Käsitteet & kategoriat

Transkriptio

1 Käsitteet & kategoriat Pauli Brattico Kognitiotiede/Tietojenkäsittelytieteen laitos Jyväskylän yliopisto Otto Lappi Kognitiotiede/Psykologian laitos Helsingin yliopisto Jos ihmismieli ei luokittelisi, käsitteellistäisi ja kategorisoisi havaintomaailmaansa, kohtaisimme jokaisen tilanteen uutena ja jokaisen aistimuksen jäsentymättömänä. Käsitteet mahdollistavat korkeammat kognitiiviset toiminnot kuten oppimisen, ajattelun ja kielen. Mutta mitä käsitteet oikeastaan ovat? Keskeiset käsitteet: Käsite; propositio; denotaatio; kategoria; merkityskolmio; verbaalinen käsite; leksikaalinen käsite; konstituentti; primitiivinen käsite; kompleksinen käsite; kompositionaalisuus; määritelmäteoria; prototyyppiteoria; teoria-teoria; käsitteellisten roolien semantiikka; merkitysholismi; atomistinen teoria; analyyttinen totuus; apriorinen tieto. Filosofisen tutkimuksen tarkastelemina abstraktioina (kuten luvut) käsitteet ovat propositioiden, logiikan ja tieteellisten teorioiden peruselementtejä. Psykologiassa ja kielitieteessä käsitteillä taas tarkoitetaan abstraktin ajattelun ja korkeampien kognitiivisten toimintojen sisältöjä, tai luonnollisen kielen sanojen merkityksiä (leksikaaliset käsitteet). Kognitiotieteessä käsitteen omaaminen voidaan joskus ymmärtää vielä yleisemmin, aistimuksia abstraktimman tiedon sisältöelementteinä jotka mahdollistavat induktiivisen yleistämisen tilanteesta toiseen (oppimisen). Tässä kaikkein väljimmässä merkityksessä esimerkiksi lemmikkikoiralla voi ainakin periaatteessa olla isännän käsite (joka voisi ehkäpä olla "yleistetty" isännän hajun, 1 äänen, sosiaalisen aseman ym. ominaisuuksien edustuksista) tai laululinnulla voi olla laulujen eri osien käsitteitä - vaikkei kummallakaan olisi kielellistä kommunikaatiota tai kykyä ihmiselle ominaisiin korkeampiin ajattelutoimintoihin. On siten empiirinen kysymys onko eläinten aivoissa tietoa joka on organisoitunut tässä mielessä käsitteellisesti. Tässä ja seuraavassa luvussa käsitteitä tarkastellaan kuitenkin ensisijaisesti psykologisesta näkökulmasta, jossa käsitteet liitetään kiinteästi havaintomaailman kategorisointiin, kielelliseen kommunikaatioon ja ajatteluun. Käsitteet & kategoriat Tutki seuraavalla sivulla olevaa kuvaa: mihin kategorioihin voit luokitella siinä esiintyvät esineet? Käyttämäsi luokat muodostuvat, kun mielesi esittää esineet itselleen tietyn käsitteen alaisena. Käsitteiden yksi tehtävä onkin tarjota menetelmä kategorisoida ympäröivää todellisuutta mielekkäisiin joukkoihin. Käsitteet ja mielikuvat tai havaintokuvat on erotettava toisistaan. Koiran havaitseminen tai kuvitteleminen mielessä ei ole koiran käsitteen kuvittelemista; koiran käsite on nimenomaan jotakin, joka kategorisoi kaikki koirat. Se mahdollistaa yksittäisen olion luokittelemisen koiraksi. Kuvat puolestaan ovat kuitenkin aina jossain määrin konkreettisia, kuvaten niitä tekijöitä joiden avulla luokittelun teemme (koirien havaittavia piirteitä).

2 Jo koirien kategoria puhumattakaan vaikkapa työkalun tai pelin kategoriasta - on niin abstrakti, että sitä on mahdotonta konkreettisesti kuvitella tyhjentävästi ( kaikki mahdolliset koirat kaikkien aistien kautta kaikilla mahdollisilla tavoilla kategorisoituna ). Tämähän edellyttäisi itse asiassa loogisesti ristiriitaisten otusten kuvittelemista ( kuvittele koira jolla on karvat ja jolta ne on samalla leikattu pois ). kuurosta lapsesta, jolle opetettiin vasta 14-vuotiaana kuvien yhdistämistä abstrakteihin symboleihin: Potilas käsitti yhtäkkiä, mistä oli kysymys, käsitti mitä abstrakti ja symbolinen vastaavuus merkitsi... piirros tammesta kuvaa tiettyä puuta, mutta nimi tammi kuvaa koko tammien luokkaa, yleiskäsitettä tammeutta -, joka koskee kaikkia tammia. Kulkiessaan metsässä Massieu alkoi tajuta yleistämisen voiman, joka voi muuttaa maailmaa. Neljäntoista ikäisenä hän siis astui ihmisyyteen ja saattoi kokoa maailma kodikseen aivan uudella tavalla. - Sacks, 1990, s Sacks viittaakin osuvasti tapahtumaa potilaan tutustuttamiseksi sielun kieleen jota kuvaa parhaiten äkillinen ylipursuava kielen ja älyn räjähdys (s. 73). Pian henkilö ymmärsi, että sanoja yhdistelemällä saattoi tuottaa monimutkaisempia ajatuksia: kun Massieu ymmärsi, mistä on kysymys, hän rupesi käyttämään niitä [sanoja] niin innokkaasti, että huomasi yhtäkkiä voivansa... esittää lausumia Sacks, 1990, s. 71. Toisen samanlaisen potilaan kehitystä Sacks kuvaa seuraavasti: Ympäristön olioita voidaan kategorisoida yhteen eri tavoilla, riippuen siitä mitä mentaalista käsitettä käytetään kategorisaation perustana. Esimerkiksi yllä olevasa kuvassa olevat objektit voidaan luokitella vaikkapa seuraavien kategorioiden avulla: ELOLLINEN, ARTEFAKTA, MINERAALI, SYMBOLI, SYÖTÄVÄKSI KELPAAVA, ELÄIN, KASVI On myös tärkeä erottaa toisistaan sanat, käsitteet ja denotaatio (sanojen/käsitteiden tarkoittama asia maailmassa oliot tai olioluokat joihin viitataan). Tämä voidaan ilmaista käyttämällä merkityskolmiota (ohessa). Kieli & käsitteet Miten ihminen kokisi maailman ilman kieltä ja sen luomia edellytyksiä symboliseen ajatteluun ja kommunikaatioon? Asiasta on saatu jonkin verran tietoa esimerkiksi tutkimalla sellaisia kuuroja lapsia, jotka ovat ymmärtäneet kielellisen kommunikaation merkityksen vasta myöhemmällä iällä ja siten he ovat pystyneet kuvailemaan kokemustaan, symbolifunktion heräämistä. Neurologi Oliver Sacks (1990) kirjoittaa 2 Schallerin yrittäessä opettaa viittomakieltä Ildefonso jatkoi liikkeiden ja äänien toistamista tajuamatta lainkaan niiden sisäistä puolta, merkitystä. Tuntui mahdolliselta, ettei hän ehkä koskaan pääsisi jäljittelevää elehtimistä pidemmälle eikä saavuttaisi milloinkaan ajattelun ja kielen maailmaa. Mutta sitten hän kuitenkin yllättäen tajusi. Ildefonson läpimurto koski ihmeellistä kyllä numeroita. Hän oivalsi yhtäkkiä, mitä ne olivat, miten niitä käytetään ja mikä merkitys niillä on. Tapahtui älyllinen räjähdys, ja hän oivalsi muutamassa päivässä laskemisen periaatteen. - Sacks, 1990, s. 75. olio, luokka käsite sana Merkityskolmio. Sana ilmaisee käsitteen, jonka viittauskohteena puolestaan on jokin olio tai kategoria maailmassa (ne oliot tai se luokka jonka käsite poimii, t. joihin käsite soveltuu)

3 Myöhemmin potilas oppi muutkin käsitteet, kun kissamerkki ( ) lakkasi yhtäkkiä olemasta vain toistettava liike, ja siitä tuli merkitsevä viittoma, käsitteen vertauskuva. Oivalluksen hetki oli jännittävä ja sai aikaan uuden älyllisen räjähdyksen, jossa ei ollut kysymys puhtaasti abstraktista ymmärtämisestä (...) vaan maailman mielekkyyden ja merkityksen oivaltamisesta. (Tämä ensimmäinen sana) avaa kahlitun mielen ja ymmärryksen - Sacks, 1990, s. 76. Näissä esimerkeissä oli kyse käsitteiden ja ennen kaikkea niitä edustavien symbolien välisen yhteyden tajuamisesta. Jotakin symbolia saattoi siis käyttää useiden varsin erilaisten havaintojen taustalla olevan yhtenäisen jonkin edustajana. Kissa-symboli viittaa kaikkiin kissoihin, menneisiin, nykyisiin, tuleviin. (Filosofisesti ilmaisten symbolin kissa viittauskohde eli denotaatio on kissojen kategoria, ei vain yksittäiset havaitut kissat). Mutta kuten edelliset esimerkit osoittavat, samalla kun käsitteet toimivat havainnon kohteiden kategorisoimisen perustana, ne ovat myös ajattelun perustyökaluja jotka jäsentävät itse havainto-ja kategorisaatioprosessia. Hahmottaessamme maailmaa käsitteiden avulla käytämme käsitteitä myös ajattelussamme. Esimerkiksi kuuro lapsi joka oivalsi luvun käsitteen sen että numerot (symbolit) esittävät abstraktia lukumäärää - pystyi sen jälkeen laskemaan 1. Jotkin käsitteet ovat verbaalisia, toiset ovat nonverbaalisia. Verbaaliset käsitteet ovat sellaisia, jotka voidaan ilmaista luonnollisessa kielessä. Kaikkia käsitteitä ei kuitenkaan voi tai ainakaan tarvitse ilmaista luonnollisessa kielessä, ne ilmenevät siten vain kategorisaatioisamme ja ajattelussamme, mutteivät sellaisenaan kielessä. Esimerkiksi monien asiantuntijoiden on vaikea verbalisoida taitonsa, löytää sanoja taustalla oleville käsitteille. He eivät siis kykene ilmaisemaan sanoin ja lausein millaisia käsitteitä he käyttävät. (Myös tieto monista subjektiivisista tunnekokemuksista saattaa olla tällaista tietoa joka voidaan jakaa ja ilmaista niille joilla on ollut samanlaisia kokemuksia, muttei kommunikoida). Leksikaaliset käsitteet ovat verbaalisia käsitteitä, jotka ilmaistaan luonnollisessa kielessä käyttämällä yhtä morfeemia (ilmaisua, joka ei kielen tasolla hajoa pienempiin merkitysosiinsa). Siten sana auto ilmaisee leksikaalisen käsitteen, mutta sana autotalli ei. Autotallin käsite koostuu kahdesta merkitysosasta: auton käsitteestä ja tallin käsitteestä. Tällöin se on kompleksinen käsite joka ilmaistaan kielessä yhdyssanana autotalli tai lausekkeena talli jossa autoa säilytetään. Käsitteen leksikaalisuus liittyy siis sen suhteeseen kieleen, ja voi hyvin olla että monet leksikaaliset käsitteet eivät ole primitiivisiä käsitteitä. Tällöin se mikä näkyy kielen tasolla yhtenä sanana hajoaisi syvemmälle mentäessä vielä osiinsa. Primitiiviset ja kompleksiset käsitteet Käsitteitä on kahdenlaisia. Primitiiviset käsitteet ovat jakamattomia, mielen tuottamia peruskategorioita jotka eivät hajoa enää osiinsa. (Tällaisina on perinteisesti pidetty esimerkiksi yksinkertaisia värikategorioita). Tarkemmin sanoen, primitiiviset käsitteet eivät hajoa osiin, konstituentteihin, jotka olisivat itsekin käsitteitä 2. Primitiivisiä käsitteitä voisi pitää kognitiomme alkuaineina. Niitä on tyypillisesti pidetty synnynnäisinä, biologiaamme perustuvina, sillä on vaikea nähdä miten ne voitaisiin oppia (vrt. luku Käsitteiden oppiminen ja Abstraktion paradoksi). Tietyt kokemukset vain aktivoivat tai laukaisevat (engl. trigger) ne käyttöön. Jotakin tämän kaltaisita tuntuukin tapahtuvan edellisissä esimerkeissä kuuroilla lapsilla, ja toisaalta tavallisilla lapsilla laskemaan oppimisessa. Määritelmäteoria Jo Aristoteleelta periytyvän näkemyksen mukaan monimutkaisemmat eli kompleksiset käsitteet rakentuvat primitiivisistä käsitteitä samalla tavalla kuin sanojen merkitykset rakentuvat määritelmistä. Tätä teoriaa onkin kutsuttu käsitteiden määritelmäteoriaksi. Määritelmät ovat loogisia, kun määritelmä analysoi määriteltävän termin merkityksen täydellisesti ja jäännöksettä. Tämä on traditionaalisesti ollut filosofiassa määritelmän ideaali. Kuuluisia (mutta tarkemmassa tarkastelussa ongelmallisia) esimerkkejä ovat mm. Ihminen = df rationaalinen eläin. Poikamies = df naimaton mies. Tieto = df tosi perusteltu uskomus. Ajatuksena on, että määritelmän mukaan mikä tahansa olio joka on eläin, mutta myös kykenevä järjenkäyttöön on ihminen (mutta entä jos saadaan selville että delfiini on kieltä käyttävä ja ajatteleva olio), ja kuka tahansa joka on mies eikä naimisissa on poikamies (entä paavi?). 1 Muiden eläinten ja esikielellisten lasten lukumäärän tajuamista tutkittaessa on saatu selville, että nämä kykenevät kyllä tajuamaan suurin piirtein miten paljon vaikkapa hedelmäkorissa on hedelmiä, mutta vasta laskemisen periaatteen tajuaminen (johon liittyy kiinteästi lukusanojen oppiminen) mahdollistaa sen tajuamisen kuinka monta hedelmää korissa on (tarkalleen). 2 On epäselvää jakautuvatko primitiiviset käsitteet kuitenkin joihinkin muunlaisiin kognitiiviin konstituentteihin jotka eivät ole käsitteitä usein puhutaan käsitteen jakautumisesta piirteisiin, mutta tällä tunnutaan usein tarkoitettavan pikemmin niitä konkreettisia piirteitä joiden avulla käsitteen kohde voidaan kuvitella tai tunnistaa. 3

4 Produktiivisuus ja kompositionaalisuus Sikäli kuin on olemassa kompleksisia käsitteitä todella jakautuvat säännönmukaisesti ja yksikäsitteisesti primitiivisiin konstituentteihin, muodostavat käsitteet produktiivisen systeemin (kuten kielen ilmaisutkin tämä ei ole sattumaa sillä voidaan ajatella että käsitteet ovat kielellisten ilmaisujen merkityksiä jolloin jokaista merkitykseltään erilaista ilmaisua täytyy vastata eri käsite). Kognitiotieteessä puhutaan usein myös käsitteiden kompositionaalisuudesta: tämä tarkoittaa sitä kompleksisen käsitteen merkitys on sen osien ja niiden keskinäisten liitosten 3 ja vain niiden funktio. Määritelmäteorian mukaan, kun tunnetaan määritelmän osat, voidaan johtaa yksikäsitteisesti määriteltävän termin merkitys 4. Esimerkiksi voidaan ajatella, että psykologisesti 5 lemmikkikalan käsite voisi perustua määritelmälle: jokin on lemmikkikala jos ja vain jos se on lemmikki ja se on myös kala. Tämän määritelmän looginen muoto voidaan ilmaista predikaattilogiikassa seuraavasti: x (Lemmikkala (x) [Lemmikki (x) & Kala(x) ]] Kaava tulkitaan siten, että kaikista maailman olioista (x) pitää paikkansa, että olio on lemmikkikala (s.o. oliolla on ominaisuus olla Lemmikkikala, niin että predikaatti Lemmikkikala soveltuu siihen) jos ja vain jos olio on lemmikki, ja olio on kala. Toisin sanoen käsite lemmikkikala soveltuu kaikkiin niihin olioihin joihin soveltuu sekä käsite kala että käsite lemmikki, ja vain niihin. Määritelmän merkitys voidaan nyt määrittää sen osien merkitysten, sekä kaavassa esiintyvien loogisten symbolien perusteella. (Loogisilla symboleilla ei ole denotaatiota, vaan ne vain jäsentävät käsitettä). Muuta tietoa ei tarvita. Tämä on kompositionaalisuuden ydin: sikäli kuin määritelmä tavoittaa tai analysoi termin lemmikkikala merkityksen jäännöksettä, se on kompositionaalinen. Perheyhtäläisyys Wittgensteinin (1953) näkemyksen mukaan leksikaalisten käsitteiden merkityksiä luonnehtii pikemminkin perheyhtäläisyys kuin määrittelevät, 3 Voidaan puhua kompleksisen käsitteen loogisesta muodosta. 4 Funktiolle on mielekästä asettaa myös matemaattisia rajoituksia, kuten että sen pitää esimerkiksi olla laskennallisesti toteutettavissa (rekursiivisesti määriteltävissä). 5 Tällä tarkoitamme sitä, että määritelmä ei ole stipulatiivinen määritelmä (kuten vaikkapa gulpsi =df keltainen tomaatti) jonka tarkoitus on vain ottaa käyttöön uusi sana, vaan reaalimääritelmä jonka tarkoitus on tavoittaa tai kuvata oikein asioiden välisiä suhteita tai empiirinen synonymiaa koskeva väite joka kuvaa todellista olemassa olevaa kielen käyttöä. 4 yksittäin välttämättömät ja yhdessä riittävät piirrejoukot. Tarkastellaan olioita, joita luonnehtivat piirteet P 1 P n. Wittgensteinin näkemyksen mukaan jonkin kategorian Q edustajilla ei tarvitse olla yhtään yhteistä piirrettä: riittää, että niiden välille voidaan muodosta perheyhtäläisyyksien ketju : Olio 1 P 1 P 2 P 3 Olio 2 P 2 P 3 P 4 luokka Q Olio 3 P 3 P 4 P 5 Olio 4 P 4 P 5 P 6 Perheyhtäläisyys: olioilla 1 ja 4 ei ole yhtään yhteistä piirrettä Pn, mutta silti niitä yhdistää perheyhtäläisyys. Kaaviossa on kuvaus on neljästä oliosta, jotka kaikki kuuluvat samaan kategoriaan Q. Ne voisivat olla vaikkapa kaikki erilaisia pelejä. Jokaisella oliolla on kolme luokittelevaa piirrettä. Kuvassa nähdään, että kaikki vierekkäiset oliot muistuttavat suuresti toisistaan, sillä niillä on kaksi kolmesta piirteestä samoja piirteitä. Kuitenkin olio 1 ja olio 4 eivät muistuta lainkaan toisiaan. Silti ne kuuluvat kategoriaan Q. Wittgensteinin teorian mukaan sanojen merkitykset muodostuvat vastaavalla tavalla: esimerkiksi kaksi peliä voivat erota toisistaan kaikkien luokittelevien ominaisuuksien suhteen ja ne voivat olla silti pelejä, koska niitä yhdistää monimutkainen perheyhtäläisyys. Siirtymällä pelistä 4 samanlaisten pelien muodostamaa ketjua pitkin voimme lopulta saapua peliin 1. Prototyyppiteoria Monille yhdyssanojen tai lausekkeiden ilmaisemille käsitteille on löydettävissä ainakin jonkinlainen määritelmä. Esimerkiksi aikaisemmin esitetty lemmikkikalan käsite voidaan kuvata määritelmän avulla. Tärkeäksi kiistaksi on sen sijaan noussut se, voidaanko myös leksikaaliset käsitteet (kuten ihminen tai tieto) määritellä. Miten määritellään sellaiset käsitteet/sanat kuin peli, teippi tai nippu? Onkin havaittu, ettei tällaisille käsitteille ole tyypillisesti löydettävissä tyhjentäviä loogisia määritelmiä. Tämän seurauksena päädyttiinkin 70-luvulla ns. prototyyppiteoriaan, jonka mukaan leksikaalinen käsite ei koostukaan mentaaliseen sanakirjaan tallennetusta määritelmästä, vaan prototyypistä, joka edustaa jollakin tavalla kategorian tyypillisimpiä edustajia (Rosch, 1978). Prototyyppiteoriassa hyväksytään ajatus, että leksikaaliset käsitteet hajoavat edelleen osiin, joita kutsutaan piirteiksi. Osien keskinäinen suhde on

5 tilastollinen loogisen suhteen sijaan: ne kertovat mitkä ovat kyseisen olioluokan tyypillisiä piirteitä. Prototyyppi voi tarkoittaa esimerkiksi kategoriaan kuuluvien olioiden luokittelevien piirteiden tilastollisia keskiarvoja, mahdollisesti piirteen diagnostisuuden eli erottelevuuden suhteen painotettuna 6. Prototyyppirepresentaatioiden olemassaoloa vahvistavat lukuisat psykologiset kokeet, joissa löydettään ns. tyypillisyysefekti: monet luokittelu- ja päättelyprosessit ihmisen kognitiossa ovat vahvasti riippuvaisia juuri kategorioiden edustajien tyypillisyydestä (ei määritelmistä). Mutta prototyyppirepresentaatioiden olemassaolo on eri kysymys kuin se, onko prototyyppiteoria oikea teoria (leksikaalisista) käsitteistä ts. onko sanan merkityksen tunteminen sama asia kuin tieto sanan nimeämän olion tai kategorian prototyypillisistä ominaisuuksista. Tässä suhteessa prototyyppiteorialla onkin vakavia ongelmia. Nämä ongelmat liittyvät ensisijaisesti kompleksisiin käsitteisiin ja käsitteiden kompositionaalisuuteen. Ensinnäkin monilla kompleksisilla käsitteillä ei ole lainkaan prototyyppejä: emme usein yksinkertaisesti tiedä millainen on esimerkiksi tyypillinen itävaltalainen kolmipyöräinen kulkuneuvo. Silti ymmärrämme tämän ilmaisun merkityksen, joten tämä ymmärrys ei voi siten riippua prototyypistä (jota meillä ei ole). Riippuen yksilöllisistä kokemuksistamme, käsityksemme siitä millaisia kolmipyöräiset itävaltalaiset kulkuneuvot tyypillisesti ovat voivat vaihdella (onko niissä moottori?) silti tarkoitamme ilmaisulla kolmipyöräinen itävaltalainen kulkuneuvo samaa asiaa, eli ilmaisemme saman kompleksisen käsitteen. Yleisemmin, ei ole keksitty mitään yleistä menetelmää, miten prototyyppitietoja voitaisiin käyttää rakentamaan produktiivinen ja kompositionaalinen käsitejärjestelmä. Miten leksikaalisten käsitteiden prototyypeistä voisi laskea kompleksisten käsitteiden prototyyppejä kompositionaalisesti, ilman merkitykseen kuulumatonta maailmantietoa (Osherson & Smith, 1981, Fodor, 1998a). Esimerkiksi lemmikkikalan prototyyppiä on mahdoton johtaa sen osien merkityksestä. Kalat ovat tyypillisesti jalattomia, suomupintaisia ja asuvat tyypillisesti meressä, lemmikit ovat puolestaan tyypillisesti nelijalkaisia ja tyypillisesti karvaisia, ja asuvat tyypillisesti ihmisasumuksissa tai niiden pihapiirissä. Miten näitä piirteitä yhdistelemällä voitaisiin johtaa tyypillisen lemmikkikalan ominaisuudet, esimerkiksi se että se on karvaton, sekä 6 Hieman myöhemmin kehitettiin prototyyppiteorian kanssa kilpaileva, mutta perusajatukseltaan samansuuntainen eksemplaariteoria, jossa kategorian representaatio sisältää tiedon useista kategorian edustajasta, ja uusia havaittuja olioita verrataan eri kategorioiden eksemplaareihin. Olio kategorisoidaan siihen kategoriaan kuuluvaksi jossa on paljon sitä muistuttavia eksemplaareja. kalaksi että lemmikiksi (epätyypillisen) pienikokoinen, ja asuu akvaariossa? Seuraava kuva havainnollistaa lemmikkikalaongelmaa intuitiivisesti: lemmikki lemmikkikala kala Jos alla ovat lemmikin ja kalan prototyypit niin miten niiden perusteella voitaisiin tietää (johtaa kompositionaalisesti) lemmikkikalan prototyyppi? Voisiko tyypillisen lemmikin ja tyypillisen kalan ominaisuuksien säännönmukainen yhdistäminen mielessä tuottaa tyypillisen lemmikkikalan representaation jos emme tietäisi erikseen jotain lemmikkikaloista? Ongelma johtuu perimmältään siitä, että olioiden tyypilliset ominaisuudet on mahdollista tietää vain havainnon kautta, ei analyyttisesti. Voisivathan lemmikkikalat näyttää tyypillisesti miltä tahansa - millaisia ne sattuvat olemaan todellisessa ympäristössä on mielenulkoista maailma koskeva fakta, ja siksi opittava erikseen. Niinpä ei voida luoda teoriaa, joka johtaisi kompleksisten käsitteiden merkityksen (prototyypin) pelkästään niiden osien merkityksistä (prototyypistä9.. Psykologisin kokein on myös saatu todisteita siitä, että vaikka ihmiset pystyvät usein nimeämään kategorioiden tyypillisiä edustajia, he eivät oleta että nämä määrittäisivät jollakin tavalla kategorian rajat. Tämä kävi ilmi erityisesti matemaattisten käsitteiden kohdalla: ihmiset pitivät lukua 3 tyypillisempänä parittomana lukuna kuin lukua 35357, mutta eivät silti oleta, että 3 olisi parittomampi tai että parittomien lukujen kategoria olisi sumea. Tämä viittaa siihen että vaikka prototyyppirepresentaatioita liitetään luonnollisten 5

6 lukujen käsitteisiin, ei se tarkoita sitä että itse käsite rakentuisi prototyyppien varaan 7. Teoria-teoria Ihmisen mieli ei siis rajoitu prototyyppeihin kategorisoidessaan maailmaa. Lisäksi on havaittu, etteivät edes pienet lapset toimi yksinomaan prototyyppien varassa: Sen sijaan he näyttävät tekevät paljon monimutkaisempia oletuksia näkemiensä esineiden ja olioiden sisäisestä näkymättömästä olemuksesta, kausaalisista syistä, jne. Tämä tulee esille esimerkiksi päätelmissä. Tyypillisessä koetilanteessa lapsille näytetään esimerkiksi kolme eläintä, joista kaksi ovat oravia, kolmas vaikkapa rotta. Eläimet valitaan kuitenkin niin, että ulkoisilta piirteiltään rotta ja toinen oravista muistuttavat toisiaan. Kyseessä on siis sellainen erikoinen orava, joka on rotan näköinen. Lapsille kerrotaan sitten että rotat syövät ruohoa ja orava syö käpyjä. Rottaa muistuttavan oravan osalta tehtävänä on päätellä mitä tämä otus syö kun he lisäksi tietävät että kyseessä on orava. Suurin osa jo nelivuotiaista hylkäävät tässä tapauksessa samankaltaisuuden ja vastaavat lajin perusteella, arvellen rotan näköisen oravan kuitenkin syövän käpyjä (Gelman, 1986). Monet psykologit ovat päätyneet mm. näkemykseen, jota kutsutaan arkipsykologiseksi essentialismiksi. Teorian mukaan lapset (ja aikuiset arkiajattelussaan) olettavat ainakin luonnon kategorioiden määräytyvät näkymättömiä essentioiden perusolemuksensa mukaan. Olioiden näkyvät piirteet ovat niiden sisäisen olemuksen aiheuttamia (eivät osa kyseisen olion määritelmäää tai prototyyppiä). Tämän vuoksi käsitteet alkavat muistuttaa teorioita: niissä on selityksiä, ei pelkkiä kuvauksia: People seem to assume that categories of things in the world have a true, underlying nature that imparts category identity [ ] The underlying nature, or category essence, is thought to be the causal mechanisms that results in those properties we can see. For example, the essence of tigers causes them to grow as they do to have stripes, large size, capacity to roar, and so forth. (Gelman, 1994, s. 344.) Tästä syystä jotkut psykologit ovat päätyneet ns. teoria teoriaan, jossa käsitteen arvellaan määräytyvät jonkinlaisen teorian avulla (Murphy & Medin, 1985,) 8. 7 Toisaalta psykologisissa kokeissa ei myöskään ole havaittu merkkejä siitä, että leksikaalisten käsitteiden taustalla olisi senkaltaisia monimutkaisia psykologisia representaatioita kuten määritelmäteoriassa oletetaan (Fodor, Fodor, & Garrett, 1975, Fodor et al., 1980, Kintsch, 1974, Margolis, 1998). 8 Tämänkaltaisia ehdotuksia käsiterepresentaation rikastuttamiseksi tehtiin 70-luvulla esimerkiksi skeeman tai skriptin käsitteiden avulla; molemmat sisälsivät jo itse käsitteessä Jos yksinkertaisen määritelmäteorian mukaan tiikerin käsite koostuu yksittäin välttämättömistä ja yhdessä riittävistä piirteistä (niin että se kuuluu lajiin Panthera tigris), ja prototyyppiteorian näkemyksen mukaan tiikerin käsite koostuu tiikerin tyypillisistä piirteistä (kuten isosta koosta, raidoista, jne.), niin psykologisen essentialismin mukaan nämä piirteet hahmotetaan lisäksi tiikerin biologisen perusolemuksen seurauksiksi. Tämä tiikerin perusominaisuus saattaisi siten olla vaikkapa geneettinen (sen vanhemmat ovat tiikereitä ja samoin sen jälkeläiset tähän ei vaikuta esim. turkin värin muuttaminen). Teorian mukaan käsitteen haltija ei välttämättä tiedä mikä tuo essentia on hän vain olettaa että sellainen on olemassa, ja antaa sen vaikuttaa kategorioiden määräytymiseen. mempiirisen evidenssin valossa tämä teoria on varsin uskottava siinä mielessä, että jo hyvin nuoret lapset irtautuvat kategorisoinnissaan pelkästään näkyvistä piirteistä, olettaen että kategorioita määräävät ominaisuudet voivat olla näkymättömiä. Toisessa kokeessa lasten tehtävänä oli päätellä, saisiko sikojen kasvattama lehmä sikojen piirteitä. Tulos oli tässäkin kokeessa sama: lapset arvelivat lehmän säilyttävän oman biologisen kategoriansa ja piirteensä (Gelman, 1991). Keil (1989) puolestaan tutki useissa kokeissa miten eläinten ulkoasua muuttavat tarinat vaikuttivat lasten kategorisaatioon. Olisiko esimerkiksi hevoselta näyttävä ja hevosen lailla käyttäytyvä lehmä hevonen vai lehmä? 7-vuotiaat tekivät kategorisaation biologisten, syvien ominaisuuksien perusteella, jolloin ratkaisevaksi muodostui esimerkiksi se, minkä lajin poikasia nämä oliot saivat. Teoria-teoriallakin on kuitenkin omat ongelmansa. Jälleen voidaan kysyä: ihmiset todella käyttävät teoreettista tietoa kategorisaatiossaan mutta rakentuvatko käsitteet näiden teorioiden varaan? Käsitteellisten roolien semantiikassa korostetaan muiden käsitteiden ja näiden muodostamien verkkojen merkitystä käsitteiden merkityksen määräytymisessä. Käsitteistä muodostuu verkkoja tai uskomusten kimppuja, jotka määräävät omien jäsentensä olemuksen. Tällainen teoria on holistinen. Merkitysholististen teorioiden ongelma on käsitteiden pysyvyys, tai pikemminkin sen puute: jos käsitteellinen verkko määrää sisältämiensä käsitteiden merkityksen, johtaako muutos missä tahansa käsitteellisen verkon (uskomusjärjestelmän) osassa sen kaikkien jäsenten merkitysten muuttumiseen? Tällöin kenelläkään ei koskaan olisi täsmälleen samoja käsitteitä kuin toisilla tarkoittaisimme sanoillamme eri asioita sen mukaan mitä pidämme totena! 6 ekspilsiittisesti monimutkaista tietoa kohteestaan (Bartlett, 1932, Minsky, 1975, Rumelhart, Smolensky, McClelland, & Hinton, 1988, Schank & Abelson, 1977).

7 Ja vaikka teoria teoria ratkaisee monia prototyyppiteorian ongelmia, se ei edelleenkään selitä uskottavasti produktiivisuutta siis sitä miten muodostamme kompositionaalisesti monimutkaisia käsitteitä. Jos käsitteiden sisältönä ovat teoriat, pitäisi monimutkaisen käsitteen merkitys määräytyä yhdistelemällä teorioita. Tämä ei kuitenkaan ole osoittautunut mahdolliseksi, ja syy on sama kuin prototyyppien kohdalla. Vaikka mielessämme olisi teoria kissoista, olisi liian paljon vaadittu, että esimerkiksi käsitteen esihistoriallinen kissa tajuamiseen meillä pitäisi olla teoria kissojen evolutiivisesta sukupuusta. Tuo käsite sinänsä tarkoittaakin vain kissaa, joka on elänyt jollakin kaukaisella ajanjaksolla; millaisia nuo kissat oikeasti olivat on jo tieteellinen ongelma. Filosofisesta näkökulmasta kaikissa teorioissa on taustalla sama problematiikka: kompositionaalisuuden mahdollistamiseksi meidän olisi jotenkin erotettava käsitteeseen tai sen ilmaisemaan kohteeseen liittyvät uskomukset itse käsitteestä, jonka denotaatio kyseinen kohde on. Käsite määrää vain sen mistä puhutaan, se mitä siitä tiedetään on jo toinen asia. Atomistinen teoria Johtopäätöksenä voidaan todeta, että määritelmäteoria toimii erittäin hyvin kompleksisten lausekekäsitteiden kohdalla, mutta se ei näytä selittävän leksikaalisten käsitteiden luonnetta (ovatko ne primitiivisiä?) 9. Eräät tutkijat ovatkin alkaneet kannattaa sellaista määritelmäteoriaa, missä leksikaalisten käsitteiden puutuvat määritelmät selitetään sillä, että ne ovat primitiivisiä käsitteitä (Fodor, 1998). Kuten alussa todettiin, joidenkin käsitteiden on oltava primitiivisiä, jolloin niillä ei ole minkäänlaista sisäistä käsiterakennetta. Leksikaalisen atomismin mukaan yksimorfeemiset sanat kuin auto, nippu, kirahvi tai printteri ilmaisevat primitiivisen käsitteen. Teorian mukaan luonnollinen kieli heijastaa käsitteiden sisäistä rakennetta varsin tarkasti: primitiiviset morfeemit koodaavat primitiivisiä käsitteitä, lauseet lausekekäsitteitä. Perinteisesti primitiivisinä käsitteinä on pidetty vain aistikäsitteitä. Syykin on selvä: jos primitiiviset käsitteet ovat synnynnäisiä, niin punaisen käsitteen synnynnäisyyttä voidaan puolustaa, mutta kun väitetään printterin käsitteen olevan synnynnäinen yleisön vakuuttaminen on kokolailla haasteellisempaa. Atomistisen teorian toinen ongelma on siinä, että meillä näyttää olevan paljon sellaista tietoa jonka alkuperää on vaikea selittää olettamatta, että käsitteillä on jonkinlainen sisäinen rakenne. Jokainen, joka tietää mitä tappaminen tarkoittaa, ymmärtää varmasti, että tappamisesta seuraa aina kuoleminen (yhteys on apriorinen, ja tappaa ja kuolla ovat systemaattisessa yhteydessä toisiinsa). Mistä tiedämme tämän? Suurin osa kognitiotieteilijöistä kannattaa teoriaa, jonka mukaan kuolemisen käsite (sanan kuolla merkitys) on osa tappamisen käsitettä (sanan tappaa merkitystä). Toisin sanoen, tappamisen käsitteellä on sisäisiä osia, se ei olekaan primitiivinen käsiteatomi. Tällöin tappamisesta seuraa kuoleminen on analyyttisesti tosi väittämä, ja analyyttiset totuudet ovat apriorisia. Tietoa, joka perustuu käsitteiden merkityksiin kutsutaan analyyttiseksi tiedoksi. Jos tappamisen käsitteen sisällä on yhtenä osana kuolemisen käsite, on tietomme näiden välisistä suhteista analyyttistä. Ajatus tuntuu intuitiivisesti houkuttelevalta, sillä mitä muuta tappaminen voisi olla kuin juuri kuolemisen aiheuttamista? Eikö tappaminen ole käsite, joka jotenkin rakentuu kuolemisen käsitteen varaan tai sen ympärille? Tällöin atomismi ei voikaan pitää paikkaansa. Tietoa joka ei ole peräisin pelkästään käsitteiden merkityksestä kutsutaan puolestaan tiedoksi synteettisistä totuuksista. Usein ajatellaan että synteettiset totuudet voidaan tietää vain kokemuksen kautta, a posteriori Atomistisen teorian ongelmana onkin näin ollen selittää mihin sellaiset välttämättömät tosiasiat, kuten että tappamisesta seuraa aina kuoleminen, punaiset esineet eivät ole vihreitä jne. perustuvat jos se on synteettistä a priorista tietoa. Lähdeviitteet Fodor, J. (1975). The Language of Thought. Harvard: Harvard University Press. Fodor, J. (1983). The Modularity of Mind. Cambridge, MA: MIT Press. Fodor, J. (1998). Concepts: Where Cognitive Science Went Wrong. Oxford: Oxford University Press. Fodor, J. (2000). The Mind Doesn t Work That Way: The Scope and Limits of Computational Psychology. Cambridge, MA: MIT Press. Fodor, J., & Pylyshyn, Z. (1988). Connectionism and Cognitive Architecture: A Critical Analysis. Cognition, 28. Murphy, G. L., & Medin, D. L. (1985). The role of theories in conceptual coherence. Psychological Review, 92, Rosch (1978). Principles of Categorization. Teoksessa B.B. Lloyd (toim.) Cognition and Categorization. Erlbaum, Hillsdale NJ. ss Sacks, 1990 Lähdeviite puuttuu? Wittgenstein, L. (1953). Filosofisia tutkimuksia. 9 Prototyppiteorian ja teoria teorian kohdalla tilanne on päinvastainen: ne selittävät leksikaalisten käsitteiden merkityksen, mutta kaatuvat kompleksisten käsitteiden muodostamisen ongelmaan. 7