Luento 3: Volitionismi ja yrittämisteoriat

Transkriptio

1 Luento 3: Volitionismi ja yrittämisteoriat Tässä käsiteltäviä teorioita yhdistää ajatus siitä, että intentionaalisia tekoja luonnehtii yhteys nk. volitioon (volition) tai yrittämiseen (trying), joka ei palaudu muihin mentaalisiin tiloihin. Usein tässä yhteydessä puhutaan myös tahdosta (will), johon palataan myöhemmin (luennot 7 ja 8). Teorioita on useita, esim. seuraavat: I E.J. Lowe (2008) yhdistää volitionismin dualistiseen agenttikausalismiin ja argumentoi, että rationaalisilla agenteilla on voima tai kyky käyttää tahtoaan ja he toimivat käyttäessään sitä. I Carl Ginet (1990) argumentoi että intentionaalisessa teossa on kyse voluntaarisesta ponnistuksesta (exert), jolla on tietty fenomenaalinen luonne. Tekojen metafysiikasta on erilaisia käsityksiä: I Ginet n mukaan volitiot aiheuttavat ruumiinliikkeet ja sekä volitiot että ruumiinliikkeet ovat tekojen osia. I Paul Pietroskin mukaan volitiot ovat tekoja kun taas ruumiinliikkeet eivät ole. 24 / 36 Tapahtumista ja teoista (1) Esimerkki (Kojootti): Oletetaan, että liikuttamalla sormeaan leiriytyjä vetää liipasimesta, laukaisee aseensa ja siten ampuu kojootin ja tappaa sen. Tekeekö leiriytyjä monta tekoa vai vain yhden? Vai onko hänen ainoa tekonsa tahdonakti ja mainitut tapahtumat ovat vain sen seurauksia? O Brien (2015) erottelee seuraavat kysymykset: I Luokittelukysymys: Kuinka ketjun eri elementit luokitellaan? I Yksilöintikysymys: Kuinka eri teot erotellaan toisistaan? I Kvalifiointikysymys: Millä ehdoilla jotakin voidaan kutsua teoksi? I Alullepanokysymys: Kuinka tekojen ketju saa alkunsa? Usein ajatellaan, että teot ovat tapahtumia. Molemmat ovat muutoksia ja niillä on sekä syitä että seurauksia. Pitäisikö meidän sitoutua tapahtumien olemassaoloon ja pitäisikö teot ymmärtää tapahtumiksi? 25 / 36

2 Tapahtumista ja teoista (2) Davidson puolustaa tapahtumien ottamista ontologiaamme sillä, että niiden avulla voidaan ymmärtää tietynlaisten lauseiden loogista muotoa: 1. Sebastian vaelteli Bolognan kaduilla kahdelta aamuyöstä. 2. Sebastian vaelteli Bolognan kaduilla. 3. Sebastian vaelteli. Kuinka voidaan selittää, että 1:stä seuraa 2 ja 2:sta seuraa 3? I Davidsonin mukaan tämä voidaan selittää ymmärtämällä tapahtumat partikulaareiksi, joilla on erilaisia ominaisuuksia ja joita voidaan kuvailla eri tavoin. Lauseet kuvaavat samaa tapahtumaa ja ensimmäinen lause antaa niistä tarkimman kuvauksen. I Jos tämä hyväksytään, yksilöintikysymykseen voidaan vastata Davidsonin varhaisen kannan mukaan sanomalla, että tapahtumat ovat identtiset, jos niillä on samat syyt ja seuraukset. I Lisäksi Davidson ajatteli, että tekoja ovat vain ruumiinliikkeemme, eivät niiden seuraukset, jotka ovat jotakin jonka luonto hoitaa puolestamme. 26 / 36 Tapahtumista ja teoista (3) I Davidsonin mukaan kojoottiesimerkissä on vain yksi teko, liipasimenveto, jota voidaan kuvata monin tavoin, esim. luettelemalla eri tapahtumia, jotka ovat sen seurauksia. Nämä seuraukset ovat kuitenkin tapahtumia, ja toisistaan erillisiä, koska niillä on eri syitä ja seurauksia. Esimerkiksi aseen laukaisu on syy kojootin kuolemalle, mutta ei liipaisimen vetämiselle. I Mm. Jaegwon Kim ja Alvin Goldman ovat eri mieltä. Kimin mukaan tapahtumat eivät ole partikulaareja vaan vain ominaisuuksien instantioijia tietyillä ajanhetkillä tiettyjen olioiden toimesta (mitä se sitten tarkoittaakaan, instantiations of a property by an object at a time ). Tästä seuraa, että tekojen lukumäärä riippuu siitä, kuinka monta monikkoa Èolio, ominaisuus, ajankohtaí on olemassa. I Goldmanin mukaan teot ovat erillisiä ja niiden välillä vallitsee (irrefleksiivinen, asymmetrinen ja transitiivinen) generointirelaatio : liipasimenvetäminen generoi aseenlaukaisemisen, joka generoi kojootinampumisen jne. 27 / 36

3 Pietroskin volitionismi (tai yrittämisteoria) Myös Pietroski kannattaa näkemystä, jonka mukaan teot ovat tapahtumia, mutta hänen vastauksensa yksilöintikysymykseen eroaa Davidsonin ja Goldmanin vastauksista. Tarkastellaan seuraavia lauseita: 1. Booth ampui Lincolnin. 2. Booth veti liipaisimesta. Onko kyseessä yksi ja sama teko kuvattuna eri tavoin, vai onko kyse kahdesta eri teosta? I Yksi peruste väitteelle että kyseessä on vain yksi teko on, että Boothin ei tarvitse tehdä muuta ampuakseen kuin vetää liipaisimesta. I Toisaalta voisi ajatella että lauseet kuvaavat eri tekoja, sillä niitä ei voi tarkentaa samalla tavalla. Esimerkiksi 1:stä voi sanoa että se tehtiin pistoolilla, mutta 2:sta ei. 28 / 36 Pietroskin volitionismi (2) I Pietroskin vastaus eroaa sekä Davidsonin että Kimin vastauksista. Hänen mukaansa jokainen tapahtuma koostuu agentista, muutoksesta ja muutoksen kohteesta (patient). I Lause 1 yllä viittaa tapahtumaan, jonka agentti on Booth, muutos on ampuminen ja muutoksen kohde on Lincoln. Lause 2 puolestaan viittaa tapahtumaan, jonka agentti on Booth, muutos on vetäminen ja muutoksen kohde on liipasin. I Olettaen että teot ovat tapahtumia, Pietroskin teoriassa 1 ja 2 siis kuvaisivat eri tekoja. Se mikä niitä yhdistää, on että molemmat ovat seurausta Boothin yrityksestä. I Yrittämisteorioiden mukaan intentionaalisia tekoja luonnehtii se, että niissä yritetään tehdä jotain. 29 / 36

4 Pietroskin volitionismi (3) I Luokittelukysymkseen Pietroski vastaa, että ainoastaan yrittämiset ovat tekoja, kaikki niiden seuraukset, mukaanlukien ruumiinliikkeet, ovat vain tapahtumia. I Näkemys on revisionäärinen. Sitä voi puolustaa sanomalla, että tekoja luonnehtii se, että niissä agentti kontrolloi tapahtuman kulkua. Tämä ei kuitenkaan ole totta useimmissa tapahtumissa, esimerkiksi ampumisessa, vaan agentti on kontrollissa vain aluksi. I Pietroski sanookin, että nämä myöhemmät tapahtumat vain perustuvat tekoihin, mutta eivät itse ole tekoja. I Boothin ainoa teko Pietroskin mukaan on yritys ampua Lincoln ja tässä on kyse mentaalisesta teosta. 30 / 36 Kritiikkiä Pietroskin teoriaa kohtaan Pietroskin teorian voisi haastaa ainakin kahdella tavalla: 1. Argumentoimalla, että tekojen kontrolliehto on liian vahva: Pietroskin mukaan Booth ei kontrolloi luodin liikerataa ilmassa eikä ampuminen siksi ole hänen tekonsa, mutta jos Booth on ennakoinut ilmavirrat ja pystynyt laskemaan liikeradan oikein ja pystyy yleensäkin tekemään sen luotettavasti, eikö voisi väittää että hän sittenkin kontrolloi luodin liikeradan? 2. Sanomalla, että Pietroskin väite siitä että yrittäminen on jotakin sui generis jättää yrittämisen luonteen mysteeriksi. Väite ei vaikuta kovin uskottavalta siksi, että monet filosofit ovat pyrkineet sanomaan jotain informatiivista siitä, mitä yrittäminen voisi olla. Yrittämisen voi ymmärtää esimerkiksi sellaiseen projektiin ryhtymiseksi, jota luonnehtivat tietyt standardit ja jossa voi joko onnistua tai epäonnistua. 31 / 36

5 Ovatko teot tapahtumia? I Palataan vielä kysymykseen siitä, ovatko teot tapaahtumia kuten monet filosofit ovat olettaneet. Kent Bach (1980) on argumentoinut, että teot eivät ole tapahtumia vaan tapahtumien aikaansaamisia, ne siis saavat aikaan tapahtumia. I Tätä kantaa motivoi se ongelma, että tapahtumien ajatellaan olevan aikaan sijoittuneita, niillä on siis ajankohta ja kesto. Tekojen kohdalla kysymys ajankohdasta ja kestosta on osoittautunut vaikeaksi määrittää. I Ajatellaan, että kojoottiesimerkissä kojootti kuolee vasta 24 tunnin päästä ampumisesta. Ajatellaan myös, että leiriytyjä itse kuolee ennen kojoottia. Jos ajattelemme, että leiriytyjä tappoi kojootin, meidän pitäisi myös pystyä sanomaan koska hän tappoi sen. Jos identifioimme tappamisen liipasimen vetämisen kanssa, meidän pitäisi sanoa, että hän tappoi kojootin päivää ennen kojootin kuolemaa. Toisaalta vaikuttaisi myös oudolta sanoa, että hän tappoi kojootin vasta seuraavana päivänä, itse jo kuoltuaan. 32 / 36 Ovatko teot tapahtumia? (2) I Vastaavanlaisia ongelmia syntyy kun kysymme kuinka monta tekoa leiriytyjä teki. I Bachin mukaan ongelmista selvitään, jos sanotaan etteivät teot ole tapahtumia vaan vain tapahtumien aikaansaamisia. Yksi teko voi saada aikaan monta tapahtumaa. I Voi kuitenkin kysyä mitä teot sitten ovat jos ne eivät ole tapahtumia. Toisaalta tekoja on vaikea nähdä tapahtumiksi myös siitä syystä, että myös omissiot, tekemättä jättämiset, lasketaan usein teoiksi. Ne voivat olla intentionaalisia, esim. äänestämättä jättäminen, mutta niillä ei ole tiettyä ajankohtaa tai kestoa kuten tapahtumilla. 33 / 36