TYÖHYVINVOINTIPYRAMIDI

Transkriptio

1 TYÖHYVINVOINTIPYRAMIDI Työhyvinvointi, työssä suoriutuminen ja työstä vetäytyminen valtiolla Loppuraportti Valtiokonttori 2009

2 Työhyvinvointipyramidi ja valtio 1 TUTKIMUSRYHMÄ Jaana Kuoppala epidemiologi, LT, PhD Siinto Sievi Irma Väänänen-Tomppo erikoistutkija, VTL Valtiokonttori Helsinki Katariina Hinkka erikoislääkäri, LT Kansaneläkelaitos Turku Anne Lamminpää ylilääkäri, LT Valtiokonttori Helsinki

3 Työhyvinvointipyramidi ja valtio 2 SISÄLTÖ 1 Lähtökohta ja taustat Tutkimuksen tausta Työhyvinvointia kuvaavat mallit Työhyvinvointi, sairauspoissaolot ja työstä vetäytyminen Työhyvinvointi ja valtio Tutkimuksen tavoitteet Tutkimuskysymykset Tutkimuksen suorittaminen Tutkimusasetelma Tutkimusaineistot Analyysimenetelmät Kyselyaineiston muuttujien käsittely Tulosten tulkinnasta Tulokset Perusjakaumat Vaikutukset sairauspoissaoloihin, työtapaturmiin, kuntoutukseen ja työkyvyttömyyseläkkeisiin Yhteydet työhyvinvointiin Yhteydet henkiseen hyvinvointiin ja työkykyyn.33 5 Pohdinta Tiedon hyödyntäminen 42 7 Yhteenveto Kirjallisuus...43 Liite Kaikki hyvin työssä? kyselylomake

4 Työhyvinvointipyramidi ja valtio 3 1 LÄHTÖKOHTA JA TAUSTAT 1.1 Tutkimuksen tausta Työssä jatkamisen edistäminen ja työvoiman riittävyyden turvaaminen on muodostunut haasteeksi tilanteessa, jossa työmarkkinoilta poistuvien määrä on jo ylittänyt työmarkkinoille ensi kertaa tulevien määrän. Työvoiman ikääntyminen lisää myös työkykyongelmien esiintyvyyttä ja työkyvyn tukemisen tarvetta. Työelämän kehittäminen on viime vuosina ollut yksi keskeisiä ohjelmallisia ja toiminnallisia politiikka-alueita Suomessa. Nämä ohjelmat ja kehittämisen tukimuodot perustuvat yleensä viitekehykseen, jossa työn psykososiaalisilla ja organisatorisilla piirteillä katsotaan olevan yhteys henkilöstön työssä suoriutumiseen ja työssä jatkamiseen. Erilaisten työelämää yleisesti koskevien ohjelmien (esim. Kansallinen Ikäohjelma, Työelämän kehittämisohjelma, Veto, Noste) tai eri työmarkkinasektoreita koskevien ohjelmien (valtiosektorin Kaiku-ohjelma, kuntasektorin Kuntatyö kunnossa -ohjelma) lisäksi työssä jatkamista on pyritty edistämään uudistamalla työeläkejärjestelmää sekä ammatillista kuntoutusta. Työssä jatkamisen kannalta keskeiset olosuhteet ja riskit muotoutuvat työpaikkatasolla. Jotta työssä jatkamista tukevaa työtä voidaan onnistuneesti tehdä, tarvitaan mittareita, joilla työkyvyn alenemista ja menettämistä voidaan ennustaa nimenomaan työpaikkatasolla. Työkyvyn tukemiseen kohdistetuista ponnisteluista huolimatta työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen sekä sairauspoissaolot ovat suomalaisessa työelämässä varsin yleisiä ja keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä nousee hitaasti. Vuonna 2004 eläkkeelle siirtyneistä työeläkkeensaajista työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi henkilöä ja vanhuuseläkkeelle noin henkilöä. Valtiolla työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on kuitenkin suhteellisesti harvinaisempaa kuin muilla sektoreilla. Yleisimmät työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syyt olivat yksityisellä sektorilla tuki- ja liikuntaelinoireet sekä mielenterveyden ongelmat. Julkisella sektorilla näiden diagnoosien suhteet työkyvyttömyyseläkkeiden syinä olivat päinvastaiset (Suomen työeläkkeensaajat vuonna 2004, Valtion eläkkeet 2005). Palkansaajilla oli vuonna 2005 tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvia pitkäaikaisia sairauspoissaoloja yhteensä 4,4 miljoonaa päivää ja mielenterveyden häiriöistä johtuvia poissaoloja 2,7 miljoonaa päivää. Kaikkiaan pitkäaikaisia sairauspoissaoloja oli keskimäärin 6 päivää palkansaajaa kohti (Kela/Työterveyslaitos 2007, Tilastokeskus 2007). Tutkimusten mukaan sairauspoissaolojen on todettu olevan yhteydessä psykososiaalisiin työoloihin. Sekä lyhyet että pitkät poissaolot saattavat heijastaa työhön liittyviä ongelmia (Kuoppala & Lamminpää 2006, Kuoppala 2006). Tutkimusta siitä, miten työstä vetäytyminen ja sairauspoissaolot liittyvät työelämän psykososiaalisiin oloihin, tarvitaan kuitenkin lisää. Tämän tutkimushankkeen lähtökohtana oli valtion työhyvinvoinnin edistämistoiminnassa käytetty teoreettinen malli, ns. työhyvinvointipyramidimalli. Mallissa työkykyä ja työssä jatkamista

5 Työhyvinvointipyramidi ja valtio 4 tarkastellaan työkyvyn, työhyvinvoinnin ja työhyvinvointitoiminnan näkökulmista. Mallista on tehty laaja systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa otsikko- ja abstraktitasolla käytiin läpi yli artikkelia ja joka tukee käytettyä pyramidimallia (Kuoppala 2006). 1.2 Työhyvinvointia kuvaavat mallit Työkykyyn ja työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä on tutkittu pitkään, joskin työhyvinvoinnin näkökulmasta vasta 1990-luvulta lähtien. Suomessa työkykyä ylläpitävä toiminta esiintyi terminä ensimmäistä kertaa vuoden 1990-tulopoliittisten ratkaisun yhteydessä. Työkykyä ylläpitävä toiminta nähtiin tällöin hyvin pitkälle yksilökeskeisesti. Myöhemmin käsitys työkyvystä ja sen ylläpidosta on laajentunut yhteisöllisemmäksi kattaen työpaikan ihmissuhteiden ohella yhteiskunnan tarjoamat tukija palveluverkostot (ks. Järvisalo ym. 2001). Myöhemmin on myös tullut yleiseksi puhua työkykyä ylläpitävän toiminnan sijaan työhyvinvointitoiminnasta. Työkykyä kuvaavia keskeisiä malleja tällä hetkellä ovat esimerkiksi Työterveyslaitoksen Työkyvyn tetraedrimalli, jossa mallin osia ovat yksilön voimavarat, organisaation toiminta, ammatillinen osaaminen sekä työympäristö. Toinen keskeinen malli on Työkyvyn talomalli, jossa työkyky rakentuu terveydentilasta, arvoista, ammatillisesta osaamisesta sekä työelämän olosuhteista (Työkyvyn ulottuvuudet 2006). Keskustelu työkyvystä, työhyvinvoinnista ja näiden ylläpitämisestä on Suomessa ollut vilkasta viimeisten 15 vuoden aikana. Heinrich esitti kuitenkin jo vuonna 1931 jäävuoriteorian, jonka mukaan välttämällä erilaisia läheltä piti -tilanteita voidaan poistaa vahingon uhkia ja estää erilaisten riskien toteutumista. Myös WHO:n tunnettu 5D-malli (discomfort disadvantages disability diseases death; epämukavuus epäkohta haitta sairaus kuolema) viestittää samaa asiaa: korjaamalla tai välttämällä epäkohtia voidaan välttää jopa kuolema. Molemmat mallit viittaavat riskien aktualisoitumisen prosessinomaiseen luonteeseen, jossa lievempiin ongelmiin puuttumalla voidaan ehkäistä vakavampien riskien toteutuminen. Nämä teoreettiset lähestymistavat sopivat hyvin työelämän kehittämistoiminnan viimeaikaisiin painotuksiin, joissa on korostunut varhainen ja oikeaaikainen puuttuminen ja ennakointi. Valtiokonttorissa työkykyyn vaikuttavien tekijöiden moninaisuutta on visualisoitu riskienhallintapyramidilla, joka noudattaa riskienhallinnan lähestymistapaa ja pyrkii huomioimaan toiminnan poikkeamia, havaittuja virheitä ja vahingon vaaroja. Malli pohjaa Heinrichin teoriaan mutta myös WHO:n 5D sopii riskipyramidin taustaksi. Riskipyramidimalli on intuitiivisesti puhutteleva visualisointi työntekijän, työympäristön ja työyhteisön riskinhallintaan liittyvistä tekijöistä. Tutkimustarkoitusta varten riskipyramidia muotoiltiin ja nimi muutettiin työhyvinvointipyramidiksi (Kuva 1). Työhyvinvointipyramidi koostuu kolmesta sivusta jotka ovat työkyky, työhyvinvointi ja työhyvinvointitoiminta/työhyvinvoinnin edistäminen. Tasoja on viisi: johtaminen, resurssit, kokemus,

6 Työhyvinvointipyramidi ja valtio 5 oireet ja sairaudet. Kukin nähdään prosessina, jossa on erotettavissa eri vaiheita ja siten mahdollisuus vaikuttaa ehkäisevästi työkyvyn menettämiseen. Alimpana tasona on johtaminen, mutta koko pyramidin taustalla vaikuttavat organisaation henkilöstöpoliittiset linjaukset sekä yleisemmin yhteiskunnassa vallitsevat eettiset arvot ja moraaliset käytännöt. Malli on linjassa nykyisen varsin laaja-alaisen työhyvinvointiparadigman kanssa, jossa työhyvinvointiin nähdään vaikuttavan yhteisölliset ja myös yhteiskunnalliset tekijät. Kuva 1. Työhyvinvointipyramidi. 1.3 Työhyvinvointi, sairauspoissaolot ja työstä vetäytyminen Työhyvinvointipyramidin toimivuutta aikaisemman tutkimuksen valossa tarkasteltiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen perusteella (tuloksista ks. Kuoppala 2006, Kuoppala & Lamminpää 2006). Katsauksen päätulokset on esitetty kuvassa 2. Työntekijää ja työpaikan ihmissuhteita huomioiva johtamistapa, työtovereiden tuki ja turvallisuus työpaikalla näyttävät lisäävän työtyytyväisyyttä. Huomioiva johtamistapa ja työtovereiden tuki näyttävät myös vähentävän sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyseläkkeelle joutumista. Sellaiset terveyden edistämishankkeet, jotka suoranaisesti liittyvät työhön, lisäävät tutkimusten mukaan työtyytyväisyyttä. Muiden hankkeiden hyödyllisyydestä, kuten stressin hallinnan harjoittelemisesta ja liikunnasta ei ole vastaavaa näyttöä. Elämäntapoihin kohdistuvilla terveyden edistämishankkeilla työpaikalla ei myöskään näyttäisi olevan vaikutusta sairauspoissaoloihin. Muunlaisten hankkeiden vaikutuksesta on verraten vähän tietoa, mutta työpaikkaliikunta lisännee työkykyä ja työtapoihin liittyvällä koulutuksella ja hyvällä ergonomialla

7 Työhyvinvointipyramidi ja valtio 6 voitaneen vähentää sairauspoissaoloja. Terveyden edistämisen ja kuntoutuksen vaikuttavuuteen liittyvä tieto on toistaiseksi pirstaleista ja luotettavaa kokonaiskuvaa on vaikea muodostaa kirjallisuuden perusteella. Kuva 2. Johtamisen vaikutus työympäristöön, työntekijän hyvinvointiin ja työkykyyn. Nuolet kuvaavat vaikutuksen suuruutta (vihreä = suuri, sininen = kohtalainen, punainen = pieni vaikutus) ja näytön astetta (yhtenäinen = kohtalainen ja katkoviiva = pieni näyttö). Varhaiskuntoutuksella tarkoitetaan sellaisia kuntouttavia toimenpiteitä, jotka kohdistetaan oireileviin työntekijöihin, joilla ei ole diagnosoitu erityistä sairautta tai jotka eivät ole sairaslomalla oireidensa tai sairautensa vuoksi. Varhaiskuntoutus on ilmeisen vieras käsitteenä kansainvälisessä kirjallisuudessa - tätä koskeva tutkimus on vähäistä ja lähes poikkeuksetta suomalaista. Vähäinen tutkimusnäyttö viittaa siihen, että moniammatillinen lääkinnällinen varhaiskuntoutus yhdistettynä ammatilliseen kuntoutukseen vähentää sairauspoissaoloja. Ammatillinen varhaiskuntoutus puolestaan näyttäisi vähentävän työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä. Kuntoutuksella vastaavasti tarkoitetaan sellaisia kuntouttavia toimenpiteitä, jotka kohdistetaan niihin työntekijöihin, joilla on jo diagnosoitu sairaus ja mahdollisesti sairauslomia sen vuoksi. Moniammatillinen lääkinnällinen kuntoutus yhdistettynä ammatilliseen kuntoutukseen näyttää vähentävän sairauspoissaoloja. Näiden lisäksi fyysinen

8 Työhyvinvointipyramidi ja valtio 7 kuntoutus lisää työhön paluuta pitkältä sairaslomalta. Moniammatillinen kuntoutus näyttäisi vähentävän työkyvyttömyyseläkkeelle jääntiä (Kuoppala 2006). Tehdyn kirjallisuuskatsauksen pohjalta näyttää siltä, että tieteellinen näyttö tukee alustavasti pyramidimallia. Johtopäätös perustuu kuitenkin yksittäisiin tutkimustuloksiin eri ajankohdilta, erilaisista aineistoista, eri maista sekä vaihtelevista tutkimusasetelmista. Tehdyn katsauksen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että työhyvinvointia tarkastelemalla, oikeilla mittareilla ja tarkoitukseen sopivalla seuranta-asetelmalla voidaan mitä ilmeisimmin ennustaa "vakavampia" tapahtumia kuten sairauspoissaoloja, kuntoutuksen tarvetta sekä työkyvyttömyyseläkkeitä. On kuitenkin epäselvää, mitkä ovat hyödyllisimpiä mittareita ja mitkä olisivat sopivia seuranta- ja reagointitapoja. 1.4 Työhyvinvointi ja valtio Julkinen sektori, eli valtion ja kunnan työntekijät, kattaa yhteensä noin kolmanneksen kaikista Suomen työllisistä. Julkiseen sektoriin kohdistuu tällä hetkellä suuria muutospaineita jotka vaikuttavat merkittävästi työhyvinvointiin. Muutokset, jossa tuottavuutta pyritään parantamaan eri keinoin ja organisaatioita uudistetaan, saattavat olla erittäin merkityksellisiä työhyvinvoinnin kannalta. Julkisen sektorin tuottavuuspaineiden ja rakenteellisten muutosten alla henkilöstön työhyvinvointia tukevien toimien oikea kohdentaminen on erittäin tärkeää. Valtiosektori poikkeaa henkilöstörakenteeltaan ikää lukuun ottamatta kuntasektorista. Molemmat sektorit ovat tyypillisesti toimihenkilövaltaisia, mutta valtiolla johdon ja ylempien toimihenkilöiden osuus on huomattavasti suurempi kuin kuntasektorilla. Myös koulutustaso on valtion henkilöstöllä keskimäärin korkeampi kuin kunta-alalla. Valtiosektorilla keskeinen muutostekijä on valtionhallinnon tuottavuusohjelma, jonka mukaan vuosina valtionhallinnon tuottavuutta kohennetaan kaikilla hallinnonaloilla toteutettavilla toimilla, jotka uudistavat rakenteita ja toimintatapoja sekä tehostavat tietotekniikan käyttöä (Valtiovarainministeriö 2007). Valtiosektorin työhyvinvoinnin haasteet ovat ikääntyvien työssäjatkamishalukkuuden ja määräaikaisten työsuhteiden tuomien ongelmien osalta samantyyppisiä kuin kuntasektorilla. Yksi hyvinvointia koetteleva, valtionhallinnolle ominainen piirre ovat aluepoliittisin perustein tapahtuvat valtion organisaatioiden siirrot toisille paikkakunnille. Kaikkiaan lähivuosien keskeinen haaste on monien päällekkäisten ja rinnakkaisten muutosprosessien läpivieminen ja johtaminen niin, että henkilöstön työhyvinvointi ja työmotivaatio säilyvät. (Tietoja valtion henkilöstöstä 2005, Valtiokonttori 2007)

9 Työhyvinvointipyramidi ja valtio 8 2 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET Tavoitteena oli koetella empiirisesti valtiosektorin työhyvinvointitoiminnassa jo yleisesti käytössä olevaa mallia ja tarkastella, toteutuvatko pyramidimallin ennustamat vaikutussuhteet ja yhteydet valtion työntekijöillä systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaisesti. Tavoitteena oli saada tutkimusnäyttöä eri tekijöiden vaikutuksen suuruudesta työkykyyn ja lisäksi arvioida työperäisiä tekijöitä kuvaavien mittareiden (yksittäisten kysymysten ja kysymyssarjojen) toimivuutta. 2.1 Tutkimuskysymykset Tärkeimmät tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Mikä on johtamistavan ja esimiestyön vaikutus työntekijän hyvinvointiin, terveyteen, sairastuvuuteen, työkykyyn sekä työtapaturmiin? Mikä on johtamistavan ja esimiestyön vaikutus työyhteisön ilmapiiriin? Mikä on työilmapiirin yhteys työntekijän hyvinvointiin, terveyteen, sairastuvuuteen ja työkykyyn sekä työtapaturmiin? Parantavatko terveyden edistämiseen tähtäävät hankkeet työpaikoilla työntekijän hyvinvointia, terveyttä ja työkykyä? Miten kuntoutus liittyy työhyvinvointiin, sairauslomiin ja työstä poistumiseen?

10 Työhyvinvointipyramidi ja valtio 9 3 TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN 3.1 Tutkimusasetelma Tutkimuksessa hyödynnettiin toisaalta sekä kysely- että rekisteritietoja, minkä mukaisesti tutkimusasetelma jakaantui kaksiosaiseksi. Seuranta-asetelma oli kyseessä, kun lopputulemana olivat sairauslomat, kuntoutukseen osallistuminen, työtapaturmat ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäänti, jotka perustuivat Kelan ja Valtiokonttorin rekisteritietoihin. Poikkileikkausasetelmasta oli kyse, kun käytettävänä olivat vain Valtiokonttorin henkilöstökyselyn tiedot, kuten kun lopputulemana olivat työhyvinvointi, terveys ja työkyky. Seuranta-aika kattoi vuodet Tutkimusaineistot Kaikki hyvin työssä? -henkilöstökysely Lähtökohtana oli laaja valtiosektorilla vuonna 2000 toteutettu työhyvinvointikysely Kaikki hyvin työssä? (KHT) (Väänänen-Tomppo 2000). Kyselyyn osallistui työntekijää valtion eri hallinnonaloilta. Kyselyn teemoja olivat sosiodemografiset taustatiedot, työ ja työyhteisö, terveys ja työkyky, yksilölliset voimavarat ja kuormitustekijät sekä toiveet työkykyä edistävistä toimenpiteistä (Liite). Kyselyssä on monia tunnettuja terveyttä, työkykyä ja työhyvinvointia koskevia mittareita. Näitä ovat mm. itse arvioitu terveys, koettu stressi, pitkäaikaissairaudet ja niiden haittaavuus, arvio fyysisestä ja henkisestä työkyvystä, arvio työkyvystä asteikolla 0-10, Maslachin työuupumusta mittaava mittari, Karasekin kehittämä työn vaatimukset ja hallinta -mittari, henkisen kuormittuneisuuden ja hyvinvoinnin mittari (GHQ-12) sekä Antonovskyn (1987) teoriaan pohjautuva koherenssin tunnetta mittaava mittari Valtiokonttorin rekisteritiedot työtapaturmista ja eläkkeelle jäämisestä Työtapaturmia, eläkelaitosten kustantamaa kuntoutusta ja eläkkeitä koskevat tiedot saatiin Valtiokonttorin rekistereistä Kansaneläkelaitoksen rekisteritiedot sairauspoissaoloista ja kuntoutuksesta Sairauspoissaoloja ja Kelan kustantamaa kuntoutusta koskevat tiedot saatiin Kelan rekistereistä. Edellä määriteltyä eroa varhaiskuntoutuksen ja varsinaisen kuntoutuksen välillä ei ollut mahdollista tehdä.

11 Työhyvinvointipyramidi ja valtio Analyysimenetelmät Tilastollisena analyysimallina käytettiin seuranta-asetelmassa Coxin regressiota ja poikkileikkausasetelmassa logistista regressiota. Tärkeimpinä tulossuureina ovat siten suhteellinen riski, ts. riskisuhde (RR) Coxin regressiossa ja vedonlyöntisuhde (OR) logistisessa regressiossa. Monimuuttujamallit vakioitiin iällä, sukupuolella, koulutuksella, kyselyä edeltäneen vuoden aikaisen terveydentilan muutoksen, sairauspoissaolojen, terveydenedistämistoimintaan osallistumisen sekä kuntoutukseen osallistumisen suhteen. 3.4 Kyselyaineiston muuttujien käsittely Analyyseissä ja tulostaulukoissa esitetyt muuttujat ja niitä vastaavat kohdat Kaikki hyvin työssä? kyselyssä on esitetty taulukoissa 1 ja 2. Suurinta osaa kyselyaineiston muuttujista käytettiin sellaisenaan, lukuun ottamatta kategorisoinnin tiivistämistä viidestä luokasta kolmiluokkaiseksi. Koska osa muuttujista tarkasteli samaa ilmiötä, niin suuren korrelaation vuoksi niitä ei ollut tilastollisista syistä mielekästä laittaa sellaisenaan analyysimalliin, vaan niistä muodostettiin summamuuttuja. Henkistä hyvinvointia kuvaavat kysymykset kuten GHQ-12 ja koherenssia kuvaavat kysymykset on alun perin suunniteltu mittariksi yhdessä, joten summamuuttujan käyttäminen niissä oli luontevaa. Toisiinsa korreloivia kysymyksiä oli muitakin, joten niitä kohdeltiin jälkikäteisesti mittarina ja niistä muodostettiin summamuuttuja. Mainittakoon, että muuttujien välistä korrelaatiota voidaan pitää suurena kun korrelaatiokerroin (rho) on yli 0,50. Vastaavasti hyvän kyselymittarin yhtenäisyyttä, konsistenssia, kuvaava suureen Cronbachin alfan tavoitearvona voi pitää 0,80:tä. Seuraavassa esittelemme kyseiset muuttujat yksityiskohtaisemmin Työn tavoitteet Työn tavoitteet koostui muuttujista Kuinka hyvin olet mielestäsi selvillä a) oman työsi tavoitteista (KHT 2A 3a) sekä b) työyksikkösi tehtävistä ja tavoitteista (KHT 2A 3b). Näiden muuttujien korrelaatio oli 0,68 ja Cronbachin alfa 0, Työn hallinta Työn hallinta koostui muuttujista Kuinka paljon voit vaikuttaa a) työsi monipuolisuuteen ja vaihtelevuuteen (KHT 2A 7a), b) työsi sisältöön (KHT 2A 7b), c) työmäärääsi (KHT 2A 7c) sekä d) toimintaperiaatteisiin (KHT 2A 7c). Näiden muuttujien korrelaatio vaihteli välillä 0,40 0,80 ja Cronbachin alfa oli 0,84.

12 Työhyvinvointipyramidi ja valtio Työn kiireisyys Työn kiireisyys koostui muuttujista Kuinka usein sinun täytyy kiirehtiä suoriutuaksesi työstäsi (KHT 2A 1) sekä Kuinka usein sinulla on työssäsi tekemättömien töiden painetta (KHT 2A 2). Näiden muuttujien korrelaatio oli 0,69 ja Cronbachin alfa 0, Ilmapiiri Ilmapiiri koostui muuttujista Minkälainen on oman työyhteisösi ilmapiiri: a) jännittynyt ja kilpaileva, omaa etua tavoitteleva (KHT 2C 1a), b) kannustava ja uusia ideoita tukeva (KHT 2C 1b), c) ennakkoluuloinen ja vanhoista kaavoista kiinnipitävä (KHT 2C 1c), d) leppoisa ja mukava (KHT 2C 1d) sekä e) riitaisa ja eripurainen (KHT 2C 1e). Näiden muuttujien korrelaatio vaihteli välillä 0,48 0,69 ja Cronbachin alfa oli 0, Vuorovaikutus Vuorovaikutus koostui muuttujista Keskustellaanko työyksikössäsi yhdessä työtehtävistä, tavoitteista ja niiden saavuttamisesta (KHT 2B 1), Kuinka hyvin ryhmätyöskentely mielestäsi sujuu työryhmässäsi (KHT 2B 6), Toimiiko yhteistyö hyvin oman työryhmäsi ja muiden työryhmien välillä (KHT 2B 7), sekä Miten hyvin tiedonkulku on toteutunut a) omaa työtäsi koskevissa asioissa (KHT 2B 8a) ja b) yleensä työyksikkösi asioissa (KHT 2B 8b). Näiden muuttujien korrelaatio vaihteli välillä 0,37 0,68 ja Cronbachin alfa oli 0, Tasa-arvo Tasa-arvo koostui muuttujista Kuinka hyvin tasa-arvo on toteutunut työpaikallasi a) eri sukupuolten välillä (KHT 2C 2a) ja b) eri-ikäisten työntekijöiden välillä (KHT 2C 2b). Näiden muuttujien korrelaatio oli 0,60 ja Cronbachin alfa 0, Kiusaaminen ja syrjintä Kiusaaminen ja syrjintä koostui muuttujista Tunnetko olevasi henkisen väkivallan tai kiusaamisen kohteena työyhteisössäsi (KHT 2C 4) sekä Tunnetko, että sinua syrjitään työpaikallasi (KHT 2C 5). Näiden muuttujien korrelaatio oli 0,59 ja Cronbachin alfa 0, Henkinen hyvinvointi ja kuormittuneisuus (General Health Questionnaire, GHQ-12) Tämä suomennettu, kansainvälinen mittari koostuu 12 psyykkistä hyvinvointia kuvaavasta kysymyksestä (KHT 3 14 KHT 3 25). Kysymysten korrelaatio vaihteli välillä 0,20 0,67 ja Cronbachin alfa oli 0,90.

13 Työhyvinvointipyramidi ja valtio Koherenssin tunne Tämä kotimainen yksilöllisiä voimavaroja ja kuormitustekijöitä kartoittava mittari koostuu 13 kysymyksestä (KHT 4 1 KHT 4 13). Kysymysten korrelaatio vaihteli välillä 0,09 0,70 ja Cronbachin alfa oli 0, Työkyky Työkykyä kuvaa työkykyindeksi, joka on kotimainen, kansainvälisen hyväksynnän saavuttanut terveydentilaa, nykyistä ja lähitulevaisuuden arvioitua työkykyä kartoittava mittari. Se koostuu 7 tekijästä (KHT 1 11, KHT 3 1d-e, KHT 3 3 KHT 3 5, KHT 3 9, KHT 3 12 KHT 3 13). Kysymysten korrelaatio vaihteli välillä 0,18 0,65 ja Cronbachin alfa oli 0,83. Nämä arvot ovat suuntaa-antavia, sillä työkykyindeksi lasketaan painottamalla osatekijöitä tietyin kertoimin, kun muut tässä tutkimuksessa käytetyt muut summamuuttujat on saatu laskemalla yhteen kaikkien osatekijöiden arvot muuttamattomina. 3.5 Tulosten tulkinnasta Tulokset on esitetty taulukoissa 4 21 suhteellista riskiä kuvaavina riskisuhteina (RR) ja vedonlyöntisuhteina (OR). Luottamusväli kuvaa näiden tulossuureiden tarkkuutta, ts. mitä laajempi väli sitä epätarkemmasta ja niin myös epäluotettavammasta tuloksesta on kysymys. Vertailuryhmän kohdalle on kirjattu 1,00. Mikäli muiden ryhmien tulos on lähellä tätä yhtä eli välillä 0, , niin voidaan ajatella että eroa vertailuryhmään ei juuri ole. Mitä enemmän tulos eroaa vertailuryhmän 1,00:stä, sitä suurempi vaikutus tai yhteys on. Vaikka sekä RR:n että OR:n tulkitaan kuvaavan samaa tulossuuretta eli suhteellista riskiä, niin puhtaasti laskennallisista syistä OR on yleensä RR:ää suurempi eli se tietyssä mielessä liioittelee tulosta. Mikäli tapahtumien määrä on pieni (alle 10 %), RR ja OR ovat lähellä toisiaan. Vertailtavia ryhmiä on pääsääntöisesti kolme, ja tuloksen pitäisi yleensä pienetä tai suureta johdonmukaisesti, toisin sanoen mikäli vaikutus on todellinen, sen odottaisi olevan suurempi, mitä suurempi annos on kyseessä. Tulosten havainnollistamiseksi ne on värikoodattu. Vihreä väri merkitsee suotuisaa vaikutusta tai yhteyttä ja punainen väri vastaavasti haitallista vaikutusta tai yhteyttä. Tulos on lisäksi lihavoitu, mikäli se on ns. tilastollisesti merkitsevä eli luottamusväli ei sisällä arvoa 1,00.

14 Työhyvinvointipyramidi ja valtio 13 Taulukko 1. Analyyseissä käytettyjen ja tulostaulukoissa esitettyjen tekijöiden numerointi Kaikki hyvin työssä? kyselyssä: työtekijät. Tekijä Kaikki hyvin työssä? kysely Organisaatio Hallinnonala 1 13 Viran laatu 1 7 Työpaikan varmuus 2D 4 Työpaikan koko Määritelty kohdan 1 13 perusteella Johtaminen Esimiehen antama tuki 2B 2 Esimiehen antama palaute 2B 3 Työn sisältö Työn laatu 1 11 Työaikamuoto 1 8 Esimiesasema 1 10 Työn tavoitteet selvillä Summamuuttuja kohdista 2A 3a-b Työn hallinta Summamuuttuja kohdista 2A 7a-d Henkisen kasvun mahdollisuus 2A 6 Työn tasapaino Ylityöt kuukaudessa (tuntia) 1 9 Kiireisyys Summamuuttuja kohdista 2A 1-2 Vaikeudet työssä 2A 5 Sosiaalinen ympäristö Ilmapiiri Summamuuttuja kohdista 2C 1a-e Vuorovaikutus Summamuuttuja kohdista 2B 1, 6, 7, 8a-b Työn arvostus 2C 3 Tasa-arvo Summamuuttuja kohdista 2C 2a-b Kiusaaminen ja syrjintä 2C 4-5 Fyysinen ympäristö Asiakkaan väkivaltaisuus 2C 6 Yksipuoliset liikkeet 2E 1a Työympäristön ahtaus 2E 1b Työvälineistön puutteet 2E 1c Vetoisuus, kylmyys, ilman laatu, valaistus 2E 1d Työhyvinvointi Työtyytyväisyys 2G 2 Työn ilo 2G 3 Yleinen hyvinvointi Terveys 3 1a Henkinen hyvinvointi 3 1c GHQ-12 Summamuuttuja kohdista Koherenssi Summamuuttuja kohdista Fyysinen kunto 3 1b TULES-oireet Summamuuttuja kohdista 3 6a-d Työkyky Summamuuttuja kohdista 1 11, 3 1d-e, 3 3-5, 3 9,

15 Työhyvinvointipyramidi ja valtio 14 Taulukko 2. Analyyseissä käytettyjen ja tulostaulukoissa esitettyjen tekijöiden numerointi Kaikki hyvin työssä? kyselyssä: työhyvinvointitoiminta. Tekijä Kehitystoiminta Esimies-alaiskeskustelu 2B 5 Toiminnan parannukset 2D 1a Asiakaspalautteen hankinta 2D 1b Koulutus Mahdollisuus työkiertoon 2D 5 Henkilöstökoulutus 2F 1 Omaehtoisen opiskelun tuki 2F 2 Terveyden edistäminen Virkistys ja liikunta 2F 3 Henkisen jaksamisen edistäminen 2F 4 Työterveyshuolto Ennaltaehkäisy 2F 5c Sairaudenhoito 2F 5a Kuntoutus 2F 5b Kaikki hyvin työssä? kysely

16 Työhyvinvointipyramidi ja valtio 15 Taulukko 3. Kaikki hyvin työssä? kyselyyn vuonna 2000 osallistuneiden valtion työntekijöiden perusjakaumat (N=967). Tekijä N Keskiarvo (SD) [Vaihteluväli] Ikä (vuosia) (9.7) [23 65] Työssäolovuodet (10.5) [1-50] Palvelusvuodet valtiolla (10.1) [0-45] N (%) Sukupuoli Mies Nainen Koulutus Kansa- tai peruskoulu Toisen asteen ammattikoulutus Yliopisto tai korkeakoulu Toimihierarkia Ylemmät toimihenkilöt Alemmat toimihenkilöt Muut työntekijät Esimiesasema Kyllä Ei Viran laatu Vakituinen Määräaikainen Työaikamuoto Säännöllinen päivätyö Vuoro- tai periodityö Osa-aikatyö 25 3 Työn luonne Henkinen Sekä henkinen että ruumiillinen Ruumiillinen 47 5 Hallinnonala Presidentin kanslia Pääministerin kanslia Eduskunta Ulkoministeriö (UM) Puolustusministeriö (PM) Sisäministeriö (SM) Valtiovarainministeriö (VM) Opetusministeriö (OPM) Oikeusministeriö (OM) Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) Kauppa- ja teollisuusministeriö (KTM) Liikenneministeriö (LM) Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) Työministeriö (TM) Ympäristöministeriö (YM) Yritykset SD = Keskihajonta (standardi deviaatio).

17 Työhyvinvointipyramidi ja valtio 16 4 TULOKSET 4.1 Perusjakaumat Tutkimukseen osallistuneita kuvaavat perusjakaumat on esitetty taulukossa 3. Tutkimukseen osallistuneet olivat keskimäärin 45 vuotta mutta kattoivat kuitenkin koko työiän. Vastaavasti työssäolovuosia oli keskimäärin 23 vuotta, ja niistä suurin osa oli kertynyt valtiolla. Sukupuolijakauma oli tasainen: miehiä 47 % ja naisia 53 %. Yliopisto- tai korkeakoulutuksen saaneita oli yli kolmannes. Melkein kaikilla oli vakituinen virka ja säännöllinen päivätyö; vain 14 %:lla työsuhde oli määräaikainen ja samoin vain 14 % teki vuoro- tai periodityötä. Osallistujista 75 % katsoi työnsä olevan luonteeltaan pelkästään henkistä. Osallistujia oli kaikilta hallinnonaloilta. 4.2 Vaikutukset sairauspoissaoloihin, työtapaturmiin, kuntoutukseen ja työkyvyttömyyseläkkeisiin Työn psykososiaalisten tekijöiden ja työhyvinvointitoiminnan vaikutusta sairauspoissaoloihin, työtapaturmiin, kuntoutukseen ja työkyvyttömyyseläkkeisiin kuvaavat tulokset on esitetty taulukoissa Työtekijöiden vaikutus Työtekijöiden vaikutusta sairauspoissaoloihin, työtapaturmiin, kuntoutukseen ja työkyvyttömyyseläkkeisiin kuvaavat tulokset on esitetty taulukoissa 4 6. Organisaatioon liittyvillä tekijöillä kuten hallinnonalaan, viran laatuun, työpaikan varmuuteen ja kokoon lienee vähäistä vaikutusta mutta tulokset eivät olleet yhdenmukaisia (Taulukko 4). Esimiehen tuki näyttäisi suojaavan työkyvyttömyyseläkkeeltä mutta muihin lopputulemiin sillä ei ollut johdonmukaista yhteyttä. Esimiehen antama palaute puolestaan suojasi vähäisesti sairauspoissaoloilta ja työtapaturmilta mutta näytti jonkin verran lisäävän kuntoutukseen osallistumista ja työkyvyttömyyseläkkeelle joutumista. Työn sisältöön liittyvistä tekijöistä ruumiillinen työ lisäsi odotetusti työtapaturmien ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrää (Taulukko 5). Vuoro- tai periodityöhön liittyi lisääntyneiden sairauspoissaolojen, työtapaturmien ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrä. Esimiesasemalla sen sijaan ei näyttänyt olevan merkitystä. Työn tavoitteiden selkeyden vaikutus ei tullut johdonmukaisesti esiin, mikä saattaa selittyä sillä, että osallistujat kokivat pääsääntöisesti olevan hyvin selvillä työnsä tavoitteista eikä vertailuun tarvittavia ääripäitä ollut. Työn hallinnan tunne näytti selvästi suojaavan työkyvyttömyyseläkkeiltä mutta muihin lopputulemiin ei sillä ollut selkeää yhteyttä. Henkisen kasvun

18 Työhyvinvointipyramidi ja valtio 17 mahdollisuus työssä näytti suojaavan sairauspoissaoloilta mutta samanlaista yhteyttä muihin lopputulemiin ei ollut. Työn vaatimusten ja hallinnan tasapainoa kuvaavista tekijöistä ylityöt näyttivät suojaavan sairauspoissaoloilta ja työkyvyttömyyseläkkeiltä, mikä selittynee sillä, että paljon ylitöitä tekevät lähinnä terveet ja hyvässä työkunnossa olevat (Taulukko 5). Ylitöihin kylläkin liittyi lisääntyneiden työtapaturmien määrä. Kiireisyys puolestaan näytti lisäävän sekä sairauspoissaoloja, työtapaturmia että työkyvyttömyyseläkkeitä. Työssä koettujen vaikeuksien suhde lopputulemiin ei ollut johdonmukainen mutta ne näyttivät lisäävän vähäisesti työkyvyttömyyseläkkeitä ja odotusten vastaisesti suojaavan työtapaturmilta. Sosiaalista työympäristöä heijastavana tekijänä myönteinen ilmapiiri ja hyvä vuorovaikutus selvästi suojasivat sairauspoissaoloilta, työtapaturmilta sekä työkyvyttömyyseläkkeiltä (Taulukko 6). Samoin hyvä työn arvostus vähensi sairauspoissaolojen, kuntoutuksen ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrää mutta näytti lisäävän työtapaturmia. Hyväksi koettuun tasa-arvoon liittyi vähentyneiden työtapaturmien määrä mutta odotusten vastaisesti lisääntyneiden kuntoutusten ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrä. Kiusaamisen ja syrjinnän puuttuminen näytti vähäisesti suojaavan työkyvyttömyyseläkkeeltä. Fyysisen työympäristön tekijänä asiakkaan väkivaltaisuus lisäsi sairauspoissaoloja, työtapaturmia, kuntoutusta ja työkyvyttömyyseläkkeitä (Taulukko 6). Samoin haittaavuuteen asti yksipuoliset liikkeet näyttivät lisäävän sairauspoissaolojen, kuntoutuksen ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrää. Ahdas työympäristö näytti lisäävän jokin verran sairauspoissaoloja mutta yhteys muihin lopputulemiin ei ollut yhdenmukainen. Työvälineistön puutteet lisäsivät työtapaturmien määrää mutta ristiriitaisesti näyttivät suojaavan kuntoutukselta ja työkyvyttömyyseläkkeeltä. Vetoisuus, kylmyys, huono ilman laatu ja huono valaistus näyttivät vähäisesti lisäävän sairauspoissaoloja, työtapaturmia sekä työkyvyttömyyseläkkeitä.

19 Työhyvinvointipyramidi ja valtio 18 Taulukko 4. Työpaikkatekijöiden ja johtamisen suhde sairauspoissaoloihin, työtapaturmiin, kuntoutukseen ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Työkyvyttömyyseläke Sairauspoissaolo Työtapaturma Kuntoutus Tekijä N a RR (95% CI) a RR (95% CI) a RR (95% CI) a RR (95% CI) Organisaatio Hallinnonala OM, OPM, STM , , ,00 9 1,00 Presidentin kanslia, eduskunta, Pääministerin ,05 (0,78-1,42) 32 1,13 (0,68-1,90) 20 0,79 (0,45-1,39 ) 9 2,16 (0,81-5,78 ) kanslia, PM, UM SM, VM ,13 (0,87-1,47) 34 0,89 (0,55-1,43) 34 0,90 (0,56-1,44 ) 12 1,79 (0,70-4,56 ) KTM, LM, MMM, TM, YM, Y ,90 (0,69-1,18) 26 0,81 (0,49-1,34) 45 1,40 (0,91-2,15 ) 12 1,91 (0,78-4,68 ) Viran laatu Määräaikainen , , ,00 2 1,00 Vakinainen ,13 (0,77-1,64) 124 0,77 (0,41-1,44) 136 1,54 (0,75-3,17 ) 41 1,25 (0,27-5,67 ) Työpaikan varmuus Epävarma tai ei osaa sanoa , , ,00 9 1,00 Melko tai täysin varma ,90 (0,71-1,15) 104 0,96 (0,61-1,50) 109 1,01 (0,66-1,53 ) 35 1,55 (0,66-3,62 ) Työpaikan koko Alle , , , , ,02 (0,83-1,26) 52 1,43 (0,99-2,08) 45 1,04 (0,71-1,52 ) 13 0,88 (0,45-1,73 ) Yli ,71 (0,50-1,02) 14 1,22 (0,67-2,19) 18 1,45 (0,85-2,47 ) 2 0,47 (0,11-2,03 ) Johtaminen Esimiehen antama tuki Ei juuri koskaan tai hyvin harvoin , , , ,00 Silloin tällöin ,05 (0,80-1,37) 52 1,42 (0,89-2,28) 37 1,00 (0,61-1,63 ) 18 0,99 (0,47-2,11 ) Melko tai hyvin usein ,14 (0,86-1,51) 56 1,09 (0,65-1,82) 74 1,15 (0,71-1,88 ) 10 0,39 (0,15-1,02 ) Esimiehen antama palaute Ei juuri koskaan tai hyvin harvoin , , , ,00 Silloin tällöin ,82 (0,65-1,04) 51 0,88 (0,59-1,33) 49 1,06 (0,70-1,61 ) 13 0,87 (0,40-1,89 ) Melko tai hyvin usein ,81 (0,60-1,09) 21 0,76 (0,43-1,33) 35 1,50 (0,91-2,48 ) 6 1,28 (0,44-3,73 ) N = Osallistuneiden määrä, a = tapausten määrä, RR = riskisuhde, CI = luottamusväli. KTM = Kauppa- ja teollisuusministeriö, LM = Liikenneministeriö, MMM = Maa- ja metsätalousministeriö, OM = Oikeusministeriö, OPM = Opetusministeriö, PM = Puolustusministeriö, SM = Sisäministeriö, STM = Sosiaali- ja terveysministeriö, TM = Työministeriö, UM = Ulkoministeriö, VM = Valtiovarainministeriö, Y = yritykset, YM = Ympäristöministeriö. Riskisuhde on vakioitu sukupuolen, iän, koulutuksen, edellisen vuoden aikaisen hyvinvoinnin muutoksen ja sairauspoissaolojen, terveydenedistämistoimintaan osallistumisen sekä kuntoutukseen osallistumisen suhteen.

20 Työhyvinvointipyramidi ja valtio 19 Taulukko 5. Työn sisällön ja tasapainon suhde sairauspoissaoloihin, työtapaturmiin, kuntoutukseen ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Sairauspoissaolo Työtapaturma Kuntoutus Työkyvyttömyys-eläke Tekijä N a RR (95% CI) a RR (95% CI) a RR (95% CI) a RR (95% CI) Työn sisältö Työn laatu Henkistä , , , ,00 Molempia ,87 (0,67-1,13) 49 1,46 (0,96-2,21) 30 0,90 (0,57-1,43 ) 13 1,57 (0,72-3,42 ) Ruumiillista ,91 (0,58-1,42) 10 1,23 (0,56-2,69) 6 0,62 (0,26-1,50 ) 4 1,91 (0,58-6,28 ) Työaikamuoto Säännöllinen päivätyö , , , ,00 Vuoro- tai periodityö ,59 (1,21-2,11) 35 1,37 (0,87-2,14) 17 0,83 (0,47-1,45 ) 16 3,64 (1,66-7,99 ) Osa-aikatyö ,07 (0,59-1,96) 4 2,85 (0,99-8,20) 5 1,56 (0,60-4,05 ) 2 2,29 (0,48-10,95 ) Esimiesasema Ei , , , ,00 On ,05 (0,81-1,37) 30 0,92 (0,58-1,47) 29 0,90 (0,57-1,42 ) 10 1,11 (0,48-2,55 ) Työn tavoitteet selvillä Huonosti tai hyvän ja huonon väliltä (2-6) ,00 9 1, ,00 6 1,00 Melko hyvin (7-8) ,98 (0,67-1,45) 62 0,97 (0,46-2,03) 71 0,87 (0,46-1,62 ) 16 0,71 (0,25-2,02 ) Erittäin hyvin (9-10) ,02 (0,69-1,51) 70 1,32 (0,63-2,76) 61 0,68 (0,36-1,28 ) 21 1,02 (0,37-2,82 ) Työn hallinta Vähäinen (4-9) , , , ,00 Jonkin verran (10-13) ,90 (0,72-1,14) 61 1,15 (0,75-1,77) 64 1,24 (0,82-1,87 ) 15 0,68 (0,32-1,45 ) Hyvä (14-20) ,87 (0,64-1,19) 32 1,08 (0,62-1,87) 31 1,04 (0,61-1,79 ) 4 0,25 (0,07-0,87 ) Henkisen kasvun mahdollisuus Melko tai erittäin vähän , , , ,00 Jonkin verran ,69 (0,53-0,88) 41 0,88 (0,56-1,39) 44 0,76 (0,49-1,18 ) 13 0,89 (0,41-1,93 ) Melko tai erittäin paljon ,69 (0,52-0,91) 53 1,02 (0,62-1,68) 56 0,97 (0,60-1,58 ) 11 1,07 (0,43-2,68 ) Työn tasapaino Ylityöt kuukaudessa (tuntia) , , , , ,13 (0,90-1,41) 57 1,38 (0,93-2,04) 50 1,00 (0,67-1,48 ) 14 0,94 (0,45-1,97 ) ,78 (0,57-1,06) 25 1,37 (0,81-2,30) 23 0,95 (0,56-1,58 ) 5 0,59 (0,21-1,70 ) Kiireisyys Harvoin tai silloin tällöin (2-6) , , , ,00 Melko usein (7-8) ,00 (0,79-1,26) 46 1,11 (0,73-1,68) 56 1,11 (0,75-1,65 ) 18 1,43 (0,66-3,10 ) Hyvin usein (9-10) ,25 (0,94-1,67) 33 1,63 (1,00-2,68) 31 1,03 (0,63-1,69 ) 10 1,51 (0,59-3,89 ) Vaikeudet työssä Erittäin vähän , , ,00 8 1,00 Melko vähän ,82 (0,63-1,06) 58 0,78 (0,51-1,20) 59 1,21 (0,76-1,93 ) 12 0,89 (0,35-2,24 ) Jonkin verran tai paljon ,87 (0,67-1,13) 46 0,61 (0,38-0,98) 61 1,06 (0,66-1,71 ) 24 1,30 (0,55-3,11 ) N = Osallistuneiden määrä, a = tapausten määrä, RR = riskisuhde, CI = luottamusväli. Riskisuhde on vakioitu sukupuolen, iän, koulutuksen, edellisen vuoden aikaisen hyvinvoinnin muutoksen ja sairauspoissaolojen, terveydenedistämistoimintaan osallistumisen sekä kuntoutukseen osallistumisen suhteen.

21 Työhyvinvointipyramidi ja valtio 20 Taulukko 6. Sosiaalisen ja fyysisen työympäristön suhde sairauspoissaoloihin, työtapaturmiin, kuntoutukseen ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Työkyvyttömyyseläke Sairauspoissaolo Työtapaturma Kuntoutus Tekijä N a RR (95% CI) a RR (95% CI) a RR (95% CI) a RR (95% CI) Sosiaalinen ympäristö Ilmapiiri Kielteinen (5-12) , , , ,00 Neutraali (13-17) ,80 (0,63-1,03) 47 0,75 (0,48-1,16) 46 0,87 (0,55-1,37 ) 14 0,57 (0,28-1,18 ) Myönteinen (18-25) ,75 (0,59-0,97) 53 0,73 (0,47-1,13) 66 1,07 (0,69-1,66 ) 12 0,41 (0,19-0,88 ) Vuorovaikutus Huono (5-12) , , , ,00 Ei hyvä eikä huono (13-17) ,76 (0,56-1,03) 62 0,72 (0,43-1,23) 52 0,98 (0,55-1,77 ) 15 0,47 (0,20-1,08 ) Hyvä (18-25) ,85 (0,61-1,18) 49 0,48 (0,26-0,89) 64 1,12 (0,60-2,11 ) 14 0,69 (0,26-1,88 ) Työn arvostus Vähän (1-2) , , , ,00 Jonkin verran (3) ,76 (0,57-1,02) 45 1,13 (0,62-2,05) 44 0,67 (0,39-1,18 ) 14 0,50 (0,21-1,17 ) Paljon (4-5) ,70 (0,51-0,96) 74 1,76 (0,95-3,28) 75 0,75 (0,42-1,33 ) 15 0,40 (0,15-1,07 ) Tasa-arvo Huono (2-4) , , ,00 6 1,00 Ei hyvä eikä huono (5-6) ,13 (0,78-1,63) 42 0,64 (0,34-1,22) 42 1,68 (0,76-3,68 ) 15 1,74 (0,57-5,30 ) Hyvä (7-10) ,02 (0,70-1,49) 79 0,60 (0,31-1,15) 90 1,87 (0,85-4,11 ) 23 1,45 (0,44-4,79 ) Kiusaaminen ja syrjintä Silloin tällöin tai usein (2-4) , , , ,00 Melko harvoin (5-7) ,02 (0,73-1,44) 58 1,07 (0,57-2,02) 56 0,93 (0,50-1,72 ) 19 1,00 (0,37-2,71 ) Ei koskaan (8) ,84 (0,58-1,20) 64 1,08 (0,55-2,12) 68 0,99 (0,52-1,89 ) 14 0,79 (0,26-2,42 ) Fyysinen ympäristö Asiakkaan väkivaltaisuus Ei koskaan (5) , , , ,00 Melko harvoin (4) ,13 (0,88-1,44) 19 0,73 (0,44-1,21) 36 1,52 (1,02-2,26 ) 12 2,35 (1,12-4,93 ) Silloin tällöin tai usein (1-3) ,24 (0,93-1,65) 34 1,65 (1,07-2,53) 18 1,31 (0,76-2,26 ) 10 2,38 (1,01-5,60 ) Yksipuoliset liikkeet Ei esiinny tai ei haittaa , , , ,00 Haittaa jonkin verran ,24 (1,01-1,54) 49 0,74 (0,50-1,09) 65 1,28 (0,88-1,86 ) 17 1,31 (0,62-2,77 ) Haittaa paljon ,36 (0,98-1,90) 20 1,05 (0,60-1,84) 20 1,64 (0,94-2,85 ) 10 2,61 (0,99-6,90 ) Työympäristön ahtaus Ei esiinny tai ei haittaa , , , ,00 Haittaa jonkin verran ,02 (0,81-1,28) 46 0,81 (0,54-1,21) 52 1,08 (0,73-1,58 ) 18 1,43 (0,68-3,01 ) Haittaa paljon ,39 (1,00-1,93) 21 0,84 (0,48-1,47) 15 0,98 (0,53-1,82 ) 7 1,13 (0,37-3,40 ) Työvälineistön puutteet Ei esiinny tai ei haittaa , , , ,00 Haittaa jonkin verran ,04 (0,83-1,31) 52 1,35 (0,92-1,98) 34 0,72 (0,47-1,09 ) 12 0,67 (0,32-1,43 ) Haittaa paljon ,97 (0,66-1,42) 15 1,53 (0,82-2,83) 8 0,66 (0,31-1,43 ) 4 0,69 (0,22-2,17 ) Vetoisuus, kylmyys ym Ei esiinny tai ei haittaa , , , ,00 Haittaa jonkin verran ,93 (0,73-1,19) 58 1,03 (0,66-1,62) 63 0,92 (0,61-1,39 ) 19 1,27 (0,54-2,96 ) Haittaa paljon ,29 (0,96-1,73) 48 1,52 (0,90-2,57) 39 1,06 (0,64-1,77 ) 15 1,47 (0,53-4,06 ) N = Osallistuneiden määrä, a = tapausten määrä, RR = riskisuhde, CI = luottamusväli. Riskisuhde on vakioitu sukupuolen, iän, koulutuksen, edellisen vuoden aikaisen hyvinvoinnin muutoksen ja sairauspoissaolojen, terveydenedistämistoimintaan osallistumisen sekä kuntoutukseen osallistumisen suhteen.

22 Työhyvinvointipyramidi ja valtio Työhyvinvoinnin, terveyden ja työkyvyn vaikutus Työhyvinvoinnin, terveyden ja työkyvyn suhdetta sairauspoissaoloihin, työtapaturmiin, kuntoutukseen ja työkyvyttömyyseläkkeisiin kuvaavat tulokset on esitetty taulukossa 7. Työhyvinvointia kuvaavat tekijät työtyytyväisyys ja työn ilo suojasivat sairauspoissaoloilta, kuntoutuksen tarpeelta ja työkyvyttömyyseläkkeiltä. Työtyytyväisyys näytti myös vähentävän työtapaturmien määrää. Hyvä terveys vähensi kaikkia lopputulemia. Henkinen hyvinvointi vähensi sairauspoissaoloja, kuntoutuksen tarvetta ja työkyvyttömyyseläkkeitä, mikä suhde näkyi myös GHQ-12:n suhteen. Vahva koherenssi suojasi sairauspoissaoloilta, työtapaturmilta ja työkyvyttömyyseläkkeiltä. Hyvä fyysinen kunto näytti vähentävän sairauspoissaolojen ja kuntoutusten määrää mutta epäjohdonmukaisesti näytti lisäävän työkyvyttömyyseläkkeiden määrää. Tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin liittyvät oireet lisäsivät kaikkien lopputulemien määrää. Hyvä työkyky selkeästi suojasi sairauspoissaoloilta, kuntoutustarpeelta ja työkyvyttömyyseläkkeeltä mutta työtapaturmiin sillä ei näyttänyt olevan yhteyttä Työhyvinvointitoiminnan vaikutus Työhyvinvointitoiminnan vaikutusta sairauspoissaoloihin, työtapaturmiin, kuntoutukseen ja työkyvyttömyyseläkkeisiin koskevat tulokset on esitetty taulukoissa 8-9. Työpaikan kehitystoimintaan kuuluvat esimies-alaiskeskustelut, toiminnan parannukset sekä asiakaspalautteen hankinta (Taulukko 8). Esimies-alaiskeskustelut vähensivät sairauspoissaolojen, työtapaturmien ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrää. Toiminnan parannukset näyttivät suojaavan työkyvyttömyyseläkkeiltä mutta muihin lopputulemiin ei ollut selkeää yhteyttä. Asiakaspalautteen hankinnalla ei ollut vaikutusta sairauspoissaoloihin eikä työkyvyttömyyseläkkeisiin mutta se oli vähäisesti yhteydessä työtapaturmiin ja kuntoutukseen. Mahdollisuus työkiertoon näytti suojaavan sairauspoissaoloilta ja työkyvyttömyyseläkkeeltä (Taulukko 8). Henkilöstökoulutus näytti jonkin verran vähentävän työkyvyttömyyseläkkeitä mutta muihin lopputulemiin sillä ei ollut selkää yhteyttä. Omaehtoisen opiskelun tukeminen näytti vähentävän sairauspoissaoloja ja työtapaturmia mutta suhde kuntoutukseen ja työkyvyttömyyseläkkeisiin jäi epäselväksi. Terveyden edistämisen vaikutus oli epätasainen (Taulukko 9). Virkistykseen ja liikuntaa kohdistuva toiminta näytti vähentävän työtapaturmia ja työkyvyttömyyseläkkeitä ja henkisen jaksamisen edistäminen suojasi sairauspoissaoloilta. Muutoin vaikutusta ei ollut tai se jäi epäselväksi. Työterveydenhuollon toiminnasta vain kuntoutuksella oli yhdenmukainen ja suojaava vaikutus kaikkiin lopputulemiin (Taulukko 9).

23 Työhyvinvointipyramidi ja valtio 22 Taulukko 7. Työhyvinvoinnin, terveyden ja työkyvyn suhde sairauspoissaoloihin, työtapaturmiin, kuntoutukseen ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Työkyvyttömyyseläke Sairauspoissaolo Työtapaturma Kuntoutus Tekijä N a RR (95% CI) a RR (95% CI) a RR (95% CI) a RR (95% CI) Työtyytyväisyys Melko tai hyvin tyytymätön , , ,00 8 1,00 Ei tyytyväinen eikä tyytymätön ,82 (0,58-1,15) 31 0,73 (0,39-1,36) 28 0,57 (0,31-1,05) 11 0,59 (0,23-1,48) Melko tai hyvin tyytyväinen ,78 (0,58-1,05) 96 0,82 (0,47-1,42) 101 0,69 (0,42-1,15) 25 0,47 (0,20-1,06) Työn ilo Ei koskaan tai melko harvoin , , , ,00 Toisinaan ,71 (0,54-0,93) 53 0,75 (0,46-1,25) 58 0,71 (0,44-1,14) 17 0,68 (0,31-1,52) Melko tai hyvin usein ,74 (0,56-0,98) 67 1,01 (0,61-1,67) 64 0,77 (0,48-1,25) 16 0,70 (0,31-1,60) Terveys Melko tai hyvin huono ,00 9 1, ,00 9 1,00 Kohtalainen ,61 (0,41-0,92) 27 0,60 (0,25-1,43) 38 0,52 (0,27-1,01) 16 0,54 (0,20-1,44) Melko hyvä tai erinomainen ,42 (0,27-0,64) 106 0,75 (0,31-1,82) 93 0,52 (0,26-1,04) 19 0,32 (0,11-0,98) Henkinen hyvinvointi Melko tai hyvin huono , , , ,00 Kohtalainen ,68 (0,49-0,93) 39 1,03 (0,53-2,01) 53 0,94 (0,55-1,59) 21 0,91 (0,40-2,09) Melko hyvä tai erinomainen ,68 (0,49-0,93) 89 1,24 (0,64-2,43) 73 0,78 (0,45-1,34) 13 0,36 (0,13-0,96) GHQ Oireileva (4-12) , , , ,00 Terve (0-3) ,78 (0,62-1,00) 111 1,00 (0,63-1,60) 103 0,73 (0,50-1,08) 27 0,67 (0,32-1,41) Koherenssi Heikko (13-45) ,00 8 1,00 9 1, ,00 Kohtalainen (46-71) ,70 (0,46-1,06) 30 0,81 (0,36-1,81) 31 0,94 (0,44-2,01) 12 0,31 (0,13-0,73) Vahva (72-91) ,53 (0,36-0,79) 101 0,72 (0,34-1,52) 105 0,87 (0,43-1,75) 22 0,17 (0,07-0,37) Fyysinen kunto Melko tai hyvin huono , , ,00 4 1,00 Kohtalainen ,06 (0,74-1,52) 43 0,92 (0,46-1,85) 56 0,72 (0,41-1,27) 22 3,01 (0,87-10,40) Melko hyvä tai ,82 (0,56-1,20) 87 0,99 (0,49-2,00) 72 0,52 (0,29-0,94) 18 1,70 (0,43-6,68) erinomainen TULES-oireet Ei , , ,00 4 1,00 Toisinaan ,20 (0,92-1,56) 69 1,11 (0,71-1,73) 69 1,59 (0,93-2,73) 22 2,17 (0,73-6,41) Jatkuvasti ,62 (1,21-2,16) 44 1,52 (0,92-2,54) 61 2,72 (1,55-4,77) 18 2,85 (0,90-9,03) Työkyky Huono (7-27) ,00 5 1, , ,00 Kohtalainen (28-36) ,70 (0,44-1,10) 25 1,25 (0,45-3,53) 29 0,42 (0,21-0,84) 16 0,47 (0,18-1,21) Hyvä (37-43) ,35 (0,22-0,56) 66 0,90 (0,31-2,64) 69 0,30 (0,15-0,62) 12 0,11 (0,04-0,33) Erinomainen (44-49) ,24 (0,15-0,41) 42 0,84 (0,27-2,59) 29 0,22 (0,10-0,49) 4 0,05 (0,01-0,23) N = Osallistuneiden määrä, a = tapausten määrä, RR = riskisuhde, CI = luottamusväli, TULES = tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Riskisuhde on vakioitu sukupuolen, iän, koulutuksen, edellisen vuoden aikaisen hyvinvoinnin muutoksen ja sairauspoissaolojen, terveydenedistämistoimintaan osallistumisen sekä kuntoutukseen osallistumisen suhteen.

24 Työhyvinvointipyramidi ja valtio 23 Taulukko 8. Työpaikan kehitystoiminnan ja koulutuksen suhde sairauspoissaoloihin, työtapaturmiin, kuntoutukseen ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Työkyvyttömyyseläke Sairauspoissaolo Työtapaturma Kuntoutus Tekijä N a RR (95% CI) a RR (95% CI) a RR (95% CI) a RR (95% CI) Kehitystoiminta Esimies-alaiskeskustelu Melko tai täysin riittämättömästi , , , ,00 Siltä väliltä ,80 (0,60-1,06) 23 0,74 (0,45-1,22) 21 0,81 (0,47-1,40) 5 0,40 (0,15-1,11) Melko tai täysin riittävästi ,73 (0,58-0,92) 60 0,67 (0,45-0,99) 78 1,13 (0,75-1,70) 15 0,51 (0,25-1,05) Toiminnan parannukset Ei juuri koskaan tai melko harvoin , , , ,00 Silloin tällöin ,91 (0,72-1,15) 57 1,09 (0,73-1,62) 67 1,29 (0,87-1,94) 15 0,78 (0,39-1,58) Melko tai hyvin usein ,93 (0,69-1,26) 26 1,14 (0,66-1,97) 28 1,02 (0,59-1,75) 7 0,75 (0,26-2,15) Asiakaspalautteen hankinta Ei juuri koskaan tai melko harvoin , , , ,00 Silloin tällöin ,00 (0,79-1,27) 42 0,91 (0,60-1,39) 52 1,00 (0,67-1,49) 11 0,92 (0,43-2,00) Melko tai hyvin usein ,92 (0,67-1,27) 19 0,79 (0,44-1,42) 20 0,70 (0,39-1,25) 6 0,88 (0,30-2,64) Koulutus Mahdollisuus työkiertoon Hieman tai aivan liian vähän , , , ,00 Jonkin verran ,89 (0,72-1,11) 43 0,81 (0,54-1,23) 52 0,92 (0,62-1,37) 14 0,77 (0,38-1,57) Melko tai täysin riittävästi ,79 (0,61-1,03) 42 1,26 (0,82-1,93) 39 1,14 (0,73-1,77) 10 0,76 (0,33-1,75) Henkilöstökoulutus Melko tai erittäin huonosti , , , ,00 Ei hyvin eikä huonosti ,90 (0,70-1,15) 47 0,68 (0,44-1,05) 54 0,84 (0,54-1,30) 19 1,16 (0,54-2,49) Melko tai erittäin hyvin ,03 (0,78-1,36) 49 0,91 (0,56-1,49) 55 0,89 (0,55-1,45) 13 0,77 (0,29-2,02) Omaehtoisen opiskelun tuki Melko tai erittäin vähän , , , ,00 Jonkin verran ,73 (0,57-0,92) 44 0,94 (0,61-1,44) 50 1,27 (0,82-1,96) 6 0,30 (0,12-0,78) Melko tai erittäin paljon ,62 (0,47-0,81) 40 0,73 (0,45-1,20) 53 1,04 (0,65-1,67) 16 1,22 (0,54-2,79) N = Osallistuneiden määrä, a = tapausten määrä, RR = riskisuhde, CI = luottamusväli. Riskisuhde on vakioitu sukupuolen, iän, koulutuksen, edellisen vuoden aikaisen hyvinvoinnin muutoksen ja sairauspoissaolojen, terveydenedistämistoimintaan osallistumisen sekä kuntoutukseen osallistumisen suhteen.

25 Työhyvinvointipyramidi ja valtio 24 Taulukko 9. Terveyden edistämisen ja työterveyshuollon suhde sairauspoissaoloihin, työtapaturmiin, kuntoutukseen ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Työkyvyttömyyseläke Sairauspoissaolo Työtapaturma Kuntoutus Tekijä N a RR (95% CI) a RR (95% CI) a RR (95% CI) a RR (95% CI) Terveyden edistäminen Virkistys ja liikunta Melko tai erittäin vähän , , , ,00 Jonkin verran ,11 (0,87-1,43) 36 0,63 (0,40-0,99) 47 1,18 (0,74-1,88) 16 1,18 (0,56-2,47) Melko tai erittäin paljon ,99 (0,76-1,30) 57 0,82 (0,52-1,29) 66 1,18 (0,73-1,93) 12 0,64 (0,27-1,54) Henkisen jaksamisen edistäminen Melko tai erittäin vähän , , , ,00 Jonkin verran ,71 (0,56-0,91) 26 0,63 (0,39-1,02) 37 0,84 (0,55-1,28) 4 0,29 (0,10-0,87) Melko tai erittäin paljon ,73 (0,52-1,02) 21 1,22 (0,70-2,11) 22 1,11 (0,65-1,89) 5 1,01 (0,34-2,98) Työterveyshuolto Ennaltaehkäisy Melko tai erittäin huonosti , , , ,00 Ei hyvin eikä huonosti ,97 (0,73-1,29) 49 1,15 (0,69-1,91) 42 1,00 (0,61-1,66) 12 0,76 (0,31-1,89) Melko tai erittäin hyvin ,93 (0,65-1,34) 46 1,27 (0,67-2,41) 43 1,06 (0,56-2,03) 11 1,05 (0,35-3,17) Sairaudenhoito Melko tai erittäin huonosti , , ,00 6 1,00 Ei hyvin eikä huonosti ,01 (0,71-1,43) 41 1,08 (0,59-1,99) 33 0,69 (0,39-1,22) 14 1,10 (0,37-3,22) Melko tai erittäin hyvin ,11 (0,79-1,58) 82 0,92 (0,50-1,68) 90 1,07 (0,61-1,86) 24 0,97 (0,32-2,92) Kuntoutus Melko tai erittäin huonosti , , , ,00 Ei hyvin eikä huonosti ,84 (0,62-1,13) 51 0,85 (0,51-1,43) 43 0,57 (0,34-0,96) 15 1,02 (0,39-2,65) Melko tai erittäin hyvin ,71 (0,48-1,05) 48 0,72 (0,37-1,40) 48 0,49 (0,26-0,94) 12 0,60 (0,17-2,05) N = Osallistuneiden määrä, a = tapausten määrä, RR = riskisuhde, CI = luottamusväli. Riskisuhde on vakioitu sukupuolen, iän, koulutuksen, edellisen vuoden aikaisen hyvinvoinnin muutoksen ja sairauspoissaolojen, terveydenedistämistoimintaan osallistumisen sekä kuntoutukseen osallistumisen suhteen.