ASIA LUVAN HAKIJA. LUPAPÄÄTÖS Nro 112/04/1 Dnro Psy-2004-y-23 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 1 LUPAPÄÄTÖS Nro 112/04/1 Dnro Psy-2004-y-23 Annettu julkipanon jälkeen ASIA LUVAN HAKIJA Paarnitsa-aavan turvetuotantoalueen ympäristölupa, Sodankylä Turveruukki Oy Teknologiantie 12 A OULU

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 4 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus... 5 Tuotanto ja tuotantoalue... 5 Puupolttoaineen varastointi... 6 Poltto- ja voiteluaineet... 6 Kuivatus- ja valumavesien käsittely... 6 Nykyiset vesiensuojelumenetelmät... 6 Vesiensuojelun tehostaminen... 7 Liikenne... 8 Toiminnan lopettaminen... 8 Alueen jälkihoito ja tarkkailu... 8 Uusiokäytön suunnittelu... 9 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 9 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 9 Päästöt pintavesiin... 9 Päästöt maaperään ja pohjaveteen Päästöt ilmaan Melu Jätteet TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen luonto ja suojelukohteet Asutus ja muu rakennettu ympäristö Vesistön tila ja käyttö Hydrologia Veden laatu Kalatalous Maaperä ja pohjavesiolot Muut elinkeinot ja toiminnot TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Vaikutus maaperään ja pohjavesiin Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus Melun vaikutukset...16 Maisemavaikutukset Vaikutus porotalouteen TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu Päästötarkkailu Vaikutustarkkailu Vesistötarkkailu Kalataloustarkkailu Pölytarkkailu...18 Melutarkkailu...19 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Lapin ympäristökeskus Lapin työvoima- ja elinkeinokeskus... 21

3 3. Sodankylän kunnan ympäristölautakunta Muistutukset Kelujärven osakaskunta AA ja BB Paarnitsa-aavan turvetuotantoalueen maanvuokraajat Hakijan kuuleminen ja vastine Vastine Lapin ympäristökeskuksen lausuntoon Vastine Lapin työvoima- ja elinkeinokeskuksen lausuntoon Vastine Sodankylän kunnan ympäristölautakunnan lausuntoon Vastine Kelujärven osakaskunnan muistutukseen Vastine AA:n ja BB:n muistutukseen Vastine Paarnitsa-aavan turvetuotantoalueen maanvuokraajien muistutukseen Ympäristölupaviraston katselmus Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U YMPÄRISTÖLUPARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt vesiin Päästöt ilmaan Melu Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Varastointi Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmääräys OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE RATKAISUN PERUSTELUT Ympäristöluvan harkinnan perusteet Luvan myöntämisen edellytykset Lupamääräysten perustelut Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmääräys VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Päätöksen voimassaolo Lupamääräysten tarkistaminen Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU Ratkaisu Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU

4 4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Turveruukki Oy on ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuksessa hakenut Paarnitsa-aavan turvetuotantoalueelle toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Paarnitsa-aavan turvetuotantoalue sijaitsee Sodankylän kunnan Puolakkavaaran kylän eteläpuolella noin 15 km kunnan keskustaajamasta koilliseen. Tuotantoalueen vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden jälkeen kahta purkureittiä käyttäen Ylijokeen ja Kelujokeen, jotka virtaavat Kitiseen. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan turvetuotannolla ja siihen liittyvällä ojituksella on oltava ympäristölupa, jos tuotantoalue on yli 10 ha. Lapin ympäristökeskus on tekemällään päätöksellä nro 1301Y kehottanut Turveruukki Oy:tä hakemaan Paarnitsa-aavan turvetuotannolle ympäristöluvan mennessä. Määräaikaa on jatkettu saakka ympäristökeskuksen tekemällä päätöksellä. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympäristölupavirasto ratkaisee turvetuotantoa ja siihen liittyvää ojitusta koskevan ympäristölupa-asian, jos tuotantoalue on yli 10 ha. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Paarnitsa-aavan turvetuotannolle ei ole aiempaa vesioikeuden tai ympäristölupaviraston lupaa. Toiminta on perustunut Turveruukki Oy:n tekemään asetuksen 283/62 mukaisen ilmoitukseen, ns. ennakkoilmoitukseen, ja Lapin vesi- ja ympäristöpiirin (nyk. Lapin ympäristökeskus) siitä antamaan tarkastuslausuntoon nro 174/500 Lavy Hakijalla on vuokrannut koko Paarnitsa-aavan turvetuotantoalueen. Maanvuokraajia on useita. Vuokrasopimukset ovat voimassa pääosin joko tai turvetuotannon loppumiseen saakka. Lapin osaseutukaavojen yhdistelmän mukaan Paarnitsa-aavan turvetuotantoalue kuuluu Puolakkavaaran maa- ja metsätalousalueeseen (MT 571). Alueelle ei ole laadittu asema- eikä yleiskaavoja.

5 5 TOIMINTA Yleiskuvaus Turveruukki Oy:n tarkoituksena on jatkaa turvetuotantoa Paarnitsa-aavalla noin 166 ha:n alueella. Alueelta tuotettu polttoturve toimitetaan turvetta käyttäville asiakkaille Sodankylään ja Rovaniemelle. Tuotanto ja tuotantoalue Turvetuotanto Paarnitsa-aavalla aloitettiin vuonna Suon alkuperäinen tuotantoala oli noin 190 ha, josta on poistunut tuotannosta noin 24 ha. Paarnitsa-aavalla on mahdollista tuottaa sekä jyrsinpoltto- että palaturvetta. Tällä hetkellä suolla tuotetaan pelkästään jyrsinpolttoturvetta, jonka vuotuinen tuotantotavoite on noin MWh. Tuotantomenetelmänä käytetään Haku-menetelmää, jonka päävaiheet palaturvetuotannossa ovat palan nosto kentälle, kääntäminen tarvittaessa, karheaminen, karheen seulonta ja kokoaminen. Jyrsinturvetuotannon päävaiheet ovat jyrsiminen, kääntäminen, karheaminen ja kokoaminen. Jyrsinnässä irrotetaan ohut, noin mm raemainen kerros kentän pinnalle kuivumaan. Kääntämisellä edistetään ja varmistetaan jyrsöksen kuivumista. Hyvissä sääoloissa riittää kaksi kääntökertaa, jonka jälkeen kuiva turve karhetaan saran keskelle pitkittäin karheeksi. Kuivia jyrsöksiä kootaan yleensä useampia, 2-7 satoa samaan karheeseen. Karhe kuormataan hihnakuormaajalla viereisellä saralla kulkevaan traktorivetoiseen perävaunuun ja kuljetetaan auma-alueelle. Auma-alueelle kipattu jyrsinturve siirretään ja tiivistetään puskutraktorilla varastoaumaan. Paarnitsa-aavan tuotannossa käytetään tuotantolaitteiden vetokalustona 3-4 pyörätraktoria sekä aumauksessa yhtä tela-alustaista puskutraktoria. Tuotettavan turpeen varastointiin on rakennettu yhteensä neljä aumaaluetta, joille turve aumataan kartio- tai jonomuotoisiin tiivistettyihin aumoihin. Auma-alueet sijaitsevat ympärivuotisen liikenteen mahdollistavan tiestön varressa. Turve kuormataan täysperävaunuyhdistelmiin yleensä pyöräkuormaajalla. Käytettävän ajoneuvokaluston kuormatilavuus on keskimäärin m 3. Paarnitsa-aavan tuotantoalueella normaali tuotantoaika on touko-elokuu. Varsinaisia tuotantopäiviä on keskimäärin 30-40/kesä. Tuotanto on täysin riippuvainen vallitsevista sääolosuhteista. Sateisina kausina alueella ei ole toimintaa lainkaan, mutta kuivina kausina tuotantotoimintaa voi olla läpi vuorokauden koko poutajakson ajan. Talvikaudella ei alueella ole turpeen toimitusta lukuun ottamatta mitään toimintaa. Paarnitsa-aavan työmaan tuotannosta ja siihen liittyvistä toiminnoista vastaavat työvaiheurakoitsijat Turveruukki Oy:n kanssa tekemiensä tuotantourakointisopimusten mukaisesti. Sopimuksiin on kirjattu urakoitsijoiden tehtävät ja vastuut tuotannossa, tuotantoalueen kunnossapidossa, ympäristönsuojelussa, käyttö- ja päästötarkkailussa, jätehuollossa sekä palosuojelussa.

6 6 Puupolttoaineen varastointi Paarnitsa-aavan turvetuotantoalueella voidaan tilapäisesti toimittaa ja varastoida vähäisiä määriä puuperäisiä polttoaineita lähialueiden hakkuutyömailta tai puunjalostuslaitoksilta (esim. hakkuutähde, puru ja kutterilastu). Puupolttoaineiden kokonaismäärä on alle t/a. Mahdolliset puupolttoaineet varastoidaan lyhytaikaisesti auma- alueiden yhteyteen, josta ne toimitetaan yleensä turpeeseen sekoitettuna lämpö- ja voimalaitoksille. Metsäpolttoaine-erien haketus kestää kerrallaan 1-3 vuorokautta ja hake toimitetaan asiakkaalle yleensä suoraan haketuksen jälkeen ilman hakkeen varastointivaihetta. Suolta tuotannon yhteydessä kertyvät kannot ja liekopuut kootaan erikseen osoitetulle kantovarastoalueelle, jotka sijaitsevat auma-alueiden yhteydessä. Kertyneiden kanto- ja liekopuumäärien ollessa haketusyksikölle riittävät, ne haketetaan ja toimitetaan turpeen seospolttoaineena asiakkaille. Puupolttoaineiden varastointi ja toimittaminen samassa logistisessa ketjussa turvepolttoaineiden kanssa energiatuotantoon vähentää sekä kuormitusta, että kuljetuksesta että poltosta aiheutuvia päästöjä. Poltto- ja voiteluaineet Vuotuiselle jyrsinturvetuotannon tavoitemäärälle, MWh, laskettu kevyen polttoöljyn kulutus on noin litraa. Tuotantotyöhön käytetty traktoripolttoaineen määrä voi vaihdella vuosittain merkittävästi lähinnä tuotanto-olosuhteista johtuen. Runsassateisena kesänä polttoaineen käyttö on selvästi vähäisempää. Polttoaine toimitetaan ja varastoidaan kahteen tai kolmeen litran valuma-altaalliseen terässäiliöön tai muihin säiliöihin, joiden rakenne estää polttoaineen valumisen maaperään mahdollisissa vuototapauksissa. Polttoainesäiliöt sijoitetaan työmaan tukikohtaan tai eri varastoalueiden yhteyteen. Polttoaineen varastopaikat sorastetaan ja rakennetaan turvemaalle riittävän etäälle avo-ojista. Vetokaluston ja työkoneiden voiteluaineiden vaihtotarve tai kulutus voivat vaihdella merkittävästi tuotantokauden sääolosuhteista ja koneiden käyttötuntimääristä riippuen. Keskimääräisissä olosuhteissa kolmen vetotraktorin ja yhden aumauskoneen voiteluöljyn kulutus on noin 150 kg/tuotantokausi. Hakuyksikön työkoneiden ja vetokoneiden muiden voiteluaineiden kulutus on noin kg/tuotantokausi. Turvetyömaalla varastoitavien traktori-, ja aumauskaluston sekä työkoneiden voiteluaineiden määrät ovat vähäisiä, tavanomaisesti alle 200 litraa. Voiteluöljyt ja muut voiteluaineet varastoidaan myyntipakkauksissaan työmaan tukikohdassa niille erikseen osoitetussa paikassa, yleensä lukittavassa varastotilassa. Kuivatus- ja valumavesien käsittely Nykyiset vesiensuojelumenetelmät Paarnitsa-aapa on aikanaan peruskuivattu Puolakkavaaran asutusalueen maanviljelysmaaksi Lapin vesipiirin toimesta. Paarnitsa-aavan kunnostus turvetuotantoon aloitettiin vuonna Tuotantokenttien kaikkien sarkaojien alapäihin on rakennettu lietesyvennykset sekä päisteputkiin lietteenpidättimet, jotka padottavat vettä sarkaojiin sekä lietesyvennyksiin ja tehostavat kiintoaineen laskeutumista sarka-

7 ojiin. Sarka- ja kokoojaojakaltevuudet ovat alle 1.5 promillea, jolla myös edistetään lietteen laskeutumista tuotantoalueen ojastoon. Tuotantoaikaisten tuotantoalueen ympäristövesien pääsy reuna- ja sarkaojastoon sekä vedenpuhdistusrakenteisiin on estetty koko tuotantoalueen kiertävillä eristysojilla. Tällä hetkellä tuotantoalueen kuivatusvesien puhdistuksessa käytetään kahteen laskeutusaltaaseen, yhteen pumppaamoon ja kahteen pintavalutuskenttään perustuvaa vesiensuojeluratkaisua. Tuotantolohkojen 6, 7, 8, 10, 12, 13 ja 14 kuivatusvedet johdetaan laskeutusaltaaseen 1, jonka jälkeen vedet pumpataan tuotantoaikana pintavalutuskentälle 1. Pintavalutuskentältä vedet laskevat Kelujoen ja Kitisen kautta Kemijokeen. Pintavalutuskentän 1 kokonaisvaluma-alue on noin 126 ha, josta on tuotantoaluetta noin 93 ha sekä auma-, reuna-, tie- ja tuotannosta poistunutta aluetta noin 33 ha. Pintavalutuskentän 1 pinta-ala on noin 3,2 ha, mikä on noin 2,5 % koko valuma-alueesta. Tuotantokauden ulkopuolisena aikana vedet lasketaan avattavan settipadon kautta pintavalutuskentän ohi suon laskuojaan. Tuotantolohkojen 1 5, 9 ja 11 vedet johdetaan painovoimaisesti laskeutusaltaan 2 kautta pintavalutuskentälle 2. Pintavalutuskentältä 2 vedet laskevat Ylijokeen ja edelleen Kelujoen ja Kitisen kautta Kemijokeen. Pintavalutuskentän 2 valuma-alue on noin 100 ha, josta tuotantoaluetta on noin 58 ha ja auma-, reuna-, tie- sekä tuotannosta poistunutta aluetta noin 42 ha. Pintavalutuskentän ala on noin 1,33 ha, joka on noin 1,3 % kokonaisvaluma-alueesta. Pintavalutuskentällä 1 esiintyviä suotyyppejä ovat lyhytkorsineva, luhtaneva ja isovarpuräme. Alueen vallitseva turvelaji on sara-ruskosammalturve, jonka keskimääräinen vahvuus on noin 1,8 m. Pintavalutuskentän 2 vallitseva suotyyppi on luhtaneva. Kentän turpeet ovat saravaltaisia ja tutkimuspisteissä havaitut turvevahvuudet vaihtelevat 1,6 metristä yli kahteen metriin. Laskeutusaltaat puhdistetaan tuotantokauden jälkeen syksyllä tai tarpeen vaatiessa, kun altaan lietetila on täynnä lietettä. Sarkaoja-altaat puhdistetaan lietteestä aina tarpeen mukaan tuotantokauden aikana. Paarnitsa-aavan pintavalutuskenttien pinta-alat eivät täytä turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeen vähimmäissuositusarvoja. Kenttiä ei ole mahdollista laajentaa maasto-olosuhteista ja kustannussyistä johtuen eikä tuotantoalueen läheisyydessä ole muitakaan pintavalutuskentäksi soveltuvia alueita. Nykyiset vesiensuojelurakenteet ovat kuitenkin toimineet käytännössä saatujen kokemusten ja kuormitustarkkailutulosten mukaan hyvin. 7 Vesiensuojelun tehostaminen Paarnitsa-aavan vesiensuojelua on suunniteltu parannettavaksi asentamalla suon kokoojaojiin kaksi virtaamansäätöpatoa. Virtaamansäätöpato 1 on suunniteltu sijoitettavaksi lohkojen 8 ja 14 väliseen kokoojaojaan. Padon 1 valuma-alue on noin 62 tuotantoalue-ha. Virtaamansäätöpato 2 on suunniteltu sijoitettavaksi tuotantolohkojen 2, 3, ja 5 väliseen kokoojaojaan. Padon 2 valuma-alue on yhteensä noin 23 tuotantoalue-ha. Vesiensuojelurakenteiden toimivuuden kannalta on keskeisintä rakenteiden kunnon jatkuva seuraaminen, kunnossapito ja rikkoontuneiden rakenteiden välitön korjaaminen. Käytännössä vesiensuojelurakenteiden kunnon

8 valvonnasta ja huollosta vastaa työmaan kokonaisurakoitsija. Vuotuisissa, Turveruukki Oy:n järjestämissä urakoitsijoiden koulutustilaisuuksissa keskeisimpiä aihealueita ovat työmaan vesien- ja muun ympäristönsuojelun hyvä hoitaminen. Vesiensuojelurakenteiden toimivuutta valvotaan jatkuvasti myös Turveruukki Oy:n tuotantohenkilöstön toimesta. 8 Liikenne Turvetuotantoalueelta on tieyhteys Puolakkavaaran paikallistielle (19810) sekä tukikohdasta ja auma-alueilta 1 ja 2 että auma-alueilta 3 ja 4. Turve kuljetetaan Sodankylän keskustaajamaan ensin Puolakkavaaran paikallistietä pitkin noin 6 km ja sen jälkeen seututietä 967 pitkin noin 17 km. Auma-alueiden yhteyteen on rakennettu kääntöpaikat täysperävaunuyhdistelmille. Työmaan sisäiseen liikenteeseen käytetään päisteputkitettuja sarkojen päitä ja ajosarkoja, jotka mahdollistavat työkoneliikenteen saroilta ja lohkoilta toiselle. Työmaateitä pidetään auki lumesta vain turvetoimitusten ajan. Tuotantoaikana, touko syyskuussa työmaaliikenne on pääasiassa urakoitsijoiden ja heidän kuljettajiensa henkilöautoliikennettä sekä tuotantokentillä ja turveteillä tapahtuvaa traktoriliikennettä. Varsinaisten tuotantopäivien (30 40) aikaisen henkilö- tai pakettiautoliikenteen määrä on keskimäärin 3 4autoa/vrk. Paarnitsa-aavan jyrsinturpeen toimitus on mahdollista ympäri vuoden. Työmaalla tuotettu jyrsinpolttoturve toimitetaan Lämpö Oy Juurakkotulen kaukolämpölaitokselle Sodankylään ja Rovaniemen Energialle Rovaniemelle. Vuotuinen toimitusmäärä on noin m 3 ja toimitettavien täysperävaunukuormien määrä on 2 5 kuormaa/vrk laitoksen kulloisenkin tarpeen mukaisesti. Kesäaikana turpeen toimitusmäärät ovat vähäisiä. Satunnaista liikennettä aiheuttavat myös yksittäiset tuotanto- ja kuormauskaluston siirrot sekä Turveruukki Oy:n henkilöstön työmaakäynnit. Puolakkavaaran asutusalueelle johtavan tien varressa on useita vakituisesti asuttuja kiinteistöjä, joiden asukkaat käyttävät tietä päivittäiseen liikennöintiin. Paarnitsa-aavan varsinaisilla työmaateillä muu liikenne on vähäistä. Toiminnan lopettaminen Alueen jälkihoito ja tarkkailu Syksyllä 2004 Paarnitsa-aavan tuotantolohkoilla 5 ja 14 on suunniteltu toteutettavaksi massansiirtoja, jolloin tuotantoala olisi noin 143 ha. Hakijan laatiman poistuma-arvion mukaisesti tuotantoala vuonna 2010 noin 120 ha. Tuotantotoiminnan arvioidaan päättyvän kokonaan vuoteen 2020 mennessä. Turvetuotannon lopettamisen yhteydessä toiminnanharjoittaja purkaa tuotantoalueelta tarpeettomat rakenteet ja siistii alueen tuotantokalustosta, muusta tuotantoon liittyvästä materiaalista ja jätteistä. Vesiensuojelua jatketaan siihen saakka, kunnes alue siirtyy uusiokäyttöön, esimerkiksi metsätalous- tai viljelymaaksi tai kunnes vesien johtaminen

9 alueelta voidaan muutoin lopettaa. Tämän jälkeen maanomistaja tai -haltija vastaa alueen käytöstä sekä mahdollisesta ympäristöasioiden hoidosta ja kuormituksesta vesistöön. Mahdollista jälkihoitovaiheen vesien tarkkailua tehdään Lapin ympäristökeskuksen kanssa sovittavalla tavalla. 9 Uusiokäytön suunnittelu Vuokra-alueet palautetaan maanomistajille vuokrasopimuksessa määritellyssä kunnossa, mutta suopohjan tuotannon jälkeisen uusiokäyttömuodon valitsee ensisijaisesti maanomistaja. Tuotantoalueella on useita maanomistajia, joilla voi olla erilaisia tarpeita maa-alueensa uusiokäyttömuodon valinnassa. Tällöin alueen uusiokäytön suunnittelu on järkevää toteuttaa maanomistajien, tuottajaorganisaation ja ympäristöviranomaisten yhteistyönä. Ajoissa tehty uusiokäytön suunnittelu on tärkeää, sillä tuotantotoiminnan loppuvuosina voidaan ennakoida suon tulevia jälkikäyttömuotoja esimerkiksi ojitusjärjestelyillä ja maansiirroilla. Ennakkosuunnittelu mahdollistaa myös suon eri uusiokäyttömuotojen järkevän toteuttamisen vaiheittain eri alueiden poistuessa tuotannosta. Paarnitsa-aavan tuotantoalueelle on laadittu alustava uusiokäyttösuunnitelma, jossa on selvitetty alueen eri uusiokäyttömuotojen mahdollisuuksia geologisten sekä maan- ja luonnontieteellisten kriteerien perusteella. Lohkoilta 9 ja 10 tuotannosta poistuneilla alueilla on viljelty heinää poronrehuksi vuodesta 1997 alkaen. Rehunviljelyala on ollut vuosittain noin 12 ha ja alue on lannoitettu vuosittain. Kokemukset viljelystä ovat olleet myönteisiä. Osa alueen maanomistajista ja paikallinen Oraniemen paliskunta ovat alustavasti neuvotelleet viljelytoiminnan laajentamisesta välittömästi tuotannosta poistuville alueille. Hakija esittää, että tulevalla lupakaudella voitaisiin siirtyä vaiheittaisesti tuotannosta poistuvien alueiden viljelykäyttöön tai muuhun käyttöön Lapin ympäristökeskuksen kanssa sovittavalla tavalla. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Hakijan käsityksen mukaan alueella on toteutettu IPPC-direktiivin mukaista BAT-tekniikkaa. Vesiensuojelurakenteiden huollossa sekä tuotantotoiminnassa hakija noudattaa ympäristön kannalta parasta käytäntöä (BEP). Turveruukki Oy:n henkilöstön sekä urakoitsijoiden vuosittaisella koulutuksella pyritään siihen, että kaikissa turvetuotannon työvaiheissa otetaan ympäristönäkökohdat niin hyvin huomioon kuin mahdollista. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Paarnitsa-aavan lähtevän veden laatua on tarkkailtu vuodesta 1990 lähtien. Kuntoonpanovaiheen päästötarkkailua toteutettiin vuodesta 1990 vuoteen 1993, jolloin alueella aloitettiin tuotanto. Paarnitsa-aapa on ollut Lapin ympäristökeskuksen alueen turvetuotannon yhteistarkkailussa vuosina

10 sekä Seuraavassa taulukossa on esitetty Paarnitsaaavan havaintopisteiden sijainnit. 10 Havaintopisteet Sijainti Tarkkailuvuodet tuleva 1 Pv-kentälle 1 tuleva vesi 1992,1993, 1994 lähtevä 1 Kelujokeen lähtevä vesi 1990, tuleva 2 Pv-kentälle 2 tuleva vesi 1992, 1993, 1994, 1996, 2003 lähtevä 2 Ylijokeen lähtevä vesi 1990, , 2003 Seuraavassa taulukossa on esitetty pintavalutuskentille1 ja 2 tulevan sekä purkuvesistöihin Ylijokeen ja Kelujokeen lähtevän veden laatu. Kiintoaine COD kok.n NH4N kok.p PO4P Fe Havaintopiste mg/l mgo2/l µgn/l µgn/l µgp/l µgp/l µg/l tuleva 1 keskiarvo 22,2 22,8 1543,4 595,2 64,3 12,7 2795,3 min 0,8 12, ,1 15,7 4,8 644 maks 61,0 39, n lähtevä 1 keskiarvo 31,0 16, min 0, maks 128, n tuleva 2 keskiarvo 23,1 20, min 5, ,4 42,0 11, maks 243,0 105, n lähtevä 2 keskiarvo 16,6 15, min 0,2 2, maks 124,7 34, n Seuraavassa taulukossa on esitetty tarkkailutuloksiin perustuvat Paarnitsaaavan bruttokuormitukset vuonna Paarnitsa-aavan Kiintoaine Kok.N NH4-N NO2+3-N kok.p PO4-P Fe CODMn bruttokuormitus kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Keskiarvo ,0 1,3 0,1 0,2 0,04 0,02 4,0 18,4 Keskiarvot jaksoittain v Kesä vko ,7 1,2 0,1 0,1 0,04 0,02 4,3 21,1 Syksy vko ,1 1,6 0,2 0,2 0,05 0,03 3,3 9,2 Päästöt maaperään ja pohjaveteen Turvetuotantotoiminta ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä maaperään eikä maaperän saastumisen vaaraa. Toiminnan ei myöskään arvioida vaikuttavan pohjaveden laatuun tai saatavuuteen. Lähin pohjavesialue Puolakkavaara (I-luokka) sijaitsee Paarnitsa-aavalta noin kilometrin etäisyydellä koillisessa. Poltto- ja voiteluaineiden käyttö sekä jätteiden keräys- ja lyhytaikainen säilytys työmaa-alueella voivat aiheuttaa poikkeustapauksissa vuotoja maaperään. Päästöjä pyritään ehkäisemään aineiden ja astioiden huolellisella

11 käsittelyllä ja sijoittamalla astiat/säiliöt paikkoihin, joissa mahdollinen vuoto rajoittuu mahdollisimman pienelle alueelle ja on helposti puhdistettavissa. 11 Päästöt ilmaan Turvetuotannon mahdolliset pölyhaitat liittyvät pääasiassa energiakäyttöön tarkoitetun jyrsinturpeen tuotantoon ja ajoittuvat tuotantokaudelle. Tuotetun turpeen laatu vaikuttaa pölyävyyteen: mitä maatuneempaa turve on, sitä enemmän se pölyää. Myös sääolosuhteet, etenkin tuulen voimakkuus ja suunta vaikuttavat pölyämiseen ja pölyn leviämiseen. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s, tuotanto keskeytetään lisääntyneen tulipaloriskin vuoksi. Aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita. Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttaa myös asutuksen tai vesistön läheisyys, maaston muodot sekä suojaavan puuston esiintyminen. Liikenne voi aiheuttaa satunnaisesti pölyämistä. Rekkojen ulkopuolelle lastauksen yhteydessä jäänyt turve karisee yleensä lähes kokonaan pois jo ennen yleiselle tielle tuloa. Turvekuormat peitetään pölyämisen estämiseksi. Tutkimustulosten perusteella turvetuotannon aiheuttaman pölyämisen viihtyvyyshaitan rajana on avoimessa maastossa noin 500 metriä ja tuotannon aiheuttama pölyn lisäys voidaan erottaa taustalaskeumasta pölyämiselle suotuisissa oloissa noin kilometrin etäisyydelle toimintakohdasta. Kasvillisuuden, erityisesti puuston, on todettu tehokkaasti vähentävän pölyn kulkeutumista tuotantoalueen ympäristöön. Turveperäinen pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi siten aiheuttaa viihtyvyyshaittaa. Paarnitsa-aavan tuotannosta tai liikenteestä voi ajoittain aiheutua pölyämistä. Paarnitsa-aavalla tapahtuvan puun hakettamisen aiheuttama pöly ja melu ovat verrannollisia normaaliin puuston hakkuu- ja korjuutoimintaan. Melu Tutkimusten mukaan turvetuotannon työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat hetkellistä 55 db:n melua metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostustoimet aiheuttavat laskennallisen arvioinnin perusteella 55 db:n melutasoja metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Mittaukset on tehty todellisissa työskentelytilanteissa avoimessa maastossa. Kasvillisuuden (puuston) on todettu tehokkaasti vaimentavan äänen voimakkuutta. Tuotannon ja liikenteen aiheuttamaa melua voidaan ajoittain havaita tuotantoalueen läheisyydessä. Melu ei ole jatkuvaa ja luonteeltaan se on samanlaista kuin normaali maatalouden harjoittamisesta lähtevä melu (lähinnä traktorit). Jätteet Paarnitsa-aavan tuotantoalueella syntyy turvetuotantotoiminnan jätteinä pääasiassa jäteöljyä, öljynsuodattimia, muita öljyisiä jätteitä, metalliromua

12 sekä erilaisista pakkauksista koostuvaa sekajätettä ja muovia. Jätteiden määrät ovat jäteöljyä lukuun ottamatta vähäisiä. Jätteiden keräämistä varten työmaalla on erikseen osoitetut jätteidenkeruupisteet. Sekajätteelle, jäteöljyille sekä öljyisille jätteille on omat keruuastiansa. Jätteet kerätään ja pidetään toisistaan erillään jätehuollon kaikissa vaiheissa. Jätteiden lajittelu ja jäteastioiden tyhjennys tehdään Sodankylän kunnan jätehuoltomääräysten mukaisesti. Jätteen kuljetuksesta hyötykäyttöön, kunnallisiin keruupaikkoihin tai kaatopaikalle vastaa Paarnitsa-aavan turvetuotannon kokonaisurakoitsija. Jätteiden haitallisuutta vähennetään ohjeistamalla työmaan jätteiden keruu ja käsittely. Työmaan jätteiden käsittelyohjeet sisältävä jätehuoltosuunnitelma on liitteenä kaikissa turvetuotantoa ja soiden kunnostusta koskevissa urakkasopimuksissa. Turveruukki Oy valvoo työmaan jätteiden käsittelyä vuosittain muun työmaavalvonnan yhteydessä tuotantoaikana ja syksyn lopputarkastuksessa. Vuosittain järjestettävissä, kaikille Turveruukki Oy:n urakoitsijoille suunnatuissa koulutustilaisuuksissa käsitellään muun ympäristökoulutuksen osana jätelakia, jätteiden käsittelyä ja jätemäärän vähentämisen keinoja. Työmaalla syntyvää kierrätettävää jätettä on lähinnä metalliromu, jota syntyy koneiden ja laitteiden korjauksessa sekä käytöstä poistetusta tuotantokalustosta. Metalliromu kerätään tukikohta-alueelle sille erikseen osoitettuun paikkaan ja toimitetaan tilanteen mukaan kunnan osoittamaan hyötyjätteiden keruupaikkaan tai suoraan metallijätteen käsittelijälle. 12 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen luonto ja suojelukohteet Paarnitsa-aavan turvetuotantoalueen ympäristö on pääosin suota ja metsää, joka on ojitettu ja osin raivattu pelloksi. Paarnitsa-aavalta pohjoiseen sijaitsee Puolakkavaaran kylä. Paarnitsa-aavan tuotantoalueen lähimmät vesialueet ovat Ylijoki, joka virtaa lähimmillään noin 900 m:n etäisyydellä sekä Kelujoki, joka virtaa lähimmillään noin 900 m:n etäisyydellä. Petsiäinen virtaa noin 4,5 km:n etäisyydellä etelässä ja Kitinen noin 12 km:n etäisyydellä lännessä. Lähimmät järvet, Kelujärvi ja Matalajärvi, sijaitsevat noin 2-3 km:n etäisyydellä kaakossa. Viiankiaavan Natura-alue (FI ) on Paarnitsa-aapaa lähinnä oleva suojelualue. Se sijaitsee vajaan kilometrin etäisyydellä Paarnitsa-aavan pohjoisosasta. Viiankiaavan alueesta 92 % soidensuojelualuetta. Lähimmät muinaisjäännökset, Vaiskojoen työ- ja valmistelupaikat ( ) sijaitsevat kaakossa noin 3,7 km:n etäisyydellä tuotantoalueen eteläosasta.

13 13 Asutus ja muu rakennettu ympäristö Lähimmät asutut talot sijaitsevat Puolakkavaaran alueella noin m:n etäisyydellä tuotantoalueen pohjoisosasta. Puolakkavaarassa on noin 56 taloutta. Vesistön tila ja käyttö Hydrologia Paarnitsa-aapa sijaitsee Ylijoen-Hiivanahaaran (65.892) ja Petsiäisen (65.895) valuma-alueilla. Valtaosa (yli 90 %) näiden valuma-alueiden pintaalasta on luokittelematonta metsätalousmaata. Paarnitsa-aavalta johdetaan vesiä sekä Ylijoen että Kelujoen suuntaan. Ylijoki saa alkunsa Hiivanahaaran ja Maaninkijoen vesistä. Ylijoen- Hiivanahaaran valuma-alueen pinta-ala on 64 km 2 ja järvisyys 0,03 %. Kelujoki saa alkunsa Kelujärvestä ja laskee Kitisenjokeen Sodankylän kirkonkylän pohjoispuolelle. Kelujoen valuma-alueen pinta-ala on 600 km 2 ja järvisyys 2,8 %. Kitinen on Kemijoen latvahaara Lapissa, jonka pituus noin 235 km. Kitinen laskee Kemijokeen Pelkosenniemellä. Kitisen valuma-alueen (65.8) pintaala laskussa Kemijokeen on km 2 ja järvisyys 4 %. Tarkastelualueella ei ole virtaamahavainnointia. Virtaamia on arvioitu Sattasjoen seuranta-aseman vuosien virtaamien ja valumaalueiden suhteella. Veden laatu Ylijoesta ja Kelujoesta on käytettävissä vedenlaatutietoja vuosilta Tarkkailupisteet ja vuodet on esitetty seuraavassa taulukossa. Havaintopisteet Koordinaatit Sijainti Tarkkailuvuodet Ylijoki PA1 YK Pvk 2:n yläpuoli , Ylijoki PA2 YK Pvk 2:n alapuoli , Kelujoki PA3 YK Pvk 1:n yläpuoli 1990, , 1998, Kelujoki PA4 YK Pvk 1:n alapuoli 1990, , 1998, YK ,5 km Pvk 1:n alapuolella Kelujoki PA YK ,5 km Ylijoen alapuolella, Kelujoki PA Siurunmaan silta 2003 Kelujoki PA5 YK Kelujokisuu, Juontokoski 1990,

14 Vuosina ja Ylijoen kiintoainepitoisuus pisteellä PA1 oli keskimäärin 4,1 mg/l ja pisteellä PA2 4 mg/l. Kemiallinen hapenkulutus oli pisteellä PA1 keskimäärin 13,2 mg/l ja pisteellä PA2 12,4 mg/l. Kokonaistyppi oli pisteellä PA1 keskimäärin 470 µg/l ja pisteellä PA2 465 µg/l. Ammoniumtyppi oli pisteellä PA1 keskimäärin 49,2 µg/l ja pisteellä PA2 56,6 µg/l. Kokonaisfosfori oli pisteellä PA1 keskimäärin 31,5 µg/l ja pisteellä PA2 31,6 µg/l. Fosfaattifosfori oli pisteellä PA1 keskimäärin 13,9 µg/l ja pisteellä PA2 14,9 µg/l. Rautapitoisuus oli pisteellä PA1 keskimäärin 2250 µg/l ja pisteellä PA µg/l. Kelujoen veden laatu vuosina , 1998 ja laskuojan yläpuolisella pisteellä PA3 sekä laskuojan alapuolisilla pisteillä PA4, PA42, PA7 ja PA5. Kelujoen kiintoainepitoisuus pisteellä PA3 oli keskimäärin 3,1 mg/l sekä pisteillä PA4, PA42, PA7 ja PA5 3,7 4,6 mg/l. Kemiallinen hapenkulutus oli pisteellä PA3 oli keskimäärin 7,2 mg/l sekä pisteillä PA4, PA42, PA7 ja PA5 6,5 14,7 mg/l. Kokonaistyppi oli pisteellä PA3 keskimäärin 494 µg/l sekä pisteillä PA4, PA42, PA7 ja PA µg/l. Ammoniumtyppi oli pisteellä PA3 keskimäärin 32,8 µg/l sekä pisteillä PA4, PA42, PA7 ja PA5 10,2 87,2 µg/l. Kokonaisfosfori oli pisteellä PA3 keskimäärin 25,1 µg/l sekä pisteillä PA4, PA42, PA7 ja PA µg/l. Fosfaattifosfori oli pisteellä PA3 keskimäärin 6,8 µg/l sekä pisteillä PA4, PA42, PA7 ja PA5 16,3 23,2 µg/l. Rautapitoisuus oli pisteellä PA3 keskimäärin 898 µg/l sekä pisteillä PA4, PA42, PA7 ja PA µg/l. 14 Kalatalous Rantojen ja vesistönkäyttötiedustelun yhteydessä tiedusteltiin kalastuksesta Paarnitsa-aavan alapuoleiselta Ylijoelta ja Kelujoelta. Tiedusteluun vastasi 11 taloutta. Saalistietoja Ylijoen ja Kelujoen kalastuksesta saatiin vain neljältä taloudelta. Tiedusteluun vastanneista kaikki neljä olivat kalastaneet Kelujoessa sekä kaksi lisäksi Ylijoessa. Kalastus ajoittui pelkästään avovesikaudelle ja oli aktiivisinta keväisin kalojen kutuaikana. Tärkeimmät saalislajit Kelu- ja Ylijoella olivat hauki ja särki. Lohensukuisista lajeista eniten esiintyi harjusta, jota Kelujoelta saatiin hieman enemmän kuin Ylijoelta. Tiedusteluun vastanneiden kokonaissaalis oli 86 kg, josta valtaosa saatiin Ylijoelta. Tärkein pyyntimuoto oli verkkokalastus. Huomattavaa on, että yhden talouden osuus kokonaissaaliista oli 82 %. Tiedusteluun vastaajia pyydettiin omin sanoin kommentoimaan kysymykseen, "mitkä seikat haittaavat kalastustanne ja kalankäyttöänne tiedusteltavalla alueella?" Haitat liittyivät lähinnä veden samentumiseen ja likaantumisen. Kalojen makuhaitoista ei tullut mainintoja. Vesialueen omistajatahoista haastateltiin puhelimitse Kelujärven osakaskunnan esimiestä sekä Siurunmaan jakokunnan erästä osakasta. Haastateltujen mukaan paikallisten talouksien kalastus kohdistuu pääasiassa Kelujärveen. Paarnitsa-aavan vaikutusalueella Ylijoella ja Kelujoella kalastus on vähäistä. Ylijoki on kalajokena merkittävämpi ja mm. Paarnitsa-aavan alapuolisella Ylijoella on koskialue, missä kalastetaan vuosittain jonkin verran harjusta. Merkittäviä kalastushaittoja ei ole alueella esiintynyt lukuunottamatta ajoittaista vähävetisyyttä erityisesti Ylijoessa. Kelujoessa on havaittu umpeenkasvua (kortteet, roskat). Vesialueelle ei ole tehty omistajien toimesta kalaistutuksia.

15 15 Maaperä ja pohjavesiolot Lähin pohjavesialue (I luokka), Puolakkavaara ( ), sijaitsee Paarnitsa-aavalta noin 1 km koilliseen. Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei ole kaivoja. Muut elinkeinot ja toiminnot Alue kuuluu Oraniemen paliskunnan alueeseen. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Tuotannossa olevan suon kuormitus on yleensä vähäisempää kuin kuntoonpantavan suon ja turvetuotantosuon kuormitus ja vesistövaikutukset keskittyvät tuotantokauteen eli kesään. Yleisesti Pohjois-Suomessa tuotanto käynnistyy aikaisintaan toukokuun lopulla ja päättyy viimeistään syyskuun lopulla. Sulan maan aikana tuotantokenttä on kuiva ja pintakerros sateen sattuessa altis huuhtoutumaan ojiin ja edelleen vesistöön. Toisaalta kuiva turvemaa imee vettä ja tasaa ylivalumia. Laimenemislaskelmien mukaan Paarnitsa-aavan turvetuotannon vaikutukset sekä Kelujokeen että Ylijokeen ovat lieviä. Turvetuotannon aiheuttamat pitoisuuksien nousut ovat Kelujoessa hieman suurempia kuin Ylijoessa. Vesistön tilan kannalta pitoisuuden lisäyksillä on käytännössä vain vähän tai ei lainkaan merkitystä. Jokiveden kiintoainepitoisuuden muutos olisi vähäinen. Suon kuormituksen aiheuttama happea kuluttavien aineiden lisäys jokivedessä olisi kaikissa tapauksissa vähäinen ja suhteutettuna jokiveden laatuun erittäin pieni. Ravinteiden pitoisuusmuutokset jokivedessä olisivat pieniä. Fosforin pitoisuus ei laskelmien mukaan muuttuisi nettokuormituksen mukaan laskien lainkaan. Kokonaistypen pitoisuuden muutosta voitaisiin mahdollisesti mittauksin osoittaa rankkasateen yhteydessä otetuista näytteistä, mutta kokonaisuuteen nähden pitoisuuden muutokset myös typpiyhdisteiden osalta olisivat varsin pieniä. Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Yli- ja Kelujoen saalislajisto on valtaosin vähempiarvoisia lajeja kuten haukea, ahventa ja särkeä. Harjuskanta alueella on elinvoimainen ja sitä kalastetaan vapavälineillä muutamia kymmeniä kiloja vuodessa. Paikallisille talouksille Yli- ja Kelujoki eivät ole kovin merkittäviä kalastusalueita, sillä pääsääntöisesti pyynti tapahtuu läheisellä Kelujärvellä ja myös tekoaltailla. Rapukantaa ei Yli-ja Kelujoessa ole. Vesistövaikutusarvion mukaan Paarnitsa-aavan vaikutukset Yli- ja Kelujokeen on kuormitteiden osalta arvioitu hyvin pieniksi ja/tai liki merkityksettömiksi. Aivan Paarnitsa-aavan turvetuotantoalueen purkuojien välittömässä läheisyydessä esim. verkkopyydysten likaantuminen voi olla luonnollisesti hieman nopeampaa ja voimakkaampaa kuin muualla jokialueilla. Kalastustiedustelun ja osakaskuntien esimiesten haastattelujen perusteella makuhaittoja saaliskaloissa ei ole esiintynyt. Kalastushaitoista on havaittu Ylijoella mm. veden vähyyttä ja Kelujoella rehevöitymistä ja umpeenkas-

16 vua. Turvetuotannon vaikutuksia em. mainittuihin haittoihin on kuitenkin mahdotonta eritellä maa- ja metsätalouden vaikutuksista. 16 Vaikutus maaperään ja pohjavesiin Turvetuotantoalueella olevien kuivatusjärjestelmien tarkoituksena on johtaa alueen sade- ja sulamisvedet pois alueelta riittävän tehokkaasti, jotta tuotantokenttien kantavuus pysyisi riittävänä ja turpeen kuivuminen tuotantokentällä olisi nopeaa. Toiminnan vaikutuksena maaperään on turvekerroksen poistuminen tuotantoalueelta. Paarnitsa-aavan turvetuotantoalueen vaikutusalueella ei ole vedenottamoita. Lähin pohjavesialue on noin kilometrin etäisyydellä. Koska alueen peruskuivatus on tehty jo aiemmin, ei hankkeella tule olemaan vaikutuksia pohjavesiin. Poltto- ja voiteluaineiden sekä jäteöljyjen käytössä ja säilytyksessä noudatetaan erityistä tarkkuutta ja huolellisuutta, jotta päästöjä maaperään ei synny. Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus Tuotantoalueelta ympäristöön mahdollisesti leviävä pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista. Pöly voi satunnaisesti aiheuttaa pientä esteettistä haittaa tuotantoalueen reunoilla ja lähialueilla. Sodankylän observatorion mittausaseman vuosien tuulitulosten perusteella vallitsevana tuulena kesäkuussa on pohjoistuuli 19 %:n osuudella, muutoin vallitsevana tuulena on etelätuuli. Toukokuussa etelätuulen osuus oli 18 %, heinäkuussa 22 %, elokuussa 20 % ja syyskuussa 25 %. Paarnitsa-aavan tuotantoalueen lähin asutus sijaitsee noin 500 m:n etäisyydellä tuotantoalueen pohjoisosasta. Turvekuljetukset tapahtuvat suurimmaksi osaksi tuotantokauden ulkopuolella eli silloin, kun maa on jäässä. Näin ollen voidaan arvioida, että teiden pölyämisen aiheuttama haitta on epätodennäköinen. Liikenteen aiheuttama suotien pölyäminen ja lastauksen yhteydessä autoihin mahdollisesti kiinni jääneen turvepölyn irtoaminen ei aiheuta haittaa, koska tien läheisyydessä ei sijaitse asutusta. Paarnitsa-aavan tuotantoalueen läheisyydessä noin 500 m:n etäisyydellä virtaavilla Ylijoella ja Kelujoella voi olla havaittavissa pölylaskeumia, mutta turvetuotannon aiheuttama ilman kautta kulkeutuva pöly ei sanottavasti vaikuta em. ojan ravinnekuormitukseen. Puupolttoaineen vähäisestä varastoinnista tai haketuksesta ei aiheudu pöly- eikä meluhaittaa ympäristölle. Melun vaikutukset Tuotannon ja liikenteen aiheuttamaa melua ja tärinää voidaan ajoittain tulla havaitsemaan tuotantoalueen läheisyydessä. Melu ja tärinä ei ole jatkuvaa. Melu ei voimakkaimmillaankaan ylitä annettuja melun ohjearvoja (50/55 db) asutuksen pihapiireissä. Puusto vaimentaa jonkin verran tuotantoalueelta kantautuvaa melua.

17 17 Maisemavaikutukset Paarnitsa-aavan tuotannon jatkaminen ei aiheuta olennaisia muutoksia maisemaan. Tuotantopinta-alan poistaminen turvetuotantokäytöstä muuttaa maisemaa siten, että todennäköisesti poistuma-alueet tulevat muuttumaan kasvipeitteisiksi joko luontaisesti tai viljelyn tuloksena. Vaikutus porotalouteen Paarnitsa-aavan tuotantoalue sijaitsee poronhoitoalueella. Työmaan tuotantokäytössä olevilla alueilla ei ole merkitystä porojen laidunalueena. Tuotantoaikana työmaalla esiintyy poroja silloin tällöin ja niistä voi ajoittain olla vähäiseksi katsottavaa haittaa tuotantotoiminnalle. Porot voivat hajottaa karheita sekä rikkoa aumojen pintoja. Työmaan suunnittelussa on huomioitu työmaarakenteiden mahdollisesti aiheuttamat riskit alueella liikkuville poroille. Ojien liittymäkohdat, ojien lopetuskohdat sekä rumpujen päät pyritään tekemään kaivun aikana luiskiksi. Palokaivojen toinen pääty luiskataan kaivon rakentamisen yhteydessä. Hakijan tiedossa ei ole porojen tai vasojen hukkumistapauksia työmaan ojiin tai vesiensuojelurakenteisiin. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Hakija on liittänyt hakemukseensa ehdotuksen Paarnitsa-aavan turvetuotantoalueen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailun toteuttamisesta. Käyttötarkkailu Käyttötarkkailu liittyy kiinteästi päästötarkkailuun. Sen tarkoituksena on antaa päästötarkkailulle taustatietoja. Siihen kuuluu kuormitukseen liittyvien tietojen hankinta sekä vesiensuojelujärjestelyjen toimivuuden valvonta. Käyttötarkkailun apuna pidetään päiväkirjaa. Siihen merkitään mm. tuotantotoimintaa koskevat keskeiset tiedot, säätiedot, ojien ja vesiensuojelurakenteiden rakentamis-, kunnossapito- ja puhdistusajankohdat, viranomaisten tai muiden ympäristöasioihin vaikuttavien tahojen tarkastukset, poikkeustilanteet, mahdolliset valitukset ja kaikki sellaiset tapahtumat, joilla voi olla vaikutusta maaperään, vesistö- ja ilmakuormitukseen tai meluun. Tarkkailujakson aikana päiväkirjat ovat nimetyn vastuullisen henkilön hallussa tai pysyvästi työmaalla siten, että ne pyydettäessä ovat valvontaviranomaisen tai tarkkailua suorittavan konsultin nähtävissä. Päästötarkkailu Tuotantovaiheen päästötarkkailu esitetään tehtäväksi kahtena vuotena lupakauden aikana. Tarkkailuvuodet sovitaan Lapin ympäristökeskuksen kanssa. Suolta purkautuva vesimäärä mitataan mittapadon avulla jatkuvatoimisin laittein silloin, kun se on mahdollista jäätymisolot huomioon ottaen. Koko

18 vuoden päästöjen laskemisessa on käytettävä hyväksi koko vuoden seurannassa olevan havaintoaseman vedenlaatu- ja virtaamamittaustuloksia. Vesinäytteet otetaan tarkkailuvuosina kesällä ja syksyllä ( ) kahden viikon välein. Näytteet ovat kertanäytteitä ja niistä tehdään seuraavat analyysit: kiintoaine, kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ), kokonaistyppi (Kok.N) ja kokonaisfosfori (Kok.P). Lisäksi kolme kertaa kesässä määritetään rauta ja mineraaliravinteet eli fosfaattifosfori (PO 4 -P), ammoniumtyppi (NH 4 -N) sekä nitraatti ja nitriittitypen summa (NO 3 -N + NO 2 -N). Vesiensuojelurakenteiden toimivuutta ehdotetaan tarkkailtavaksi pintavalutuskentän ylä- ja alapuolisten näytteiden avulla. 18 Vaikutustarkkailu Vesistötarkkailu Vesistötarkkailua esitetään tehtäväksi Paarnitsa-aavan alapuolisessa vesistössä samoina vuosina kuin kuormitustarkkailua. Vesistötarkkailupisteet ovat samat kuin edellisinä tarkkailuvuosina eli Ylijoki PA1 (turvetuotannon yläpuoli) ja Ylijoki PA2 (turvetuotannon alapuoli) sekä Kelujoki PA6 (turvetuotannon yläpuoli), Kelujoki PA4 (turvetuotannon alapuoli) ja Kelujoki PA7 (Siurunmaan silta). Näytteitä otetaan kerran maaliskuussa sekä kerran kuukaudessa välisenä aikana. Vesinäytteistä määritetään lämpötila, happi, sähkönjohtavuus, sameus, ph, väri, kiintoaine, Kok.P, Kok.N, ammoniumtyppi, rauta ja COD Mn sekä lisäksi kesä-elokuussa fosfaattifosfori ja nitraatti- ja nitriittitypen summa. Pohjaeläintarkkailua tehdään Ylijoessa samoina vuosina kuin päästö- ja vedenlaadun vaikutustarkkailuakin. Näytepaikat ja näytteenottomenetelmät ja määritystarkkuus ovat samat kuin vuosina 1999 ja 2000 eli Ylijoki PA1 (turvetuotannon yläpuoli) ja Ylijoki PA2 (turvetuotannon alapuoli). Kalataloustarkkailu Vedenlaadun tarkkailun perusteella sekä alueen kalastuksesta vastaavien haastattelujen sekä tiedustelujen perusteella ei ole tullut esille mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella voitaisiin epäillä Paarnitsa-aavan tuotantoalueen vaikuttaneen kalastoon tai kalastukseen negatiivisesti. Tämän vuoksi hakija ei näe tarpeelliseksi käynnistää nyt tässä vaiheessa kalataloustarkkailua. Lisäksi on huomattava, että Paarnitsa-aavan tuotantoalueella on jo tuotannosta poistuneita alueita ja alueiden poistuminen jatkuu vuosittain, minkä johdosta alueen kuormitus on koko ajan pienenemässä. Pölytarkkailu Pölytarkkailun osalta hakija on hakemuksessa esittänyt, että käyttöpäiväkirjaan kirjataan tuotantopäivinä tuulen suunta ja voimakkuus. Päiväkirjaan merkitään myös tuulitauot. Vastineessa hakemuksesta esittyihin lausuntoihin ja muistutuksiin hakija on esittänyt, että alueella voidaan tehdä laskeumamittaus turvetuotantoalueelta tulevan pölyn määrittämiseksi.

19 19 Melutarkkailu Hakija katsoo, ettei tässä vaiheessa ole tarvetta erillisen melutarkkailuohjelman esittämiseen. POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Turvetuotantotoiminnan keskeisimmät riskit liittyvät paloturvallisuuteen. Turvetuotanto-alue on pelastustoimilain (561/1999) 31 :n tarkoittama kohde, jossa harjoitettu toiminta tai olosuhteet aiheuttavat palo- tai henkilöturvallisuudelle tai ympäristölle tavanomaista suuremman vaaran. Sisäasiainministeriö on antanut uuden ohjeen turvetuotantoalueen paloturvallisuudesta. Ohjeessa on määräykset mm. toiminnan aloittamisen ilmoitusvelvollisuudesta, turvetuotantoalueen yleisjärjestelyistä, palotarkastusten suorituksesta, turvetuotantoalueen turvallisuussuunnitelman laadinnasta, tuotantohenkilöstön koulutuksesta sekä vaadittavasta sammutuskalustosta. Paarnitsa-aavan turvetuotantoalueelle on laadittu sisäasianministeriön ohjeiden mukainen turvallisuussuunnitelma. Turvallisuussuunnitelma sekä tarkemmat turvallisuusohjeet sisältävä turvallisuussuunnitelmien toimintaohje ovat Turveruukki Oy:n ja Paarnitsa-aavan kokonaisurakoitsijan välisen turvetuotannon kokonaisurakointisopimuksen liitteenä. Paloriskien vähentämisen ja tulipalojen ehkäisemisen eräänä keskeisimpänä keinona ovat jokavuotiset palosuojelukoulutustilaisuudet. Turvetuotantotoimintaan liittyviä muita riskejä ovat kuivatus- ja vesiensuojelurakenteiden rikkoontuminen sekä mahdolliset polttoaine- ja jäteöljysäiliöiden vuodot. Yksityiskohtaiset ohjeet erilaisiin tuotantoalueen häiriö- ja ympäristövahinkotilanteisiin on esitetty liitteenä olevassa Turveruukki Oy:n turvetuotannon ympäristöohjeessa. Rikkoontuneet sarkaojien lietteenpidätysrakenteet korjataan välittömästi. Sarkaojien liete-taskut puhdistetaan tuotantoaikana tarpeen vaatiessa. Sarka- ja muiden kuivatusojien mahdolliset sortumat korjataan tarvittaessa. Laskeutusaltaiden vioittuneet pintapuomit ja mitta-padon ohivirtaamat ja syöpymät korjataan välittömästi vikahavainnon jälkeen. Laskeutusaltaat tyhjennetään niihin kertyneestä lietteestä vuosittain tuotantokauden jälkeen tai silloin kun altaan lietetila on täynnä. Polttoaine- ja jäteöljysäiliöt sijoitetaan riittävän kauas avo-ojista sorastetulle turvemaalle. Mahdollisissa vuototapauksissa ensisijaisena toimenpiteenä on tukkia vuoto sekä estää öljyn pääsy ympäristöön ja ojiin. Urakoitsija ilmoittaa vuototapaukset välittömästi Turve-ruukki Oy:n ympäristö- tai tuotantopäällikölle sekä kunnan paloviranomaiselle ja toimii hänelle annettujen ohjeiden mukaisesti. Turveruukki Oy:llä on voimassaoleva ympäristövahinkovakuutus. VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET Paarnitsa-aavan kuormittavat vaikutukset Yli- ja Kelujokeen on arvioitu hyvin pieniksi ja liki merkityksettömiksi. Paarnitsa-aavan alapuolella ei ole välittömässä läheisyydessä harjuskannalle merkittäviä laajamittaisia poikas-

20 tuotantoalueita, joille voisi aiheutua haittaa suon kuormituksesta ja millä voisi olla laajempaa vaikutusta Yli- ja Kelujoen arvokalakannoille. Paarnitsa-aavan vaikutusalueella Yli- ja Kelujoessa kalastus on lähinnä verkko- ja vapakalastusta ja valtalajeja ovat hauki ja särkikalat. Alue ei ole paikallisille talouksille kovin merkittävää kalastusaluetta ja paikallisten talouksien kalastus tapahtuu pääosin Kelujärvellä ja myös suuremmilla tekojärvillä. Verkkokalastusta tapahtuu alueella joen vähäisen virtaaman huomioiden eniten keväällä, jolloin myös tavanomaisesti esiintyy kalojen makuhaittoja ja verkkojen likaantumista ja roskaantumista. Edellä todetun perusteella Paarnitsa-aavan tuotantoalueelta Yli- ja Kelujokeen kohdistuvat vähäisetkin vaikutukset huomioon ottaen kalatalousvelvoitteet Paarnitsa-aavan alapuoliselle Yli- ja Kelujoelle eivät ole tarpeellisia. Korvattavaa tai kompensoitavaa haittaa ei Paarnitsaavan turvetuotannosta Yli- ja Kelujokeen todennäköisesti aiheudu. 20 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Ympäristölupavirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa ja Sodankylän kunnassa sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Kuulutuksen julkaisemisesta on lisäksi ilmoitettu paikallislehti Sompiossa. Ympäristölupavirasto on pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnon Lapin ympäristökeskukselta, Lapin työvoima- ja elinkeinokeskukselta sekä Sodankylän kunnalta ja sen ympäristönsuojelu-, kaavoitus- ja terveydensuojeluviranomaisilta. Lausunnot 1. Lapin ympäristökeskus Paarnitsa-aapa on pohjoisin Lapin ympäristökeskuksen Vahtitietojärjestelmässä oleva turvetuotantoalue. Paarnitsa-aavan vedet laskevat kahteen suuntaan, Ylijokeen ja Kelujokeen. Tuotantoalue on eristetty ulkopuolisilta vesiltä, sarkaojissa on lietteenpidättimet sekä syvennykset ja vedet ohjataan laskeutusaltaiden kautta pintavalutuskentille. Vesiensuojelua on esitetty tehostettavaksi rakentamalla kaksi virtaamansäätöpatoa. Vesiensuojelurakenteiden voidaan katsoa olevan parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisia vanhalla turvetuotantoalueella. Puolakkavaaran asutusalue on luokiteltu arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi. Puolakkavaara on tyypillinen sodanjälkeinen asutuskylä. Se on selkeä tienvarsikylä, jossa metsä ja viljelyaukeat tiloineen vuorottelevat pitkän suoran varrella tien molemmilla puolilla. Kylä sijaitsee vaarassa ja sen alapuolella (etelä-lounas puolella) olevalla suoalueella on Paarnitsa-aavan turvetuotanto-alue. Kylästä on paikoitellen suora näköyhteys tuotantoalueelle. Lapin ympäristökeskuksen tietoon on saatettu, että turvetuotanto on aiheuttanut pölyhaittoja Puolakkavaaran kylässä. Tuotantoalueen ja kylän välissä on vähän suojaavaa kasvillisuutta, joka voisi estää pölyn leviämistä kylään.

21 Edellä esitetyistä syistä johtuen ympäristökeskus on vaatinut, että hakija velvoitetaan tekemään alueella pölyselvitys, joka sisältää sekä laskeumaettä leijumamittaukset. Pölyävät tuotantotoimenpiteet alueella tulee keskeyttää, kun tuulen suunta on Puolakkavaaran kylän suuntaan ja tuulen nopeus ylittää 5 m/s. Käyttöpäiväkirjaan tulee merkitä tuulen mittaustulokset ja tuulesta aiheutuneet tuotannon keskeytykset niinä päivinä, kun alueella työskennellään. Sitä mukaa kun alueita, sarkoja tai lohkoja, jää pysyvästi pois turvetuotannosta, tulee ne tasata ympäristöön soveltuvalla ja jälkikäyttömuodon vaatimalla tavalla. Lisäksi ympäristökeskus on vaatinut hakijan velvoittamista selvittämään, voidaanko tuotantotoimenpitein vähentää pölyn syntymistä tai tehostaa tuotantoa siten, että alue voidaan tuottaa mahdollisimman pian loppuun. Tällöin tulee myös selvittää, voidaanko aumojen paikkoja siirtämällä vähentää pölyvaikutuksia. Aumat tulee olla peitettynä pölypäästöjen estämiseksi silloin, kun se tuotanto huomioiden on mahdollista. Ympäristökeskus ei ole nähnyt estettä luvan myöntämiselle, kun esitetyt vaatimukset täytetään. Koska alueella on ollut pölyvaikeuksia ja alue tulee supistumaan voimakkaasti seuraavien vuosien aikana, on ympäristökeskus lisäksi esittänyt, että lupaehtojen tarkistamista koskeva hakemus jätetään jo vuoden 2010 loppuun mennessä. Hakemuksessa tulee esittää aikataulu ja suunnitelma alueen siirtymisestä muuhun käyttötarkoitukseen sekä tarvittavat jälkihoitotoimenpiteet Lapin työvoima- ja elinkeinokeskus Työvoima- ja elinkeinokeskus on todennut muun muassa, että tehdyn kalatalousselvityksen mukaan kalastus Yli- ja Kelujoella painottui avovesikauteen, erityisesti keväiseen kalojen kutuaikaan. Pääsaalis tosin melko vähäinen oli haukea ja särkeä. Harjusta saatiin Kelujoelta hieman enemmän kuin Ylijoelta. Siuruanmaasta Kitiseen Kelujoen luonne muuttuu suvantomaiseksi. Se on tyypillistä särkikalojen, haukien ja ahventen elinpiiriä. Sen sijaan Ylijoki ja erityisesti Kelujoki tuotantoalueiden valumavesien alapuolella ennen Siuruanmaata on virtavampaa, nivamaista ja harjukselle sopivaa. Ylijoessa on paikallisen taimenen elinalueita sekä tuotantoalueen yläpuolella jopa jokisiikasuvantoja. Tehdyn kalastustiedustelun anti on melko karkeaa. Tulevaisuutta arvioitaessa muiden tekijöiden (maa- ja metsätalous) rehevöittävä vaikutus on vähenemässä ja turvetuotannon vaikutuksen jatkuvuus on pitkälti tuleviin vuosiin. Kyseessä on noin 7 8 km:n jakso Ylijoessa ja 4 5 km:n jakso Kelujoessa. Käyttämällä 1-kesäistä harjusta kompensaatiossa pystytään parhaiten vähentämään "paikallista" vahinkoa. Taimen- ja siikaistutuksiin verrattuna harjusta voidaan pitää paikallisena kalana, joka voi elää koko elinaikansa noin 5 10 km:n jokialueella suvantoja koskipaikkojen määrästä ja luonteesta riippuen. Mainituilla perusteilla työvoima- ja elinkeinokeskus on vaatinut hakijan velvoittamista istuttamaan vuosittain kpl 1-kesäisiä harjuksen poikasia Yli- ja Kelujokeen. Lisäksi työvoima- ja elinkeinokeskus on vaatinut hakijan velvoittamista tarkkailemaan Paarnitsa-aavan turvetuotannon vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla.