10.1 Yritysten sijoittuminen, työvoiman liikkuvuus ja kaupungin

Transkriptio

1 Kotitalouksien sijoittuminen ja liikkuvuus Kaupunkialueiden syntymisen, kehityksen ja kasvun keskeisenä tekijänä ovat yritysten ja muiden työpaikkojen ohella myös kotitalouksien (asukkaiden) sijaintivalinnat eli heidän liikkuvuus. Asukkaiden roolit: - tärkein tuotannontekijä, työvoima ja henkinen pääoma. - kuluttajia, palvelujen käyttäjiä - veronmaksajia Yritysten sijoittuminen, työvoiman liikkuvuus ja kaupungin kasvu Yritysten sijoittumisen ja kasvun vuoksi alueiden välillä voi olla suuria pysyviä tai tilapäisiä eroja tuotannon ja työvoiman kasvuvauhdissa. Nopean taloudellisen kasvun alueilla - työvoiman kysyntä kasvaa, - oman väestön työvoiman tarjonta ei riitä tyydyttämään kysyntää - osa työvoimatarjonnasta toteutuu muuttoliikkeen kautta. Alueilla, joilla työvoiman kysyntä supistuu tai kasvaa hitaammin kuin oman alueen työvoiman tarjonta, - ilmaantuu työvoiman ylitarjontaa, - se purkautuu muuttoliikkeenä muille, nopeammin kasvaville alueille. Kotimaisten ja kansainvälisten tutkimusten mukaan - työttömyyden, työllisyyden ja palkkatason alueelliset erot selittävät osan alueiden välisistä muuttovirroista. Ks. kuvio - sopeutuminen alue-eroihin muuttoliikkeen välityksellä tapahtuu hitaasti. - alueiden väliset työttömyysaste-erot ovat Suomessa melko pysyviä. - alue-erojen pysyvyyteen vaikuttavat mm. työmarkkinoiden polarisaatio, työvoiman heterogeenisuus, alueelliset asuntomarkkinat, työttömyys- ja muu sosiaaliturva sekä muuttamisen kustannukset.

2 87 Kuvio: Väestönmuutos ja työllisyyden muutos (%) Manner-Suomen seutukunnat v (Lähde: TK, alutalouden tilinpito) Esimerkki 1: Teollisuuden suurinvestoinnin synnyttämä työvoiman kysynnän kasvu ja sitä seuraavan muuttoaalto: Loviisa (kirjan kuvio 10.2), jonne 1. ydinvoimala rakennettiin vuosina ja toinen vuosina Kuvio 10.2: Loviisan väestö Lähde: Tilastokeskus.

3 Henkeä 88 Esimerkki 2: Helsingin seudun koko sodan jälkeisen ajan kehitys. (kirjan kuviot ) - työpaikat ovat koko jakson ajan lyhyitä lamajaksoja lukuun ottamatta kasvaneet nopeammin kuin oman väestön työvoiman tarjonta. - työvoiman ylikysyntä on korjautunut muuttoliikkeen avulla. Seudun vuosittainen muuttovoitto on ollut koko sodan jälkeisen ajan positiivinen kahta yksittäistä vuotta lukuun ottamatta. - kehitys ei ole perustunut yksittäisiin suurinvestointeihin tai tietyn toimialan kasvuun vaan laajalla rintamalla tapahtuneeseen ja useaan eri vahvuustekijään nojautuneeseen kasvuun, pääasiassa palvelualoilla. - osa työpaikkakasvusta perustui seudun ulkopuolelta tulevan pendelöinnin kasvuun. Työpaikkojen muutos ja nettomuutto kumulatiivisesti Helsingin seudulla Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus Nettomuutto Työpaikkojen muutos

4 %-yksikköä vrt. koko maa Alueiden kasvuerojen ohella myös erikoistuminen saa aikaan liikkuvuuden tarvetta. - Tilapäistä tai pysyvästi ylikysyntää ammattihenkilöstöstä ennen kuin alue pystyy kouluttamaan omaa väestöään - Samaan aikaan alueella voi olla ylitarjontaa muiden alojen työvoimasta. - Näin työvoiman kysynnän alueellinen eriytyminen aiheuttavat liikkuvuuden tarvetta alueiden välillä. Esimerkki 3: elektroniikkateollisuus Suomessa 1990-luvun jälkipuoliskolla. - kysynnän kasvua pääasiassa kuudella alueella Suomessa (Helsinki, Oulu, Salo, Turku, Tampere ja Vaasa) - aiheutti muuttoa kaikilta muilta alueilta Suomessa luvun viimeisinä vuosina entistä enemmän myös ulkomailta. - Samaan aikaan kaikilla näillä alueilla oli 1990-luvun alun laman jäljiltä huomattavan korkea työttömyysaste. - Ongelma: suurella osalla ko. alueiden työttömistä heidän koulutus ja ammattitaito eivät vastanneet elektroniikkateollisuuden vaatimuksia - Elektroniikkateollisuuden kriisi 2008 o Salon seudulla pahin työttömyyden kasvu, kokoonpanotehtaan työntekijöillä vaikeuksia löytää töitä o Oulun seudun työttömyysaste ei laskenut koko maan tason alapuolelle edes voimakkaimman nousun aikana (muuttoliike) o Helsingin seudulla suhteellinen heikkeneminen ICT-taantumassa ja sen jälkeen; ei suurta muutosta Työttömyysasteen ero koko maahan verrattuna (%-yksikköä) Nokiaseutukunnissa Helsinki Salo Tampere Oulu

5 90 Työvoiman saatavuus yritysten sijoittumistekijänä - yritysten investoinnit ja muut kasvutekijät lisäävät työvoiman kysyntää, joka puolestaan vetää muuttajia alueelle. - Vaikutussuhde toimii osittain myös toisinpäin: tiettyjen toimialojen ja yritysten sijainnin valinnassa keskeinen tekijä on sopivan työvoiman saatavuus sekä paikallisten työmarkkinoiden joustavuus. "Juurettomat alat (foot loose) kuten tekstiiliteollisuus tai laitevalmistuksen kokoonpano-prosessit: oleellista on halvan ja helposti työpaikalla koulutettavan työvoiman saatavuus. Tämän vuoksi nimenomaan nämä ovat liikkuvia myös yli rajojen Tutkimukseen ja tuotekehittelyyn suuntautuneet alat: avainkysymys on koulutetun ja ammattitaitoisen työvoiman saatavuus Kotitalouksien asuinpaikan valinta ja muuttoliike Kaupunkialueiden sisäiset ja väliset muutot - luonteeltaan ja vaikutuksiltaan erilaisia prosesseja, vaikka kummallakin on suuri merkitys kaupunkialueen kehityksen kannalta. - Kaupunkialueen sisäiselle muutolle ja alueiden väliselle muutolle sekä myöskin kansainväliselle muutolle on kullekin kehittynyt oma tutkimustraditionsa, ja jossain määrin toisistaan poikkeavat teoreettiset jäsentelynsä ja selitysmallinsa. Lyhyen etäisyyden (alueen sisäiset) muutot: - Asunnon tai asuinalueen vaihto Pitkän etäisyyden (alueiden väliset, kansainväliset) muutot: - työmarkkinoihin liittyvät muuttosyyt korostuvat Vaikka kaupunkialueen raja ja sen myötä kaupunkialueen sisäisen ja alueiden välisen muuton välinen ero on teoriassa selkeä, käytännössä rajojen määrittäminen on usein vaikeaa.

6 91 Muutot ovat: - dynaaminen reaktio johonkin muutokseen, jolla pyritään saavuttamaan uusi tasapaino (tila josta ei yleensä ainakaan välittömästi taas haluta muuttaa) Työmarkkinaliikkuvuuden taustalla olevia muutoksia: - koulun päättyminen ja sitä seuraava opiskelu tai työpaikan haku samalla tai uudella paikkakunnalla - valmistuminen ammattiin tai pätevöityminen ammatissa - uusien työpaikkojen ilmaantuminen tai oman työn päättyminen - puolison tms työpaikkaliikkuvuus - huom: kyseessä on kotitalouden yhteisvalinta, jos useampia jäseniä perheessä Asuntomarkkinaliikkuvuuden taustalla olevia muutoksia: - pitkän matkan muutoissa yhdistyvät sekä työ- että asuntoasioihin vaikuttavat tekijät - perhekoon, (pysyväis-) tulotason, hintojen ja vuokrien muutokset ( vapaaehtoisten muuttojen taustalla) - irtisanomiset asunnosta, määräaikaisen vuokrasuhteen päättyminen (ei-vapaaehtoisia) - uuden informaation saanti - asunnon etsintä- ja muuttokustannusten muutos - asumisen verotuksen tai asumisen tuen muutos Yllä esitetty ajatuskulku, jossa dynaaminen prosessi etenee: - alkuperäinen tasapaino > muutos > epätasapaino nykyasunnossa > uuden etsintä > muutto uuteen tarkoittaa sitä, että kotitalouksien muuttamista selittävissä malleissa selittäjien pitäisi suoraan tai epäsuorasti mitata niiden tekijöiden muutoksia (esim perhekoon, tulojen, hintojen, asuinalueen ominaisuuksien muutos), jotka aiheuttavat eron (epätasapainon) nykyisen valinnan ja sen vaihtoehtojen välille. Näin ajatellen muuttoja eivät selitä tasomuuttujat (tulotaso, perhekoko jne). Yllä mainittujen muutosten jälkeinen epätasapainotila, jonka aikana uutta vaihtoehtoa (asuntoa, työtä tai molempia) etsitään, saattaa kestää kauan. Se saattaa päättyä paitsi muuttoon myös tuloksettomana (ns. discouraged searcher).

7 92 NS. ETSINTÄTEORIA tarjoaa lähestymistavan mallintaa käyttäytymistä esim. työ- ja asuntomarkkinoilla, kun valintatilanteeseen liittyy epätäydellistä informaatiota ja transaktiokustannuksia. Sen avulla voidaan tarkastella myös esim. ostokäyttäytymistä, kun yhden hinnan laki ei päde, vaan markkinoilla on hintahajontaa. Vuoden 2010 taloustieteen nobelistit Peter Diamond (MIT), Dale Mortensen (Northwestern University) ja Christopher Pissarides (LSE) saivat palkintonsa etsintäteorian soveltamisesta työmarkkinoihin. H. A. Loikkanen sovelsi väitöskirjassaan (1982) etsintäteoriaa asuntomarkkinoihin. A. Inhimillisen pääoman teoria alueiden välisen muuttoliikkeen selittäjänä (Sjaastad 1962, Becker 1964) Muutto on investointi, jonka tarkoituksena on kasvattaa henkilön inhimillisen pääoman tuottoa. Muutto alueelle kannattaa, jos elinaikaisten hyötyjen nykyarvo uudessa paikassa vähennettynä muuton kustannuksilla on suurempi kuin elinaikaisten hyötyjen nykyarvo entisessä paikassa. - Vaihtoehtoisista muuton kohdealueista valitaan se, jossa nettohyöty on suurin. - Hyötyihin vaikuttavat vanhassa ja uudessa paikassa odotettavissa olevat tulot, elinkustannukset sekä kaikki ne työ-, asuin- ja muuhun elinympäristöön liittyvät tekijät, joilla on merkitystä potentiaaliselle muuttajalle. - Muuttokustannukset sisältävät: asunnon ja työpaikan etsintä- ja vaihtokustannukset että erilaiset psykologiset kustannukset, jotka liittyvät työ- ja asuinympäristön muuttumiseen. Työmarkkinatutkimuksen piirissä inhimillisen pääoman teoriaa on sovellettu niin, että alueiden välistä muuttoliikettä on selitetty mm. työnsaantimahdollisuuksia ja odotettavissa olevaa ansiotasoa kuvaavilla yksilö- tai aluetasoisilla tekijöillä.

8 93 Muita tekijöitä, joilla on todettu olevan merkitystä muuton kohdealueen valinnalle: - ympäristön laatu, julkiset palvelut ja väestön sosiaalinen rakenne - paikallisten verojen ja maksujen taso - Useiden Science Park -tyyppisten työpaikkakeskittymien ja niihin liittyvien kaupunkialueiden menestykseen on vaikuttanut sijainti ruuhkattomalla (ainakin alkuvaiheessa), luonnonkauniilla, turvallisella alueella hyvien vapaa-ajan palveluiden tuntumassa ja miellyttävissä ilmasto-oloissa. HUOM: Alueiden ominaisuuksien erot kapitalisoituvat (ainakin osittain) kiinteistöjen arvoihin ja niiden vuokriin - alueilla, joissa on muita paremmat palvelut tai miellyttävämpi ympäristö, myös asuminen on kalliimpaa - alueen korkeampi tuottavuus ja palkkataso synnyttävät muuttoliikettä joka nostaa tulomuuttoalueen asuntojen hintoja - prosessi tasaa alueiden välisiä reaalisia hyvinvointieroja o jos muuttaminen on täysin kustannuksetonta, samantyyppisten kotitalouksien reaalisessa hyvinvoinnissa ei ole alueeroja (ns. avoimen kaupunkisysteemin mallissa) - Alueiden väliset ominaisuuserot voivat kapitalisoitua myös palkkoihin - jos näin on, työnantajat voivat saada työvoimaa alemmalla palkkatasolla alueelle, joka on ympäristönsä ja palveluidensa puolesta houkuttelevampi kuin muut alueet. Mallityypeistä empiirisessä tutkimuksessa: regressiomallit sekä diskreetin valinnan mallit (kuten probit ja logit mallit). Jälkimmäiset ovat malleja, joissa selitettävä muuttuja on diskreetti (muuttaa, ei-muuta) ja niiden avulla saadaan tietoa siitä, miten eri tekijät vaikuttavat muuttotodennäköisyyteen. Seuraavassa esimerkkejä niiden sovelluksista. Iida Häkkinen: Muuttopäätös ja aluevalinta Suomen sisäisessä muuttoliikkeessä, VATT-tutkimuksia 65, 2000 Abstrakti: Tutkimuksessa selvitetään, mitkä tekijät selittävät yksilön muuttopäätöstä Suomessa, ja arvioidaan yksilön ja alueiden ominaisuuksien vaikutusta kohdealueen valintaan. Empiirisissä tarkasteluissa hyödynnetään rekisteripohjaista yksilöpaneeliaineistoa vuosilta Yksilön muuttopäätöstä mallinnetaan probit -mallin avulla, ja aluevalintoja tutkitaan pääasiassa ehdollisen logit -mallin avulla. Tulosten mukaan yksilön muuttopäätöstä selittää parhaiten henkilön muuttohistoria. Koulutus, henkilökohtainen työttömyys ja alueellinen

9 94 työttömyys lisäävät muuttoalttiutta. Puoliso ja lapset, omistusasunto sekä korkea koko maan työttömyysaste vähentävät muuttoalttiutta. Merkittävin alueen valintaan vaikuttava tekijä on sen etäisyys nykyisestä asuinpaikasta. Korkean työttömyysasteen havaittiin pienentävän alueen tulomuuttoa, kun taas korkeat alueelliset tulot kasvattavat todennäköisyyttä muuttaa alueelle. Asuntojen hinnoilla ei kaikkina vuosina ollut tulomuuttoa hillitsevää vaikutusta. Mika Haapanen: Studies on the Determinants of Migration and the Spatial Concentration of Labour. Tiivistelmä: Väitöskirja esittelee viisi empiiristä tutkimusta, jotka tarkastelevat alueellista muuttokäyttäytymistä ja väestön keskittymistä useasta näkökulmasta. Tutkimusaineistona käytetään pääsääntöisesti suomalaista pitkittäisaineistoa vuosilta Varsinaisia mikroekonometrisiä tutkimuksia edeltää johdanto-luku, jossa aluksi hahmotetaan väestönkasvun, maansisäisen muuttoliikkeen, siirtolaisuuden, huoltosuhteen ja väestötiheyden kehitystä Suomessa vuosina Johdannossa esitellään myös aikaisempaa muuttopäätöstä selittävää kirjallisuutta sekä keskustellaan väitöskirjan tutkimusmenetelmistä ja keskeisistä tuloksista. Toinen luku analysoi työmarkkinoilla suoriutumisen vaikutusta muuttamisalttiuteen. Suoriutumista tarkastellaan suhteessa vertailuryhmään, joka on muodostettu mm. henkilön iän, koulutuksen ja työkokemuksen perusteella. Tulosten mukaan työmarkkinoilla suoriutuminen ei vaikuta henkilön muuttoalttiuteen, pois lukien syrjäseudulla asuvat naiset: heikosti suoriutuminen kasvattaa heidän muutto-alttiuttaan. Kolmannessa luvussa mielenkiinnon kohteena ovat odotettavissa olevat tulot eri muuttamisvaihtoehdoissa. Tutkimustulosten mukaan odotettavissa olevat tulot vaikuttavat tilastollisesti merkitsevästi henkilön muuttoalttiuteen, joskin niiden vaikutus näyttäisi olevan verraten pieni suhteessa muun muassa henkilön iän ja koulutuksen vaikutukseen. Neljäs luku painottaa korkeasti koulutettujen muuton merkitystä inhimillisen pääoman jakautumiseen Suomessa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että muutto-liike on valikoivaa koulutuksen suhteen. Korkeasti koulutetut ovat herkempiä muuttamaan kaupunkialueille, jotka tarjoavat paremmat työllistymismahdollisuudet sekä runsaasti vaihtoehtoja itsensä kehittämiseen ja vapaa-ajan harrastuksiin. Viidessä luvussa mallinnetaan havaitsemattomia tekijöitä ja pyritään selvittämään niiden vaikutusta tutkimustuloksiin. Havaitaan, että satunnaisparametrinen malli voi antaa realistisemman kuvan muuttokäyttäytymisestä kuin tavallinen kiinteäparametrinen malli. Kiinteäparametrinen malli voi myös muun muassa aliarvioida koulutuksen vaikutuksen muuttoalttiuteen. Tulokset ovat varsin robusteja satunnaisparametrien jakaumille.

10 95 Viimeisessä luvussa hyödynnetään satunnaisparametrista mallia tutkittaessa tulopoliittisten interventioiden mahdollisuuksia vaikuttaa syrjäseudulla asuvien henkilöiden muuttopäätökseen. Tutkimuksen tulosten mukaan tulopoliittisilla interventioilla voidaan vaikuttaa muuttokäyttäytymiseen esimerkiksi kasvattamalla henkilön odotettavissa olevaa palkkaa, joskin tulopoliittisten interventioiden kustannukset voivat olla hyvin korkeat suhteessa toimenpiteiden vaikuttavuuteen. Nivalainen, Satu ESSEITÄ PERHEIDEN MUUTOSTA JA MAANTIE- TEELLISESTÄ LIIKKUVUUDESTA SUOMESSA. PTT julkaisuja nro s. ISBN (NID), ISSN (NID), ISBN (PDF), ISSN (PDF). Tiivistelmä: Väitöskirja keskittyy perheiden muuttoon ja maantietelliseen liikkuvuuteen Suomessa 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Tutkielma valottaa maantieteellisen liikkuvuuden luonnetta selvittämällä muuttajien ja pendelöijien ominaisuuksia ja tarkastelemalla liikkuvuuspäätösten seurauksia perheille ja alueille. Tutkielma koostuu neljästä erillisestä artikkelista. Ensimmäinen artikkeli tutkii perheiden muuton taustatekijöitä, erottaen pitkän ja lyhyen matkan muuton. Seuraava artikkeli käsittelee perheiden muuton työllisyyseurauksia. Kaupunki- ja maaseutualueiden välistä muuttoa tutkitaan kolmannessa artikkelissa ja neljäs artikkeli tarkastelee pendelöintiä muuttamisen vaihtoehtona. Koko väitöskirjan pdf on osoitteessa Vuori & Nivalainen Metropolialueen väestö ja muuttoliike (Metropolialueen talous, luku 8): Viitekehys: - Muuttaminen on aina yksilöiden tai perheiden päätöksenteon lopputulos. - Tähän päätökseen, kuten ihmisten käyttäytymiseen yleensäkin, vaikuttavat monet seikat, kuten henkilökohtaiset tekijät, arvot, asenteet, mieltymykset tai taloudelliset ja sosiaaliset tekijät. - Muuttaminen liittyy ja ajoittuu usein tiettyihin elämänvaiheisiin kuten opiskeluun, perheellistymiseen tai työelämästä luopumiseen. Tutkimusaineisto: - Yksilötason rekisteriaineisto. - Tilastokeskuksen väestölaskentojen pitkittäistiedostosta poimittu 7 % edustava otos suomalaisista vuonna Otokseen poimittiin vuotiaat henkilöt, jotka asuvat Helsingin seutukunnassa koko jakson ajan ( ), sekä ne, jotka muuttavat vuosina Helsingin seutukuntaan sen ulkopuolelta tai jotka muuttavat Helsingin seutukunnasta sen ulkopuolelle samalla ajanjaksolla.

11 96 - Aineistoon on yhdistetty työssäkäyntitilaston, asumistilastojen ja erilaisten rekisterien sisältämiä tietoja. - Lisäksi liitetty tietoja otoshenkilöiden puolisoista. - Näillä rajauksilla lopulliseen otokseen valikoitui henkilöä, joiden joukossa oli muuttajaa (7,4 % otoksesta). Muuttoliikkeen piirteitä - Henkilön ikä, sukupuoli, koulutus, asuntokunta, työllisyys ja tulotaso ovat keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat muuttoalttiuteen ja muuttosuuntaan. - Helsingin seudulle muualta maasta muuttavat ovat yleensä Helsingin seudun kantaväestöön verrattuna nuorempia (erityisesti nuoria aikuisia), yksinäisiä tai lapsettomia pareja, usein opiskelijoita, vastavalmistuneita tai työttömiä, pienituloisia ja yleisemmin maahanmuuttajataustaisia. - Kun Helsingin seudulta pois muuttavia verrataan seudulle muuttaviin, niin poismuuttajat ovat myös yleisesti nuoria, mutta tulomuuttajiin verrattuna vähemmän koulutettuja, yleisemmin perheellisiä ja heillä on todennäköisemmin lapsia. Maahanmuuttajatausta on harvinaisempaa seudulta poismuuttajilla kuin seudulle muuttajilla. - Helsingin seudulle muuton lähtöalueet ja seudulta muuton kohdealueet ovat pääasiassa suuria yliopistokaupunkeja ja alueellisia keskuksia. - Poismuuttajat asuvat ennen muuttoa yleisesti vuokra-asunnossa ja usein ahtaasti. - Asuminen ei houkuttele Helsingin seudulla, vaan sieltä pois. Muuttoliikkeen vaikutuksia - Muuttoliike muun Suomen ja Helsingin seudun välillä on pitänyt ja pitää Helsingin seudun ikärakennetta nuorempana kuin se olisi ilman muuttoliikettä. - Helsingin seutu saa varsin hyvin pidettyä tänne opiskelemaan tulleet alueella ja lisäksi seutu vetää koulutettua väestöä muualta maasta. - Helsingin seudulle suuntautuvat muuttoliike kohottaa Helsingin seudun koulutustasoa ja tuo alueelle työvoimaa, joka on välttämätön edellytys seuduntyömarkkinoiden toiminnan kannalta. - Muuttoliike on välttämätöntä Helsingin seudun työmarkkinoiden toiminnalle

12 97 Helsingin seudulle muuttajien lähtöalue ja seudulta poismuuttavien kohdealue (lähde: Vuori & Nivalainen 2012) Laakso 2012 (Helsingin seudun ja Helsingin väestökehitys): Helsingin seudun ja muun Suomen välisen maassamuuton analyysi jaksolta osoittaa, että Helsingin seudun nettomuuttoon ovat vaikuttaneet ennen kaikkea seuraavat tekijät: - Helsingin seudun kasvuero (bruttokansantuotteen) muuhun maahan verrattuna on lisännyt Helsingin seudun muuttovoittoa (mitä suurempi kasvuero sitä suurempi muuttovoitto). - Suomen talouden (bkt) kasvu on lisännyt Helsingin seudun muuttovoittoa (mitä nopeampi yleinen talouskasvu sitä suurempi muuttovoitto). - Asuntojen hintaero Helsingin seudun ja muun maan välillä on vähentänyt muuttovoittoa (mitä suurempi hintaero sitä vähemmän muuttovoittoa). B. Kaupunkialueen sisäinen muuttoliike Jos kotitalouden työssä käyvien jäsenten työpaikat pysyvät entisinä, kaupunkialueen sisäinen muuttoliike on asuntokysynnän sopeuttamista muuttuneeseen tilanteeseen. Tätä käsitellään Kaupunkitalous kirjan luvussa 19, erityisesti sivuilla

13 98 C. Kansainvälinen muuttoliike - siirtolaisuus, joka on luonteeltaan vapaaehtoista muuttoa, - pakolaisuuteen, johon tavallisesti liittyy pakko muuttaa pois lähtöalueelta. - raja on käytännössä häilyvä. Siirtolaisuus liittyy lisätekijöitä: - maahanmuuttoa rajoitetaan viisumeilla, työ- ja oleskeluluvilla ja muilla hallinnollisilla keinoilla. - Usein maahanmuuttajat saavat kantaväestöä huonommat oikeudet sosiaaliturvaan ja julkisiin palveluihin. - Myös kieli- ja kulttuurierot, muukalaisviha jne - Informaation hankinnan vaikeudet ja kauas muuttamisen suuret kustannukset Sinänsä inhimillisen pääoman teoria soveltuu myös siirtolaisuuden analyysiin, mutta hyötyihin liittyy enemmän riskejä ja epävarmuutta ja kustannuksiin liittyy tekijöitä, joita maassamuutossa ei ole tai joiden merkitys on siinä yhteydessä vähäinen. Toisaalta alueiden välistä ja kansainvälistä muuttoliikettä ei voida selittää yksin työmarkkinoihin ja alueiden välisiin elintasoeroihin liittyvillä tekijöillä. Huomattava osa muutoista selittyy avioliitoilla ja muilla parisuhteen muodostukseen liittyvillä tekijöillä sekä työuraa edeltävällä opiskelulla Muuttoliike Suomen kaupunkialueilla 10.4 Muuttoliike Euroopan kaupunkialueilla (Ks. näitä kohtia ja niiden kuvia itse kirjan luvuista 10.3 ja 10.4)