr o llis s a. O h je lm a n m u u ttu v u u s ja jo u s ta v u u s o n s ä ily te ttä v ä ta rk o itu k s e n m u k a is is s a ra jo is s a. / ^ h j e l m a n y k s ity is k o h d is ta o n k ä y tä v ä la a ja a k e s k u s - ' - ' t e l u a ja o te tta v a h u o m io o n e ri in tr e s s ip iir ie n ta rp e e t j a y k s ittä is e t o s a s u u n n ite lm a t, jo it a o n p y r ittä v ä n iv e l ly ttä m ä ä n k o k o n a is u u te e n. K u n o h je lm a a lä h d e tä ä n te k e m ä ä n, e i s itä p id ä h ä tä is e s ti ly ö d ä lu k k o o n, v a a n k y p s y tte ly lle o n v a ra tta v a a ik a a ja e ts ittä v ä ta lo u d e llis ia m a h d o llis u u k s ia. O h je l m a n te k o p ro s e s s i o n ja e tta v a m a tk a ilu to im e n v irk a m ie s te n, lu o tta m u s to im e n h a ltija in ja m u id e n k u n ta la is te n k a n s s a n iin e ttä a lk u v a ih e e s ta s a a k k a o n m a h d o l lis im m a n m o n illa tila is u u s o lla ty ö s s ä m u k a n a. I ts e a lk u k y s y m y k s e e n v o id a a n v ie lä k o r o s te tu s ti v a s ta - ta : M itä ä n k u n n a llis ta to im ia la a e i v o id a m a k s im a a lis e n te h o k k a a s ti h o ita a ilm a n s u u n n ite lm a llis u u tta, e i m y ö s k ä ä n m a tk a ilu a. PERTTI PAASIO: T a r v ita a n k o T u ru s s a m a tk a ilu p o liittin e n o h je lm a? O n ' lu o n n o llis e s ti v a s ta tta v a m y ö n te is e s ti: ta rv ita a n. T ä m ä e i tie te n k ä ä n v ie lä riitä. O n k y s y ttä v ä, m illa in e n m a t k a ilu p o liittin e n o h je lm a ta rv ita a n? O n ko kyse e ssä p e ria a te o h je lm a? J o s o n, m illa is e t o v a t T u ru n m a tk a ilu n jo h ta v a t p e r ia a tte e t? O n k o k y s e e s s ä to im e n p id e o h je lm a? J o s o n, m illa is ia ja k e n e n to im e n p ite itä ta rv ita a n ja m i te n n ä m ä s u h te u te ta a n y h te is k u n n a n y le is e e n k e h ittä m is e e n? N ä m ä o v a t m ie le s tä n i n ä k ö k o h tia, jo it a o n p u n n itta v a tä m ä n a s ia n y h te y d e s s ä. Y ie e n s ä h ä n m a tk a ilu p o litiik a n ta v o itte ik s i k a ts o ta a n, * e ttä s a a d a a n m a h d o llis im m a n p a ljo n m a h d o llis im m a n v a r a k k a ita ih m is iä k ä y m ä ä n tä s s ä ta p a u k s e s s a T u ru s s a. H iu k a n v ä h e m m ä n k in v a r a k k a ita o n k o h d e lta v a h y v in, s a n o ta a n, m u tta n im e n o m a a n s ik s i, e ttä n ä itä o n n iin ru n s a a s ti, e ttä h e id ä n p a ik k a k u n n a lle jä ttä m ä n s ä ra h a m ä ä rä h e n k e ä k o h ti p ie n e n ä k in m u o d o s ta a h u o m a tta v ia s u m m ia. P e ru s te lu n a s iis k a u tta lin ja n o n k y s e e s s ä o le va n m a tk a ilu p o litiik k a a h a rjo itta v a y h te is ö n m a tk a ilu tu lo n m a k s im o in ti. O n tie te n k in tä rk e ä tä, e ttä p a ik k a k u n n a n v a r a llis u u s k a s v a a, e lin k e in o e lä m ä, p a lv e lu s e lin k e i- n o t k e h itty v ä t, ih m is e t s a a v a t ty ö tä ja m a a n v a lu u tta v a r a n to v a h v is tu u, m u tta m ie le s tä n i e i o le a s ia llis ta, e ttä a in o a n a m itta p u u n a on raha. Y h te is k u n n a n te h tä v iin k u u lu u lu o d a e d e lly ty k s e t ih m is te n v a p a a -a ja n m a h d o llis im m a n ta rk o itu k s e n m u k a is e lle k ä y ttä m is e lle. M a tk a ilu p o litiik a lla o n tä s s ä h y v in k e s k e in e n o sa. O n e h d o tto m a s ti ta rp e e n, e ttä ih m is te n, e ri m a is ta, e ri p a ik k a k u n n ilta, e r ila is is ta y m p ä ris tö is tä k o to is in o le v ie n ih m is te n v ä lis tä v u o r o v a ik u tu s ta lis ä tä ä n lu o m a lla h e ille m a h d o llis u u k s ia ta v a ta to is ia a n. M a tk a ilija lle o n y h tä tä rk e ä ä k a ts e lla ih m is iä ja h e id ä n e lä m ä ä n s ä k u in r a k e n n u k s ia m e n n e id e n a ik o je n e lä m ä n p u itte in a. S e lla in e n m a tk a ilu p o litiik k a, jo k a lis ä ä m ä llä e d e lly ty k s iä ih m is te n k e s k e is e n v u o ro v a ik u tu k s e n p a ra n tu m is e lle lis ä ä ih m is te n ja ih m is ry h m ie n k e s k e is tä y h te is y m m ä rry s tä, o n e d is ty k s e llis tä. O n s e lv ä ä, e ttä a in a v a a d ita a n tie t ty m ä ä rä te k n is lu o n te is ia p ä ä tö k s iä ja to im ia ka ik e n la is e n m a tk a ilu p o litiik a n m a h d o llis ta m is e k s i. M a tk a lla o lijo id e n o n e s im e r k ik s i v o ita v a a s u a jo s s a k in. S ik s i o n r a k e n n e tta v a h o te lle ja ja le ir in tä a lu e ita. H e id ä n v iih ty m is e k s e e n o n ja t k u v a s ti p o n n is te lta v a p a ra n ta m a lla, te h o s ta m a lla ja m o n ip u o lis ta m a lla tie d o tu s to im in ta a, p e ru s ta m a lla ra v in to lo ita, jä r je s tä m ä llä k u lttu u ritila is u u k s ia ja n iin e d e lle e n. M itä tu le e e rity is e s ti T u ru n m a tk a ilu p o liittis iin ta v o itte i s iin, o n v ä lte ttä v ä v a a ra, e ttä T u rk u a m o n ip u o lis e n a m u s e o k a u p u n k in a m a in o s te tta e s s a ih m is ille s y n ty y k u v a y k s ip u o lis e s ta k a u p u n k im u s e o s ta. O n v o ita v a k e rto a T u r u s ta m y ö s te o llis u u d e n, k a u p a n ja ty ö n k a u p u n k in a, ih m is te n k a u p u n k in a. D u is s a lo n s illa n lä h iv e d e t o v a t a in a o l l e e t p ik k u p o ik ie n s u o s im ia ka- la s tu s p a ik k o ja. A ik u is e t u r h e ilu k a - la s ta ja t o v a t m y ö s n ä illä v e s illä k o e te lle e t k a la o n n e a a n, ja k e rro ta a n jo n k u n jo s k u s s a a n e e n ru n s a a s tik in k a la a, v e r k o illa m m. k u h a a ja la h n a a. E lle i n y t ih a n T u ru n k a u p p a to r illa m y y tä v ä k s i n iin a in a k in k o tita r p e e k s i. M u is te lu n i jo h d a tta a lu k ija n yli p u o le n v u o s is a d a n ta a k s e. P ik k u p o jilla o li k a k s i v a k in a is ta k a la s tu s p a ik k a a. T o in e n o li v e n e v e is tä m ö n ra n ta, jo s ta o n g e lla sai liu k a s ta ja p iik k is tä k a la a, jo lle m e p o ja t a n n o im m e n im e n "r ä k ä k irs u ". S e o li k a la, jo ta ei e d e s n ä lk ä in e n k u lk u k is s a s y ö n y t. A r v o k a lo ja, a h v e n ta, s ä rk e ä, la h n a n s u k u is ta "p u n a - k o n ttia ja la h n a a o n g ittiin R u is s a lo n s illa n lä h is tö ltä. O n k im in e n s u o r it e tt iin s ilta k a n n e lta ta i s illa n a lla o lle ilta tu k ip a a lu ilta. X / a n h e m p ie n i a s u e s s a ta lo s s a A r- v in k a tu 1 ( s illo in k a d u n n im i o li A r v id in k a tu ) ta lo n p ik k u p o ja t k ä v i v ä t a h k e ra s ti o n g e lla R u is s a lo s s a. E rä ä n ä k a u n iin a a u rin k o is e n a a a m u p ä iv ä n ä lä h d in o n k im a tk a lle ra ts u p o liis i L a a k s o s e n p o ja n k a n s s a. O n - g e lle lä h tö ö n liitty i k a k s i v irh e ttä. E n s in n ä k in lä h tö ta p a h tu i ä id in lu v a tta s illä a ik a a k u n h ä n o li m a ito k a u p a s s a. T o in e n v irh e o li se, e ttä o n k ik a v e rin a n i o li ra ts u p o liis in p o i ka. A s u n to ta lo n n a is v ä k i e i n ä e t p i- Kym pin kulta- ja markan hopea- kolikko tä n y t s o p iv a n a, e ttä p u u s e p ä n p o ik a s e u r u s te li r a ts u p o liis in p o ja n k a n s sa. N a is v ä e n k ä s ity k s e n m u k a a n p u u s e p ä n p e rh e o li ty ö lä is p e rh e ja ra ts u p o liis in p e rh e h e rra s v ä k e ä. K y llä s illä k in o n k im a tk a lla m u u ta m a " a r v o k a la ta rttu i o n k e n i k o u k k u u n. T ä y ty ik in ta rttu a, s illä o n k i m a tk a a n m e n i a ik a a a a m u p ä iv ä s tä ilta m y ö h ä ä n. K o tiin o lis i p itä n y t lä h te ä jo a ja t s itte n, m u tta e n v o in u t lä h te ä e n n e n k u in a u r in k o k u iv a tti v a a tte e n i, jo tk a k a s tu iv a t p u d o ttu a n i v e te e n. S u u ri k a la e i m in u a v e te e n v e tä is s y t, v a a n liu k a s tu in n ilja k k a i- s e lta s ilta p a a lu lta. T u l i lo p u lta a ik a lä h te ä k o tiin. Iso - ' H e ik k ilä n p e lto ja k u lk ie s s a n i, n ä in e rä ä s s ä o ja s s a is o k o k o is e n k u k k a ro n. O tin s e n o ja s ta ja to te s in k u k k a ro s s a o le v a n k y m m e n e n m a rk a n k u lta - ja y h d e n m a rk a n h o p e is e n k o lik o n. M u u ta e i k u k k a ro s s a o llu t. A ja tte lin, e ttä n ä illä k o lik o illa lu v a t to m a lta, k o k o p ä iv ä n k e s tä n e e ltä ja ra ts u p o liis in p o ja n s e u ra s s a te h d y l tä o n k im a tk a lta k o tiin p a lu u ta p a h tu u a in a k in h ie m a n s u o tu is e m m is s a o lo s u h te is s a k u in ilm a n k o lik o ita. T u ltu a n i k o tiin o je n s in k u k k a r o n h e ti ä id ille n i, jo k a to d e ttu a a n s e n s is ä llö n a n to i m in u lle m ä ä rä y k s e n lä h te ä v ä littö m ä s ti v ie m ä ä n k u k k a r o to is e e n p o liis iv a r tio p iir iin P u is to k a tu 2 :s s a. T o te lta v a o li, v a ik k a n ä l kä o lis i v a a tin u t jo ta k in s y ö tä v ä ä. V a rtio p iir is s ä la a d ittiin a s ia n m u k a i s e t p a p e r it ja ilm o ite ttiin, e ttä e lle i k u k k a r o a ja k o lik o it a p e r itä v u o d e n ja v u o r o k a u d e n k u lu e s s a, lö y tä jä s a a n e o m a k s e e n. M itä ta p a h tu i s itte n, k u n m e n in k o t iin p o liis iv a r tio k o n tto r is ta? S iitä k e r to m in e n e i lie n e ta rp e e llis ta. S e n v o in k u ite n k in ilm o itta a, e tte i k o lik o is ta o llu t a p u a. J ä lk is e lv itt e ly ta p a h tu i "s ä ä n n ö n m u k a is e s ti". V u o d e n ja v u o r o k a u d e n k u lu ttu a k ä v in p o liis iv a rtio k o n tto ris ta n o u ta m a s s a k u k k a ro n ja k o lik o t, jo tk a to is e n k e rra n o je n s in ä id ille n i, ja tä llä k e r r a lla h u o m a tta v a s ti y s tä v ä llis e m m ä n ilm a p iir in v a llite s s a. Y k s ito is ta m a rk k a a ra h a a o li te r v e tu llu t ty ö lä is p e rh e e n ä id ille. K u k k a r o a ä itin i k ä y tti k a u p p a - ja to rim a tk o illa a n to is ta k y m m e n tä v u o tta. J o k a k e r r a n k u n n ä in k u k k a ro n, m ie le e n i p a la u tu i tu o o n k i m a tk a ja e rik o is e s ti s e n ja tk o s e lv itte ly. E s k o RISTO LAINE: O lis i a ik a m e r k illis tä, e lle i T u ru n k a u p u n k i ta rv its is i m a tk a ilu p o liittis ta o h je lm a a, s illä o n h a n se m e lk o i n e n tu ris tik a u p u n k i. T ä y ty y ih m e te llä, e tte i jo a ik a is e m m in o le te h ty n ä k y v ä m p ä ä o h je lm a a e lle i n y t s ik s i k a t s o ta k a u p u n g in k e h y s b u d je tis s a o le v ia m ä ä rä ra h a s u u n - n ite lm ia. N y t o n h u o m a tta v a, e tte i r a tk a is u ja v o id a te h d ä tu tk i m a tta ja la a tim a tta e n n u s te ita. T u ru n m a tk a ilu tu tk i- m u s ta e i o le tie tä ä k s e n i v ie lä k ä y te tty m ite n k ä ä n h y v ä k s i. M ik ä li s e o n e p ä o n n is tu n u t o lis i m itä p ik a is e m m in la a d itta v a e n n u s te e t, jo is ta s u u rin p iir te in s e lv iä is iv ä t n e ta rp e e t, jo tk a m a tk a ilu tu le v in a v u o s ik y m m e n in ä a s e tta a. M itä tu le e its e o h je lm a n s is ä ltö ö n o lis i s e liite ttä v ä la a je m p a a n o h je lm a a n, jo k a n iv e lty is i m a a k u n n a llis e e n ja v a lta k u n n a llis e e n k e h ity k s e e n. T u ru n m a tk a ilu tu ijo tta a liik a a o m a a n its e e n s ä jo s se jä ttä ä h u o m io i m a tta ne m a tk a ilu n ä k y m ä t, jo ita e s im e rk ik s i T u ru n s a a r is to tu le v a is u u d e s s a ta rjo a a : a iv a n v a rm a a o n, e ttä m ik ä li s a a ris to n re n g a s tie -s u u n n ite lm a to te u tu u, s a a ris to m m e k o h o a a k e s k e is e k s i m a tk a ilu a lu e e k s i jo p a k a n s a in v ä lis e n m itta p u u n m uka an. M u u te n o le n s itä m ie ltä, e ttä n y t v ire illä o le v a m a tk a i lu p o liittin e n s u u n n ite lm a s a is i o d o tta a k u n n e s u u si m a tk a ilu p ä ä llik k ö on v a littu LARS TIUSANEN: O h je lm a n te h tä v ä n ä o n y le e n s ä v a s ta ta k y s y m y k s e e n k o s k a m itä k in te h d ä ä n h a rv e m m in m ite n. O h je l m a o n m ie lu im m in ly h y e h k ö s e littä v ä e i k o s k a a n. T u ru n m a tk a ilu p o liittis e n o h je lm a n te h tä v ä n ä o n e d is tä ä m a tk a ilu a T u ru s s a ja T u rk u u n. T ä lla in e n o h je lm a e i e n ä ä k y s y m a tk a ilu n ta rp e e llis u u tta ta h i h y ö d y llis y y ttä. T u ru n m a tk a ilu llis e t e d e lly ty k s e t k o k o n a is u u te n a v o i d a a n p itä ä m a a m m e o lo is s a a in u tla a tu is in a : 1) k a u p u n g in s ija in t i u lk o m a a n h e n k ilö liik e n te e n s o lm u k o h d a s sa ja 2) s ija in t i s u u re n m o is e n, o s itta in v ie lä lu o n n o n v a ra i s e n s a a ris to n y m p ä rö im ä n ä, s e k ä 3) a s e m a m a a m m e v a n h im p a n a k a u p u n k in a ja e n tis e n ä p ä ä k a u p u n k in a k a ik k in e tr a d itio in e e n ja n ä h tä v y y k s in e e n. O H J E L M A L U O N N O S : 1) S is ä in e n m a tk a ilu llin e n ra v is tu s - ja u u d is tu s k a m p a n ja k ä s ittä e n k a u p u n g in m a tk a ilu h a llin - n o n o r g a n is a a tio n, v ira n o m a is te n s u h ta u tu m in e n h o te lli- ja e s im. p e lic a s in o h a n k k e is iin, p itk ä lle k in m e n e v iin a u k io lo a ik a m u u to s a n o m u k s iin jn e., s e kä k ä s ittä e n v iim e in v a a n e i m e r k ity k s e ttö m im p ä - nä, k a u p u n k ila is te n its e n s ä h e rä ttä m in e n tie to i s u u te e n k o tis e u tu n s a p e lk ä s tä ä n jo m a tk a ilu llis is - ta k in a rv o is ta. 2) O h je lm a n y tim e n ä : P itk ä lle v ie ty, s u u n n ite l m a llis e n y h te is ty ö n a ik a a n s a a m in e n T u r u n ja s a a - r is to k u n tie n v ä lillä k o k o n a is v a lta is e n m a tk a ilu - p a k e tin s y n n y ttä m is e k s i ja m a rk k in o im is e k s i. 3) M ä ä rä v ä le in, e s im. k a u p u n g is s a to im iv ie n k o r k e a k o u lu je n k a n s s a y h te is ty ö s s ä to im ite tta v ia m a tk a ilu a e r i p u o lilta, s e n k e h ity s tä m e illä ja y le e n s ä s e k ä m a tk a ilijo id e n k o o s tu m u s ta ja h e i d ä n to iv o m u k s ia a n k a rto itta v ia tu tk im u k s ia. T ä m ä n o h je lm a lu o n n o k s e n to te u tta m in e n tu le e v a a tim aan e n n a k k o lu u lo tto m u u tta, p o n n is te lu ja, e ik ä v ä h ite n p ä ä o m ia, m u tta s e n k a n n a tta v u u tta e i v o id a a s e t ta a k y s e e n a la is e k s i. J o n y t o n T u rk u m e n e ttä m ä s s ä lä h e s k o k o n a a n e n n e s tä ä n k in h e ik o n a s e m a n s a m a tk a i- lu k a u p u n k in a p e r u s ta e n k u u lu is u u te n s a v ä h ite lle n v a in lä p ik u lk u p a ik k a lu o n te e s e e n. T o tu u d e n n im e s s ä o n k u i te n k in s a n o tta v a, e tte iv ä t k a u p u n g in v ira n o m a is e t o le v u o s ik y m m e n iin m itä ä n m e r k ity k s e llis tä te h n e e t kää n a s ia n tila n k o rja a m is e k s i. T u ru n m a tk a ilu v ira n o m a is te n o n k a ik e s s a a ik a a n s a a ta v a s a u m a to n y h te is ty ö p a ik a llis te n m a tk a ilu jä rje s tö je n k a n s s a, jo is ta m a i n itta k o o n V a rs in a is -S u o m e n M a tk a ilu y h d is ty s, jo lla lie ne e ta rv itta v a a s ia n tu n te m u s jo s k a a n e i ra h a v a ro ja. D a tk a is e v a a s u u n n ite lm ie n o n n is tu m is e lle lo p u lta o n k u ite n k in, e ttä k a u p u n g in m a tk a ilu p o litiik k a a jo h ta m aa n v a lita a n p a rh a a t s a a ta v is s a o le v a t v o im a t, jo u s ta va t ja ta ita v a t m a rk k in o in tim ie h e t.

7 Suomenkielisen teatterityön heräävä harrastus 1880-luvun Turussa ja Turun Suomalainen Seura Lehtemme viime numerossa totesim m e, että tu rku la ise lla ruot- 1 sin k ie lis e llä te a tte rila ito kse lla on ' tänä vuonna aihetta k o lm in kertaiseen ju h lin ta a n. Nyt ju lk a is ta vassa k irjo itu ksessa valotetaan suom a la isu u sliikke e n lip p u a Turussa ensim m äisenä kantaneen I seuran osuutta suom enkielisen. te a tte rityön heräävään h a rrastukseen 1880-luvulla. S u om enkielinen te a tte rila ito ksem - ^ m e laskee jatkuvuuteen johtaneen to im in ta n sa alkaneen s iitä näytännöstä, joka järjestettiin H e ls in g i n U u t e e n T e a t t e r i i n to u kokuussa 1869 ja jo llo in mm. esitettiin A leksis Kiven L e a, nim iosassa tehtävänsä suom eksi o p e te llu t C harlo tta Raa. Saman vuoden syksyllä p e ru ste ttiin H e l s i n g i n S u o m a l a i n e n S e u r a, jo k a o tti erityistehtäväkseen suom alaisuuden vaalim isen taiteen alalla. T u rkulaisnäkök annalta on syyskuu 1870 kiintoisa. T ällö in näet rouva Raa, jo ka o li kesäkauden o le ske llu t K euruulla oppiakseen m a hdollisim m an hyvin suom en kie ltä ja jo ka o li e ronnut Helsingin ruotsin kie lisestä teatterista, jä rje s te li suom enkielisen teatterin asiaa ajavien ystäviensä avustam ana m aan pääkie le llä annettavia teatterinäytä n tö jä, jo is ta kaksi ensim m äistä o li Turussa. S yyskuun 23 p. saatiin Suom en vanhassa pääkaupungissa jo lle i E R K K I V U O R I oteta lukuun 1600-luvun näytäntöjä ensi kerran kuulla suom enkieltä te a tte rila valta, k irjo itta a Eliel Aspelin-H aapkylä Suomalaisen Teatterin historiassaan. Hän toteaa, että näytelm iä o li kaksi, K aarlo B ergbom in P a o l a M o r o n i ja O. G astineaun T a n s s i k e n g ä t, rva Raa pääosissa, ja jatkaa: "M uut näyttelijät kummassakin näytelm ässä o liv a t turkulaisia, jo sta näkyy, että ei ainoastaan pikku kom e dia vaan 'P aola M o ro n ikin o li Turussa uudelleen h a rjo ite ttu. T eatteri oli täynnä ja K aarlo B ergb om kin itse o li saapunut Turkuun johtam aan näytäntöpuuhaa. Iltaa kiittiv ä t kaikki ja esiin h u u d o t kohdistu ivat m yös B ergbom iin. Näytäntö u u sittiin parin päivän päästä, m utta jä lkikappale e n a o li tä llö in B enedixin Ri i ta -a s ia. V ierailun suuri merkitys nähtiin siinä, että "isäim m e kie le llä voi esittää korkeim piakin h e nkisiä asio ita ja että se kaikuu kauniilta ja su lo ise lta. TURUN SUOM ALAIN EN SEURA K un H elsingin S uom alaisen Seuran f ' siip ie n suojassa jä rje s te ttiin heti seuran perustam isesta alkaen huom attavia puhete a tte ri- ja o o pperanäytäntöjä, kunnes jo toukokuussa 1872 rohjettiin perustaa S u o m a l a i n e n T e a t t e r i, johta ja n a kaiken sieluna o llu t to h to ri K aarlo Bergbom, on aiheellista tarkastella, m itä kym m enen vuotta m yöhem m in perustettu ja v a ktiivisen to i m intansa alo tta n u t T u r u n S u o m a l a i n e n S e u r a sai aikaan tä llä sivistystyön kentällä. Sysäyksistä ei o llu t puutetta. Rouva Raan näytäntöjen jälkeen tuli S uom alainen T eatteri puhenäyttäm ö jä oopperaosastoin een ensi kerran antam aan näytäntöjä Turussa helm i kuussa V ie ra ilu t ja tku iva t enem m än tai vähem m än m enestyksekkäästi sekä että 1880-luvulla, jo llo in T urun suom alaisuusliike o li jo koonnut jäseniä om aan seuraansa. Seuran ensim m äisen toim intasyksyn kokouksissa to d e ttiin S uom alaisen T eatterin olevan ta lo u d e llisessa suhteessa perin ikävällä kannalla ", m inkävuoksi te a tte rin hyväksi pääte ttiin pitää arpaja ise t helm i kuussa Johto kunta sai asiassa to im ia vapaasti, vaan jo s he tahtovat avuksensa valiom iehiä, niin ehd o tti Seura n iiksi herrat hovioikeudenneuvos G um m erus en, m ajisteri Mam grenin ja koulunopettaja Ahlm anin. K aarlo ja Em ilie Bergbom in Suomen kielinen am mattiteatterilaitos koki Turussa täyttymyksensä 1910-luvulla. Kuva vuodelta 1918 esittää tuolloin perustetun Turun Suomalaisen Teatterin taiteellista henkilökuntaa. Kaksi kolmannesta oli mukana jo v perustetussa Turun Työväen Teatterissa (nimen jäljessä merkintä TT T). Istumassa vasemmalta näyttelijät Katri Pihlaja (T T T ), Kerttu Vehviläinen (TTT) ja Anni Ahti-Himanka sekä johtaja, kirjailija Toivo Tarvas, seisomassa vasemmalta apulaisjohtaja ja lavastaja Rafael Pihlaja (samassa asemassa TTT) sekä näyttelijät Lauri Rautala (T T T ), Hannes Hannu, Arvo Ahti, Akseli Karhi (T T T ), Anni Harju, Hannes Flinck- Hako (T T T ) ja Arno H enriksson-harkkola (T T T ). Kuvasta puuttuu Hemmo Airamo (T T T ), joka samoinkuin Akseli Karhi toimi myöhemmin Turun Teatterin johtajana. V perustetussa Turun Kaupunginteatterissa oli näistä perustustyön tekijöistä turkulaisessa teatterityössä enää vain Hemmo Airamo apulaisjohtajana ja ohjaajana yli puolitoista vuosikymmentä. uupum attom an turkulaisystävän Betty E lfvingin pyynnöstä lisättiin arpaja isto im ikunta a n vielä m ajisteri Sargrén ja kauppias Brandt, koska arpajaispäivää oli vietettävä oikeana kansallisjuhlana. hkäpä on n iin, että lu e te llu t nim et Ekuuluvat henkilö ille, jo illa seuran piirissä on o llu t intoutuneinta m ieltä suom enkielisen teatterin asialle Turussa, m utta tuskinpa he ovat pitäneet sellaisen aikaansaam ista vakavana tavoitteena. A ja lle leim a llista on, että vielä jo ita kuita päiviä ennen arp a ja isia m ietiskeltiin päivän ju h laohjelm aa, etenkin "jo s k o pidetään e sitelm ä tahi ei, ja jo s se pidetään, niin m illä k ie le llä. Jälkiselo stu sta juhlapäivän menosta ei seuran p ö ytäkirjoissa ole, m utta Eliel Aspelin-H aapkylän Suom a laisen T eatterin historiasta selviää, että eri p a ikkakunnilla keväällä 1881 toim eenpannuista arpajaisista tai m uunlaisesta rahankeräyksestä Suom alaisen T eatterin tukem iseksi saavute ttiin paras tu o tto H elsinkiä lukuunottam atta Turussa. Varm aankin seuran yksityisten jäsenten myötäm ielisyydestä johtuen Betty Elfvingin jo h d o lla tapahtuneet m yöhem m ätkin keräykset Turussa olivat yleensä hyvätuottoiset. K un T urun Suom alainen Seura vihdoin vuosijuhlassaan R unebergin päivänä intoutui ottamaan ohjelm aan kaksi kuvausta (tablåta) 'P i l v e n v e i k k o ja ' L ä h t e e l - Iä, jotka onnistuivat oivallisesti sekä "p ie n e n näytelm äkappaleen Y ö - k a u s i l a h d e l lla, joka herätti vilkasta naurua, ei tästäkään tapauksesta kehkeytynyt pohjaa seuranäyttäm ötoim innan jatkuvalle ylläp itäm iselle. Tällaisessa m ielessä esiintyivät ensi kerran yleisölle T u - r u n V a p a a e h t o i s e n P a lo k u n n a n harrastelijanäyttelijät, jo t ka sam an vuoden syksyllä näyttelivät kaksi yksinäytöksistä hupailua, toisen suom eksi, toisen ruotsiksi, ja jo tk a ja tko iva t sam oissa m erkeissä 1900-luvun puolellakin. Puhtaasti suom enkielisen seuranäyttäm ötyön alku ja esikuva sijo ittu u Auran kaupungissa kuite n kin T u r u n S u o m a l a i s e e n Y k s i t y i s l y s e - o o n, jo ka oli perustettu v ja jo n ka rinnalle syksystä 1883 o li saatu valtio n om istam a T u r u n S u o m a l a i n e n L y s e o. Yksityislyseo s ulautui siihen v ja koulun nim enä on nyt T u r u n K l a s s i l l i n e n l y s e o. ähän o p pilaitokseen syntyi syys 1883 todellin e n teiniteat- Tkaudella te ri. Kun valtaosa oppilaista tuli kouluun vuotiaina, olivat he kesk ilu o k illa ja teatterin pelaam isen alkaessaan jo m iehisessä iässä. Kun lyseolaisten ohjelm istossa o li mm. Y ö k a u s i l a h d e l l a ja kun lyseon o p e ttajakuntaa kuului Turun Suom alaisen Seuran jäsenistöön, o nkin varm ana pidettävä, että lyseon nuoret n ä ytte lijä t ovat vierailleet seuran helm ikuun juhlassa Seuran a ikakirjo issa ei ole m erkintää e sittäjistöstä. Jo Y rjön-päivänä samana keväänä seuralla oli iltahuvit Teatterihuoneessa, jossa o li väkeä huoneen täydeltä. "A lu ksi näytettiin ilveily K o m u n i s t i sekä senjälkeen A. Kiven Y ö j a p ä iv ä, kertovat pöytäkirjat. V arm uudella tiedetään, että sanottu A leksis Kiven näytelm ä oli lyseolaisten ohjelm istossa - muuten ensim m äinen turkulaisten esittäm ä Kiven hengentuote -, m utta ilveilystä ei o le selvyyttä. O lettakaam m e kuitenkin, että sekin oli teinite a tte rin aikaansaannos, sillä seuran toim innan alkuvuosina puhutaan p ö ytäkirjoissa esim. lauluseuran perustam ispyrkim yksistä, m utta ei jäsenten näyttelem isharrastuksista. Ehkäpä on kuitenkin niin, että suosiossa olleet laulu p ito ise t k u - vaelmat ovat ainakin pääasiallisesti olleet seuran jäsenten h uollossa. Nehän olivat ohjelm anum eroina suurm iesten kunniaksi järjestetyissä juhlissa ja niiden aiheet saatiin paraasta päästä Kalevalasta ja Runebergin runoudesta. Soitannon ja laulun harrastam isen enentyessä oli m ahdollista rakentaa tälla isia kuvaelm ia om in voim in ". Intoutuipa seuran huvitoim ikunta m aaliskuiselle kokoukselle 1886 ehdottam aan, "e t tä pantaisiin toim een seuranäytelm iä teatterissa ja että sitä varten v a littaisiin Huvitoim ikunnan lisäksi ja avuksi voim ia Seuran ulkopuolelta. Se toim ikunta sitten kuulustelisi ja m iettisi, saataisiinko jotain toim een". Tämä ehdotus hyväksyttiin, m utta mitään seuranäyttäm öä ei seuran piirissä m illoinkaan syntynyt. Ei sekään iltama, jo ka pid e t tiin Kupittaan ravintolassa ja johon o li kutsuttu Suom alaisen T eatterin jäseniä vieraiksi, antanut sytytystä. Tästä tilaisuudesta pöytäkirja antaa seuraavan eloisan kuvauksen: Tri Jahnsson esitti m aljan Suom alaiselle T eatterille ja sen nerokkaalle sekä uutteralle perustajalle, toht. B ergbom ille, joka m alja innokkaasti hurraten tyhje n n e ttiin." Vähän m yöhem min hän esitti "to isen m aljan saman teatterin vanhim m ille, alusta aikain siinä o lle ille jäsenille, jo ista ovat läsnä herra ja rouva A spegrén, mutta herra K allio enemmän vanhain päiväin h iljaisuutta nauttim assa sekä herra W ilho jo manalan m ajoilla, iäisessä levossa. P öytäkirjanpitäjä jatkaa: Sitten alkoi vilkas tanssi ja sen ohessa seurustelu, joka kesti m yöhään yöhön. V ie r a ilu viritti kyllä hetkellisen innostuksen näyttäm öasiaan, koskapa kokouksessa pääte ttiin, että vuosijuhlassa Teatterisalongissa "tu lis i illa n ohjelm a etupäässä sisältäm ään jonkun sopivan pienem m än teatterikappaleen, m ikäli m ahdollista" ja sam alla jä te t tiin huvitoim ikunnalle "ohjelm an lähem pi m ääritys sekä näytelm äkappaleen että kuvaelm ain j.n.e. suhteen. Kun aikaa o li juhlan valm isteluihin vain parisen viikkoa, uskaltanee päätellä, että näytelm än osalta varm aankin taas aja te ltiin saatavan apua lyseolaisilta. Juhlan selostuksesta selviää, ettei m itään näytelmää nähty. Kun sam ainen ju h la oli kuvaelm ain kohdalta runsassisältöinen, on p a ikallaan k o p io id a selo s tusta n iiltä osin : "S itte n seurasi kuvaelm a Lähteellä liik k u v illa kuvilla ja vie h d ä t- tävällä la u lu lla. Toisessa kuvaelm assa nähtiin kuvia 'F ä n rik S tålin T a rin o is ta : H u r t t i u k k o, L o t t a S v ä r d ja S o t i l a s p o i - k a, jo n ka laulu o li niin viehdättävää, että pyydettiin u u d e lle e n. K olmas tablå kuvasi S uom etarta, jo ka p iti ojennettu a kättänsä R unebergin seppelöidyn rintakuvan pään päällä. Kuvan ym p ä rillä o li lukuisa jo u k k o Suom en kansalaisia, jo tk a la uloivat M a a m m e - la u lu a. Kun se oli loppum aisillaan, avautui näyttäm ön taka-osa ja nähtiin s ie llä 1808 vuoden s o tila ita P i l v e n v e i k o n ym p ä rillä Näiden e rittä in hyvin o n n istu n e i den kuvaelm ain jä lkeen a lkoi vilkas tanssi, jo ta kesti m yöhään y ö h ö n. K uvaelm issa oli m ukana lyseon oppilaita. liko yleisössä te a tte rin ä lkää va i Oko vain ju h lim is e n tarvetta, sitä on vaikeata päätellä. T osiasia on, että tässä tilaisuudessa o li salonki täynnä, n. 600 juhlijaa. Kerrottua valm iim paa ei T urun S uom alainen Seura voi kontolleen m erkitä suom enkielisen p a ikallisen näyttäm ötoim innan kehittäm isessä. S euranäyttäm ö työn vakauttam inen o li jääpä Turun klassillisen lyseon oppilaskunnan antam an vahvan alkupanoksen jä l keen m uitten jä rje stö je n asiaksi, ennenkaikkea nuorisoseurojen, p a lo kuntien, raittiusyhdistysten ja työväenliikkeen, jo is ta eräät ta rttu ivat toim een jo 1880-luvulla. T urun Suom alaisen Seuran p ö ytä kirjo ista to ki ilm enee, että senkin piirissä ale ttiin sam an kym m enluvun loppuvuosina tajuta, että yksipuolisen ja rom a n tisoidun kuvaelm an ohella ja sijasta m odernim m at otte e t o liv a t tarpeen. Seuran ju h laohjelm aan pääsee 1889 mukaan "v iu lu n s o itta ja ja joukko naam iotettuja h e n kilö itä esittäm ään äskeisiä tapauksia ja sanom a le h tiä " osallistuvaa te a tte ria siis! Sam alla m yös tarjo ta a n kaksi näytäntöä tin tta mareskiteatteria, jo ta m oniki läsnä olia lienee ensi kerran nähnyt ja jo sta voidaan sanoa 'h e rk u t v iim eisinä, sillä niin kovin se o m itu i sella le ik illis e llä koom iilisuudellaan katsojia n a u ra tti". T eatte rilliseen tehosteluun turvaud u ttiin sam ana vuonna m yös m ustalaistanssissa, "jo n k a 12 paria lo istavissa ja helkkävissä p u uissa kahteen kertaan yleisön suureksi huviksi tanssivat. T u ru n Suom alainen Seura o li ' luvulla niin s id o ttu m uih in aatte e llisiin kysym yksiin, e tte i s iitä tu l lut, kuten voita isiin ajatella, va kin a i sen suom enkielisen te a tte rin luojaa Turussa. E nnenkaikkea on m uistettava, että jä lje t p e lo ittiv a t: B ergbom in te a tte ri eli alitu isissa ta lo u dellisissa vaikeuksissa. A m a tö ö rinäyttäm öiden runsaan n e ljännesvuosisadan aikana lavealla rinta m a lla suorittam a työ, erito te n työssä pyyteettöm inä to im in e itte n h e n kilö itte n panos, ta vo itti pääm äärän vasta ensim m äisen m aailm ansodan päivinä.

8 Puolivuosisataa TULtoimintaa T y ö v ä e n U rh e ilu liitto (T U L ) p e ru s te ttiin H e ls in g is s ä. ' T y ö lä is u rh e ilu to im in n a n ju h la v u o - ' te n a liitto jä rje s tä ä lu k u is ia tila i s u u k s ia, jo is ta m itta v a m m a k s i m u o d o s tu i H e ls in g is s ä p id e tty liitto ju h la. P ä ä s iä is p y h in ä T u ru s s a jä rje s te tty ih in lii- to n n u o rte n h e n k is iin k ilp a ilu ih in. T o s a llis tu i s a to ja n u o ria m a a m m e e ri p u o lilta. UL:n juhla vuosi on m yös liiton V arsinais-s uom en p iirijä rje s tö n juhla vu o si. Liiton ensim m äinen p iirijä rje stö, TU L:n T urun p iirijä rje stö, p e ru ste ttiin Turussa. Peru stam iskokousta edelsi kaksi työläisurheiluväen neuvottelukokousta. Tam m ikuun 12. p:nä 1919 pidetyssä kokouksessa, jossa puhetta jo h ti O skari Lyytikäinen, pääte ttiin osallistum isesta liito n peru sta m isko ko u k seen. P iirijä rje stö n perustam iskysym ystä k ä site ltiin Ry. Taim i II :n h uoneistossa pidetyssä kokouksessa. P iirijä rje stö n ensim m äiseksi puheenjohtajaksi va littiin V alter Säilä sekä p iirito im iku n n a n jäseniksi A rttu ri A hti, Y rjö Roine, Ruben Salo, Y rjö T ähtinen ja A rttu ri V arjonen sekä varajäseniksi Paavo K ivipuro ja T oivo K ie rtonen. p iir ijä r je s tö n perustam isvuonna jär- je ste ttiin T urun urheilupuistossa työläisurheiluväen ensim m äinen urheilu- ja kansanjuhla, jo lla luotiin pohja p e rin te e llis ille kevätjuhlille. (Tänä vuonna helato rsta iksi suunniteltu kevätjuhla p e ru u te ttiin liitto - ju h lie n takia.) , I h e llu n ta i päivänä, voim iste lija t, u rh e ilija t ja to im its ija t kokoontuivat kello puoli 2 i.p. T urun työväentalolle, jo s ta so ittokunnan jo h d o lla m arssittiin Turun U rheilupuistoon. P aikallinen sanom alehti kertoi ju h la sta mm.: "Ju h la a n o li saapunut runsaasti väkeä, jo ka m ie le n kiin n o lla seurasi sisältö rikasta ohjelmaa. Kun voim istelijat kulkueissa olivat saapuneet p uistoon asettuen kentälle katselijajo u kko je n eteen, astui e siin to i m itta ja T. R ainio, jo ka lyhyessä tervehdyspuheessa h eitti katsauksen niih in seikkoihin, jo tka kansalaissodan jälkeen a ih e u ttivat liito n perustam isen ja jo tka pako ttivat ty ö lä is u rh e ilijo ita tässäkin suhteessa saattam aan lu o kkara ja t selviksi. Täm än jä l keen seurasi vapaaliikkeitä käsittävä yhteisvoim istelu, jossa suuri jo u kkue m ainitsem ista ansaitsevalla säntillisyydellä suoritti ohjelm ansa. Juhlapuheen p iti kansanedustaja M ikko Am puja, jo ka laajassa ja sisä ltö rikkaassa puheessaan selosti ajan tapahtum ia ja virtauksia, sovittaen siihen katsahduksen urheilun ja voim istelun m erkitykseen. Puhetta seura ttiin hartaudella ja p a lk ittiin v ilk k a illa suosionoso itu ksilla. O hjelm assa seurasi edelleen runolausuntaa, esittäen E. Lum ipursi K. Kram sun "S antavuoren ta p p e lu. Sam alla kuin m uut o h jelm anum erot suorite ttiin alkoi k ilp a ilu t. Piiritoimikunta kuvattuna 50-vuotisjuhlallisuuksien kynnyksellä. Edessä vasemmalta oikealle Atte Eskola (toiminnanjohtaja), Aarne Heinonen (varapuheenjohtaja), Pauli Forss (puheenjohtaja), Pentti Honkasalo, seisomassa Reino Tuomi, N iilo Kelosto, Esko Ortekari, Aulis Lehtonen, Heimo Ristikankare ja Unto Tuominen. T U L:n Varsinais-S uom en p iirijä r jestön 50-vuotisjuhlaa vie te ttiin T urun K onserttisalissa ja 50-vuotisjuhlakokous kokoontui Turun suom enkielisen työväeno piston huoneistossa. Tässä kokouksessa o je n n e ttiin V alle Kasken suunn ittelem a p iirijä rje s tö n v iiri O skari Lyytikäiselle, Helvi Kivim äelle, Eino Lehtiselle, Feliks S iltaselle, Aarne Heinoselle, Ensio Laineelle ja Pauli Forssille. V iiri m yönnettiin myös Paavo A itiolle. L äänin u rh eilulautakunnan puheenjohtaja, m aaherra Esko Kulovaara totesi p iirijä rje s tö n 50-vuotisjuhlan jo h d o sta antam assaan tervehdyksessään m m.: M erkittävä osuus urheiluharrastusten ulottam isessa la ajojen jo u kko je n keskuuteen on o llu t ja on edelleen Työväen U rheilu liito n Varsinais-S uom en p iirijä rje s tö llä, jä senseuro illa ja n iiden uutteralla jä s e n is tö llä Y hteiskunnan ja nuorison itsensä kannalta katsoen TU L:n urheiluväen työ on m uodostunut e rittä in hedelm ä llise ksi. P e n k k i u r h e i l i j a TOIMINNAN JOHTAJAN PALSTA T urku-seuran vuosikokous pid e t tiin m aaliskuun 27. päivänä Turun suom enkielisen työväenopiston luentosalissa. P uheenjohtajana oli m etsänhoitaja K aimo Hakanen. K okouksessa käsiteltiin sääntöjen m ukaisesti toim intakertom us ja tiliasiat. P uheenjohtajaksi va littiin edelleen a rkkitehti O lli Kestilä ja varapuheenjo h ta jiksi tohto ri C. J. G ardberg ja eroa pyytäneen p a nkinjohtaja Eero Numerlan tila lle professori Reino S. Leim u. Erovuorossa o lle e t h a llitu k sen jäsenet, kunnallisneuvos Johannes K oikkalainen, ham m aslääkäri H elm i S ilvola-m anérus, toim ittaja A rvo Suom inen sekä hankintapäällikkö Paavo S uom inen v a littiin uudelleen. O pettaja H elm i Lehtonen ei enää halunnut asettua ehdokkaaksi vaan ehdotti tilalleen kanslisti Brita A hlrothia, jo ka v a littiin yksim ielisesti. Lisäksi apulaiskaupunginjohtaja U uti Palaja oli pyytänyt eroa ja hänen tila lle e n v a littiin pankinjohtaja Numerla. K okouksen lopuksi tohto ri G ardberg e sitelm öi Turun keskiaikaisesta asem akaavasta. Jäseniä ja Turkuseuran ystäviä o li salissa viitisenkym m entä. M inun kaupunkini Aurinko sormissani tirkistelen taivaalle monimoottorinen lentokone sormieni välissä tekee untuvaviirua, auton tuulilasista luiskahtanut auringon nuoli viiltää silmiäni, lasten iloinen nauru maauimalasta liikenteen kohinan läpi, laiturikivien lämpö, Aurajoen samean veden pyörteissä kelluva sorsa lokkien nauru. Tuomiokirkon kello lyö aikaa joka valuu lämpöisenä ohitseni, erilaisia ääniä korvissani, helisevä nauru moottoriveneen kannella liukuu ohitseni aurinkoon, uppoudun ääniin jota tämä kaupunkini, virtaava joki tapahtuma minussa kaupungissa kuin alituinen uudestisyntyminen aikaan, nyt tämä hetki minua täynnä kuulun tähän kaikkeen johon kirjoitan itseni Kotiseututyö viettää m erkkivuotta p ar aikaa. K o tiseutu liitto ju h li vuosikokouksensa yhteydessä 20 vuotista olem assaoloaan. Juhlaesitelm än p iti akateem ikko Kustaa V ilkuna ja tilaisuudessa paljastettiin professori Esko A altosen m uotokuva - ko tiseututyön pioneeri sai täten ansaitsem ansa kunnianosoituksen. Tässä yhteydessä lienee syytä m uistuttaa, että professori A altonen oli aikanaan m yös Turku-seuran hallituksen jäsen aina kuolem aansa saakka. Juhlavuosi panee m uistuttam aan niistä kotiseututyön harrastajista, jo tk a ovat vaikuttaneet Turussa ja sen lähim m ässä ym päristössä. M uistetta ko o n vain A. M. T allgrenin uraa uurtavat työt ja se vankasti m aakunnallinen leim a, joka oli hänelle tunnusom ainen. Ja m uistettakoon myös Uno Harvan tu tkija n u ra hänhän oli turku la iste n tuttu ja tutkim uksensa sivusivat mm. Varsinais-Suom en henkistä perinnettä. M yöskään Helsingin Y lio p isto n Varsinaissuom alaisen osakunnan työ ei ole o llut vähä isiä : tu lkoon tässä m ainituksi esim erkiksi, että tämän lehden päätoim itta ja oli 1910-luvulla tämän osakunnan kotiseututoim ikunnassa. Turun Y liopiston Vars.-suom. O sakunta on myös ottanut kotiseututyön erikoisvaalintaan. Unohtaa ei myöskään sovi, että professori Arvo Viljanti loi ju u ri täällä nyt jo koko maan kattavan m aakuntaliittolaitoksen - K otiseutuliittohan kosiskelee ju u ri m aakuntaliittoja jäsenikseen. Luetteloa voisi jatkaa. Tässä nyt on vain m ainittu pari esim erkkiä osoituksena että me täällä tälläkin maan kulm alla olem m e kovasti k o tiseututyön kuvassa mukana ja että m eillä on vanhat perinteet. Turkuseura on toim in u t toista vuosikym mentä ja mm. tämä lehti on osoituksena, ettei sen työ ole turhaa. V ä i n ö M i e t t i n e n Turku-seura on taas kevätretkeillyt. Vuosi toisensa jälkeen seuran retkeilyjaosto kauppias V iljo V anteen jo h d o lla on jä rje stä n yt näitä retkiä, jo illa tänäkin vuonna o li lähes neljäsataa osanottajaa. Täytynee vielä m uistuttaa klaarista föriäijästä. K a skukirja a on vie lä kaupassa saatavana, m utta lienee vain ajan kysym ys ku in ka kauan. K askukirjam m ehan kuuluu jokaisen tu rk u laisen kodin kirja h yllyyn. K irja sta on tehty nyt 3. painos yhteensä kappaletta. R. L.

9 K U N MIEHET OLI RAUTAA n T urun palo vuonna 1827 o li käänteentekevä m erkki- paalu kaupunkim m e purje h d u sm e re n ku lu n histo ria s sa. Palo tu h o si m uutam assa hetkessä m erkittäviä ta lo u d e llis ia ja k u ltu re lle ja arvoja, m utta se oli kaikesta huolim a tta kaupungin talo u selä m ä lle virkistävä vitam iin iru iske. K aupunki ra kennettiin nopeasti uudelleen ja entistä parem m aksi. L u o n n o llisesti aluksi o li vaikeaa, m utta jo seuraavalla vuosikym m enellä ka ikki sujui parem m in luvun to ise lla neljä n n e ksellä koko maan ka u p palaivasto kasvoi ennen n äkem ättöm ällä voim alla. T u r ku, huolim a tta om ista vaikeuksistaan, selvisi kilpailussa hyvin. V uonna 1826 s iis vu o tta ennen paloa T urku o li kuudennella tila lla m aam m e kaupunkien joukossa m ikä li m ita ksi otetaan laivaston vuosikasvu. Täm än jä l keen laivastom m e kasvuvauhti o li yliverta in e n m uihin nähden. T urun laivasto kolm in kerta istu i m ainittuna aikana. S am alla voidaan todeta, että laivat suurenivat, s illä tu o kolm in ke rta istu m in e n m erkitsi kaupunkim m e laivaston to nnim äärän kuusinkertaistum ista. Kaiken kaikkiaan vain p o rila is e t ja p ietarsaarelaiset laivat o liva t tu rk u la is ia suurem pia, m utta täm ä jo h tu i kaupunkien satam atilanteesta saaristoinen T urun väylä ei su o sin u t jä ttilä is m ä is iä purjealuksia. iim e vuosisadan katkaisi vielä K rim in sota, m utta se V m e rkitsi Suom en ja sam alla T urun purjehdusm erenk u lu lle vain hyvän talo u d e llisen suuntauksen ja tku m ista, sillä esim. sotam ies m arssii vatsallaan. K aikenlaista tavaraa ta rvittiin. Laivastom m e kasvoi tasaisesti vuoteen koki pienen lam akauden, m utta lu vulla se o li jälle e n täysissä voim issa. On huom attava, että jo 1870-luvulta a lkoivat höyrylaivat näytellä m erkittäväm pää osaa m yös turkulaislaivastossa. V uonna 1870 tä kä lä ise t v a ru sta ja t om istivat 30 p arkkia tai fre g a ttia, yhden p rikin sekä kahdeksan höyrylaivaa, yhteensä re kiste rito n n ia. Y hdeksän vuotta m yöhem m in tä ä llä o li 28 p arkkia ta i fregattia, neljä kuunaria, m utta nyt jo 16 höyrylaivaa. Täm ä o soittaa m iten purjela ivakausi oli h ilja lle e n kallistum assa ehtooseen, kun taas orastava höyrylaivakanta oli tekn iika n vuosisadan alku soitto a. R autaisten m iesten aikakausi oli päättym ässä. V iim einen varsinainen purje la iva turku la iste n varu sta jie n nim issä p u rje h ti vuonna urun su u rin laivaveistäm ö o li kuvattuna aikana ns. T vanha laivavarvi. T urussa rakennettiin 1800-luvulla kym m enittäin alu ksia sekä om aan että vieraiden käyttöön. H uom attava o sta ia oli V enäjän valtio, jo ka esim sai T urun te la kalta 15 kanuunasluuppia I. tykkivenettä. Palo ei o llu t haita n n u t laivanrakennustoim inta a. V uonna palon jälkeisenä vuonna - kunnostettiin vanhalla v a rv illa fre g a tit Fröja, Dygden ja H oppet tu r kulaisten varu sta jie n laskuun. V arvin om ista ja t olivat etupäässä tu rk u la is ia liikem ie h iä, jo tk a itsekin toim ivat la ivanvarustajina. L isäksi varvi itse o sa llistu i useaan laivaan, m utta koska se o li eräänlainen varustajien osuuskunta, se toim i kuin yksityisten osakkaiden takuum iehenä. V a kuutu sla ito s e i tu o llo in v ie lä pelannut ja usein laiva jä i jo n n e kin saariston kareille. O li siis hyvä, että o suudet o liv a t pie n iä ja useam m alla h enkilöllä. Y ksityisten osakkaiden ta p p io jä i näin k o h tu u lliseksi. V anha laivavarvi koki jo 1800-luvulla huolim atta m aam m e m etsärikkauksista m erkillise n koettelem uksen: lä h iseudulta ei enää ta h to n u t löytyä tarpeeksi jä - m eitä tukkeja, että ne kelpaisivat suuren fre g a tin rakentam iseen. E sim erkiksi vuonna 1869, jo llo in a lo ite ttiin h ö yryfre g a tti R urikin rakentam inen, h a n kittiin tarvittava R I S T O L A I N E puutavara Tam m isaaresta. M ainitaanpa, että m astopuita tu o tiin m yös sisäm aasta K euruulta, Ruovedeltä ja V irro ilta. T u k it u ite ttiin T am pereelle ja sie ltä edelleen P yhäjärveä p itk in N okian kosken niskaan, m utta siitä m aitse K arkkuun ja edelleen Turkuun. Laivanrakennusto im in ta ansaitsee lähem m än ta rk a s telun toisessa yhteydessä. ä lkip o lville on säilynyt useitakin kertom uksia sanka purjelaivakaudesta. M e rkillisiä olivat niiden Jrillisesta purjehdukset, vielä m erkillisem piä ja rohkeam pia kuin me nyt voim m e aavistaakaan. M ie h istö llä o li niu kka s i vistystaso, taikausko re h o itti, sosiaalinen turvallisuus o li alkeellista - ka ikki täm ä höysti m erim iehen jo k a päiväistä eläm ää. Rikkaam paa ja eläm änm yönteisem - pää se oli sille, jo ka ei vaivojaan valite llu t. Toki on säilynyt p a ljo n kin s e ikkailu ja kerrottavaksi, m utta m ainittakoon lopuksi tu rk u la is p rik i Ja kobin seikkailu t Am urin-m aassa. A lus o li aikarahdattu V enäläis- A m erikkala iselle K o m ppanialle ja se k u lje tti mm. ruokaa V ladivostokiin, jossa tuona aikana o li n. v iitise n kym m entä asukasta. P riki lähti T urusta to ukokuun v iim eisenä Kap H orn k ie rre ttiin pahaan aikaan syyskuussa ja laiva saapui V alparaisoon vahin g o ittu m a tto mana m arraskuussa. V ladivostokiin tu ltiin aluksen poikettua m onissa m uissa satam issa huhtikuussa K oettelem ukset olivat o lle e t ankarat. N iinpä kapteeni C hristian Feilcke k irjo itta a to ukokuussa 1862 V ladivostokista, m iten m atkan aikana mm. koko kansirakennelma pelastusveneineen, köysistöineen oli h u uhtoutunut m ereen ja peräsin o li vahingoittunut. A lus onnistu ttiin kaikesta huolim atta keinottelem aan ja p a nilaiseen Hadokate-salm een, jossa o li venäläisen laivaston talvim ajapaikka. Kun alus tu li p e rille vo itiin vain todeta, että suuri osa laivan jauhola stista o li vettynyt. T oukokuun 21 päivänä Jakob lip u i V ladivostokin tokasta m erelle ja saapui Shanghain satam aan heinäkuussa. A lu s haki itselleen sopivaa lastia Eurooppaan paluuta varten ja sa ikin sen K antonin läheltä W ham poasta. S iellä o li tu l va tappanut henkeä ja kun laivaa lastattiin satamassa, ruum iita ke llu i laivan ym pärillä. V ihdoin 1862 m arraskuussa kapteeni sai paluum atkaa varten lastin s okeria Jaavasta m ääräpaikkana Falm outh E nglannissa. Paluum atka su ju ikin sitten p aljon nopeam m in, sillä jo m aaliskuun 21. päivänä 1863 laiva heitti ankkurinsa Falmouthin redille. Lasti p u re ttiin nopeasti ja paluu P ietariin v o itiin alkaa. ysyvänä m uistona tuosta m aailm an ym p ä rip u rje h d u k Psesta olivat ne kokoelm at, jo tka kapteeni to i m ukanaan ja luovutti T urun kym naasin m useoon. T U R U N Y L E IS K A A V A N... J a tk o a sivu lta 3. saa joka in e n tontin o m ista ja vihjeen m aansa tu le vasta arvosta. Jos se on viheralueella, to n tin om istaja kiroaa, jo s kerrostaloalueella, hän nauraa. Y h teiskunta on tä llö in suorastaan sanonut hänelle, että älä myy m aatasi vielä, odota 20 vuotta, niin saat s iitä kym m enkertaisen hinnan. Täm äkin kysymys o lis i ratkaistava jo te n k in. iinä onkin nyky-yhteiskuntam m e pahim pia ratkaisuaan odottavia pulm ia. M eidän on pakko yksissä S tuum in etsiä ja löytää keinoja tähänkin. Tarinaa menneen ajan turkulaisista E dvin Lairo ja koko muu "vanhap o ikasakki, johon kuuluivat N iilo Näsänen, Paavo Nurm i ja eräitä m uita sekä lisäksi ukkom iehet Frans Nurm i eli Ä ffä ja V ihtori Saari, oli o llu t iltaa viettäm ässä M arjaniem en ulkoravintolassa. A ika oli kulunut hyvin leppoisasti ja vasta auringon jo kotvan aikaa valaistessa suloista kesäaam ua a joivat poja t kahdella autolla hilja ista vauhtia kaupunkiin päin. Lähestyessään R uissalon s iltaa Lairon autossa olevat huom asivat, että edessäpäin kulki kuusi tai seitsem än huligaanilta näyttävää nuorta m iestä yhdessä rivissä täyttäen koko tien leveyden. Lairo antoi useita äänim erkkejä, m utta rivi pysyi tiiviin ä ja suljettuna. Yhtäkkiä kehitti Lairo täyden vauhdin ja m elkein hipaisten m uutam aa miestä ajoim m e joukon lävitse ja pysähdyim m e jonkun matkan päässä siltavahdin asunnon edustalle tien s i vuun. Takaapäin saapui paikalle myös toinen auto, jota ohjasi Äffä. Kokoonnuim m e koko sakki odotte le maan tie n sulkijo ita, jo tka saapuivat jo n kin verran nolon näköisinä, kun vastaanottajia oli niin monta. Kysyessämme syytä tapahtuneeseen alkoivat poja t vähän v irn u illa ja kävivät jo röyhkeiksikin, kun löysivät pyöreän koivuhalon käsiinsä tien ohessa olevasta pinosta. M utta sie l tä löytyi myös halko m eillekin. Vähän aikaa siinä jo heilu te ltiin aseitam m e kum m ankin puolen, kunnes Ä ffä sattui kalauttam aan yhtä naapuria päähän aika navakasti. Mies oikeni tien oheen pitkälleen, m utta alkoi kuitenkin toisten avulla vähän erin päästä to lpilleen. Naapureilta loppui hyökkäyshalu siihen, ja kun olim m e sanallisesti vähän aikaa opettaneet p o jille tieku lttu u rin alkeita, lähdim m e taas ajelem aan Turkua ja sänkyä kohden. Seuraavana iltapäivänä o li m inulla asiaa a utohalliin, missä Äffä toim i työnjohtajana. Hän kertoi aam ulla olleensa pahassa pulassa, kun eräs m onttööreistä ei o llu t tu llu t töihin. M ies saapui kuitenkin päivällistunnin päätyttyä ja Ä ffä kysyi syytä poissaoloon näin kiireisenä työaikana. M ies sanoi joutuneensa yöllä jo ssakin Ruissalossa päin otteluun jo itte n k in tuntem attom ien kanssa. Päähän oli tu llu t aikam oinen myhkyrä, niin e ttei pyöreätä hattua saanut m illään sopim aan neliskulm aiseen päähän. Ja särkenyt pää oli koko aam upäivänkin vallan tavattom asti, m utta nyt se sentään alkaa olla pian entisellään s e litti kaveri. Ä ffä ei ujouttaan saanut kerrottua, m ikä osuus hänellä o li o llu t tapahtuneeseen. L auri Rautala, hyvälahjainen näyt- telijä, jo k a kuoli hyvin nuorena, toim i W egeliuksen rohdoskaupan Ison H äm eenkadun m yym älän hoita ja n a jo n kin aikaa. S iellä hänellä o li apulaisena eräs ruotsinkielinen tu r- kulaistyttö, jo ka o li hyvä m yyjä ja m uutenkin h o iti tehtävänsä kunnollisesti. M utta sellainen paha tapa tai vika hänellä oli, ettei ju u ri vähällä ottanut m itään vahinkoa tai syytä niskoilleen, vaan o li aina valm is selittäm ään, että int va de ja g bara". Kerran Rautalan a am iaistunniltaan liikkeeseen tullessa seisoi tyttö korkeiden siivousportaiden ylim m ällä askelm alla hyllyä järjestelem ässä. Hänen ju u ri kurkottuessaan nostamaan raskasta lasipurnukkaa katkesi puitten väliköysi ja tyttö putosi perm annolle onneksi ja la t edellä ja purnukka tietysti sirpaleiksi. M utta vielä ilm alennon kestäessä tyttö löi kädet yhteen ja huusi kovalla äänellä: int va de jag b ara. oskus va ih e illa olin Jeräänä alkukesänä kolm isen v iik koa "v itja p o ik a n a " m aam ittari-insinööri Selim M äkelän ollessa lohkom assa Venäjän kartanon m aita jo s sakin Ypäjän perukoilla. Kolm e neljä m iestä p aikkakuntalaisista o li raja lin jo la aukaisem assa. T öitä tehtiin koko päivä eväitten varassa, m utta illan lähetessä insinööriä ja minua o li odottam assa kom ia p äivällisateria asianom aisen lohkotilan saajan järjestäm änä pitoruokineen ja -ju o mineen. K errankin istuim m e kahden kauniissa sireenim ajassa syöm ässä emännän kantaessa h e rkkuja herkkujen perään ja m akeata sahtia välillä. Käkikin taisi vielä kukkua jo s sain lähistöllä. Y ltäkylläisenä ja uupuneena syönnin jälkeen puhkesi insinööri sanoiksi: "O i jo s aina saisi m aailm assa elää sireenien tuoksuessa ja lintujen laulaessa paikassa, m issä puhelim et eivät soisi eivätkä vekselit lanke a isi? " pettaja M atti Pesola oli kom ea Ohuum orintajuinen mies, jo ka koulutoim iensa lisäksi ehti puuhailla henki- ja palovakuutusten parissa sekä m onissa m uissakin hommissa. Ensim m äisen m aailm ansodan aikoihin oli ravintoloissa ja m uissa ravitsem usliikkeissä ainainen pula elintarvikkeista eikä ruokapaikoissa yleensä kyetty vastaanottam aan tilapäisiä ruokavieraita. M atti Pesola tu lla touhusi kerran A ino Sim ulan ruokatarjoiluun H um alistonkadun 11. Täpötäyteen ta rjo ilu s a liin astuttuaan kysyi: V ieläkö täällä vastaanotetaan uusia syöpäläisiä?" -r-r-r T ila u kset sekä oso itte e n m uutos- ja m uut ja k e lu a koskevat asiat hoitaa levikkip ä ä l- lik k ö N iilo P i h l a n t o, Y lio p isto n i 21 B, puh A lla ärenden, som g ä lle r prenum ererande, a dressändrin g a r sam t u tdelningen, skötes av d is trib u tio n s c h e f N iilo P ihia n to, U niversitetsg. 21 B, tel TURKU-SEURA ÅB0-SAMFUNDET r.y. T o im in n a n jo h ta ja V e rk s a m h e ts le d a re R isto Laine L. Rantak. - V. S trandg. 13 klo Puh. - tel S v e n s k s p rå k ig s e k r e te ra re R u o ts in k ie lin e n sih te e ri C arl Jacob G ardberg, Turevägen - T u u rin tie 3 A, te l. - puh P o s tisiirto tili P o s tg iro T u L iity jä s e n e k s i T u rk u -s e u ra a n J ä s e n ille S u o m e n T u rk u ilm ais ek si B liv m e d le m i Ä b o -s a m fu n d e t Å b o, v å r sta d g ratis.

10 S toim ittaja E IN O L E H T I N E N E IN A R I V E H M A S : Kalastajat. osialid e m o kra a ttisen kevätju lkaisun Punanen V iesti ensim m äinen num ero ilm estyi v S osialistisen A ika ka u sle h d e n ju lkaisem a na ja helsin kilä isessä työväen k irja painossa painettuna. Seuraavana vuonna Punanen V iesti pain e ttiin T urussa S o sia listin K irja p a in o -o suuskunnan kirja p a in o ssa ja S osia listilehden julka ise m a n a. Tästä num e rosta alkaen P unasesta V iestistä tu li tu rkula in e n kevätjulkaisu, jo n ka viim e in e n num ero ilm estyi v Y hteensä ju lk a is tiin viis ito is ta num e roa, s illä v o li välivuosi. lku vu o sin a ei m a inittu julkaisun A toim ittajan nimeä. V ja v to im itta ja n a o li Jussi Raitio, v K a lle Tähtelä, v Edwin W a hlsten sekä v E. J. K o tira n ta ja v E. O. K otiranta, joista viim e ksi m ain ittu n im i on oikea. J- k irja in lienee tu llu t m ukaan syystä, että to im itta ja K otirannasta käytettiin p u huttelunim eä Jukka, vaikka hänen ristim änim ensä olivat Eino Otto. Punasen V iestin avustajina olivat lukuisat m aam m e työväenliikkeessä aktiivisesti toim in e e t h enkilöt, jo is ta m ainittakoon Ju liu s A ilio, W illy Borg, Evert Eloranta, Lyyli Eronen, Eero H aapalainen, V äinö H akkila, Seth H eikkilä, A nton H uotari, V äinö Hupli, V äinö Jokinen, J. K. Kari, J. W. Keto, O. W. Kuusinen, Ivar Lassy, K onrad Lehtim äki, A ino Lehtokoski, Lauri Letonm äki, H ilja Liin a m aa- Pärssinen, Em il Lindahl, Ludvig Lindström, Y rjö M äkelin, Severi N uorm aa, Santeri N uorteva, Aarne O rjatsalo, M atti P aasivuori, Irm ari R antam ala, Jussi Raitio, A atto S i ren, Y rjö S irola, Taavi T ainio, Väinö Tanner, N. R. af U rsin, K aarlo Uskela, V äinö V u o lijo ki, H ella V u o lijo ki ja H eikki V ä lisalm i. Lisäksi ju l kaistiin suom ennoksina ulkom aisten k irja ilija in k irjo itu k s ia tai katkelm ia heidän teoksistaan. P unasen V iestin kuvitus oli joka n u m e ro s s a runsas. V kansile h ti o li turkula isen ta ite ilija Edvin Lydénin käsialaa. M ies seisoo m aap allon päällä kädessään suurik o k o i nen punainen lippu, jo ta kohti käd e t o jentautuvat kuvan alareunassa. S isäsivulla nim im erkki "T e ik a ri k irjo itti kansikuvasta m m.: K ylläpä o li ta ite ilija n m ie likuvitu s leim unnut ja aivot jyskyttä n e e t ennen kuin sem m oinen o li syntynyt. M iten p a ljo se puhui, se kuva. Koko ihm iskunnan parhaallaan elettävä h isto ria siinä o li koottuna käm m enen kokoseen alaan. Ja niin tarkasti kerrottuna ka ik k i. Mutta kuva on nykyaikainen, se ei ennusta m itään. Enkä m inäkään. M itähän sinä P. V iestin lukija, näet siitä kuvasta? O tahan ja tarkasta, onko siinä ta i detta vai e ikö o le Edvin Lydénin lisäksi Punasen V iestin k u vitta jin a olivat mm. Ilona Lehtonen, M auri M oilanen, R agnar U ngern, O la F ogelberg, Jalm a ri Syvänne ja Ilm ari K aijala, jo lta mm. v julkaisuun o li tila ttu e rikoisp iirro ksia, jo id e n aiheet olivat "H e vonen, Ihm inen, "K a d u n la k a is i jo ita T urussa, A ju ri lukem assa Sosia listia, "V a a tte ita ripustam assa" ja K uvastim essa. S am assa num erossa ju lk a is tiin vastaukset kiertokyselyyn "T a id e ja työväestö. Kysely o li lähetetty 80: Ile m aam m e ta ite ilija lle, m utta vastauksen lähettivät ainoastaan Y rjö Forsen, Iivari Kaukoranta, Edvin Lydén, John M u n ste rh je lm, Y rjö O llila, A lfred R uotsalainen, Santeri S alokivi, Uuno Soldan, R agnar U ngern ja Einari Vehm as, jo id e n jokaisen töistä ju lk a is tiin valokuvia. Eräs ta i te ilija, jo n k a nim eä ei m ainita, kävi noutam assa pois ju lk a is u lle lähettämänsä vastauksen ilm oittaen "T e ym m ärrätte m ikä tähän on syynä. T a ite ilija in vastattavaksi esite ttiin seuraavat neljä kysym ystä: 1) O letteko m illoinkaan ta rkotta n u t jo ta kin teostanne erikoisesti työväelle, työväestön nautittavaksi? 2) O nko m ielestänne työväestöllä, kansan enem m istöllä, oikeus vaatia itselleen sellaista taidetta, jo ka vastaa sen aatem aailm aa? 3) M itenkä uskotte suuret jo u k o t saatavan ym m ärtäm ään ta id e tta ja nauttim aan siitä? 4) O letteko m ielestänne uhrannut jo ta kin taiteenne viehätyksestä, jo s ne aiheensa puolesta ovat työväelle m iele nkiintoisem pia kuin vallassaolevalle luokalle? R a joitettu tila ei suo m ahdollisuutta ju lka ista vastauksia kaikkiin neljään kysym ykseen. Ensim m äiseen kysym ykseen vastaukset olivat seuraavat: YRJÖ FORSEN: H artain haluni on o llu t suunnata ta ite e llin e n työskentelyni kokonaan työväestöä, to vereitani varten, vaan ta lo u d e lliset olo n i eivät o le suoneet m inun p a l joakaan kiin n ittä ä aikaani siihen, m uutam ia harvoja teoksia olen saanut syntym ään sitä s ilm ä llä p itä e n. (Vastaus päivätty R aunistulassa ). SANTERI SALO K IV I: A urinko, jo ka ylevässä loistossaan herättää luomakunnan, kohoo valtavassa hehkussaan m erten, m etsien takaa, värittää luonnon lukem a tto m illa vivahduksilla, va lo illa ja va rjo illa, herättää sam alla m yöskin ta ite ilija n. Tämän näkem yksen painostam ana syntyy teos, ilosta eläm ään. Tunne ja persoonallinen näkem ys on ainoa m itä taid e sisältää ja ta ite ilija tavoitte le e. JOHN M UNSTERHJELM : Kyllä m inun teokseni ovat valm istetut kaikkia varten, ja koska ne ovat natura listisia, pitäisi jokaisen ym m ärtää m itä n iillä on ta rk o ite ttu. ED V IN LY D ÉN : En ole koskaan m aalannut m iellyttääkseni sitä tai tätä yhteiskuntaluokkaa, sillä olen sitä m ieltä, että maalaus, ollakseen taiteen kanssa tekem isissä, on ta i te ilija n etu ja pyytäm ätön havaitsem inen. M iellyttäm isen tarkotuksessa tehty taid e on keinotekoista ja itserakasta. Se on kuin viim eiseen m uotiin (-ism iin) pukeutunut ravintolatyttö s illä ei ole m uuta sanottavaa. P roletääriaiheiset m aalaukseni eivät ole syntyneet m illään e riko i sella tarkotuksella. Olen saanut pitää ne itse, sillä ne eivät ole m iellyttäneet ketään. RAGNAR UNGERN: "E nsim m äinen vastaus on oleva kielteinen, lukuunottam atta tila u stö itä en ole koskaan ta rkoitta n u t m itään teosta e rikoisesti työväestölle yhtä vähän kuin jo lle k in m uulle kansaluokalle. UUNO SO LDAN: Lähetän tässä valokuvan m aalaam astani taulusta nim eltä P yykinpesijöitä". En ole tilaisuudessa saam aan m uista työväen aiheisista ta uluistani valokuvia. A ihe on Loim aalta ja esittää pyykkäreitä työssään joen rannalla, to i nen m u ijista on ahkerassa työssään, toinen e tualalla oleva on hetkeksi suorista u tu n u t kum arasta asennostaan ja katselee kaukaisuuteen, ajatellen ehkä eläm än h uolia ja m urheita. A iheen sain sattum alta kulkiessani etsim ässä a iheita." IIVARI KAUKORANTA: "E n tiedä olenko erikoisesti tarkottanut teoksiani työväelle, m utta olen aina h alunnut aiheeni ym päristöstäni sekä todellisesta eläm ästä ja työstä, kuten esim erkiksi tauluni "E lopello lla. Sen tapaiset aiheet m inua m uutam a vuosi takaperin kovin innostuttivat, jo s m aalasin maisemaa, niin kyllä useim m iten tahdoin saada siihen liikettä sovittam alla joku akka tai p oika touhuam aan. S A N T E R I S A L O K IV I: Saunassa". EINARI VEHMAS: "M itä itseeni tulee, olen verraten harvoin valin nut teosteni aiheet kansan eläm ästä. Suotavaa olisi, että m onet ta ite i lijoistam m e koettaisivat ta rjo ta työväelle heille sopivaa ta id e tta s ilti tekem ättä m yönnytyksiä kehittym ättöm än yleisön m aulle tahi tinkim ättä m itään persoonallisesta näkem yksestään. T yöläisaiheisissa m aalauksissa ei saa olla agitatsioonia. Se on hyvälle taiteelle vierasta. Sitä ei m yöskään työväellä ole oikeus ta i teelta vaatia. Jos näin kävisi, saisim m e piankin nähdä, että köyhälistön taid e m uuttuisi ennen pitkää kertovista aiheista a atteelliseksi ja taiteesta olisi tehty agitatsioonin välikappale. T ä lla isilla te o ksilla ei ole pysyvää esteettistä arvoa. YRJÖ O LLILA : "T a u lu a maalatessaan ei ta ite ilija ajattele kuka siitä tulee nauttim aan, ei maalaa e rikoiselle kansanluokalle, työväestölle tai porvareille, vaan kaikille, joilla on avoin sielu m aalauksista nauttiakseen. M aalauksen kirja llin e n tai yhteiskunnallinen aihe on sivuseikka. Se ei tavallisesti työhön innostuta, vaan luonnossa ja ihm isissä jonain vissinä hetkenä ja vissillä tavalla ilm enevät värit, viivat, valovaikutukset ja m uodot, jo tk a ta ite ilija s ta näyttävät kauniilta, m itä hän koettaa esittää. ALFRED RUOTSALAINEN: "A l laoleva kuva on vesivärim aalauksesta otettu ja nim itän sitä "Luom akunnan herra". Kovan kallionkin täytyy työm iehen järjen ja vahvojen käsivarsien voim asta m urtua ja m uovautua säännöllisiksi rakennuskiviksi. Nojaten m oukariinsa työm ies katselee kaukaisuuteen aurinkoisten p ilvien takana taivaalla leijaillessa. Tämä aihe kehittyi katsellessani kerran kivityöm iehiä. Turkulaiskaskuja Kaarinan kunnan kunnansihteerinä toim i 1920-luvulla Eem eli M elakoski, jo n ka p oika E ero M elakoski o li o p p ilaana T urun klassillisessa lyseossa. Kun Eero o li poissa ko u lu sta isä lähetti p ojan m ukana o p e tta ja lle seuraavan "to d is tu k s e n ": Eero E. Eemeli ham m as sä rki kun peeveli T urvoksis o li koko poski todista a Eem eli M elakoski. T urun kaupungin p alolautakunta teki vierailum atkan V ästeroosiin s i käläisen palokunnan kutsusta. Laivam atkalla turku la in e n p alokersantti A lb in Karlsson m ainitsi palo korp ra a - li (m yöhem m in palokersantti) Kauko Lehdolle: Mää katson ain kello kun otan ryypyn, ettei tul liia ks juavuksi. Kauko Lehto: O nk sun kellos pysähtyny? T urun kaupunginhallitu ksen talousarviokokouksessa H otelli T urun ravintolan eriössä kaupungin h a llitu k sen jäsen, hovioikeudenneuvos Nils Berg kaatoi vahingossa v irvoitu sju o m apullon, jo sta juom a valui pöydällä o lle isiin p apereihin ja hänen vaatteilleen. Berg kääntyi ta rjo ilija n puoleen ja lausui: Saisinko vähän apua, kun menee housuihin. Turussa vie te ttiin v m arraskuussa Leningrad-päivää. Turun kaupunki ta rjo si illa llis e t T urun lin nassa. K a upunginha llitu ksen jäsen, to im itta ja Eino Lehtinen ja kaupungin tiedotussihteeri T a rja Flem m ing istuivat kahvipöydässä vierekkäin. V ieraitten poistuessa ja rouva Elli O re llin sivuuttaessa Lehtisen ja Flem m ingin, hän huom autti Lehtiselle: O leks jo u tu n u lapsenpiiaks? Turun kaupunginhallitu ksen kokouksessa keskusteltiin kaupungin edustajien valitsem isesta satam a- jä ä n särkijä Iso-P ukin lu o vutu stila i suuteen Ab. Å severkenin tela kalla R uotsissa. Jo ku huom autti, että edustajien valinta olisi ehkä s iirre t tävä v iik o lla kaupunginhallitu ksen seuraavaan kokoukseen. A pul.kaupungin joht. A hti N äykki: S illo in alkaa o lla kiirettä, jo lle i ole kapsäkki m ukana, koska on lä h dettävä m atkalle vielä sam ana iltana. K a u punginhallitu ksen jäsen Eino Lehtinen: T ullaan joka in e n kokoukseen m atkalaukku m ukana siltä varalta että sattuisi olem aan hyvä tuuri. (T urku-seuran kaskukokoelm asta)

11 Varsinais-Suomen saaristo Se arkip e la a g i, jo ta kutsutaan V arsinais-s uom en saaristoksi, s i ja itse e sillä kolm io n m u o to ise lla a lueella, jo n ka e teläraja kulkee Hangon niem estä U tön saareen. A lueen länsira ja n a on Kihdin a u kko ja sen p o h jo isin kolkka ulottuu kappaleen m atkaa Uud enka u p u n g in pohjo ispuole lle. S aariston luonto isia olosuhteita on m yös m onissa m antereen ra nnikkokunnissa. T a lo u d e llis e l ta ja k u lttu u riselta kannalta on m eidän näin olle n pidettävä m yös rannikon taajam ia ja kaupunkeja saaristoalueeseen kuuluvina. S aariston liikenneyhte yksillä on usein ku lku re ittin sä to i nen pääte p iste näissä ta a ja m issa ja sie llä olevista liikkeistä saaristo n a sukkaat ostavat tä r keim m ät tavaransa ja sinne he kauppaavat om at tuotteensa: nämä m ainitta koon vain niinä e sim erkkeinä, jo tk a kytkevät saaristo n ja ta a ja m a t toisiinsa. Kun v iik in g it noin vuosituhat s itten tekivät idänm atkojaan tämän alueen kautta, lienee koko käsiteltävänä oleva alue o llu t asum aton. V iikin kire tkie n pääsyynä on p idettävä S kandinavian ylika n soitu sta ja sen vuoksi on luonnollista, että lännestä saapuvat m uukalaiset ase ttu i vat tyhjään saaristoon, ennen ka ikkea kauppateiden varsille. Täm ä tapahtui tuskin pelkästään m aanviljelyn ja kalastuksen vuoksi, vaan vähintään yhtä m erkittävä syy o li kaupanteon m ahdollisuus m antereen suom alaisen väestön kanssa. Sam aan aikaan asettui m yös suom alaista väestöä lähinnä m annerta o le ville saarille. Luultavasti tässäkin SUOM EN TURULLE metsänhoitaja C A R L L I N D B E R G Saaristomme kansa on kautta aikojen ottanut merestä särpimensä. Kuvassa nuotanvetäjiä Paraisten saaristossa. tapauksessa perim m äisenä syynä o li hyvien kauppayhteyksien saavuttam inen. V iikinkiajan ja S vea-kuninkaitten ristire tkie n m uodossa tekem än S uomen valloituksen jälkeen o liv a t ensin tanskalaiset ja m yöhem m in hansat n iitä, jo tk a käyttivät saariston vesiteitä m a tkoillaan Rääveliin, Novg o ro d iin ja Laatokan alueelle. M uukalaisten ja m antereen asukkaiden kaupankäynnin v ä littä jin ä o li saariston u udisasukkaille varm asti tärkeä m erkitys tuona aikana. Kun kaupankäynti sitten vähitellen mm. lainsäädännön keinoin keskite ttiin kaupungeille, m enettivät saariston asukkaat to im eentulonsa tavaranvä littä jin ä ja seurauksena oli, että syntyi se talousm uoto, jo ka vie lä tänään on suurim m assa osassa saaristoa ja jo ka on sekoitus m aanviljelyksestä, karjanhoidosta ja kalastuksesta. M ikä li sivuutetaan tilapäiset sotien ja kulkutautien aiheuttam at keskeytykset, voim m e m anttaam uetteloiden sekä kirko n kirjo je n perusteella sanoa, että saariston asukasluku lisääntyi jatkuvasti aina tämän vuosisadan alkuun saakka. M ainitsen esim erkkinä P araisten kohdalta, että sie llä vuonna 1634 oli asukasta ja vuonna asukasta. V uonna 1835 asukasluku o li henkilöä ja vuonna Se että saaristo 1800-luvulla saatto i e lättää niin suuren joukon asukkaita, jo h tu i ennen kaikkea v ilkkaasta m erenkulusta, jo ta saariston väestö h a rjo itti. Saaristom m e a lukset purje h tivat paitsi Itäm erellä m yös P ohjanm erellä ja A tla n tilla sekä Välim eren alueella. Täm ä purje h d u sto im in ta saavutti huippunsa vuosisadan puolivälissä ja kuoli vähite lle n m enettäen kokonaan m erkityksensä 1900-luvun alussa, jo llo in rautarakenteiset alukset ja höyrykoneet tekivät purjehduksen kannattam attom aksi. A ikaisem m in niin vilkas kauppa ja m erenkulku tärkeim pänä vie n tita varanaan suolasilakka Venäjälle, V i roon ja Tukholm aan lakkasi sotien aikana. Toisena syynä oli suuressa m äärin kaupunkilaisten m uuttuneet ruokailutottum ukset. V ielä niin m yöhään kuin 1950-luvulla harjoitettiin purjehdusta kuljettam alla p olttopuita saaristosta taajam iin, m utta nyt on siirtym inen öljyläm m itykseen katkaissut polttopuukaupa n. Saaristosta kotoisin olevat alukset, jo tk a vielä ovat liikenteessä, ovat huonosti kannattavia. E dellä kuvattu kehitys sekä saaristokalastuksen jatkuvasti vähenevä m erkitys on saanut aikaan, että aikaisem m an nousevan väestökehityksen m uuttum inen vuosisadan vaihteen jälkeen laskevaksi on om inaista ju u ri saaristoalueelle. S aaristoalueen väkiluku Varsinaisen saaristoalueen vä kiluku on näet viim eisen 18 vuoden aikana vähentynyt noin kolm anneksella. J ä lje llä olevan asujaim iston ikärakenteen havaitaan epänorm aalilla tavalla jakaantuneen eri ikäryhm ien kesken. Vanhem m at ikäluokat ovat suhteellisesti hyvin suuret, kun sen sijaan perheitä m uodostavat ikäluokat, so vuotiaat, p uuttuvat m iltei kokonaan. Saaristo on, m ikäli asian haluaa ilm aista h ie man to isin, vielä ylikansoitettu, kun otetaan huomioon sen nykyiset edellytykset. N uorten on pakko m uuttaa pois saadakseen toim eentulon, joka takaa sellaisen elintason, m inkä aikam m e ihm inen itselleen vaatii. Vanhukset, jo id e n on vaikeata muuttaa itseään, saavat tin k iä vaatim uksistaan ja h ankkia edelleen toim eentulonsa vanhalta kotiseudultaan. Kun vanhukset luonnon sanelem an järje styksen m ukaan jättävät meidät, ei o le odotettavissa, että nuorem pi s u kupolvi täyttäisi syntyvän tyhjiön, paitsi siinä tapauksessa, että jotkin uudet tu lo lä h te e t aiheuttavat muutoksen parem paan. Ei o le kuitenkaan syytä uskoa, e t tä ainoastaan toim e e n tu lo m a h d o llisuudet m ääräävät väestön suuruuden. Vähentynyt väkiluku m erkitsee jä lje lle jä ä n e ille huonom pia palveluksia. K ouluja lakkautetaan, m yym älät korvataan m yym äläautoilla tai lakkautetaan, liikenne tulee kannattam attom aksi ja linja-auto- sekä laivaliikennettä vähennetään, postin hoito käy hankalaksi, teiden yllä p ito ja puhelin- ja sähkökustannukset tulevat perhettä kohti aina k a lliim m iksi. Luetteloa voisi jatkaa. Jä lje lle jääneet asukkaat ulkokylissä ja eriste tyillä saarilla m uuttavat pois, koska he eivät enää viih d y sie llä ja koska palvelutaso on huono, va ikkakin he taloudellisesti selviytyisivätkin. M yös turvattom uus, jo ta eristetty ihm inen tuntee, pelko sairauksista ja onnettom uuksista jne. lisäävät saariston autioitum ista. Jos ihm iselle kaupungissa sattuu tapatu r ma, häntä autetaan heti, m utta saaristossa tällainen onnettom uus voi m erkitä eristetyn saaren asukkaalle jo p a nälkä- ja paleltum iskuolem aa. Saaristo tyhjenee H aluam atta m illään tavalla m ustam aalata" a sioita uskallan ennustaa, että, m ikäli kehitys saa jatkua entisellään, lähim m ässä tulevaisuudessa m onet e ristetyt saaret ja syrjässä sijaitsevat kylät tulevat m enettämään vakituiset asukkaansa. On sekä saariston om ien asukkaiden että yhteiskunnan tehtävä pysäyttää tämä kielteinen kehitys ja yrittää löytää uusia toim eentulolähteitä saarim aailm an asukkaille. Väestökadon estäm iseksi on ehdotettu perustettavaksi te ollisuuslaitoksia, lähinnä pienteollisuutta saaristoon. Kukaan ei toki voikaan kieltää etteikö teollistam inen toisi m ukanaan huom attavia etuja kyseisille kunnille. M utta parin viim e vuosikym m enen aikana kehitys on valitettavasti kulkenut a i van päinvastaiseen suuntaan. Vilkas m erenkulku on täysin hävinnyt. Sehän antoi huom attavalle väestöryhm älle työm ahdollisuuksia talvisesonkina, ja useissa tapauksissa koko vuoden ym päri. Nämä työllistäm ism ahdollisuudet katosivat puulaivojen mukana. M utta saaristossa on aikaisem m in o llu t joukko m uitakin elinkeinohaaroja, jo tk a ovat käyttäneet hyväkseen saariston om ia raaka-ainevaroja. M ieleen tulevat ne lukem attom at m e ije rit ja sahalaitokset, jo ita usein toim i jo p a 3-4 saman kunnan alueella. Myös tiilite h ta ita o li lukuisia. Tehtaiden raaka-ainetta, h iekkaa ja savea on saaristossa paljon. Kehitys on kuitenkin osoittanut, että täm ä pienteollisuus on o llu t talo u d e llisesti kannattam atonta. Suuri joukko n iitä työkohteita on lopettanut, toiset ovat sulautuneet suurem piin yksikköihin. K aikissa tapauksissa on työpaikkojen lukumäärä vähentynyt. Emme to ki totuuden nim essä voi katsoa tätä kehitystä pelkästään negatiivisena ilm iönä. Suurem m at ja ta loudellisesti vakavaraiset yritykset, jo tk a ovat tu lle e t tila lle, ovat m aidon ja m etsätuotteiden o sta jin a voineet ta rjo ta tu o tta jille korkeam m an h in nan raaka-aineesta kuin a ikaisem m at p ie n te o llisuusla ito kse t ja täten ne ovat luoneet a inakin osalle saariston asu kka ista parem m at ansaitsem ism ahdollisuudet. T ieverkoston paranem inen viim eisen parin kym menen vuoden aika n a on m yös lisännyt m ahdollisuuksia, koska rahtim a ksu t ovat alentu n e e t ja työtäsäästävien koneiden käyttö on lisääntynyt. M utta pääprobleem aa lisä työ p a ikko je n jä rje stym istä ei tä l läkään tavoin ratkaista. Jo tta te o llisuutta syntyisi edellyttä ä se käsitykseni m ukaan ratkaisua raaka-aine-, työvoim a- ja kuoletuskysym yksissä. Ja m iten on tila n n e saaristossa? M ineraalit K a lkkia löytyy u seilla p a ik o illa ja sen louhim inen tapahtuu tä llä hetkellä kahdessakin paikassa: P arais illa ja S ärkisalossa. A in a kin P araisten kehitykseen ja h yvinvointiin on k a lk illa o llu t suuri m erkitys. K em iössä on ju u ri alo ite ttu m aasälvän louhinta. M uita m ineraaleja ei to is ta i seksi ole löydetty siin ä m äärin, että vo ita isiin te o llisu u tta a jatella, jo s em m e ota lukuun hiekkaa, m itä vuosittain kuljetetaan suuret m äärät T urkuun sekä a u to illa että laivoilla. Kysyttäväksi jää, voidaanko tä lle tuotte e lle panna suurta painoa, koska sen käyttö luonnonsuojelu n kannalta on vähem m än suotavaa. Yhtä raaka-ainetta saaristossa on vielä suuriakin m ääriä, nim ittäin kalaa. K alanja lo stu ste o llisu u tta on saaristossa toim innassa jossakin m äärin. V alitettavasti on te kijö itä, jo tk a rajo itta va t näiden te o llisu u d e n haarojen leviäm istä, ja näitä on ennen kaikkea kalan käyttö ja aivan liia n suuri halvan ulkom aisen ylitu o - tantokalan m aahantuonti jne. T oinen ehto alueen te o llis ta m i selle on työvoim an saanti. Koko jo u k k o työvoim aa voidaan v ä littö m ästi saada liik k e e lle saaristosta ja varm asti m oni entinen saariston asukas ilo lla p a laisi takaisin k o tiseudulleen, m ikäli m a h dollisuuksia työhön ilm enisi. Ja varm asti m yös nuoriso m ielellään h a nkkisi am m attikoulutuksensa s iltä alalta, jo lla työm ahdollisuuksia om alla kotise u d u lla olisi. K olm antena ehtona on m ainittava tuotteiden m enekki. Tässä kohden om an alueen te o llisuustu o tte id e n m enekki tuskin lienee m erkittävää muuten kuin veneiden osalta, jo lla ala lla asiakkaina ovat m a tk a ilija t ja kesäasukkaat. Jokseenkin vilkas pienveneteollisuus on löytänyt sijansa saaristossa ja s illä on m yös m ahdollisuus jatkuvasti laajeta. Luonnollisesti on ta vara kulje tu k siin tarvittavien teid e n aikaansaanti ja m yös m uita asiaan vaiku tta via te kijö itä ehkäpä v ie lä ratkaisevam pia - valittaessa paikkaa p e ru ste t tavalle te o llisuudelle. N äitä te k ijö itä ovat mm. sähkövoim an hinta, jo ka paha kyllä saaristo -o lo su h te issa on

12 Turun teatterikesä S am ppalinnan K esäteatteri esittää tu u lim yllyn ju u re lla aikana m onissa m aam m e teattereissa m enestystä saavuttaneen B enedict Z illia cu kse n kirjo itta m a n ja m usikaalien iskevänä säveltäjänä tunnetun Erna Tauron säveltäm än m usikaalin Kahdeksikko, jo n k a tapahtu m at on p a ika lliste ttu R aunistulaan. Teoksen su o sio ta todistaa, että Helsin g in K esäte a tte rikin on o tta n u t sen täm än suven ohjelm akseen. M usikaalin ohjaa viim e kesän V iu lu n s o itta ja katolla -m u sikaalin o h jauksestaan kiito sta n iittä n yt Kem in K aupungin te a tte rin jo h ta ja A ulis R uostepuro, m u siikin h a rjo itta a T u run O p isto te a tte rin opere ttie n o hjaaja n a tunnettu T urun K a upunginteatte rin n ä y tte lijä B jarne C om m ondt ja säestyksestä h uolehtii Ham m ondu ru illa ja p ia n o lla p ia n isti A n ita K ulia sekä lavastaa kaupunginteatte rin la v a stu sta ite ilija Kaj Puum alainen. K oreogra fia sta vastaa ta n ssita ite ilija K erttu K allio. N ä yttäm öpäällikkönä on edelleen T urun K aupunginteatterin te h o ste id e n h o ita ja Orvo P iirto. K aikki va rsin a iset ro o lit ovat m ieh ite ty t a m m a ttin ä ytte lijö illä. Naispääosan esittäjäksi on kiin n ite tty h e lsin kilä in e n A n itra Invenius Operettiteatterista. P ääkaupunkia edustavat lisäksi Pertti R oisko R adioteatte rista sekä H elsingin K aupunginte a tte rin n ä ytte lijä Esko Pesonen ja teatte rikoulu n korkeakouluosastossa tänä keväänä opin to n sa päättänyt Ju h a H yppönen, jo tk a m olem m at siirtyvät ensi syksynä Turun Kaupung in te a tte riin, kuten Joensuun K aupungin te a tte rin n ä ytte lijä Svante K orkeakoskikin. T urun K aupunginte a tte rista ovat lisäksi m ukana ta lvikauden aktiivise n te a tte rityön jo jä t tä n yt K irsti Karhi sekä Ilm ari Aarre- A htio ja H eikki Alho, Kotkan Kaupungin te a tte rista V ieno Saaristo, Porin T eatte rista A iri ja R aikko P ihlajam aa ja Im atran T eatte rista M aija Blom, jo k a to im ii m yös puvustonhoitajana. E siintyjien yhteisluku nousee 30:een. A vustajakunnassa on tu rk u laisten o h e lla Tam pereen draam a- studion opiskelijo ita. T urun Kesäteatterin ohjelm istoon V artio vu o re n m äelle on valittu v iro laisen H ugo R audseppin V e t e I y s, m ilte ip ä klassillisen m aineen saavuttanut kansankom edia. T urun Kaupunginteatterin n ä yttelijää ja myös jä rje stä jä n ä toim ivaa Juhani Tyynelää lukuunottam atta esityksen amm attila ise t ovat kaikki h e lsinkiläisiä, useim m at T elevisio te a tte rin näyttelijöitä. Heistä Per-Olof Sirén myös ohja a ja lavastaa näytelm än, m uut ovat M artti Tshokkinen (nim iosassa) sekä A nja P ohjola ja Tauno Söder. Teatte rikoulu la iset Eeva Eklund ja A ila Rehmonen näyttelevät tä rkeitä naisosia. Pyykin manklaamine vuossara vaihtees "K u u le ks Fiia, sikko sä saat ne V illen sukat parsittu, m ennä m ankeli. M ut ju a ra kaffe ens. Ota nys sit kaffe, m ut kaara sitä te e fa til, ko se o nii kuum a, ettes p o lta kiältäs. Mää pane sitä p o ttin kans ja oteta fö li, et saara ryypätä läm pim iks, ko se m ankelstupa o nii huhtine ja kylmä. Mää kääri poti Turu lehre sisäl ja verä villa suka pääl. S it se pysy seekertist läm pym änä. K ylm ar me täm ä p yykkikori kans m ahruta tro tu a llil, va ik se o vähä pitkä, m ut ku m atka o senttä nii lyhkäne. Jo s ihm issi tule pal vastan, nii vältetä. Mää kanna k o rii erest ja sää takka." "M a h ta k m ankelstupa o lla jo frii. Näyttä oleva, kos oviki o ravollas. Jar. a, o n iit kans koohoi, ko tupa m uutonki o kalsja. "K y l se o nii, Fiia, et m eijä täyty ensiste tehrä va lkja totto, ei tääl m uuton tarkene. M ul o nii paha kleiniki. T otos o liski ny voinu kaffenki läm m ittä, ko o lis tiä n n y o tta pannu fö lii. "K u u le ks Manta, kyl m eijä vissi täyty panna va lkja lam ppu, tääl o nii piä akkuna ja nii paskane, etei tääl nää m ittää. M itä sää tykkät, eiks se m ankeli oi vähä raskas kiärttä, m ut kyl se m ankla hyvi, ko siin o pal painoo pääl, m ut knapit vaa pakkava rikkontum a." Voi voi Fiia, nääks ko to i pahaku rje lam ppu rupes sauhuttam a. Nääks ko tääl fle ija tom m otti suurii m usti räm m äli, mää kiärrä koht syräm e piänem m äks, ette se enä sauhuta. M ahtak tääl olla lam ppuharjaka, et sais puhrista klasi. Kyl m eijä ny ta rtte m uutta uuret manke lstu kit ja puhrista m ankeli, muuto pyykki o iha n o kist." "M u t ny Fiia ryypätä kaffet välil ja levätä. Ei ihm ine voi yli änkes vehko. Siäl o n iit Plum m in pakari hyvii pusui koris. Kasta n iit nii pal kos tahrot. M ää m uista, et sää kerra sanosit, et sää tykkät niist pal enem ä ko ö ö rfiilo is t. "J a a 'a Manta, kyl täm äki vaa tyäst käy. Enkä mää v iitti V illeekä pyytä enkä ehtoks tila ta m ankeli. Se o m uutonki väsyny eikä sim m ost ruin am ist ko se pitä voi kukka kuunn ella. Mää mene maksam a m ankeli. Siivo sää Fiia sil aikka. "J a a a Manta, eiks tääl ny olkki kaik oorteris. O oikke ja se o hyvä. K ato ko isäntä sanos, et m eijä peräs o Flinkm anska vuaro." "T u n n e ks sä Fiia se? Eh, m ut mä tiärä, et se on sim - mone vähä fiin i, sil o p iikaki. Piika sanos kerra mul, et se o m uuto mukava paikka, m utte täm m öne m ailt tullu ossa oikke o lla, ko se hake ylös jo k a pölym urena ja astjakki täyty tiskata kolm es veres. "M u t ny Fiia mä ota issvosika, kos ruppe satama. Käsketä nosta kuuri ylös ja ajeta kotti oikke niinku herrasväet. P a u l i L a a k s o n e n Kehittyvä kotiseututyö... 1 Johannes K oikkalainen T yökenttäni on ihm isläheinen... 2 Uuti Palaja T urun yleiskaavan vaiheilta 3 Tarja Flem m ing Ei nukkum akaupunkia vaan elävä keskusta ja laidat.. 4 Hans O thman H ur skall vi bo och leva i Å bo... 5 Jukka Eenilä Työväen kulttu u ria ei saa irroittaa kokonaisuudesta.. 6 M a tkailupoliittinen ohjelm a T urun kaupungille... 8 Esko Kym pin kulta- ja markan h opeakolikko... 9 Erkki Vuori Suom enkielisen teatterityön heräävä harrastus 1880-luvun Turussa ja Turun Suom alainen Seura P e n k k iu rh e ilija P uolivuosisataa T U L-toim intaa T o im innanjohtajan palsta V ä in ö M ie ttin e n M inun kaupunkini R isto L ain e K un m iehet olivat rautaa.. 14 r-r-r T arinaa m enneenajan tu r k ulaisista E in o L eh tin en Punanen V iesti T urkulaisia kaskuja C a rl L in d b erg Varsinais-S uom en saaristo 18 T urun teatterikesä P a u li L aa k s o n e n Pyykin m anklaam ine vuossara vaihtees L ars T iu s a n e n Turun saariston la ivaliikenne tä llä h etkellä Tähdenvälejä Turusta sangen korkea. L iiem m älti ei m yöskään o le teollisu u d e n toim in ta a n sop ivia tilo ja. V ero tu kse lla on niin ikään ratkaiseva m erkityksensä. T yydytyksellä olem m e voineet to d e ta, että valtio valta m yöntäessään vero h u o je n n u ksia saariston kehitysa lueinen vastaperustetulle te o llisu u d e lle on täten pyrkin yt help o tta maan te o llistu m ista m yös m eidän alueellam m e. S aaristo tule e tuskin koskaan olem aan va rsin a ista te o llisuusaluetta ja niin olle n tä llä tulee olem aan vähäinen m erkitys asukkaille. A in u tla a tu in e n luonto V oisi ehkä a ja te lla että m atkailu olisi e lin kein o jo k a a ntaisi saariston a su kkaille ta rp e e llis ia lisätuloja. M atkailun tarvitsem aa "ra a ka -a in e t ta " on käytännöllisesti katsoen raja tto m a sti ja sitä on tähän m ennessä käytetty hyvin vähän. R aaka-aineena on saariston a in u t la atuinen luonto. K uinka p a ljo n saaristo voikaan antaa tässä suhteessa? Luonnonystävä löytää sie ltä m aisem an, jo k a vaihtelee m itä karuim - m asta aina tuhlaavan rikkaaseen harvin a isin e kasveineen ja hyönteisineen. A lueella on tuhansitta in e rilaisia m erilin tu ja. Joskus saattaa vieläpä sisäsaaristossa nähdä hylkeitä ja p yöriäisiä. S iellä on hyvinh o id e ttu ja yhdyskuntia, m utta myös suuria asum attom ia alueita, lähes eräm aita. Uim iseen löytyy yllin kyllin puhdasta vettä ja k a ikkia lla on h ie kkarantoja ja hioutuneita k a llio i ta, jo illa voi ottaa aurinkoa. Saaristom eren salm et ja selät houkuttelevat p u rje h tijo ita, ja sadat suojaiset satam a- ja ankkurip a ikat ta rjo a vat nykyisille m erenkulkijoille tarvittaessa suojaisan poukam an. Saariston ensisijainen valttiässä joka tapauksessa on kalavesi. Hyvin h o i d ettuna m aksullinen kalastusm atkailu to is i varm asti m onissa tapauksissa kala vedenom istajalle am m attikala sta ja lle yhtä p aljon rahaa, kuin hänelle tulee om asta kalastuksestaan. M atkailijat olisi vain ohjattava se lla isille kala-apajille, joiden käytöstä olisi vain vähän häiriötä varsin a ise lle am m attikalastukselle. Olen parin viim e vuoden aikana yrittä n yt herättää kalavesien om istajissa harrastusta sanotunlaiseen to i m intaan, m utta olen huom annut, e t tä suurena esteenä asian eteenpäin viem iselle ovat jakam attom at vedet. Ne vedenom istajat, jo illa on vesiin suurin osuus ja jo tk a sam alla ovat henkilöitä, jo tk a itse vähiten harrastavat urheilukalastusta, ovat yleensä suhtautuneet ehdotukseen m yötäm ielisesti. M utta useissa vesissä on osakkaina h e nkilöitä, jo id e n osuus saattaa olla hyvinkin pieni. T a vallisesti he ovat h u vilanom istajia ja he harvoin pitävät siitä, että heidän vesialueellaan on vie ra ita kalastajia. N aapurisovun ta kia suurem pien vesialueiden o m ista ja t useinkaan e i vät o le h alukkaita riitaantum aan. A in o a ratkaisu tähän pulm aan lie nee vesien jako, jo llo in kyseiset om istajat voisivat vuokrata tai rauhoittaa vesiosuutensa om an h a rkin tansa m ukaan. M utta kuten kaikki tietävät, kalavesien ja ko on kallis toim enpide ja usealla saariston asukkaalla ei ole varaa sen suorittam iseen. Tässä voisi esittää to ivom uksen, että v a ltio taikka kunnat voisivat o sallistua ja kokustannuksiin sellaisen vedenom istajan puolesta, jo k a olisi valm is tietyksi ajaksi vuokraam aan kalastusvetensä urh e ilu kalastukseen. Y hteiskunta voisi täten pitem m ällä tähtäim ellä hyötyä tästä ta loudellisesta tuestaan lisääntyvien m atka ilu tu lo je n muodossa. K alastusm ahdollisuus ei kuitenkaan o le kaikkea, m itä saaristolai- set voivat m atkailija lle tarjota. Hän tarvitsee katon päänsä päälle: lom a m ökin, m aatalom ajoituksen, täysihoitolan tai vieläpä hotellin muodossa. Hän tarvitsee le irin tä - ja uim apaikkoja, veneitä jo ko kulje tta jin e e n tai ilm an ja paljon muuta. M yös linnustus voi tässä yhteydessä tu lla e sille m atka ilijo id e n harrastuksen kohteena. Tässä ei voida paneutua kaikkiin niih in keinoihin, jo ita saaristolaisten tu lis i käyttää hyödykseen täyttääkseen m atka ilijo id e n toivom ukset. Varm asti löytyy m onia m ahdollisuuksia, jo ita asujam isto ei edes huomaa, koska kukaan ei ole heitä asiasta inform oinut. Toisaalta saa sellaisen vaikutelm an, että tähän m ennessä tehtyä ei ole toteutettu parhaalla m ahdollisella tavalla. On rakennettu lom am ökkejä, joiden laatu on alusta pitäen o llu t sella i nen, että ne eivät vastaa niitä vaatim uksia, jo ita nykypäivien m atkailija asettaa, sam ankaltaisia hotelleja ja lom akyliä suunnitellaan ja rakennetaan liian lähelle toisiaan jne. - K oko alueen voim ien ja m ahdollisuuksien in ventoim iseksi ja neuvoje n antam iseen yksityisissä tapauksissa ta rvitta isiin V arsinais-suom en saaristossa valtion palkkaam a matkailukonsulentti. Täm äntapainen henkilö on täällä yhtä välttäm ätön kuin puutarha- tai pienteollisuuskonsulentti, jo tta kaikki m ahdollisuudet voitaisiin ottaa huom ioon ja taloudelliset väärinsijoitukset estyisivät. K aikkein vaikein ongelm a on kuitenkin m atkailijoiden saam inen saaristoon. On m ahdollista rakentaa lom akylä m itä ihanim m alle paikalle, m utta jos asiakkaiden pitää mennä sinne uiden, lienee vain harvoja odotettavissa. R avintolat eivät m yöskään voine varautua moneen asiakkaaseen, jo s nämä joutuvat istu maan autossa kolm e neljä tuntia lauttavuoroaan odotellen. Myöskään se ei edistä asiaa, että m atkailija noustessaan linja-autosta huomaa, että vesibussi, jo lla hänen olisi pitänyt jatkaa matkaansa, on mennyt jo p uolituntia aikaisem m in, koska linja-auto- ja yhteysalusliikenteen a ikatauluja ei ole voitu koordinoida. V iim e vuosikym m enenä on tehty hyvin paljon saariston tie - ja vesiyhteyksien parantam iseksi, mutta emme voi sivuuttaa sitä tosiseikkaa, että paljon on vielä tehtävä, ennen kuin voim m e tehokkaasti tarjota saaristoa m a tkailijoille. Päätiet p i täisi saada nopeam m iksi ja uusia teitä, ennen kaikkea kehäteitä, p i täisi rakentaa. Luultavasti lisääntyvä m atkailu to is i m yös laivayhteydet se lla isille saarille, jo ille te itä ei vo i da rakentaa. V arsinais-suom en saariston asukka ilta puuttuu yleensä riittä vä pääoma. M ikäli aiotaan saariston m atkailun koko hyöty om alle väestölle, pitä isi yritte liä itä saaristolaisia tu kea, ja antaa heille h alpakorkoisia la in o ja yleisistä varoista sam oin kuin A hvenanm aalla on tehty. Lieneekö m atkailu ju u ri se e lin keino, jo sta saaristo la iset löytävät toim eentulonsa om alla kotise u d u l laan? Siihen on vaikea vastata. V armaa kuitenkin on, että jo s y h te iskunta luo edellytykset ja m a h d o llisuudet käytetään hyväksi, m a tka i lusta tulee huom attava tulo lä h d e niin saaristo la isille kuin ko ko v a lta kunnalle. M utta pääm äärää ei saavuteta, jos kaikki vedäm m e om aan suuntaam m e. K aikki tarvitsem m e v o i miem m e kokoam ista ja tässä m eidän tule e m uistaa, että m yös alueen kaupungit ja taajam at on katsottava saariston osaksi. Me tarvitsem m e tä llö in niiden tukea ja ennen kaikkea T urun apua kuten hekin tarvitsevat tässä asiassa meitä.

13 TURUN SAARISTON LAIVA LIIKENNE TÄLLÄ HETKELLÄ Vaaralliseksi purjehdusväyläksi todetun Utön seudun merikartta. Kuvassa nähdään tiheän saariston ohella tummennettuja läikkiä, jotka merkitsevät matalikkoja ja vedenalaisten karien alueita. Liikenneyhteyksiensä perusteella voidaan saaristo selvästi jakaa kolmeen luokkaan. Ensimmäisenä varsinainen saaristo eli saaret, joilta puuttuu niin tiekuin kunnolliset lauttayhteydet. Näissä oloissa asuu noin henkeä. Toisena ne saaret, joille on lauttayhteys, mutta joilta puuttuu kiinteä tieyhteys. Tällaisia saaristolaisia on noin henkeä. Kolmannen ryhmän muodostavat saaret, joilla on mantereeseen silta- tai muu vastaava yhteys. Tähän kuuluvien saarten asukkaita on, jos luvuista jätetään pois jo hyvin mannertoituneet pääsaaret, noin henkeä luku m erkitsi käytännössä höyrylaivaliikenteen päättym istä m uinoin niin vilkkaasti purjehdituissa saaristovesissä. Syynä o li voim akkaasti parannettujen m aantieyhteyksien aikaansaam inen ja yksityisen pienvenekunnan lisääntym inen. Varsinaisessa ulkosaaristossa muutokset saattoivat tila p ä isesti m erkitä yhteyksien heikkenem istä. Reunaalueet, jo tk a jä iv ä t ja suurelta o salta ainaiseksi tule va t jääm ään m aantieyhteyksien ulottum attom iin, ovat niin laajat ja ain a kin talvisin niin harvaan asutut, että säännöllisten yhteyksien ylläpitä m in e n välttäm ättä jä ä yhteiskunnan tehtäväksi. K iitosta onkin annettava s iitä nopeudesta, jo lla va ltio n toim esta asetettiin liikenteeseen 5 alusta m ainittua höyto im itu s jo h ta ja L A R S T I U S A N E N rylaivaliikennettä korvaam aan ko. alueille. Y hdysalusten säännölliset re itit ovat p ä äpiirteissään seuraavat: m/s Inijo, 4 hengen m iehistö, liikennöi kahdesti päivässä 7 päivää v iikossa Iniön kunnan a lueella Laupun e n -Ä s e lh o lm poiketen 10 la itu ris sa, m /s Velkua, e dellisen sisaralus, kolm en hengen m iehistö. Velkuan kunnan a lueella kahdesti päivässä, 6 vuoroa viiko ssa T e e rs a lo -P a lv a poiketen vähintään 7 laiturissa, m /s H itis edellisten sisaralus D ragsfjärdin H iittisten saaristossa vuoro päivässä 6 viikossa R o s a la -K a s n ä s -T aalintehdas, noin 8 laituria, a luksella on suhteellisen p itkät taipaleet, palvelee noin 700 henkilöä. L ^ a ik k i kolm e alusta kuuluivat v. -67 'lo p p u u n T V H ille, m inkä jälkeen s iirtyivä t M erenkulkuhallitukselle. Sam oin kävi e n tisille postia lu ksille m /s K ristin a lle ja m /s P ietari Brahelle. Näm ä tu livat liikenteeseen v. 63, ovat edellisiä jo n kun verran pienem piä ja liikennöivät toinen neljästi viikossa re itillä R öödilä Ä vensar poiketen n. 8 laiturissa, toinen avoveden aikaan 4 kertaa eteläisellä re i tillä P rostvik B orstö ja ta lvikaudella 2 H averö Se ili-re itillä. A lusten m ieh istö t käsittävät 2 m iestä. A lu n p e rin M erenkulkuhallituksen a laisena vuodesta 1964 neljä sti v iikossa re itillä T u rk u -P ä rn ä s Utö liikennöivä m /s Utö on edellisiä huom attavasti suurem pi. T älle a lukselle riittä is i ehkä yksi vuoro T urkuun ja loput P ärnäisiin. T alvikaudella liikennöi k e lirikkoalu s A randa kahdesti viikossa seuraavaa re ittiä : T urku - H outskär Iniö B rändö K umlinge - S ottunga - Föglö - Långnäs. A luksen tulevaisuus on epävarma sen jälkeen, kun uusi S kärgårdsfärjan valm istuu suunnitelm ien m u kaan -70 syksyllä itäahvenanm aan saaristoa varten. A randan ta rp e e llisuus on T urun saaristossa kiistaton, m utta näin suuren aluksen kustannukset ovat sellaista luokkaa, että suhteellisen vähäisen asujam iston tarp e e t voivat jo u tu a tässä takaalalle. aikkien m ainittujen alusten kes isellä M ere n kulkuhallitu k Kkittäm seen on pyritty, aikaisem paa k iite t tävää sopeutuskykyä edelleen y l läpitäen, aikaansaam aan yhdenm u kaisuutta ja parem m at resurssit o h ja ta liikennettä tarko itu kse n m u ka i sesti. Po. liikenne on tähän asti lähes yksinom aan palvellu t kiinteän väestö n henkilö-, tavara-, posti- ja m aito- ym. kuljetuksia. Kuitenkin ne voisivat huom attavasti nykyistä enem män palvella m yös yhä lisääntyvää kesänviettoväkeä ja m yös varsinaisia m atka ilijo ita. Edellytyksenä tälle kuite n kin on, että tähän tietoisesti pyritään yleisölle jaettavia a ikataulu ja ju lkaisem a lla ja yleensä liikenteestä tie d o itta m a lla sekä aikaansaam alla kiinteä toim ip a ikka T urkuun, m istä liikennettä pystytään hoitam aan ja sam alla antam aan lis ä tie to ja halukkaille. V altion ylläpitäm än liikenteen lisäksi to im ii alueella erip itu isin purjehduskausin valtiontuen turvin yksityisiä liikennöitsijö itä. T urku la isille lienevät tu ttu ja T urusta käsin h oidetu t M. & K:n vesibussit. A luksia on kolm e ja ne keskittyvät luonnollisesti h e n kilö kulje tu ksiin lähinnä m atk a ilijo ita silm älläpitäen. R eitit ovat seuraavat: Tku Rlä Naantali, Tku Uki, T ku -N a u v o. uttu näky Turussa on myös m/s TKlara, jo k a kahdesti viikossa on liikennöin yt re itillä T u rk u -B rä n d ö poiketen mm. Rym ättylässä, N orrskatassa, M ossalassa ja Iniössä. Raskaam m at tavarakuljetukset ovat tä llö in o lle e t etualalla, jo skin jonkunverran henkilö ku lje tu ksia on suoritettu. T äksi vuodeksi tälle reitille lienee suunniteltu vain yksi viikkovuoro. V aatim attom am paa m utta ei m erkityksetöntä, valtion jossain määrin tukem aa yksityisalusliikennettä on kesäaikaan lisäksi yllä p id e tty Iniö H outskärin laajassa saaristossa. 15 hengelle rekisteröity M arina-nim inen alus on posti- ja m aitokuljetuksien lisäksi kahtena viim e vuotena kulje tta n u t m yös m atkustajia reitillä N ä s b y -N å tö -T o rs h o lm a poiketen noin yhdeksässä saaressa. R eitillä In iö -M o s s a la poiketen v ä lillä n. 7 saaressa, sekä lisäksi tarpeen mukaan Laupusissa, on Vega-nim inen 50 hengelle rekiste rö ity alus y llä p i tänyt liikennettä. M olem pien liiken- KLAARI O SANO FÖRIÄIJÄ T URK U LA ISK A SKUJA KOLMAS PAINOS KIRJAKAUPOISSA nettä on tarkoitus ja tkaa myös tänä vuonna, m ikäli valtiontukea edelleen saadaan. Kaikkea tätä liikennettä on lisäksi täydentäm ässä posti- ja puhelinverkosto. E rillisiä m aaseutukirjeenkantajien ylläpitäm iä p o stilin jo ja on ulkosaaristossa runsaat parikym m entä. Harvassa ovat ne taloudet, jo tka eivät norm aaliolosuhteissa viim eistään seuraavana päivänä saa esim. sanom alehteään. P uhelim ia on lähes jokaisessa luodossa ainakin yksi. K o konaisuutena ottaen on liikenney hteyksien kehitys saaristoalueillam m e o llu t suunnaton viim eisten kahden vuosikym m enen aikana. S iitä huolim atta on todettava että saaristo kuitenkin on alue jossa luonto aina viim eisen sanan sanoo. M itä me kaupunkilaiset tiedäm m e kelirikosta, m yrskyistä, jääesteistä jne., ja m itä me tiedäm m e toim eentulonsa hankkim isesta tällaisissa oloissa. P äätoim ittaja - C hefredaktör: Erkki Vuori, puh. - tel T ällö in saattaa liikenteestä säännöllisyys olla kaukana. Ju u ri tu rv a llisuusnäkökohta on lu u llakseni ratkaiseva jatkuvan asutuksen y llä p itä m iseksi saaristossa. Tästä syystä o lisi vih d o in ryhdyttävä toim iin pysyvän heliko p te rin aikaansaam iseksi. Maassam m e on yksityisiä koneita, jo id e n pestaam inen esim erkiksi eri hallintoviranom aisten yhteistyönä (postilennot, sairaskuljetukset, merivartio, m eripelastus, m erenkulunohjailu, tu lli- ja p o liisito im e t, sähkönjakelu jne.) lu u lisi tulevan va l tio lle edulliseksi. T oinen m ahdollisuus, m ihin nopeasti kehittyvä te k n iikka näyttää antavan m ahdollisuuksia, on kaikkien nykyisten yhdysalusten korvaam inen ilm atyynyaluksella. Täm ä säästäisi p item m ällä tähtäim ellä v a ltio lle huom attavia kustannuksia, sam alla kun m onet esteet nykyisessä liikenteessä vo i taisiin poistaa. Tätä vaihtoehtoa o lisi ensi tilassa tutkittava. T o im itussihteeri - R edaktionssekreterare: Eino Lehtinen, puh. - te l llm o itu späällikkö - A nnonschef: Paavo Suom inen, puh. - tel T aloudenhoitaja Ekonom ichef: Risto Laine, puh. tel klo Levikkipäällikkö - D istributionschef: N iilo Pihlanto, puh. - tel T oim ituskunnan m uut jäsenet - R edaktionsrådets andra m edlem m ar: T arja Flem m ing, Heim o Kallio, Arvo Suom inen, Meta Torvalds

14 Tähdenvälejä Turusta om anian argeolo g ia n valokuva avajaiset p id e ttiin Rnäyttelyn 1969 T urun linnassa. A va ja istila isu u teen o sallistu i T urun ystävyyskaupungin Konstanzan valtuuskunta, jo hon kuuluivat a p u la iskaupungin jo h ta ja lon P o p p a, kaupungin a rkkitehti Ion R a d u c a n o, argeologisen m useon apulaisjohtaja, prof. A drian R a d u l e s c u ja rouva Rodika P a n u kulttuuri-instituutin kansainväliseltä osastolta. urun T e a tte rikerh o n toim e e n p a T nem a te a tte rikirja llisu u d e n keräys on jo tähän m ennessä tuonut arvokkaan kokoelm an. T urun kaupungin kirja sto la u ta kunnan kanssa on sovittu siitä, että kokoelm a liite tään om ana osastonaan kaupungink irjaston käsikirjastoon. K eräys ja t kuu ja uusia lahjo itu ksia otetaan kiito llis u u d e lla vastaan. K okoelm asta p uuttuvat vie lä useat kym m enet teokset, joten on aihetta noudattaa te a tte rikerh o n puheenjohtajan, lehtori O tro K o n t t u r i n neuvoa ta r kistaa om a ja ystävien kirjahylly. T urun K o n serttita lo a vastapäätä, A n in k a iste n to rin laidassa on prof. W äinö A altosen veistäm ä ratsastajapatsas, jo k a pystytettiin T urun ja G ö te b o rg in kaupunkien ystävyystoim innan sym boliksi. Nyt T urun kaupunki on hankkinut toisen ystävyyspatsaan. K uvanveistä jä A n tti L o u h i s t o n veistäm ä Turun ja L eningradin ystävyyspatsas on pystytetty P uolalanpuiston etelärin te e lle ja sen p a ljastustilaisuus pid e ttiin Paljastuspuheen piti ka u p u n g in jo h ta ja V äinö J. L e i - n o. L eningradin ensim m äinen varaka u p u n g in jo h ta ja G. V. K o t s h k i n esitti ystävyyskaupungin kiitoksen ja tervehdyksen. L eningradin kaupungin valtuuskunnan lisäksi tila isuudessa olivat läsnä mm. eduskunnan puhem ies V. J. S u k s e l a i n e n ja suurlä h e ttilä s A. E. K o v a l e v. W äinö A altosen m useossa avattiin lenin g ra d ila iste n ta ite ilija in näyttely. urun kaupungin kuluvan vuoden T m arkan suuruinen kirja llisuusapuraha m yönnettiin k irja ilijo ille Kaarlo I s o t a lo ( Vapaapäivän aam u "), Paavo V i h e r v ä (radiokuunnelm a- ja televisionäytelm äsa r- ja "H ilm a ), M argareta K e s k i t a - I o ("T yttö k u u n a rila itu rilla ) ja Ilona M e r e t o j a ("M ie s m eren takaa ). Kuvaamataiteen markan suuruisen apurahan saivat ta ite ilija t Tapio S o u k k a, Evert K a u k o n e n ja Jouni B o uc h t sekä säveltaiteen m arkan suuruisen apurahan h u ilu ta ite ilija Ilari L e h t i n e n ja viulutaiteilija Lennart H e llin g. V arattom ien o p iskelija in o p in to a vustuksiin Turun kaupunginhallitus myönsi markkaa ja opintolainoihin markkaa. ehtem m e toim itu ssih te e rin te h L täviä vuodesta 1963 alkaen hoitanut p äätoim ittaja Heim o K a l l i o on m onien tehtäviensä ta kia pyytänyt tehtävästä eron, jo n k a Turkuseuran hallitus on hänelle m yöntänyt ja valin n u t uudeksi toim itu ssih teeriksi to im itta ja Eino L e h t i s e n. H eim o K allio on edelleen lehtem m e toim ituskunnan jäsen. T u r u n kaupungin urheilutoim enjo h ta ja Paavo K a r i k k o siirtyy eläkkeelle. K aupunginhallitus on m yöntänyt hänelle eron ja valin n u t virka an sitä haettavaksi ju lista m a tta K arikon m onivuotisen apulaisen Lasse P o s t i s e n. T ärkeä m uoto O suuskaupan asiakaspalvelussa. Korkeatasoinen ruoka kohtu u llise t hinnat. Avoinna klo TERVETULOA. AAA- Eerikinkatu 10 HELM I- A ninkaistenkatu 18 JO HANNA- H äm eentie 44 KATRIINA- Uudenm aankatu 13 KESTI- Y liopistonkatu 26 MAKUPALA- H um alistonkatu 17 ROSITA- P uistokatu 3 M iellyttäviä kohteita m atkailijo ille ja turku la isille ovat m yös Osuuskaupan R avintola S ibeliuksenkatu 3 ja A utoasem an Ravintola Turun linja-autoasem alla, sekä Ravintola SURUTO IN Kaskenkatu 12. KENKÄTALO Korko MAARIANKATU 8 - KAUPPAPIHA m X- T J r ' l j. RAVINTOLA T a v a s t i n K i l t a restaurant urun Teatterikerhon W enander- T veistos m yönnettiin tänä vuonna jo h ta ja Kaija S i i k a l a l l e sekä nä ytte lijö ille Ilari P a a t s o l l e ja Kapo M a n n o l l e T urun Kaupung in te a tte rista sekä näyttelijä Ulla M aija K a r j u l a l l e Turun Y lioppilasteatterista. Lenin g ra d ila ise lle ohjaaja lle Ruben A g a m i r z i a n i l l e lähetetään teatte rikerh o n k u n n ia kirja hänen vierailuohjauksesta an näytelm ässä "M in ä, m um m o, Iliko ja Illa rio n ", jo l la näytelm ällä o li T urun K aupunginte a tte rissa 40 esitystä yhteensä katsojalle. Nykyisen kunnallissairaalan vaih e illa sija itsi aikoinaan H arm aan linnan nim ellä tunnettu ilotalo, a ikakirjo je n m ukaan varsin suosittu ja laajalti tunnettu laitos. Eräänä yönä kun ilo n p ito tässä rakkauden tem ppelissä oli parhaim m illaan, sattui niin hassusti, että rakennus syttyi tuleen. T uli levisi rutikuivassa puurakennuksessa nopeasti, ja v ie ra isilla olleet asiakkaat ja tytö t jo u tu ivat pakenem aan suin päin ja siinä asussa, m issä sattuivat tapahtum ahetkellä olem aan. P alokunta hälytettiin paikalle, m utta sen tehtäväksi jä i ainoastaan kuljettaa kelteisillään piham aalle paenneita asiakkaita kunniallisia tu rku la isia herrasm iehiä koteihinsa. K unniasaatossa, tu lip a lo n liikkeelle houkuttelem ien kaupunkilaisten reunustam ia katuja pitkin, herrat k u lje te ttiin palokunnan vank- ku re illa ja suurten vesitynnyrien suojissa koteihinsa. (Teoksesta "K la a ri o sano fö riä ijä ") MAALAUSLIIKE VILJO EK & Co Puh ja MUISTOJEN P I N E L L A avoinna ark , sunn T arjoilem m e lo u nasta ja päivällistä S unnuntailou nas klo urun näyttäm ötaiteen ystävien ja T Turun T eatte rike rh o n apurahan saivat tänä vuonna ohja a ja Ossi R ä i k k ä sekä n ä ytte lijä t Laila R ä i k k ä, M arkku B l o m q v i s t ja Rauli-Pertti S a b e lli sekä koreografi Helmer S a lm i Turun Kaup unginteatterista. T urun näyttäm ötaiteen ystävien s tip e n d in saivat n ä ytte lijä t O lavi L e - v u l a ja H eikki A l h o sekä näyttäm öm estari E rik L u n d e n i u s ja näyttäm öm ies M arkus W i k l u n d. A purahan saivat A ri K a l l i o ja Å ke B r a n d e r T urun Y lio p p ila ste a tte rista. Johan F rid o lf Hagfors redigerade Turun Lehti i 1800-talets Abo. Han kunde vitsandets konst och hans tid n in g va r m ycket livlig. N ågra p lo c k u r hans fo rm u le rin g a r fö lje r här: H err S arasate spelade Röda sarafan som en rik tig S ara sate. Den fule herr K rook g ick om askerad på m askerad, men hade rin ga fram gång hos en c h ic dam -m ask, ty han begrep inte att det inte nappar utan m ask på kroken. En stu d e n t klev ned i ångaren von Döbelns m askinrum o ch sade a tt han g jo rd e så fö r att se efter om D öbeln hade band om pannan. Å bo dom kyrka liknar e tt fähus, d ä rfö r a tt d ä r fin n s så m ånga kor. Berns salong i S tockholm ä r byggd i vinkel, annars hade den va rit en rak salong. O m e lä tt hjä rta ta r jag em ot en om elett. E T A R M O L A (Teoksesta "K la a ri o sano fö riä ijä )

15 Helsingin Osakepankki T:mi AN TIC O R TEOLLISUUSKATU 44 PUHELIN AUTOJEN RUOSTEENESTOALAN ERIKOISLIIKE TURUSSA SMART Turku. Auraprint Oy. 1969