Varhain vanhemmaksi Uusi toimintamalli äitiysneuvolan ja sosiaalitoimen proaktiiviseen yhteistyöhön Jaana Kupulisoja 10.7.2011
TIIVISTELMÄ Varhain vanhemmaksi toimintamalli on proaktiivinen tapa tukea nuoren perheen arkea ja samalla lisätä sosiaali- ja terveysalan moniammatillista yhteistyötä. Äitiysneuvolan terveydenhoitaja ja sosiaalityöntekijä/perhetyöntekijä tapaavat nuoren perheen yhteisvastaanotolla, jossa kartoitetaan perheen voimavaroja ja tuen tarvetta. Yhteisvastaanotto pyritään järjestämään raskausviikoilla 14-20, jolloin raskaus on jo ohittanut alkuvaiheen ja on paremmin realisoitunut osallisille. Toiminnan ydin on yhteisvastaanotto, jossa perheen kokonaistilanne kartoitetaan laajasti ja perheelle annetaan heidän tarpeisiin pohjautuvaa neuvontaa ja tarjotaan juuri heidän tilanteeseensa sopivia palveluja. Tarvittavat tukitoimet pyritään käynnistämään välittömästi. Yhteisvastaanotolla kartoitetaan myös perheen suhtautumista raskauteen ja sen tuomiin muutoksiin nuoren perheen elämässä. Samalla kiinnitetään huomiota myös lapsen syntymän jälkeiseen aikaan, kuten varhaisen vuorovaikutuksen merkitykseen lapsen kasvun ja kehityksen sekä vanhempi-lapsi suhteen kannalta. Yhteisvastaanotto etenee suunnitelmallisesti voimavarojen kartoituksesta avun ja tuen tarpeen määrittelyyn sekä palveluista keskustelemiseen. Apuna käytetään lomaketta, johon on teemoitellusti koottu kysymyksiä keskustelun tueksi. Tavoitteena on selkiyttää nuorille itselleenkin heidän kokonaistilannettaan, löytää tunnistamattomia voimavaroja ja siten helpottaa arjessa selviytymistä. Toimintamallissa asiakas nähdään aktiivisena toimijana ja työntekijät aktiivisina neuvonnan, ohjannan ja palvelujen tarjoajina. Asiat käydään läpi avoimesti keskustellen asiakkaan osallisuutta vahvistaen. Toimintamallin edellyttämä taloudellinen lisäresurssi on minimaalinen, mutta muutamassa vuodessa se voi vähentää korjaavien toimenpiteiden tarvetta tuoden siten taloudellisia säästöjä. Lähinnä tarvitaan valmiutta muuttaa totuttuja toimintatapoja niin työntekijöiden kuin asiakkaidenkin taholla.
1. Idean kuvaaminen ja johdanto Kehitysprojektina on nuoren perheen tukeminen proaktiivisesti. Toiminta kohdistuu alle 21- vuotiaisiin raskaana oleviin ja heidän kumppaneihinsa. Uudessa toimintamallissa äitiysneuvolan terveydenhoitaja ja aikuissosiaalityöntekijä tapaavat nuoren perheen normaalin äitiysneuvolakäynnin yhteyteen sovitussa, noin tunnin mittaisessa yhteistapaamisessa, jossa kartoitetaan perheen kokonaistilanne sekä annetaan neuvontaa ja ohjeistusta. 2. Hankkeen tarkoitus Tavoitteena on kartoittaa nuoren perheen voimavarat, mahdolliset tuen tarpeet ja tarjota tietoa sekä tarvittavia palveluja suunnitelmallisesti perheen tarpeiden mukaisesti. Voimavaralähtöisellä kohtaamisella toivotaan olevan positiivisia vaikutuksia perheen selviytymisen normaalissa arjessa. Tarvittaessa yhteistapaaminen jatkuu yhteisasiakkuudessa, jolloin mukaan voidaan ottaa muitakin toimijoita. Näin pystytään kokonaisvaltaisesti tukemaan perhettä ja ennaltaehkäisemään vaikeuksia. Yhtenä tavoitteena on myös madaltaa kynnystä ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen, jolloin ongelmat eivät ehdi kasvaa suuriksi. 3. Hyödyn muodostuminen Tärkeimpänä nähdään asiakkaan saama hyöty moniamatillisen osaamisen vastaanottajana ja aktiivisena toimijana. Kuulluksi tuleminen ja vaikeiden asioiden pohtiminen yhdessä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa selkiyttää asiakkaan tilannetta hänelle itselleenkin ja tarvittavat tukitoimet pystytään käynnistämään välittömästi. Toiminta on myös tulevaisuussuuntautunutta, sillä neuvonta ja palvelutarve ulotetaan myös lapsen syntymän jälkeiseen aikaan, esim. asiakkaan kanssa keskustellaan varhaisen vuorovaikutuksen tärkeydestä ja keinoista. Työntekijät hyötyvät uuden toimintamallin myötä tulevasta laajemmasta kuvasta asiakkaan tilanteesta. Sen myötä on parempi suunnitella jatkotoimenpiteitä. Myös osaaminen lisääntyy ja moniongelmaisten asiakastilanteiden käsittelyyn saa kollegiaalista tukea. Osaaminen on hyödynnettävissä myös muissa asiakastilanteissa. Äitiysneuvolan lääkäri saa tarkemman ennakkotiedon asiakkaan tilanteesta valmistautuessaan tapaamaan asiakkaan neuvolalääkärivastaanotolla. Organisaation kannalta hyöty realisoituu myöhemmässä vaiheessa korjaavien toimenpiteiden vähenemisenä ja painopisteen siirtymisenä varhaiseen puuttumiseen ja ohjaukseen. Toimintamalli vastaa Valtioneuvoston asetuksen neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011) edellyttämään koko perheen laajaan terveystarkastukseen.
4. Hankkeen lähtökohta ja käynnistäminen Toimintamallin käyttöönottoa tukevat yhteiskunnassa käynnissä olevat keskustelut nuorten syrjäytymisestä ja lapsiperheiden toimeentulosta. Sosiaalitoimen asiakaskunnan lisääntyessä ja moniongelmaistuessa ovat niin työntekijät, esimiehet kuin kuntien päättäjätkin todenneet tarpeen uusille toimintatavoille. Moniongelmaistuminen on havaittu myös terveydenhuollossa. Alkuvaiheessa tulee päättää miten ja keiden toimesta uuden toimintamallin käyttöönottoa lähdetään valmistelemaan. Oleellista on muodostaa ryhmä, joka koordinoi aloitusvaiheen. Tärkeitä ovat yhteiset tapaamiset sosiaalitoimen edustajien ja terveydenhoitajien välillä esimiehineen, jotta yhdessä keskustellen luodaan yhteinen kuva ja tavoite toimintamallista ja sen toteutuksesta. Myös mahdolliset muut yhteistyökumppanit tulisi ottaa mukaan varhaisvaiheessa yhteistyökäytänteiden sopimiseksi. Molempien professioiden esimiesten tulee olla mukana alkuvaiheen kehittämistoimissa, jotta heille muodostuu todellinen kuva siitä ja he pystyvät esittelemään sitä päättäjille. Sosiaali- ja terveystoimen yhteistyön edellytys on professioiden tasa-arvoisuuden tunnustaminen. Yhteistyön tulee muodostua asiakaslähtöiseksi, jolloin ohjaus ja neuvonta sekä tarjottavat palvelut määritetään asiakkaan tarpeiden eikä organisaation tarpeiden ja käytänteiden mukaisesti. Tämä edellyttää uuden oppimista ja vanhasta pois oppimista. Omia totuttuja käytänteitä on oltava valmis muuttamaan. Palveluista kertominen ei enää riitä, vaan asiakas on saatava aktiiviseksi toimijaksi avun ja palvelujen tarvetta määriteltäessä. Palvelut on myös suunniteltava niin, että asiakas pystyy niihin sitoutumaan ja tuntee ne itselleen sopiviksi. Myös asiakkaan rooli on saatava muuttumaan aktiiviseksi toimijaksi. 5. Markkina-, tuote- tai palveluanalyysi Sosiaalibarometri 2009 mukaan sosiaalipalvelujen kehittämiskohteiksi muodostuivat palvelujen riittävyyden pulma ja tarve saada tietoa, neuvontaa ja ohjausta. Asiakkaat eivät aina tiedä mistä saada palvelua. Sosiaalibarometri 2011 mukaan asiakaslähtöisyys toteutuu sosiaali- ja terveydenhuollossa heikosti. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, kehittämistä ja valvontaa koskevan lainsäädännön uudistamista valmisteleva työryhmä on loppuraportissaan todennut, että kokonaisvastuun puute aiheuttaa asiakasprosessien toimimattomuutta ja palvelun käyttäjien ohjaamista luukulta toiselle -> tapahtuu osaoptimointia, joka aiheuttaa lisäkustannuksia. Usean palvelun kohdalle toivottiin enemmän tukea itse palvelun käyttöön. Raportissa todetaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon työn haasteisiin pystytään parhaiten vastaamaan eri alojen ja ammattiryhmien yhteistyötä lisäämällä. 6. Käyttäjätutkimus Varsinaista käyttäjätutkimusta ei ole tehty. Toimintamallia kehitettäessä ollaan kuultu ja osallistettu sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä. Asiakkaita ei kehittelyvaiheessa kuultu, mutta heidän äänensä tuli ainakin osittain esiin työntekijöiden välityksellä. Pilotointivaiheen aikana ulkopuolinen toimija (Kemi-Tornio ammattikorkeakoulu) toteutti arvioinnin, johon myös asiakkaita kuultiin. Käyttäjätutkimuksena voitaneen pitää toimintatapaa, jossa malli otettiin idean kehittämisen jälkeen välittömästi käyttöön ja sitä kehitettiin pilotoinnin aikana moniammatillisen työryhmän mallinnus-
prosessissa. Näissä tapaamisissa asioista keskusteltiin avoimesti ja niissä tuotiin esiin työntekijöiden käytännön työssä havaitsemiaan asioita. Varhain vanhemmaksi toimintamallin kehittely sai alkunsa terveydenhoitajien ja sosiaalityöntekijöiden havaitsemasta yhteistyötarpeesta. Nuorten hyvinvointi on viime vuosina noussut otsikoihin ja lisännyt mielenkiintoa tehdä sektorirajat ylittävää yhteistyötä. PaKaste-hanke mahdollisti yhteistyön kokeilun. Toimintamallia suunniteltaessa todettiin yhteisen kielen ja käsitteiden löytyminen tärkeäksi, jotta syntyy yhteinen ymmärrys yhteistyöstä ja sen tavoitteista sekä keinoista tavoitteen toteuttamiseksi. Arvioinnissa todettiin tarvetta osaamisen kehittämiseen asiakkaan tarpeiden esille saamiseksi. 7. Kilpailuanalyysi Vastaavaa toimintaa ei ole tiedossa. Yhteistyötä sosiaali- ja terveystoimen välillä on jonkin verran ollut, mutta se on kohdistunut havaittuihin ongelmatilanteisiin. Nyt pyritään proaktiviseen toimintaan, jolloin lähtökohtana on moniammatillisen työparin avulla perheen voimavarojen ja vahvuuksien löytäminen ja näkyväksi tekeminen ja siten ongelmien ehkäisy. Erityistä mallissa on myös yhteistyön toteutus eli asioita käydään läpi tasa-arvoisesti perheen kanssa keskustellen. Aiemman yksin työskentelyn tilalle saadaan kollegiaalinen yhteistyö, jossa luodaan yhteisiä käytänteitä ja tapoja toimia asiakastilanteessa. Kollegan kanssa voidaan myös yhteisvastaanoton jälkeen pohtia askarruttamaan jääneitä asioita eli kollegiaalinen tuki toteutuu. Asiakkaan roolin muuttuessa aktiiviseksi toimijaksi passiivisen vastaanottajan asemasta, toiminta myös muuttuu asiakaslähtöisemmäksi. Kilpailevaa toiminta voi olla vaikea järjestää, koska proaktiivinen toiminta asiakkaan (asiakasperheen) tilanteen kartoittamiseksi edellyttää luottamuksellista suhdetta ja pääsyä asiakastietoihin. Ulkopuoliselta toimijalta palvelua ostettaessa menetetään terveydenhuollon osalta äitiysneuvolakäynteihin liittyvä normaali kanssakäyminen, joka useimmiten on positiivissävyistä ja luottamusta herättävää. Ulkopuolisella toimijalla ei myöskään välttämättä ole muissa yhteyksissä luotuja yhteistyökäytänteitä tai mahdollisuuksia luontevaan yhteistyöhön muiden toimien ohella. Erityisesti tämä tulee esiin silloin, kun asiakkaan tilanne vaatii laajempaa yhteistyötä eri asiantuntijoiden kanssa. 8. Toimintamalli Varhain vanhemmaksi toimintamalli on suunnattu raskauden alkuvaiheessa (rv 14-20) äitiysneuvolassa asioiville nuorille perheille, mutta tarvittaessa sitä voidaan laajentaa myös muihin asiakasryhmiin. Toimintamalli kohdistuu terveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteistyöhön asiakkaan kokonaistilanteen kartoittamiseksi sekä tarvittavan tuen ja tukitoimien tarjoamiseksi. Työntekijäryhmistä toimintaa toteuttavat terveydenhuollon osalta äitiysneuvolatyötä tekevät terveydenhoitajat ja sosiaalitoimen työntekijöistä erityisesti sosiaalityöntekijät, sosiaaliohjaajat ja perhetyöntekijät. Toimintamallin jatkokehittelyssä voidaan työntekijä tasolla miettiä mahdollisesti muitakin ammattiryhmiä. Terveydenhoitajat kertovat toimintamalliin kuuluvasta yhteisvastaanotosta ensimmäisellä tai toisella äitiysneuvolakäynnillä. Asiakas saa etukäteen tutustuttavaksi ja mahdollisesti myös täytettäväksi Voimavaralomakkeen, jonka avulla yhteisvastaanotolla käydään läpi perheen tilannetta. Varhain vanhemmaksi toimintamallin avulla saadaan laajempi kuva perheen tilanteesta kuin pelkästään äitiysneuvolakäynnillä. Perhe saa myös heti neuvoja ja apua heitä askarruttaviin tilanteisiin ja tarvittaessa pystytään järjestämään jatkotapaamisia myös muiden asiantuntijoiden kanssa.
Uusi toimintamalli ei juurikaan lisää resurssitarvetta, koska kokonaisuutena kohderyhmä ei ole iso ja palvelu tavoittaa apua tarvitsevat perheet jo varhaisvaiheessa. Oletuksena on, että tällöin voidaan ennaltaehkäisevin toimenpitein välttyä monin tavoin raskailta korjaavilta toimenpiteiltä. Haastavinta lienee työntekijöiden asenteiden muuttaminen niin, että toiminta on todella asiakaslähtöistä eikä lähinnä kerrota kaikista mahdollisista palveluista perheen tarpeita kuulematta eli haasteena on totuttujen toimintatapojen muuttaminen. Yhteisvastaanotto vaatii uudenlaista asennoitumista suhteessa asiakkaaseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön. Yhteistyö ei tässä tarkoita sitä, että kumpikin professio tuo oman osaamisalueensa tiedot esiin, vaan tarkoitus on yhdessä asiakkaan kanssa keskustellen muokata asiakkaan tarpeet huomioiva palvelutapahtuma. Se edellyttää hyvinkin heterogeenisen asiakasryhmän erilaisten tarpeiden huomioimista niin asiakkaan kohtaamisessa kuin voimavarojen ja avun tarpeen havaitsemisessa. Vaikeuksia voi olla myös saada asiakkaat muuttamaan asennetta siten, että he ovat aktiivisia toimijoita eivätkä passiivisia vastaanottajia. Jotta asiakkaan voimavarat ja tuen tarve saadaan selvitettyä, se edellyttää työntekijöiltä tilannetajua ja sosiaalisia taitoja (herkät tuntosarvet) yhteisvastaanoton aikana. Työntekijöiden tulisi osata kannustaa ja rohkaista asiakasta ilmaisemaan avoimesti tarpeitaan. Käytännön toimenpiteinä ennen toimintamallin käyttöönottoa on sovittava yhteisen ajan varaamiseen liittyvistä yksityiskohdista sekä yhteisvastaanoton konseptista. Ohjaavana elementtinä on Tuovi Viitanen-Hakulisen kehittämä Voimavaralomake, jonka mukaisesti yhteisvastaanotto etenee. Valmisteluvaiheessa lomake on käytävä yhdessä läpi ja keskusteltava, mitä siinä esiin tulevilla asioilla tarkoitetaan sosiaalitoimen ja terveydenhuollon näkökulmista. Yhteinen keskustelu on tarpeen, sillä käytäntö on osoittanut, että sama termi/asia voi tarkoittaa eri ammattikunnalle eri asioita. Yhteiskeskustelun avulla luodaan yhteinen näkemys ja samalla laajennetaan omaa osaamista. Työparin tulisi tutustua toistensa käytänteisiin ja toimintatapoihin, jotta yhteistyö asiakastilanteessa olisi mahdollisimman luontevaa ja luottamusta herättävää. Mikäli toimijat vaihtuvat usein, on vaarana, että yhteisiä toimintatapoja ei muodostu eikä myöskään luottamuksellista suhdetta työntekijöiden välille. Tämä puolestaan ei voi olla heijastumatta asiakastilanteeseen. Käyttäjien taholta odotettavissa on sekä positiivisia että negatiivisia reaktioita. Oletuksena on, että useimmat nuoret ottavat avoimesti vastaan tarjotun palvelun. Raskausaika on yleensä ajanjakso, jolloin ollaan valmiita ottamaan apua ja neuvoja vastaan uudessa elämän tilanteessa. Erityisesti tämä korostuu nuorilla, joilla ei vielä ole vastaavia elämänkokemuksia. Palvelun kyseenalaistamista, ehkä pelkoakin sitä kohtaan, voi esiintyä nuorilla, joilla on ollut negatiivisia kokemuksia sosiaalityöstä, erityisesti lastensuojelusta. Oikein suunnatulla etukäteisinformaatiolla pystytään näitä riskejä eliminoimaan. Ennen toimintamallin käyttöönottoa on sovittava myös kirjaamiskäytännöistä. Koska yhteisvastaanotosta ei muodostu asiakassuhdetta sosiaalitoimeen, ei siihen liittyviä tietoja voi nykylainsäädännön mukaan kirjata sosiaalitoimeen. Asiakkaalla on jo olemassa oleva suhde äitiysneuvolaan, joten luonnollista on luoda käytäntö, jonka mukaisesti yhteisvastaanottoon liittyvät asiat kirjataan sinne. Riippuen käytössä olevasta potilastietojärjestelmästä, on mietittävä sopiva kohta, johon tiedot merkitään. Tarkoitus on kirjata vähintään osallisten nimet, mitä voimavaroja perheellä on, mikä on tuen tarve ja miten siihen vastataan eli yhdessä sovitut jatkotoimenpiteet. Mikäli tarvetta tukitoimiin tai uuteen yhteisvastaanottoon havaitaan, niin sovitaan seuraavan tapaamisen ajankohta ja ketä muita asiantuntijoita tai tukihenkilöitä tarvittaessa pyydetään mukaan. Toivottavaa olisi, että yhteisesti sovitut asiat annetaan myös kirjallisena asiakkaalle. Varhain vanhemmaksi toimintamalli tulisi saada koko kohderyhmän käyttöön. Siinä merkittävässä asemassa ovat terveydenhoitajat, jotka kertovat toimintatavasta äitiysneuvolan asiakkaille. Työntekijöiden tulee olla valmiita muuttamaan totuttuja toimintatapojaan ja olla kiinnostuneita sektorirajat
ylittävästä yhteistyöstä siihen liittyvine muutostarpeineen. Työntekijöiden tulee osata rohkaista asiakkaita aktiivisiksi toimijoiksi ja kohdata heidät tasaveroisina kumppaneina perheen parasta tavoiteltaessa. Asiantuntijaroolin tulee muuttua kumppanuudeksi. Toimintamalli tulee mallintaa siten, että se on muokattavissa eri toimintaympäristöihin. QPRmallinnuksella saadaan pää- ja aliprossessien kuvauksilla esiin toimintamallin erityispiirteet ja niihin liittyvät toimijat ja muut tekijät. Mallinnusprosessin aikana pystytään avaamaan toimintamalliin liittyviä käsitteitä ja mielikuvia eri professioiden näkökulmista ja siten lisäämään yhteistä ymmärrystä. Mallinnusprosessin läpikäyminen on siten yksi osa toimintamalliin perehdyttämistä ja juurruttamista. 9. Taloudellinen ja toiminnallinen perustelu Kustannustasoltaan malli on edullinen, sillä kohderyhmä on suhteellisen pieni eikä toiminta vaadi erityisiä tiloja tai välineitä. Taloudellisesti proaktiivinen ja ennaltaehkäisevä työ on tuottavinta. Mikäli onnistutaan tavoittamaan erityistä sosiaali- tai terveystoimen tukea tarvitsevat asiakkaat ajoissa, pienentää se korjaavien toimenpiteiden tarvetta tulevaisuudessa. Taloudellisen merkityksen realisoiminen on hankalaa, sillä tulokset ovat mitattavissa taloudellisilla tunnusluvuilla vasta vuosien kuluttua, jos silloinkaan. Toimintamallia voisi arvioida esim. mittaamalla ennen toimintamallin käyttöönottoa kohderyhmään kuuluneiden perheiden elämässä selviytymisen kokemukset, lastensuojelutoimenpiteisiin johtaneet tapaukset ja toimeentulotuen tarve suhteessa toimintamallin käyttöönoton jälkeiseen aikaan. Ongelmana on, että yhteiskunnallisten tekijöiden vaikutus tulokseen voi olla vaikeasti eriteltävissä. Kvalitatiivinen haastattelu- tai kyselytutkimus kohderyhmän kokemasta toimeentulosta ja tulevaisuuskuvasta ennen ja jälkeen intervention voisi myös olla yksi keino arvioida toimintamallia. Työntekijöiden kokemukset toimintamallin toteutuksesta ja heidän arvionsa sen merkittävyydestä voisi olla yksi arviointimenetelmä. Toiminta sosiaali- ja terveysalalla on muuttunut kompleksiseksi, tarvitaan yhä enemmän moniammatillista osaamista palvelemaan moniongelmaisia asiakkaita. Esimerkiksi sosiaalityö on siirtynyt yhä enemmän moniammattillisiin verkostoihin, joten on sama tehdäänkö työ sosiaalivirastossa vai muualla. Mikäli Varhain vanhemmaksi -toimintamalli havaitaan toimivaksi, voi tulla tarve sen laajentamiseen muihinkin ikäryhmiin. Mallia toteuttavien työntekijöiden osaaminen lisääntyy ja sektorirajat ylittävä yhteistyö käynnistyy luontevasti. Tietämys toisen profession palveluista ja muista keinoista auttaa asiakasta siirtyy myös muihin asiakaskontakteihin ja siten toimintamallista hyötyvät myös muut äitiysneuvolan ja sosiaalitoimen asiakkaat. 10. Oikeutus Koska toimintamallin käyttöönotto ei edellytä hankintoja tai muita suoria kustannuksia, sen käyttöönoton toiminnallisesta oikeutuksesta päättävät lähinnä esimiehet. Suurimmat muutokset liittyvät töiden organisointiin. Viime kädessä mallin käyttöönotosta päättävät luottamusmiehet. Tämän vuoksi luottamusmiesten informointiin on kiinnitettävä huomiota jo mallin käyttöönoton suunnitteluvaiheessa. Taloudellisia resursseja enemmän toimintamallin käyttöönotto edellyttää toimintatapojen kartoitusta ja muuttamista sitä tukeviksi. Toimintamallin käyttöön ottavassa työyhteisössä se on käytävä läpi ja keskusteltava siihen liittyvistä asioista, jotta saavutetaan yhteisymmärrys käytettävistä käsitteistä, mallin toteutuksesta ja että
siihen sitoudutaan. Valmisteleva työ ennen käyttöönottoa on oltava perusteellinen ja työyhteisön jäsenet osallistava. Mallia jo toteuttaneiden kuuleminen antaa vinkkejä toteutukseen, joskin jokaisessa organisaatiossa on luotava omat käytänteet mallin toteutukseen ja siten luotava pohja sen oikeutukselle. Toimintamallin moraalinen oikeutus toteutuu sikäli, että asiakkaalla on mahdollisuus kieltäytyä palvelusta, mutta tavoitteena on, että se tavoittaa kaikkia asiakkaat. Eettinen oikeutus syntyy siitä, että toimintamalli on toteutettu julkisen palvelun toimintaperiaatteiden mukaisesti: asiakkaita ei syrjitä, ei sukupuolijakoa (myös isän/kumppanin toivotaan osallistuvan yhteistapaamiseen), palvelu on asiakkaalle maksuton ja asiakkaalla on mahdollisuus kieltäytyä.