10.1 Yritysten sijoittuminen, työvoiman liikkuvuus ja kaupungin kasvu

Transkriptio

1 Kotitalouksien sijoittuminen ja liikkuvuus Kaupunkialueiden syntymisen, kehityksen ja kasvun keskeisenä tekijänä ovat yritysten ja muiden työpaikkojen ohella myös asukkaiden sijaintivalinnat (liikkuvuus). Asukkaiden roolit: - tärkein tuotannontekijä, työvoima ja siihen liittyvä henkinen pääoma. - kuluttajina, palvelujen käyttäjinä - veronmaksajina Yritysten sijoittuminen, työvoiman liikkuvuus ja kaupungin kasvu Yritysten sijoittumisen ja kasvun vuoksi alueiden välillä voi olla suuria pysyviä tai tilapäisiä eroja tuotannon ja työvoiman kasvuvauhdissa. Nopeasti kasvavilla alueilla - työvoiman kysyntä kasvaa, - oman väestön työvoiman tarjonta ei riitä tyydyttämään kysyntää - osa työvoimatarjonnasta toteutuu muuttoliikkeen kautta. Alueilla, joissa työvoiman kysyntä supistuu tai kasvaa hitaammin kuin oman alueen työvoiman tarjonta, - ilmaantuu työvoiman ylitarjontaa, - se purkautuu muuttoliikkeenä muille, nopeammin kasvaville alueille. Kotimaisten ja kansainvälisten tutkimusten mukaan - työttömyyden, työllisyyden ja palkkatason alueelliset erot selittävät merkittävän osan alueiden välisistä muuttovirroista. - sopeutuminen alue-eroihin muuttoliikkeen välityksellä tapahtuu hitaasti. - alueiden väliset työttömyysaste-erot ovat Suomessa melko pysyviä. - alue-erojen pysyvyyteen vaikuttavat mm. työmarkkinoiden polarisaatio, työvoiman heterogeenisuus, alueelliset asuntomarkkinat, työttömyys- ja muu sosiaaliturva sekä muuttamisen kustannukset.

2 48 Esimerkki 1: Teollisuuden suurinvestoinnin synnyttämä työvoiman kysynnän kasvu ja sitä seuraavan muuttoaalto: Loviisa (kuvio 10.1), jonne 1. ydinvoimala rakennettiin vuosina ja toinen vuosina Esimerkki 2: Helsingin seudun koko sodan jälkeisen ajan kehitys. (kuviot ) - työpaikat ovat koko jakson ajan lyhyitä lamajaksoja lukuun ottamatta kasvaneet nopeammin kuin oman väestön työvoiman tarjonta. - työvoiman ylikysyntä on korjautunut muuttoliikkeen avulla. Seudun vuosittainen muuttovoitto on ollut koko sodan jälkeisen ajan positiivinen kahta yksittäistä vuotta lukuun ottamatta. - Vuosina seudun kumulatiivinen muuttovoitto on ollut henkeä. - kehitys ei ole perustunut yksittäisiin suurinvestointeihin tai tietyn toimialan kasvuun vaan laajalla rintamalla tapahtuneeseen ja useaan eri vahvuustekijään nojautuneeseen kasvuun, pääasiassa palvelualoilla. - osa työpaikkakasvusta perustui seudun ulkopuolelta tulevan pendelöinnin kasvuun. Alueiden kasvuerojen ohella myös erikoistuminen saa aikaan liikkuvuuden tarvetta. - tilapäisesti tai pysyvästi ylikysyntää ammattihenkilöstöstä kuin alue pystyy kouluttamaan omasta väestöstään. - Samaan aikaan alueella voi olla ylitarjontaa muiden alojen työvoimasta. - Näin työvoiman kysynnän alueellinen eriytyminen aiheuttavat liikkuvuuden tarvetta alueiden välillä. Esimerkki 3: elektroniikkateollisuus Suomessa 1990-luvun jälkipuoliskolla. - kysynnän kasvua pääasiassa kuudella alueella Suomessa (Helsinki, Oulu, Salo, Turku, Tampere ja Vaasa) - aiheutti muuttoa kaikilta muilta alueilta Suomessa luvun viimeisinä vuosina entistä enemmän myös ulkomailta. - Samaan aikaan kaikilla näillä alueilla oli 1990-luvun alun laman jäljiltä huomattavan korkea työttömyysaste. - Ongelma: suurella osalla ko. alueiden työttömistä heidän koulutus ja ammattitaito eivät vastanneet elektroniikkateollisuuden vaatimuksia.

3 49 Työvoiman saatavuus yritysten sijoittumistekijänä - yritysten investoinnit ja muut kasvutekijät lisäävät työvoiman kysyntää, joka puolestaan vetää muuttajia alueelle. - Vaikutussuhde toimii osittain myös toisinpäin: tiettyjen toimialojen ja yritysten sijainnin valinnassa keskeinen tekijä on sopivan työvoiman saatavuus sekä paikallisten työmarkkinoiden joustavuus. "Juurettomat alat (foot loose) kuten tekstiiliteollisuus tai laitevalmistuksen kokoonpano-prosessit: oleellista on halvan ja helposti työpaikalla koulutettavan työvoiman saatavuus. Tämän vuoksi nimenomaan nämä ovat liikkuvia myös yli rajojen Tutkimukseen ja tuotekehittelyyn suuntautuneet alat: avainkysymys on koulutetun ja ammattitaitoisen työvoiman saatavuus Kotitalouksien asuinpaikan valinta ja muuttoliike Kaupunkialueiden sisäiset ja väliset muutot - luonteeltaan ja vaikutuksiltaan erilaisia prosesseja, vaikka kummallakin on suuri merkitys kaupunkialueen kehityksen kannalta. - Kaupunkialueen sisäiselle muutolle ja alueiden väliselle muutolle sekä myöskin kansainväliselle muutolle on kullekin kehittynyt oma tutkimustraditionsa, ja jossain määrin toisistaan poikkeavat teoreettiset jäsentelynsä ja selitysmallinsa. Lyhyen etäisyyden (alueen sisäinen) muutot: - Asunnon tai asuinalueen vaihto Pitkän etäisyyden (alueiden välinen) muutossa. - työmarkkinoihin liittyvät muuttosyyt korostuvat Vaikka kaupunkialueen raja ja sen myötä kaupunkialueen sisäisen ja alueiden välisen muuton välinen ero on teoriassa selkeä, käytännössä rajojen määrittäminen on usein vaikeaa.

4 50 Inhimillisen pääoman teoria alueiden välisen muuttoliikkeen selittäjänä (Sjaastad 1962, Becker 1964) Muutto on investointi, jonka tarkoituksena on kasvattaa henkilön inhimillisen pääoman tuottoa. Muutto alueelle kannattaa, jos elinaikaisten hyötyjen nykyarvo uudessa paikassa vähennettynä muuton kustannuksilla on suurempi kuin elinaikaisten hyötyjen nykyarvo entisessä paikassa. - Vaihtoehtoisista muuton kohdealueista valitaan se, jossa nettohyöty on suurin. - Hyötyihin vaikuttavat vanhassa ja uudessa paikassa odotettavissa olevat - tulot, elinkustannukset sekä kaikki ne työ-, asuin- ja muuhun elinympäristöön liittyvät tekijät, joilla on merkitystä potentiaaliselle muuttajalle. - Muuttokustannukset sisältävät: asunnon ja työpaikan etsintäja vaihtokustannukset että erilaiset psykologiset kustannukset, jotka liittyvät työ- ja asuinympäristön muuttumiseen. Työmarkkinatutkimuksen piirissä inhimillisen pääoman teoriaa on sovellettu niin, että alueiden välistä muuttoliikettä on selitetty mm. työnsaantimahdollisuuksia ja odotettavissa olevaa ansiotasoa kuvaavilla yksilö- tai aluetasoisilla tekijöillä. Muita tekijöitä, joilla on todettu olevan merkitystä muuton kohdealueen valinnalle: - ympäristön laatu, julkiset palvelut ja väestön sosiaalinen rakenne - paikallisten verojen ja maksujen taso - Useiden Science Park -tyyppisten työpaikkakeskittymien ja niihin liittyvien kaupunkialueiden menestykseen on vaikuttanut sijainti ruuhkattomalla (ainakin alkuvaiheessa), luonnonkauniilla, turvallisella alueella hyvien vapaa-ajan palveluiden tuntumassa ja miellyttävissä ilmasto-oloissa. Mallityypeistä empiirisessä tutkimuksessa: regressiomallit sekä diskreetin valinnan mallit (kuten probit ja logit mallit).

5 51 HUOM: Alueiden ominaisuudet voivat kapitalisoitua (osittain) - kiinteistöjen arvoihin alueilla, joissa on muita paremmat palvelut tai miellyttävämpi ympäristö, myös asuminen on kalliimpaa, mikä tasaa alueiden välisiä hyvinvointieroja. - alueiden väliset ominaisuuserot voivat kapitalisoitua myös palkkoihin o jos näin on, työnantajat voivat saada työvoimaa alemmalla palkkatasolla alueelle, joka on ympäristönsä ja palveluidensa puolesta houkuttelevampi kuin muut alueet. Kansainvälinen muuttoliike - siirtolaisuus, joka on luonteeltaan vapaaehtoista muuttoa, - pakolaisuuteen, johon tavallisesti liittyy pakko muuttaa pois lähtöalueelta. - raja on käytännössä häilyvä. Siirtolaisuus liittyy lisätekijöitä: - maahanmuuttoa rajoitetaan viisumeilla, työ- ja oleskeluluvilla ja muilla hallinnollisilla keinoilla. - Usein maahanmuuttajat saavat kantaväestöä huonommat oikeudet sosiaaliturvaan ja julkisiin palveluihin. - Myös kieli- ja kulttuurierot, muukalaisviha jne - Informaation hankinnan vaikeudet ja kauas muuttamisen suuret kustannukset Sinänsä inhimillisen pääoman teoria soveltuu myös siirtolaisuuden analyysiin, mutta hyötyihin liittyy enemmän riskejä ja epävarmuutta ja kustannuksiin liittyy tekijöitä, joita maassamuutossa ei ole tai joiden merkitys on siinä yhteydessä vähäinen. Toisaalta alueiden välistä ja kansainvälistä muuttoliikettä ei voida selittää yksin työmarkkinoihin ja alueiden välisiin elintasoeroihin liittyvillä tekijöillä. Huomattava osa muutoista selittyy avioliitoilla ja muilla parisuhteen muodostukseen liittyvillä tekijöillä sekä työuraa edeltävällä opiskelulla Muuttoliike Suomen kaupunkialueilla 10.4 Muuttoliike Euroopan kaupunkialueilla (KS. näitä kohtia ja niiden kuvia luvuissa 10.3 ja 10.4)

6 Johdatusta maamarkkinoihin (ks. kirjan lukua) 12. Maan arvo 12.1 Maanvuokra ja maan markkina-arvo - maan markkinahinta (eli varallisuusesineen markkina-arvo; asset value) on yhtä suuri kuin maan tuottaman nettovuokratulovirran nykyarvo Nykyarvon (present value) määräytyminen, kun B= vuosittainen (bruttovuokratulo) C= vuosittainen kustannus (maalle nolla?) R= (B-C) = vuosittainen (netto) tulo, t = vuosien lkm, jonka ajalta tulovirtaa saadaan i = markkinakorko (vaihtoehtoisen sijoituksen tuotto) Pääoman (tässä maan) arvo tarkasteltavassa käytössä voidaan määritellä nettotulovirran nykyarvona (NA): (12.1) NA = n t= 0 ( B C )/( 1 + i) n t = t= 0 R/( 1+ i) t. Jos pääoman tuottama nettotulo R on 2000 euroa vuodessa, alkaen tänä vuonna ja jatkuen yhtensä 5 vuotta, ja korkotaso on 10 % (eli i= 0.1), pääoman nykyarvo on (12.2) NA = / / / /1.46 (12.3) NA = = 8345 euroa. Jos voidaan olettaa, että nettotulovirta jatkuu samansuuruisena loputtomasti, nykyarvon yhtälö yksinkertaistuu muotoon (12.4) NA = (B - C)/i = R/i. Jos edellisen esimerkin tapauksessa 2000 euron vuosituotto jatkuu ikuisesti, pääoman nykyarvo on 2000/0.1 = euroa.

7 53 Nykyarvo vastaa maksimimäärää, jonka sijoittaja on halukas maksamaan pääomasta, ottaen huomioon, että hänellä on vaihtoehtoinen sijoituskohde, joka tuottaa korkotason i verran vuodessa. Esimerkissä sijoittaja saa saman 2000 euron tuoton, jos hän sijoittaa euroa kyseiseen pääomaan tai talletukseen, joka tuottaa 10 % nettokoron vuodessa. Täydellisillä markkinoilla kyseisen pääoman markkina-arvo on sen tuottaman nettotulovirran nykyarvo parhaassa käytössään. Eli maan hinta (land value tai price of land) määräytyy maan vuokran (land rent) perusteella. Useimpia tarkoituksia varten ei ole eroa tarkastellaanko maamarkkinamalleissa maan hintana sen varallisuusarvoa (= NA) vai sen (netto)vuokraa R. - Jos R kasvaa, niin NA kasvaa - Jos i kasvaa R/i pienenee ja NA siis pienenee - se mikä on ikävää, on mukavaa - Jos käyttöikä t on äärellinen ja kasvaa, niin NA kasvaa Yllä oletettiin korko, tulot ja kustannukset sekä taloudellinen hyödyntämisaika varmasti tunnetuiksi riskittömiksi suureiksi. Todellisuudessa kyse on päätöksentekijöiden korko-, tulo- ja kustannusodotuksista sekä pääomaesineen parasta käyttöä koskevista ennakkokäsityksistä, joihin kaikkiin liittyy epävarmuutta. Pääomaesineiden kuten maan tai osakkeiden hintojen vaihtelut selittyvät pitkälle sillä, että ennakkokäsitykset parhaista investointikohteista ja niiden tulevista nettotuotoista muuttuvat nopeastikin ja lisäksi näissä käsityksissä on eri taloudenpitäjien kesken jatkuvasti eroja. Miksi kaavoittamattomalla ja taloudellisesti hyödyntämättömällä joutomaalla kaupunkialueen reunalla on usein korkeakin markkinahinta. - Oletetaan, että maan odotetaan tulevan kaavoitetuksi ajankohdasta t= t*>0 alkaen hyödynnettäväksi rakennusmaaksi (korkea nettotuotto) todennäköisyydellä p - se jää maatalousmaaksi (alhainen nettotuotto) todennäköisyydellä (1-p). - Pääoma-arvo voidaan ajatella kahden vaihtoehdon todennäköisyyksillä painotetuksi keskiarvoksi riskitekijällä korjattuna. - Mitä aiemmin kaavoituspäätöksen odotetaan tapahtuvan, sitä korkeammaksi pääoma-arvo muodostuu.

8 Maan laatu ja maanvuokra David Ricardo (1821): Maanviljelysmaan hinnan (ja vuokran) määrää sen hedelmällisyys - Oletetaan viljan hinnan määräytyvän täydellisen kilpailun markkinoilla - Kolmen maanviljelijän maan hedelmällisyys poikkeaa (erinomainen = e, keskinkertainen = k ja huono = h) - Tuotantokustannukset per viljakilo poikkeavat maan hedelmällisyyden mukaan (eri tasoilla olevat ATC käyrät) - Jos kaikilla olisi sama maanvuokra, kannattavuus vaihtelisi maan hedelmällisyyden mukaan - Olettaen maamarkkinoiden hinnanmuodostus kilpailulliseksi maan vuokra nousee hedelmällisen maan tapauksessa korkeimmaksi, keskimääräisessä tapauksessa vähemmän jne., kunnes edes 0-vuokralla huonoimmalla maalla hinta ei kata yksikkökustannuksia Kuva 12.1 Maan hedelmällisyys ja maanvuokra Markkinat erinom. maa keskinkert. maa huono maa S MCe MCk MCh p D Re ATCe Rk Q qe qk - jos maalla ei olisi vuokraa viljelijöiden voitot olisivat pintaalat Re, Rk ja huonoin maa ei tulisi käyttöön (voitto < 0) - kilpailullisilla maamarkkinoilla maanomistaja saa vuokratulona voiton ja erilaatuisilla mailla viljelevät tulevat samaan asemaan; kukin pystyy vain kattamaan tuloilla kustannuksensa

9 Saavutettavuus ja maan vuokra - von Thunen (1826) ja Alonso (1972) - saavutettavuuserot korvaavat tässä maan hedelmällisyyserot - tarkastellaan porkkanaviljelyä: porkkanoita tuotetaan työ-, maa-, pääoma-, lannoitepanoksilla. - tuotteen hinta ja muiden kuin maapanoksen hinta määräytyvät valtakunnallisesti alueesta riippumatta - tuotetut porkkanat kuljetetaan markkinapaikalle, kuljetuskustannus on t per tonni per km - täydellinen kilpailu ja vapaa markkinoillepääsy - kaikki maa on yhtä tuottavaa eli tuotantokustannus/neliö-m on sama koko alueella - Q = tyypillinen farmarin tuotantomäärä/neliö-m - u = etäisyys (km) markkinapaikalle - TC = kokonaiskuljetuskustannus TC= t Q u Olkoon tuotanto/neliö-m annettuna Q, jota vastaavat tuotantokustannukset maanvuokraa R lukuun ottamatta ovat yhteensä C Maanviljelysyrittäjän voitto/neliö-m on tällöin (12.6) p = P Q C t Q u R, missä Q on tuotteen hinta ja R vuokra maasta. Olettaen täydellinen kilpailu p = 0, joten (12.7) R = P Q C t Q u, mistä seuraa, että lähellä markkinapaikkaa pienistä kuljetuskustannuksista johtuen maanviljelijät ovat valmiita maksamaan korkeamman maanvuokran kuin kauempana.

10 56 - Kunkin maanviljelijän tarjousvuokrafunktio ilmaisee maksimihalukkuuden maksaa vuokraa eri etäisyyksillä - Olettaen maanviljelijät identtisiksi tarjousvuokrafunktio on samalla markkinavuokrafunktio Kuva 12.2 Maanvuokran määräytyminen olettaen, että panossuhteet tuotannossa kiinteät kaikilla etäisyyksillä /neliö-m kokonaistulo = P Q C C kokonaiskustannus = C + t Q u maanvuokra R(u) Markkinapaikka u= etäisyys - eli maaomistajat, joiden yllä oletetaan vuokraavan maan vuokraviljelijöille, saavat saavutettavuuserojen perusteella maanvuokraa R(u) sitä enemmän mitä lähempänä markkinapaikka omistavat maata Tuotantopanosten korvattavuuden tapaus Miltä asetelma näyttää, jos tuotannontekijäsuhteita voi muuttaa (substituoitavuus) tuotantokustannusten minimoimiseksi. - tällöin maan ollessa kallista lähellä markkinapaikkaa, sitä korvataan muilla tuotannontekijöillä, kun taas kauempana tuotanto kannattaa maaintensiivisempänä

11 57 - aiemman lineaarisen tarjousvuokrafunktion R(u) sijasta päädytään konveksiin vuokratarjousfunktioon R*(u) Kuva 12.3 Vuokratarjousfunktio kun ei ole tuotannontekijöiden substituoitavuutta, R(u), ja kun substituoitavuutta on, R*(u) /neliö-m R*(u) R(u) Markkina- u* u = etäisyys paikka - pisteessä u* molemmissa tapauksissa tuotantokustannukset ovat samat (optimiteknologia mol. tapauksissa), muualla tuotannontekijäsuhteisen muuttamisesta on etua - mutta kuka saa k.o. edun hyväkseen? Miten kuljetuskustannusten muutos vaikuttaa maan vuokratarjousfunktioon (ja markkinavuokrafunktioon) Oletetaan identtiset maanviljelijät - Tapaus 1: jos kuljetuskustannusten muutos koskee vain tarkasteltavia markkinoita, edullisempi asetelma ei vaikuta valtakunnallisesti määräytyvään hintaan - - Tapaus 2: Jos kuljetuskustannukset laskevat kaikkialla, myös tuotteen hinta tulee laskemaan ja tämä vaikuttaa vuokratarjousfunktioihin

12 58 Kuva 12.4 Vuokratarjousfunktiot ja kuljetuskustannusten muutos /neliö Tapaus 1 P vakio Tapaus 2: P laskenut alkuperäinen markkinapaikka etäisyys u - tuotanto-alue kasvaa molemmissa tapauksissa - tapaus 2:ssa markkinapaikan vuokrataso alkup. alempi, tapaus 1:ssä sitä ylempi 12.5b Entä, jos maankäyttötarkoituksia onkin kaksi? - kaksi tuotetta (porkkanat ja kanamunat), joiden kuljetuskustannukset poikkeavat niiden tarjoushintafunktiot ja niiden kulmakertoimet erityisesti poikkeavat - se saa maan käyttöön, joka tarjoaa siitä eniten eli vuokratarjouskäyrä on ylempänä

13 59 Kuva 12.5b Vuokratarjousfunktiot kahden maankäyttötarkoituksen tapauksessa /neliö porkkanat kananmunat markk. u* u etäisyys u paikka Toimivatko markkinat maan eri käyttötarkoituksiin jakajana tehokkaasti? - kyllä: täydellisiksi oletetut markkinat minimoivat tuotannon + markkinoille kuljetuksen kokonais-kustannukset - muuttamalla maankäyttöä yllä kuvatusta kuljetuskustannukset kasvavat Yllä kanamunan ja porkkananviljelijät on oletettu ryhmiensä sisällä identtisiksi - esim. porkkananviljelyalueen sisällä (u*:stä oikealle) maanviljelijät ovat yhtä hyvässä asemassa (indifferenttejä sijainnin suhteen; nollavoitot kaikilla); malli ei kerro miten he alueelle sijoittuvat - mikä ehto pätee siirryttäessä esim. pisteestä u kilometri kauemmas, jotta u :ssa ja u +1:ssä tuottavat porkkananviljelijät olisivat samassa asemassa (nollavoitot)? - kuljetuskustannusten lisäys = maanvuokramenojen lasku (Ks. kuvio 12.5 PKS:n maan markkinahinta kesk. et. funktiona)

14 c Henry George: yhden veron ohjelma - George (1880): Progress and Poverty - esitti maaveroa ainoaksi veroksi, jolla katettaisiin kaikki (silloiset) julkiset menot - veropohjana olisi vain puhdas maanvuokra (maankorko), - mukana ei olisi maan päällisten rakennusten koneiden, laitteiden tai maan parannusten arvoa - idea: maanvuokra on seurausta yhteiskunnan toimenpiteistä ja se koituu passiivisten maanomistajien eduksi ilman että he tekevät itse mitään (vrt. ansioton arvonnousu) - maankoron verottaminen ei muuttaisi allokaatiota niin kauan kuin maamarkkinat toimisivat - George: 100 % vero --> ongelma: ei maamarkkinoita, kenelläkään ei olisi kannustetta omistaa maata, joten yhteiskunnan (poliitikkojen) täytyisi hoitaa maamarkkinoilla allokaatiopäätökset - alle 100 % vero jättäisi maamarkkinat toimintaan - Kiinteistöverotus: verotetaan sekä maata että rakennuksia (+ mahdollisesti muutakin kuten koneiden ja laitteiden arvoa) - joko samalla prosentilla markkina-arvosta (käytännössä verotusarvosta, jonka pitäisi vastata markkina-arvoa) - eri prosentilla maata ja rakennuksia (split tax) Kiiteistövero on julkisen talouden teorian suosittelema paikallisen verotuksen muoto (ks. luku 29) - veropohja verraten liikkumaton - epäsuora paikallisten julkishyödykkeiden (liikenneyhteydet, palvelutarjonta) innoittelumekanismi (kapitalisoituminen) - Suomessa v.1993 katu- ja manttaalimaksut korvattiin kiinteistöverolla (split tax, vaihteluvälit eri tyypp. kiinteistöille) - anglosaksisissa maissa pääas. paikallisen verotuksen muoto