Aalto-yliopiston Kemian tekniikan korkeakoulu TYÖTURVALLISUUS OPPILAITOKSESSA

Transkriptio

1 Aalto-yliopiston Kemian tekniikan korkeakoulu TYÖTURVALLISUUS OPPILAITOKSESSA Versio

2 Aalto-yliopiston Kemian tekniikan korkeakoulu TYÖTURVALLISUUS OPPILAITOKSESSA Toimittanut: Kimmo Karinen Espoo, 2015

3 ESIPUHE Kemian tekniikan korkeakoulussa tehdään tutkimusta ja annetaan opetusta päivittäin monissa eri laboratorioissa ja koehalleissa. Työturvallisuus on merkittävä tekijä työn ja työssä viihtymisen kannalta. Tällöin ei kyse ole ainoastaan tekijän omasta turvallisuudesta, vaan myös muiden samassa tilassa, rakennuksessa ja jopa koko Otaniemen alueella työskentelevien turvallisuudesta. Koulumme ehdoton vaatimus onkin, että kaikki tiloissamme työskentelevät ja myös niissä vierailevat henkilöt ottavat työturvallisuuteen liittyvät seikat huomioon. Tämä opas yhtenäistää työturvallisuuteen liittyviä käytäntöjä Kemian tekniikan korkeakoulussa. Pohjamateriaaliksi on kerätty koulun eri tiloissa ja rakennuksissa käytössä olleet työturvallisuusohjeet. Oppaassa on pyritty esittämään kattavasti laboratorio- ja yleensäkin työturvallisuuteen liittyvät seikat, joten sitä käytetään myös oppimateriaalina koulumme oppilaslaboratorioissa. Oppaan lisäksi eri työpisteisiin on laadittu omia, tarkentavia ohjeita kutakin työtä koskevista erityismääräyksistä. Työturvallisuuteen on koulussamme kiinnitetty huomiota jo pitkään, ja ensimmäiset kirjalliset turvallisuusohjeet ovat peräisin 1970-luvulta. Tämä opas onkin muokkautunut vuosien ja vuosikymmenien varrella, ja useat eri henkilöt ovat myötävaikuttaneet sen sisältöön. Heille kaikille parhaimmat kiitokset työturvallisuuden edistämisestä! Janne Laine Professori Kemian tekniikan korkeakoulun dekaani TOIMITTAJALTA Työturvallisuuden opetus ja siihen liittyvä kulttuuri sekä ajattelumaailma auttavat työntekijöitä selviytymään ja tulemaan toimeen mm. vaarallisten kemikaalien kanssa. Kemikaalit ovat kuitenkin yksi osa elämäämme ja niiden kanssa on tultava toimeen. Opas ei ole kaiken kattava ja sitä päivitetään jatkuvasti. Oppaasta puuttuvat lähes kokonaan mm. mikrobiologian ja biokemian osa-alueet, jotka muodostavat oman kokonaisuutensa. Kaikki kehitysideat ja korjaukset otetaan tarvittaessa huomioon. Oppaan pohjana on käytetty Teknillisen korkeakoulun Epäorgaanisen ja analyyttisen kemian laboratoriossa vuodesta 1973 pidetyn turvakurssin monistetta. Sitä on muokattu ja täydennetty vuosien varrella. Vuonna 2000 opas laajennettiin koskemaan silloista Kemian tekniikan osastoa. Nyt käsissäsi on versio, joka on Aalto-yliopiston Kemian tekniikan korkeakoulun yhteinen. Kiitoksia kaikille jotka ovat edesauttaneet oppaan synnyssä. Kimmo Karinen DI, Tutkimusinsinööri Kemian tekniikan korkeakoulu

4 SISÄLLYSLUETTELO 1 TYÖTURVALLISUUS Työturvallisuustoiminnan tarkoitus Työturvallisuuslainsäädäntö Velvoitteet Lain valvonta Työturvallisuuteen liittyvä vastuuketju Johto Esimiehet Tekninen, laboratorio- tai vastaava henkilöstö Henkilöstö Työsuojelupäällikkö Työsuojeluvaltuutetut Työsuojeluun liittyvä yhteistyö Koulutus Työterveyshuolto Korvaukset työtapaturmista ja ammattitaudeista Opiskelijatapaturmat Stipendityöntekijä Työturvallisuuteen ja työsuojeluun liittyvä ohjeistus Pelastussuunnitelma Riskien arviointi Opiskelijoiden ja projektityöntekijöiden ohjaus Koulutukseen liittyvät opiskelijoiden henkilösuojaimet Opiskelijan ulkopuoliselle aiheuttama vahinko Raskaus LABORATORIOSSA JA TYÖPAIKALLA ESIINTYVIÄ VAAROJA Kemialliset vaaratekijät Fysikaaliset vaaratekijät Melu Tärinä Säteily Sähkö Ilmanvaihto Valaistus Biologiset vaaratekijät Kosteusvauriot Ruumiillinen kuormittaminen ja ergonomia Henkinen kuormittuminen KEMIKAALITURVALLISUUS Kemikaalilainsäädäntö REACH-asetus Kemikaalien yhdenmukaistettu luokitus- ja merkintäjärjestelmä (GHS) Vaarallisten kemikaalien ryhmittely (vanha lainsäädäntö) Terveydelle vaaralliset kemikaalit Palo- ja räjähdysvaaralliset kemikaalit Ympäristölle vaaralliset kemikaalit Vaarallisten kemikaalien luokittelu ja varoitusmerkinnät (vanha lainsäädäntö)... 19

5 3.5 Syöpää aiheuttavat, perimää vaurioittavat ja lisääntymiselle vaaralliset aineet Sikiön terveydelle ja raskaana olevalle vaaralliset aineet Kemikaalien kuljettaminen maantiellä Kemikaalien pakkaukset ja päällysmerkinnät Kemikaalien indeksinumerot CAS-numero YK/UN-numero EY-indeksinumero RTECS-numero ICSC-numero Käyttöturvallisuustiedotteet Altistumisen raja-arvot Työilman haitalliset epäpuhtaudet Muita altistus- ja pitoisuuskäsitteitä Räjähdyskelpoiset ilmaseokset Välittömät kemialliset vaaratekijät Aineen pääsy elimistöön Aineiden vaikutustavat elimistössä Akuutit vaikutukset Krooniset vaikutukset Aineen kulku, muuttuminen ja erittyminen elimistössä Nanopartikkelit Aineiden myrkyllisyyden vertailu Välilliset kemialliset vaaratekijät Palavat kaasut ja palavat nesteet Hapettavat aineet Räjähdysvaaralliset aineet Vaarojen välttäminen Yleisiä ohjeita laboratoriotyöskentelyssä Esimerkkejä turvallisesta laboratoriotyöskentelystä Lasin käsittely Pullot Bunsenpoltin Nesteiden kuumentaminen bunsenliekillä Kiinteiden aineiden kuumentaminen Sähkölaitteet Kaasupullot ja -linjasto Ali- ja ylipainetyöt Laiteohjeet Kemikaalien käsittely Nimilaput ja korkit Kemikaalien ottaminen varastopullosta Väkevät hapot ja emäkset Nesteytetyt ja kiinteytetyt kaasut Peroksidit Kemikaalien varastointi Kemikaaliluettelo Onnettomuuden vaaraa aiheuttavat aineet -turvallisuusohjeet (OVAohjeet)... 40

6 4 MUU TYÖTURVALLISUUS Työpajaturvallisuus Tulityöt Tilapäinen tulityöpaikka Säteilyturvallisuus Ionisoiva säteily Säteilyaltistuksen enimmäisarvot Ionisoimaton säteily Laserturvallisuus Ultraviolettisäteilyturvallisuus Sähköturvallisuus Kylmälaiteturvallisuus Kylmä- ja pakkashuoneturvallisuus Puhdastilaturvallisuus Vaatetus Hygienia Yleiset työohjeet SUOJAIMET Käsien suojaus Silmien ja kasvojen suojaus Hengityksen suojaus Kuulon suojaus Muun vartalon suojaus Kaasuvalvontajärjestelmä Vetokaappi ja kohdepoisto Kemikaaliturvakaapit Radioaktiivisten aineiden säteilysuojaus JÄTTEIDEN KÄSITTELY Jätelainsäädännön perusperiaatteita Viemäriin laskettavat jätteet Millaisia haittoja jätevedet voivat aiheuttaa viemärilaitokselle? Miten menetellä vahinkopäästöjen sattuessa? Vaaralliset jätteet Jätteiden lajittelu Kemikaalijätteet Lasijäte Sähkö- ja elektroniikkajäte (SER-jäte) Jätepaperi Keräyspahvi Energiajäte PVC-jäte Biojäte Metallijäte Paristot ja akut Tulostimien värikasetit Loisteputket ja energian säästölamput Erityis- ja riskijäte Muu jäte... 64

7 7 OHJEITA ONNETTOMUUDEN TAI TAPATURMAN VARALTA Haavat Silmävammat Syövyttävä aine iholla Myrkytykset Myrkky hengityselimistössä Syanidimyrkytys Myrkky ruoansulatuskanavassa Hapenpuute Sähkötapaturmat Tulipalo Tulipalon sammuttaminen Käsisammuttimet Pikapaloposti Sammutuspeite Hiekka Kaasusammutusjärjestelmä Tuli vaatteissa Tuli pöydällä tai astioissa Kaasupullot Palovammat Paleltumisvammat Hätäpoistumisohjeet Suojeluorganisaatio Kaasuvuoto: Automaattinen kaasunhaistelija Hätäensiapu Elvytys Käytännön toimet onnettomuuden jälkeen Suositukset työpaikan ensiapuvalmiudesta KIRJALLISUUTTA Internet-osoitteita Kuvalähdeluettelo LIITTEET 1. Esimerkki käyttöturvallisuustiedotteesta (KTT) 2. Työtapaturman raportointilomake

8 1 TYÖTURVALLISUUS 1.1 Työturvallisuustoiminnan tarkoitus Työturvallisuus ja työsuojelu sekä niiden kehittäminen pohjautuvat työpaikan strategisiin tavoitteisiin ja tämän vuoksi työsuojelu on kokonaisvaltaista kehittämistä, jossa kehittämisen kohteina ovat itse työ, fyysinen työympäristö, työpisteen lähiympäristöt ja henkilöstön työnhallinta. Työsuojelu- ja työturvallisuustoiminnan tavoitteena tulee olla henkiseltä ja ruumiilliselta kannalta turvallinen työskentely eri työpisteissä sekä työtapaturmien ja työstä johtuvien sairauksien ennaltaehkäisy. Näihin tavoitteisiin pääsemiseksi tulee oppilaitoksessa luoda edellytykset: häiriöttömälle työnteolle ja oppimiselle, toiminnassa koettujen ongelmien ratkaisumallien omaehtoiseen kehittämiseen, organisaation toimintamallien kehittämiseen, henkilöstön työnhallinnan kehittämiseen sekä työturvallisuuden ja -suojelun juurruttamiseen oppimistapahtuman kautta osaksi ammattitaitoa. 1.2 Työturvallisuuslainsäädäntö Työympäristön turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevat säännökset sisältyvät pääasiassa työturvallisuuslakiin (738/2002). Tämän lain nojalla on lisäksi annettu joukko muita määräyksiä. Työympäristön olosuhteiden valvontaorganisaatiota koskevat säädökset sisältyvät työsuojelun hallinnosta annettuun lakiin (574/1972). Valvontamenettelyä koskevat säädökset sisältyvät lakiin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (44/2006) sekä asetukseen työsuojelun valvonnasta (954/1973). Työturvallisuuslain (738/2002) tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennalta ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden haittoja. Lakia sovelletaan työsopimuksen perusteella tehtävää työhön sekä virkasuhteessa tai siihen verrattavassa palvelussuhteessa tehtävään työhön. Lisäksi lakia sovelletaan mm. oppilaan ja opiskelijan työhön koulutuksen yhteydessä. Oppilaitokset, joissa opiskelevan työhön sovelletaan työturvallisuuslakia, on lueteltu asetuksessa opiskelu tapaturman korvaamisesta (851/1948). Lisäksi opiskelijoihin sovelletaan lakia opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa olosuhteissa syntyneen vamman tai sairauden korvaamisesta (1318/2002). Sovellettaessa työturvallisuuslakia opiskelijan oppilaitoksessa tekemään työhön opiskelija on työntekijän asemassa. Opetushenkilökunta on tässä tapauksessa työnantajan edustajan asemassa. Työnantajaksi voidaan katsoa lähinnä oppilaitoksen hallintoelimet. 1

9 1.2.1 Velvoitteet Työturvallisuuslain (738/2002) perusteella: Työnantajan on mm. tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Tässä tarkoituksessa työnantajan on otettava huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön samoin kuin työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat. jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta. Työnantajan on myös tarkkailtava toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen. huolehdittava siitä, että turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevat toimenpiteet otetaan huomioon tarpeellisella tavalla työnantajan organisaation kaikkien osien toiminnassa. Työntekijän on mm. noudatettava työnantajan toimivaltansa mukaisesti antamia määräyksiä ja ohjeita. Työntekijän on muutoinkin noudatettava työnsä ja työolosuhteiden edellyttämää turvallisuuden ja terveellisyyden ylläpitämiseksi tarvittavaa järjestystä ja siisteyttä sekä huolellisuutta ja varovaisuutta. myös kokemuksensa, työnantajalta saamansa opetuksen ja ohjauksen sekä ammattitaitonsa mukaisesti työssään huolehdittava käytettävissään olevin keinoin niin omasta kuin muiden työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä. työpaikalla vältettävä sellaista muihin työntekijöihin kohdistuvaa häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua, joka aiheuttaa heidän turvallisuudelleen tai terveydelleen haittaa tai vaaraa. Työnantajan ja työntekijöiden on yhteistoiminnassa ylläpidettävä ja parannettava työturvallisuutta työpaikalla. Lisäksi määrätään, että työturvallisuuslaki ja siihen liittyvät määräykset on pidettävä työntekijän nähtävinä Lain valvonta Lakia työsuojelun valvonnasta (44/2006) sovelletaan työ- ja virkasopimussuhteessa tehtävään työhön. Muuhun työhön lain soveltamisesta määrätään erikseen asetuksella. Oheisessa kaaviossa (kaavio 1) on esitetty työsuojelun viranomaiskenttä. Kaavio 1. Työsuojelun viranomaiskenttä Sosiaali- ja terveysministeriö Työsuojeluosasto Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueet (5 kpl) Työsuojelutarkastajat (työsuojeluvastuualueilla) 2

10 Työsuojelutarkastajat suorittavat tarkastuksia työpaikoilla. Lain (44/2006) mukaan tarkastuksia on toimitettava niin usein ja tehokkaasti kuin valvonnan kannalta on tarpeellista. Työnantaja nimeää edustajakseen työsuojelupäällikön (luku 1.3.5), joka vastaa työpaikalla työnantajan ja työntekijöiden välisestä yhteistoiminnasta työsuojeluasioissa. Työntekijät valitsevat keskuudestaan työsuojeluvaltuutetun ja kaksi varavaltuutettua (luku 1.3.6), jos työpaikalla työskentelee säännöllisesti vähintään 10 henkilöä. Myös toimihenkilöillä on sama oikeus. Valtuutetut valitaan vaaleilla pääsääntöisesti kahdeksi kalenterivuodeksi kerrallaan. Jos työpaikalla työskentelee yli 20 henkilöä, on sinne perustettava työsuojelutoimikunta, jossa on työnantajan, työntekijöiden ja toimihenkilöiden edustajia. Työnantajan on pidettävä laki työsuojelun valvonnasta (44/2006) ja sen nojalla annetut säädökset sekä asianomaisen työsuojeluviranomaisen, työsuojelupäällikön ja työpaikan työsuojeluvaltuutetun nimi- ja yhteystiedot työpaikalla työntekijöiden nähtävinä. 1.3 Työturvallisuuteen liittyvä vastuuketju Oppilaitoksissa on yleensä ottaen ns. linjaorganisaatio, joten työsuojelu on työturvallisuuslain (738/2002) mukaisesti osa linjaorganisaation normaalia työtä. Työsuojelua johtaa linjajohto tehtäviensä ja toimintavaltuuksiensa mukaisesti ja sen vastuut määräytyvät työturvallisuuslain mukaisesti ja linjaorganisaation eri esimiehet, opettajat, projektijohtajat ja tiimien vetäjät ovat vastuussa työsuojelun, työhön perehdytyksen ja työnopastuksen toteuttamisesta omalla tehtävä alueellaan ja omalle henkilöstölleen. Työsuojelun ja työturvallisuuden tehtäväjako määräytyy linjaorganisaatiossa määriteltyjen tehtävien, esimies- ja alais-suhteiden sekä toimenkuvien mukaisesti. Jokainen tulosyksikön osa vastaa alueellaan työsuojelun ja työturvallisuuden toteutuksesta. Muut tulosyksikön osat otetaan huomioon työsuojelullisia ratkaisuja tehtäessä Johto Oppilaitoksen johdon pitää sitoutua myönteisellä asenteella työsuojelutoiminnan ja työympäristön kehittämiseen. Johto vastaa siitä, että käytettävissä on asianmukaiset työsuojeluohjeet, suunnitelmat turvallisten ja terveellisten työolosuhteiden luomiseksi. Johto vastaa myös siitä, että on olemassa taloudelliset edellytykset ja riittävät henkilöstö-, osaamis- ja aikaresurssit työn turvalliseen tekemiseen ja työympäristön kehittämiseen. Työturvallisuuslaki (738/2002) velvoittaa johtoa mm. seuraavasti: Työssä, jossa työntekijä työskentelee yksin ja johon siitä syystä liittyy ilmeinen haitta tai vaara hänen turvallisuudelleen tai terveydelleen, työnantajan on huolehdittava siitä, että haitta tai vaara yksin työskenneltäessä vältetään tai se on mahdollisimman vähäinen. Työnantajan on myös työn luonne huomioon ottaen järjestettävä mahdollisuus tarpeelliseen yhteydenpitoon työntekijän ja työnantajan, työnantajan osoittaman edustajan tai muiden työntekijöiden välillä. Työnantajan on myös varmistettava mahdollisuus avun hälyttämiseen. Työpaikalla on huolehdittava turvallisuuden ja terveellisyyden edellyttämästä järjestyksestä ja siisteydestä. 3

11 Työpaikan ja työskentelypaikkojen kulkuteiden, käytävien, uloskäytävien ja pelastusteiden, työskentelytasojen ja muiden alueiden, joissa työntekijät työnsä vuoksi liikkuvat, on oltava turvallisia ja ne on pidettävä turvallisessa kunnossa. Työpaikalla tulee olla riittävästi kelvollista hengitysilmaa. Työpaikan ilmanvaihdon tulee olla riittävän tehokas ja tarkoituksenmukainen. Työpaikalla, jossa esiintyy ilman epäpuhtauksia, kuten pölyä, savua, kaasua tai höyryä työntekijää vahingoittavassa tai häiritsevässä määrin, on niiden leviäminen mahdollisuuksien mukaan estettävä eristämällä epäpuhtauden lähde tai sijoittamalla se suljettuun tilaan tai laitteeseen. Ilman epäpuhtaudet on riittävässä määrin koottava ja poistettava tarkoituksenmukaisen ilmanvaihdon avulla. Työntekijän altistuminen turvallisuudelle tai terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttaville kemiallisille tekijöille on rajoitettava niin vähäiseksi, ettei näistä tekijöistä aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijän turvallisuudelle tai terveydelle taikka lisääntymisterveydelle. Käsiteltäessä, säilytettäessä tai siirrettäessä räjähtäviä, tulenarkoja, syövyttäviä tai muita vastaavaa vaaraa aiheuttavia aineita on noudatettava erityistä varovaisuutta. Työntekijöille on annettava vaarallisista aineista työnteon kannalta tarpeelliset tiedot. Työntekijöille on annettava tarpeelliset ohjeet hälytys- ja paloturvallisuuslaitteiden ja -välineiden käytöstä samoin kuin tulipalon tai muun vaaran varalta. Ohjeet on annettava myös toimenpiteistä, joihin tulipalon sattuessa on työpaikan olosuhteet huomioon ottaen ryhdyttävä. Tarvittaessa ohjeet on pidettävä työntekijöiden nähtävänä työpaikalla. Harjoituksia on järjestettävä tarvittaessa Esimiehet Esimiesasemassa olevan vastuu oppilaitoksen työsuojelun toteuttamisessa on suuri. Tämä tulee huomioida perehdytyksessä, työnopastuksessa ja ohjeissa, koulutuksessa sekä esim. tulityökorttien (vrt. luku 4.2) suorittamisessa. Esimiehet ilmoittavat viipymättä vaaratekijästä asianosaisille ja ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin. Tiedonvälitys korostuu niissä tilanteissa, joissa vaara havaitaan tai vaaran uhka on olemassa. Esimiesten tehtävänä on myös raportoida kirjallisesti kaikki läheltä piti -tapaukset oppilaitoksen työsuojeluorganisaatiolle. Esimerkki raportointilomakkeesta löytyy liitteestä Tekninen, laboratorio- tai vastaava henkilöstö Oppilaitoksen tekninen ja/tai laboratorio- tai vastaava henkilöstö valvoo ja koordinoi ostopalveluja ja niiden paikallista työnjohtoa, korjaustoimintaa, yhteisiä alueita, toimistotiloja, näytteenvalmistusalueita, kemikaalien ja laitteiden käyttöä, alkusammutuskalustoa, työterveyshuollon ja muiden viranomaistahojen yhteistyötä, terveydelle vaarallisten aineiden ilmoitusvelvoitteita ja pientarvikkeiden hankintaa sekä näihin liittyvää työsuojelua. Samalla ko. henkilöstö toimii oppilaitoksen työsuojeluhenkilöstön tehtävissä eri toimia yhdistävänä, koordinoivana, kouluttavana ja ohjaavana asiantuntijaryhmänä. Ko. henkilöstö vastaa myös oppilaitoksen puolesta erilaisiin tarkastuksiin ja turvatarkastuksiin liittyvästä yhteistyöstä tarkastusten tekijöiden ja erilaisten viranomaistahojen kanssa. Tällaista yhteistyötä tehdään mm. työsuojelu-, koulutus-, ensiapu-, sähkölaite-, paloturvallisuus-, säteilyn käyttö-, kemikaalien käyttö-, pulvereiden käyttö - ja jätevesien päästöasioissa. 4

12 1.3.4 Henkilöstö Kaikkien oppilaitoksen henkilöiden on työskenneltävä annettujen ohjeiden mukaisesti turvallisesti ja huolehdittava, ettei työstä aiheudu mitään vaaraa muille henkilöille, ympäristölle eikä kalustolle ja kiinteistölle. Annettuja ohjeita ja turvamääräyksiä on noudatettava. Henkilöstön tulee toimia työturvallisuuslaissa (738/2002) määrätyn mukaisesti mm. seuraavasti: Työntekijän on viipymättä ilmoitettava työnantajalle ja työsuojeluvaltuutetulle työolosuhteissa tai työmenetelmissä, koneissa, muissa työvälineissä, henkilönsuojaimissa tai muissa laitteissa havaitsemistaan vioista ja puutteellisuuksista, jotka voivat aiheuttaa haittaa tai vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle tai terveydelle. Työntekijän on kokemuksensa, työnantajalta saamansa opetuksen ja ohjauksen sekä ammattitaitonsa mukaisesti ja mahdollisuuksiensa mukaan poistettava havaitsemansa ilmeistä vaaraa aiheuttavat viat ja puutteellisuudet. Työntekijän on tehtävä edellä tarkoitettu ilmoitus myös siinä tapauksessa, että hän on poistanut tai korjannut kyseisen vian tai puutteellisuuden. Työntekijän tulee huolellisesti ja ohjeiden mukaisesti käyttää ja hoitaa työnantajan hänelle antamia henkilönsuojaimia ja muita varusteita. Työntekijän on työssään käytettävä sellaista asianmukaista vaatetusta, josta ei aiheudu tapaturman vaaraa. Koneeseen, työvälineeseen tai muuhun laitteeseen taikka rakennukseen asennettua turvallisuus- tai suojalaitetta ei saa ilman erityistä syytä poistaa tai kytkeä pois päältä. Jos työntekijä työn johdosta joutuu tilapäisesti poistamaan turvallisuus- tai suojalaitteen käytöstä, hänen on palautettava se käyttöön tai kytkettävä laite päälle niin pian kuin mahdollista. Koneita, työvälineitä ja muita laitteita on käytettävä, hoidettava, puhdistettava ja huollettava asianmukaisesti Työsuojelupäällikkö Oppilaitoksissa tulee olla lakisääteisten määräysten mukainen työsuojelupäällikkö Hänen tehtävänsä määräytyvät sen mukaan, mitä laki työsuojelun valvonnasta (44/2006) ja työpaikan työsuojelutoiminnasta edellyttää työpaikalla. Työsuojelupäällikkö auttaa ja neuvoo oppilaitoksen linjaorganisaatiota työsuojeluasioissa asiantuntijana ja hoitaa keskitetysti kaikki työsuojelulliset yhteydet eri viranomaisiin Työsuojeluvaltuutetut Työsuojeluvaltuutettujen tehtävät määräytyvät työsuojelun valvontalain (44/2006) ja voimassa olevien sopimusten mukaisesti. Työsuojeluvaltuutetut osallistuvat yhteistyössä kaikkien ryhmien kanssa terveellisten ja turvallisten työolosuhteiden ja - menetelmien kehittämiseen. Työsuojeluvaltuutetut ja varavaltuutetut ovat oman alueensa asiantuntijoita. He perehtyvät toimialueensa työolosuhteisiin ja vaaratekijöihin. Työsuojeluvaltuutetuilla on velvollisuus puuttua työsuojeluohjeiden noudattamatta jättämiseen sekä neuvoa ja ohjata turvallisten työmenetelmien käyttöä. Työsuojeluvaltuutetut suorittavat alueellaan tarkastuksia yhdessä esimiesten kanssa. Tarkastuksista laaditaan pöytäkirjat missä todetaan puutteet, toteutusaikataulu ja vastuuhenkilö. Pöytäkirja toimitetaan esimiehille ja työsuojelupäällikölle. 5

13 1.4 Työsuojeluun liittyvä yhteistyö Työsuojeluun liittyy runsaasti eri tahojen kanssa tehtävää yhteistyötä, kuten kiinteä yhteistyö työterveyshuoltoon (työriskikartoitukset, ergonomia, jne.) sekä erilaisten viranomais- ja palvelutahojen kuten palo-, ympäristö-, työturvallisuus-, turvallisuus-, koulutus- sekä jätehuoltotahojen kanssa. Oppilaitoksissa työturvallisuuteen ja - suojeluun liittyvästä työsuojeluyhteistyöstä vastaa tekninen henkilöstö, joka myös valvoo ja koordinoi tätä yhteistyötä Koulutus Koulutuksen ja opastuksen tavoitteena on työympäristön työmenetelmiin liittyvien riskien hallinta sekä turvalliset toimintatavat työsuorituksissa. Hyvä perehdytys, työnopastus ja esimerkiksi tulityö- ja työturvallisuuskortti luovat pohjan turvalliselle työnteolle Työterveyshuolto Työterveyshuollossa noudatetaan voimassa olevaa lainsäädäntöä (mm. 1383/2001 Työterveyshuoltolaki ja 708/2013 Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta), viranomaisten määräyksiä ja sitä koskevia sopimuksia. Asetuksen 708/2013 mukaisesti työterveyshuollon tavoitteena on terveellinen ja turvallinen työ, työympäristö ja työyhteisö, työhön liittyvien terveysvaarojen ja haittojen ehkäisy samoin kuin työntekijän terveyden sekä työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen, edistäminen ja seuranta työuran eri vaiheissa. Työterveyshuoltolain (1383/2001) perusteella työnantajalla on oltava työterveyshuollosta kirjallinen toimintasuunnitelma. Työterveyshuollon toiminnan suunnittelussa tulee määritellä työterveyshuollon tavoitteet, työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden tarve, toimintatavat ja keinot, joilla ehkäistään työstä ja työympäristöstä, työpaikan rakenteesta ja työn järjestelyistä aiheutuvia terveysvaaroja ja -haittoja sekä ylläpidetään ja edistetään työympäristön ja työyhteisön terveellisyyttä ja toimivuutta sekä työntekijän terveyttä ja työkykyä. Tähän toimintaan liittyy mm. työterveyshuollon toimintasuunnitelma, joka vahvistetaan vuosittain. 1.5 Korvaukset työtapaturmista ja ammattitaudeista Työssä sattuneiden tapaturmien ja työstä johtuvien ammattitautien aiheuttamista taloudellisista menetyksistä voi työntekijä saada korvausta sosiaalivakuutuslainsäädännön perusteella. Tätä koskeva laki on mm. Työtapaturma- ja ammattitautilaki (459/2015), johon liittyy ammattitautiasetus (1347/1988). Työnantajan on otettava vakuutus työntekijöitään varten tapaturmavakuutusyhtiöstä. Tapaturman sattuessa loukkaantunut työntekijä on toimitettava mahdollisimman nopeasti hoitoon. Vakuutuslaitokselle on lähetettävä tapaturma-/ammattitauti-ilmoitus sekä annettava loukkaantuneelle työntekijälle vakuutustodistus, jolla saa lääkärin hoidon ja lääkkeet maksutta. Korvauksensaajan on ilmoitettava rehellisesti tapaturmaan liittyneet seikat sekä suostuttava lääkärin määräämään hoitoon. Työntekijän tulee työssään noudattaa annettuja turvallisuusmääräyksiä ja ohjeita. Laiminlyönnistä voi olla seurauksena korvauksen menettäminen. 6

14 Työtapaturma- ja ammattitautilaissa (459/2015) määritelty vakuutusturva koskee oppilaitoksen projektissa työskentelevää opiskelijaa ja työntekijää oppilaitoksen tiloissa tapahtuvan työskentelyn sekä työpaikan ja asunnon välisten matkojen aikana Opiskelijatapaturmat Laki 1318/2002 (laki opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa olosuhteissa syntyneen vamman tai sairauden korvaamisesta) ja asetus 851/1948 (asetus opiskelutapaturman korvaamisesta) määrittelevät, että laboratorio- tai kenttätyössä tai muussa käytännöllisessä harjoittelutyössä sattunut ja kysymyksessä olevalle opiskelumuodolle ominaisten olosuhteiden aiheuttama tapaturma korvataan työtapaturmana, jos opiskelu on tapahtunut ko. laissa ja asetuksessa mainitussa tai tarkoitetussa koulussa, laitoksessa tai opetuskurssilla. Lain 1318/2002 perusteella vakuutusturva ei koske opiskelijaa teoriaopetuksen eli esimerkiksi oppilaitoksen tiloissa tapahtuvien luentojen tai itsenäisen opiskelun aikana eikä myöskään opiskelupaikan ja asunnon välisten matkojen aikana ellei henkilö ole osallistunut opetussuunnitelman tai tutkinnon perusteiden mukaiseen työhön rinnastettavaan käytännön opetukseen, työssä oppimisjaksoon, työharjoitteluun tai näyttötutkintoon oppilaitoksessa taikka muussa koulutuksen tai opetuksen järjestäjän tai oppilaitoksen ylläpitäjän osoittamassa paikassa. Korvaukset määräytyvät samoin kuin työtapaturmissa. Opiskelijan vuosityöansioksi, jonka perusteella korvaussumma määrätään, on kuitenkin määritettävä se ansio, jonka ko. opiskelija olisi todennäköisesti valmistumisensa jälkeen saanut Stipendityöntekijä Stipendiin ei kuulu automaattisesti vakuutusturvaa, mutta osa stipendien myöntäjistä on ottanut oman vakuutuksen stipendin saajille. Vakuutusturva kannattaa varmistaa ja tarvittaessa ottaa oma vakuutus. 1.6 Työturvallisuuteen ja työsuojeluun liittyvä ohjeistus Ohjeistuksesta vastaa oppilaitoksen tekninen henkilöstö. 1.7 Pelastussuunnitelma Pelastuslaki (379/2011) velvoittaa, että rakennuksen tai muun kohteen haltijan on laadittava pelastussuunnitelma kohteeseen, joka on poistumisturvallisuuden tai pelastustoiminnan kannalta tavanomaista vaativampi tai jossa henkilö- ja paloturvallisuudelle, ympäristölle tai kulttuuriomaisuudelle aiheutuvan vaaran taikka mahdollisen onnettomuuden aiheuttamien vahinkojen voidaan arvioida olevan vakavat. Pelastussuunnitelmassa on oltava selostus: vaarojen ja riskien arvioinnin johtopäätelmistä; rakennuksen ja toiminnassa käytettävien tilojen turvallisuusjärjestelyistä; asukkaille ja muille henkilöille annettavista ohjeista onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä onnettomuus- ja vaaratilanteissa toimimiseksi; mahdollisista muista kohteen omatoimiseen varautumiseen liittyvistä toimenpiteistä. 7

15 1.8 Riskien arviointi Työturvallisuuslain (738/2002) mukaisesti työnantajan on työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä, milloin niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Tällöin on otettava huomioon muun ohella: tapaturman ja muu terveyden menettämisen vaara; esiintyneet tapaturmat, ammattitaudit ja työperäiset sairaudet sekä vaaratilanteet; työntekijän ikä, sukupuoli, ammattitaito ja muut hänen henkilökohtaiset edellytyksensä; työn kuormitustekijät; ja mahdollinen lisääntymisterveydelle aiheutuva vaara. Oppilaitoksissa riskien kartoittamisesta vastaa tekninen ja/tai laboratorio- tai vastaava henkilöstö. Vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi antaa perustan työsuojelutoiminnan painopistealueiden tunnistamiselle ja määrittelylle sekä töiden, laboratoriotöiden ja harjoitusten tekemiselle. Vaarojen arviointi on tehtävä työturvallisuuslaissa (738/2002) tarkoitettujen vaarojen arvioimiseksi ja selvittämiseksi. Riskien arvioinnin yhteydessä on selvitettävä myös työpaikalla tarvittavat suojaimet (vrt. luku 5). Tarpeelliset suojaimet on hankittava kaikille työntekijöille ja opiskelijoille, joiden turvallisuus ja terveyden säilyminen työssä sitä edellyttää. Riskien kartoitus ja analysointi tehdään järjestelmällisesti vähintään kerran vuodessa ja myös tarvittaessa, kuten työtapojen muuttuessa. Työtekijöiden sairauspoissaoloja, työtapaturmia, työperäisiä sairauksia ja työpaikan olosuhteita tulee seurata eri yhteistyöosapuolten kanssa. Mikäli ongelmia esiintyy, niihin puututaan välittömästi. Työsuojelutoiminnan tuloksellisuutta seurataan riskikartoituksen yhteydessä vuosittain tehtävällä itsearvioinnilla ja tehdään tarvittavat kehittämisehdotukset oppilaitoksen johdolle. 1.9 Opiskelijoiden ja projektityöntekijöiden ohjaus Oppilaitoksen esimiehen/opettajan asemassa olevalla on työntekijöiden ja opiskelijoiden perehdytykseen, työnopastukseen ja ohjeistukseen liittyvä vastuu työturvallisuuslain (738/2002) nojalla. Perehdytys tai työnopastus toteutetaan henkilökohtaisen perehdytyssuunnitelman mukaisesti siten, että esimiehen, opettajan, ohjaajan tai valvojan asemassa oleva määrittelee perehdytyksen tai työnopastuksen tarpeen ja sisällön ja sopii perehdytyksen antajan. Perehdytystä voi antaa työtehtävän hyvin osaava ja hallitseva alan ammattilainen, joka voi olla esimerkiksi laboratoriomestari, laboratorioinsinööri tai kokenut koulutettu projektityöntekijä, mutta valvontavastuu säilyy esimiesasemassa olevalla. Perehdytyksessä ja työnohjauksessa on hyvä käyttää työpari- eli kisälli-oppipoikatekniikkaa, kunnes tavoiteltu osaamistaso on saavutettu ja opiskelija tai uusi työntekijä kykenee itsenäiseen työskentelyyn. Tarpeen tullen perehdytystä annetaan aina, kun työ on tekijälleen uusi. 8

16 1.9.1 Koulutukseen liittyvät opiskelijoiden henkilösuojaimet Koulutuksen järjestävä opettaja vastaa oppilaitoksessa siitä, että opiskelijalla on käytössään opiskelun järjestämisen ja työturvallisuuslainsäädännön edellyttämät henkilönsuojaimet laboratoriotiloissa ja harjoitustöissä. Opetusministeriön asetuksen 1323/2001 (asetus eräiden oppilailta ja opiskelijoilta perittävien maksujen perusteista) mukaisesti näistä suojaimista voidaan periä maksua. Oppilaitoksessa opetuksen järjestävä opettaja tekee vaarojen arvioinnin yhteydessä tarpeelliset suunnitelmat jokaisen työpisteen ja harjoitustyön osalta tarvittavien henkilönsuojaimien hankinnasta ja käytöstä. Suojaimien hankinnan suorittaa tekninen tai vastaava henkilöstö Opiskelijan ulkopuoliselle aiheuttama vahinko Oppilaitos korvaa vahingonkorvauslain (412/1974) mukaan opiskelijan opetukseen liittyvässä työssä (työharjoittelu tai opetukseen liittyvä työ muussa laitoksessa) oppilaitoksen ulkopuoliselle aiheuttaman henkilö- tai esinevahingon. Opiskelija taas on velvollinen korvaamaan aiheuttamastaan vahingosta oppilaitokselle kohtuullisen määrän ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu ja vahingon aiheuttajan asema. Jos vahinko on sattunut opiskelijan lievästä tuottamuksesta, hänellä ei ole juridista korvausvelvollisuutta. Sen sijaan, jos opiskelija on aiheuttanut vahingon tahallisesti, on hän pääsääntöisesti täysimääräisesti korvausvelvollinen Raskaus Työturvallisuuslakiin (738/2002) liittyvät säädökset edellyttävät turvallisia työoloja lisääntymisterveyden kannalta. Valtioneuvoston päätöksen 1043/1991 (päätös perimälle, sikiölle ja lisääntymiselle työssä aiheutuvan vaaran torjunnasta) mukaisesti raskaana olevaa työntekijää ei saa altistaa työssä kemialliselle, fysikaaliselle tai biologiselle tekijälle niin, että siitä on vaaraa sikiön kehitykselle tai raskaudelle (vrt. luku 3.4.1). Ensisijaisia työntekijöiden suojauskeinoja ovat haitallisten aineiden tai menetelmien korvaaminen vaarattomilla, altistumisen määrän ja keston minimointi, rakenteelliset tai muut tekniset torjuntakeinot sekä henkilökohtaiset suojausvälineet. Jos työympäristön vaaraa ei voida poistaa, on työntekijä pyrittävä siirtämään toisiin työtehtäviin. Jos muuta työtä ei voida järjestää, voi työntekijä saada sairausvakuutuslain (1224/2004) perusteella erityisäitiysrahavapaata. Lisätietoa erityisäitiysrahavapaasta löytyy Kansaneläkelaitoksen nettisivuilta ( Valtioneuvoston päätöksen (1043/1991) mukaisesti työnantajan on ilmoitettava työntekijöille sikiön kehitykselle tai raskaudelle aiheutuvasta vaarasta, jos työssä käytetään tai esiintyy tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa tällaista vaaraa. Tällaisessa työssä on raskaana olevan työntekijän ilmoitettava raskaudestaan työnantajalle joko suoraan tai työterveyshenkilöstön kautta, jotta työnantaja voisi ryhtyä tässä päätöksessä tarkoitettuihin suojelutoimenpiteisiin. 9

17 2 LABORATORIOSSA JA TYÖPAIKALLA ESIINTYVIÄ VAAROJA Työtapaturmia aiheuttavat tavallisimmin kappaleet ja esineet, kuten lentävät roskat ja sirut, sekä nostettavat ja siirrettävät taakat. Yleisimpiä tapaturmatyyppejä ovat liukastuminen ja kompastuminen, esineisiin satuttaminen, putoaminen sekä fyysinen ylikuormittuminen. Tapaturmien seurauksena useimmiten syntyviä vammoja ovat nyrjähdykset ja venähdykset, naarmut, haavat sekä ruhjevammat. Tilastojen mukaan melko harvinaisia, mutta sattuessaan vakavia laboratoriossa tapahtuvia työtapaturmia ovat palo-, räjähdys-, sähkö- ja säteilyonnettomuudet sekä myrkytykset. Varsin vakavia ja valitettavasti myös suhteellisen yleisiä ovat erilaiset syövyttävien aineiden, lasinsirujen tms. aiheuttamat silmävammat. Vaikutukseltaan vähäisempiä, mutta usein esiintyviä, noin 80 % Suomessa ilmoitetuista laboratoriotyötapaturmista, ovat esimerkiksi lasin aiheuttamat haavat, ihon vahingoittuminen syövyttävien aineiden tai kuumien tai kylmien nesteiden vaikutuksesta, koneiden ja työkalujen aiheuttamat haavat ja ruhjevammat sekä kaatumiset, liukastumiset ja putoamiset. 2.1 Kemialliset vaaratekijät Kemiallisten aineiden aiheuttamat vaarat ihmisen terveydelle ja turvallisuudelle voivat olla joko välittömiä (luku 3.12) tai välillisiä (luku 3.13). Välittömillä vaaroilla tarkoitetaan sitä, että terveydelle vaaralliset kemialliset aineet voivat päästä ihmisen elimistöön tai muutoin kosketuksiin kudoksen kanssa. Välillisillä vaaroilla tarkoitetaan kemiallisten aineiden muiden kuin terveydelle vaarallisten ominaisuuksien aiheuttamia vaaroja, kuten palamisen, räjähtämisen ja korroosion aiheuttamien tapahtumien vaikutusta ihmiseen. Kemikaaliturvallisuutta on käsitelty tarkemmin luvussa 3. Kemikaalilain (599/2013) mukaisesti kemikaalista aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi kemikaalin käyttäjän on, silloin kun se on kohtuudella mahdollista, valittava käyttöön olemassa olevista vaihtoehdoista kemikaali tai menetelmä, josta aiheutuu vähiten vaaraa. 2.2 Fysikaaliset vaaratekijät Fysikaaliset vaaratekijät tarkoittavat eri energiamuotojen vaikutuksia työntekijöihin ja heidän terveyteensä. Merkittävimpiä fysikaalisia vaaratekijöitä ovat melu ja tärinä, säteily, kylmät ja kuumat olosuhteet, sähkö ja puutteellinen valaistus Melu Melu on häiritsevää tai kuulolle haitallista ääntä. Melua esiintyy tyypillisesti tuotannossa, jossa käytetään suuria energiamääriä joko valmistukseen tai kuljetukseen. Melun torjunnasta määrätään Valtioneuvoston asetuksessa 85/2006 (asetus työntekijöiden suojelemisesta melusta aiheutuvilta vaaroilta). Korvaan kohdistuva melualtistustaso ei saa ylittää 85 db. Kuulo voi alentua hyvinkin lyhyen melualtistuksen seurauksena. Oheisessa taulukossa (taulukko 1) on aikarajoja, joiden jälkeen kuulovaurion riski on toistuvassa melualtistuksessa todennäköinen. Tyypillisiä kuulovaurion oireita on se, että 10

18 korvat tuntuvat tukkoisilta, korva soi, joudut pinnistelemään kuullaksesi ja saadaksesi selvää sanoista, radion ja television äänenvoimakkuutta on toistuvasti lisättävä, meluinen ympäristö aiheuttaa vaikeuksia kuunteluun ja keskusteluun osallistuminen hankaloituu. Taulukko 1. Kuulovaurion riski toistuvassa melualtistuksessa. Melu Altistusaika 85 db 8 h 88 db 4 h 94 db 1 h 97 db 30 min 103 db 7 min 109 db 1,5 min Tärinä Tärinä on kappaleen edestakaista liikettä. Käsitärinällä tarkoitetaan tärinää, joka siirtyy ihmisen käteen ja aiheuttaa tapaturma- tai sairastumisriskin. Kokokehon tärinällä tarkoitetaan tärinää, joka siirtyy alustasta tai istuimesta ihmiseen ja aiheuttaa tapaturma- tai sairastumisriskin. Tyypillisiä käsitärinäoireita ovat valkosormisuus, sormien puutuminen ja tunnottomuus sekä puristusvoiman heikkeneminen. Kokokehon tärinä voi aiheuttaa selkäoireita Säteily Ionisoiva säteily on sähkömagneettista aaltoliikettä tai hiukkassäteilyä. Ionisoivan säteilyn lähteitä ovat radioaktiiviset aineet ja eräät laitteet kuten röntgenlaitteet ja hiukkaskiihdyttimet. Ionisoivan säteilyn hiukkasenergia on niin suuri, että se aiheuttaa elektronien irtoamista eli ionisaatiota kohteessa. Ionisoivan säteilyn käyttöä valvoo Suomessa Säteilyturvakeskus (STUK). Pienienerginen sähkömagneettinen säteily ei aiheuta ionisaatiota kohteessaan. Tällaista ionisoimatonta säteilyä esiintyy kaikkialla työ- ja elinympäristössämme, ja se koostuu useista hyvin erityyppisistä säteilyn osa-alueista. Näitä ovat staattiset sähkö- ja magneettikentät, pien- ja suurtaajuiset sähkömagneettiset kentät (esim. NMR), mikroaaltosäteily, optinen säteily (esim. laser), johon kuuluvat infrapunasäteily (IR), näkyvä valo sekä ultraviolettisäteily (UV). Oheisessa kuvassa (kuva 1) on esitetty eri säteilylajit. 11

19 Kuva 1. Ionisoimaton ja ionisoiva säteily Sähkö Sähkölaitteiden käyttöön liittyy sähkönjakeluverkossa ja itse sähkölaitteen sisällä tapahtuvien vaurioiden aiheuttama sähköinen riski. Tyypillinen sähkötapaturma on vioittuneesta laitteesta saatava sähköisku. Kuolemaan johtaneiden sähkötapaturmien lukumäärä on laskenut voimakkaasti 50-luvulta lähtien 90-luvun alkuun saakka. Tällä hetkellä kuolemaan johtavia sähkötapaturmia tapahtuu keskimäärin 3-4 vuodessa Ilmanvaihto Hyvin toimiva ilmanvaihto vähentää terveysriskejä, lisää työhyvinvointia ja parantaa tuottavuutta. Tutkimus- ja kehitystyön tuloksena on luotu perusteet hyvän työilman suunnittelulle antamalla epäpuhtauksille tavoitetasot, jotka tyypillisesti ovat 1-10 % haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksista eli HTP-arvoista (vrt. luku 3.10). Ilmanvaihtoratkaisujen huolelliseen suunnitteluun tulee jatkuvasti panostaa. Hyvin toteutettu ilmanvaihto säästää käyttökustannuksia ja parantaa työilman laatua. Ilmanvaihdolla tilaan tuodaan ja sieltä poistetaan ilmaa. Ilmastointi voi sisältää ilmanvaihdon lisäksi myös ilman lämmityksen, jäähdytyksen, kostutuksen, kuivauksen ja suodatuksen. Ilmanvaihtojärjestelmä toimii rakennuksen "keuhkoina", joiden puhdistusvaikutus kohdistuu kaikkiin epäpuhtauksiin. Viihtyisien lämpöolojen luomisessa ilmastointi on teknisistä keinoista tärkein. Ilmanvaihto jaotellaan paikallisilmanvaihtoon (esim. vetokaappi ja kohdepoisto) ja yleisilmanvaihtoon. Ilman epäpuhtaudet tulee poistaa jo lähteellä ja rajoittaa niiden leviäminen yleiseen työilmaan. Paikallis- ja yleisilmanvaihdolla pyritään aikaansaamaan ilman laadultaan puhtaita työskentelyvyöhykkeitä Valaistus Puutteellinen valaistus heikentää hyvän työsuoriutumisen edellytyksiä useiden mekanismien, kuten näkötehokkuuden, ympäristötyytyväisyyden, vireystilan ja viihtyvyyden heikentymisen kautta. 12

20 2.3 Biologiset vaaratekijät Biologisilla tekijöillä tarkoitetaan mikro-organismeja, kuten bakteereita, viruksia, homeita, sieniä ja loisia. Niitä esiintyy mm. mikrobiologisissa laboratorioissa. Altistuminen työssä tapahtuu lähinnä hengitysteitse, ihon ja ruuansulatuselimistön kautta. Se voi aiheuttaa infektioita hengitysteissä (esim. keuhkokuume), ruuansulatuskanavassa (oireena oksentelu ja ripuli) tai iholla (märkäinen ihotulehdus). Lisäksi altistuminen mikrobeista peräisin oleville tekijöille voi aiheuttaa yliherkkyysreaktion, allergisen silmätulehduksen, nuhan, astman tai ihottuman sekä keuhkokudoksen allergisen sairauden eli alveoliitin. Työperäisten sairauksien rekisterin mukaan homeet aiheuttavat vuosittain keskimäärin noin 200 uutta ammattitautia. Työnantaja on velvollinen minimoimaan terveyshaitat, jotka aiheutuvat tai voivat aiheutua työntekijöiden altistumisesta biologisille tekijöille työssä. Asiasta on säädetty mm. valtioneuvoston asetuksessa 715/2001 (asetus kemiallisista tekijöistä työssä) ja Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 795/2007 (asetus haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksista) Kosteusvauriot Biologisille tekijöille voi altistua myös kosteusvaurioituneissa rakennuksissa. Jos kosteusvaurioita ja niihin johtaneita syitä ei korjata, voi kostuneisiin rakenteisiin syntyä bakteeri- ja homekasvua. Tällöin rakennuksen käyttäjät voivat altistua mikrobiperäisille epäpuhtauksille. Jopa puolet kosteus-/homevauriorakennuksen käyttäjistä voivat saada silmien- ja ylähengitysteiden ärsytysoireilua. Mikäli altistumisaika pitkittyy, voi seurauksena olla lähinnä ylempien hengitysteiden infektiokierre ja pahimmillaan ammattitauteja, esim. allerginen nuha tai astma. 2.4 Ruumiillinen kuormittaminen ja ergonomia Koko elinaikansa ihminen on alttiina erilaiselle kuormitukselle. Työntekijä kuormittuu tehdessään työtä. Kuormitus on välttämätöntä ihmisen hyvinvoinnille. Liiallisena tai liian vähäisenä se kuitenkin saattaa aiheuttaa ihmiselle terveydellisiä haittoja. Kuormittumiseen vaikuttavat työympäristö ja itse työn tekeminen sekä yksilön henkiset ja fyysiset ominaisuudet. Kuormituksen määrä riippuu eri kuormitustekijöiden laadusta, määrästä ja vaikutusajasta. Työn kuormittavuutta voidaan arvioida työntekijän kuormittuneisuuden perusteella. Kuormittuminen voi näkyä: elimistön toiminnoissa tapahtuvina muutoksina, työsuorituksina, virhereaktioina, tapaturmina sekä erilaisina tuntemuksina. Työn kuormitustekijöitä, jotka vaikuttavat työntekijän fyysiseen terveyteen ja työkykyyn ovat muun muassa työmenetelmät, työasennot, työn fyysinen raskaus tai työssä vaadittava tarkkaavaisuus sekä työvälineet, työympäristön, työyhteisön ja työntekijän itsensä ominaispiirteet. Erityisen kuormittavia työtehtäviä ovat mm. taakkojen käsittely ja nostotyöt, näyttöpäätetyö tai muut hankalia työasentoja sisältävät työt. Usein on vaikea osoittaa vain yhtä syytä siihen, miksi ihminen väsyy tai sairastuu. Ergonomian tavoitteena on poistaa kitka työn ja työntekijän väliltä, jolloin työ sujuu helpommin, nopeammin ja terveellisemmin. Ergonomista tietoa ja toimintaa tarvitaan sovitettaessa työ, työpaikat, työvälineet, tuotteet ja työympäristö ihmisen edellytysten ja vaatimusten mukaisiksi. Ergonomian osa-alueita ovat: 13

21 Fyysinen ergonomia, jonka keskeisiä aiheita ovat työasennot, materiaalin käsittely, toistoliikkeet, työperäiset tuki- ja liikuntaelinsairaudet, työpaikan järjestelyt, turvallisuus ja terveys. Tietoergonomia tarkastelee psyykkisiä toimintoja, kuten havaintokykyä, muistia, päättelyä ja motorisia vasteita, ihmisen ja muun toimintajärjestelmän osien vuorovaikutusta. Keskeisiä aiheita tässä vuorovaikutuksessa ovat psyykkinen kuormitus, päätöksenteko, taitosuoritukset, ihminen-tietokone-vuorovaikutus, inhimillisen toiminnan luotettavuus, työstressi ja koulutus. Organisaatioergonomia tarkastelee sosioteknisen järjestelmän, mukaan lukien organisaatiorakenteen, menettelytavat ja prosessit, optimaalista toimintaa. Keskeisiä aiheita ovat viestintä, henkilöstöhallinto, työn muotoilu, työaikajärjestelyt, tiimityö, osallistuva suunnittelu, yhteistyö, uudet työmallit, organisaatiokulttuuri, virtuaaliorganisaatiot, etätyö ja laatujohtaminen. 2.5 Henkinen kuormittuminen Työn kuormitustekijät voivat olla laadullisia tai määrällisiä aiheuttaen yli- tai alikuormitusta. Henkistä kuormitusta, stressiä, aiheuttavat työn ominaisuudet voivat liittyä työmäärään, työyhteisöön, töiden organisointiin, työympäristöön tai työn sisältöön. Yksilötasolla henkinen hyvinvointi ilmenee haluna tehdä työtä, työn sujumisena ja hallintana. Hyvin järjestetty ja mitoitettu työ on mielekästä, sopivan haastavaa ja se antaa oppimis- ja kehittymismahdollisuuksia. Sopiva määrä kuormittumista kuuluu työhön eikä ole haitallista. Päinvastoin työssä saatavat uudet haasteet motivoivat yrittämään, ja haasteisiin vastaaminen tuottaa tyydytystä ja on siten palkitsevaa. Ratkaisevaa on, kuinka voimakkaita tai kuinka pitkään jatkuvia kuormitushuiput ovat. Merkitystä on myös sillä, kuinka henkilökohtaisena työntekijä kokee onnistumisensa tai mahdollisen epäonnistumisen. Sopimaton henkinen kuormitus saattaa johtaa työuupumukseen. Työuupumus on pitkäaikaisen työstressin tuloksena syntynyt häiriö, joka ilmenee uupumusasteisena väsymyksenä, kyynistymisenä ja ammatillisen itsetunnon heikkenemisenä. Toisaalta ammatillisen itsetunnon heikkous tai ammatillisen itsetunnon menettäminen voivat myös osaltaan edistää työuupumusta. Stressi lisää yksilön kyvyttömyyttä vaikuttaa itse tilanteeseen. Vähitellen ihminen väsyy, hänen toimintakykynsä heikkenee, työnilo katoaa, ihminen kyynistyy ja menettää hallinnantunteensa. Lopulta hänen itsetuntonsa romahtaa, hän uupuu ja masentuu. 3 KEMIKAALITURVALLISUUS 3.1 Kemikaalilainsäädäntö Suomen kemikaaleja koskevat säädökset perustuvat kemikaalilakiin (599/2013), mutta samalla ne täyttävät työturvallisuuslain (738/2002) vaatimukset. Suomen kemikaalilainsäädäntö perustuu EU:n kemikaalisäädöksiin, joita kehitetään jatkuvasti (vrt. luku 3.1.1). Siksi myös Suomen kemikaalimääräykset muuttuvat koko ajan. Kemikaalilaki ja siihen liittyvät asetukset antavat määräyksiä terveydelle tai ympäristölle vaarallisten kemikaalien valmistuksesta, maahantuonnista, kaupasta ja säilytyksestä. Turvallista 14

22 käyttöä varten kemikaalin käyttäjä tarvitsee tietoja kemikaalin koostumuksesta ja ominaisuuksista. Tietoja vaaraa aiheuttavasta kemikaalista antaa kemikaalin valmistaja, maahantuoja ja markkinoille tai käyttöön luovuttaja päällysmerkintöjen (luku 3.7) ja käyttöturvallisuustiedotteiden (luku 3.9) avulla. Kemikaalien rekisteröinnistä säädetään Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 374/2002 (asetus kemikaaleja koskevien tietojen toimittamisesta). Kemikaalitiedot ovat kemikaalirekisterin tuoterekisterissä, KETU:ssa, ja se sisältää tietoja Suomessa markkinoilla olevista vaarallisiksi luokitelluista ja vaaraa aiheuttavista kemikaaleista. Tuoterekisterissä on noin 850 kemikaaleja markkinoille luovuttavaa toiminnanharjoittajaa ja tiedot yli kemikaalista, joista markkinoilla on noin kemikaalia. Kemikaalirekisterin tuoterekisteriä käyttävät kemikaalilain valvontaviranomaiset, myrkytystietokeskus ja tutkimuslaitokset REACH-asetus Euroopan Unionin uusi kemikaalilainsäädäntö EY 1907/2006 (asetus kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) ja Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta) eli REACH tuli voimaan Lyhenne REACH tulee sanoista Registration, Evaluation, Authorisation and Restriction of CHemicals (kemikaalien rekisteröinti-, arviointi-, lupa- ja rajoitusmenettely). Asetus on suoraan jäsenmaita sitovaa lainsäädäntöä. Samalla aloitti toimintansa myös Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) Helsingissä. Tärkeimpänä tavoitteena asetukselle on varmistaa terveyden- ja ympäristönsuojelun korkea taso sekä taata tavaroiden vapaa liikkuvuus. REACH-asetus (EY 1907/2006) koskee aineita sellaisinaan, valmisteissa ja esineissä niiden koko elinkaaren ajan. Asetusta sovelletaan aineiden valmistukseen, maahantuontiin, markkinoille saattamiseen sekä käyttöön. Asetus tuo mukanaan uusia menettelyjä kemikaalien turvallisen käytön varmistamiseksi. Uutena piirteenä nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna on aineiden käyttötarkoitusten selvittäminen ja ns. altistumisskenaarioiden laatiminen. Kaikki ei kuitenkaan ole uutta, vaan esimerkiksi käyttöturvallisuustiedotteet (luku 3.9) säilyvät lähestulkoon entisen kaltaisina. REACHin mukaisia menettelyjä ovat: rekisteröinti tiedottaminen toimitusketjussa lupamenettely kiellot ja rajoitukset luokitus ja merkinnät REACH-asetuksen menettelyt käynnistyivät alkaen niin, että ne tulevat vaiheittain voimaan (kuva 2) täydessä laajuudessaan mennessä. Eniten velvoitteita kohdistuu kemikaalien valmistajiin ja EU-maahantuojiin, mutta myös kemikaalien jatkokäyttäjille ja jakelijoille on uusia velvoitteita. 15

23 Kuva 2. REACH-asetuksen menettelyjen vaiheittainen voimaantulo. Jokainen kemikaalinvalmistaja tai EU-maahantuoja on velvollinen rekisteröimään aineensa (yli 1 t/a) ellei ole erikseen rekisteröinnistä vapautettu. Markkinoilla jo olevat aineet rekisteröidään portaittain aikataulun (kuva 2) mukaan, uudet ennen markkinoille laskemista. Rekisteröinnin yhteydessä aineesta on toimitettava yksityiskohtaiset tiedot ja testitulokset. Aineen jatkokäyttäjä joutuu rekisteröimään aineensa käytön itse, jollei valmistaja tai maahantuoja ole rekisteröinyt kyseistä käyttötarkoitusta. Jokaisessa EU:n jäsenmaassa on kansalliset kemikaaliviranomaiset. Suomessa viranomaisina toimivat Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) ja Suomen ympäristökeskus (SYKE). REACH-asetuksen seurauksena on todennäköistä, että aineita poistuu markkinoilta ja niitä korvataan toisilla. Tähän on monta mahdollista syytä, esimerkiksi: kemikaalien hintoihin on nousupaineita kalliiden testausvaatimusten vuoksi. Tämä saattaa tehdä jonkin aineen käytön kannattamattomaksi. joidenkin pienmenekkisten erikoiskemikaalien valmistus tai maahantuonti voi muuttua kannattamattomaksi ja luvanvaraisille aineille lupa voi jäädä saamatta joko kokonaan tai johonkin käyttötarkoitukseen. 3.2 Kemikaalien yhdenmukaistettu luokitus- ja merkintäjärjestelmä (GHS) Kemikaalien yhdenmukaistettu luokitus- ja merkintäjärjestelmä (Globally Harmonised System of classification and labelling of chemicals) on YK:n alaisuudessa kehitetty kokonaisuus. Järjestelmä luokittelee kemikaalit (aineet ja valmisteet) sisäisten ominaisuuksien perusteella ja käyttää yhdenmukaistettuja vaaraviestintäelementtejä, jotka sisältävät merkinnät ja käyttöturvallisuustiedotteet. GHS-järjestelmä tarjoaa tietoja aineiden fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksista ja ihmisen terveyteen sekä ympäristöön kohdistuvista vaaroista. Näin edistetään kemikaalien turvallista kuljetusta, käsittelyä ja käyttöä. 16

24 GHS-järjestelmä tarjoaa mahdollisuuden harmonisoida kemikaaleja koskevia säädöksiä maailmanlaajuisesti ja siten helpottaa kaupankäyntiä. Uusi järjestelmä kattaa sekä kuljetettavien kemikaalien pakkaukset että käyttöpakkaukset ja järjestelmää kehitetään jatkuvasti. Sisällöltään järjestelmä pohjautuu olemassa oleviin luokitus- ja merkintäjärjestelmiin. Siinä on huomioitu lähes kaikki nykyisissä kansallisissa kemikaalisäädöksissä olevat elementit. Eroja on säädösten yksityiskohdissa. Euroopassa järjestelmä on toimeenpantu Euroopan neuvoston ja Parlamentin asetuksella 1272/2008 (asetus aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta) kemikaalien luokituksesta, merkinnöistä ja pakkauksista, ns. CLPasetus (Classification, Labelling and Packaging of substances and mixtures). Asetus tuli voimaan Asetusta on sovellettu vaiheittain siten, että aineet on luokiteltu CLP-asetuksen mukaisesti mennessä ja seokset lähtien. Vanhemman lainsäädännön mukaisia merkintöjä (kuva 3) on käytetty rinnakkain CLPasetuksen mukaisten merkintöjen (kuva 3) kanssa asti. CLP-asetuksen säädöksiä aineiden ja valmisteiden luokituksesta, merkinnöistä ja pakkauksista on saanut kuitenkin soveltaa asetuksen voimaantulosta lähtien. Räjähdysvaaraa aiheuttavat aineet: räjähteet, itsereaktiiviset kemikaalit, orgaaniset peroksidit Helposti syttyvät aineet: mm. itsereaktiiviset, pyroforiset ja itsestään kuumenevat kemikaalit GHS01 GHS02 GHS03 Hapettavat aineet Paineenalaiset kaasut, nesteytetyt kaasut Syövyttävät aineet, vakavan silmävaurion vaaraa aiheuttavat aineet Akuutisti myrkylliset aineet GHS04 GHS05 GHS06 Elinvaurioita Akuutisti myrkylliset aineet, iho-, silmä- ja hengitystieärsytystä aiheuttavat aineet aiheuttavat karsinogeeniset, mutageeniset ja lisääntymismyrkylliset aineet, hengitystieherkistäjät GHS07 GHS08 GHS09 Kuva 3. GHS:n mukainen varoitusmerkki, niiden nimet ja numerot. Vesiympäristölle vaaralliset aineet Uudet varoitusmerkinnät sisältävät lisäksi erilaisia vaara- ja turvalausekkeita sekä huomautuksia. CLP-asetuksen (1272/2008) myötä vanhat R- ja S-lausekkeet (vrt. luku 3.3) poistuivat. Uudet lausekkeet tai niiden yhdistelmät kuvaavat, kuten vanhat R- ja S- lausekkeetkin, aineen tai seoksen vaaraa ns. vaaralauseke (H, Hazard statements) ja niiden käytöstä aiheutuvien haittojen ennaltaehkäisyä ns. turvalauseke (P, Precautionary statements) tai muita turvallisuuteen liittyviä huomioita kuten pelastustoimenpiteitä, varastointia ja jätteiden käsittelyä. Vaaraominaisuuksista, kuten fysikaalisista ominaisuuksista, ympäristö- tai terveyteen liittyvistä vaikutuksista, voidaan antaa myös lisätietoja erillisillä lausekkeilla (EUH, Supplemental hazard information), jotka ovat EUspesifisiä, mutta eivät ole GHS:n mukaisia. 17

25 Vaaralausekkeet jakautuvat seuraavasti: H200-H290 Fysikaaliset ominaisuudet H300-H373 Terveysvaikutukset H400-H413 Ympäristövaikutukset Turvalausekkeet jakautuvat seuraavasti: P101-P103 Yleiset P201-P285 Ennaltaehkäisy P301-P391 Pelastustoimenpiteet P401-P422 Varastointi P501 Jätteiden käsittely Ohessa muutamia esimerkkejä uusista lausekkeista: H226 Syttyvä neste ja höyry H332 Haitallista hengitettynä P102 Säilytettävä lasten ulottumattomissa P263 Vältä kosketusta raskauden tai imetyksen aikana EUH014 Reagoi voimakkaasti veden kanssa EUH031 Kehittää myrkyllistä kaasua hapon kanssa Vanhoihin varoitusmerkkeihin liittyvät tekstiosat, kuten "Myrkyllinen" tai "Helposti syttyvä", ovat poistuneet. Uutena elementtinä merkintöihin lisätään huomiosana (signal word). Huomiosana "Vaara" (dgr, danger) varoittaa vakavimmista vaaraominaisuuksista ja huomiosana "Varoitus" (wng, warning) lievemmistä. 3.3 Vaarallisten kemikaalien ryhmittely (vanha lainsäädäntö) Kemikaaliasetuksen (675/1993) mukaan kemikaalit jaetaan vaarallisten ominaisuuksiensa ja niiden voimakkuuden perusteella seuraaviin ryhmiin: terveydelle vaaralliset (luku 3.3.1), palo- ja räjähdysvaaralliset (luku 3.3.2) sekä ympäristölle vaaralliset kemikaalit (luku 3.3.3) Terveydelle vaaralliset kemikaalit Terveydelle vaarallinen kemikaali on 1. erittäin myrkyllinen, jos se aiheuttaa hyvin pieninä annoksina hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta imeytyneenä kuoleman tai välittömän tai pitkäaikaisen terveydellisen haitan 2. myrkyllinen, jos se voi pieninä annoksina hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta imeytyneenä aiheuttaa kuoleman tai välittömän tai pitkäaikaisen terveydellisen haitan 3. haitallinen, jos se hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta imeytyneenä voi aiheuttaa kuoleman tai välittömän tai pitkäaikaisen terveydellisen haitan 4. syövyttävä, jos se voi tuhota elävän kudoksen ollessaan kosketuksessa sen kanssa 5. ärsyttävä, jos se ei ole syövyttävä mutta voi aiheuttaa tulehduksen välittömässä, toistuvassa tai pitkäaikaisessa kosketuksessa ihon tai limakalvojen kanssa 18

26 6. herkistävä, jos se hengitettynä tai ihon kautta imeytyneenä voi aiheuttaa immuunijärjestelmän reaktion (herkistymisen) siten, että altistuttaessa uudelleen kemikaalille siitä aiheutuu luonteenomaisia haittavaikutuksia 7. syöpää aiheuttava (karsinogeeninen), jos se hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta imeytyneenä saattaa aiheuttaa syövän tai lisätä sen esiintymistä 8. perimää vaurioittava (mutageeninen), jos se hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta imeytyneenä voi aiheuttaa periytyviä geneettisiä vaurioita (mutaatio) tai lisätä niiden esiintymistä 9. lisääntymiselle vaarallinen, jos se hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta imeytyneenä voi aiheuttaa jälkeläisille muita kuin periytyviä haittavaikutuksia, lisätä niiden esiintymistä tai heikentää miesten tai naisten lisääntymistoimintoja tai kykyä Palo- ja räjähdysvaaralliset kemikaalit Palo- ja räjähdysvaarallinen kemikaali on 1. räjähtävä, jos se voi ilman ulkopuolista happea aiheuttaa reaktion, jossa vapautuu happea ja kehittyy nopeasti kaasuja, ja joka määrätyissä koeolosuhteissa kuumennettaessa räjähtää 2. hapettava, jos kemikaali voi aiheuttaa voimakkaasti lämpöä vapauttavan reaktion muiden, erityisesti syttyvien aineiden kanssa 3. erittäin helposti syttyvä, jos kemikaalilla on erittäin alhainen leimahduspiste ja alhainen kiehumispiste tai jos se muodostaa ilman kanssa syttyvän seoksen 4. helposti syttyvä, jos kemikaali voi kuumentua ja syttyä itsestään palamaan ilmassa ympäristön lämpötilassa ilman energian lisäystä kiinteä kemikaali voi välittömästi syttyä palamaan jouduttuaan lyhytaikaisesti kosketukseen sytytyslähteen kanssa ja jos se jatkaa palamista sytytyslähteen poistamisen jälkeen nestemäisellä kemikaalilla on hyvin alhainen leimahduspiste kemikaali veden tai kostean ilman vaikutuksesta muodostaa vaarallisia määriä helposti syttyviä kaasuja 5. syttyvä, jos nestemäisellä kemikaalilla on alhainen leimahduspiste Ympäristölle vaaralliset kemikaalit Kemikaali on ympäristölle vaarallinen, jos kemikaali ympäristöön jouduttuaan voi aiheuttaa välitöntä tai viivästynyttä vaaraa ympäristölle tai sen osalle. 3.4 Vaarallisten kemikaalien luokittelu ja varoitusmerkinnät (vanha lainsäädäntö) Vanhan kemikaaliasetuksen (675/1993) mukaan vaaralliset kemikaalit luokiteltiin ryhmiin, jotka kuvaavat kemikaalien vaarallisia ominaisuuksia ja niiden voimakkuutta (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus kemikaalien luokitusperusteista ja merkintöjen tekemisestä 807/2001, ns. luokitusperustepäätös). Kemikaalin luokitus osoitetaan kemikaalin varoitusmerkillä ja sen kirjaintunnuksella (kuva 3) sekä vaaraa (risk) osoittavilla standardilausekkeilla (R-lausekkeet). Luokitusperustepäätös määrää myös kemikaalien päällyksissä käytettävät turvallisuustoimenpiteitä (safety) osoittavat S-lausekkeet. 19

27 F F+ O Helposti syttyvä Mycket brandfarlig Erittäin helposti syttyvä Ytterst brandfarlig Hapettava Oxiderande T T+ E Myrkyllinen Giftig Erittäin myrkyllinen Mycket giftig Räjähtävä Explosiv Xn Xi Haitallinen Hälsoskadlig Ärsyttävä Irriterande C N Syövyttävä Frätande Ympäristölle vaarallinen Miljöfarlig Kuva 4. Vanhojen varoitusmerkkien kirjaintunnukset, varoitusmerkit ja niiden nimet. Kirjaintunnus merkin yläpuolella osoittaa varoitusmerkkiä aineluettelossa. Tavallisimmat vaaralliset aineet on lueteltu ns. aineluettelossa (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus vaarallisten aineiden luettelosta 509/2005). Tämä asetus vahvistaa varoitusmerkit, niiden nimet ja kirjaintunnukset sekä R- ja S-lausekkeet noin 3000 aineelle. Luetteloa täydennetään jatkuvasti. Tämän lainsäädännön (807/2001) mukaiset luokittelut ja merkinnät on korvattu lähtien uudella ns. GHS:n mukaisella luokittelulla ja merkinnöillä (kts. luku 3.2). 3.5 Syöpää aiheuttavat, perimää vaurioittavat ja lisääntymiselle vaaralliset aineet Valtioneuvoston asetuksen 716/2000 (asetus työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta) mukaisesti Sosiaali- ja terveysministeriö on vahvistanut asetuksella luettelon sellaisista syöpäsairauden vaaraa aiheuttavista tekijöistä, joille altistuvista työntekijöistä on työpaikoilla pidettävä syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteriä, ns. ASA-rekisteri (laki syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteristä 717/2001). Syöpävaaralliset aineet on luetteloitu Työministeriön päätöksessä 838/1994 (Työministeriön päätös syöpäsairauden vaaraa aiheuttavista tekijöistä). Työnantajan tulee minimoida työntekijöiden altistuminen näille aineille. Syöpäsairauden vaaraa voidaan kuvata TD50-arvolla (TD = toxic dose). Lukuarvo kuvaa annosta, joka aiheuttaa syövän 50 %:lle koe-eläimistä tietyllä aikajaksolla. Euroopassa on kehitetty myös indeksi T25, jolla tarkoitetaan annosta, joka aiheuttaa syövän 25 %:lle 20

28 koe-eläimistä tietyllä aikajaksolla. Yhdysvalloissa on käytetty benchmark dose -lähestymistapaa, jossa lähtökohtana on ollut annos, joka aiheuttaa syövän 10 %:lle koeeläimistä (BMD10, LED10) Sikiön terveydelle ja raskaana olevalle vaaralliset aineet Oheisessa listassa, joka perustuu Työministeriön päätökseen 1044/1991 (päätös perimälle, sikiölle ja lisääntymiselle työssä vaaraa aiheuttavista tekijöistä), on luettelo kemiallisista, fysikaalisista ja biologisista altisteista, joita pidetään haitallisina sikiön terveydelle tai raskaana oleville naisille: Anestesiakaasut Elohopea ja sen yhdisteet Ionisoiva säteily Lyijy ja sen yhdisteet Orgaaniset liuotinaineet Raskaudelle tai jälkeläiselle vaaralliset torjunta-aineet Hiilimonoksidi eli häkä Solunsalpaajat Ympäristön tupakansavu Kemikaalit, joissa varoitusmerkintä (-> kts. GHS-luku 3.5) - R45 tai R49 (syöpäsairauden vaaraa aiheuttava) - > H350 - R46 (saattaa aiheuttaa periytyviä perimävaurioita) -> H340, H341 - R61 tai R63 (sikiön terveyttä vaarantava) -> H360, H361 - R40 (epäillään aiheuttavan syöpäsairauden vaaraa) -> H Kemikaalien kuljettaminen maantiellä Laissa 719/1994 (laki vaarallisten aineiden kuljetuksesta) ns. VAK-laki ja valtioneuvoston asetuksessa 194/2002 (asetus vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä) säädetään vaarallisten aineiden maantiekuljetuksista. Asetuksessa (194/2002) määrätään, että vaarallisten aineiden lähettäjä saa jättää kuljetettavaksi vain säännösten mukaisia lähetyksiä. Tämän lisäksi lähettäjän on erityisesti: varmistettava, että vaaralliset aineet on luokiteltu säännösten mukaisesti ja että niitä saa kuljettaa tiellä; annettava kuljetuksen suorittajalle kuljetuksen suorittamista varten tarvittavat tiedot, vaadittu rahtikirja tai vastaava lähetyskirja sekä muut asiakirjat, kuten luvat, hyväksynnät, ilmoitukset ja todistukset; käytettävä vain pakkauksia ja säiliöitä, jotka on hyväksytty, jotka ovat soveltuvia kyseiseen vaarallisen aineen kuljetukseen ja jotka on merkitty säännösten mukaisesti; täytettävä lähetystapaa ja lähetysrajoituksia koskevat vaatimukset; varmistettava, että tyhjät, puhdistamattomat säiliöt, joita ei ole tyhjennetty kaasuista, on merkitty oikein ja että niissä on oikeat lipukkeet sekä että tyhjät, puhdistamattomat säiliöt on suljettu ja että ne ovat yhtä tiiviitä kuin täytettyinä. Vaarallisten aineiden pakkaajaa koskevat erityisesti seuraavat velvoitteet: hänen on noudatettava pakkaamista ja yhteenpakkaamista koskevia säännöksiä; 21

29 valmistellessaan kollia kuljetusta varten hänen on noudatettava kollin merkintää ja lipukkeita (kts. kuva 5) koskevia säännöksiä. Kuljetettaessa vaarallisia aineita tiellä, ne luokitellaan seuraaviin luokkiin: Luokka 1 Räjähteet Luokka 2 Kaasut Luokka 3 Palavat nesteet Luokka 4.1 Helposti syttyvät kiinteät aineet, itsereaktiiviset aineet ja flegmatoidut kiinteät räjähdysaineet Luokka 4.2 Helposti itsestään syttyvät aineet Luokka 4.3 Aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja Luokka 5.1 Sytyttävästi vaikuttavat (hapettavat) aineet Luokka 5.2 Orgaaniset peroksidit Luokka 6.1 Myrkylliset aineet Luokka 6.2 Tartuntavaaralliset aineet Luokka 7 Radioaktiiviset aineet Luokka 8 Syövyttävät aineet Luokka 9 Muut vaaralliset aineet ja esineet VAK-luokkiin jaetut vaaralliset aineet merkitään ns. VAK-tunnuksin (kuva 5). Tunnukset ovat samantyyppisiä merkkejä kuin kemikaalien varoitusmerkit (vrt. kuva 3 ja kuva 4). 22

30 Räjähteet (oranssi) Kaasut (vihreä) Palavat nesteet (punainen) Helposti syttyvät kiinteät aineet (punanen ja valkoinen) Helposti itsestään syttyvät aineet (punainen ja valkoinen) Syttyvästi vaikuttavat (hapettavat) aineet ja orgaaniset peroksidit (keltainen) Myrkylliset aineet (valkoinen) 5.1 ja Aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja (sininen) Tartuntavaaralliset aineet (valkoinen) Radioaktiiviset aineet (keltainen ja valkoinen) Syövyttävät aineet (valkoinen ja musta) Muut vaaralliset aineet ja esineet (musta ja valkoinen) Kuva Vaarallisten aineiden kuljetusluokat ja niiden tunnukset. Suluissa lipukkeen värit. Vaarallisten jätteiden (vrt. luku 6.3) lähettämisessä jatkokäsittelyyn noudatetaan lain 719/1994 ja asetuksen 194/2002 mukaisia määräyksiä. 3.7 Kemikaalien pakkaukset ja päällysmerkinnät Kemikaalin valmistajan, maahantuojan ja luovuttajan on huolehdittava siitä, että pakkaus, jossa kemikaali luovutetaan, on kestävä ja turvallinen. Päällys ei saa olla muodoltaan tai koristelultaan sellainen, että se johtaisi harhaan kemikaalin käyttäjää. Se ei saa olla ulkomuodoltaan tai muotoilultaan samankaltainen kuin elintarvikkeen tai muun nautittavaksi tarkoitetun tuotteen, eläimen ruoan, lääkevalmisteen tai kosmeettisen valmisteen päällys. Kemikaalin päällyksen tulee olla tiivis ja tarvittaessa uudelleen suljettavissa, ja sen tulee kestää tavanomaisesta käytöstä ja säilytysolosuhteista aiheutuva rasitus. Päällyksessä on oltava turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot, varoitusmerkinnät ja käyttöohjeet. Oheisessa kuvassa (kuva 6) on esimerkki erään tuotteen CLP-asetuksen mukaisista päällysmerkinnöistä. 23

31 Kuva 6. Esimerkki vaarallisen aineen CLP-asetuksen mukaisesta varoitusetiketistä Vaarallisen kemikaalin päällyksessä olevaa merkintää ei saa poistaa tai turmella. Jos merkintä on käynyt epäselväksi tai päällys on vaihdettu, kemikaalia hallussaan pitävän on huolehdittava siitä, että päällykseen tehdään alkuperäistä vastaava merkintä, joka selvästi osoittaa pakkauksen sisältävän ko. vaarallista kemikaalia. Seuraavassa kuvassa (kuva 7) on vanhan lainsäädännön mukainen etiketti. Kuva 7. Esimerkki vanhan lainsäädännön mukaisesta vaarallisen aineen varoitusetiketistä. 3.8 Kemikaalien indeksinumerot CAS-numero Chemical Abstracts Service -numero on American Chemical Societyn kemikaalille antama numerosarja, jota käytetään yleisesti aineen tunnistamisessa YK/UN-numero YK-numero liittyy aineiden kuljetukseen. Se on nelinumeroinen luku, jonka avulla voidaan tunnistaa kuljetettava vaarallinen aine tai vaaraominaisuuksiltaan samanlaisten aineiden ryhmä. Samalla aineella voi olla useampia YK-numeroita riippuen aineen pitoisuudesta tai olomuodosta. Aineiden YK-numerot on esitetty mm. Yhdistyneiden 24

32 Kansakuntien suosituksessa "Transport of Dangerous Goods" ja ne löytyvät Liikenne- ja viestintäministeriön nettipalvelusta ( EY-indeksinumero EY-indeksinumero (EC number) on Sosiaali- ja terveysministeriön vaarallisten aineiden luettelossa käytetty numero. Aineen EY-numero on olemassa (aikavälillä ) oleville aineille EINECS-numero (European Inventory of Existing Chemical Substances eli Euroopan kaupallisessa käytössä olevien aineiden luettelo) ja uusille ( lähtien) aineille ELINCS-numero (European List of Notified Chemical Substances eli Euroopassa ilmoitettujen kemiallisten aineiden luettelo) sekä aineille, jotka eivät enää nykyisin täytä polymeerin määritelmää, NLP-numero (No-Longer Polymers). EINECS-numero sisältää sekä aineen vedettömän että kidevedellisen muodon, kun taas vedettömille ja kidevedellisille muodoille on usein eri CAS-numerot (vrt. luku 3.8.1). EY-numero on seitsenmerkkinen XXX-XXX-X -tyyppinen numero, joka alkaa numerosta (EINECS), (ELINCS) ja (No Longer Polymers) RTECS-numero RTECS-numero on NIOSH:in (National Institute of Occupational Safety and Health) julkaisemassa rekisterissä Registry of Toxic Effects of Chemical Substances käytetty tunniste ICSC-numero ICSC-numero on kansainvälisen kemikaalikortin numero. 3.9 Käyttöturvallisuustiedotteet Käyttöturvallisuustiedotteesta (esimerkki liitteessä 1) on määrätty REACH asetuksessa (EY 1907/2006) (kts. luku 3.1.1) ja se on laadittava mm., jos aine tai valmiste on luokiteltu EU-lainsäädännössä vaaralliseksi tai hitaasti hajoavaksi, biokertyväksi ja myrkylliseksi. Aineen tai valmisteen toimittajan on toimitettava aineen tai valmisteen vastaanottajalle käyttöturvallisuustiedote. Aikaisemmasta lainsäädännöstä poiketen käyttöturvallisuustiedotteen liitteeksi lisätään mahdolliset altistumisskenaariot, joissa kuvataan kussakin käytössä tarvittavat riskinhallintakeinot. EU-asetuksen (EU 453/2010 Komission asetus kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelystä ja rajoituksista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen n:o 1907/2006 muuttamisesta) mukaisesti käyttöturvallisuustiedotteen avulla käyttäjien on voitava ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin ihmisten terveyden ja työturvallisuuden sekä ympäristön suojelemiseksi. Tiedotteen on annettava käyttäjälle tietoja aineen tai seoksen vaaroista, turvallisesta varastoinnista, käsittelystä ja hävittämisestä. REACH:n mukainen käyttöturvallisuustiedote sisältää seuraavat pääkohdat: 1. Aineen tai valmisteen ja yhtiön tai yrityksen tunnistetiedot 2. Vaaran yksilöinti 3. Koostumus ja tiedot aineosista 25

33 4. Ensiaputoimenpiteet 5. Palontorjuntatoimenpiteet 6. Toimenpiteet onnettomuuspäästöissä 7. Käsittely ja varastointi 8. Altistumisen ehkäiseminen ja henkilönsuojaimet 9. Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet 10. Stabiilisuus ja reaktiivisuus 11. Myrkyllisyyteen liittyvät tiedot 12. Tiedot kemikaalin vaarallisuudesta ympäristölle 13. Jätteiden käsittelyyn liittyvät näkökohdat 14. Kuljetustiedot 15. Lainsäädäntöä koskevat tiedot 16. Muut tiedot 3.10 Altistumisen raja-arvot Työilman haitalliset epäpuhtaudet Haitalliset aineet pääsevät hengitysteiden kautta vaikuttamaan elimistöön varsin tehokkaasti. Tästä syystä on työpaikan ilman laadulla suuri merkitys työntekijän terveydelle. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa työpaikan ilman epäpuhtauksien enimmäispitoisuudet asetuksellaan (asetus haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksista) noin kahden vuoden välein. Viimeisin asetus on 1213/2011. Nämä ns. HTP-arvot (haitalliseksi tunnettu pitoisuus) ovat pienimpiä pitoisuuksia, joiden uskotaan voivan vahingoittaa työntekijää. HTP8-arvoa alemmissa pitoisuuksissa lähes kaikkien työntekijöiden uskotaan voivan jatkuvasti työskennellä 8 tuntia päivässä ja 5 päivää viikossa ilman haitallisia vaikutuksia. Äkillisiä vaikutuksia aiheuttaville ilman epäpuhtauksille voidaan vahvistaa HTP-arvot myös 15 minuutin ja/tai hetkelliselle keskipitoisuudelle. Työnantajan on otettava HTP-arvot ohjeellisena huomioon työntekijöiden altistumista arvioidessaan. Joillekin aineille on tämän lisäksi vielä vahvistettu sitova rajaarvo, jota ei saa hetkellisestikään ylittää. HTP-arvot ilmoitetaan joko tilavuuden miljoonasosina (ppm) tai massapitoisuuksina (mg/m 3 ). Esimerkkinä työilman haitallisesta epäpuhtaudesta tarkastellaan rikkivetyä (H2S), joka on hyvin myrkyllinen, pahan hajuinen kaasu. Sen sallittu enimmäispitoisuus pitkäaikaisessa altistuksessa on 10 ppm (cm 3 /m 3 ) eli 15 mg/m 3. Rikkivedyn hajuraja on kuitenkin n. 0,015 ppm. Rikkivetymyrkytyksen oireet ilmenevät seuraavasti: mg/m 3 aiheuttaa silmien ärsytystä ja tulehdusta (pitkä altistusaika) mg/m 3 aiheuttaa päänsärkyä, pahoinvointia ja limakalvojen ärsytystä mg/m 3 hengenahdistusta, sydämentykytystä ja huimausta yli 100 mg/m 3 akuutti myrkytys, hengenvaara Muita altistus- ja pitoisuuskäsitteitä Maailmalla käytetään useita erilaisia käsitteitä, joilla pyritään kuvaamaan kemikaalien myrkyllisyyttä tai haittavaikutuksia. Myös RAECH:n myötä tulee useita uusia käsitteitä. 26

34 Oheisessa listassa on lueteltuna muutamia maailmalla käytettäviä ja REACH:n myötä tulevia uusia käsitteitä: DNEL (Derived no-effect level) - Altistustaso, jolla ei enää haittavaikutuksia ole odotettavissa. Laaditaan pohjautuen toksisuuskokeisiin eläimillä tai epidemiologiseen dataan DMEL (Derived minimal effect level - Kuvaa (johdettua) pienimmän vaikutuksen annostasoa ja määritetään syöpää aiheuttaville aineille, joille haitallista myrkyllisistä pitoisuutta ei voida määrittää. PNEC (Predicted no effect concentration) - Pitoisuus, jolla ei enää ole havaittavissa haittavaikutuksia ympäristössä LOAEL (Lowest observed adverse effect level) - Pienin pitoisuus, jolla on vaikutusta fysiologisesti sekä toksikologisesti NOAEL (No observable adverse effect level) - Suurin pitoisuus, jolla ei ole vaikutusta fysiologisesti eikä toksikologisesti 3.11 Räjähdyskelpoiset ilmaseokset Valtioneuvoston asetuksen 576/2003 (räjähdyskelpoisten ilmaseosten työntekijöille aiheuttaman vaaran torjunnasta) tarkoituksena on räjähdyskelpoisten ilmaseosten aiheuttamien vaarojen ennaltaehkäisy ja torjunta työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemiseksi sekä yleisen turvallisuuden ylläpitämiseksi ja henkilö- ja omaisuusvahinkojen estämiseksi. Asetus perustuu ns. ATEX-direktiiviin 1994/9/EY (asetus räjähdysvaarallisiin ilmaseoksiin tarkoitetuista laitteista ja suojausjärjestelmistä 917/1996) ja Kauppa- ja teollisuusministeriön päätökseen 918/1996 (päätös räjähdysvaarallisiin ilmaseoksiin tarkoitetuista laitteista ja suojausjärjestelmistä). Asetuksen 576/2003 mukaisesti: räjähdyskelpoinen ilmaseos on seos, jossa toisena osana on normaalipaineinen ilma ja toisena osana on kaasun, höyryn, sumun tai pölyn muodossa olevia palavia aineita ja jossa palaminen leviää syttymisen jälkeen koko palamattomaan seokseen. räjähdysvaarallinen tila on tila, jossa voi esiintyä räjähdyskelpoista ilmaseosta siinä määrin, että erityiset suojelutoimenpiteet työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi taikka yleisen turvallisuuden ylläpitämiseksi tai henkilö- ja omaisuusvahinkojen estämiseksi ovat tarpeen. Asetuksen perusteella työnantajalla, jonka työntekijät voivat joutua alttiiksi palavista nesteitä, kaasuista tai pölystä aiheutuvalle räjähdysvaaralle, on velvollisuus laatia, ja pitää ajan tasalla, räjähdyssuojausasiakirja, josta käy ilmi että räjähdysriskit on määritetty ja arvioitu, asianmukaiset räjähdyssuojaustoimenpiteet toteutetaan, mitkä tilat on luokiteltu, mihin tiloihin sovelletaan vähimmäisvaatimuksia, työpaikka ja työvälineet sekä varolaitteet on suunniteltu ja niitä käytetään sekä huolletaan siten että turvallisuus otetaan asianmukaisesti huomioon ja toimenpiteet työvälineiden turvallisen käytön varmistamiseksi on toteutettu. 27

35 Räjähdysvaaralliset tilat luokitellaan räjähdyskelpoisten ilmaseosten esiintymistiheyden ja keston perusteella. Oheisessa taulukossa (taulukko 2) on käytössä olevat tilaluokitukset. Ko. tilat on merkittävä EX-tunnuksin (kuva 8) ja niissä saa käyttää vain ko. tiloihin luokiteltuja CE-merkittyjä (kuva 14) sähkölaitteita. Taulukko 2. ATEX-tilaluokitukset Luokka Määritelmä 0 Tila, jossa ilman ja kaasun, höyryn tai sumun muodossa olevan palavan aineen muodostama räjähdyskelpoinen ilmaseos esiintyy jatkuvasti, pitkäaikaisesti tai usein. 1 Tila, jossa ilman ja kaasun, höyryn tai sumun muodossa olevan palavan aineen muodostama räjähdyskelpoinen ilmaseos todennäköisesti esiintyy normaalitoiminnassa satunnaisesti. 2 Tila, jossa ilman ja kaasun, höyryn tai sumun muodossa olevan palavan aineen muodostaman räjähdyskelpoisen ilmaseoksen esiintyminen normaalitoiminnassa on epätodennäköistä ja se kestää esiintyessään vain lyhyen ajan. 20 Tila, jossa ilman ja palavan pölyn muodostama räjähdyskelpoinen ilmaseos esiintyy jatkuvasti, pitkäaikaisesti tai usein. 21 Tila, jossa ilman ja palavan pölyn muodostama räjähdyskelpoinen ilmaseos todennäköisesti esiintyy normaalitoiminnassa satunnaisesti. 22 Tila, jossa ilman ja palavan pölyn muodostaman räjähdyskelpoisen ilmaseoksen esiintyminen normaalitoiminnassa on epätodennäköistä ja se kestää esiintyessään vain lyhyen ajan. Kuva 8. Räjähdysvaarallisen tilan tunnus Välittömät kemialliset vaaratekijät Periaatteessa aineita ei voida jakaa myrkyllisiin ja ei-myrkyllisiin aineisiin, vaan lähtökohtana on pidettävä sitä, että kaikki aineet voivat aiheuttaa vaaroja terveydelle. Yleensä puhuttaessa myrkyistä tarkoitetaan sellaisia aineita, jotka aiheuttavat nopeasti vakavia elimistön toiminnan häiriöitä silloin, kun niitä on päässyt ihmisen elimistöön nielemällä. Kemikaali (alkuaine, yhdiste tai seos) on terveydelle vaarallinen kemikaali, jos se elimistöön joutuessaan voi aiheuttaa kemiallisten ominaisuuksiensa vuoksi jo vähäisenä määränä haittaa ihmisen terveydelle. Terveydelle vaarallinen kemikaali luokitellaan edelleen vaikutustapansa mukaan erittäin myrkylliseksi, myrkylliseksi, haitalliseksi, syövyttäväksi jne. (kts. luku 3.2). Ympäristölle vaarallinen kemikaali on aine, joka ympäristöön joutuessaan voi aiheuttaa jo vähäisenä määränä haittaa elolliselle luonnolle. Kemiallisen aineen vaikutus elimistössä riippuu monista tekijöistä, joita ovat mm. aineen pääsytie elimistöön, 28

36 elimistöön päässeen aineen määrä, aineen spesifiset toksikologiset ominaisuudet, altistusaika ja altistetun henkilökohtainen herkkyys Aineen pääsy elimistöön Fysiologisesti aineen katsotaan imeytyneen elimistöön silloin, kun se on päässyt verenkiertoon ja sitä kautta kaikkiin elimistön osiin. Tämä on edellytys sille, että systeeminen myrkyttyminen tai sairastuminen tapahtuu. Kemialliset aineet voivat aiheuttaa myös paikallisia oireita esim. iholla tai keuhkoissa, vaikka kemikaalit eivät olisi päässeet verenkiertoon. Kemiallisten aineiden pääasialliset elimistöön pääsytavat ovat hengityselimistön kautta, ihon läpi imeytymällä ja ruoansulatuskanavan kautta nieltäessä näitä aineita. Aineiden imeytyminen hengityselimistön kautta on erityisen tehokasta, koska keuhkorakkuloissa ne pääsevät lähes välittömään kosketukseen verenkierron kanssa. Toisaalta hengitysteiden limakalvot ovat herkkiä kemiallisten aineiden ärsytys- ja syövytysvaikutuksille, jotka nekin voivat johtaa vakaviin terveydellisiin seuraamuksiin. Useat aineet voivat imeytyä elimistöön ihon läpi sekä haavojen ja naarmujen kautta. Tällaisia aineita ovat erityisesti kaikki orgaaniset liuottimet. Ruoansulatuselimistöön vahingollisia aineita voi joutua esimerkiksi, kun näitä aineita käsiteltäessä ei kunnolla pestä käsiä ennen ruokailua tai tupakanpolttoa. Aineen joutuminen ruoansulatuskanavaan ei välttämättä johda sen imeytymiseen elimistöön, vaan aineen liukoisuudesta ruoansulatusnesteisiin sekä sen reaktiokyvystä ja fysikaalisesta tilasta riippuu, imeytyykö se elimistöön vai erittyykö se sieltä. Yleensä imeytyminen hengityselimistön kautta on tehokkaampaa kuin ruoansulatuselimistöstä. Vahingossa ruoansulatuselimistöön joutuvan myrkyllisen aineen määrä on lisäksi tavallisesti suhteellisen pieni Aineiden vaikutustavat elimistössä Vahingollisten aineiden vaikutustavat elimistössä voidaan jakaa akuutteihin eli äkillisiin vaikutuksiin ja kroonisiin eli pitkäaikaisiin vaikutuksiin. Kemiallisessa opetuslaboratoriossa esiintyy pääasiassa vain akuutteja vaikutuksia, koska krooniset vaikutukset vaativat yleensä pitkän altistusajan. Työelämässä krooniset vaikutukset ovat tavallisempia Akuutit vaikutukset Ärsyttävät aineet vaikuttavat pääasiassa hengityselinten ja silmien limakalvoihin sekä ihoon, jolloin tyypillisiä oireita ovat yskiminen, silmien kirvely, ihon punoitus ja kirvely. Helposti veteen liukenevat aineet, esim. lipeäsumu, ammoniakki ja suolahappo, ärsyttävät pääasiassa silmiä ja ylempiä hengitysteitä. Vaikeasti veteen liukenevat aineet, esim. typpidioksidi, ärsyttävät keuhkojen perimmäisiä osia. Tässä tapauksessa vaikutus saattaa tuntua vasta jonkin ajan kuluttua altistuksesta. 29

37 Syövyttävät aineet tuhoavat kudosta. Ärsyttävän ja syövyttävän aineen välillä on vain aste-ero. Kaikki vahvat hapot ja emäkset tarpeeksi väkevinä liuoksina ovat syövyttäviä. Huumaavat aineet lamauttavat keskushermoston toimintaa aiheuttaen eräänlaisen humalatilan. Huumaavat aineet ovat pääasiassa rasvaliuottimia (esim. hiilivedyt, alkoholit, eetterit). Suuret pitoisuudet voivat aiheuttaa tajuttomuuden ja hengityshalvauksen. Kemialliset hengitysmyrkyt lamauttavat hengitystoiminnan pääsääntöisesti joko estämällä hapen kulkeutumisen elimistössä (esim. hiilimonoksidi, nitriitit) tai vaikuttamalla hengitystä säätelevään keskushermoston osaan (rikkivety). Syanidi (HCN) taasen estää soluhengityksen. Ilman hapen syrjäyttävät kaasut (esim. typpi, vety, jalokaasut) laimentavat ilman happipitoisuutta. Happi on välttämätöntä elämälle ja aivotoiminnoille. Jos veri ei tuo happea, solut lakkaavat toimimasta. Tällöin menetetään tajunta. Halvauksen ja kooman lisäksi seurauksena voi olla kuolema. Jos hapen määrä vähenee asteittain, oireet muistuttavat pahanolon tunnetta eikä uhri välttämättä tunnista niitä tukehtumisena. Ensimmäiset oireet ilmenevät, kun happipitoisuus, joka normaalisti on 21 tilavuus-%:a, laskee alle 18 til.-%:n til.-% happipitoisuudessa oireita ovat huimaus, päänsärky, puheen kangertelu, tajunnan heikkeneminen ja lihaskontrollin menetys. Alle 6 til.-% happipitoisuudessa tajunnan menetys tapahtuu välittömästi. Happipitoisuus voi alentua huomattavasti kun käsitellään esimerkiksi nesteytettyjä kaasuja (vrt. luku ) Krooniset vaikutukset Yleismyrkyt vaikuttavat samanaikaisesti moniin elimiin (esim. lyijy, elohopea). Kudosmyrkyt vaikuttavat johonkin määrättyyn kudokseen tai elimeen: esim. bentseeni vaikuttaa luuytimeen (häiritsee verisolujen muodostusta) ja kadmium munuaisiin. Hermostomyrkyt vaikuttavat keskushermostoon (esim. rikkihiili, metanoli ja etanoli). Herkistävät aineet: Työntekijän iho tai hengityselimet voivat pitkäaikaisen altistuksen jälkeen herkistyä joillekin aineille (esim. formaldehydi, nikkeli- ja kobolttiyhdisteet, kromaatit), minkä jälkeen pienetkin ainemäärät voivat aiheuttaa allergisen ihottuman, nuhan tai astman. Pölykeuhkoa aiheuttavat aineet aiheuttavat pitkäaikaisen altistuksen jälkeen pysyviä keuhkomuutoksia (esim. kvartsipöly, asbesti ja talkki). Karsinogeeniset aineet aiheuttavat kasvaimia; vaativat pitkän altistusajan (esim. kloroformi). Joillakin aineilla on myös muita vaikutuksia: esim. teratogeeniset eli sikiövaurioita aiheuttavat, mutageeniset eli perimää vaurioittavat ja lisääntymiselle vaaralliset aineet Aineen kulku, muuttuminen ja erittyminen elimistössä Elimistöön imeytynyt aine joutuu ensimmäisessä vaiheessa vereen, jonka mukana se kulkeutuu kaikkiin elimistön osiin. Verestä aine voi siirtyä kudoksiin ja varastoitua tai rikastua niihin: esim. elohopea varastoituu pääasiassa aivoihin, maksaan ja munuaisiin 30

38 sekä lyijy luustoon. Elimistön toiminnan häiriintyessä voivat kudoksiin varastoituneet aineet vapautua takaisin verenkiertoon ja joskus aiheuttaa myrkytysoireita paljon myöhemmin kuin aine on joutunut elimistöön. Elimistöön imeytyneen aineen haitalliset vaikutukset ilmenevät usein ensimmäisenä ns. kohde-elimissä. Tällaisia kohde-elimiä ovat esim. maksa ja munuaiset sekä aivot ja hermokudos. Kemialliset aineet voivat myös muuttua elimistössä muiksi yhdisteiksi. Esimerkiksi metanoli hapettuu elimistössä ensin formaldehydiksi ja sitten muurahaishapoksi, joka on erittäin myrkyllinen, silmähermoja vaurioittava aine. Kaikki elimistöön joutuneet aineet erittyvät ajan kuluessa pois. Jos erittymisnopeus on pienempi kuin nopeus, jolla ainetta joutuu elimistöön, puhutaan aineen rikastumisesta. Aineen biologiseksi puoliintumisajaksi kutsutaan sitä aikaa, jossa puolet elimistöön joutuneesta aineesta erittyy pois. Tämä aika voi vaihdella useista tekijöistä johtuen, mutta se antaa kuitenkin jonkinlaisen kuvan siitä, miten kauan eri aineet viipyvät elimistössä. Esimerkiksi liuotinaineiden puoliintumisajat vaihtelevat muutamasta minuutista vuorokauteen, kun taas joidenkin raskasmetallien puoliintumisaika saattaa olla kymmeniä vuosia Nanopartikkelit Nano-kokoluokan partikkelit ovat hiukkasia, joiden halkaisija vaihtelee hieman alle 100 nanometristä noin yhteen nanometriin. Nanopartikkelien koon havainnollistamiseksi voidaan sanoa, että pingispallon koon suhde maapallon kokoon on suunnilleen sama kuin halkaisijaltaan yhden nanometrin nanohiukkasen suhde pingispallon kokoon. Teknologia- ja materiaalitutkimushankkeissa on kuitenkin havaittu, että hiukkasten koon pienentyessä niiden pinta-alan suhde painoon kasvaa ja tähän liittyy yleensä nopeasti kasvava hiukkasten reaktiivisuus. Reaktiivisuus on usein haitallista hiukkasten joutuessa tekemisiin elävien organismien kanssa. Ainakin pienemmät nanohiukkaset pääsevät vaivatta elimistöön hengityselinten kautta, jonka jälkeen ne leviävät esteettä eri elimiin ja eri solutyyppeihin esimerkiksi ionikanavia pitkin. Esimerkiksi titaani- ja piidioksidi-nanohiukkaset, erilaiset hiilinanoputket ja metallinanohiukkaset, kuten hopea-, kulta- ja mangaanihiukkaset, voivat imeytyä elimistöön keuhkojen kautta. Mangaanihiukkaset ovat aiheuttaneet erityistä huolta, koska niiden on osoitettu pääsevän myös aivojen hajukuorelle nenän hajuepiteelin hermopäätteitä myöten. Vaikka nanohiukkasten terveysvaikutuksista ei ole tarjolla systemaattista tietoa eikä minkään nanohiukkasten vaikutuksia ole tutkittu ihmisissä, monista hiukkastyypeistä on olemassa varsin runsaasti koe-eläinten tai soluviljelmien avulla tuotettua tietoa. Titaanija piidioksidinanohiukkasten tiedetään aiheuttavan keuhkotulehdusta ja arpikudoksen muodostumista keuhkoissa. Myös eräät hiilinanoputket aiheuttavat koe-eläimille keuhkotulehduksen oireita. Eräiden nanohiukkasten on osoitettu pääsevän aivoihin keuhkojen kautta ja aiheuttavan muutoksia aivojen keskeisten välittäjäaineiden pitoisuuksissa. Tämän terveydellistä merkitystä ei kuitenkaan vielä tunneta Aineiden myrkyllisyyden vertailu Aineiden myrkyllisyyden vertailu tapahtuu tavallisesti eläinkokeiden perusteella. Myrkyllisyyttä kuvataan useimmiten oraalisella LD50-arvolla (oraalinen = suun kautta tapahtuva 31

39 altistus, LD = lethal dose). LD50-arvo ilmaisee sen annoksen suuruuden milligrammoina koe-eläimen elopainokiloa kohden, joka tappaa puolet annoksen nielleestä koeeläinjoukosta (rottia, hiiriä) tietyn ajan kuluessa. Ihmiselle vaarallinen annos voidaan arvioida kertomalla LD50-arvo ruumiinpainolla. Esim. As2O3:n LD50 (suun kautta, rotta) on 14,6 mg/kg. 70 kg:n painoiselle ihmiselle hengenvaarallinen annos on tällöin 70 x 14,6 eli 1022 mg. LD50-arvo voidaan määrittää myös ihon kautta tapahtuvalle altistukselle. LDLo-arvo tarkoittaa alhaisinta kuolettavaa arvoa. Myrkyllisille kaasuille käytetään yksikkönä LC50-arvoa (LC = lethal concentration). Se ilmaisee pitoisuuden, joka tietyn aikaa hengitettynä tappaa määrätyn ajan kuluessa puolet koe-eläimistä. Ihmiselle vaarallinen pitoisuus on sama, koska keuhkojen pintaalan voidaan katsoa olevan verrannollinen ruumiinpainoon. Aineiden luokittelussa erittäin myrkyllisiin ja myrkyllisiin huomioidaan LD50- ja LC50- arvojen lisäksi ihmisille sattuneista tapaturmista saatu kokemus sekä aineiden erityisominaisuudet, esim. nestemäisyys, haihtuvuus, imeytyvyys ihon läpi sekä biologiset erityisvaikutukset Välilliset kemialliset vaaratekijät Välilliset kemialliset vaaratekijät johtuvat aineiden epäsuorista vaikutuksista. Tärkeimpiä tällaisia vaaroja ovat palo- ja räjähdysvaarat (luku 3.2.2). Kun palaminen on nopeaa ja siihen liittyy huomattavaa paineennousua, on kyseessä räjähdys. Kaikki sopivassa suhteessa ilmaan tai muuhun palamista ylläpitävään aineeseen sekoittuneet syttyvät pölyt, höyryt ja kaasut saattavat räjähtää. Palavien nesteiden höyryt muodostavat syttyvän seoksen ilman kanssa vain tietyissä seosolosuhteissa, joista myös palamisnopeus riippuu. Palavien höyryjen alempi ja ylempi räjähdysraja (= syttymisraja) on se pitoisuusväli, jonka ala- ja yläpuolella kyseinen höyryilmaseos ei enää syty. Räjähdysrajat muuttuvat huomattavasti, jos paine tai lämpötila poikkeaa normaalista. Aineesta höyrystyvien aineosien räjähdysrajat ilmoitetaan tilavuusprosentteina ilmassa. Pölyävien kiinteiden aineiden alempi räjähdysraja ilmoitetaan, jos sellainen on määritetty, painoyksikköinä tilavuusyksikköä kohden (mg/m 3 tai g/m 3 ). Ohessa esimerkkejä kemikaalien räjähdysrajoista ilmassa (taulukko 3). Taulukko 3. Esimerkkejä räjähdysrajoista (til.-%) ilmassa Kemikaali alempi ylempi Ammoniakki Asetoni 2,2 12,8 Dietyylieetteri 1,7 36 Propaani 2,2 9,5 Rikkivety 4,3 45,5 Vety 4,0 75 Keskenään voimakkaasti reagoivat kemikaalit aiheuttavat tyypillisiä välillisiä vaaratekijöitä. Tällaiset kemikaalit tulee säilyttää niin, etteivät ne pääse reagoimaan keskenään (vrt. luku 3.15). Keskenään voimakkaasti reagoivia kemikaalipareja ovat esimerkiksi epäorgaaniset hapot ja orgaaniset liuottimet, hapettavat aineet (vrt. luku ) ja orgaaniset aineet sekä hapot ja emäkset. 32

40 Palavat kaasut ja palavat nesteet Laboratoriossa käytettävien kemikaalien joukossa on erittäin syttymisherkkiä ja tulenarkoja aineita. Palaviksi kaasuiksi katsotaan kaasumaiset aineet, joiden kiehumispiste normaali-ilmanpaineessa on enintään 20 C ja jotka muodostavat ilman kanssa syttyviä seoksia. Palaviksi nesteiksi katsotaan sellaiset nesteet, joiden leimahduspiste on 100 C tai sitä alempi. Leimahduspiste on alin lämpötila, jossa nesteestä normaalipaineessa haihtuu niin paljon höyryjä, että ne muodostavat nestepinnan päällä olevan ilman kanssa palavan kaasuseoksen. Palavat nesteet jaetaan syttymisherkkyyden mukaan neljään ryhmään: Erittäin helposti syttyvä neste: Leimahduspiste enintään 0 C Kiehumispiste enintään 35 C Helposti syttyvä neste: Leimahduspiste alle 21 C Syttyvä neste: Leimahduspiste C Palava neste: Leimahduspiste yli 55 C ja enintään 100 C Erittäin helposti syttyvät ja helposti syttyvät nesteet höyrystyvät voimakkaasti avonaisessa astiassa huoneenlämpötilassa, jolloin räjähdys- ja syttymisvaara on aina olemassa. Samoin monet syttyvät nesteet voivat syttyä kipinästä ja räjähtää, jos niitä säilytetään avonaisissa astioissa. Sen sijaan palavien nesteiden (leimahduspiste yli 55 C) sytyttäminenkin tuottaa usein jo vaikeuksia. Oheisessa taulukossa (taulukko 4) on esimerkkejä syttyvistä nesteistä. Taulukko 4. Esimerkkejä syttyvistä nesteitä Kemikaali Leimahduspiste/ C Kiehumispiste/ C Ryhmä Bensiini -40 erittäin helposti syttyvä Etyylieetteri ,6 erittäin helposti syttyvä Asetoni helposti syttyvä Etanoli 12 78,3 helposti syttyvä 1-Butanoli syttyvä Etikkahappo syttyvä Palavat ja muutkin nesteet syttyvät ilman kipinää, jos lämpötila on kyllin korkea. Itsesyttymislämpötila on alin lämpötila, jossa jokin aine syttyy itsestään lämmön vaikutuksesta ilman ulkopuolista sytytyslähdettä. Jos itsesyttymislämpötila on kyllin alhainen (esim. rikkihiili 100 C tai dietyylieetteri 180 C), voi neste syttyä esimerkiksi keittolevyllä lämmitettäessä Hapettavat aineet Hapettavat aineet eivät itse pala, mutta ne sytyttävät muita palavia aineita. Hapettuminen voi olla räjähdysmäistä. Esimerkiksi perkloraatteja (ClO4 - ), kuten perkloorihappo (HClO4) ja nitraatteja (NO3 - ), kuten typpihappo (HNO3), käsiteltäessä on valvottava, etteivät ne pääse kosketuksiin orgaanisten aineiden kanssa. Käsiteltäessä hapettavia aineita tulee olla erityisen huolellinen Räjähdysvaaralliset aineet Eräät kemikaalit laimeina pitoisuuksina eivät aiheuta erityistä vaaraa, mutta konsentroituessaan ovat räjähdysherkkiä. Tällaisia kemikaaleja ovat esimerkiksi 33

41 perkloorihappo (HClO4) ja pikriinihappo (2,4,6-Trinitrofenoli, TNP). Perkloorihappo muuttuu yli 72 %:na liuoksena epästabiiliksi ja kuivuessaan voi räjähtää pienestäkin kosketuksesta (kts. kuva 9). Pikriinihappoa käytetään normaalista alle 10 %:na vesiliuoksena, mutta kuivuessaan se voi räjähtää pienestäkin tärähdyksestä. Kuva 9. Perkloorihapporäjähdyksen (< 1l) aiheuttamia vaurioita vetokaapissa Vaarojen välttäminen Yleisiä ohjeita laboratoriotyöskentelyssä Kaikilla onnettomuuksilla on syynsä, ja useimmat onnettomuudet voidaan estää ennakolta. Laboratoriotyöskentely vaatii jo työn onnistumisen kannalta huolellisuutta, järjestelmällisyyttä ja siisteyttä. Nämä tekijät ovat myös erityisen tärkeitä onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Turvallisuuden perusedellytyksenä on tieto siitä, mitä tekee, järkevä varovaisuus ja vaaratilanteiden ennakointi. Seuraavassa on lyhyesti muutamia tärkeitä yleisohjeita laboratoriotyössä noudatettaviksi: Harkitse ennakolta mahdolliset vaaralähteet ennen työn aloittamista, esimerkiksi: kehittyykö myrkyllisiä kaasuja onko palo- tai räjähdysvaaraa ovatko käytettävät kemikaalit myrkyllisiä, syövyttäviä tai yleensäkin vaarallisia lue käyttöturvallisuustiedotteet Ole koko ajan selvillä siitä mitä teet. Tarkista, että käytät oikeita reagensseja (lue nimilappu ainakin kahdesti!) käytät oikeita lämpötiloja noudatat työohjetta tarkkaan Noudata siisteyttä ja järjestystä kuivaa heti lattialle joutuneet nesteet (liukastumisvaara) 34

42 pidä työpöytä ja työvälineet siisteinä kuivaa heti reagenssipullojen pinnalle mahdollisesti roiskuneet aineet Pukeudu oikein ja käytä tarvittavia suojavälineitä (vrt. luku 5) laboratoriossa käytetään aina laboratoriotakkia sekä suojalaseja! käytä pitkälahkeisia housuja ja umpinaisia kenkiä (tai sandaaleita ja sukkia) käytä tarvittaessa myös oikeanlaisia suojakäsineitä sekä hengityssuojainta vetokaappia käytetään aina tarvittaessa, esimerkiksi kun työssä kehittyy vaarallisia kemikaalihöyryjä. Ole koko ajan selvillä keitä muita laboratoriossa on varoita muita laboratoriossa olevia vaarallisista töistä asiaton oleskelu on kielletty laboratorioissa. Jos huomaat asiattomia ihmisiä laboratoriossa tai muuallakin oppilaitoksen tiloissa, niin ilmoita siitä esim. vahtimestarille Sammuta tarpeettomat bunsenliekit sekä laitteet. Älä käsittele avotulta helposti syttyvien nesteiden lähettyvillä. Älä häiritse naapuriasi hänen suorittaessaan koetta, äläkä anna häiritä itseäsi, joten esim. matkapuhelimen pitää olla suljettuna oppilaslaboratoriossa. Älä myöskään käytä piilolaseja työskennellessäsi laboratoriossa. Ota selvää etukäteen, missä ovat hälyttimet, hätäsuihkut, sammuttimet ja ensiapuvälineet ja opettele niiden käyttö. Älä koske ovenkahvoihin tai rappusten kaiteisiin suojakäsineillä ja riisu käsineet pois aina kun käsittelet tietokonetta, jotta käsineissä mahdollisesti olevat kemikaalijäämät eivät sotke ovenkahvoja, kaiteita tai tietokoneen näppäimistöä ja hiirtä. Syöminen, juominen ja tupakoiminen on laboratoriossa kielletty. Riisu suojavaatetus pois ja pese kätesi hyvin aina, kun lähdet laboratoriosta Esimerkkejä turvallisesta laboratoriotyöskentelystä Seuraavassa esitetään lyhyesti esimerkinomaisesti muutamia turvallisuusnäkökohtia laboratoriotöissä kyseeseen tulevista laitteista ja operaatioista Lasin käsittely Älä käytä särkynyttä lasitavaraa (kts. 6.4). Jos kuumennat lasitavaraa, varmistu siitä että ko. lasilaatu kestää kuumennusta (esim. Pyrex tai Duran ). Suojaa kädet katkaistessasi lasiputkea tai työntäessäsi putkea korkin läpi. Älä käytä liiallista voimaa. Lasi liukuu paremmin, kun se on ensin kasteltu. Ole varovainen irrottaessasi kumiletkua lasista, leikkaa kiinni juuttunut letku irti Pullot Älä täytä pulloa liian täyteen, vaan jätä nesteelle laajenemisvara (n. 10 %.). Älä kanna pulloja kaulasta, äläkä liian monta yhdellä kertaa. Käytä tarvittaessa kantokoria tai turva-astiaa. 35

43 Älä laita tulppaa kuumaa nestettä sisältävään pulloon, ettei pulloon syntyisi alipainetta nesteen jäähtyessä. Eräät aineet (esim. muurahaishappo, vetyperoksidi, väkevä ammoniakki ja typpihappo) kehittävät varastoinnin aikana kaasuja, jotka samalla aiheuttavat paineen nousun pullossa. Avaa näitä aineita sisältävät pullot vetokaapissa suojalevyn tai vetokaapin luukun takana ja suojaa kätesi. Menettele samoin, jos korkki on juuttunut kiinni Bunsenpoltin Jos bunsenpoittimen (kuva 10) ilma-aukot ovat liian auki, syttyy kaasu jo polttimen putkessa. Tällöin kehittyy helposti myrkyllistä hiilimonoksidia ja putki kuumenee hyvin kuumaksi. Jos näin tapahtuu, sammuta poltin, pienennä ilmanottoaukkoja ja sytytä poltin uudelleen. hapetusalue (vaalean violetti) liekin kuumin osa (n. 900 C) pelkistysalue (vaalean sininen) ilmanottoaukko Kuva 10. Normaali bunsenpoltin Nesteiden kuumentaminen bunsenliekillä HUOM: Palavia nesteitä EI saa kuumentaa avotulella! Käytä kuumennusta kestävää ja ehjää lasitavaraa (vrt. luku ) Koeputkessa: Kuumenna putkessa olevaa nestettä varovaisesti pienellä liekillä putken sivusta juuri nesteen rajapinnan alta, putkea samalla liikutellen. Älä koskaan kuumenna putken pohjasta, äläkä suuntaa putken suuta itseäsi tai naapuriasi kohden. Dekantterilasissa: Lasi asetetaan kolmijalan ja alumiinioksidiverkon päälle. Vesihauteella: Tavallisin tapa kuumentaa koeputkessa olevia nesteitä. Vedellä täytettyyn dekantterilasiin asetetaan erityinen teline ja dekantterilasia kuumennetaan kuten edellä Kiinteiden aineiden kuumentaminen Koeputkessa (pieni määrä): Varovasti pienellä liekillä putkea liikutellen. Älä suuntaa putken suuta itseesi tai naapuriisi. Upokkaassa: Kolmijalan varaan asetetun posliinikolmion varassa. Sähköuunissa: Tarvittaessa suurempaa kuumuutta käytetään sähköuunia. Huom! Upokas jäähtyy hitaasti, sitä ei pidä koskea sormin. 36

44 Sähkölaitteet Lue käyttöohje, ennen kuin kytket laitteen päälle. Jos havaitset laitteessa vikaa, sammuta laite, jos mahdollista ja ilmoita viallisesta laitteesta heti työnohjaajalle, laitevastaavalle tai laboratorioinsinöörille. Pidä sähkölaitteet ja johdot kuivina ja puhtaina. Jos laite kastuu, katkaise sähkövirta, irrota pistoke ja kuivaa laite. Älä kosketa sähkölaitetta märin käsin! Kaasupullot ja -linjasto Kaasupullo on kiinnitettävä tukevasti esim. seinään. Tutustu paineenalennusventtiilin käyttöohjeisiin ennen kuin käytät kaasupulloa tai kaasulinjastosta tulevaa kaasua. Ohjeita kaasupullojen käsittelyyn: Älä nosta pulloa kuvusta tai suojuksesta. Käytä aina pullokärryjä tai pullokoria pullojen siirtoon. Suojakuvun tai -kaaren on aina oltava kiinnitettynä, kun pulloa siirretään. Käytä vuototarkastuksiin saippualiuosta; esim. valmista vuodonilmaisinnestettä. Käytä aina kyseiselle kaasulle tarkoitettua paineensäädintä. Välikappaleiden käyttö on kiellettyä. Tarkasta varusteiden oikea paineluokka ennen pullon kytkemistä. Takaisinvirtaus pulloon on estettävä (esim. takaiskuventtiilillä) ennen pullon kytkemistä. Avaa pulloventtiilit hitaasti. Pullojen kaatuminen on estettävä luotettavalla tavalla. Pullot on suojattava mekaanisilta iskuilta. Sulje venttiili aina, kun pullo ei ole käytössä. Tyhjiä kaasupulloja on aina käsiteltävä kuten täysiä Ali- ja ylipainetyöt Kun suoritetaan töitä, joissa käytetään ali- tai ylipainetta, on aina vaarana laitteiston räjähdys. Käytä ko. tarkoitukseen soveltuvia laitteen osia (esim. letkut, lasitavara) Laiteohjeet Kaikilla isommilla laboratoriolaitteilla tulee olla työpisteen vieressä laitteiden lyhyet käyttöohjeet, mahdolliset kalibrointiohjeet ja laitteen vastuuhenkilön nimi. Käyttöohjeissa mainitaan mm. että pidetäänkö laitteen käytöstä päiväkirjaa ja kuinka usein se pitää kalibroida tai tarvitseeko laite erillisen vastuullisen käyttäjän. Laitevastuuhenkilö opettaa laitteen oikean käytön ja tekniset mahdollisuudet Kemikaalien käsittely Pidä tuntematonta kemikaalia aina vaarallisena. Ota selvää käyttämiesi kemikaalien mahdollisista vaarallisista ominaisuuksista (käyttöturvallisuustiedote kts. luku 3.9) ja ryhdy tarpeellisiin varotoimenpiteisiin. Älä koskaan maista kemikaaleja ja vältä kehittyvien kaasujen haistelua. Jos haistaminen on aineen tunnistamiseksi tarpeen, suorita se varoen. Aineita, joista syntyy epämiellyttäviä tai myrkyllisiä höyryjä, täytyy aina käsitellä vetokaapissa (vrt. luku 5.7). 37

45 Tarkkaile vetokaapin toimintaa. Jos epäilet että vetokaappi ei vedä kunnolla, niin ilmoita siitä ohjaajallesi tai esimerkiksi tutkimusryhmäsi laboratoriomestarille tai laboratorioinsinöörille. Vältä kemikaalien koskettelua paljain käsin (vrt. luku 5.1). Myrkylliset aineet voivat myös imeytyä ihon läpi. Käytä analyysilusikkaa eli spaatelia. Pese kätesi, jos iholle on päässyt roiskahtamaan kemikaaleja Nimilaput ja korkit Älä vaihda reagenssipullojen korkkeja. Pidä huoli siitä, että kaikissa käyttämissäsi reagenssipulloissa on kunnolliset nimilaput. Jos aine on vaarallinen (kts. luku 3.3), merkitse se pulloon esimerkiksi erillisellä varoitustarralla (kuva 3 tai kuva 4). Älä käytä reagenssia, jonka nimilapusta et saa selvää Kemikaalien ottaminen varastopullosta Liuoksia otetaan hanasta pieneen dekantterilasiin sopiva määrä. Mikäli pullossa ei ole pohjahanaa, kaadetaan liuos pullosta. Omaa pipettiä ei saa käyttää. Kiinteitä aineita kaadetaan esim. kellolasille tai paperille tarpeellinen määrä. Omaa spaatelia ei saa käyttää. Kemikaaleja on sekä ympäristön että kemikaalikustannusten säästämiseksi pyrittävä ottamaan vain tarvittava määrä. Jos kemikaalia kuitenkin jää käyttämättä, sitä ei saa kaataa varastopulloon takaisin Väkevät hapot ja emäkset Pöydälle tai muualle roiskunut happo tai emäs on heti kuivattava. Suuremmat määrät happoa tai emästä on ensin neutraloitava. Happojen laimennus: Kaada aina laimennettava väkevä happo veteen. Veden kaataminen väkevään happoon aiheuttaa voimakkaan lämmönkehityksen ja roiskumisvaaran. Varsinkin rikkihappoa laimennettaessa tämä sääntö on ehdottomasti muistettava. Natrium- tai kaliumhydroksidia liuotettaessa kehittyy myös runsaasti lämpöä, joten niiden liuotus on tehtävä riittävän suuressa, kuumuutta kestävässä astiassa Nesteytetyt ja kiinteytetyt kaasut Laboratorioissa yleisesti käytettävä nesteytetty kaasu on typpi, mutta myös muita nesteytettyjä kaasuja käytetään kuten heliumia NMR-laitteissa. Nesteytettyjen kaasujen käsittely vaatii aina erityisiä toimenpiteitä niiden erittäin alhaisten lämpötilojen vuoksi: nestetypen kiehumispiste on -196 C. Käytä aina suojavälineitä (käsineet, esiliinat, jalkineet, kts. luku 5) ja astioita, jotka kestävät erittäin alhaisia lämpötiloja. Suora ihokosketus aiheuttaa vaikeita paleltumisvammoja. Huolehdi myös riittävästä ilmanvaihdosta. Nesteytetyn kaasun kiehuessa muodostuu suuri määrä kaasua. Yhdestä litrasta nestemäistä typpeä saadaan noin 700 litraa typpikaasua, jolloin huoneen happipitoisuus voi laskea kriittisen tason alapuolella (vrt. luku ja 7.5). Oheisessa kuvassa (kuva 11) on ns. kannettava kaasun haistelija, 38

46 joka varoittaa kun happipitoisuus laskee liian alhaiseksi sekä nesteytettyjen kaasujen käsittelyyn soveltuvia astioita, ns. cryoastioita. Kuva 11. Kannettava kaasunhaistelija ja erilaisia cryoastioita. Nesteytettyä kaasua sisältävien eristämättömien varusteiden pinta on niin kylmä, että ilma kondensoituu ja muodostaa pisaroita. Kondensoitunut ilma voi sisältää jopa 50 % happea, joka edesauttaa syttyvien materiaalien syttymistä. Palaminen voi olla hyvin voimakasta. Eli vältä syttyvien materiaalien joutumista tekemisiin kondensoituneen ilman kanssa. Kuivajää Kuiva- eli hiilidioksidijää on kiinteää hiilidioksidia. Sen lämpötila on -79 C. Kuivajään käsittelyssä on aina käytettävä asianmukaisia suojakäsineitä (kts. luku 5.1). Suora ihokosketus voi aiheuttaa vaikeita paleltumisvammoja. Kuivajäätä ei myöskään saa laittaa suuhun Peroksidit Eräissä liuottimissa, kuten dietyylieetterissä, saattaa säilytyksen aikana muodostua peroksideja. Peroksidipitoinen eetteri voi räjähtää lämmitettäessä tai haihdutettaessa. Peroksidien muodostumisvaara vähenee, jos eetteriä säilytetään tummassa pullossa viileässä paikassa ja auringonvalolta suojattuna. Jos tällaista liuotinta joudutaan haihduttamaan tai lämmittämään, on esim. happamella kaliumjodidi-liuoksella tutkittava, sisältääkö liuotin peroksideja. Liuokset eivät sekoitu keskenään, vaan syntyy kaksi eri faasia; yläfaasissa on eetteri ja alafaasissa jodiliuos. Jos liuotin sisältää peroksideja, alafaasissa oleva reagenssi värjäytyy ruskeaksi tai tärkkelystä käytettäessä siniseksi. Koetta tehtäessä on syytä tehdä myös reagenssien sokeakoe. Ennen liuottimen lämmitystä tai haihduttamista peroksidit poistetaan esim. aktiivihiilellä, pesemällä rautasulfaattiliuoksella tai laskemalla liuotin alumiinioksidipylvään läpi Kemikaalien varastointi Vaarallisten kemikaalien käytöstä, siirroista ja varastoinnista säädetään erillisessä laissa 390/2005 (laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta). Ko. laissa määrätään mm. seuraavaa: Sen, jolla on hallussaan vaarallista kemikaalia, tulee noudattaa kemikaalin säilytyksessä huolellisuutta ja varovaisuutta. 39

47 Vaaralliset kemikaalit tulee säilyttää vaatimusten mukaisissa päällyksissä niille varatuissa paikoissa. Lisäksi kemikaalin haltijan tulee huolehtia, etteivät asiattomat saa kemikaalia haltuunsa. Vaarallisen kemikaalin säilytystilassa tulee lisäksi huolehtia asianmukaisesta järjestyksestä ja ilmanvaihdosta sekä siitä, että vahinkotapauksissa kemikaali voidaan kerätä talteen tai tehdä vaarattomaksi. Keskenään reagoivat kemikaalit tulee säilyttää toisistaan erillään, jos niiden reaktiosta toistensa kanssa voi olla seurauksena palaminen, huomattava lämmön kehittyminen, vaarallisten kaasujen kehittyminen taikka epästabiilien aineiden muodostuminen. Vaarallisten kemikaalien säilytysmäärien ja -paikkojen tulee olla sellaiset, ettei vaarallisista kemikaaleista aiheudu vaaraa Kemikaaliluettelo Valtioneuvoston asetuksen 715/2001 (asetus kemiallisista tekijöistä työssä) mukaisesti työnantajan on pidettävä ajan tasalla olevaa kauppanimen mukaista luetteloa työpaikalla käytettävistä kemikaaleista. Luettelosta on käytävä ilmi kemikaalin luokitustiedot ja se, mistä kemikaalista on saatavilla käyttöturvallisuustiedote (luku 3.9). Käyttöturvallisuustiedotteet ja luettelo työpaikalla käytettävistä kemikaaleista on pidettävä työpaikalla työntekijöiden nähtäväksi saatavina. Käyttöturvallisuustiedotteet ja luettelo tai niiden jäljennökset on toimitettava työpaikan työsuojeluvaltuutetulle Onnettomuuden vaaraa aiheuttavat aineet -turvallisuusohjeet (OVA-ohjeet) OVA-ohjeet on laatinut Työterveyslaitos ja ne on tarkoitettu kemikaaliturvallisuuden tiedonlähteiksi pelastuslaitoksille, ympäristönsuojeluviranomaisille, työterveyshenkilöstölle ja kaikille kemikaalien vaaroista kiinnostuneille. OVA-ohjeita on 93 aineesta ja niistä on tehty tiivistelmät, joissa kerrotaan tärkeimmät asiat lyhyesti ja yksinkertaisesti. Tiivistelmät löytyvät mm. netistä Työterveyslaitoksen www-sivuilta (kts. luku 8.1). 4 MUU TYÖTURVALLISUUS 4.1 Työpajaturvallisuus Työpajojen toimintaa säätelee mm. työturvallisuuslaki (738/2002) ja valtioneuvoston asetus 400/2008 (asetus koneiden turvallisuudesta). Kaikille koneille ja laitteille tehdään riskin arviointi (vrt. luku 1.8). Uusille koneille arviointi tehdään ennen käyttöönottoa. Koneita ja laitteita, jotka edellyttävät erityistä ammattitaitoa, saavat käyttää vain niille käyttökoulutuksen saaneet henkilöt. Työpajan seinällä tulisi olla lista isoimpien työkoneiden vastuuhenkilöstä ja niistä henkilöistä, jotka saavat käyttää ko. konetta. Isoja koneita ovat mm. sirkkelit, sorvit, hitsauslaitteet, jyrsin- ja pylväsporakoneet. Aina työtä aloitettaessa on varmistettava, että kaikki turva- ja suojalaitteet ovat paikoillaan. Työturvallisuuslain (738/2002) mukaisesti koneeseen, työvälineeseen tai muuhun laitteeseen taikka rakennukseen asennettua turvallisuus- tai suojalaitetta ei saa 40

48 ilman erityistä syytä poistaa tai kytkeä pois päältä. Jos työntekijä työn johdosta joutuu tilapäisesti poistamaan turvallisuus- tai suojalaitteen käytöstä, hänen on palautettava se käyttöön tai kytkettävä laite päälle niin pian kuin mahdollista. Turvalaitteiden poiskytkennästä on aina erikseen sovittava työpajan esimiehen kanssa. 4.2 Tulityöt Tulityöt ovat töitä, joissa syntyy kipinöitä tai joissa käytetään liekkiä tai muuta korkeaa lämpöä ja jotka aiheuttavat palovaaran. Tulitöitä ovat mm. kaasu- ja kaarihitsaus, polttoja kaarileikkaus, laikkaleikkaus, metallin hionta, työt, joissa käytetään kaasupoltinta tai muuta avotulta sekä työt, joissa käytetään kuumailmapuhallinta. Tulitöitä tehdään pääsääntöisesti paloviranomaisen hyväksymällä tulityöpaikalla, joka on merkitty oheisen kuvan (kuva 12) mukaisella merkillä. Tulityöpaikalla on aina oltava riittävä alkusammutuskalusto. Työssä syntyvä palava jäte on säilytettävä kannellisissa metalliastioissa. Työpaikalla ei saa olla työhön kuulumatonta palavaa tavaraa. Tulityöpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä ei myöskään saa säilyttää tai käsitellä palavia nesteitä. Tulitöitä tehtäessä on yrityksellä aina oltava tulityön valvontasuunnitelma. Tulityön valvontasuunnitelmat tulee kirjata oppilaitoksen pelastussuunnitelmaan (vrt. luku 1.7). Kuva 12. Tulityöpaikan merkki ja tulityökortti Tilapäinen tulityöpaikka Tulityöpaikka on tilapäinen, kun se ei täytä vakituiselle tulityöpaikalle asetettuja vaatimuksia ja siellä saa työskennellä vain, jos työtä ei voi tehdä vakituisella tulityöpaikalla. Tehtäessä tulitöitä tilapäisellä tulityöpaikalla, on aina hankittava tulitöiden valvontasuunnitelman mukainen kirjallinen tulityölupa. Lisäksi tulitöitä tekevillä henkilöillä on oltava voimassaoleva tulityökortti (kuva 12). Tilapäisellä tulityöpaikalla täytyy olla tulityöluvassa määritelty alkusammutuskalusto, joka on vähintään sama, kuin vakituisella tulityöpaikalla. Tulitöiden lopettamisen jälkeen on tulityövartiointia jatkettava tulityöluvassa määritellyn ajan. Tulitöiden ajaksi irtikytketyt palonilmoitinlaitteistot pitää kytkeä takaisin heti työn päätyttyä ja takaisinkytkennästä on ilmoitettava hätäkeskukseen. Tilapäisen tulityöpaikan perustamisessa noudatetaan standardia SFS 5900 (Tulitöiden paloturvallisuus). Ko. standardissa annetaan myös ohjeita henkilöille, joiden tehtävänä on johtaa, valvoa ja tehdä tulitöitä. 4.3 Säteilyturvallisuus Ionisoiva säteily Tyypillisiä ionisoivan säteilyn lajeja ovat muun muassa röntgensäteily, kosminen säteily ja radioaktiivisten aineiden säteily, joka jaetaan edelleen kolmeen merkittävimpään säteilylajiin: alfa- beeta- ja gammasäteilyyn. Ionisoivan säteilyn käyttö on luvanvaraista 41

49 toimintaa. Siihen vaaditaan säteilylain (592/1991) ja säteilyasetuksen (1512/1991) mukainen turvallisuuslupa. Luvan myöntää Säteilyturvakeskus (STUK). Ennen lupapäätöksen tekemistä hakijan on osoitettava, että säteilyn käyttöpaikka, säteilylähteet ja suojavarusteet ovat turvallisuusvaatimusten mukaiset. Käyttöpaikalla on oltava turvallisuudesta vastaava johtaja ja pätevä henkilöstö. Säteilylaitteiden ja radioaktiivisten aineiden käyttötilojen säteilysuojaus on suunniteltava ja rakennettava niin, että säteilyn käytöstä ei aiheudu varaa työntekijöille tai muille henkilöille. Suojausta suunniteltaessa otetaan huomioon säteilylaitteen tai -lähteen käyttömäärä ja -tapa sekä ympäröivien tilojen käyttö. Käyttötiloja suunniteltaessa on otettava huomioon myös se, että säteilylaitteet ja radioaktiiviset aineet eivät missään tilanteessa saa joutua asiattomien haltuun. Vastaava johtaja huolehtii säteilytoiminnan turvallisuudesta yhteistyössä säteilyturvakeskuksen kanssa ja vastaa siitä, että toiminta täyttää säteilylaissa säädetyt vaatimukset ja tarkastusvelvoitteet Säteilyaltistuksen enimmäisarvot Säteilyasetuksessa (1512/1991) määrätään säteilyaltistuksen enimmäisarvoista mm. seuraavaa: Säteilytyöstä työntekijälle aiheutuva efektiivinen annos ei saa ylittää keskiarvoa 20 millisievertiä (msv) vuodessa viiden vuoden aikana eikä minkään vuoden aikana arvoa 50 msv. Silmän mykiön ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 150 msv vuodessa eikä käsien, jalkojen tai ihon minkään kohdan ekvivalenttiannos arvoa 500 msv vuodessa. Kun 16 vuotta täyttänyt mutta alle 18-vuotias nuori henkilö osallistuu säteilylähteiden käyttöön ammatillisen koulutuksensa vuoksi, hänelle siitä aiheutuva efektiivinen annos ei saa ylittää arvoa 6 msv vuodessa. Silmän mykiön ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 50 msv vuodessa eikä käsien, jalkojen tai ihon minkään kohdan ekvivalenttiannos arvoa 150 msv vuodessa. Sikiötä tulee suojella samalla tavoin kuin väestön yksilöä. Kun nainen on ilmoittanut olevansa raskaana, hänen työnsä on järjestettävä niin, että sikiön ekvivalenttiannos on niin pieni kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista, eikä ainakaan jäljellä olevana raskausaikana ylitä arvoa 1 msv. Kun nainen on ilmoittanut imettävänsä lasta, häntä ei saa pitää sellaisessa työssä, jossa kehoon voi joutua merkittäviä määriä radioaktiivisia aineita Ionisoimaton säteily Pienienergiset sähkömagneettiset kentät ovat osa ihmisen elinympäristöä. Luonnossa esiintyvistä kentistä tunnetuimmat lienevät maan oma ja auringon aiheuttama magneettikenttä. Ihmisen aikaansaamia ovat muun muassa matkapuhelinten radiotaajuiset kentät ja verkkovirran käytöstä aiheutuvat pientaajuiset kentät. Ionisoimattoman säteilyn aiheuttamista altistuksista säädetään Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 294/2002 (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ionisoimattoman säteilyn väestölle aiheuttaman altistumisen rajoittamisesta). Tässä asetuksessa vahvistetaan ionisoimattoman säteilyn väestölle aiheuttaman altistumisen rajoittamiseksi yli 100 khz sähkö- ja magneettikenttien enimmäisarvot; lasersäteilyn enimmäisarvot; sekä 42

50 ultraviolettisäteilyn enimmäisarvot. Tämän lisäksi annetaan alle 100 khz sähkö- ja magneettikenttien suositusarvot. Sähköja magneettikenttää koskeva enimmäisarvo tai suositus ei varmuudella estä kehon elintärkeitä toimintoja ylläpitävän laitteen (esim. sydämentahdistaja) toiminnan häiriintymistä sähkö- ja magneettikenttien vaikutuksesta. Kun monitori, magneettisekoittaja tai jokin muu kone on kytkettynä jännitteiseksi eli johto on pistorasiassa, on laitteessa ja sen lähiympäristössä tällöin sähkökenttä. Kun laite käynnistetään ja siihen tulee sähkövirtaa, laitteen ympärille syntyy myös magneettikenttä. Sekä sähkökentän että magneettikentän voimakkuus heikkenee nopeasti laitteen pinnalta kauemmas mentäessä. Sähkökenttä syntyy jännite-erojen välille ja sen voimakkuutta mitataan voltteina metriä kohti (V/m). Sähkökentän voimakkuus on sitä suurempi, mitä suurempi on jännite. Sähkökentän voimakkuus on suurinta suurjännitteisten sähkönsiirtolaitteistojen ja suurtehoisten teollisuuslaitteiden välittömässä läheisyydessä. Kodinkoneiden ja pienlaitteiden synnyttämät sähkökentät ovat merkityksettömän pieniä. Magneettikentän suuruus esitetään magneettivuon tiheytenä, jonka yksikkö on Tesla (T). Yleensä magneettikentän lähteet ovat merkityksellisempiä terveydelle kuin sähkökentän lähteet. Myös television kuva tai tietokoneen näyttö voi häiriintyä magneettikentästä. Kentän aiheuttajana voi olla työhuoneen lähellä oleva sähköpääkeskus tai esimerkiksi magneettisekoittaja Laserturvallisuus Laser on laite, joka tuottaa koherenttia valoa. Koherentissa valossa kaikki valoaallot (aallonpituus 180 nm - 1 mm) ovat samanpituisia ja värähtelevät samassa suunnassa ja samassa tahdissa. Lasersäteen kantama ilmassa on hyvin pitkä, koska se ei leviä ja hajoa tavanomaisen valokeilan tapaan. Lasersäteen vaarallisuus johtuu siitä, että laserilla voidaan kohdistaa suuri määrä energiaa hyvin pieneen pisteeseen. Esimerkiksi kirurgiassa ja teollisuudessa käytettävien leikkauslasereiden voimakas säde polttaa ja höyrystää kudosta tai muuta materiaalia. Siksi vahingossa silmään tai iholle osuva voimakas lasersäde voi aiheuttaa pysyviä vammoja. Lasereiden turvallisuudesta sekä lasersäteilyn enimmäisarvoista määrätään valtioneuvoston asetuksessa 291/2008 (asetus laserlaitteista ja niiden tarkastuksesta) sekä standardissa SFS-EN (Safety of laser products). Turvallisuusluokat Laserturvallisuusluokat määritellään asetuksessa 291/2008 ja standardissa SFS-EN siten, että laite on sitä vaarallisempi mitä suurempi on luokan järjestysnumero. Luokka 1 (suojattu työstölaser) - laserlaitteissa säteen teho on niin heikko, että se ei aiheuta vaaraa missään tilanteessa, tai sitten laite on rakennettu niin, että lasersäde kulkee vain laitteen sisällä pääsemättä ulos. Laitteen sisälle koteloitu laser voi kuitenkin olla niin voimakas, että se kuuluu ylempään turvallisuusluokkaan. Näin on esimerkiksi CD-soittimissa. Tällaisten laitteiden käyttöohjeissa on varoitus, ettei suojakoteloa saa avata. 43

51 Luokka 2 - laserit tuottavat vain näkyvää valoa ja niiden teho on suhteellisen pieni. Yleensä silmän räpäytys suojaa silmän. Tähän luokkaan kuuluvan laserin säteeseen tuijottaminen voi kuitenkin vaurioittaa silmää. Useat osoitinlaserit ("laserpointterit"), samoin kuin kouluissa opetuskäytössä olevat laserit, kuuluvat tähän luokkaan. Luokka 1M ja 2M - laserlaitteiden säde joko hajaantuu voimakkaasti tai se on yhdensuuntainen, mutta suhteellisen leveä jo laserin lähtöaukossa. Luokkien 1M ja 2M laserien säteeseen katsominen voi aiheuttaa vaaraa vain, kun käytetään säteilyä keräävää optiikkaa, kuten kiikaria tai suurennuslasia. Luokka 3R - laserit ovat hieman suurempitehoisia kuin luokkien 1 ja 2 laitteet. Suoraan osuva tai sileästä pinnasta heijastunut säde voi aiheuttaa pysyvän vaurion silmässä. Tähän luokkaan kuuluvat tehokkaimmat Suomessa sallitut osoitinlaserit sekä jotkut ammattikäyttöön tarkoitetut suuntaus- ja vaaituslaserit. Luokka 3B - laserlaitteen suora ja peiliheijastanut säde on aina vaarallinen silmille. Luokka 4 (suojaamaton työstölaser) - laserin säde on niin voimakas, että se voi polttaa iholle palovamman hetkessä. Silmä voi vaurioitua jopa hajaheijastuksesta. Suuritehoinen lasersäde voi sytyttää puun tai kankaan tuleen. Luokan 4 laserlaitteita käytetään muun muassa sairaaloissa ja teollisuudessa leikkauslasereina sekä erilaisissa show-esityksissä valotehosteina. Vaarat Erityisesti näkyvän valon ja lähi-infrapunasäteilyn aallonpituusalueilla toimivat laserit voivat aiheuttaa silmään pysyvän verkkokalvovaurion. Tärkein turvallisuusvaatimus onkin, että lasersädettä ei saa suunnata ihmistä kohti. Ensisijaiset vaarat: Silmän altistuminen (kts. luku 5.2) Lasersäde on eristettävä silmien altistumisen estämiseksi (akryyliseinät, suojakotelot, säteenkuljetuksen suojaaminen). Jos laser voi aiheuttaa vaaraa suoralla tai epäsuoralla säteilyllään, käytä lasersuojalaseja. Vältä katsomasta suoraan säteeseen. Ihon altistuminen Toissijaiset vaarat: Tulipalot ja räjähdykset Työkappale voi syttyä työstön aikana. Kipinät voivat aiheuttaa tulipaloja savukaasujen poistossa (riittämätön puhdistus). Jäähdytysnesteiden vuodot voivat aiheuttaa räjähdyksiä laserpäässä. Titaanin leikkauksessa syntyvä leikkauspulveri on räjähdysaine. Heijastunut säde voi kuumentaa neste- tai kaasusäiliöitä laserin läheisyydessä. Kemialliset vaarat 44

52 Jäähdytysnesteet voivat aiheuttaa ihon palamista. Erittyvien huurujen aiheuttamat myrkytykset Laseraktiivisesta väliaineesta: Optisista komponenteista esim. CO2-lasereissa käytetään ZnSe:tä valmistettuja fokusointilinssejä. Linssirikon sattuessa on ZnSe pöly hengitettynä erittäin myrkyllistä (vrt. luku 3.2.1). Laserprosessoinnin yhteydessä syntyvät huurut voivat olla hyvin vaarallisia esim. Be, Cd ja Co huurujen on todettu olevan jo hyvin pieninä pitoisuuksina karsinogeenisia (vrt. luku 3.4). Jäähdytysaineena käytetyn nesteytetyn typen kaasuuntumisen aiheuttama hapen syrjäytyminen (vrt. luku ). Sähköiset vaarat Lasereiden virkistysenergialähteet tuottavat hyvin korkeita jännitteitä esim. DCviritteinen CO V. Turvallisuusohjeita Standardissa SFS-EN ja asetuksessa 291/2008 määritellään mm. seuraavia turvallisuusohjeita laserien käyttöön: Kunkin työkappaleen mahdolliset heijastukset tulee selvittää. Laserlaitteen käyttöympäristön tulee olla suojattu. Pääsy laserlaitteen työskentely-ympäristöön on sallittua vain asianmukaisin suojalasein ja suojavaattein varustautuneelle henkilölle. Laserlaitteeseen ja oviin, jotka johtavat sen käyttöympäristöön, tulee olla asennettuna sen vaarallisuudesta varoittavat varoituskilvet (kuva 13). Kuva 13. Laserturvallisuuteen liittyviä varoitusmerkkejä Ultraviolettisäteilyturvallisuus Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 294/2002 määrätään, että ultraviolettisäteilyä synnyttävien laitteiden aiheuttama säteilyaltistuminen on pidettävä sellaisena, ettei lyhytaikaisesta altistumisesta aiheudu välittömiä terveyshaittoja ja pitkäaikaisesta altistumisesta aiheutuvat terveyshaitat ovat mahdollisimman vähäisiä. Lisäksi asetuksessa määrätään mm. että iholle kohdistuvan ultraviolettisäteilyn efektiivinen energiatiheys ei saa vuorokauden aikana ylittää arvoa 50 J/m 2 aallonpituusalueella nm ja silmään kohdistuvan ultraviolettisäteilyn efektiivinen energiatiheys ei saa vuorokauden aikana ylittää arvoa 30 J/m 2 aallonpituusalueella nm eikä energiatiheys arvoa 10 kj/m2 aallonpituusalueella nm. 45

53 4.4 Sähköturvallisuus Sähkölaitteen ja -laitteiston käytön pitämiseksi turvallisena ja sähkön käytöstä aiheutuvien sähkömagneettisten häiriöiden haitallisten vaikutusten estämiseksi sekä sähkölaitteen tai -laitteiston sähkövirran tai magneettikentän välityksellä aiheuttamasta vahingosta kärsineen aseman turvaamiseksi on säädetty sähköturvallisuuslaki (410/1996). Tässä laissa säädetään sähkölaitteille ja -laitteistoille asetettavista vaatimuksista, sähkölaitteiden ja -laitteistojen vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta ja vaatimustenmukaisuuden valvonnasta, sähköalan töistä ja niiden valvonnasta sekä sähkölaitteen ja -laitteiston haltijan vahingonkorvausvelvollisuudesta. Sähkölaitteistojen (sähköasennusten) olennaiset turvallisuusvaatimukset on esitetty kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä 1193/1999 (päätös sähkölaitteistojen turvallisuudesta). Sähkötöistä määrätään kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä 1996/516 (päätös sähköalan töistä). Sähkötyöllä tarkoitetaan sähkölaitteen korjaus- ja huoltotöitä sekä sähkölaitteiston rakennus-, korjaus- ja huoltotöitä. Sähkötyöksi ei katsota sähkölaitteen ja -laitteiston purkutyötä, jos laite tai laitteisto on tehty luotettavasti ja asianmukaisesti jännitteettömäksi. Sähkölaitteiden korjaus- ja huoltotöitä sekä sähkölaitteistojen rakennus-, korjaus-, huolto- ja käyttötöitä saa tehdä seuraavilla edellytyksillä: töitä johtamaan on nimetty henkilö, jolla on riittävä kelpoisuus (töiden johtaja); sellaisia tilanteita lukuun ottamatta, joissa työt ovat kertaluonteisia ja niistä voi aiheutua vain vähäinen sähköturvallisuuslain 410/ :ssä tarkoitettu vaara tai häiriö, itsenäisesti töitä suorittavalla ja valvovalla luonnollisella henkilöllä on riittävä kelpoisuus tai muuten riittävä ammattitaito; sekä käytössä on töiden tekemisen kannalta tarpeelliset tilat ja työvälineet sekä sähköturvallisuutta koskevat säännökset ja määräykset. Sähköturvallisuusmääräysten mukaisesti kaikkien käytettävien sähköverkonosien tulee olla ehjiä ja vialliset laitteet tulee irrottaa välittömästi sähköverkosta. Sähköä käyttävien laitteiden rakentamisessa ja korjaamisessa käytetään oppilaitoksissa olevien työpajojen sähkötöihin erikoistunutta ammattitaitoista henkilöstöä sekä ulkopuolisia valtuutettuja palveluntarjoajia. Sähkötuotteiden valvonta perustuu sähköturvallisuuslakiin (410/1996) ja sen perusteella annettuihin muihin säädöksiin. Niiden mukaan valmistaja vastaa tuotteensa turvallisuudesta ja viranomainen huolehtii markkinoilla olevien tuotteiden yleisestä turvallisuudesta ja vaatimustenmukaisuudesta. Sähkötuotteiden valvonnasta huolehtii Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Kiinnittäessään tuotteeseensa CE-merkin (kts. kuva 14) valmistaja tai maahantuoja vakuuttaa tuotteensa täyttävän sitä koskevien Euroopan Unionin säännöksien vaatimukset. Räjähdysvaarallisiin tiloihin (vrt. luku 3.11) tarkoitettujen sähkölaitteiden on oltava ATEX-direktiivin 1994/9/EY (918/1996 kauppa- ja teollisuusministeriön päätös räjähdys vaarallisiin ilmaseoksiin tarkoitetuista laitteista ja suojaus järjestelmistä) vaatimusten mukaisia. 46

54 4.5 Kylmälaiteturvallisuus Yleisesti ottaen kylmälaitteet perustuvat ilmalla toteutettuun lauhdutukseen ja niiden tuottama kylmyys jäähdyttää mittauslaitteita tai -huoneiden ilmaa sekä kylmä- ja pakkashuoneita. Kylmälaitteiden käytössä voi syntyä vikaantumistilanteita, jolloin kylmälaitteen kylmäaine tai kylmää siirtävän vesi-glykoliseos eli pakkasneste voivat siirtyä ympäristöön ja aiheuttaa ympäristöriskiä. Glykolipitoinen jäähdytysneste on jätelain (646/2011) tarkoittamaa vaarallista jätettä (kts. luku 6.3), joka pumpataan jäähdytysjärjestelmää puhdistettaessa talteen ja viedään merkittynä lähimpään vaarallisten jätteiden vastaanottopaikkaan. Yhden putkistojärjestelmän puhdistamisesta syntyy noin litraa glykolijätettä. Jos useampi järjestelmä puhdistetaan, jätettä syntyy enemmän ja tällöin tilataan huoltoyhtiöltä glykolijätteen poiskuljetus. Kylmälaiteissa ja niiden suunnittelussa on huomioitava, että valtioneuvoston asetuksen 1187/2001 (asetus otsonikerrosta heikentäviä aineita ja eräitä fluorihiilivetyjä sisältävien laitteiden huollosta sekä huoltotoimintaa ja jätehuoltoa suorittavien pätevyysvaatimuksista) mukaan kaikki yli 3 kg CFC- tai HCFC-kylmäainetta (R22, R12, R502, R134a, R404A, R407C ja R410A) sisältävät kylmälaitteet on tarkastettava vuotojen varalta vähintään kerran vuodessa. Tarkastuksen tekeminen on kylmälaitteen omistajan tai haltijan vastuulla ja sen saa tehdä vain autorisoitu kylmäalan ammattilainen. Mahdolliset vuodot tarkistetaan elektronisella vuodonilmaisimella kompressorikoneistolta, lauhduttimesta ja höyrystimistä. Sen lisäksi koko putkisto on tarkistettava, jos kylmäkoneistoon on lisätty kylmäainetta. Vuototarkastusten tekemistä valvovat alueelliset ympäristökeskukset, kunnalliset ympäristönsuojeluviranomaiset sekä terveystarkastajat. Kylmälaiteista on pidettävä asetuksien 1187/2001 ja 1239/2003 (asetus otsonikerrosta heikentäviä aineita ja eräitä fluorihiilivetyjä sisältävien laitteiden huollosta sekä huoltotoimintaa ja jätehuoltoa suorittavien pätevyysvaatimuksista) mukaista huoltopäiväkirjaa. Siihen merkitään kaikki huoltotoimenpiteet, varsinkin kylmäainelisäykset. Kylmäaine on kylmälaitteessa kiertoaineena, eikä se käytössä kulu tai vähene millään tavalla. Jos kylmäainetta pitää lisätä, laitteessa on vuoto, joka pitää välittömästi paikallistaa ja korjata. Kylmälaitteissa pitää olla huoltotarra, josta ilmenee koska viimeisin asetuksen edellyttämä vuototarkastus on tehty ja koska se pitää seuraavan kerran viimeistään suorittaa. Tarran täyttää ja kiinnittää kylmähuoltoliike. Kylmäasennus- ja -huoltotöitä saa tehdä vain Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) pätevyytensä osoittanut toiminnanharjoittaja. Heidän ylläpitämänsä rekisteri löytyy Tukesin nettisivuilta (kts. luku 8.1). Työtä tilaavan asiakkaan on tarkistettava aina, että kylmätöiden tekijän nimi löytyy Tukesin rekisteristä. Jos ei löydy, kylmätöiden tekijä syyllistyy rikoslain (39/1889) rikkomiseen. Tukesin hyväksymä pätevyys on osoitus kylmäliikkeen ammattitaidosta Kylmä- ja pakkashuoneturvallisuus Monessa oppilaitoksessa on kylmä- ja pakkashuoneita. Työskentely ko. huoneissa ei poikkea normaalista laboratoriotyöskentelystä muuten kuin että huoneen lämpötila on otettava huomioon pukeutumisessa. Myös käytettävien laitteiden ja tarvikkeiden on 47

55 kestettävä kylmyyttä. Kylmä- ja pakkashuoneissa säilytettävät kemikaalit ja näytteet tulee merkitä asianmukaisesti (kts. luku 3.7). 4.6 Puhdastilaturvallisuus Puhdastila on erillinen suljettu tila, jonka ympäristöominaisuudet, kuten ilman epäpuhtaushiukkasten määrä, hiukkaskoot, lämpötila ja paine, on tarkasti säädetty. Puhdastilassa työskentelevät henkilöt ja siellä käsiteltävät materiaalit kulkevat tilaan sulkuhuoneiden kautta. Mennessään puhdastilaan henkilöt käyttävät puhdastiloihin suunniteltuja asusteita. Puhdastilatekniikassa suojataan ihmistä ja tuotteita epäpuhtauksilta ja eliminoidaan joko elollisten tai elottomien haittoja sekä vaaroja työ- ja tuotantotilassa. Tavoitteena on poistaa epäpuhtauslähteitä sekä epäpuhtauksia ja estää niitä leviämästä ympäristöön sekä pienentää epäpuhtauksien määrää työtiloissa. Puhdastila on ylipaineistettu ympäristöönsä nähden. Ilmastoinnin ja suodattimien avulla tila pyritään ylipaineistamaan mahdollisimman laminaarisesti. Puhdastiloissa käytetään korvausilman suodatukseen tyypillisesti HEPA-suodatinta, jonka erotusaste on 0,3 µm partikkeleille minimissään 99,97 % tai jos tarvitaan tehokkaampaa suodatusta, niin ULPA-suodatinta, jonka erotusaste on 0,1-0,2 µm partikkeleille minimissään 99,999 %. Partikkelimäärä on rajoitettu halutulle puhdastilaluokan vaatimalle tasolle. Ihmisestä irtoaa partikkeleita ja niiden mukana mikrobeja kaiken aikaa. Ihon pintasolukko uusiutuu noin kaksi kertaa viikossa ja kuollut solukko irtoaa ihon pinnalta hilseilemällä. Käytännössä iholta irtoaa noin 10 miljoonaa hilsepartikkelia päivässä. Hiukkasia levittäytyy ympäristöön myös suun ja nenän kautta mm. puheen, hengityksen, yskimisen ja niistämisen seurauksena sekä käytettävistä vaatteista. Oheisessa taulukossa (taulukko 5) on havainnollistettu kuinka paljon ihmisestä irtoaa partikkeleita. Taulukko 5. Ihmisestä irtoavat partikkelit. Partikkelien irtoaminen ihmisestä kpl/min Normaali vaatetus Laboratoriovaatetus Puhdastilavaatetus Istuminen hiljaa Istuminen, vähäinen liike Seisominen, kääntyily Reipas kävely Puhdastilat luokitellaan erilaisten standardien mukaisesti mm. ilmassa olevien epäpuhtaushiukkasten määrän mukaan. Oheisissa taulukoissa on esitetty vahvistetun standardin SFS-EN ISO (Puhdastilat ja puhtaat alueet. Osa 1: Puhtausluokitus) (taulukko 6) ja lääketeollisuudessa käytettävän GMP:n (Good Manufacture Practice) (taulukko 7) mukaiset partikkelien raja-arvot. 48

56 Taulukko 6. Puhdastilaluokat standardin SFS-EN ISO mukaan. ISO Luokitusnumero Suurimmat hiukkaspitoisuusrajat (hiukkasia/m 3 ilmaa) hiukkasille, jotka ovat yhtä suuria tai suurempia kuin alla esitetyt tarkasteltavat koot 0,1 µm 0,2 µm 0,3 µm 0,5 µm 1 µm 5 µm ISO ISO ISO ISO ISO ISO ISO ISO ISO Taulukko 7. GMP:n mukaiset raja-arvot partikkelien määrille. Lepotilassa Työskentelyn aikana Puhtausluokka Suurin sallittu partikkelimäärä /m 3 0,5 µm 5 µm 0,5 µm 5 µm A B C D ei määritelty ei määritelty Vaatetus Koneet, materiaalit ja tilat voidaan steriloida täysin puhtaiksi, mutta ihmisen suojaaminen on huomattavasti vaikeampaa. Ihminen kantaa mukanaan valtavia partikkelimääriä ja levittää niitä samalla ympäristöönsä. Näistä syistä käyttäjä on erittäin merkittävässä roolissa puhdastilan toiminnan kannalta. Huolellisella pukeutumisella ja oikeanlaisella käyttäytymisellä käyttäjä voi kuitenkin huomattavasti pienentää puhdastilan toiminnalle aiheuttamaansa riskiä. Puhdastilavaatteille on asetettu erittäin tiukat vaatimukset verrattuna muihin työ- ja suojavaatteisiin. Koska työskentelevä ihminen on ongelmallisin puhdastilan hiukkaslähteistä, on puhdastilassa käytettävän suojavaatetuksen ensisijaisena tehtävänä pitää ihmisestä irtoavat hiukkaset vaatteen sisällä. Ihmisen lisäksi tekstiilimateriaalista itsestään ei saa irrota partikkeleita. Suojavaatetus valitaan halutun puhtaustason ja suojaavuuden mukaisesti Hygienia Puhdastilassa tehtävät työt tehdään pääosin käsillä. Siksi käsien puhtaus ja käsineiden puhtaus ja eheys ovat tärkeässä roolissa puhdastiloissa. Käsistä voidaan normaalilla saippuapesulla helposti poistaa kaikki ympäristöstä tulleet omaan mikrobikantaan kuulumattomat mikrobit ja partikkelit. Sillä myös saadaan pois osa ihon omasta mikrobikannasta. Heti pesun jälkeen alkaa kuitenkin voimakas bakteerien lisääntyminen, ja parin tunnin jälkeen irtoaa iholta taas voimakkaasti bakteereja. Desinfektioaineita käyttämällä on mahdollista saada bakteerien lisääntyminen hidastumaan, jolloin irtoavien partikkelien määrä pienenee huomattavasti. Vaikka suojakäsineitä käytetään, 49

57 niin bakteereita pääsee puhdastiloihin käsineisiin syntyneiden mikroskooppisen pienien reikien kautta. Meikkien käyttöä ei suositella puhdastiloissa, koska meikit tuottavat huomattavasti lisää irtoavia partikkeleita, kun taasen hajusteettomien kosteusvoiteiden käytön on todettu vähentävän partikkelien irtoamista iholta. Yskäisenä tai nuhaisena työskentelemistä puhdastiloissa tulisi välttää, koska yskittäessä ja aivastettaessa levitetään valtava määrä partikkeleita pisaroina. Laskeuduttuaan ne kuivuvat nopeasti ja leviävät siten tehokkaasti ympäristöön Yleiset työohjeet Koska ihminen on pahin saastuttaja puhdastilassa, vaatii puhdastilat tietynlaiset käyttäytymissäännöt, jotta ihmiset osaisivat toimia tiloissa oikein. Vaatetuksen lisäksi myös liikkumisaktiivisuus vaikuttaa puhdastilaan pääsevien partikkelien määrään. Mitä enemmän ihminen liikkuu, sitä enemmän partikkeleita irtoaa. Puhdastilaan pääsevien partikkelien minimoimiseksi olisikin tärkeää pitää liikkeet mahdollisimman rauhallisina. Parhaaseen tulokseen päästään, mikäli oikea käyttäytyminen opetetaan perusteellisesti. Puhdastilan käytöstä on seuraavia ohjeita: Älä koskaan avaa sulkuhuoneen molempia ovia samanaikaisesti Eri puhtausalueiden vaatteita ei koskaan pidetä/säilytetä samassa tilassa Älä vie puhdistamattomia esineitä puhdastilaan Työskentele puhdastilassa rauhallisesti Käytä hanskoja käsitellessäsi laitteita ja näytteitä Noudata pukeutumisohjeita Älä käytä meikkiä tai koruja Älä kosketa paljasta ihoasi 5 SUOJAIMET Jokaista työtä tehdessäsi huolehdi tarvittavista suojavälineistä. Oppilaitoksen tulee hankia työturvallisuuslain (738/2002) mukaisesti kaikille työntekijöille ja opiskelijoille erikseen säädetyt työtilanteen tai harjoitustyön vaatimukset täyttävät ja tarkoituksenmukaiset henkilönsuojaimet, jollei tapaturman tai sairastumisen vaaraa voida muulla tavoin välttää tai riittävästi rajoittaa työhön tai työolosuhteisiin kohdistuvilla toimenpiteillä (vrt. luku 1.8). Tällaisia henkilönsuojaimia ovat esimerkiksi suojakäsineet, -jalkineet, -takit ja -kypärät sekä kuulon, silmien, kasvojen ja hengityksen suojaimet. Työntekijällä ja opiskelijalla tai työssä olevalla opiskelijalla on työturvallisuuslain (738/2002) nojalla velvollisuus käyttää työssään tarvittavia henkilönsuojaimia. Suojaimista säädetään mm. Valtioneuvoston päätöksissä 1406/1993 (päätös henkilönsuojaimista) ja 1407/1993 (päätös henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä). Työturvallisuuslain (738/2002) nojalla työntekijällä on myös velvollisuus käyttää sellaista asianmukaista vaatetusta, josta ei aiheudu tapaturman vaaraa. Käytettävien suojaimien on täytettävä Euroopan unionin vaatimukset ja näin ollen niiden tulee olla 50

58 CE-merkittyjä (kuva 14). Puhdastilatyöskentely vaatii erityistä huomiota suojaimien ja vaatetuksen suhteen. Luvussa on esitetty vaatimukset puhdastilapukeutumiselle. 5.1 Käsien suojaus Suojakäsineitä on käytettävä käsiteltäessä myrkkyjä, liuottimia, syövyttäviä, herkistäviä, syöpää aiheuttavia ja tartuntavaaraa aiheuttavia aineita. Suojakäsineitä valittaessa on otettava huomioon, että kukin käsinemateriaali suojaa vain tietyiltä aineilta. On siis erittäin tärkeää valita oikea käsinemateriaali. Jos käytät vääriä käsineitä, ne saattavat läpäistä kemikaalia, joka käsien hautuessa imeytyy ihon läpi ja seuraus voi olla pahempi kuin jos et käyttäisi käsineitä ollenkaan. Ota selvää mikä käsine sopii kullekin aineelle. Tyypillisiä käsinemateriaaleja ovat luonnon kumi, PVC, nitriili-, neopreeni- ja butyylikumi. Käsineiden kestävyyttä, läpäisevyyttä ja muita ominaisuuksia säädellään mm. standardeissa SFS-EN 420 (Suojakäsineet. Yleiset vaatimukset ja testausmenetelmät), SFS-EN 374 (Kemikaaleilta ja mikro-organismeilta suojaavat käsineet), SFS-EN 388 (Suojakäsineet mekaanisia vaaroja vastaan), SFS-EN 407 (Suojakäsineet kuumuutta vastaan) ja SFS-EN 511 (Kylmältä suojaavat käsineet). Käsineet merkitään standardin SFS-EN 420 mukaisilla tunnuksilla (kuva 14). Nämä tunnukset kuvaavat sitä mitä käsine kestää. Kemialliset vaarat (täyttää EN 374-1:2003 kohtien 5.2 ja 5.3 vaatimukset Kemialliset vaarat (täyttää EN 374-1:2003 kohtien 5.2 vaatimukset) vähäiset vaarat Mikroorganismivaarat Kuumuus ja tuli Kylmän vaarat Mekaaniset vaarat Iskuviillot Ionisoivat säteilyt Radioaktiivinen saastuminen Käyttöohje luettava Tuote täyttää Euroopan unionin vaatimukset Kuva 14. Standardin SFS-EN 420 mukaisia käsineiden testausmerkintöjä. Kemikaalivaaroja vastaan suojan antavat vain SFS-EN 374 -standardin mukaiset käsineet, joiden kemikaaliläpäisevyyden suojaustaso on vähintään 2 kolmella ko. standardin mukaisella testikemikaalilla. Nämä testikemikaalit ja niiden kirjainkoodit on lueteltu oheisessa taulukossa (taulukko 8). Testikemikaalien kirjainkoodit mainitaan käsineessä tai käsinepakkauksessa olevan testausmerkinnän (kuva 14) yhteydessä. 51

59 Taulukko 8. Standardin SFS-EN 374 mukaiset testikemikaalit. Kirjainkoodi Kemikaali CAS-numero Luokka A metanoli primäärialkoholi B asetoni ketoni C asetonitriili nitriiliyhdiste D dikloorimetaani kloorattu hiilivety E rikkihiili rikkiä sisältävä orgaaninen yhdiste F tolueeni aromaattinen hiilivety G dietyyliamiini amiini H tetrahydrofuraani heterosyklinen eetteriyhdiste I etyyliasetaatti esteri J n-heptaani tyydyttynyt hiilivety K natriumhydroksidi 40 % epäorgaaninen emäs L rikkihappo 96 % epäorgaaninen mineraalihappo Käsineissä voi olla myös merkintä CE XXXX, jossa XXXX on tasalaatuisuutta valvovan laitoksen tunnusnumero. Käsineessä tai käsinepakkauksessa on oltava CE-merkinnän (kuva 14) lisäksi valmistajan yhteystiedot, käsineen nimike, koko, käytetty testausstandardi ja tarvittaessa myös testausmerkintä (kuva 14). Lisäksi valmistajilta on saatavana kemikaalinkestotaulukko läpäisyaikoineen. Oheisessa kuvassa (kuva 15) on esimerkkejä erilaisista käsineistä. Myös UV-valopöydän lähellä työskenneltäessä on huolehdittava käsien ja käsivarsien suojaamisesta. Kuva 15. Kemikaalin kestäviä tutkimuskäsineitä, cryokäsineet nesteytettyjen kaasujen käsittelyyn ja työpajakäsineet. 5.2 Silmien ja kasvojen suojaus Töissä, joissa on vaarana että kasvoihin tai silmiin roiskuu kemikaaleja tai heijastuu vaarallista säteilyä (esim. laser), on käytettävä suojalaseja. Erilaisia suojalaseja on käytöstä riippuen monen mallisia. Parhaiten suojaavat lasit, joissa on sekä sivu-, yläettä alasuoja. Normaalit silmälasit eivät riitä suojaamaan roiskeilta ja useat suojalasimallit voidaankin pukea silmälasien päälle. Suojalaseja on myös mahdollista saada silmälasivahvuuksilla. Joissain tapauksissa on syytä käyttää kasvosuojainta, jos on vaarana esim. kemikaalien raju reagointi, paineisen astian avaamisesta johtuvat kemikaaliroiskeet, lentävät kappaleet tai vaikkapa astian särkyminen (esim. alipainetislaus). UV-valolta suojaavia laseja on käytettävä silloin, kun joudutaan katsomaan UVvaloa kohden, esim. spektrofotometrin UV-lamppu. Oheisessa kuvassa (kuva 16) on tyypillisiä silmä- ja kasvosuojaimia. 52

60 Kuva 16. Suojalaseja ja kasvosuojain. Lasersuojalasien materiaali ja toiminta riippuu laserin tehosta, aallonpituudesta ja tyypistä. Laseista pitää löytyä merkintä suojatuista aallonpituuksista ja niiden suojausluokka (kuva 17). Laserin aallonpituus Tehdaskoodi CE-merkintä Lasertyyppi D = jatkuva I = pulssitettu R = superpulssi Suojausluokka Standardi Parannettu kestävyys Kuva 17. Lasersuojalaseissa olevia merkintöjä. 5.3 Hengityksen suojaus Työt, joissa syntyy terveydelle vaarallisia tai haitallisia kaasuja tai niissä muodostuu pölyä, on tehtävä vetokaapissa tai jos tämä ei ole mahdollista, niin työssä on käytettävä kohdepoistoa (kts. luku 5.7). Jos vetokaapin tai kohdepoiston käyttö ei ole mahdollista, niin käytetään hengityssuojainta (kuva 18) ja huolehditaan tarpeellisesta huoneilman ilmanvaihdosta. Hengityssuojaimia löytyy erimallisia ja erilaisilla suodattimilla varustettuja käyttökohteesta riippuen. Paperisuojaimet ovat ainoastaan pölyä vastaan ja niissä on kaksi eri suojausluokkaa: P1 karkealle pölylle ja P2 hienojakoiselle pölylle. Puolinaamareihin ja kokonaamareihin saa suodattimia sekä erittäin hienojakoiselle pölylle, kuten mikro-organismit ja radioaktiiviselle pölylle (P3) että eri kemikaaleille tai niiden yhdistelmille. Kemikaalisuodattimia löytyy mm. seuraavasti: (suluissa suodattimissa käytettäviä tunnuskirjaimia ja -värejä) orgaaniset kaasut ja höyryt kuten tolueeni ja ksyleeni, joiden kiehumispiste on yli 65 C (A, ruskea); orgaaniset kaasut ja höyryt kuten asetoni ja dietyylieetteri, joiden kiehumispiste on alle 65 C (AX, vaalean ruskea); 53

61 epäorgaaniset kaasut ja höyryt kuten kloori, rikkivety ja syaanivety (B, harmaa); happamat kaasut ja höyryt kuten rikkidioksidi ja kloorivety (E, keltainen); ammoniakki ja orgaaniset amiiniyhdisteet kuten etyyliamiini (K, vihreä) ja edellisten yhdistelmiä (esim. ABEK). Monet liimat, maalit ja lakat sisältävät orgaanisia hiilivetyliuottimia. On myös huomioitava, että ko. suojaimet pidättävät kaasuja vain tiettyyn pitoisuuteen asti ja ne on jaettu kolmeen eri luokkaan tehonsa perusteella. Suodattimet myös menettävät tehoaan ajan kuluessa. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos kemikaalisuodattimen läpi tuntuu kemikaalin hajua, niin se pitää viimeistään vaihtaa. Kuva 18. Pölysuojain ja kaasusuojaimia: koko- ja puolimaski. 5.4 Kuulon suojaus Mikäli melutaso työtehtävissä ylittää 80 db:n on työnantajan annettava työntekijöille kuulonsuojaimet ja mahdollisuus kuulontarkastuksiin. Käytössä olevia kuulosuojaimia ovat mm. kupusuojaimet, jotka on tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön ja kertakäyttöiset korvakäytävään muotoiltavat kuulosuojaimet (kuva 19). Kuva 19. Kupusuojaimia ja kertakäyttösuojaimet. 5.5 Muun vartalon suojaus Jos työtehtävissä on mahdollista saada roiskeita tai lentäviä kappaleita vaatteille tai iholle, on käytettävä suojavaatetusta. Esimerkiksi laboratoriotöissä käytetään laboratoriotakkia tai esiliinaa sekä pitkälahkeisia housuja ja umpinaisia kenkiä (tai sandaaleita ja sukkia). Työpajalla käytetään suojatakkia ja -housuja. Laboratoriotakin valinnassa kiinnitetään huomiota takin materiaaliin ja malliin. Turvallisin materiaali on puuvilla. Synteettinen materiaali voi reagoida kemikaalien kanssa tai staattinen hankaussähkö voi aiheuttaa kipinän. On myös huolehdittava etteivät takin hihat tai helmat aiheuta vaaratilanteita. Pitkät hiukset on myös pidettävä sidottuina. 54

62 Jos työtehtäviin kuuluu painavien esineiden nostamista tai yleisesti ottaen vaarana on jalan litistyminen (esim. konehalleissa), on käytettävä turvajalkineita, joissa on esim. kovetettu kengän kärki. Jos taasen työssä tai työpaikalla on mahdollista saada putoavia esineitä päällensä, on käytettävä suojakypärää. Kypärän käytöstä on mainittu ko. tilassa erillisellä opasteella. Oheisessa kuvassa (kuva 20) on esimerkkejä suojavaatteista ja - varusteista. Kuva 20. Laboratoriotakki, cryoesiliina, työpajatakki, turvajalkine ja -kypärä. 5.6 Kaasuvalvontajärjestelmä Tiloissa, joissa käytetään ilman hapen syrjäyttäviä tai myrkyllisiä kaasuja, voidaan käyttää ns. kaasunhaistelijoita. Haistelijat voivat olla joko kannettavia (kuva 11) tai sitten kiinteitä malleja (vrt. luku 7.11). Kun järjestelmä haistaa liian korkeita kaasupitoisuuksia tai vastaavasti liian matalia happipitoisuuksia, niin se antaa hälytyksen. Ilmaisin voi antaa myös ns. aiheettoman hälytyksen, jos esimerkiksi kaasusensoreiden taustaviiva on noussut hälytysrajoille. 5.7 Vetokaappi ja kohdepoisto Kun laboratoriotöissä muodostuu myrkyllisiä tai epämiellyttäviä kaasuja ja pölyä, niin työt on tehtävä vetokaapissa tai jos laitteistoa ja työtä ei voida siirtää vetokaappiin, on käytettävä kohdepoistoa (kuva 21), joka imee muodostuneet kaasut ja höyryt pois. Tarkista aina ennen vetokaapin tai kohdepoiston käyttöä ja myös käytön aikana, että ne toimivat oikein. 55

63 Kuva 21. Vetokaappi ja kohdepoisto. 5.8 Kemikaaliturvakaapit Markkinoilla löytyy myös erilaisia ns. kemikaaliturvakaappeja, jotka on suunniteltu kemikaalien turvalliseen säilyttämiseen esimerkiksi laboratoriotilassa. Tällöin erillistä hyväksyttyä kemikaalivarastoa ei välttämättä tarvita. Kaapit on varustettu ilmanvaihdon yhteillä, joten ne voidaan yhdistää talon ilmanvaihtojärjestelmään. Valikoimista löytyy mm. liuottimille paloturvakaappeja ja syövyttäville kemikaaleille happo/emäskaappeja. Paloturvakaappien ovet ja ilmanvaihtokanavien palopellit sulkeutuvat automaattisesti tulipalon sattuessa. Paloturvakaapit luokitellaan palonkeston mukaisesti eri luokkiin: 15, 30, 60 ja 90 min kaapit. Tämä minuuttimäärä kertoo sen, kuinka kauan standardin SFS- EN (Fire safety storage cabinets) mukaisesti kaapin tulee kestää tulipaloa. Oheisessa kuvassa (kuva 22) on muutama esimerkki kemikaaliturvakaapeista. Kuva 22. Paloturva-, happo/emäs- ja kaasupullokaappi. 5.9 Radioaktiivisten aineiden säteilysuojaus Matalaenergiseen sähkömagneettiseen säteilyyn, esimerkiksi radioaaltoihin, verrattuna ionisoivan säteilyn kyky läpäistä ainetta on vähäinen, koska ionisoiva säteily suuren energiansa takia herkästi absorboituu aineeseen. 56

64 Alfasäteily pysähtyy jo paperiarkkiin tai kankaaseen ja se ei myöskään pysty läpäisemään ihmisen ihoa. Alfasäteily voi olla vaarallista vain, jos alfasäteilyä lähettäviä radioaktiivisia aineita joutuu elimistöön esimerkiksi hengitysilman mukana. Beetahiukkaset ovat läpäisykykyisempiä ja pystyvät tunkeutumaan esimerkiksi ihoon. Beetasäteilyä lähettävät aineet ovat vaarallisia iholla tai päästessään elimistöön. Beetasäteilyn pysäyttämiseen riittää alumiinifolio tai lasilevy. Gammasäteily on yleensä hyvin läpitunkevaa. Ainekerrokseen törmätessään se ei pysähdy kokonaan, vaan se vaimenee. Gammasäteilyn tapauksessa käytetään yleensä termiä puoliintumispaksuus, joka on säteilytehon puolittamiseen riittävä ainemäärä, esimerkiksi betonin puoliintumispaksuus on muutama sentti. Puoliintumispaksuus riippuu gammasäteilyn energiasta ja väliaineen alkuainekoostumuksesta sekä tiheydestä. Koska vaimennusvaikutus kasvaa eksponentiaalisesti, niin kaksi kertaa puoliintumispaksuus vaimentaa säteilyn neljäsosaan alkuperäisestä ja siten esimerkiksi metri betonia riittää vaimentamaan voimakkaankin gammasäteilyn käytännössä kokonaan. Jos gammasäteilyn energia on pieni, sen vaimentamiseen riittää noin millimetrin paksuinen lyijykerros. Yleisesti gammasäteilyn suojana käytetään betonia, terästä tai lyijyä. 6 JÄTTEIDEN KÄSITTELY 6.1 Jätelainsäädännön perusperiaatteita Jätelain (646/2011), jäteasetuksen (179/2012), ympäristönsuojelulain (86/2000) ja ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) tavoitteena on tukea kestävää kehitystä edistämällä luonnonvarojen järkevää käyttöä sekä ehkäisemällä ja torjumalla jätteistä aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle. Lainsäädännön hengen mukaista on estää jätteen synty tai ainakin vähentää sen määrää ja ettei jätteestä aiheudu merkityksellistä haittaa tai vaikeutta jätehuollon järjestelyille eikä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Syntyvä jäte on ensisijaisesti käytettävä uudelleen ja toissijaisesti kierrätettävä. Jos kierrätys ei ole mahdollista, niin jäte on hyödynnettävä muulla tavoin esimerkiksi energiana. Jos hyödyntäminen ei ole mahdollista, niin jäte on loppukäsiteltävä. Jäte määritellään aineeksi tai esineeksi, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä. Vaarallisella jätteellä tarkoitetaan jätettä, jolla on palo- tai räjähdysvaarallinen, tartuntavaarallinen, muu terveydelle vaarallinen, ympäristölle vaarallinen tai muu vastaava ominaisuus (vaaraominaisuus). Jäteasetuksen (179/2012) liitteestä löytyy luettelo yleisimmistä jätteistä sekä vaarallisista jätteistä (jäteluettelo). Toiminnanharjoittajan yleisiä velvoitteita ovat selvilläolo-, huolehtimis- ja tiedonantovelvollisuus. Niin käytettävien kemikaalien kuin syntyvien jätteidenkin ominaisuudet on tiedettävä ja jätteet on hävitettävä asianmukaisesti. Jätteet on myös pakattava ja merkittävä niin, että niiden kuljetus ja käsittely voidaan tehdä turvallisesti. Jätelain (646/2011) perusteella toiminnanharjoittajan on pidettävä kirjaa toiminnassaan 57

65 syntyneen, kerätyn, kuljetetun, välitetyn tai käsitellyn vaarallisen jätteen lajista, määrästä, laadusta ja alkuperästä. Oheiset tiedot on säilytettävä kuusi vuotta. Jotta syntyvä jäte voitaisiin hyödyntää, on erilaiset jätteet kerättävä erikseen. Erityisesti vaarallisten jätteiden keräys erilleen on ehdoton edellytys muun jätteen hyötykäytölle. Vaaralliset jätteet saa luovuttaa vain hyväksytylle vastaanottajalle. Jätteen tuottajan vastuu jätehuollon järjestämisestä poistuu vasta sen jälkeen, kun oikein pakatun ja merkityn jätteen vastaanottaa jätelain mukainen jätteen vastaanottaja. Edellytyksenä on myös, että jätteestä on annettu oikeat tiedot. Jos jäte luovutetaan muulle kuin jätelain mukaiselle vastaanottajalle, niin vastuu jätehuollosta on sekä uudella että edellisellä jätteen haltijalla. Jätteen haltijan on laadittava siirtoasiakirja mm. vaarallisesta jätteestä, joka siirretään tai luovutetaan jätelain mukaiselle jätteen vastaanottajalle. Siirtoasiakirjassa on oltava valvonnan ja seurannan kannalta tarpeelliset tiedot jätteen lajista, määrästä, alkuperästä, toimituspaikasta ja -päivämäärästä sekä kuljettajasta. Siirtoasiakirja on oltava jätekuljetuksen mukana. Siirtoasiakirjoja on säilytettävä kolme vuotta. Luvussa 6.4 on esitetty esimerkkejä siitä miten jätteet voidaan lajitetta kierrätettäväksi. Kierrätysmahdollisuudet riippuvat hyvin paljon oppilaitoksen sijainnista. Kysy tarkemmat tiedot paikalliselta jätehuoltofirmalta. 6.2 Viemäriin laskettavat jätteet Viemäriin laskettavien jätevesien epäpuhtauksien seurantavelvoitteista määrätään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) 166/2006 (asetus epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevan eurooppalaisen rekisterin perustamisesta ja neuvoston direktiivien 91/689/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta) ja Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluasetuksessa (169/2000) sekä Valtioneuvoston asetuksessa 1022/2006 (asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista). Näissä asetuksissa määrätään mm. aineista, joiden päästäminen viemäriin on luvanvaraista tai kokonaan kiellettyä. Näiden asetuksien mukaisesti paikallinen vesilaitos määrää mm. jätevesien epäpuhtauksien raja-arvoista. Jos rajat ylittyvät, niin on tehtävä ns. teollisuusjätevesisopimus paikallisen vesilaitoksen kanssa. Teollisuusjätevesisopimus tehdään paikallisen jätevedenpuhdistamon kanssa ja siinä määrätään viemäriin johdettavien jätevesien lupaehdot. Vedenpuhdistamojen toiminnan takaamiseksi sekä puhdistamolietteen hyödyntämiseksi jokaisen velvollisuus on huolehtia siitä, ettei viemäriin lasketa mitä tahansa. Pääsääntöisesti viemäriin ei kaadeta mitään jätteitä muuta kuin vaarattomia vesiliukoisia nesteitä, joiden ph on Kysy tarvittaessa lisäohjeita ja lupa isompien erien viemäröintiin talovastaavalta. Vesihuollon yleisissä toimitusehdoissa on sanottu, mitä viemäriin ei saa johtaa. Viemäriin ei saa laittaa esineitä, tekstiilejä, metalleja, hiekkaa, multaa, lasia, kumia, muovia, rasvaa, öljyä tai muita sellaisia yhdyskunta- tai teollisuusjätteitä, jotka saattavat aiheuttaa viemärin tukkeutumista tai vaikeuttaa viemärivesien käsittelyä tai ainetta, joka reagoidessaan viemäriveden kanssa voi aiheuttaa tukkeutumista, syöpymistä tai viemäriveden merkittävää lämmön nousua, 58

66 myrkkyjä tai myrkyllisiä kaasuja muodostavia aineita, happoja tai viemärilaitoksen rakenteita syövyttäviä aineita sekä viemärilaitoksen tai purkuvesistön kannalta muita vahingollisia tai myrkyllisiä aineita tai aineita, jotka häiritsevät viemäriverkoston tai jätevedenpuhdistamon toimintaa tai vaarantavat työntekijöiden terveyden. Myös muita määräyksiä voidaan antaa ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (HSY) ohjeissa ( ) mainitaan erilaisia raja-arvoja ja määräyksiä mm. seuraavasti: ph tulee olla 6,0-11,0 Erittäin helposti syttyviä, helposti syttyviä ja veteen liukenemattomia liuottimia (esim. dietyylieetteri, petroolieetteri, sykloheksaani) ei saa johtaa viemäriin. Kloorattuja hiilivetyliuottimia (esim. tri- ja tetrakloorietyleeni, dikloorimetaani, kloroformi, hiilitetrakloridi) ei saa johtaa viemäriin. Viemäriin johdettava jätevesi saa sisältää helposti syttyviä, syttyviä ja myrkyllisiä veteen liukenemattomia liuottimia sekä bensiinihiilivetyjä (monosyklisiä aromaattisia hiilivetyjä) kuten bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni, ksyleenit nk. BTEX-yhdisteet, enintään 3 mg/l. Jätevesiä ei saa laimentaa raja-arvojen saavuttamiseksi. Raja-arvot koskevat myös viemäriin johdettavia yksittäisiä jätevesieriä Millaisia haittoja jätevedet voivat aiheuttaa viemärilaitokselle? Valtioneuvoston päätöksen 365/1994 (päätös yleisestä viemäristä ja eräiltä teollisuudenaloilta vesiin johdettavien jätevesien sekä teollisuudesta yleiseen viemäriin johdettavien jätevesien käsittelystä) mukaan yleiseen viemäriin ja yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoihin johdettavat jätevedet on esikäsiteltävä asianmukaisella tavalla. Esikäsittely suoritetaan viemäriverkon ja puhdistamojen työntekijöiden terveyden suojelemiseksi, viemäriverkon, puhdistamoiden ja niihin liittyvien laitteiden vaurioitumisen estämiseksi, jäteveden ja lietteen käsittelyprosessien toiminnan vaikeutumisen estämiseksi, puhdistamon päästöistä ympäristöön kohdistuvien haittojen estämiseksi tai muiden purkuvesistöä koskevien säännösten vaatimusten täyttämiseksi sekä lietteen turvallisen, ympäristön kannalta hyväksyttävän sijoituksen varmistamiseksi. Esimerkiksi HSY:n Espoon jätevedenpuhdistamo Suomenojalla on biologis-kemiallinen puhdistamo, jossa vuonna 1998 otettiin käyttöön typenpoisto. Puhdistamolla syntyvä liete mädätetään ja mädätyksessä muodostuva metaanikaasu hyödynnetään omalla voimalaitoksella Miten menetellä vahinkopäästöjen sattuessa? Poikkeavista päästöistä viemäriin tulee heti ilmoittaa paikalliselle jätevedenpuhdistamolle. 59

67 6.3 Vaaralliset jätteet Oppilaitoksissa tulee olla nimettynä vaarallisten jätteiden vastaava, joka vastaa ko. oppilaitoksen vaarallisten jätteiden oikeasta jatkokäsittelystä. Jätelain (646/2011) mukaisesti vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen. 6.4 Jätteiden lajittelu Kemikaalijätteet Kun kemikaaleja käytetään esimerkiksi reaktioissa tai pesuissa, niin ne ns. likaantuvat. Näin ollen ne eivät ole enää puhtaita kemikaaleja, joten ne on kerättävä aina talteen ja lajiteltava seuraavasti: 1. Orgaaninen jäte Hiilivedyt, aldehydit, alkoholit, eetterit, esterit ja ketonit (CxHyOz) yhteen Typpipitoiset liuottimet Klooratut liuottimet 2. Epäorgaaniset Kiinteät Liuokset 3. Hapot 4. Emäkset 5. Syanidit (nitriilit): Nitriili + happo HCN, eli varmistu siitä että nitriilit eivät pääse kosketuksiin happojen kanssa 6. Elohopea ja elohopeayhdisteet 7. Jodi ja jodiyhdisteet 8. Bromi ja bromiyhdisteet 9. Hapettavat aineet 10. Soluviljelmät ja mikrobiologinen jäte Jätteet autoklavoidaan ennen jatkokäsittelyä. Soluviljelmät, joihin on lisätty toksiineja, käsitellään myrkyn ja pitoisuuden mukaan vaarallisena jätteenä. Soluviljelmät, joihin ei ole lisätty mikrobeja, ovat sekajätettä. Soluviljelmien elatusaine, joka ei sisällä vaarallista jätettä, kaadetaan viemäriin. Lisäksi mm. asbesti, kaasunaamareiden suodattimet ja öljyt kerätään talteen. Keskenään reagoivien jätteiden yhdistäminen on kiellettyä Ole selvillä siitä mitä aineita käytät, jotta tiedät mitä jätteitä syntyy. Pyri käyttämään mahdollisimman pieniä ainemääriä, jolloin minimoit jätteiden määrän ja näin säästät ympäristöä. Pakkaa vaaralliset jätteet Valtioneuvoston päätöksen 659/1993 (päätös ongelmajätteistä annettavista tiedoista sekä ongelmajätteiden pakkaamisesta ja merkitsemisestä) mukaisesti siten että niistä ei aiheudu vaaraa kuljetuksen aikana (kuva 23) eli käytä kemikaaleja kestäviä astioita, hyväksyttyjä pakkauksia (kuva 24) sekä merkitse jäte käyttämällä selkeitä merkintöjä (kuva 25). 60

68 Kuva 23. Vaarallisten jätteiden pakkaaminen. Kuva 24. Kemikaalipakkauksen tyyppihyväksyntämerkintä. Kuva 25. Vaarallisen jätteen merkitseminen Lasijäte Särkynyt lasitavara kerätään niille tarkoitettuihin keräysastioihin. Puhdista kemikaalijätteet, korkit, muovit ja metallit lasista ennen keräysastiaan laittoa. Oheisessa kuvassa (kuva 26) on esimerkki jätelasin keräysastioista. 61

69 Lasijäte lajitellaan seuraavasti: Laboratoriolasi lämpö- eli borosilikaattilasi esim. Duran, Pyrex, alumiinisilikaattilasi, kvartsilasi ja lyijylasi dekat, kolvit, lämpöä kestävät koeputket yleisesti ottaen lasitavara, jossa on hioksia myös värillinen lämpölasi Väritön lasi soodalasi lasipipetit lämpöä kestämättömät koeputket juomapullot lasipurkit ja -tölkit Värillinen lasi kemikaalipullot ei laboratoriolasia Kuva 26. Lasijätteen keräysastiat. Keraamiset tuotteet (esim. upokkaat ja bühner-suppilot) laitetaan sekajätteeseen Sähkö- ja elektroniikkajäte (SER-jäte) SER-jätettä ei saa heittää tavalliseen roskikseen vaan se kerätään talteen. Keräyksestä vastaa oppilaitoksen tekninen tai vastaava henkilökunta, joka toimittaa SER-jätteen kierrätykseen. 62

70 6.4.4 Jätepaperi Toimisto- ja kotikeräyspaperi (lehdet, mainokset) kerätään yleensä työhuoneissa (pahvilaatikot) tai käytävillä oleviin keräysastioihin. Nitojan niittejä ei tarvitse poistaa. Kirjekuoret ja liimapaperit (esim. Post-it -laput) laitetaan mahdolliseen energiajätteeseen (vrt. luku 6.4.6) Keräyspahvi Pahvipakkaukset ja voimapaperi kerätään erikseen. Tähän tarkoitukseen voidaan hankkia esim. pahvipaalain Energiajäte Jäte, joka voidaan hyödyntää energiana kuten pakkausmuovit (ei PVC), styrox, kartonkipakkaukset ja Post-it -laput, kerätään energiajäteroskiksiin PVC-jäte PVC-muovijäte (polyvinyylikloridi) esim. vinyylihanskat, kerätään sekajätteeseen Biojäte Biojäte kuten kahvinporot, teepussit, hedelmien kuoret ja ruuan tähteet kerätään bioastiaan Metallijäte Metallijäte kerätään erillisiin keräysastioihin Paristot ja akut Käytöstä poistetut paristot ja akut toimitetaan esimerkiksi sähkötyöpajalle. Pienakut, paristot ja nappiparistot laitetaan esimerkiksi oheisen kuvan (kuva 27) mukaiseen kierrätyslaatikkoon ( Kuva 27. Paristojen ja akkujen keräyslaatikko sekä raskasmetalleja sisältävien akkujen ja paristojen merkinnät. Akut ja paristot, jotka sisältävät raskasmetalleja, on merkitty edellä olevan kuvan (kuva 27) mukaisilla merkinnöillä ja niitä ei saa laittaa tavalliseen roskikseen. 63

71 Tulostimien värikasetit Käytetyt värikasetit toimitetaan keräykseen. Mustesuihkutulostimen patruunat laitetaan sekajätteeseen Loisteputket ja energian säästölamput Yleensä vahtimestarit huolehtivat lamppujen vaihdosta ja toimittavat palaneet lamput keräykseen Erityis- ja riskijäte Erityisjätteillä tai riskijätteillä tarkoitetaan sellaisia jätteitä, jotka voivat aiheuttaa käsittelijälleen tai ympäristölleen vaaraa olematta kuitenkaan myrkyllisyytensä tai muun laatunsa takia vaarallista jätettä. Erityis- tai riskijätteinä voidaan pitää tartuntavaarallisia, biologisia, viiltäviä, pistäviä, radioaktiivisia, kudosnäytteitä tai niihin verrattavia jätteitä ja eräitä muita jätteitä. Erityisjätteet vaativat loppukäsittelyssä erityistoimia. Viiltävät, pistävät ja leikkaavat jätteet (esim. kertakäyttöneulat, veitset) ovat erityisjätteitä siitä syystä, että ne voivat aiheuttaa vaaraa käsittelijälleen pistoina ja viiltohaavoina. Kertakäyttöneulat ja -veitset taitetaan käyttökelvottomiksi ja pakataan tiiviisiin pakkauksiin esimerkiksi vahvaan muovipurkkiin tai kanisteriin. Neulat voidaan katkoa myös erityisellä leikkurilla ja kertakäyttöruiskut tehdään käyttökelvottomaksi katkaisemalla kärki. Keräysastia laitetaan sekajätteeseen, jos kysymyksessä ei ole riskijäte Muu jäte Jäte, jota ei voida kierrättää ja näin hyödyntää, laitetaan sekajätteeseen. 7 OHJEITA ONNETTOMUUDEN TAI TAPATURMAN VARALTA Ensiavun nopeus on tärkeää. Siksi on etukäteen otettava selville tarvittavien välineiden sijainti. Tapaturman sattuessa on ensiaputoimiin ryhdyttävä välittömästi ja kutsuttava tarvittaessa apua esimerkiksi soittamalla yleiseen hätänumeroon 112. Kaikki onnettomuudet ja läheltä piti -tilanteet raportoidaan liitteessä 2 olevalla kaavakkeella kyseisen talon työsuojeluvaltuutetulle. Oheisessa kuvassa (kuva 28) on turvallisuuteen liittyviä opaskylttejä. Pikapaloposti Käsisammutin Palohälytys painike Ensiapukaappi Poistumisreitti Poistumisreitti Hätäsuihku Silmäsuihku Kuva 28. Turvallisuusopaskylttejä. 64

72 7.1 Haavat Pieniä pinnallisia haavoja lukuun ottamatta, kaikki haavat vaativat lääkärin hoitoa muutaman tunnin kuluessa: erityisesti silloin, kun haava vuotaa runsaasti haavassa voi olla esim. lasinsiruja, myrkyllisiä aineita, multaa tai hiekkaa kyseessä on syvä pistohaava tai puremahaava. Haavatyypistä riippumatta toimi näin: Tyrehdytä verenvuoto. Suojaa haava-alue sidoksella. Tue vammautunut raaja kohoasentoon. Tarkkaile potilasta ja toimita hoitoon. Pienet haavat peitetään laastarilla. Tarvittaessa haava puhdistetaan aseptisella liuoksella. Tarvittavia haavanhoitovälineitä löytyy ensiapukaapeista ja haavanhoitopisteistä, joita on talojen käytävillä ja huoneissa. Ensiapukapit on merkitty turvallisuusopastein (kuva 28). 7.2 Silmävammat Silmätapaturmissa on ratkaisevaa ensiavun nopeus: kyse on sekunneista. Jos silmään on joutunut syövyttävää tai ärsyttävää ainetta, huuhdellaan silmää välittömästi lähimmästä vesihanasta tai silmäsuihkusta (kuva 29) ja sen jälkeen rauhallisesti vedellä tai keittosuolaliuoksella silmänhuuhtelupullosta (kuva 29) vähintään min ajan. Jos loukkaantunut kivun vuoksi puristaa luomet kiinni, on ne huuhtelun onnistumiseksi avattava sormin. Huuhtelun jälkeen potilas toimitetaan aina lääkärintarkastukseen. Huuhtelua kannattaa jatkaa silmänhuuhtelupullolla myös lääkärille menon aikana. Piilolinssin saa poistaa vammautuneesta silmästä vain lääkäri. Jos silmään on joutunut esimerkiksi lasia, on pyrittävä pitämään silmä liikkumattomana. Sen vuoksi tulee myös terve silmä peittää. Silmäsuihkut on merkitty turvallisuusopastein (kuva 28). Kuva 29. Silmänhuuhtelupulloja ja silmäsuihku. 7.3 Syövyttävä aine iholla Saastuneet vaatteet riisutaan ja aine huuhdellaan pois runsaalla vedellä. Iholle joutunut happo voidaan neutraloida 5 % NaHCO3-liuoksella ja emäs 1 % etikkahappoliuoksella. 65

73 Lopuksi ihoa huuhdotaan runsaalla vedellä min. Kasvojen huuhteluun voidaan käyttää silmäsuihkua (Kuva 29) ja vartalon huuhteluun hätäsuihkua (kuva 33) tai sosiaalitiloissa olevaa normaalia suihkua. Silmän- ja hätäsuihku on merkitty turvallisuusopastein (kuva 28). Fluorivetyhappo (HF) onnettomuuksissa pese iho vedellä, kuivaa ja hiero ihoon runsaasti 2,5 %:sta kalsiumglukonaattigeeliä. Hierontaa jatkettava kunnes kipu on lakannut ja vielä 15 min sen jälkeen. Potilas toimitetaan välittömästi sairaalaan. 7.4 Myrkytykset Kaikissa myrkytystapauksissa ohjeita saa 24h HUS:in Myrkytystietokeskuksesta (p ). Ensiavun jälkeen potilas toimitetaan lääkärinhoitoon. Potilaan mukana on aina toimitettava tiedot tai näyte myrkytyksen aiheuttaneesta aineesta Myrkky hengityselimistössä Potilas toimitetaan heti raittiiseen ilmaan ja asetetaan lepoon puoli-istuvaan asentoon. Jos potilaalla on hengitysvaikeuksia tai tajunnan häiriöitä, on hänet toimitettava viivytyksettä sairaalahoitoon. Jos potilas on tajuton, hänet asetetaan aina kylkiasentoon. Tarvittaessa aloita hätäensiapu (kts. luku 7.12) Syanidimyrkytys Syanidimyrkytyksen tuntemuksia ja oireita ovat karvasmantelin tuoksu, poskien punotus, kiihtynyt hengitys, huimaus/pyörtyminen sekä hengenahdistus. Lievä altistus: Heikkous, päänsärky, sekavuus, huonovointisuus, oksentelu, nopea pulssi Vakava myrkytys Hengitys hidasta tai haukkovaa, kouristukset, tajuttomuus Lievissäkin myrkytystapauksissa on tilattava ambulanssi (112) ja kerrottava että kyseessä on syanidimyrkytys. Muista että suusta suuhun puhalluselvytys on vaarallista auttajalle. Ensiapu Hengitystiealtistuminen Siirrä syaanivedylle altistunut henkilö raittiiseen ilmaan. Hälytä ambulanssi ja kerro, että kyseessä on syanidimyrkytystapaus Jos potilaalla on hengitysvaikeuksia, anna 100 %:sta happea (varaajamaski) Jos ampulanssin tulo kestää huomattavan kauan, niin potilaalle voi onnettomuuspaikalla antaa hengitettäväksi sideharsoon rikottu 0,2 ml ampulli 66

74 amyylinitriittiä. Aseta harso nenän alle. Annetaan potilaan hengittää yhtäjaksoisesti puoli minuuttia, jonka jälkeen pidetään puolen minuutin tauko amyylinitriitin annossa. Välillä annetaan 100 % happea. Toimenpide toistetaan yhteensä 3 kertaa, jonka jälkeen vaihdetaan uusi ampulli (enintään voi antaa 6 ampullia). Lievissä myrkytyksissä 100 % happi ja lepo riittävät usein hoidoksi. Roiskeet silmään Huuhtele silmää juoksevalla vedellä 5-10 minuuttia silmää auki pitäen Ihokosketus Riisu heti likaantunut vaatetus Huuhdo ihoa runsaalla vedellä (suihku) ja pese saippualla 15 minuuttia Huomioi apua antaessasi oma suojavälineiden käyttö! Myrkky ruoansulatuskanavassa Jos potilas on niellyt happoa tai emästä, hänelle voi antaa enintään 2 dl vettä tai maitoa syövyttävän aineen laimentamiseksi. Neutraloivia aineita ei saa käyttää. Uhria ei missään tapauksessa saa oksennuttaa, jos hän on vakavasti loukkaantunut, tajuton tai jos kysymyksessä on syövyttävä aine tai orgaaninen liuotin. Muutenkaan oksettamista ei nykyään suositella rutiiniensiavussa. Myrkyllisen aineen imeytymisen ehkäisemiseksi annetaan potilaalle lääkehiiltä. Lääkehiiltä ei saa käyttää vahvojen happojen tai emästen aiheuttamissa tapauksissa, ei myöskään oksentelevalle potilaalle. 7.5 Hapenpuute Hapenpuutteesta kärsivä uhri toimitetaan raittiiseen ilmaan ja annetaan tarvittaessa hätäensiapua (kts. luku 7.12). Muista että tilaan, jossa ei ole tarpeeksi happea, ei voi mennä ilman paineilmalaitteistoa. Koska aivojen alueella veressä on happea vain sekunnin tarvetta varten, autettava menettää nopeasti tajuntansa. 7.6 Sähkötapaturmat Sähkötapaturmissa pelastustoimet on aloitettava mahdollisimman pian. Jos henkilö on jäänyt kiinni virtapiiriin, on sähkövirta ensin katkaistava (esim. sähköpistoke irti seinästä tai virta pois pääkatkaisijasta). Varo, ettet itse saa sähköiskua. Jos potilas ei hengitä, aloita hätäensiapu (kts. luku 7.12). Mahdolliset palovammat peitetään puhtaalla sidoksella ja potilas toimitetaan lääkärin hoitoon. 7.7 Tulipalo Talojen paloturvallisuuden perustana on yleinen siisteys ja järjestys. Pääkäytävät, ovensuut, palopostien, käsisammuttimien ja sähkökaappien edustat pitää olla vapaat. 67

75 Laitoksen tilat on varustettu kattoon kiinnitetyillä kaasu-/lämpöilmaisimilla, joista hälytyksen sattuessa palokunta saa ilmoituksen. Automaattihälytyksestä talossa olevat palokellot alkavat soida, tällöin talossa olevien henkilöiden tulee poistua välittömästä talosta (kts. luku 7.10). Tulipalojen leviämisen estämiseksi ilmanvaihtokoneet tulee sammuttaa (kuva 30). Myös käytävien ovet on pidettävä suljettuina. Niitä ei saa ns. pönkätä auki, jollei ovea ole varustettu sulkumekanismilla, joka sulkee oven automaattisesti tulipalon sattuessa (kuva 30). Palohälytyksen voi myös tehdä palohälytyspainikkeella (kuva 30) tai soittamalla puhelimella numeroon 112. Kuva 30. Paloilmoituspainike, ilmanvaihtokoneen hätä seis -painike ja palo-oven laukaisukeskus. Joissain tiloissa (esim. kone- ja koehallit) on kellokytkin, jolla automaattisen paloilmaisimen saa poistettua väliaikaisesti käytöstä. Kellokytkintä saa käyttää kun tilassa suoritetaan töitä, joista voi aiheutua turha palohälytys. Kun automaattinen palohälytin on väliaikaisesti kytketty pois käytöstä, niin ko. tilassa on järjestettävä tauoton palopäivystys, niin kauan kuin automaattinen hälytysjärjestelmä on pois käytöstä Tulipalon sammuttaminen Palamisen välttämättömiä edellytyksiä on kolme: palava aine, happi ja riittävä lämpötila. Jos yksikin näistä edellytyksistä voidaan poistaa, on palovaara torjuttu. Tulipalon sammuttamiseen käytetään sammutuspeitettä, vettä (esim. pikapaloposti) tai käsisammuttimia (hiilidioksidi- tai jauhesammutin). Vesi soveltuu parhaiten kuitumaisten aineiden (esim. puu, paperi, kankaat) sammutukseen. Sähköpaloja ei saa sammuttaa vedellä eikä myöskään palavia nesteitä tai öljyjä. Kemikaalipalojen sammutukseen tulee käyttää mieluiten CO2-sammutinta, mutta esim. natriumpalon sammuttamiseen käytetään jauhesammutinta. Analyysilaitepalojen sammuttamiseen kannattaa käyttää ensisijaisesti CO2-sammutinta, jotta sammutusaineen laitteelle aiheuttamat vahingot voidaan minimoida. Käyttöturvallisuustiedotteen (kts. luku 3.9) kohdassa 5 on mainittu millä ko. kemikaali voidaan sammuttaa. Sammuttimia käytettäessä on huomioitava, että käsisammuttimien toiminta-aika on lyhyt (n. ½ min). Sammuttimen suihku on suunnattava itse palokohteeseen eli liekin juureen eikä liekkeihin. Sammutusaineista voi kehittyä myrkyllisiä hajoamistuotteita. Sammuttimia löytyy mm. oppilaitoksen käytäviltä ja ne on merkitty turvallisuusopastein (kuva 28). Työtilojen ja töiden riskien arvioinnin (vrt. luku 1.8) yhteydessä on mietittävä mahdollisten lisäsammuttimien tarve. 68

76 Jos työtiloissa on kaasusammutusjärjestelmä (vrt. luku ), se laukeaa automaattisesti tulipalon sattuessa. Tutustu huolella ko. järjestelmän toimintaan Käsisammuttimet Käsisammuttimella (kuva 31) tarkoitetaan enintään 20 kg painavaa, helposti kannettavaa ja käytettävää sammutinta, jonka tulee toimintahetkellä saada aikaan sammutteen suihkuttamiseen tarvittava paine. Käsisammuttimia ovat jauhesammutin, hiilidioksidisammutin (CO2), paineellinen vesisammutin, vaahtosammutin ja nestesammutin. Kuva 31. Sammutuspeite, jauhe- ja CO2-sammutin. Käsisammuttimien luokitus A-ryhmän sammuttimet on tarkoitettu kiinteiden, tavallisesti orgaanisten, hehkuen palavien aineiden, kuten puun, paperin ja kankaiden sammutukseen. A-ryhmän sammuttimien paloluokka määritetään puutapulin sammutuskokeella ja merkitään numeron ja kirjaimen A yhdistelmällä, jossa numero ilmaisee testitapulin pituuden desimetreinä. B-ryhmän sammuttimet on tarkoitettu ensisijaisesti nestemäisten ja nesteytyvien aineiden palojen sammutukseen. B-ryhmän sammuttimien paloluokka määritetään pyöreän altaan nestepalon sammutuskokeella, jossa altaan halkaisija on sitä suurempi, mitä enemmän siinä on palavaa nestettä. Paloluokka merkitään numeron ja kirjaimen B yhdistelmällä. Numero ilmaisee palavan nesteen määrän litroina. C-ryhmän sammuttimet on tarkoitettu kaasumaisten aineiden palojen sammuttamiseen. C-ryhmän sammuttimilla ei ole erillistä teholuokitusta. Lisäksi sammuttimien etiketissä on mainittava käyttörajoituksista esimerkiksi jännitteisissä kohteissa. Jännitteestä riippuva pienin turvallisena pidettävä turvaetäisyys merkitään esimerkiksi: U<=1000 V turvaetäisyys 1 m. 69

77 Ennen vuotta 1999 maahantuodut sammuttimet A-ryhmään kuuluvat sammuttimet on tarkoitettu kuitumaisten aineiden, kuten puun, paperin, kankaiden tai muiden vastaavalla tavalla palavien materiaalien sammuttamiseen. B-ryhmään kuuluvat sammuttimet on tarkoitettu ensisijaisesti nesteiden, kaasujen sekä lämmössä nesteytyvien ja kaasuuntuvien aineiden paloihin. A-B -ryhmään kuuluvat sammuttimet on tarkoitettu sekä kuitumaisten että nesteiden ja kaasujen palojen sammutukseen. E-tunnuksella varustettujen sammuttimien sammutussuihkun sähkönjohtavuudesta ei aiheudu varaa käyttäjälle, joten ne sopivat jännitteisten kohteiden palojen sammuttamiseen. Lisäksi sammuttimet jaetaan kolmeen teholuokkaan sen mukaan, miten ne ovat hyväksymiskokeissa sammuttaneet erisuuruisia allaspaloja. A-ryhmän sammuttimilla on vain teholuokka I. B- ja A-B -ryhmän sammuttimilla on teholuokat I, II ja III, joista I- luokka on pienin Pikapaloposti Pikapaloposti (kuva 32) on liitetty vesijohtoverkkoon noin metrin pituisella, halkaisijaltaan 25 millimetrin kumiletkulla. Pikapalopostin tuottama vesimäärä riittää kokeneen henkilön käyttämänä noin 10 neliömetrin suuruisen paloalueen sammuttamiseen. Pikapalopostia käytetään avaamalla sulkuventtiili, vetämällä letku kohteeseen, avaamalla suihkuputken sulkija ja suuntaamalla vesisuihku palokohteeseen. Kuva 32. Pikapaloposti Sammutuspeite Sammutuspeite (kuva 31) on valmistettu palamattomasta kankaasta. Se on yleensä vähintään 1,5 m 2 :n suuruinen. Paloa sammutuspeitteellä sammutettaessa palokohde peitetään peitteellä, jolloin palo tukahtuu. Tarvittaessa sammutuspeitteen tapaan voidaan käyttää myös muita paksuja, huonosti syttyviä kankaita, kuten puuvillamatoa. 70

78 Sammutuspeite soveltuu esimerkiksi palavien nesteiden, vaatteiden ja roskakorin sammutukseen Hiekka Hiekkaa voidaan käyttää tukahduttavana sammutusaineena esimerkiksi öljyn, kaapeleiden ja metallinpalojen sammuttamiseen Kaasusammutusjärjestelmä Sammutuslaitteisto on pelastustoimintaa helpottava laitteisto, jonka tarkoituksena on sammuttaa ja/tai rajoittaa mahdollinen tulipalo. Yksi tällainen laitteisto on kaasusammutuslaitteisto. Kaasusammutuslaitteistoissa käytetään monia eri kaasuja. joiden tarkoituksena on tukahduttaa palo laskemalla tilassa olevan ilman happipitoisuutta ja estää mahdollisen palon uudelleen syttyminen (sammutusraja on 15 % O2). Suomessa eniten käytetyt, hyväksytyt sammutuskaasut ovat hiilidioksidi (CO2) ja argon (Ar). INERGEN-kaasusammutusjärjestelmä Yksi mahdollinen kaasusammutusjärjestelmä on ns. Inergen-järjestelmä (Inert gas & nitrogen). Tässä järjestelmässä kaasun koostumus on typpeä 52 %, happea 0 %, argonia 40 % ja hiilidioksidia 8 %. Järjestelmän lauetessa ko. tilan happipitoisuus laskee tasolle 11,2 %. Järjestelmä koostuu kahdesta eri ilmaisimesta: liekki-ilmaisin - hälyttää, mutta ei laukaise sammutusjärjestelmää - äänihälytys kytkeytyy päälle savuilmaisin - ei yksinään laukaise järjestelmää, mutta lähettää tiedon hätäkeskukseen - hälyttää palokunnan paikalle - äänihälytys kytkeytyy päälle. Kun sekä liekki- että savuilmaisin kytkeytyvät päälle, sammutusjärjestelmä laukeaa ja samalla lähtee tieto hätäkeskukseen, jolloin palokunta saapuu paikalle. Kun järjestelmä on lauennut, punainen merkkivalo syttyy ja sireenit huutavat. Paine inergen-kaasupullossa on 200 bar ja järjestelmä toimii seuraavasti purkautuminen alkaa 10 s:n viiveellä hälytyksestä, paine alkupurkauksen aikana on 50 bar, ensimmäisen minuutin aikana happipitoisuus laskee alle 14 %:iin ja paineentasauspellit aukeavat. Sammutusjärjestelmän lauetessa huoneessa olevalla henkilöllä on noin 10 sekuntia aikaa poistua tilasta ja sulkea ovet Tilan ovien pitää olla kiinni, jotta kaasu ei purkaudu muuhun tilaan ja heikennä sammutustehoa. INERGEN-Kaasusammutusjärjestelmän käsilaukkaisu Tilan ulkopuolella on keltainen laatikko, josta hälytyksen voi tehdä riko-lasi - periaatteella. Kun nappia painetaan, niin sammutusjärjestelmä laukeaa noin 10 sekunnin kuluttua. 71

79 Järjestelmän huolto ja pois/päälle-kytkeminen tapahtuu aina huoltoyhtiön kautta. Järjestelmä voidaan kytkeä pois päältä esimerkiksi ilmanvaihdon testauksen yhteydessä, kun käytetään merkkisavuja Tuli vaatteissa Jos vaatteet ovat syttyneet tuleen mene tai toimitetaan uhri hätäsuihkuun (kuva 33). Liekit voi myös tukahduttaa esim. tiiviskankaisella takilla tai sammutuspeitteellä (kuva 31). Hätäsuihkut on merkitty turvallisuusopastein (kuva 28). Kuva 33. Hätäsuihku Tuli pöydällä tai astioissa Siirrä helposti syttyvät esineet läheltä pois ja tukahduta liekit esim. sammutuspeitteellä (kts. luku ) tai käytä käsisammutinta (kts. luku ). Hälytä muu henkilökunta. Jos tulta ei saada hallintaan, pyri estämään sen leviäminen ja hälytä palokunta Kaasupullot Poista pullot paloalueelta, jos se on turvallista. Ellei pulloja voida poistaa eikä paloa sammuttaa välittömästi, jäähdytä pulloja vedellä suojatusta paikasta, jos mahdollista. Merkitse selvästi tulipalossa olleet pullot ja ilmoita tästä kaasupullon toimittajalle Palovammat Palovammat jaetaan kolmeen luokkaan: I aste: iho on punoittava, kirvelevä ja turvonnut II aste: iholla on rakkuloita III aste: iho on harmaan valkea, ruskea tai hiiltynyt Vahingoittunutta aluetta huuhdellaan haalealla vedellä. Pinnallista, pientä palovammaa voi jäähdyttää vedellä minuuttia. Jäähdytysaika on suhteutettava vamman laajuuteen (alilämpöisyyden vaara). Kiinni palaneita vaatteita ei saa repiä irti. Vamman päälle laitetaan steriili side, jos vamma edellyttää lääkärinhoitoa. Lääkärin hoitoa tarvitaan aina, kun on kyseessä 72