Rinasin KAUPUNKIYHTEISÖ JA SEN OMINAIS HENKI. Huokeasta kotipianosta konserttilavoille asti. heti nuhan ensioireisiin

Transkriptio

1

2 Rinasin heti nuhan ensioireisiin Kotiseutuliiton puheenjohtaja prof. ESK O A A LTO N E N : KAUPUNKIYHTEISÖ JA SEN OMINAIS HENKI L ä äk e O y Huokeasta kotipianosta konserttilavoille asti ulottuu valikoim am m e tunnettuja laatum erkkejä joita turkulaiset kodit ja koulut, harrastelijat ja m usiikkim iehet ovat vuosikym m eniä tottuneet käyttäm ään. Ed S eiler - J ørg ensen - Steinberg H A R M O N E JA C E M B A L O IT A ELEKTRONISIA SOITTIMIA atoja vuosia sitten sanottiin S itsetietoisesta että ihmisiä kokoontuu kaupunkeihin oikeuden ja hyödyn vuoksi. K aupungeissa uskottiin löytyvän hyvää käytöstä enemmän kuin muualla latinalainen sana urbanitas, hyvä käyttäytyminen, olikin jo h dettu sanasta urbs, kaupunki. Niinä pitkinä vuosisatoina, jo l loin Suomea etelämmässä Euroopassa maaseudun olot olivat sekavat, jopa usein sekasortoiset, kaupungissa asuminen olikin varmaan turvallisempaa ja lä hempänä oikeutta kuin h aja-asutuksen alueella. Yhä on m ielekästä sanoa, että kaupunkiin muutetaan hyödyn takia parempipalkkaista ja kevyempää työtä sekä korkeampaa elintasoa etsimään. Sosiaalisesta näkökulmasta katsottuna kaupungin tarkoituksena on luoda eri suuntiin käyviä mahdollisuuksia ihmisten yhteiseläm ään ja tarkoituksenm ukaiseen draamaan, kuten sosiologi M um ford asian ilmaisee perustellen ajatustaan sillä, että kaupunki edistää taidetta ja on taidetta, kaupunki luo teatterin ja on teatteri. uhutaan m ielellään kunkin P kaupungin om inaishengestä. Se ei suinkaan ole sam a kuin kaupungin sijaintim aasto, kau_ pungin rakennukset ja puistot. O minaishenki on yhteydessä ih misiin. Se m uodostuu välillisesti monista eläm än ja kulttuurin piirteistä. Sen m uokkaajina ovat asukkaiden heim ollinen ja so siaalinen koostumus, puhekielet ja murteet, koko asukkaiden kulttuuriperintö. Vahvan piirteen kaupungin om inaishenkeen tu o vat pääasialliset elinkeinot, var- MIKKOLA SUOMEN TURKU ÅBO. VÅR STAD Päätoim ittaja Chefredaktör: Erkki Vuori, puh. tel Toimitussihteeri Redaktionssekreterare: Heimo Kallio, puh.--tel Ilmoituspäällikkö Annonschef: Paavo Suominen, puh. tel Taloudenhoitaja Ekonomichef: Juhani Laurila, puh. tel Toimituskunta Redaktionsråd: C. J. Gardberg, K ristofer Gräsbeck. Paavo Kallio, Olli Kestilä, Eino Lehtinen, T oivo T. R inne, Arvo Suominen ja Ole Torvalds Toimitus Redaktion: Yliopistonk. Universitetsg. 29 a, puh.--tel

3 sinkin teollisuuden laatu. Kun kaupungin työeläm ää sävyttää esim. tekstiiliteollisuus, se jättää seudun om inaishenkeen ainakin hiukan toisenlaisen jäljen kuin sahateollisuus. Saattaa tässä suhteessa olla eroa toisaalta suutarien ja toisaalta puuseppien kaupungin välillä. Merikaupunki laivaveistäm öineen, telakkoineen ja satamatyöväestöineen luo to i senlaisen sosiaalisen ympäristön kuin vastaavankokoinen sisämaankaupunki. Niinikään on kaupungin iällä merkitystä sen om inaishengen muotoutumiseen. M uistot historiallisista tapahtum ista ja m erkittävien miesten teoista asianomaisine rakennuksineen, patsaineen, kivineen ja laattoineen vaikuttavat jatkuvasti ihmisten ajatuksiin ja ilmeisesti käyttäytymiseenkin. Siitä ne piirtyvät ominaishenkeen: positiiviseen ja edistykselliseen suuntaan, kun kaupungin elämä pysyy m uistojenkin keskellä dynaamisena, m utta kehitystä jarruttavaan suuntaan, jos kaupunki vain elää uneliaana muistojensa loisteessa. aupungin ominaishenkeä synnyttävät ja heijastavat sen K sanomalehdistö, sen kirjallinen elämä, sen taiteiden taso ja tavoitteet. Yhteisöeläm ään vetävät om alla tavallaan erityispiirteitään m yös kunnallishallinto, kaupunginvaltuuston voim a suhteet, poliittisen toimeliaisuuden kehitysaste jne. Elinvoim ainen yliopisto tai muu korkeakoulu jättää kaupunkiyhteisön om i naispiirteisiin vahvan jälkensä, samoin kuin m ikä yhteiskunnallinen tai kulttuurinen erikoisuus tahansa, vaikkapa kilpaurheilu jollakin alalla, missä kaupunki on niittänyt mainetta. K aupunkiyhteisön om inaishenkeä tässä voidaan m yös puhua sosiaalisesta ilm astosta tai kulttuurin atmosfääristä, vaikka ei ihan toisiaan peittävästi on kirjallisuudessa usein kuvailtu sam alla valmeudella ja yhtäläisellä kepeydellä kuin kysymystä kansanluonteesta. Mutta tällaiset kuvailut ovat fantastisia, sillä ne tavallisesti perustuvat yksityistapausten yleistämiseen. Tieteellisesti voitaisiin ominaishenkeä ehkä tutkia etsimällä yhteisöeläm ästä em piiristä tietä lukuisia erityispiirteitä ja kartoittam alla niillä yhteisöm uodot niin tarkasti kuin suinkin. Se olisi vaikea teh Turun Suomalaisen työväenopiston ensimmäinen toimipaikka, Kristillisen Raittiusseuran talo, Puutarhakatu 8. tävä, ja kysyä voidaan, onko käytännössä suurenkaan arvoista tietää, että esim. Turun om inaishengen koostumus on keskimäärin se ja se, Tam pereen niin ja niin. Kulttuurikilvoittelu muuten tasaveroisten kaupunkien välillä voisi kyllä olla m äärätietoisempaa ja kokonaisvaltaisempaa, jos kyettäisiin oikein indekseillä osoittamaan, missä toinen on edellä tai jäljessä. M utta pääasia sittenkin on, että kukin yhteisö suojaa ja vahvistaa kulttuurinsa erityispiirteitä niistä kaupunki saa pisteitä. Erityis- eli ominaispiirteiden löytäminen, havaitseminen ja arvostaminen on Turunkin k o koisissa kaupungeissa sen varassa, kuinka elävää ja voimakasta täällä on kotiseututyö. Ei voida kieltää, että kotikaupungin hellim inen rikkaiden m uistojen ja suurten saavutusten pohjalta voi helposti synnyttää katteetonta itsekehua. K orostettu paikallishenki synnyttää nurkkakuntaisuutta; tätä ei sinänsä pidetä positiivisena ominaisuutena, ja välistä nurkkakuntaisuus saakin ikäviä m uotoja. Mutta nykyisen vilkkaan vuorovaikutuksen aikana se osataan ottaa huumorin kannalta, kuten Porin ja Raum an välinen naljailu talvisatamasta. K o - tiseutuaate opettaa jalostamaan paikallishengen yhteisössä vaikuttavaksi sosiaaliseksi voimaksi. Täm ä tavallaan ilmenee eräässä kaupunginjohtaja Harras Kytän antamassa jäähyväishaastattelussa, jossa hän lausui mm.: Turulle on ominaista positiivisessa mielessä pikkukaupungin nurkkapatriotismi ja sen vuoksi joskus vähäisiltäkin vaikuttavat asiat saattavat muodostua tärkeiksi. Toisaalta juuri tuo nurkkapatriotismi lisää turkulaisten kiinnostusta kunnalliselämään, - - se lisää myös aloitteiden runsautta ja kaupunkilaisten aktiivisuutta esim. kunnallisessa lautakuntalaitoksessa. Turkulaisia ei sen sijaan kiinnosta paljonkaan, onko Tampere heidän kotikaupunkiaan edellä asukasmäärän suhteen, koska Turku on muuten paljon fiinim pi ja kaikin pu o lin parempi kaupunki kuin m i kään toinen koko maassa. - Työväenopiston ikuinen pulma on nyt ratkaistu K aupunkim m e suom enkielisen työväenopiston koko toim in ta -a ja n on eräänä sen työn pulm akysym yksenä ollut om an talon puuttum inen. R iittäm ättöm ien h uon etilojen takia on toim intaa jouduttu liiallisesti ja työtä haittaavasti hajoittam aan eri puolille kaupunkia. K un opistom m e tuntuu nyt päässeen yli täm än ikuisen pulm an, lienee m ielenkiintoista luoda vähäinen katsaus työväenopiston huoneistoky.sym yksen historiaan luvulla pitkän aikaa opiston johtajana toim inut myös runoilijana ja sanomalehtimiehenä ansioitunut Severi Nuormaa nimittää hieman ironisesti opistoa Turun kaupungin kiertokouluksi vuoden 1919 alussa Turun Sanomiin kirjoittam assaan artikkelissa. Nuormaa katsoo opiston toistakymmentä vuotta kestäneen toim innan selvästi osoittaneen, että opinahjo todella kaipa isi om an tyyssijan. Opiston toim i paikkana oli tuolloin sen ensimmäinen huoneisto Kristillisen Raittiusseuran talossa Puutarhakatu 8 B:ssä. Vaikka Raittiusseuran saliin saatiin laskea 300 henkilöä kerrallaan, tilat olivat osoittautuneet heti alusta alkaen ahtaiksi. Täm än takia luentoja varten oli vuokrattu tilavampi Vähäväkisten juhlasali. Osoituksena siitä, m iten tukalissa oloissa opisto joutui tuolloin toimimaan, lainattakoon Severi Nuormaan kirjoittam aa: Jo yksinom aan luentohuoneustoksi on nykyinen... sali sekä liian pieni että muuten epämukava. Kun luentotilaisuuksissa on ollut läsnä verrattain paljon oppilaita, on tässä matalassa huoneessa ilm a käynyt varsin sietäm ättömäksi. Onpa sekä oppilaille että opettajille huonon ilm an johdosta luennoilla sattunut sairastumiskohtauksiakin... Epämukavuutta lisää se seikka, että sopivien eteisten, korridoorien jne. puutteessa ei ole tilaisuutta välihetkellä liikkua paikaltaan eikä riisua päällysvaatteitaan! Pulasta pääsemiseksi Nuormaa päätyikin ehdottam aan: Turkua USKO PUUSTINEN koristavat upeat kirjastot, m u seot, koulu- ja taideoalatsit, eiköhän myöskin olisi ajan vaatimusten, kaupungin arvon ja kunnan monituhatlukuisen työväenopiston tarpeiden mukaista, että täällä vielä kohoaisi yksi sivistystalo, kansantalo, jossa kaupungin kummankinkieliset työväenopistot saisivat asuntonsa. S n e llm a n in k ou lu lla Syksystä 1919 opiston päätoimipaikaksi saatiinkin Välikadun eli nykyinen Snellm anin kansakoulu, joka toim i aina täm än vuoden alkuun saakka opistom m e eräänä tärkeänä työpisteenä. Snellm anin kouluun siirtym inen m erkitsi ilmeistä parannusta, mutta ei suinkaan pulm an ratkaisua. Niinpä jouduttiin työkautena Ensimmäinen oma toim italo Sairashuoneenk. 1

4 huoneistovaikeuksien takia toim i m aan loppujen lopuksi 14:ssä eri pisteessä. Ei ole siis ihm e, jos vuosikertomuksessa täm än jälkeen todetaan: On selvää, että opisto tällaisissa olosuhteissa m i tä kipeimmin kaipaa sopivaa huoneistoa. Asia onkin ollut useissa opiston johtokunnan kokouksissa keskustelun alaisena. Johtokunn a n aloitteesta (7 p. tammik.) pidetty T u ru n kaupungin sosiaalilautakunnan, T urun kaupungin kirjaston johtokunnan ja opiston johtokunnan yhteinen kokous p äättikin ehdottaa T urun kaupungin valtuustolle, e ttä asetettaisiin kom itea valm istelem aan kysymystä ns. sivistystalon rakentam isesta Turkuun. Valtuusto kuitenkin hylkäsi ehdotuksen 13 p. helmik. T äm ä päätös ei voinut poistaa kysymystä päiväjärjestyksestä: siksi tosioloiset ja tuntuvat ovat opiston huoneusto-oloissa vallitsevat epäkohdat. S airashuoneenkadulla Seuraava m erkkipaalu huoneistokysymyksessä sivuutetaan vuonn a Tällöin opiston johtokunta tekee kaupunginhallitukselle esityksen, että opiston k äy t töön luovutettaisiin kaupungin om istam a Sairashuoneenkatu l:ssä sijaitseva huoneisto, joka oli vuokrattuna T urun Yliopiston Y lioppilaskunnalle, m utta jonka tiedettiin vapautuvan syksyllä. Asia ratkesikin kaupunginvaltuustossa m yönteiseen suuntaan 1 pnä lokakuuta Sam alla myönnettiin tarpeellinen m äärära h a kaluston hankkim iseen. N äin opisto oli saanut ensim m äisen om an toim ipaikan ja siihen saakka kuljettu alivuokralaisen tie oli saa tu päätökseen. O piskelijam äärän yhä kasvaessa oli johtokunnan etsittävä uusia toim ipaikkoja, sillä vain 10 % opetuksesta voitiin sijoittaa om aan opistotaloon. O m an talon lisäksi opetusta annettiin Snellm anin koulussa, tyttölyseossa, tyttökoululla, yhteiskoulussa ja T urun lyseossa, joiden lisäksi opiston orkesteri kokoontui kaupunginorkesterin harjoitushuoneessa. K onserttitalossa 1950-luvun alussa pyritään opiston johdon taholla toim im aan siihen suuntaan, että opetustoim inta voitaisiin keskittää omiin suojiin. Johtokunta tekee esitvk sen kaupunginhallitukselle tontin varaam iseksi opistotaloa varten ja laatii myös pääpiirteisen suunnitelm an, jonka pohjalta m ainitu n talon piirustuksia tulisi valmistella. Myös paikallisissa sanomalehdissä esiintyy asiaa tukevia kirjoituksia. K aupunginhallituksen taholta tehdäänkin vuoden 1951 lopulla esitys opiston siirtäm iseksi konserttitalokom p- leksin tiloihin, jotka alkuaan oli tarkoitettu tulevalle musiikkiopistolle. Opiston johtokunta hyväksyykin täm än ehdotuksen väliaikaisena ratkaisuna ja sillä edellytyksellä, e ttä am m attikoulun puolelta saadaan tie tty jä lisätiloja. Työkausi päästäänkin aloittam aan näissä uusissa tiloissa. Vaikka huoneisto oli alunperin tarkoitettu palvelem aan toisia tarkoitusperiä ja vaikka m onet huoneet olivat liian pieniä opistotarpeisiin, antoi uusi talo tervetu llutta keskitystä opetustoim intaan. Lähes 50 % opetuksesta voitiin nyt keskittää sam an katon alle. T äm änkin parannuksen jälkeen opistotalokysymys nousee esiin Työväenopiston toim itilat K onserttisalin siipirakennuksessa. Opiston käytössä olivat alakerran tilat. milloin missäkin yhteydessä. Maaliskuussa 1953 pyydetään johtokunnalta suunnitelm aa niistä huonetiloista, jotka opisto ta rv itsisi kokonaan om aan käyttöönsä siinä tapauksessa, e ttä sen to i m inta siirrettäisiin suunnitteilla olevan keskusjatkokoulun yhteyteen. Eräässä yhteydessä työväenopiston tilat kytkeytyvät myös musiikkiopiston kanssa yhteiseen opistotaloon. Sattum a, e ttä am m attioppilaitoksen suojiin oli jouduttu sijoittam aan kaksi koditonta alivuokralaista kauppakoulu ja työväenopisto osoittautuu kuitenkin lopulta opiston talokysym ykseen ratkaisuksi. Kauppakoulun käyttöön v arattu to n tti K askenkatu 5:s.sä h avaitaan ahtaudestaan huolim atta riittävän avaraksi kahden kodittom an yhteiseksi asunnoksi. L ouhintatyöt tontilla pantiin alulle syksyllä E räitten asem akaavallisten vaikeuksien jälkeen asia löysi vihdoin onnekkaan ratkaisun, johon varm asti molem mat osapuolet voivat olla tyytyväisiä. Työväenopiston pitkäaikainen kohtalon kysymys oli saa tu pois päiväjärjestyksestä. TURKU-SEURA Å BO-SAMFUNDET r.y. T om innanjohtaja - Verksamhetsledare Ju h an i Laurila, Ruissalo 85, puh. - tel Svenskspräkig sekreterare - R uotsinkielinen sihteeri Carl Jacob Cardberg, Turevägen 3 A, puh Postisiirtotili Tu Liity jäseneksi T urku-seuraan Bliv medlem i A bo-sam fundet TURIN T urun K aupungin K auppakoulu, joka tä n ä vuonna tä y t tä ä 45 vuotta, on oikeastaan yllättävän nuori. M aan vanhassa pääkaupungissa, joka on kauppapaikalle syntynyt ja jonka nimikin merkitsee m arkkinapaikkaa, olisi luullut keskeisimmän am m attialan peruskoulunkin syntyneen jo hyvin varhain. Sen sijaan oli Turku koulumme syntym ä- aikaan jo yli viidenkymmenentuhannen asukkaan kaupunki. Turussa oli tosin toim inut ruotsinkielinen kauppakoulu vuodesta 1839, m utta se m uuttui sittem m in kauppaopistoksi, jonka jälkeen ei ollut lainkaan kansakoulupohjaista kauppakoulua. KAUPUNGIN KAUPPAKOULU Kansallisen innostuksen pohja lta nousi turkulaisen koulumiehen, professori K n u t Svan- 1j u n g i n, klassillisen lyseon lehtorin ja kansakoulujen johtokunnan puheenjohtajan, ehdotus v kauppakoulun perustam isesta Turkuun. Vaikkakin koulun syntyminen oli myöhässä, sai se sitä parem m at kum m it: kansa- Suomen Turulle K A U K O R I N N E koulujen johtokunnan ja liikemiesyhdistyksen. Ne perustelut, joita kansakoulujen johtokunta esitti, olivat painavat: K ansakoulupohjalta lähti paljon nuoria liikealalle, pääsivät pitkällekin, m utta kukaan heistä ei voinut tässä suuressa talousalueessa Työväenopisto-K auppakoulu on Turun uusim pia julkisia rakennuksia ja on tässä kuvattuna pihan puoleltaan. Talo sijaitsee K askenkatu 5:ssä. tehokkaasti jatkaa am m attialansa opintoja koulussa. Sam oin oli niittenkin laita, jotk a keskikoulua loppuun su o rittam atta sittem m in olisivat halunneet ja tk a a liikealan opintoja. T urun Liikemiesyhdistys, jonka puoleen kansakoulujen johtokunta oli kääntynyt, esitti puolestaan, e ttä kauppakoulun puute jo kauan oli ollut tuntuva ja a ih e u tta n u t pahoja epäkohtia, sekä ehdotti kaupunginvaltuustolle sen pikaista perustam ista. J a niin k a u punki, jonka liike-eläm ä oli perustanut, perusti koulun liikeelämälle. K oululla oli harvinainen ilo saada ensim m äiseksi rehtorikseen m aisteri Niilo Ikola, joka johti koulun alkuvaikeuksien halki selväpiirteiseen, kiin teään työhön, luoden pohjan, jolle yhä voidaan rakentaa. H änen jälkeensä johti koulua monipuolinen talousmies ja hu m anisti m aisteri L auri K a t a r a, viisaasti ja taitavasti. K oulun toim intaa ovat tukeneet kunnianarvoisat johtokunnat, joitten pu-

5 h e e n jo h ta jin a o n ollu t m o n ia e te v iä k o u lu - ja ta lo u sm ie h iä. N y k y is in o n p u h e e n jo h ta ja n a k o n suli B. K. J. P ä i v ä n s a l o. Runsaasti pyrkijöitä K o k o to im in ta n sa a ja n o n k o u lu s a a n u t n a u ttia s iitä ed u sta, e ttä s iih en o n o llu t p a ljo n p y rk i jö itä, j o v o li p y r k ijö itä 110. jo is ta 41 o te ttiin. S iitä p itä e n on k o u lu u n v o itu o tta a v a in väh än y li ta i v iim e v u o s in a h u o m a tta v asti alle p u o le t p y rk ijö istä. N äin o n k o u lu u n s a a tu h y v ä ä o p p ila s - ain esta, jo n k a k e s k i-ik ä o n k o u lu n tu llessa o llu t yli 17 vu otta. Täm ä runsas pyrkijöitten m äärä ja n iitte n a m m a ttia lo je n la a je n e m in e n, jo ih in k a u p p a k ou lu v a lm is ta a o p p ila ita, o n a ik a a n sa a n u t sen, että k o u lu n y t on n e lin k e rta in e n ja k a h d e k s a n lu o k k a in e n v o id e n otta a v u ositta in 144 u u tta op p ila s ta, k o k o o p p ila s m ä ä rä n ollessa lä h es 300. K a ik k ia a n on p ä ä stö to d istu k se n s a a n e ita O p e tta ja k u n n a n lu k u m ä ä rä o n 17. K a u p p a k o u lu n ta lossa toim ii m y ö s o sa p ä iv ä isen ä T u ru n L iik e- aipulaisk oulu, k ä s ittä e n n y k y isin n e ljä lu o k k a a ja 130 op p ila sta sekä 7 o p e tta ja a. K o u lu n u lk o n a is iin p u itteisiin p a la ta k se m m e o li h u on eistoon n ä h d e n ilm eisesti on n ellis in kausi o m a n id y llisen ta lo n asu m in en v u od esta 1921 vu oteen K o u lu n la a je n e m is p a k k o ja n y k y a ik a i s e m p ie n o p e tu stilo je n sa a n ti jo h ti k ou lu n v välia ik a isesti a m m a ttik o u lu ta lo o n, jo s t a viim e v u on n a, p ä ä stiin om iin, u u siin s u o jiin. Uusi talo T a lo n a ik a a n sa a m isesta o n k iitettä v ä sekä v a ltio v a lta a että k a u p u n k ia. K a u p p a - ja T e o llis u u sm in isteriössä va ik u ttiv a t a s ia n o n n e llis e e n ra tk a isu u n e r i tyisesti p ro fe s s o ri A a rn o N i i n i j a op e tu sn e u v o s B ertel Cron- h jort. K a u p u n g in ta h o lla to i m i a va in a sem a ssa ta lo n h yväksi s osia a lin en a p u la is k a u p u n g in jo h t a ja A h ti N ä y k k i. U u si k o u lu ta lo s ija its e e e r it tä in k a u n iilla ja a rv ok k a a lla p a i k a lla S a m p p a lin n a n p u is to n la i d assa k esk ik a u p u n g illa M u s ta in - v e lje s te n k u ja 4:ssä. K o u lu ta lo n k o lm e e n k e rrok seen o n s ijo ite ttu : k o n e k irjo itu s - sali, k irja n p ito lu o k k a, k o n tto r i- te k n illin e n lu ok k a, s om ista m o, h a rjo itu s m y y m ä lä, la b o ra to rio, lu en tosa li, p iiru stu slu ok k a ja k u u si ta v a llista lu ok k a h u on etta. A lim m a ss a, p u is to n ta solla o le vassa kerrok sessa o v a t k e r h o h u o n e, ru ok a s a li, a u la, k a n s lia t ja o p e tta jie n h u o n e. S a m a n ra k en n u sk om p lek sin alem m assa siivessä sijaitsee työv ä e n o p is to, jo n k a kan ssa k ou lu lla o n y h te in e n ju h la s a li. K o k o r a kennuskom pleksin tilavuus on n m :!, jo sta k a u p p a k ou lu n osu u s o n vä h ä n yli m 3. R a k e n ta m is e n su oritti k a u p u n g in ta lora k en n u sosa s to k a u p u n g in a rk k iteh ti A. S. S a n d e l i- n i n jo h d o lla ja ta losta tu li sekä kaunis että tarkoituksenm ukainen. E n tä tu lev aisu u d en s u u n n itelm a t? E nsi syk syn ä sa a ta n een v ie. lä yksi rin n a k k a is lu ok k a lisää. S u u ren a toiv een a o n k a u p p a - k ou lu v ä ellä s ellaisen ja tk o k o u lu tusmahdollisuuden aikaansaam i n en, jo k a ra k en tu isi elim ellisesti k a u p p a k ou lu n p o h ja lle, om a n k ou lu n yh tey d essä. O p etu k sen sisä ltöön n ä h d en o n yh ä ja tk e tta v a pyrk im yksiä p a lv ella n y k y a ik a ista k ä y tä n n ön liike -eläm ää. Samalla on kuiten k in to d e tta v a, että k a u p a llisen a m m a ttia la n k in d ifferoitu essa ei oppilaita voida kouluttaa jo k a ista e rik oisteh tä v ä ä varten, va a n op etu s p y rk ii m on ip u oliseen, m a h d o llisim m a n käytä n n ölliseen, k au p a lliseen yleissivistyk seen sa m a lla k u n p a lv e lu a lttiu tta ja v a stu u n tu n n etta on k a ik in k e i n o in p y rittä v ä k e h ittä m ä ä n. T ä s sä h en gessä o n u u tta ta loa n yt sisäisesti ra k en n ettava. Turun kaupungin M atkailutoim isto L in n a n k a tu 8 b. Puh ja S u o ritta a tie d o n a n to te h tä v iä ja la a tii re tk e ily o h je lm ia T u rk u u n tu tu stu ville ry h m ille. O h je lm a a n sisä lly tetä ä n e s itetty jen to iv o m u sten m u k a a n n ä h tä v y y s k o h - teet, k ie rto a je lu t ja o p p a itte n ja tu lk k ien h a n k in ta sekä r u o k a i lu n ja m a jo itu k s e n jä rje s te ly. M ahdollisuuksien mukaan avuste ta a n m y ö s h o te lli- ja k o tim a jo itu k s e n h a n k in n a ssa. Ei m a tk a lip p u je n m y y n tiä. N ä h tä - vy y sk oh teisiin, m.m. T u ru n lin naan, voidaan pyydettäessä päästä m u u lloin k in ku in ta vallisina a u k ioloa ik oin a. Åbo stad' Turistbyrå Slottsg. 8 b. tel och S k ö te r in fo rm a tio n su p p g ifte r o c h u p p g ö r exk u rsion sp rogra m fö r gru p p er som b esök er A bo. P ro g ra m p la n e rn a in n e fa tta r, allt e fte r k u n d ern a s ön sk em å l, inte e n b a rt s evä rd h eter o c h ru n d tu rer u ta n ä ven a n s k a ffn in g av gu ider o c h to lk a r sam t b espisn in g o ch in k va rterin g. I m å n av m ö jlig h e t b iträ d e r b y rå n ä ven m ed in k v a r te rin g p å h o te ll eller i h em. In g e n fö r s ä ljn in g av resebiljetter. S evä rd h eter, t. ex. Å b o slott, kan e fte r överen sk om m else besökas ä ven u ta n fö r de va n liga ö p p e t- h å lln in g stid ern a. PORTHAN JA URHEILUA TURUN PÄIVÄNÄ S a ta v u otta sitten, syysku u n 9 p ä iv ä n ä, v ietettiin A u ra n r a n n o illa su u rta T u ru n -p ä iv ä ä, kun Suomen m aan ja Suomen kansan a rv o h o n a s e tta ja n H en rik G a b riel P o rth a n in m u istop a tsa s suurin ju h la llisu u k sin v ih ittiin. O lih a n k aik en lisäk si kyseessä e n sim m ä in en ju lk in e n h e n k ilö - patsas, jo k a m a a ssa m m e n y t v e r h o n a lta u lk om a isem a a n p a lja s tettiin. T u o n a a a m u n a sata v u o t ta sitten k a u p u n k ila iset lo p u llisesti h a v a h tu iv a t, k un V a rtio v u o relta k a ja h ti 65 k a n u u n a n la u - kausta m äärä 65 ilmensi Porth a n in elin vu osien lukua. J u h la llisu u d et a lk o iv a t klo 10 A k a te m ia ta lo n ju h la sa lissa, jossa ju h la e s ite lm ä n p iti E lias L ö n n ro t j a ju h la v ä elle ja e ttiin P o rth a n in op p itu o lin silloisen h a ltija n E d va rd a f B ru n erin k irjo itta m a la tin a n k ielin en ju h la ru n o. J u h la - ku lk u een a siirry ttiin p a tsa a n ä ä relle, jo n n e oli k o k o o n tu n u t sa n k a t ih m isjo u k o t. P a lja stu sp u h een p iti F red rik C ygn a eu s, e lä k ö ö n - h u u d o t k aik u iv a t, suuri k u oro lauloi M a a m m e -la u lu n ja tyk it jy lisiv ä t u u d elleen. K u n A ugust A h lq v ist o li vielä la u su n u t k irjo itta m a n s a ru n o n P o rth a n in k u v a p a tsa a n p a lja ste ttu a, la u le ttiin p äätteek si N ouse rien n ä su om en k ie li. T ä m ä n T u ru lle m u istorik k a a n ta p a h tu m a n m erk eissä avattiin syysk u u n 20 p ä ivä n aam u lla klo 9,30 vu od en 1964 T u ru n -p ä iv ä k o ru ttom in, m u tta s y d ä m een k ä v - vin ju h la llisu u k sin. H a rta a lle k u u lija k u n n a lle soitti k a p ellim estari E in o K u u ssa a ren jo h ta m a Turun M etsänkävijäin soittokunta aluksi ju h la m a rs sin o o p p e ra s ta A id a. A vatessaan T u ru n - p ä iv ä n k a u p u n g in jo h ta ja V ä in ö J. L e in o lu o n n e h ti P o rth a n in e lä m ä n ty ö n m erk ity s tä ja h ä n en keskeistä asemaansa kaupunkim m e k u lttu u riym p ä ristössä. P u T u ru n -p ä iv ä ä v ie te ttiin jä lle e n m o n in ta v oin syysk u u n 20. p nä k u ten o h eisessa k irjo itu k sessa k errota a n. V a ikka p ä iv ä v a rsin a i- esti oli o m is te ttu u rh eilu lle, n iin k u ten a in a k o tiseu tu ty ö ssä vanhoilla perinteillä oli oma sanottavansa. K ehrääjä kuvassam m e ed u sta a ju h la n sitä p u olta. h een p ä ä ty tty ä k a u p u n g in h a llitus astu i in co rp o re p a tsa a n eteen ja sen ju u relle laski k a u p u n g in laak eriseppeleen s in iv a lk ein e v ä rein een k au p u n g in v a ltu u ston p u h e e n jo h ta ja J o h a n n e s K o ik k a la i nen. P o rth a n -s e u ra n p u h e e n jo h ta ja, y lik irja s to n h o ita ja E ero K. N eu v on en esitti p item m ä ssä p u h een v u orossa a n la a je m m in P o r t h a n in elä m ä n ty ö tä ja p a tsa a n s y n ty h istoria a lausu en m m.: K y m m e n ise n p äivää sitten tu li k u lu n eek si sata vu otta täm än p a tsa a n p a lja sta m is esta. K u n k a tselem m e tä tä v iip u rila isp e rä i- seen P u rta sen sukuun ku u lu n een, V iita sa a rella s y n ty n een ja T u russa e lä m ä n ty ö n sä teh n een Henrik Gabriel Porthanin m uistom erk k iä, tu n tu u se m eistä k u u lu v a n n iin olen n a isesti T u ru n kaupunkikuvaan, että ihan ih m een ä p itä ä, että jo k u on v o in u t a ja te lla sen s ijo tta m is ta jo n n e k in m u u a n n e. M u tta sijoitu sk y m y s ei a ik a n a a n k u iten k a a n ih a n selviö ollut. O n v arsin lu o n n o llis ta, e ttä m ieh en, jo n k a e lä m ä n ty ö n v a ik u tus k a n toi v ä littöm ä s ti y li m a a n ja v älillisesti ain a m e id ä n p ä i viim m e saakka, h alu si k o k o v a l takunta om ista a. K u n P o rth a n in m u istop a tsa a n aik aansa a m isek si a loitettiin v k e rä y s t a r v itta v a t va ra t sa a tiin k ootu k si v m en n essä h erä si tiety sti myös kysymys muistom erkin paikasta. T u rk u la iset p itiv ä t its e s tä ä n selvänä, että se p iti p y s ty - tettämän Turkuun. M utta esitettiin m y ös m u ita m ielip iteitä. V iita ttiin siihen, e ttä v a r o ja s a a ta i siin h e lp o m m in k o k o o n, jo s p a t sas s ijo ite tta is iin p ä ä k a u p u n k iin. H u o m a u te ttiin m y ös, että k u n P o rth a n o li ollu t en n en k a ik k ea yliop istom ies, olisi s o p iv in ta, että p a tsa s p y s ty tettä isiin y lio p is to k aupunkiin. H elsin k iin. P r. C y g n a eu s lausui, että jo s P o rth a n in p a tsa a n o li in n o s te tta v a n u o ris o a is ä n m a a llis u u te e n, s u o ritta is i s e teh tä v ä n s ä p a r h a ite n H e ls in g is sä. M u tta tä s sä h ä n tä m ä p a tsa s k u ite n k in seisoo. K a ik k ie n tu r k u la isten ja y m m ä rtä ä k s e n i tä llä h e tk e llä m y ö s k a ik k ie n m u id e n s u o m a la is te n m ie le stä ju u r i sillä p a ik a lla, m issä sen tu lee o lla k in. J u u ri siellä, m is tä P o r th a n in v a i kutus aikanaan säteili yli S uom e n n ie m e n. P u h u ja jä t t i sen jä lk e e n p r o fe s s o r i P a a v o S iro n k era p a tsa a lle P o r th a n -s e u r a n s in iv a lk e a t k u k at ja tila isu u s p ä ä tty i s o itto k u n n a n esittäm ään loppum arssiin. P a ts a a lta ju h la v ä k i siirty i v ä littö m ä sti T u r u n -p ä iv ä n ju h la ju m a la n p a lv e lu k s e e n T u o m io k irk k oon, jo k a tä y tty i h a rta a s ta k u u lija k u n n a sta. S a a r n a n p iti tu o m io ro v a s ti L a u ri H u ovin en, jo k a k osk etteli tä n ä n im e n o m a a n m y ö s v a n h u k sille om is te ttu n a p ä iv ä n ä m m. sitä v a stu u ta, jo k a on o lta v a jo k a is e n k o tik a u p u n k i- la isen y h te ise s ti k a n n e tta v a n a, k u n lä h im m ä is e m m e, n u o r e t ja v a n h a t, ta rvitsev a t ap u a. J u m a lan p a lv elu k sessa to im i litu rg in a p a stori V iljo L e h tin e n, u ru issa oli tire h tö ö ri P a u li R iih iv a a r a ja tu o m io k irk o n k u o roa jo h t i tir e h tööri M a rtti K iv iru u su. Kauppakoulu Työväenopisto- talon vihkim inen P o r th a n in h e n k ise n p e rin n ö n ilm auksena voidaan hyvinkin p i tä ä, n y t k u n 160 v u o tta o n k u lu nut hänen kuolem astaan, sitä kom e a ta op e tu sla ito s ta, jo k a k a n ta a n im eä K a s k e n lin n a j a jo k a a n ta a r iittä v ä t s u o ja t m o d e rn in o p in t o - työn harrastam iselle kaupungissamme. K auppakoulu Työväeno p is t o -t a lo n v ih k im in e n m u o d o s tu i tä te n sop iv a k s i ju h la h e tk e k si T u r u n -p ä iv ä n sille a ja tu k s e lle, että h en k isille a rv o ille k a n n a tta a tä m ä n k in k a u p u n g in n im e n o m a a n ra k e n ta a. T ä m ä tu o tiin asia llisesti ja k a u n iis ti esiin n iis sä p u h eissa, jo ita tila isu u d essa p itiv ä t a p u la is k a u p u n g in jo h ta ja A h ti N äykki, p ä ä jo h t a ja A a rn o N iin i ja k o u lu n e u v o s P a a v o K u o s m a n e n s a m o in k u in r e h to r i K a u k o R in te e n lä m m in h e n k is e s s ä k iitosp u h eessa. J o r m a P a n u la n jo h ta m a k a u p u n g in o rk e ste ri j u h listi tila is u u tta m u s iik illa a n ja m o le m p ie n o p p ila ito s te n o p p ila a t e sity k sillä ä n. K u ts u v ie ra a t sa iv a t ty ö v ä e n o p is to n jo h t a ja n U sk o P u u stisen sekä re h to r i R in te e n jo h d o lla sen jä lk e e n tu tu s tu a k o m ea n ra k en n u k sen s u o jiin, jo ih in k a ik k ien tu rk u la isten o li tila isu u s p ä ä stä k lo 16 jä lk e e n. S a m a n a i k a isesti n ä y te ttiin m y ö s u u tta L ä n tis tä k a n sa k ou lu a. Päivä varsinaisesti omistettu urheilulle F y y sisen k u lttu u rin e s ille tu o m in e n o li tä m ä n v u o d e n T u r u n - p ä iv ä n p ä ä te e m a n a. K l o 12 a ik a -

6 neissa m opedien taitoajoissa Artukaisten kentällä puhui nuorisolle nuorisotyölautakunnan puh een joh taja A. Suominen. Sam alla kellonlyöm ällä alkoi myös Urheilupuiston yläkentällä m aakuntasarjan jalkapallo-ottelu. Puoli tuntia m yöhem m in oli T u run m aratonin ja K upittaan piikin juoksijoiden startti. K ilpailijoita saattelivat SV U L:n Turun piirin puheenjohtajan Y rjö Salmelan puhe K auppatorilla ja TUL:n piirin puheenjohtajan U. Forssin puhe Kupittaalla. K lo 13 Urheilupuistossa alkaneet kansainväliset yleisurheilukilpailut avasi kaupungin urheiluohjaaja Paavo K arikko puheella, jossa hän kosketteli puiston historiaa ja August Blom bergin, puiston varsit naisen luojan, elämäntyötä. Klo 14 nähtiin Aurajoella perinteelliset akateemiset Auran-soudut, jotk a päättyivät tasapeliin. K lo 15 alkaneen m estaruussarjan jalkapallo-ottelun alussa käytti lyhyen puheenvuoron turkulainen jalkapalloveteraani rovasti Jalmari Suomela, joka muiden urheilumiestemme johtohenkilöiden tavoin kiitti kotikaupunkia urheilulaitosten aikaansaamisesta. K aikki puhujat m yös lausuivat toivomuksen, että urheilun tukeminen vastedeskin kuuluisi kaupungin ensisijaisiin tavoitteisiin, koska se on työtä nuorisom m e hyväksi. Jalkapallostadionilla oli muuten ilo ylim m illään, sillä kotijoukkue Å IFK voitti vakuuttavin num e roin 5 0 helsinkiläisen vastustajansa K IF :n. Päivän mittaan nähtiin monenlaista muutakin urheilua hakkapeliittarallia m yöten, missä autourheilijat ratkoivat Suomen mestaruutta, mutta ehdottom asti suosituimmaksi m uodostuivat Turun Urheilukalastajat ry:n järjestäm ät onkim iskilpailut Aurajoen rantamilla, jossa parituhantisen katsojajoukon lisäksi kym m enet ja taas kymmenet kalastuskärpäsen purem at kilpailivat kalastusonnen paremmuudesta. Pieniähän ne olivat silakat Turun-päivän kaloiksi, m utta saatiinhan ne viisisenttisetkin punnituiksi ja niin syntyi seuraava tulosluettelo: Miesten sarja: 1) Antti Supponen 115 g, 2) U. Ruohonen 112, 3) Pentti Peltola 100, 4) Antti Pajula 35, 5) Eero Liperi 35, 6) Boe Holmberg 29,5, 7) Niilo P iiroinen 28, 8) Heikki Laihonen 25, 9) K aino Louhi 25, 10) T. Tikkanen 25 grammaa. Suurimman kalan sai U. R uohonen ja se oli särki, joka painoi 87 grammaa. Naisten sarja: 1) Aura Peltonen 22 grammaa, 2) R itva T ik kanen 22 grammaa. Lasten sarja alle 12 v.: 1) R eijo Kantonen 120,5 grammaa, 2) Esa Inki 50, 3) K ari Keskilä 25. 4) Jarmo Säteri 20, 5> Reijo Hannula 20, 6) Markku Mäkinen 19, 7) Reino Venäläinen 10 grammaa. M ainittakoon toki vielä, että kaupunki palkitsi pilkitsijöitä : joka sarjassa varattu m uistoesineitä kilvassa menestyneimmille. M aratonin ja Kuoittaan piikin voittajat saivat mvös kaupungin puolesta kunniapalkinnon kum pikin: Harry Henrikssonin ja Paavo Sainion öljym aalauksen. Musiikkia ja ilotulitusta päivän päätteeksi K lo 19 alkoi Turun Varuskuntasoittokunnan puolitoistatuntinen ulkoilmakonsertti R unebergin puistossa, jonne kokoontui monisatalukuinen yleisöjoukko kuuntelemaan kapellimestari Eino Kuparisen valitsemaa ja jo h tamaa musiikkiohjelmaa. Se käsitti onnistuneesti eri harrastuspiireille sopivaa soitantoa, jonka pääteemaksi luonnehdittakoon operettisävelmät. K lo 20 Sam p- palinnanmäeltä johdettu ilotulitus oli yksimielisen tunnustuksen mukaan komeampi entisiäkin. Pimenneessä illassa loistivat lisäksi tulisoihdut Porthanin patsaan ympärillä, merkkinä siitä, että päivän tunnus Turku kulttuurikeskuksena niin henkisellä kuin fyysiselläkin linjalla oli syöpyvä kaupunkilaisten m ieleen. Ehkä kuitenkin pysyvimmän muiston ainakin nousevaan nuorisoon jätti kaupunginhallituksen viime vuonna aloittama perinne: ilmainen kuljetus liikennelaitoksen ajoneuvoilla ja maksuton pääsy museoihin. M o lemmilla lupalinjoilla oli valtava kansoitus. Liikennelaitos oli varannut raitiovaunuiksi perävaunut ja bussilinjoille lisäkalustoa ja se päätyi arvioimaan vapaam atkustajien luvun n :ksi. Kaupungin museoissa voitiin suorittaa tarkka laskenta ja siten todeta, että Turun linnassa kävi 8699, käsityöläismuseossa 3522 ja apteekkimuseossa 2085 sekä taidemuseossa 1368 turkulaista. Suunnitelma Wäinö Aaltosen museon aikaansaamiseksi Samppalinnan K esäteatterin alapuolelle Aurajoen rantaan kehittyy pikku hiljaa eteenpäin. Tulevan m useon suunntttelevat arkkitehdit Irma ja M atti Aaltonen ja on tämä suunnitelma nyt lopullisesti hyväksytty tässä muodossa kuin kuvamme esittäm ä pienoismalli osoittaa. Itse rakennustyöhän tullaan suorittamaan vaiheittain ja ensimmäiseksi pitäisi valmistua nim enom aan Wäinö Aaltosen museoksi ajateltu osa. Mikäli rakennustöihin päästään vielä tämän vuoden aikana käsiksi, on tarkoituksena ensim mäisen vaiheen valmistuminen w Habent sua fata libelli, brukar man pà lärt språk säga om skrifter, och menar därmed, att dessa ofta sedan de läm nat skribentens bord, gär öden till m ötes dem fö r fa t taren inte kunde förutse. Så kan också ske med institutioner vilka ibland utvecklas i en annan riktning än den deras grundare hade tänkt sig. Att så har skett med Åbo svenskspråkiga arbetarinstitut är uppenbart för institutet är i dag en rätt annorlunda in rättning än de två arbetarinstitut, ett finskt och ett svenskt, som stadsfullmäktige den 28 november 1907 beslöt grunda i Åbo. Stadens fäder ville är 1907 skapa bildningsanstalter närmast för kroppsarbetare, men arbetarinstitutet har med tiden utvecklats till en bildningsanstalt för m edborgare ur alla sociala grupper. hoppningar. Lagen om statsunderstöd fö r arbetar- och m edborgarinstituten av år 1962, som tillerkänner instituten rätt till statsunderstöd belöpande sig till 70 % av institutens utgifter är ett bevis på, att instituten numera tas på fullt allvar. Ä bo svenskspråkiga arbetarinstitut, som började sin verksamhet den 3 februari 1908, stötte redan i början på stora svårigheter i sina försök att motsvara sina grundares insentioner. Dess första föreståndare, fil.mag. Ludvig Lindström, lyckades med de medel ur Åbo Utminuterings- och Utskänkningsaktiebolags vinstmedel, som stod till institutets förfogande, hysa in den föreläsningsverksamhet institutet då uteslutande ägnade sig åt i finska klassiska lyceets fest- och bönsal. Redan följande år visade föreläsningarnas krympande åhörarskaror, att den ursprungliga arbetsformen inte var ändam ålsenlig. Ar 1910 började man därför des m agister Holm berg ytterligare vidga institutets program så att det vid sidan av föreläsningar och kurser också upptog studiecirklar och läseringar. j V r 1918 efterträddes m agister Holm berg av rektor Arne T örn - udd, som under 24 års tid skulle leda institutets verksamhet. Det var under dennes tid som elevförbundet grundades läsåret och institutet fick en egen lokal vid Slottsgatan 47 på hösten Föreläsningarna flyttade redan under verksam hetsåret över till Åbo Akademis lok a liteter, m en kursverksamheten hade under åren am bulerat från finska klassiska lyceum till industriskolan, svenska reallyceum och Cygnaeus skolan. Under 20- och 30-talen fortgick utvecklingen lugnt och institutet fo g a des in i den ordinarie stadsförvaltningen. D et kom i åtn ju tande av ett statsunderstöd som uppgick till ca. 50 % av dess utgifter och försågs redan år 1920 ÅBO SVENSKPRÅKIGA ARBETARINSTITUT Till en början ansåg man att institutet främst borde förm edla medborgarkunskap och dana vakna medborgare. Senare har tyngdpunkten förskjutits så att m an försöker hjälpa alla som har behov av undervisning och handledning i något studium, som är samhällsnyttigt eller personlighetsberikande. Man förutsätter m.a.o. numera att studieverksam het som sådan är till nytta fö r m edborgarna, att harmoniska och aktiva människor också är goda medborgare. Det svenska Å bo-institutet är alls inget u n dantag. Förändringens vind har gått fram över alla institut och de har utvecklats i stort sett i samma riktning. Dessa förändringar har ofta påtalats med beklagande, men med tiden har man alltmera allmänt börjat inse att arbetarinstituten i själva verket har anpassat sig till tidens krav. Tack vare sin långt gående självständighet har dessa institut kunnat följa med samhällsutvecklingen så väl, att de som bildningsfaktor vunnit samhällets erkänsla på ett sätt som väl motsvarar, om det inte överträffar, grundarnas fo r m ed kursverksamhet då en elementarkurs i tyska inrymdes i institutets program. Under de följande åren infördes sedan kurser i bokföring, välläsning, stenografi, finska, svenska och engelska. Ram en för institutets verksamhet måste således m ycket tidigt vidgas, främ st därför att intresset för fritidsstudier var stort i alla samhällsgrupper. De första tio åren av institutets existens försvårades av oenighet om dess syften och allmän politisk spänning, som gav oenigheten näring. Magister Ludvig Kristofer Gräsbeck Lindström hade emellertid lett utvecklingen in på banor, som institutet senare skulle följa. Han hade insett det ändamålsenliga i att beakta allmänhetens önskemål beträffande undervisningsprogrammet, och förstod att utnyttja den rörelsefrihet in stitutets reglemente tryggade för dess ledning. När han år 1916 till följd av många andra uppdrag avgick efterträddes han av fil. mag. Einar Holmberg, som fick rida för rusthållet under inbördes, krigets tunga tid. T rots stora svårigheter, som ständigt mötte honom i hans verksamhet, lyckam ed en biträdande föreståndare. Den första biträdande föreståndaren blev fröken Anna B äckström, en av institutets tillskyndare, vars arbete institutet till from m a hade särskild tyngd och betydelse. I denna korta översikt av institutets historia kan tyvärr inte alla nam n nämnas, som skulle förtjäna det. Under perioden m ellan de två storkrigen fö r lorade emellertid dagspolitiken sitt inflytande på institutets öden och dettas ledning hade stor hjälp av en grupp uppoffrande institutsm edlem m ar som verkade till institutets from m a både inom och utom institutets väggar. På dess program stod under denna tid förutom föreläsningarna. som blivit något färre, både kurser och studiecirklar vilkas antal m ed åren långsamt tilltog. M an kan om dessa år i institutets historia säga att de m edförde en konsolidering av dess ställning i Abo. N är institutslokalen år 1940 förstördes vid ett flygbom bardemang, upplät Stiftelsen fö r Abo Akademi åt institutet ett hus vid Henriksgatan 9, som väl räckte till under kriget då elevernas

7 a n ta l av n a tu rlig a sk äl s ta rk t n e d g ic k. A r 1943 a v g ick rek tor T ö m u d d m e d p e n sio n o c h e fte r trä d d e s av fil.m a g. V ern er N o rd ström, s o m d o c k red a n fö lja n d e å r lä m n a d e b e fa ttn in g e n. V id d e n n a tid a n s å g m a n b la n d sta d e n s fä d e r, a tt d et skulle vara ä n d a m å ls e n lig a re a tt s a m m a n slå de tv å in s titu te n o c h d ä rfö r tillä ts d ire k tio n e n in te a tt efte r re k to r T ö r n u d d s a v g å n g tillsätta n y o rd in a rie fö restå n d a re. D en n a å tg ä rd, som sä k ert h a d e verk a t m e n lig t p å in stitu ts v erk sa m h eten v id to g s em e lle rtid in te. M a gister N o rd s tröm e fte r tr ä d d e s å r 1944 av fil.m a g. C -E. S u n d m a n som s k ö tte b e fa ttn in g e n som tillfö r o r d n a d u n d e r d et fö r s ta å ret. Å r 1945 h a d e e le v a n ta le t vå ld sa m t s tig it o c h tro n p å d e t svenska in s titu te ts liv s k ra ft stärk ts. I o ch m e d a tt in s titu te ts d irek tion b e m y n d ig a d e s a tt a n s tä lla f ö r e stå n d a re p å o rd in a rie sta t hade p la n e rn a p å en s a m m a n sla g n in g av de tv å in s titu te n f å t t fö r fa lla. U n d er d e fö r s ta efterk rig så ren v ä x te in s titu te t m y ck e t s n a b b t o c h d ess u n d e rv isn in g sp ro g ra m v id g a d e s. M a g iste r S u n d m a n fö r s t o d a tt a rra n g era så dana k u rser som fo lk ville h a o c h alla tid ig a re re k o rd b e trä ffa n d e e le v e rn a s o c h stu d iegru p p ern a s a n ta l slogs. D e n g a m la in s titu ts lo k a le n b le v fö r trå n g o c h in stitu tet fly tta d e d ä r fö r å r 1951 till H eu r- lin sk a s k o la n s h u s vid V ästra S tra n d g a ta n o c h k u n d e i den b e ty d lig t större lo k a le n fo rts ä tta sin e x p a n s io n. In stitu te t h ad e d ä rm e d s k rid it öv er trösk eln till d e t sta d iu m in s titu te n n u m era n å tt s o m b ild n in g s a n sta lte n fö r a lla m ed b o rg a re. Å r 1953 avg ick m agister Sundm an, som efterträ d d es av p o l.m a g. K r is to fe r G rä s b e ck u n d e r va rs fö g d e ri e x p a n s io n e n fo rts a tte. U n d er v e rk sa m h e ts å re t n å d d e e le v s iffr a n fö r s t a g å n g en öv er 800. M ed a n fö relä s n in g a rn a åter n å g o t re d u cera ts h a d e ku rsern as a n ta l s ta rk t ö k a t o c h ett större a n ta l s tu d ie - o c h fö re lä s n in g s - c irk la r in fö rts. A r 1959 h o ta d e s in s titu te t av v rä k n in g fr å n det fo r n a H eu rlin sk a s k o la n s h u s o ch m a n ly ck a d e s f ö r d ess rä k n in g h y ra en tid ig a re k o n to rs lo k a l i fa s tig h e te n A u ra g a ta n 1, d är in s titu te t k o m i o k v a ld b esittn in g av ca. 500 m2 g o lv y ta fö rd e la d p å ett n ö d ig t a n ta l k la ssru m o ch h a n d a rb e tsru m, k a n s li- o c h b ib liotek sru m. I d e n n y a in s titu ts lo k a le n a n o r d n a r in s titu te t n u i m e d e lta l 30 ku rser, sex stu d iec irk la r o c h tv å a llm ä n n a fö r e lä s n in g a r p e r v eck a. A r 1963 avg ick m agister Gräsbeck och efterträdd es av fil.lic. N ils S to rå, s o m fö r n ä rv a ra n d e b e tjä n a r d en svenska a llm ä n h e te n i en in stitu tion, som e fte r en m e r ä n 5 0 -å rin g u tv e ck lin g h a r b liv it en v ik tig k u ltu r fa k to r f ö r h e la d et svenska A bo. Muuan seitsemän kirkon reitti V a rsin a is-s u o m e n M a tk a ilu y h - d istyksen toim esta o n k u lu n een a k in k esänä a je ttu n.s. E telä -S u o m e n reittiä. M a tk a sta v o i taisiin oik eu tetu sti kä y ttä ä m y ö s k in n im ity s tä seitsem än k irk on reitti, sillä m a tk a n va rrella o v a t S a u v on, K e m iö n, P ern iön, T e n h ola n, T a m m isa a ren, ja L o h ja n k iv ik irk o t sekä S a m m a tin lu v u lla ra k en n ettu ja punaiseksi m a a la ttu p u in en k irkko. S a u v on h a rm a a k iv ik irk k o on tod en n ä k öisesti ra k en n ettu lu vu n jä lk ip u o lis k o lla K o n ra d B itz in p iisp u u sk a u d ella, jo sta m u is to n a o n sa k a riston p u o le i selle seinälle m a a la ttu piisp an k u v a sekä k u o riin s ijo ite ttu p iisp a n p en k k i. S en y lä p u o le lla on k irk on v a n h in m u istoesin e, lu v u lta p e rä isin olev a n eits y t M a a ria a esittävä veistos. S e in ä m a ala u k sissa o v a t k u v a ttu in a p a - rittain Vanhan Testam entin profe e ta t j a U u d en T esta m en tin apostolit. S auvon p itäjä on m o n ie n h e rra s k a rta n o itte n p itä jä. M u iston a m en n eistä a jo is ta on k irk ossa lu k u isia a a telisv a a k u n oita. jo ista v a n h in o n vu od elta K irk o n la ttia n a lla lep ä ä vä t k u p a rista teh d y issä arkuissa v iim eksi S u om en ra tsu vä en p ä ä llik k ö n ä to im in u t J uh a n a G a lle ja h än en poikan sa K lau s, jotk a m o lem m a t sa iv a t su rm ansa L u n d in ta istelu ssa T a n s k a a va s ta a n k ä y d yssä sodassa v K em iö n seu rakunta on m aan va n h im p ia. E n sim m ä iset t ie d o t o v a t 1300-lu vu n toiselta v u o sik y m m en eltä. N y k yiset h olv in sa k irk k o sai 1460-luvulla. N iid en ra k e n ta ja on tod en n ä k öisesti o l lu t p itä jä n om a p o ik a P ietari m u u ra ri, jo k a tu n n e ta a n T u ru n tu o m io k irk o n h olv im esta rin a. K e m iö n k irk on e n tistä m isty öt s a a tettiin p a risen v u otta sitten p ä ä tök seen ja tä llö in teh tiin la t tia p u n a isista tiilistä. L eh terin k a iteen k oristein a o v a t T u ru ssa 1800-lu vu n a lk u p u olella v a ik u tta n een etevän ta ite ilija n G u s ta f W ilh e lm F in n b e rg in m a a la a m a t K ristu k sen ja a p ostolien kuvat. A ltta rin y lä p u o le lla on k irk a s v ä - riset la s i-ik k u n a t, jo tk a v u o rin eu v os A m o s A n d erss on la h jo itti 40 v u o tta s itte n su oritettu jen k o rja u s tö id e n yh tey d essä. K irk o n e n tis e t a ltta rita u lu t o v a t sivu sein illä. M.m. T u ru n p iiru s tu s k ou lussa o p e tta ja n a to im in een E lin D a n ie lso n -G a m b o g in K ristu s G e tsem a n essa (v. 1897) o n tu r k u laisen k a u p p a n eu v os G. A. L in d b lo m in ja h ä n e n v e lje n s ä la h jo itta m a. p e rn iö n P y h ä lle L aurille o m is - *- tettu k irk k o o n p eräisin 1400-lu vu lta. M a a la u k set o v a t P ie ta ri H e n rik in p o ja n tekem ät, jo n k a k äsialaa o v a t m y ö s S auvon k irk on koristelu t. K iis ta istu m a - sijoista on toisin a a n tu otta n u t aik a p a ljo n h a rm ia sekä s e u ra kuntalaisille että papistolle. V uod elta 1661 on säily n een ä tieto siitä, että p ern iölä iset a a te lism ie - h et J o h n G y lle n h je rta ja H en rik S a ss k esk u stelivat k irk ossa is tu - m a jä rje s ty k se s tä m ie k k o ja a p u n a a n k ä y ttä en. K ie ltä m ä ttä e r i k oisla a tu isesta a s ioid en k ä s itte ly ta v a s ta o li seu rauksen a k irk on su lk em in en jo k s ik in aja k si. K u lu v a n a v u o n n a sa a tettiin p ä ä tö k seen k irk o n k o rja u s ty ö t. L isäksi o n p itä jä ss ä k olm e m u u ta k irk k oa, jo is ta T e ijo n teh d a sseu ra - k u n n a n lu vu lta peräisin ole v a p y h ä ttö o n m a a n p ien in k i vin en k irk k ora k en n u s. Y lik y lä n k irk o n raken ta m isessa 1700-lu - vulla saatiin huom attavaa taloud ellista a p u a T u ru ssa a iem m in p a ri vu o s ik y m m e n tä toim in eelta m a a n en sim m ä iseltä v u orin eu v ok selta J o h a n J a co b K ijk iltä, jo n k a v iim ein en le p o s ija on T u ru n tu oim ok irk ossa. K ijk in k a p pelissa. K o s k e n k irk ossa p id e tään vuorottain suom en - ja ruotsin k ielisiä ju m a la n p a lv elu k sia, jo is ta v iim ek si m a in itu is ta h u o leh tii T e n h o la n p itä iä n p appi. 'T e n h o la n 1300-lu vu lta peräisin * o le v a k irk k o o n U u d en m a a n lä ä n in p u olella. A ltta rita u lu on jä lje n n ö s L e o n a rd o da V in cin "P y h ä ä e h to o llis ta esittävä stä m a ala u k sesta. K irk o ssa o n sa a n u t le p o s ija n sa G rip s h o lm a n li n nassa v k u o llu t S u om en k ä sk y n h a ltija A rvid S tå la rm, (J a tk. siv. 19) E R ÄITÄ TALO JA 1700-LUVUN TURUSTA Au ra jo e n p o h jo isp u o le lla v u o d e n 1827 su u rp a lo s ä ä sti n y k y isen A u ra k a d u n län sip u olella olev a n k a u p u n g in osa n. T ä ä ltä lö y tä ä vielä tä n ä p ä iv ä n ä erä itä lu v u n p o rv a ris ta lo ja, josk a a n niitä kaikkia ei ensi silm äyksellä h u om a a, p u ettu in a k u in o v a t Q w en selin ta lo a lu k u u n o tta m a t ta m yöhem pien aikojen ulkoasuun. H u o m a tta v in n ä istä ta loista on m a in ittu, k a ik k ien tu rk u la isten tu n tem a Q w en sel (L ä n tin e n R a n ta k a tu 13 b ), jo k a 1700-lu vu lta p e rä is in olev in e ta lou sra k en n u k s in een tod en n äk öisesti o n m a a m m e v a n h in tä y d e llin e n k a u p u n k i- ta lo. V u on n a 1956 lu ov u tti k a u p u n g in v a ltu u s to s u u rim m a n osan ta lo n p ä ä ra k en n u sta m u s e o ta r- koitu k seen ja tä llö in en tistettiin ju lk isiv u 1700-lu vu n asu u n. J y r k kin e a u m a ttu in e sa tu la k a ttoin een ra k en n u s ed u sta a b a rok k ik a u d en ark k iteh tu u ria, jo ta m a a ssa m m e o n p erin v ä h ä n sä ily n yt. H arras toiv om u k sem m e on, e ttä k ok o ta lo v ä h itellen resta u roid a a n, v a ik k a k a a n sitä ei k ok on a isu u d essa a n v ä lttä m ä ttä ta rv itse lu ov u tta a m useolle. L ä n tisen R a n ta k a d u n, en tisen Jokik a d u n, v a rrella o n to in e n k in v a n h a ta lo, n :o 27 b, jo k a a in a vu oteen 1955 a n to i y h tä tä y d e llis en k u v an v a ra k k a a n p o rv a rin kod ista 1700-lu vu lla k u in Q w e n sel. M a in ittu n a v u o n n a ra k e n n e t tiin to n tin p o h jo is o s a a n, L in n a n k a d u n va rrelle, k iv ita lo ja sen tie ltä p u rettiin p ih a a y m p ä rö iv ä t raken n u sriv it. J ä lje llä o n e n ä ä R a n ta k a tu a reu n u s ta v a p ä ä r a ken n u s ja osa s iih en liitty n y ttä siipeä. Josk u s 1800-lu vu n ja lu vu n ta itteessa t a lo k o ris teltiin täm än ajan m uodin m u kaan, jo te n se n y k y ä ä n ei liio in Irja Sahlberg eroa y m p ä ris tö n ta lo ista. M u tta alk u p erä iseen ta ite k a tto o n k o r ja u k sessa ei k a jo ttu, j a se o n k in a in o a n a n ä k y v ä n ä to d is te e n a s iitä, e ttä ta lo o n p e rä is in lu v u n jä lk ip u o le lta. T a lo n v a n h a n im i o n S c h ä fe r, ja sen se o n sa a n u t k a u p p ia s J o a c h im S c h ä fe r in m u k a a n, jo k a o m is ti to n tin lu v u n a lk u p u o lella. N iin k u in p r o fe s s o r i K lo s s n e r k irjo itta m a s s a a n T u r u n lä ä n in - s a ira a la n h is to ria s s a m a in itsee, s ija itsi s a ira a la a lk u a ik a n a a n, v u od esta 1759 v u o te e n 1777 tässä. S a ira a la n jo h to k u n ta m y i vu on n a 1785 to n tin la a m a n n i S tå l- handskelle ja p a ri vu otta m y ö h e m m in r y h d y ttiin t a lo n k o k o n a a n u u d esta a n ra k e n ta m ise e n. M a h d o llise s ti.sen o m is ti j o s illo in tu llita rk a s ta ja, p a r o n i G u s ta f K o s k u ll, jo k a v u o n n a 1791 o tti p a lo v a k u u tu k s e n k a ik k iin ra k e n nuksiin. K a k si v u otta m y ö h e m -

8 m in Schäfer taas vaihtoi isäntää. Sen osti kauppias Carl Ekenbom, joka sitten asui talossa parisenkym m entä vuotta. Hänen jä l keensä S ch äfer m eni kädestä käteen ja 1840-luvuilla se taas oli kauppiaiden omistuksessa, ensin G. Lydmanin ja sitten Otto O lof Aspelundin. Ylläoleva kuva esittää taloa vuonna Kaikki siinä näkyvät rakennukset olivat jäljellä vuoteen 1955, talli- ja pihattorivi, leivintuparakennus, aitta ym., joskaan tietenkään eivät enää alkuperäisessä käytössä. Vuonna 1787 valmistuneen päärakennuksen itäinen osa on tiilistä ja läntinen hirsistä. Näiden osien rajalla oli alkuaan portti, jonka paikalla nyt on huone. K auppiaiden aikana palveli ehkä kiviosa kauppa- ja konttovihuoneistona, kun taas punaiseksi sivelty puuosa kulmarakennuksineen käsitti talonom istajan asunnon, salin, neljä kam aria ja keittiön. S a lissa o li ainakin Koskullin aikana öljyvärein m aalatut palttinatapetit taisivatpa olla sam antapaiset kuin Qwenselin sam oihin aikoihin m aalatut seinäverhot kun taas kamarien seinissä oli liima värein koristeltua paperia. T ällä hetkellä Schäferin vanh an päärakennuksen purkaminen ei liene ajankohtainen, mutta toiveet sen pelastamisesta jälkipolville eivät ole suuret. Tuntuu haikealta ajatella talon hävittämistä huomioon ottaen, että se on ainoa jäljellä oleva 1700-luvun jälkipuolen rokokoo- ja kustavilaisen rakennustyylin mukainen m ansardikattoinen talo Turussa. S euraavana kohteenamme on Linnankatu 29:ssä, tontin idänpuoleinen, osittain kaksikerroksinen talo katettuine portteineen. Aikaisemmin tämä talo oli itsenäinen, n :o 29 a, eut. Eteläkortteli 81, m utta nyttemmin tontit a ja b ovat samassa omistuksessa. Rakennusrivin matala osa on kaksikerroksista vanhempi. Se on peräisin vuodelta 1791, jolloin ta lon omisti m eritullintarkastaja Johan Segrell. Rakennus käsitti hänen asuntonsa, joka huonejaoltaan oli sen voi vielä, kaikista muutoksista huolim atta to deta samaa säätyläiskotien keskeissalityyppiä kuin Qwenselin perusosa, joskin mittasuhteiltaan vaatimattomampi. Sisäänkäynti oli niinkuin kaikissa vanhoissa taloissa pihanpuolelta luvun puolivälissä luutnantti, vapaaherra Fredrik A rm felt osti talon kodiksi itselleen ja perheelleen, ja hän luultavasti rakennutti kaksikerroksisen rivin, joka jatkuu pihalle pitkin tontin länsirajaa. Täm än rivin rakennusvuodeksi m ainitaan Samana vuonna A rm felt m yi talonsa kauppalaivankapteeni Eric W igrenille, tunnetun turkulaisen humoristin Tattu W igrenin isoisälle, joten häntäkin voi ajatella lisärakennuksen rakennuttajaksi. K apteeni W igren kuoli vuonna 1817 ja hänen leskensä m yi ta lon. Omistajat vaihtuivat sitten tiheästi, kunnes kauppias Otto O lof Aspelund vuonna 1830 osti talon, sama kauppias, joka luvulla oli S ch äfer-talon isäntä. Aina vuoteen 1844 hän piti sitä ja hänen jälkeensä tuli toinen kauppias, Ivan K iseleff. On luultavaa, että nämä m olemmat kauppiaat harjoittivat talossa kauppaa. Ehkä kaksikerroksisessa osassa jo silloin oli kauppapuoti. Nykyään on vanhassa päärakennuksessakin jopa kaksi liikettä. Kadunpuoleisista ovista ei siis ainoakaan ole rakennusten alkuajoilta, ja muutenkin talon kasvot ovat muuttuneet vaihtuvien aikojen maun ja vaatimusten mukaan. Alunperin olivat seinät pystylaudoitetut ja punaiset niinkuin useimmissa muissakin Turun taloissa vielä 1800-luvun alussa, ja turve peitti molempien rakennusten katot. Ikkunat olivat luukulliset ja pienet, samaa kokoa kuin pihanpuoleiset ikkunat vielä tänä päivänä. Talon pihanpuolta onkin pyritty säilyttämään vanhassa asussa. Mainittakoon, että seinät hiljattain punamullattiin. Tarpeettomiksi käyneet pihattoja vajarakennukset katsottiin kuitenkin jokin aika sitten parhaaksi purkaa, joten piha ei enää ole umpinainen. Arvokas muisto vanhasta T u rusta on kaupungin omistama Merkittävä juhlavuosi Turun Soitannollinen Seura perustettiin v Seura tuleekin huolehtim aan siitä, että tätä 175-vuotismuistoa soveliaalla tavalla juhlitaan. M.m. tämän seuran toiminnan keskeisenä paikkana on ollut ent. akatemiatalo. Sen valmistumisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi 150 vuotta. K un vanhan Turun akatemian perustamisesta samalla tulee vierähtäneeksi 325 vuotta, on Turku-seuran työjaosto tehnyt aloitteen juhlaesitelmäsarjan järjestämiseksi akatemiatalon vaiheista ja sen piiristä valottuvasta turkulaisesta kulttuurielämästä. M olem pien yliopistojem m e taholta, jotka jatkavat v pepieni talo Linnankatu 41:ssä, jonka kaunis ruutumalliin paneloitu kaarevaholvinen portti vetää puoleensa ohikulkijan h uomion. Repslagar (K öydenpunoja) on talon vanha nimi, sillä sen varhaisemmat om istajat o livat köytyreitä, toinen toisensa perästä. Ensimmäinen tunnettu näistä oli Henrik Ståhl, joka kuoli vuonna Ståhlin leski testamenttasi talonsa Jeremias Gronou nimiselle ham punpunojalle, jonka seuraajaksi tuli vuonna 1746 Tukholmassa opin käynyt Erik Turussa vuonna 1965 rustetun akatemian perinteitä, suhtauduttiin hankkeeseen heti myönteisesti. Asetetun toim ikunnan työhön osallistuvat Turun yliopistosta humanistisen tiedekunnan dekaani, prof. Vilho N iitemaa ja Åbo akademista sen rehtori, prof. Oscar Nikula. Turkuseuraa edustavat seuran puheenjoh taja fil. maist. T oivo T. R in ne puheenjohtajana sekä jäseninä seuran varapuheenjohtaja fil. tri C. J. Gardberg, sivistysjaoston puheenjohtaja teol. tri Olavi Lähteenmäki ja jäsen prof. John Rosas ja Suomen Turun päätoim ittaja Erkki Vuori. Sihteerinä on seuran toim innanjohtaja Juhani Laurila. Ekroth, oltuaan talossa jo aikaisemmin Gronoun lesken värkkisällinä. Tavalliseen am m attikuntalaitoksen ajan tapaan rouva Ekrothkin m iehensä kuoleman jälkeen jatkoi toim intaa, m utta vanhoilla päivillään, noin vuoden 1790 vaiheilla, hän luopui siitä. K un hänen ainoan tyttärensä ja perillisensä Christins Ekrothin ja lääkäri Carl R anoun avioton p o i ka Carl Christian R anou vuonna 1818 sai talon haltuunsa, ryhtyi hän kauppiaaksi. K apakkaliikettäkin hän lienee harjoittanut Repslagar -talossa. Talon rakennusten iästä ei ole tietoa. Niiden on otaksuttu olevan peräisin aina 1600-luvun hopulta saakka, siis m estari Ståhlin ajoilta, m ikä kuitenkin tuntuu m ahdottom alta. Pikem m inkin voisi ajatella ainakin kadunvie reistä riviä m estari Ekrothin ra - kannuttalmaksi, sillä 1700-luvun keskivaiheilta se mielestämme hyvinkin voi olla. Siihen aikaan talo vielä sijaitsi yksinään linnaan johtavan tien varrella, kaupunkilaisten peltojen ym päröim änä. Julkisivu oli todennäköisesti p u nam ullatta, jollei se suorastaan ensiaikoina ollut m aalaam aton. Nykyinen ulkoasu keltaiseksi maalattu, vaakasuora laudoitus ja myöhäisem piirim alliset ikkunankehykset on varm asti peräisin höökkari R anoun ajoilta. Pihakuva on säilynyt vanhantuntuisena. T osin siinäkin on m yöhäisem m än ajan detaljeja eikä se enää ole täydellinenkään sen jälkeen, kun päärakennuksesta lähtevien siipirivien ulommat, mm. tallin ja pihaton käsittäneet päät purettiin, m utta sittenkin se

9 a n ta a käsityksen pienporvarien oloista ja eläm ästä 1700-luvulla. Talon om istajat olivat tosin m estare ita, m u tta köydenpunojat kuuluivat am m attikuntalaitoksen aik an a vähim m än ansaitseviin am m attilaisiin. Pienine m ittasuhteineen "R epslagar o n läh ein en sukulain en L uostarinm äen p ien eläjätaloille. Siksi olisikin toivottavaa, että talo, kun se tuom itaan poistettav aksi, siirrettäisiin L uostarinm äen reunaan, Sirkkalankadun varrelle, jossa olisi sille tilaa ja jossa se ei häiritse alkuperäistä L uostarinm äen asutusta. P ä in vastoin se m ielestäm m e korostaisi alu etta tä ltä puolelta, jossa nyt on ikävän näköinen raja -a ita. Se myös kaunistaisi katukuvaa ja m uodostaisi sam antapaisen sopivan ylim enon nykyajan asu tu k seen kuin vihreä empiiritalo m u seon p ääportin kohdalla Luostarinkadun päässä. Saaristomatkailun kehittäminen Maassamme voidaan todeta kolm e toisistaan eroavan.ia selväpiirteisen kokonaisuuden m uodostav aa m atkailuprovinssia : L appi, sisäm aan järvialue sekä lounainen saaristo (T urun ja Ahvenanm aan saaristot yhtenä kokonaisuutena k äsittäen). T osiasiallinen tilanne on n y t se. ettei edes kotim aisen tu ristin, ulkom aalaisesta puhum attakaan, ole helppoa p äästä tu tu stu m aan Turun saaristoon, vielä vähemmän m a jo ittu a sinne joksikin aikaa. K un saaristoa kuitenkin pidetään m a t. kailupropagandassa esillä, on täm ä toimintaa, jota voidaan verr a ta k atteettom ien shekkien k irjoittam iseen. Edellytykset m atkailuun M aailm an laajim piin kuuluvan T urun A hvenanm aan saariston luonnon suom at m atkailulliset edellytykset ovat hyvin tunnetut. Saaristom m e on m aisem allisesti om alaatuista ja suhteellisen h arvaan asuttua, joten vapaata ran taviivaa on tuhansia ja taas tu hansia kilom etrejä. V arsinainen m aaltapako sitäpaitsi alkoi juuri saaristosta ja on jo johtanut m o nien ennen asu ttu jen pikkusaarten täydelliseen autioitum iseen. Uusien ansiom ahdollisuuksien hankkim inen paikalliselle väestölle m atkailun avulla hillitsisi saariston tyhjenem istä, ioka on paisunut sellaisiin m ittasuhteisiin, e ttä alue uhkaa jäädä osittain kansantaloudellisesti tu o tta m attom aksi eli m etsäalan term iä lainataksem m e n o llarajan ta a k se. Asia m uuttuu täten luonteeltaan valtakunnalliseksi ja olisi hoidettava sam ojen suuntaviivojen m ukaan kuin Lapin m atk ailuolojen kehittäm inen, johon myös valtiovalta on tehokkaasti osallistunut, m inkä jälkeen vasta on alkanut näkyä tuloksia. K iinnostus saaristoom m e on tosiasia. V etäväthän E telä-suom i ja A h venanmaa puoleensa lukum ääräisesti eniten turisteja. Toim enpiteet Lounainen saaristom m e sija itsee suurten valtaväylien sylissä ja lähem pänä väkirikkaita keskuksia kuin m ikään m uu m aam m e m atkailualue. E dellytyksinä voim akkaan turistivirran ohjaam i seksi sinne ovat ennen kaikkea Tilatkaa SUOMEN TURKU vuodeksi 1965 liikenneyhteyksien kehittäm inen sekä eri luokkaisten, riittävien m ajoitustilojen järjestäm inen. Lisähoukuttim ina ovat k alastus- ja vesiurheilum ahdollisuudet. S aariston tieyhteyksien k eh ittäm iseen valtio on jo u h ran n u t su u ria summia. T urism in k eh ittyessä n äm ä sijoitukset tu o ttavat entistä suuremman hyödyn. M aitse kulkeminen ei kuitenkaan yksin änsä au tu u ta. T arv itaan uudenlaista, nim enom aan tu risteja p alvelevaa vesikuljetussysteemiä. Yksityisten toim esta teh d y t v a a tim atto m at yritykset vesikulkureittien ylläpitäm iseksi eivät ole riittäviä. P arinkym m enen vuoden aja n on Paraisilla toim inut SMY:n Airiston m atkailukeskus, joka sesongin aikana on yleensä ollut täynnä. M ajoitusta kalastajam ökkeihin ja saaristolaisten koteihin on kokeiltu, sam oin tilapäisiä ruokailupaikkoja esim. kouluilla. Huoltoa on kuitenkin suuresti kehitettävä, jo tta saadaan lisää sekä hotellitiloja e ttä halvem pia joukkom ajoitusm ahdollisuuksia ja perheille sopivia halpoia vuokram ökkejä. L eirintäalueita saaristoon voidaan perustaa tarpeen m ukaan, kunhan ajoissa v arataan sopivia alueita yleiseen käyttöön. K alastusm ahdollisuuksien su h teen todettakoon, että vetemme ovat säilyneet suhteellisen kalarikkaina. Saaristolaisten am m attim ainen kalastus on sitäpaitsi jatkuvasti vähenem ässä, kun esim. silakan pyynti on m uuttun u t troolikalastukseksi avom erellä. Täm ä varm aan turvaa myös m uun kalakannan säilym isen ja lisääntym isenkin saaristossam m e, k u n h an vesiä sopivalla tavalla hoidetaan. M u tta kalastusluvan saan ti on nykyisin aivan liian m onim utkaista jopa kotim aisenkin vierailijan kannalta, ulkomaalaisesta puhum attakaan. U intiin ja m uiden vesiurheilum uotojen harrastam iseen suo luonto erinom aiset edellytykset. Välineet ja laitteet eivät vaadi kovinkaan paljon varoja. L uonnonsuojelu S aaristoturism in edistäm isen läh tö k o h tan a on oleva luonnon koskem attom uuden säilyttäm inen. Hiekkaiset ja kallioiset ran ta v iivat, sisäsaariston rehevyydestä m eren huuhtelem ien ulkokarien paljauteen v aihtuvat m aisem at ovat se kauneuden ja rau h a n aarre, jo ta m atk ailijat saapuvat ihastelem aan. M atkailuedellytysten kehittäm isen ja luonnon suojelemisen yhteisen Iin iän löytäm inen voi tap a h tu a vain. jos suunnitelm illa on pitkä tähtäys. T u ru n lähisaariston ilmiö, että ra n n a t ovat täy tty n eet huviloista ja saunoista, ei ole terve. Vielä vähem m än terv että on, jos sa a ristom m e p äästetään m uodostum aan levottomien ainesten tem m ellyskentäksi, jossa sitten ei ole enää kenenkään hyvä olla. T urku ja saaristo Jatk u v asti valitetaan sitä, e ttä T urku on vain turistien läpikulkupaikka. M utta T urun voim ana ja valttin a m atkailum ielessä void aankin p itää sen tak a m a ata, saaristoa. Esim. keskieurooppalaista tu ristia m eidän h a rv a t ns. k ulttuurinähtävyytem m e kiinnostav at sangen vähän. H änen lä h in etsintäkohteensa on luonto. S aaristom atkailun kehittyessä T urku m uodostuu luonnostaan sen keskukseksi. Sam alla siihen kytkeytyvät m onet palveluelinkeinot tä ä llä ja m onet m uutkin alat, esim. veneenrakennus, jolla on m ahdollisuuksia turism in a n tam ien h erätteid en pohjalla keh ittä ä jo alulla olevaa v ien tiään, kin. K okonaissuunnitelm a tarv itaan S aaristom atkailun k ehittäm istä kokonaissuunnitelman laatim i seksi olisi kiireellisesti tutk ittava sellaisin voimin, jossa Turun saariston ja sen eläm änolojen tuntem us olisi hyvin edustettuna. Koska tuloksia on odotettavissa vasta vuosien tak aa, voidaan myös edellyttää, e ttä valtiovalta osallistuu saariston m atkailum ahdollisuuksien kehittäm iseen sam oin kuin se on teh n y t hyvällä m enestyksellä L apin suhteen. A. H. T urku-seuran ju h annusjuhla Ruissalon M arjaniemessä onnistui erinomaisesti, m ihin loistavalla sääliäkin oli ansionsa. M uusikko T aisto E lon jo h tam an TTY :n so ittokunnan esitettyä suom alaisia säveleitä suoritettiin L ippulaulun kaikuessa lipunnosto V arsinaissuom alaisen osakunnan asettam an kunniavartioston voim in. Keskeiseksi m uodostui k a u p u n g in jo h taja Väinö J. Leinon juhannusp u h e, jossa h ä n kosketteli T u ru n asem aa suom alaisessa valtioyhteiskunnassa ja totesi m.m.: K aupunkim m e m uodostaa tän ä k in päivänä suurenm oisen luonnon ym päröim änä m allinäy tteen suopeitten luonnonedellytysten v araan ihm isen sitkeän työn tuloksena rak en tu n eesta k aupunkik u lttu u rista ja kiihkeänä sykkivän eläm än tukipisteestä. K aunis seutu ja u u ras työ ovat yhä edelleenkin om ankin kaupunkim m e kohdalla onnelliseen tulevaisuuteen o h jaav at tienviitat, joihin me voimme lu o ttaa ja jo ita m eidän tulee seura ta. M uu ohjelm a k äsitti Siiri Anger kosken huum oria, opettajien Aune V aurion ja M artti Hyhkön yksinlaulua, jo ita säesti Eino Saari, sekä viimemainitun h arm onikkasooloja. P unaisen h u i vin ty tö t M arja-l iisa Ar asola, S irkka-liisa Elonen, S atu H olopainen. M arjo-l eena K uusela. S irpa Lum ikko ja Pirkko Nurm i tanssiv at kivikkoisella nurm ella K uvavjakin. P unaisen huivin tanssin ja Tango-rytm ejä miellyttäv ästi ja yhtä su u rta suosiota n iittiv ät T u ru n H elkatytötkin Kaisa Eskola. Tarja Jalo ja M aija Ruohonen vireänhauskalla sik erm ällään. T av an m u k aan oli yhteislaulujakin, ju h lan loouksi soittokunnan säestäm änä Varsin aissuom alaisten laulu. S oittok u n ta k a ja h u tte li säveleitä vielä rannallakin juhlavan Suomen T u ru n kokon leim utessa korkealle leppoisana suviehtoona.

10 Turku eilen j a tänään 5. Lieneekö toista suomalaista kaupunkia, minkä keskustassa viime vuosikymmenen aikana on tapahtunut yhtä suuria muutoksia kuin Turussa? K aikkialla tietysti rakennetaan, m utta etenkin Turussa on luotu uutta ei ainoastaan laitaosissa ja esikaupungeissa, vaan myöskin keskustassa. Kaikkia katuja ei kuitenkaan ole voitu uusia päästä päähän, ja niin onkin Turulla tänään kaupunkikuva, joka erityylisine ja erisuuruisine rakennuksineen kertoo eri aikakausien pyrkimyksistä ja ihanteista. T yypillinen esimerkki on Aurakatu. Vuonna 1852 seisoi tunnettu turkulainen taiteilija J. J. R einberg Kauppatorilla ja teki kuvan Aurakadusta siten, että hän kivipiirrokseensa sai m u kaan kadun kaikki rakennukset Ruotsalaisesta teatterista alkaen Auransillalle asti (kuva 1). K ivipiirros antaa aivan m ainion käsityksen siitä m illaiseksi Aurakatu rakennettiin sen jälkeen kun C. L. Engelin asemakaava oli valmistunut vuonna Engelin niinkuin turkulaistenkin pyrkimys oli luoda kaupunki, joka oli valoisa ja vihreä ja jolla oli leveät kadut. Voidaan sanoa, että asemakaavan suunnittelija ja rakennusten arkkitehdit käyttivät yhtä ja samaa mittakaavaa, ja tulos oli harvinaisen siisti ja eheä kaupunkikuva, joka varmasti miellytti 1800-luvun turkulaisia. Katsokaamme vain mitenkä leveältä Aurakatu näyttää sen ajan rakennuksiin verrattuna ja mitenkä komea teatteritalo on puurakennusten rinnalla. Teatteritalo valmistui vuonna Julkisivun piirsi C. L. Engel, m utta talo oli muuten kaupunginarkkitehti G ylichin suunnittelema. G ylich oli kaupungin ahkerin arkkitehti 1800-luvun pu olivälissä, ja hän piirsi mm. kaikki ne puurakennukset, jotka Reinbergin kuvassa näkyvät Aurakadun varrella. Kulm atalo lähinnä teatteria oli vuodelta 1830, jolloin laam anni C. E. Heurlin omisti tontin. Päädyn kolmesta ikkunasta oli ainoastaan keskim mäinen todellinen ikkuna-aukko; kaksi muuta oli ainoastaan m aalattu laudoituksen päälle, jotta ju l kisivu täyttäisi tyylin vaatimuksia. Eerikinkadun varrella oli Heurlinillä toinen rakennus, jossa sijaitsi leivintupa, talli ja vaunuvaja. Reinbergin kuvassa on pieni mielenkiintoinen yksityiskohta, joka ehkä on monelle turkulaiselle tuntem aton: kulmarakennuksen ja seuraavan rakennuksen välissä on kuja, joka kulkee samaan suuntaan kuin Eerikinkatu. Täm ä kapea katu oli peräisin Turun paloa edeltäneeltä ajalta, ja nimellä Ham punkehrääjänkatu se säilytettiin vielä luvun jälkipuoliskollekin. Jos vertaamme tätä kapeata kujaa ja Eerikinkatua toisiinsa näemme mitenkä 1700-luvun ja 1800-luvun kaupungit erosivat toisistaan. Em pireajan kaupunki ei kuitenkaan säilynyt sellaisenaan kaikista valopuolistaan huolimatta. V ähitellen vilkastui kaupankäynti jatkuvasti laajenevassa kaupungissa, ja ensimmäinen merkki siitä kaupunkikuvassa oli puotiportaiden ilmestyminen jalkakäytävälle; asuinrakennus oli m uutettu liikehuoneustoksi. Jo Reinbergin kuvassa on yhdessä rakennuksessa tällaiset portaat, jotka johtivat kellotehtailija Fockin myymälään. Vähitellen m uuttuivat vanhat puurakennukset kokonaan, ja seuraava vaihe oli niiden korvaaminen matalilla kivirakennuksilla. Jos puhumme nimenomaan samasta näkymästä mikä on Reinbergin kuvassa, voimme todeta, että teatteritalo säilyi joskin se sai matalan ullakkokerroksen vuonna 1881 sattuneen tulipalon jälkeen mutta että puurakennukset vastakkaisessa kulmassa purettiin. Niiden tilalle tuli uusi postitalo, joka vuosina rakennettiin arkkitehti Sebastian Gripenbergin laatimien piirus- TOINI OJANPERÄ: Vieras taulun tiedonpuusta Suomen Turulle f il. tri C. J. G A RD B ER G tusten mukaan (kuva 2). Vähitellen purettiin m uutkin puurakennukset samassa korttelissa, ja Aurakadun varrelle rakennettiin vuonna 1911 kolme m atalaa pankkitaloa arkkitehti V. Thom én laatimien piirustusten mukaan. Mutta vieläkään ei löydetty tämän kadun lopullista muotoa. Kerran vielä muuttui mittakaava kun Kansallis-Osake-Pankin uusi toimitalo rakennettiin saman korttelin kulmatontille, postitalon paikalle. Näin ollen kertovat kuvamme neljästä eri kehitysvaiheesta ja yhtä m onesta m ittakaavasta. Ensin oli 1700-luvun asutus Ham punkehrääjänkatuineen, jonka tilalle tuli Engelin empirekaupunki; siihen kuuluu teatteritalo. Vanha postitalo ja matalat pankkitalot edustivat kolmatta vaihetta, ja neljännen vaiheen näemme K O P:n uudessa pankkitalossa. Nykyajan katukuvassa on vielä kolme näistä neljästä vaiheesta edustettuna. Ainoa eheä kaupunkikuva nähtiin tällä paikalla silloin kun Reinberg teki kuvansa; sen jälkeen on katu kertonut siitä, mitenkä joka aikakausi on rakentanut oman makunsa mukaan ja omaa m ittakaavaa käyttäen. Joku kirkossa urkuja soitta a, hän im provisoiden soittaa taas a ih etta pastoraalin. M iten p ystyssä lattialla p ysyy n u ora? Ja tanssim alla se liikkuu, pyörii pyörii Sitä lähestyn, hiivin hiivin se liitelee jo kuin siivin se on käärm e! K ai lum oavainen sen m ielestä huilum ainen sä velketju on pastoraalin. H eti puuhun kesk elle taulun se kiertyi loputtu a laulun.

11 Matkailuasiamies A r v o H o v i l a S k otla n tila isen eversti C ockb u rn in h a u ta m u is to m e rk k i T uom iokirkossa Matkailija Tuomiokirkon holvien alla T u ru n tu om iokirkko ja lin n a o v a t m aam m e kaksi arvok k ain ta ja ed u stavin ta h isto ria llista n ä h tä v y y ttä. T u ru n linn assa vu ositta in käyvien m äärä o n va k iin tu T u rk u on m eid ä n m aassam m e a iv a n erikoisasem assa siinä, e ttä se v o i n ä y ttä ä ja o s o itta a v ie ra ille e n p a ljo n s ella ista to d e lla a rvokasta, jo k a n u o r e m m ilta p a ik k a k u n n ilta puuttuu. N y k y p o lv e n p e rin tö te h tä v ä n ä taas on, e ttä n ä itä kan sam m e y h te is iä suuria m u is to ja ja m u isto m erk k ejä k a ik ella h u o le lla ja tu n n o llisu u d ella h o id e ta a n ja v a a lita a n. P y h ä ttö m m e ja n iih in liitty v ä, h is to ria m m e a lk u a ik o ih in u lo ttu v a k irk o llin e n elä m ä o v a tk in n iitä asioita, joita kohtaan suurin osa tänne saapuvista vieraistam m e, m atkailijo is ta, tu n tee k u n n io itta v a a a rv o n a n to a ja m ie le n k iin to a. nu t läh em m ä puoleentoistasataantu h anteen henkeen ja sam a a n nousee niiden luku, jotk a tutustuvat tu om iokirkkoon. Jo T u ru n linnassa voidaan h avaita. että siellä lin n an kolm e kirkkoa ovat n iitä hu oneita, joissa k ä v i jä t v iritty v ä t h a rta a n tu n nelm an valta a n ja a n ta vat m ielik u vitu k selleen vapauden s iirty ä ajassa vuosisatoja taaksepäin ta v o ittaakseen silloisten a ik ojen eläm än hen gen. L in n a n k irk o t o vat kuiten k in k irk k oja linnassa, kun ta a sen tu om iok irk k om m e on sinänsä suuri kirkkokokonaisuus, jo lla on kokon aan om a henkensä. S eu ratkaam m e ja ta r k k a ilkaam m e tu o m iokirkkoom m e tu levaa m atkailijaa. Yhteistä heille k aik ille on, e ttä keskilaivan nä kym ä y llä ttä ä, jo p a m ykistää heidät. T ä m ä n aikaan saa m a h tava avautum a pituussuuntaan a ltta ria kohden, k eskilaivan h u i kaiseva korkeus ja ylh ä ä ltä s iilau tu van au rin gon valon kirkkaus ja pehm eys. P u heen sorina h ilje n ty y kuiskaukseksi kenenkään k eh oittam atta, näky on n iin v a i kuttava, että se joh d a tta a ja ta i vu ttaa h ilja iseen nöyryyteen. N äin tapah tu u varsin kin niille, jo tk a o vat en sim m äistä kertaa täm än n äkym än edessä. E tenkin vanh em p i väk i tuntuu olevan suuresti kiinn ostunut K a a rin a M au n u n ty ttä ren ja T a va stin k appelien ikkunam aalauksista. R o - m anttisu u dellaan ju u ri K a a r in a M au n u n ty ttä ren hautakappeli tuntuukin tekevän n iin h yvin suom alaisiin kuin ruotsalaisiin kin k ä v ijö ih in kaikkein herkim m än vaikutuksen. O n h an sitäp aitsi n iin, että K a a rin a M au n u n ty ttä ren ta rin a on jo jo lla k in tavo in ennak olta tuttu, tulkoonpa k ävijä kuinka syvältä sydän m a alta h y vänsä. M a a m m e-k irja ssa siitä on jo k irjo ite ttu ja m onessa muussa m uodossa ovat K a a rin a -k u n in g a t a r e n m ieltä k ieh to vat vaih eet tu lleet tunnetuiksi. K ru u n u g ra n iittisen h a u ta-arkun päällä on m eillä h a rvin a in en n ä h tävyys ja onhan ikkunassa sitäpaitsi K aarin an suurikokoinen kuva, n iin kuin vielä seinälläkin. K eh ity k sen tasosta ja hengen rakenteesta joh tu u, kuka ilm aisee k äsityksiään m illä k in tavalla. O len kuullut san ottavan, että Jauhiaisen A g rico la-p atsas on suorastaan h ä tk äh d yttävä sekä että patsaalle ei ju u ri voisi ku vitella m issään n iin todellista ja n iin p a ljo n puhuvaa s ija in tia kuin ju u ri siinä, m issä Suom en k ir ja l lisuuden isä seisoo kirjansa kanssa U n ika n kareen kupeella. K esä aik an a turkulaiset m en e vät m ielellään m aalle, h u vilo illeen ja m uiden tap aan m yös m a t koilleen. S ilti tuom iokirkossa r iittä ä väkeä. H erra n huone on läh es y h tä h y vin kansoitettu kuin m uulloinkin. S iitä hu oleh tivat vieraam m e, m atk ailijam m e, jotka m ielellään sovellu tta va t o h je l m aansa ju m alan palvelu ksen p ä ä kirkossam m e. K au k aisetk in v iera a t p e reh ty v ä t suurella h u olella ia h a rta u d ella k ansallispyhättöm m e m o n iin yksityiskohtiin. T ä stä esim erkkinä m ain ittak oon, että, kun en g lan tilaiset saapuvat T a vastin kappelin vaih eille, he h y vin h elposti h u om aavat eversti C ockbu r nin hautam u istom erk k iin veiste ty t ruusut ja ohdakkeet, joissa he h a va itsevat S k o tla n n in k a n s a lliset tunnukset. N ä in h erää m ie len kiin to, jo k a saa tyydytyksen sä vasta sen jälk een, kun on tu llu t selvitetyksi, e ttä paaden a lla le p ää sk otla n tila in en eversti, 30- vuotisen sodan aikuin en sotilas. N u orten m ieliä taas k ieh to o en nen m uuta S tålh an dsken ja T o t- tien h a u tak ap p elit varusteineen ja värein een. N ä m ä o vat nu o rim m ille r e tk e ilijö ille kaik k i k a i kessa. S a llitta k o o n tässä esittää sellain en toivom u s, e ttä o p e tta jie n olisi h y vä jo ennen Tu ru n m atk alle lä h töä ä n selostaa r y h m älleen k irkkoa ja täh den tää, että kirkossa tulee käyttäytyä h illity s ti ja e ttä ryh m ien on p y s y t tävä koossa. O n voitu h a va ita, että on suuri ero m aaseudulta tu levien ja su u rim m ista kaupungeista saapuvien ryh m ien välillä. K ä y ttä y ty m isessä on an n etta va tässä tapauksessa v o ito n palk in to ed ellisiä edustaville, m ik ä to d istaa sitä, että kuri j.a kunnioitus p yh iä asioita k oh taan on m a a seudulla sä ily n y t edelleen kin k iitettä vä n ä. Seuratessa ja kuunnellessa kansallispyhätössäm m e k äyviä m a t k a ilijo ita, n iin kotim aisia kuin ulkom aalaislakin, saa käsityksen, että kirkkom m e h erä ttä ä suurta kunnioitu sta ja arvon a n to a sekä että sen rak en teellista kuntoa p i d etään h yvän ä. Joskus on jo u kossa k u itenkin k riitillisem piä kin, p a ljo n m atkustan eita ja n ähneitä. N ä id en joukosta kuuluu joskus alttaritau lu u n k oh distu via h u o m autuksia. S ellaisiakin, että se voisi olla toisen lain en ja että s iin ä n ä kyvät sodan aikaisen s ä ily tyksen vikaan tu m at, jo tk a eivät v ä lty ta rk a lta silm ä ltä. U lk om a a laiset useasti lu u levat ensiksi, että k irkko on katolinen. S iih en kai a n ta a aih etta m m. alttarip u o len koristeellisuus. Joka tapauksessa katoliset tek evä t kirkkoon saapuessaan ristinm erkkinsä, h a r taim m a t polvistu vatkin. E rityisen suurta h u om iota oso itta va t v en ä läiset tu ristiryh m ä t kirkkoam m e kohtaan. N iin p ä he lau a n taiiltap äivisin seu ra avat useitakin vih k im istoim itu ksia peräkkäin, ih a illen m orsiuspukuja, ja h a r taina he kuuntelevat urkujen soittoa. jo k a h eidän kotim aassaan lienee ha rvin a ista. K irk o n p a lv e lijo itte n ta h olta vakuuteta an m yös. että ju u ri neu vo stoliitto laiset oso ittavat kaikkein tah dikkain ta ja hu om aavaisinta "k irk k o k u ria seuratessaan kirkollisia to im i tuksia. S a llitta n een vielä esi ttä ä to i vom us, e ttä tu om iokirkkoon saataisiin jä lleen vak in ain en k ie litaitoin en opas tu ristikau ten a, n iin kuin siellä aikaisem m in jo olik in kahten a kesänä. Muuan seitsemän... (J atk. siv. 9) jok a puolusti T u ru n lin n aa K a a r le -h erttu a n jou kk o ja va sta a n v K u staa Vaasa perusti T a m m i saaren k au pungin Jo n eljä ä vu otta m yö h em m in h ä n an toi ta m m isa a rila isille m ääräyksen m uuttaa vastaperustettuun H e l sinkiin, m u tta v h ä n salli h eidän pala a va n kotikau pu nkiin lu vu n k esk ivaih eilta p e rä i sin olevan k irk o n rak en n u tti k reivi G. A. L e ijon h u f vud. K i r k on vieressä on su om alaissy n ty i sen tä h tien tu tk ija n S ig frid A r o- nus F orsiu ksen m u istolle p y s ty te tty k ivi. Forsius, jo k a ju lk aisi m aan en sim m äiset a lm a n a ka t m.m. T u ru n h o riso n tin m ukaan, k u oli T a m m isaaren k irk k oh erran a R aaseporin lin n a on r a k en n e t tu 1370-luvulla B o J o o n in - poika G r ip in toim esta luv u lla linn assa isänn öi I i v ar F le m ing, jo n k a harrastu k siin kuului m m. m erirosvouksen h a rjo itta m i nen. K a a r le K n u u tin p o ik a B on de sai lin n a n h altuunsa jou du ttu aan toisen k erra n lu opu m aa n k u n in - kaan kruunusta ja R aasep orissa ollessaan tutustui m yö s k o lm a n teen vaim oon sa K ris tiin a A b ra - h a m in tyttä reen. P iis p a H em m in g G a d d in to im esta lin n a s iirtyi tanskalaisten omistukseen. K ris -

12 tia n II ei k u iten k aan tu n te n u t k iito llisu u tta piispaa kohtaan, sillä G ad d m esta ttiin eräiden m uiden m u k an a lin n a n edustalla K ym m enen v u o tta m yöhem m in tap ah tu n e en Suom en m atkansa yhteydessä vieraili linnassa K ustaa Vaasa. Linnan voute in a esiintyvät sen jälkeen Niilo G rabbe ja Arvid S tålarm luvulla linna m enetti merkityksensä puolustu stu k ik o h tan a ja raunioitui. L in n an m u u reja on viim e vuosien aik an a jonkin verran kunnostettu valtion m yöntäm ien varojen turvin. R aaseporiin tu tu stu u v uosittain n r e t keilijää. L o h jan kirkko on e rittä in rikas seinä- ja k attom aalauksista, jo tk a lienevät m aala tu t vv tienoilla. K uorin seinässä ovat k u v attu in a H enrik ja H em ming piispat ja piispa Arvid K urjen v aakuna n äh d ä än enkelin k ä dessä. M aalauksista m ainittakoon m aailm anluom inen, Joakim in ja A nnan legenda, Jeesuksen eläm änvaiheet, viim einen tuomio, Jeesuksen sukupuu ja suurikokoinen P y h ä K r istoforus. Pilareissa on lisäksi apostoleja ja pyhim yksiä, näid en joukossa kirkon suojeluspyhim ys P yhä Lauri kädessään h a lsta ri osoituksena siitä, e ttä h ä n e t aikoinaan pariloitiin kuoliaaksi. K irkon arvokkaat m aalaukset peitettiin osittain kalkkim aalauksilla 1830-luvulla ja päällem aalaukset su oritettiin 1880-luvulla m aisteri E. N ervanderin johdolla. Vv suorite ttiin alkuperäisten m aalausten esilleotto ylikonservaattori O skari Niemen toim esta. S am m atin p itä jän V alkjärven ran n alla, aivan lähellä k irk koa, on m atala, h arm ah tav a, kaksi h u o n etta k äsittäv ä Paikkarin torppa, jossa Elias L önnrot syntyi v Suom enkielen professorin virasta ero ttu aan m uutti L. tak aisin S am m attiin Lam m in taloon, jossa eli vanhuusvuotensa. V iehättävä pieni puukirkko k e r too m.m. ajanjakso sta, jolloin vaatim aton suurmiehemme huolehti m aallikkona saarnavuoroista, kun pap p ia ei voitu palkata. Sam matin hautausm aalla on h ä nen viim einen leposijansa vaim on ja kolm en ty ttä re n vieressä. P ro fessori Adolf von Beckerin m a a laam an a lttarita u lu n on k o tip itäjän sä kirkolle lah jo ittan u t Elias Lönnrot. M uistiin voidaan p alau ttaa, että Adolf von Becker oli sen Turu n ak atem ian tiedem ies- ja o p e tta ja k u n ta an kuuluvan R einhold von Beckerin poika, joka 1820-luvulta tunnetaan mm. T u ru n V iikkosanom ain julkaisijana, ja että Lönnrot kuului tuona vuosikym m enenä R unebergin ja S nellm anin k erällä siihen T urun akatem ian opiskelijapolveen, jolla oli tilaisuus su o rittaa opintoja a n uudessa akatem iatalossa. Toivo Korpela Satakiloisella oli kunnia tu n tea oikea m aankuulu esiintyvä hu m oristi, ihm isten n a u ra tta ja. Ei ole enää. Ei hum oristia eikä pahasti kunniaakaan. Humoristi näet kuoli. J a syy oli ainakin o sittain S a takiloisen. Satakiloinen toim i ylly ttäjän ä, ja yllytyksestä saa sam an rangaistuksen kuin itse teostakin. Jos joutuu kiinni. Satakiloinen ei ole vielä jo u tu nut, m u tta täm än ju tu n tullessa julkisuuteen varm asti joutuu. Hyvä kun joutuisi, saisi om atunto rau h an. Itse syylliset tosin riehuvat vapaina, kuuluvat onnekseen täm än kaupungin kerm aan. K auppiaita ja m uita liikeihmisiä. Ettei syntyisi perättöm iä juoru ja, p a ra sta kertoa asiat niin kuin ne tap ah tu iv at. E rään ä iltan a tuli tu ttu k auppias ja kertoi Satakiloiselle: Kuule, Satakiloinen! K uulen, Satakiloinen sanoi. Olen pelkkänä korvana. S a ta kiloinen alkoi m iettiä, m iltä siinä tapauksessa näyttäisi. Hyvä! kauppias jatkoi. K atsos kun m inä täy tän viikon k u lu ttu a vuosia. T äydet lukem at, ei m itään risoja. Pidän pienet kem ut. Olen kutsu n u t niihin täm än kaupungin sivistyneistöä. Tukkuynnä m uita kauppiaita. V iinat on jo hankittu, m utta ohjelma puuttuu. S in äh än tu n n et sen leikinlaskijan, m ikä hänen nim ensä taas... Se Humoristi. Tunnen, Satakiloinen sanoi vähän ylpeästi. S in äh än voit puhua sille, e ttä tulisi kem uihin esittäm ään jotakin. Palkkiota vastaan tieten kin. Ei m issään nim essä ilm aiseksi. S atakiloinen, joka on tu n n e tu sti avulias ja hyvänahkainen ja m uutenkin tyhm ä, m arssi heti Suuren H um oristin puheille. H um oristi oli vuoteessa. Sydän oli a lk an u t reistailla. Pata: SATTUUHAN SITÄ... Satakiloinen esitti asiansa. S uuri H um oristi ei tu llu t la in k aan terveem m än näköiseksi, vaikka kuuli m ikä kunnia h ä n tä oli kohdannut. Veti o tsanahkansa kasaan ja alkoi m iettiä itsestään selvää asiaa. H yvä palkkio, Satakiloinen sanoi hädissään. Ja hienot vieraat. Suuri H um oristi hym ähti. - Liian hienot, h ä n sanoi. Eivät ne ym märrä meikäläisen huumoria. Y m m ärtävät ne. Ne vasta ym m ärtävätkin, Satakiloinen väitti. Kaikki sinun huum o riasi ym m ärtävät. Se on hienoa, pehm eätä, ei loukkaa k etään... Siinäpä se, Suuri Hum oristi sanoi surullisesti. Satakiloisen p itkän taivuttelun u uvuttam ana Suuri Hum oristi suostui menemään kauppiaan kemuihin. Ei niinkään palkkion ta kia, vaan v an h an ystävyytemme. Viikon aikana Suuri Hum oristi kävi läpi laa ja n ohjelm istonsa, valikoi parhaat ja keksi m uutamia ju ttu ja lisäksi. Hyviä ju ttu ja. K em upäivä tuli, Suuri H um o risti m eni ilotaloon. Kem ut olivat jo hyvässä menossa, m eteli kuului korttelin p ääh än. K em ujen isä n tä oli a i noa, joka uom asi h änen tulonsa, ohjasi Suuren H um oristin kaikessa hiljaisuudessa keittiöön, jossa p alvelijatar tarjosi hänelle pullakahvit. Olohuoneesta kuului kova m ekastus, naisten korkeaääniset kiljahdukset vihloivat S u u ren H um oristin korvia. H än tunsi itsensä yksinäisistä yksinäisim - mäksi. Isä n tä tuli hakem aan S uurta Hum oristia. Aika oli tullut. V ähän horjuvin askelin H um o risti m eni suureen olohuoneeseen, m eni flyygelin luo. Isäntä tap u tti käsillään h iljaisu u tta ja h ilja i suus tuli. S uuri H um oristi koetti ajatella, e ttä h än on hum oristi, ja aloitti esityksensä kuin m onasti ennenkin. K aikki k atsoivat h ä n tä, p u n n itsiv at k atseellaan h ä n e t ja h ä nen hiem an nukkavierun olem uksensa. H älinä alkoi väh itellen, voimistui, eikä k u k aan huom annut, m iten ensimmäinen ju t tu päättyi. U rheasti Suuri Hum oristi aloitti uuden jutun. Meteli oli nyt täydellinen. Isä n tä tap u tti käsillään h iljaisu u tta. K atto k ru u n u n valossa kim altelevat korut olivat eloisassa liikkeessä. Isäntä ta p u tti hiljaisu u tta. K un hiljaisuus vihdoin tuli, n iin kaikki k atsoiv at flyygeliin nojaavaa H um oristia kuin h äiritsijää, kuokkavierasta. Suuri H um oristi seisoi nyt vaiti, katseli johonkin k aukaisuuteen. Onko se päissään, joku naisään i kysyi. Tietysti. Ei kai selvä ihm i n en m ene tuonne seisom aan tuon näköisenä, joku vastasi. Miksei kukaan a ja sitä p i halle? R upeaa pian tappelem aan. Nyt kaikkien k atseet su u n tautu iv at isän tään, syntym äpäiväsankariin. Isä n tä katsoi avuttom an näköisenä Suurta Humoristia, pudisteli h ilja a päätään. Hum oristi ym m ärsi isännän vihjeen. P ää painuksissa hän m eni eteiseen, otti k eittiöstä ta k k insa ja h a ttu n sa, avasi h iljaa oven ja m eni porraskäytävään. Porraskäytävässä Suuri H um o risti nojasi kaiteeseen ja pyyhki hikeä otsaltaan. Hiljaisuus hu misi hänen korvissaan... H iljaisuus! Hum oristi terästyi. Onko siellä n y t h iljaista, h ä n ajatteli. Ih m eissään h ä n painoi korvansa oven rakoon. Sisältä ei kuulunut luiskahdustakaan. Oliko se täm ä ovi, S uuri Hum oristi ajatteli. Oliko edes täm ä kerroskaan? E hkä ei täm ä talokaan? Kilvessä oli kuitenkin tu tu n kauppiaan nimi. Äkkiä joku sisällä olijoista n a i sista katkaisi hiljaisuuden: K uka se oli? Se oli Suuri Hum oristi. Se m ikä h änen nim ensä taas olikaan... Ääni oli isännän. Sekö? Se. Suuri Hum oristi? Se. Nyt Suuri H um oristi kuuli naurua. Nopeasti n au ru voimistui valtavaksi hohotukseksi. Ho- Turun liikemaailma esittäytyy: ASA RADIO Oy Radiotoim inta alkoi m aassam - me 1920-luvun alkupuolella ja jo v syntyi ensim m äinen A sa-vastaanotin. M uutam a vuosi täm än jälkeenkin oli toim inta lähinnä harrasteluluonto sta työskentelyä radiolaitteiden parissa. V p erustettiin Oy Suomen Yleisradio ja v aloitti L ahden suurasem a lähetyksensä. Viimeksi m ainittuna vuonna rekisteröi A. A. Sakrelius Turussa toim inim en Radioliike Arvo S akrelius. Liike myi radiotarvikkeita ja om avalm isteisia A sa-v astaanott:- m ia. Vähitellen valm istusta oli lisättävä ja se m uuttui tehdasmaiseksi. V tv -lähetysten alkaessa ohjelm aan liitettiin myös televisiovastaanottim ien valm istus, ioka on lisääntynyt vuosi vuodelta niin, e ttä se m uodostaa nykyään 80 % teh taan tu otannon arvosta m 3:n lisärakennus on juuri valm istun u t ia Asalla on n y t tehdastilaa yhteensä m3. Asalla, kuten yleensäkin suom alaisella radioteollisuudella, on n äin jo vuosikym menien kokem us. M onet tu n n etu t ulkom aiset merkit ovat huom attavasti nuorem pia. Teollisuusneuvos S akrelius toteaa, e ttä aivan helppoa ei nuoren y rittä jä n ollut vallata jah o tu sta kesti kauan, ain a kun se osoitti vaim enem isen m erkkejä, joku sanoi: Suuri H um oristi ja taas hohotettiin, eikä siitä tu llu t lain k aan loppua. Suuri Hum oristi hym yili, n a u - r o i... Ne n a u ra v a t m inulle, h än ajatteli. Ne n a u ra v a t sitten kin m in u lle... M inä sain ne n au ram aan... n a u... S am assa Suuri H um oristi lysähti lattialle. H änen suunsa jäi nauruasentoon. lan sijaa m arkkinoilla, sillä s a a tav an a oli jo e n tu u d estaan useanm erkkisiä ulkom aisia vastaanottim ia. Huolellisen ty ö n ja alh aisten h in to je n voim alla k u i tenkin asem a nopeasti vahvistui. V yritys m uutettiin osakeyhtiöksi, jolloin se sai nykyisen toim inim ensä Asa R adio Oy. V uosien kuluessa te h ta a n toi- ~ m inta laajeni niin, e ttä esim. v jo valm istui r a d iovastaanotin ta ja olikin ASA tä l löin ylivoimaisesti suurin suom a lainen rad iotehdas. S o ta-aik a a i h eutti a n k a ra n taka-iskun, kun teh d as koneistoineen ja v arasto i neen tu h o u tu i pom m ituksessa Onneksi oli kuitenkin uusi om a teh d asrak en n u s ju u ri tällöin valm istum assa, jo ten tu o tanto pääsi vaikeuksista h uolim atta vähitellen jälleen jatk u m aan tosin n y t painopiste siirtyi P u o lustusvoim ien tarvitsem ien erikoisr adiolaitteiden valm istukseen. V asta v p äästiin jälleen keskittym ään yksinom aan siviilivastaanottim ien tuotantoon. R a diovastaanotin on kokenut aikojen kuluessa m onia kehitysvaiheita. Alkuaikojen paristovastaan o ttim ista nykyaikaiseen U L A -vastaanottim een on pitk ä askel. M onenlaiset erikoism allit ovat tuoneet piristäv än lisän markkinoille. M ainittakoon esim erkkeinä useat m atk aradio m allit sekä levysoitin-radiot. "R adiok au d en artikkeleihin kuuluvat m yös Cosm os-levysoittim et, jo i den tu o tan to oli Suom en olosuhteet huom ioonottaen varsin la a jaa. Aivan viime vuosina on r a d iovastaanotin tu llu t uuteen m urroskauteen, kun tran sisto rit ovat tuoneet m ahdollisuuksia uusiin teknillisiin ratk aisu ih in. N y kyajan uusin ja m onipuoli- sin tiedotusväline, televisio, on luonnollisesti a ih e u tta n u t m ullistuksen myös alan tehtaiden toim innassa. Y htiö alo itti tvvastaanottim ien tuotannon sam aan aikaan kuin tv -lähetykset

13 LITTLE CIGARS Kotiseutupäivät olivat Lohjalla m aassam m e aloitettiin eli v T ä llä hetkellä tuotannon arvosta yli 80 % on tv-vastaanottimia. Puolueettom at asiantuntijat ovat todenneet, että suom a laiset televisiovastaanottimet ovat täysin ulkolaisten huippuluokan koneiden veroisia, m inkä lisäksi niillä on se etu, että niitä konstruoitaessa on otettu mar.mme erikoisolosuhteet huomioon. E i ole näinollen ihme, että n y kyään % maassamme myydyistä televisioista on suom a laisia. savisiot valm istetaan kokoonpanohallissa siihen lopulli A seen m uotoonsa, m issä tv-katselija on ne tottunut näkem ään. T e levisio syntyy m onien taitavien käsien työn tuloksena. Erittäin vaativa vaihe on television sekä ään en että kuvan viritys, joka suoritetaan erikoismittalaitteiden avulla todellisella laboratoriotarkkuudella. Lopulta joutuvat sitten täysin valm iit vastaanottimet vielä ankaraan lopputarkastukseen, johon... kuuluu 10 tunnin koekäyttö. Y lip ään sä voidaan todeta, että tarkastuksilla on hyvin tärkeä osuus työnkulussa jo aikaisemmissakin v aiheissa. T äten saavutetaan tuotannossa m ahdollisim m an suuri varmuus. Sam alla tavoin voidaan avarassa radiohallissa seurata radiovastaanottim ien kehittym istä vaihe vaiheelta m a h - tavaääniseksi konserttiradioksi tai moderniksi matkaradioksi. Huolellinen tarkastus ja työn valvonta ovat täälläkin tärkeä tekijä pyrittäessä m ahdollisim m an korkeaan ja tasaiseen la a tuun. N ä in siis A S A -ra d io t ja ASAvisiot syntyvät n. 450 asalaisen tiiviin yhteistyön tuloksena. Suunnilleen jok a neljäs m inuutti valm istuu uusi vastaan otin toimitettavaksi p iirim yyjäverkon välityksellä palvelem aan tarkoitustaan katselijoiden ja kuuntelijoiden ilona. R E S U M É Ordföranden för Kotiseutuliitto, professor Esko Aaltonen, behan dlar i ledaren stadssamhällets speciella kännetecken. H an konstaterar, att andan i stadssamhället bygger pä den grund som läggs av en egen tidningspress, ett eget litterärt liv och egna konstnärliga strävanden, men att dessa ensam m a fö r sig inte kan n å resultat om de inte också få r stöd av en levande och rik hem bygdsrörelse. Till höstens händelser i Åbo hörde invigningen av handelsskolans och finska arbetarinsti- tutets nya byggnad vid K askisgatan. Institutets rektor Usko Puustinen och handelsskolans rektor K auko Rinne berättar om verksamheten i den nya byggn a den under rubrikerna A rbetarinstitutets eviga problem är löst' och Å bo stads handelsskola. Byråch ef K auko Korpela skriver i artikeln E n sjukyrkorutt om en turistväg som löper genom Sagu, Kim ito, B j ärnå, Tenala, Ekenäs, Lojo och Sammatti. Fil.m ag. Irja Sahlberg berättar i sin rikt illustrerade artikel om de borgargårdar från 1700-talet, som ännu finns kvar i Åbo. S å dana h ar bevarats vid Västra Strandgatan 13 b och 27 samt vid Slottsgatan 29 och 41. Under rubriken Skärgårdsturismens utveckling presenteras olika möjligheter att bättre utnyttja Åbolands vackra skärgård i sam band med turismen. S å som läget är nu saknar m an särskilt en helhetsplan. Även om det tar tid att göra upp en sådan borde a r betet inledas, och därvid borde staten ge samma stöd som när det gällde att slå ett slag fö r tu rismen i Lappland. I serien Åbo i går och i d ag h ar dr C. J. G ardberg kommit fram till det femte avsnittet. U t gående frå n en litografi frå n år 1852 berättar han om hörnet av E riks- och A uragatorna har omgestaltats under tiderans lopp; på platsen står nu K O P :s nya palats. Endast Svenska teaters byggnad finns kvar av det som ses på den äldsta bilden. A ffärsvärlden i Å bo presentera r sig heter en serie, som den h är gången han dlar om den kända radiofabriken Asa Radio Oy. I detta num m er berättas även om hur Å bo-dagen firades den 20 september Valtakunnalliset kotiseutupäivät olivat tänä vuonna elokuun 8 10 päivinä L oh jan kauppalassa, jossa isäntinä toim ivat K otiseutuliitto ja L oh ja n K otiseutututkimuksen Ystävät. Ensim m äisenä päivänä oli L oh jan Yhteislyseossa liiton vuosikokous ja paikallisen yhdistyksen 70-vuotisjuhla, mikä huipentui yhteisiin illallisiin. P ä i vään m ahtui myös tutustumiskierros kauppalaan ja sen k a u - niisin maisemiin. Toisena p äivän ä pidetty jum alanpalvelu s ja L oh jan kirkon esittely kunnianosoituksineen R obert Boldtin p a t saalla irroitti osanottajat k auppalasta muuten paitsi että illalla saatiin seurata L oh jan Työväen Teatterin ihanteellisissa olosuhteissa esittäm ää J okam ies-m oraliteettia. M uuten päivä käytettiin retkeilyyn L oh ja n järven ympäri, jolloin nähtiin vehm asta luontoa ja kauniita kartanoita ja osallistuttiin päiväjuhlaan Sam matissa. Viim eisenä p äivän ä oli tilaisuus vaihtoehtoisesti retkeilyyn Vihtiin ja Num m elle tai ns. rannikkoreittiä seuraten. U seim m at ilm oittautuivat viim em ainittuun reittiin, jossa houkuttelivat sellaiset nim et kuin Suitia, Porkkala, Fagervik ja Raasepori. K u n T urku -seuran retkeilyjaoston sihteeri, toim istopäällikkö Toivo K o r p e l a on tehnyt ju u ri sam aisilla m aisem illa retken, jolla kohtasi paljon Turkuun liittyvää henkilöhistoriaa, lon m eillä tilaisuus hänen kirjoitu k sensa jok a on sivulla 10 välityksellä aivankuin joh dattaa turkulaiset lukijam m e m ukaan tämänvuotisten valtakunnallisten kotiseutupäivien tunnelmiin. Turku-seuran iäsenjuhla on m arraskuun 18. p äivän ä 1964 klo 19 Turun työväenopiston ju h lasalissa Kaskenk. 5. Juhlassa on monipuolinen ohjelm a, jota kuulem aan jäsenet ovat ystävineen tervetulleita. Esitelm ä: fil. tri C. J. Gardberg. Åbo samfundets fest för m edlem m ar är den 18. novem ber 1964 kl. 19 i T u ru n työväen- opistos festsal, Kaskisg. 5. M e d lem m arna m ed vänner välkom na. fil. dr. C. J. G ardberg.

14 Television hankinta on luottamusasia T elevisio o steta a n vu osikym m en ien k ä y ttö ä silm ä lläp itäe n. S iksi sen h a n k in n a ssa e i o l e ratkaisevaa: a ) h in ta, jo k a sen tä ä n ja k a a n tu u e h k ä k ym m en en vuoden ja tu h a n sie n käyttötuntien osalle ja vielä vähem m än b) suuret alennukset tai m uut näennäiset edut, jotka saattavat kostautua vuosien kulu essa m on in k ertaisin a k o rja u sk u sta n n u k sin a ta i k a t- selutuntien m enetyksenä. T elevisio h a n k ita a n n im en o m aan o h je lm ien k a tselu a varten. S ik si sen h a n k in n a ssa on tä rk e in tä K E S T Ä V Ä L A A T U ja H UOLLON V A R M U U S. S en vuoksi v astu u n tu n to in en a m m a ttiliik e v alitsee tark o in m yym ä n sä televisio t la a tu a sekä huollon jatku vu utta ja varm uutta silm älläpitäen. Pätevä am m attiliike on ostajan luottam usm ies, joka suorittaa laadullisen k a rsin n a n ja esivalin n an. VALTOLA OY RADIO JOKINEN Humalistonkatu 5 v a n h a s ta a n tu n n ettu rad io- ja televisio alan am m a ttiliik e, on valinnut m yytäväkseen m.m. pätevän, tunnetun, televisioiden p arh aim m istoon ku u lu v an G R U N D IG -telev ision, m erkin, jo n k a ed u stu k sesta m ikä ta h a n sa a la n am m a ttiliik e voi olla ylpeä. V a litk a a T ekin televisio ksen n e GRUNDIG todella h y v ä televisio. G RU N DIG -tuotteiden yksinm yyjä Turussa: RADIO JOKINEN L a a tu tu o tteid en liike. TURUN SEUDUN OSUUSKASSA

15 ASAV IS IO