1/5 ESINEOIKEUS kysymykset 1, 2, 3 ja 4 Ruotsissa JuK -tutkinnon suorittaneet - kysymykset 1, 2 ja 3. Mallivastaukset klo 12.

Transkriptio

1 ESINEOIKEUS /5 OTM -tutkinnon aineopintotentti - kysymykset 1, 2, 3 ja 4 Ruotsissa JuK -tutkinnon suorittaneet - kysymykset 1, 2 ja 3 (7 opintopistettä / 4,5 ov) Mallivastaukset klo Tehtävä 1 Tehtävässä mitattiin opiskelijoiden kykyä soveltaa opittuja esineoikeudellisia käsitteitä, periaatteita ja kollisioiden ratkaisuperusteita käytännön oikeuselämästä poimittuun materiaaliin. Tehtävässä yritettiin haastaa opiskelijoita pohtimaan oikeudellista ongelmaa, johon ei ole tarjolla oikeaa vastausta. Tapausta voitiin lähestyä tarkastelemalla kysymystä tilisaatavan siirronsaajan mahdollisuudesta saada vilpittömän mielen suojaan, kun tilinhaltijan oli käyttänyt maksuun kolmannen tahon hänen tililleen erehdyksessä siirtämiä varoja. Se, että vaihdantaan saatettua esineoikeutta tapauksessa voidaan kutsua aineettomaksi esineeksi (ns. talletustilisaatava) perinteisestä yksilöllisesti määritellystä fyysisestä kohteesta poiketen, saattoi muodostua opiskelijoille ongelmaksi. Keskeisin sivullissuojamuoto, jonka tarkasteluun vastauksen pohjaksi annettu ratkaisuotsikko viittasi, oli saantosuojaksi kutsuttu luovutuksensaajan suoja oikeaa omistajaa tai vastaavassa asemassa olevaa sivulista vastaan. Koska sivullissuojamuodot ovat oikeudellisia teorioita, oikeustieteen tuloksia, lähtökohtaisia ratkaisuperiaatteita ja eri suojamuotojen nimet ovat ainoastaan oikeudellisen kielenkäytön käsitteitä, ei materiaalin pohjalta voitu vaatia, että opiskelijoiden olisi tullut rakentaa tenttivastauksensa ainoastaan saantosuojateorian pohjalle (ks. esim. Tepora s. 169). Ansiokasta olisi ollut, jos vastauksissa olisi tarkasteltu tilannetta myös esimerkiksi väitesuojan ja jopa vaihdantasuojana tunnetun sivullissuojamuodon ja sen ratkaisuperusteiden kannalta (ks. Tepora s. 199 ss. ja 216 ss.). Eri suojamuotojen pelkästä mainitsemisesta ei kuitenkaan hyvitetty pisteillä. Tapauksessa B oli siirtänyt varat C:lle velkansa lyhennykseksi. Käteisrahan luovutuksensaajan on oikeuskirjallisuudessa vakiintuneesti katsottu voivan saada suojaa maksuvälineiden oikeaa omistajaa vastaan. Suojan edellytykset voidaan johtaa velkakirjalain 14 :stä ilmenevistä juoksevia velkakirjoja koskevista periaatteista. Maksunsaaja on siten suojattu, jos luovuttajalla on ollut maksuvälineet hallussaan, maksuvälineet on luovutettu luovutuksensaajan hallintaan ja luovutuksensaaja on ollut vilpittömässä mielessä vielä hallinnan siirron hetkellä (ks. Tepora s arvopaperin osalta). Tilisaatava ei kuitenkaan kaikin puolin ole fyysisiin rahakappaleisiin rinnastettavassa asemassa. Tapauksessa ongelmana oli, että velkakirjalain 14 :n soveltaminen johti velkakirjan haltijan vahvaan legitimaatioon, kun verrataan tilisiirtomaksua arvopaperilla maksamiseen. Tilisiirron yhteydessä maksaja ei voi osoittaa määräämisvaltaansa tilillä oleviin varoihin samalla tavalla, kuin irtaimen esineen tai arvopaperin kohdalla. Tenttivastauksissa olisi ollut ansiokasta pohtia kysymystä siitä, millaisen olettaman maksunsaajalle maksajan määräysvallasta varoihin tilimerkintä luo. Voidaanko esimerkiksi puhua varojen hallinnasta, joka on yleisen irtaimen esineen ja arvopaperin saantosuojan saamisen eräs edellytys? Lisäksi tenttivastauksissa olisi voitu pohtia myös varojen konvertoitumista eli toisenmuotoiseksi muuttumista tai sekoittumista (ks. Tepora s ).

2 2/5 Tapauksessa tilisiirrot ja maksut olivat tapahtuneet ulkomaan rahassa. Myös ulkomaan rahan luovutuksensaajan on katsottu voivan saada saantosuojaa. Eriäviä käsityksiä on esitetty ainoastaan siitä, määräytyykö suoja yleisten irtaimia esineitä koskevien periaatteiden (ks. Tepora s ) vai arvopapereita koskevien normien mukaan (ks. Tepora s ). Perinteisen näkemyksen mukaan ulkomaan rahaan olisi sovellettava irtaimia esineitä eikä arvopapereita koskevia sääntöjä. Tällöin normipohjana olisivat vanhat KK 11:4 ja 12:4 säännökset ja niiden perusteella oikeustieteen tuloksina muodostuneet normit. Myös rahoitusvakuuslaki ( /11) oli syytä ottaa huomioon. Laki kuului tenttivaatimuksiin. Lain 3 :ssä on tilirahan määritelmä. Lain 12 :llä panttauksesta ja vilpittömästä mielestä saattoi olla analogiavaikutusta. Oikeuskirjallisuudessa on pankkirahan saajan mahdollisuuksia vilpittömän mielen suojaan pidetty vähintäänkin epävarmoina. Tilisiirron on oikeuskirjallisuudessa katsottu olevan de lege lata rinnastettavissa lähinnä saamisen siirtoon. Maksunsaajan asemaa olisi siten arvioitava ensisijaisesti tavallisen velkakirjan siirtoa koskevien säännösten pohjalta. Velkakirjalain 27 :n soveltaminen tapaukseen johtaisi tilanteeseen, jossa A voisi VKL 27 :stä ilmenevän periaatteen mukaan kohdistaa C:hen varojen palautusvaatimuksen, jota pankki ei voisi torjua pelkästään vilpittömään mieleensä vetoamalla. (vrt. Tepora s ). Teporan tenttikirjan mukaan vilpittömän mielen saamisen kriteerejä arvioitaessa on otettava huomioon esimerkiksi esineoikeuden laatu, olosuhteet, luovutuksensaajan henkilön ominaisuudet, luovuttajan henkilö (ks. Tepora s. 185). Niinpä opiskelijoilla oli tenttikysymyksessä mahdollisuus problematisoida C:n vilpitön mieli ja pohtia oliko C:llä pankkina ja maksunsaajana esimerkiksi korotettu selonottovelvollisuus varojen alkuperästä, johon epäilemättä esimerkiksi maksun suuruus on voinut vaikuttaa. Esimerkiksi seuraavankaltainen vastaus hyväksyttiin: Ratkaisuotsikko viittaa etenevässä sivullissuhteessa kysymykseen tulevaan saantosuojaan. Saantosuojalla tarkoitetaan luovutuksensaajan suojaa esimerkiksi oikeaa omistajaa vastaan. Saantosuoja on vilpittömän mielen suojaa. Sen katsotaan vanhastaan liittyvän KK 11:4 ja 12:4 säännöksiin. Saantosuojan yleisinä edellytyksinä voidaan pitää luovuttajan esiintymistä esineoikeuden omistajana, luovuttajan esineoikeuteen kohdistama hallintaa, luovutuksensaajan perusteltua vilpitöntä mieltä ja traditiota. Korkeimman oikeuden ratkaisu on ongelmallinen saantosuojan ratkaisuperusteiden kannalta, koska luovutuksenkohteena oli niin sanottu tilisaatava. Tapausta voi arvioida irtaimen reaaliesineen, arvopaperin, tavallisen saamisoikeuden tai juoksevan sitoumuksen siirron ratkaisuperusteiden kannalta. Mikäli asiaa lähestytään reaaliesineen tai arvopaperin ratkaisuperusteiden valossa näyttää siltä, että pankin olisi mahdollista vedota saantosuojaan. Tällöin kuitenkin on tarkasteltava pankin selonottovelvollisuutta ja arvioitava, onko pankki voinut olla perustellussa vilpittömässä mielessä. Mikäli taas tapausta lähestytään saamisoikeuden siirron valossa, voidaan ratkaisulle hakea tukea velkakirjalain 2 luvun säännöksistä. Sovellettaviksi voisivat tulla esimerkiksi VKL 14 ja 27. Tällöin tapaus jäsentyy siten, että B oli saanut A:lle kuuluvan saamisoikeuden pankki C:tä kohtaan hallintaansa ja siirtänyt saamisoikeuden velkojalleen C:lle. Ongelmana tällöin on, että velallinen C on se, johon maksuvelvollisuus kohdistuu ja samalla saamisoikeuden siirronsaaja.

3 Tehtävä 2 3/5 a) OikTL 1.2 :n mukaisesti oikeustoimilain säännöksiä sopimuksen tekemisestä (tarjous ja vastaus) ei sovelleta määrämuotoisiin oikeustoimiin. Kiinteistön kauppa on määrämuotoinen oikeustoimi, jonka syntyminen edellyttää, että kauppakirjasta käy ilmi MK 2:1:ssä mainitut vähimmäisehdot, jotka ovat osa muotovaatimusta. (s. 123) Kaupan sivuehdoista (sivumääräyksistä), kuten kiinteistön hallinnan pidättämisestä myyjälle, osapuolet voivat lähtökohtaisesti sopia sitovasti vapaamuotoisesti parhaaksi katsomallaan tavalla. Tämän mukaisesti olisi X:n ja Y:n välisessä kirjeenvaihdossa pätevästi sovittu kiinteistön hallinnan luovutuksesta ostajalle vasta Näillä perusteilla X ei ole rikkonut sopimusta eikä Y:llä ole syytä vedota myyjän luovutusvelvollisuuden laiminlyöntiin ja viivästykseen MK 2:12:n ja 2:27:n perusteella. b) Kiinteistön kauppakirjaan merkityn kauppahinnan ( euroa) määräytymiseen vaikutti osapuolten sopimus X:n alihintaan saamasta metsänhakkuuoikeudesta ( euroa vs euroa) sekä Y:n puutavaran varastointiin ja kuljetuksiin liittyvistä suorituksista. Tällaiset myyjän kiinteistön kaupassa saamat edut voidaan tulkita vastikkeiksi, joiden tulisi MK 2:1:n mukaisesti käydä ilmi kiinteistön kauppakirjasta. Kiinteistön kauppakirjaan merkitsemättä jätetty kiinteistöstä maksettava vastike on ns. mustaa kauppahintaa. Sitä koskevan MK 2:1.3:n mukaisesti myyjällä ei ole oikeutta saada perityksi enempää kuin mitä kiinteistön kauppakirjaan on merkitty. Puuttumattomuusperiaatteen mukaisesti mustaa kauppahintaa koskevalle vaatimukselle ei anneta oikeussuojaa. Metsänhakkuuoikeutta ja puutavaran käsittelyä koskevaan sopimukseen perustuva X:n kanne ei siten menestyisi tuomioistuimessa. ((Ks. KKO 1953-II-71; SL I:ssä otsikon Ns. musta kauppahinta alla.)) c) Panttioikeudellisessa odotusvaiheessa pantinomistajan ja panttivelkojan on osoitettava toistensa intressejä kohtaan lojaalisuutta, joka pantinomistajan kannalta tarkoittaa mm. tietynasteista huolenpitovelvollisuutta pantin arvosta ja velvollisuutta pidättyä shikaanin luonteisista toimista (Havansi, Esinevakuusoikeudet s ). Mikäli Y päättää ryhtyä kaatamaan huomattavaa osaa metsästään luoton vakuudeksi panttaamaltaan tilalta, kysymyksessä voi olla MK 17:7:n mukainen kiinteistön arvoa (vakuusarvoa) heikentävä ja velkojan saamisen suoritusta vaarantava kiinteistön omistajan toimenpide (liiallinen metsänhakkuu), joka oikeuttaa pankin hakemaan maksun Y:n panttaamasta metsätilasta, vaikkei saaminen ole erääntynyt maksettavaksi. Tehtävä 3 Vastausten arvostelussa kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, että vastaus oli hyvin jäsennelty. Tässä suhteessa oli selkeintä tarkastella tapahtumia kronologisessa järjestyksessä. Kuten joissain vastauksissa huomautettiin, oli tavallaan outoa, että A ja B sopivat perämoottorin kaupasta. Jos nimittäin perämoottori todella oli varastettu B:ltä, tämä olisi kuulunut B:lle suoraan RVA 11 :n nojalla. Olennaista on kuitenkin, että B ei kuvatuissa olosuhteissa voinut saada itselleen omistusoikeutta A:n kanssa tehdyn kaupan perusteella. Kun B sopi perämoottorin kaupasta C:n kanssa, C:llä periaatteessa oli mahdollisuus saada vilpittömän mielen suojaa KK 11:4:stä ilmenevien periaatteiden mukaisesti. Vilpittömän mielen suojan edellytykset eivät kuitenkaan täyttyneet (traditio jäi puuttumaan). Kun D sopi perämoottorin kaupasta, D toimi vilpittömässä mielessä B:n omistuksesta saaden perämoottorin myös hallintaansa. Omistussuhteissa tapahtui tällöin muutos ekstinktiivistä vilpittömän mielen suojaa koskevien oppien mukaisesti. D sai itselleen omistusoikeuden, jonka A puolestaan menetti.

4 4/5 Koska D:stä tuli omistaja, D:llä myös oli kelpoisuus luovuttaa omistusoikeus E:lle. Kyse ei siis ollut oikeudettomasta luovutuksesta. Sillä, tiesikö E kaupasta sopiessaan B:n moitittavasta menettelystä A:han tai C:hen nähden, ei näin ollen ollut merkitystä omistuskysymyksen kannalta. Joissain vastauksissa osattiin kiinnittää huomiota myös oikean omistajan lunastusoikeuteen. Vaikka D sai itselleen omistusoikeuden, KK 11:4:n mukaisten periaatteiden mukaan toimittaessa A:lle syntyi kuitenkin oikeus lunastukseen. Vastauksissa ei edellytetty lopullista kantaa siihen, mikä on myöhemmän luovutuksensaajan oikeusasema lunastusoikeuden suhteen. Merkitystä voi periaatteessa olla muun muassa sillä, tiesikö luovutuksensaaja luovuttajan omistusoikeutta rasittavan lunastusoikeuden olemassaolosta.

5 Tehtävä 4 5/5 Yleisenä havaintona vastauksista totean aluksi, että opiskelijoiden tulee lukea kysymykset tarkasti ja vastata juuri kysymyksiin. Lisäksi kun on lakikirjatentti, on selvää, että edellytetään, että sovelletaan oikeustapaukseen lainkohtia; ts. ei riitä, että todetaan abstraktiotasolla normin sisältö. a) Leasing Oy:n ja puusepänliikkeen välillä on tehty ns. sale and lease back järjestely, jossa puusepänliike on myynyt jo yrityksessään olevat sorvit leasingyhtiölle ja vuokrannut välittömästi koneet takaisin; ts. koneet ovat olleet koko ajan puusepänliikkeen käytössä. Kyse voi olla vakuusluovutuksesta, jos yrityksen osto-optio tosiasiallisesti velvoittaa takaisinostoon. Vakuusluovutus sitoo osapuolia, mutta ei sivullista, jos järjestelyyn sovelletaan panttioikeudellisia säännöksiä (ei ole tapahtunut koneiden traditiota). Sale and lease back järjestely voidaan selittää myös omatyyppisenä omistusperusteisena vakuuskeinona, jolloin se sitoisi myös sivullisia, esimerkiksi yrityksen konkurssivelkojia. Siitä, että koneet ovat jo yrityksessä, seuraa, ettei MK 14 luvun 4 :n 1 momentin 1 kohta sovellu tapaukseen, koska normi edellyttää, että kohde tuodaan kiinteistölle. Muutoinkin MK 14:4.1:n 1 kohdan merkitys on vähäinen, koska etusija määräytyy hakupäivän mukaan, edellä kiinteistökiinnitykset; ts. kirjaus, jos se voitaisiin tehdä, ei estä ainesosa-/tarpeistosuhteen syntymistä. Toiseksi voidaan kyseenalaistaa, että em. koneet ylipäänsä olisivat ainesosaa/tarpeistoa. b) Laite Oy on myynyt omistuksenpidätysehdoin uuden koneen yritykselle. Tässä tapauksessa Laite Oy on turvattu sivullisia sitovasti jo omistuksenpidätysehdon perusteella (ks. KonkL 5:7). Kone on yksilöitävissä riittävästi. Lisäksi on mahdollista, että Laite Oy kirjaa omistajan eli puusepänliikkeen suostumuksesta omistuksenpidätysehdon yrityksen kiinteistöön MK 14:4.1:n 1 kohdan nojalla. Tällainen kirjaus voidaan tehdä ainoastaan viideksi vuodeksi. Viimeinen kuudes vuosi on ilman kirjauksen tuomaa suojaa. Kun kirjaus tuo vain hakupäivän mukaisen etusijan, niin sen merkitys ei ole kovin hyvä. c) MK 14:5 mukaisen ainesosan/tarpeiston määrityksen voi tehdä vain kiinteistön omistaja. Kun Pankki Oyj vaati omistajaa suorittamaan kirjauksen, niin tarkoituksena oli, että tietyt irtaimet esineet tulisivat kuulumaan kiinteistöön ja siten kiinteistökiinnityksen piiriin. Tällainen kirjaus merkitsisi yrityskiinnityksenhaltijan aseman heikennystä, minkä vuoksi siihen vaaditaan Finnveran suostumus. Toiseksi Laite Oy:n omistuksenpidätyksin toimitettu kone ei vielä kuulu kiinteistön omistajalle täysin omistusoikeuksin. Kirjallisuudessa on katsottu, ettei tällaista esinettä voida kirjata MK 14:5:n nojalla. Tästä voidaan olla myös toista mieltä, varsinkin, jos pyydetään Laite Oy:n suostumus. Sitä vastoin Tukkuri Oy:ltä ostetut varaosat eivät ole MK 14:5:ssä edellytettyjä koneita tai laitteita, joten niitä ei voida MK 14:5:n nojalla kirjata. Myöskään teollisuustrukki ei ole kirjattavissa, koska sitä voidaan käyttää muuallakin kuin em. kiinteistöllä eikä ole siten pysyvä. d) Puusepänliikkeen sale and lease back sopimuksella perustettu oikeus käyttää koneita ja niiden osto-optio kuuluvat yrityskiinnityksen piiriin. Samoin puusepänliikkeen luottokaupalla omistuksenpidätysehdoin saama oikeus (omistajan hallintaoikeus + muotoamisoikeus) kuuluvat yrityskiinnityksen piiriin. Sen sijaan kummassakaan tapauksessa itse koneet eivät ainakaan vielä kuulu yrityskiinnityksen piiriin. Koneiden varaosat tulevat yrityskiinnityksen piiriin samoin kuin trukki. Vaikka trukki olisi rekisteröitävissä oleva ja siihen myöhemmin haettaisiin autokiinnitys, niin siinäkin tapauksessa trukki kuuluu yrityskiinnityksen piiriin, koska se on perustettu aiemmin.