PUHEEN TUOTTAMINEN JA HAVAITSEMINEN evoluution näkökulmastan kulmasta Kieliteknologian verkostokurssi Kevät t 2007 Olli Aaltonen
SISÄLT LTÖ Käyttäytyminen ytyminen ja kommunikaatio Ääni kommunikaatiovälineen lineenä Mitä puhe on? Puheen ja kielen suhde Puheen tutkimusparadigma Puheen evoluutio Äänt ntöelimistön n rakenne ja toiminta Puhesignaali Puheen havaitseminen "Putting things together"
1. KÄYTTK YTTÄYTYMINEN, YTYMINEN, KOMMUNIKAATIO JA ÄÄNIVIESTINT NIVIESTINTÄ Osan 1 tarkoituksena on osoittaa, että puhekyky on ensisijassa inhimillistä käyttäytymistä.. Se on ihmisen lajiominaisuus, yhtä ainutlaatuinen kuin muutkin luonnossa esiintyvät t kommunikaatiomuodot. Sen ymmärt rtämiseksi käsitellk sitellään n aluksi varsin yleisluonteisia asioita: mitä on käyttk yttäytyminen, ytyminen, kommunikaatio tai ääniviestint niviestintä.. Osa pääp äättyy viestien rakenteeseen. Mitä ovat merkit? Kirjoita lyhyesti (n. 1 sivu) slaidien ja/tai muun hankkimasi tiedon pohjalta oma näkemyksesi n puheesta kommunikaatio- ja käyttk yttäytymismuotonaytymismuotona
MITÄ KÄYTTÄYTYMISELLÄ TARKOITETAAN? Käyttäytyminen ytyminen on evoluution tahtipuikko Käyttäytyminen ytyminen on reaktiota ympärist ristöstä saatavaan informaatioon Informaatiota välittv littävät t eri energiamuotoja tunnistavat aistinelimet Eri eläinryhm inryhmät t hahmottavat maailmaansa eri aistien avulla Aistit ovat luonnonvalinnan tuottamat ja siksi ne välittv littävät t juuri sellaista tietoa, joka on menestymisen kannalta oleellista Kaikki informaatio ei ole elossa säilymisen s tai lisää ääntymisen kannalta merkityksellistä Esimerkki: Puhe on ihmisen ainutlaatuinen käyttk yttäytymispiirre ytymispiirre ja vain puhuvat ihmiset ovat säilyneet. s Ihmiskorva on herkimmillää ään n juuri sillä taajuusalueella, mihin puheää äänteet sijoittuvat (alle 4000 Hz). Vastaavasti äänt ntöelimistömme mme toimii puhuessamme kuulon kannalta optimaalisella tavalla
AISTIT JA INFORMAATIO "Käpysuomut aukeavat kuivuessaan ja pääp äästävät t siemenet leviämää ään tuulen mukana. Silti emme sano kuolleen käpysuomun k mekaanista, kuivumisen aiheuttamaa liikettä käyttäytymiseksi. ytymiseksi. Sen sijaan yksisoluinen Euglena - suvun siimalevä aistii solunsa valoherkäll llä jyväsell sellä valoa ja hakeutuu sitä kohti. Tosin se ei tunne valon tulosuuntaa, mutta se tunnistaa valon voimakkuuserot. Niinpä siimalevä lähtee uimaan siimansa avulla sattumanvaraiseen suuntaan. Jos se sattuu uimaan vääv äärään n suuntaan ja valon määm äärä alkaa vähetv hetä,, se muuttaa suuntaansa sattumanvaraisesti niin monta kertaa, että valon määm äärä alkaa lisää ääntyä.. TällT llä yksinkertaisella menetelmäll llä se pääp ääsee veden pintakerrokseen, jossa on eniten valoa sen lehtivihreähiukkasen hiukkasen toimintaa varten. Siimalevän n toimintaa voidaan kutsua käyttäytymiseksi. ytymiseksi. Siimaeliöll llä on 1) aistinelin, 2) toimijaelin sekä 3) kyky siirtää tieto aistinelimeltä toimijaelimelle. NämäN toiminnalliset osat täytyy t olla kaikilla käyttk yttäytyvillä organismeilla. Ilman näitn itä kolmea asiaa ei voida puhua käyttäytymisestä" " (Viitala, 2004)
KÄYTTÄYTYMISEN YTYMISEN PERUSTA ON YMPÄRIST RISTÖSTÄ SAATAVA INFORMAATIO Eläimet sekä vastaanottavat että lähettävät t informaatiota Suuri osa eläinten käyttk yttämistä informaation kanavista on ihmisen tavoittamattomissa ilman teknisiä apuvälineit lineitä Siksi aistimaailma on ainakin osaksi vielä tuntematon Sähköaisti toimii vedessä: : monet kalalajit (ainoa tunnettu sähkökenttiä aistiva nisäkäslaji slaji on vesinokkaeläin) in) Magneettiaisti on tavallinen sekä ilmassa että maalla elävill villä eläimill imillä Väriaisti ihmisellä kehittyneempi kuin useimmilla nisäkk kkäillä Linnut käyttk yttävät t UV-aistiaan paitsi parin valinnassa myös s ravinnon hankinnassa Kuuloaisti on ihmisellä herkimmillää ään n alueella 200-4000 Hz, lepakot ja monet pikkujyrsijät kommunikoivat ultraää äänillä,, norsut infraää äänillä Kemiallisia aisteja ovat haju- ja makuaisti Tunto-,, kipu- ja lämpl mpöaisti ovat monien lajien elossa säilymisens kannalta korvaamattomia
VAISTO JA TOIMINTA Etologien mukaan ne ovat periytyviä käyttäytymismalleja ytymismalleja (FAP, fixed action patterns) Tämä määrittely jakoi eläinkunnan virheellisesti kahteen kastiin: vaistojen varassa toimiviin alemmanasteisiin eläimiin ilman sielua ja oivaltaviin, älykkäisiin eläimiin, joilla oli sekä sielu että ruumis Perustui raamatulliseen tulkintaan ihmisestä luomakunnan kruununa; vallitseva monien ihmisten mielessä vieläkin (vrt. Descartes) Nykykäsityksen mukaan enin osa ihmisen ja monien muiden lajien lajityypillisestä,, geneettisesti ohjelmoidusta käyttk yttäytymisestä on taipumuksia (vrt. faculty of language) Kuilu eläimellisen ja inhimillisen käyttk yttäytymisen ytymisen välillv lillä kaventunut, sillä jopa puhekyvyn piirteitä on löydetty l myös s eläimilt imiltä Vaisto-käsite site tulisikin nykytietämyksen valossa korvata yleisemmäll llä termillä käyttäytyminen ytyminen (behaviour)
OHJAAVATKO GEENIT KÄYTTÄYTYMISTÄ? Geenit eivät t suoraan ohjaa käyttäytymistä,, vaan välillisesti ohjaamalla solujen aineenvaihduntaa Geenien toimintaa liittyy moniin käyttäytymisen ytymisen prosesseihin Esim. zenk - geenin tuottama mrna:n pitoisuus nousi puoleksi tunniksi, kun seeprapeipon tai kanarialinnun koiraalle soitettiin oman lajin koiraan laulua. Sama toistettuna ei aikaansaanut vastaavaa muutosta. Jos linnulle soitettiin toisen saman lajin yksilön n laulua, mrna:n pitoisuus taas nousi. zenk - geenin toiminta liittyy muistijäljen (engrammi) syntyyn Linnuille rakentui jokaiselle koirasyksilölle lle oma muistijälkens lkensä Satunnainen häly h ei aikaansaanut vastaavaa mrna:n pitoisuuden nousua Laulu oli avain, joka laukaisi tietyssä kehitysvaiheessa geenin toiminnan Jos toiminta estetää ään, muistijälke lkeä ei synny eikä lintu opi laulamaan Puheenoppiminen alkuvaiheissaan edellyttää vastaavaa leimautumista (imprinting) puheeseen
LEIMAUTUMINEN Leimautumisella tarkoitetaan ulkoisen tai sisäisen isen ärsykkeen seurauksena tapahtuvaa nopeaa ja peruuttamatonta käyttk yttäytymisen ytymisen muutosta Kriittisellä kaudella tarkoitetaan sitä ajanjaksoa yksilönkehityksess nkehityksessä,, jolloin ärsykkeen täytyy t tulla, jotta käyttk yttäytymisen ytymisen muutos olisi mahdollinen Nisäkk kkäät t tunnistavat poikasensa hajun perusteella Jos leimautuminen estetää ään n linnun kriittisellä kaudella, niin jotkut linnut (esim. am. valkopää äävarpunen) eivät t opi laulamaan ollenkaan Vastaavasti, ellei lapsi ajoissa (jopa ennen syntymää tai viimeistää ään n ens. elinvuoden aikana) leimaudu äidin puheen piirteille, niin puheen kehitys voi viivästy styä Puheen oppimisen leimautumisluonne ilmentää puheen merkittävää ää geneettistä kontrollia
MITÄ KOMMUNIKAATIOLLA TARKOITETAAN? Kommunikaatio on sosiaalista käyttk yttäytymistä, yhteydenpitoa lajin jäsenten j välillv lillä (ihmisell (ihmisellä kommunikointi on verbaalista tai ei-verbaalista vuorovaikutusta, jonka välityksellv lityksellä ilmaistaan tietoja tai emotionaalista suhtautumista) Kaikilla lajeilla on jonkinlaisia kontakteja toisiin saman lajin yksilöihin ihin (ainakin lisää ääntymisen takia, mutta useimmilla myös lisää ääntymistapahtuman ulkopuolella) Kommunikaatiomuotoja on yhtä paljon kuin eri lajeja (jokainen laji on evoluution myötä erikoistunut omaan kommunikaatiomuotoonsa; ihminen puheeseen yhtälailla kuin laululintu lauluun) Kommunikaation edellytys on yhteinen koodi (pariteetti- prinsiippi)
Some definitions of communication Wilson (1975, Sociobiology): "Communication occurs when the action of or a cue given by one organism is perceived by and thus alters thet propability pattern of behaviour in another organism in a fashion adaptive to either one or both of the participants" Haillman (1977, Ethology): "Communication is the transfer of information via signals sent in a channel between a sender and a receiver. The occurrence of communication is recognized by a difference in the behavior of the reputed receiver in two situations ions that differ only in the presence or absence of the reputed signal l... the effect of a signal may be to prevent a change in the receiver's output, or to maintain a specific internal behavioral state of readiness" Kimura (1993, Neuropsychology) "The term is used here in a narrower sense to refer to the behaviors by which one member of a species conveys information to another member of the species"
THE PARITY PRINCIPLE Liberman (1996): "what counts for a speaker, must count for a listener, and vice versa otherwise there is no communication. A fact that applies to all forms of communication" Vastaavasti puhuja/kuulijalla puheen tuottamisen ja havaitsemisen n tulee jollakin hermostollisella tasolla perustua yhteen ja samaan sensomotoriseen aivoedustumaan, jotta kielellinen viestintä ylipää äätään n olisi mahdollista Kielen ensisijaisuutta korostavan lingvistisen ajattelutavan mukaan pariteetti toteutuu kaukana itse puhesignaalista, viime kädessk dessä erilaisten kielellisten prosessien lopputuloksena. Tämän T n psykolingvistisen tulkinnan mukaan ihminen on erikoistunut kommunikaatiomuotoonsa vasta ajattelutoiminnan tiedollisella (kognitiivisella) tasolla. Vasta kielen avulla puheen substanssille (esim. äänisignaali) voidaan antaa merkitys Puheen ensisijaisuutta korostavan biologisen ajattelutavan mukaan pariteetti toteutuu välittömästi ilman hypoteettisia kielellistämisprosesseja, koska puheen havaitseminen ja tuottaminen ovat jo lähtl htökohtaisesti aivojen näkökulmasta n kulmasta saman (sensomotorisen) prosessin erottamattomia vaiheita. Ei tarvita kielellisiä transformaatioita äänest nestä merkitykseksi, koska ihminen on evoluutionsa aikana erikoistunut biologisesti puheeseen
AVAINÄRSYKKEET JA SIGNAALIT (SANATON VIESTINTÄ) Eläinten keskinäisess isessä viestinnäss ssä käyttämiä avainärsykkeit rsykkeitä sanotaan signaaleiksi Signaaleja ei voi rinnastaa puheeseen, sillä eläin tuskin tietää niiden tarkoitusta Signaaleilla ei voi valehdella Katkaisijasignaalit laukaisevat tietyn toiminnon Manipuloivat signaalit,, esim. mehiläisen isen kieli, jolla mehiläinen inen saa muut työläismehil ismehiläisetiset lentämää ään n tiettyyn suuntaan Statussignaalit esittävät t yksilön voimaa Valmistavat signaalit aikaansaavat hormonitilan muutoksen, joka nostaa vireystilaa, joka johtaa toimintaan Toimintavireen signaalit ilmaisevat vireen voimakkuuden (esim. vihastumisen). Tervehdyssignaalit kiinteyttävät yksilöiden iden välistv listä sosiaalista sidosta Hälytyssignaalit ovat toisen puolesta uhrautuvaa käyttäytymistä Varoitus- ja hämäävät t signaalit
ÄÄNIVIESTINT NIVIESTINTÄ Ääni (voice) tai ääntely (vocalization) on keuhkojen ja kurkunpää ään yhteistoiminnalla aikaansaatu akustisesti kompleksi äänisignaali. Monet eläimet ääntelev ntelevät t tämän t n periaatteen mukaisesti Ääni tai ääntely ei aina tarkoita samaa kuin puhe tai puhuminen (vrt. lapsen kujertelu- ja jokelteluvaiheita ennen puhetta, aikuisten nauru, itku tai laulu, lehmän n ammunta tai koiran haukunta) Ääni syntyy kurkunpää äässä (fonaatio), kun keuhkoista virtaava ilma saa äänihuulet värähtelemv htelemään Kurkunpää ään n alapuolisen ilmanpaineen vaihteluiden synnyttäminen (initiaatio) äänen tuottamista varten on monimutkaisen lihastoiminnan tulos Oppiakseen puhumaan vastasyntyneen on ensin opittava yhdistämää ään n hengityselimistön n ja kurkunpää ään n toiminta (ns. kujerteluvaihe ensimmäisten isten 3-43 4 kk:n aikana)
MITÄ ÄÄNI ON? Fysikaalisessa mielessä ääni on energiaa; ; kimmoisassa väliaineessa tapahtuvaa ainehiukkasten edestakaista värähtelyv htelyä Muita energiamuotoja voidaan muuttaa ääneksi; esim. keuhkoista ulosvirtaava ilmaa muutetaan kurkunpää äässä kurkunpää ää-ääneksi, johon artikuloitu puhe perustuu Ääni etenee väliaineessa v joko pitkittäisen isenä (kuten ilmassa) tai poikittaisena (kuten joissakin kiinteissä kappaleissa) värähtelynv htelynä Ilmassa ääni edetessää ään n aikaansaa ilmamolekyylien tihentymis- ja harventumisvaiheita Sana ääni subjektiivisessa mielessä tarkoittaa kuuloelämyst mystä Ääni ni-sanan merkityserot on pidettävä mielessä,, kun sanalla tarkoitetaan korvaa ärsyttäviä ilmanpaineen vaihteluita - tai kun sanalla viitataan kuulemistapahtuman lopputuloksena syntynyttä aistimusta
ÄÄNEN OMINAISUUDET Äänen paine. Ääniaallon eri vaiheissa ääni voidaan kuvata staattisen ilmanpaineen toistuvina muutoksina. NämäN hetkelliset vaihtelut kuvaavat äänienergian voimakkuutta. Painetta mitataan fysiikassa voimana pinta-alayksikk alayksikköä kohti. Voiman yksikkö on Newton (N) ja pinta-alana alana m 2 eli äänen paineen yksikkö on N/m 2. Äänen taajuus. Ainehiukkasten värähtelytahti v eli kuinka monta värähtelyä aikayksikköä kohden eli 1/s (hertsi, Hz) Äänen intensiteetti. Äänen voimakkuus Ääni niärsykkeet. Puhdas ääni (pure tone, äänes) koostuu yksinkertaisesta sinimuotoisesta värähtelystv htelystä.. Esiintyy harvoin luonnossa. Kompleksiset äänet muodostuvat monista taajuuskomponenteista. TällaisiaT ääni niä on mm. useimmat ympärist ristön äänist nistä sekä puhe
ÄÄNI KULJETTAA VIESTIÄ Ääni on luonnossa yleinen viestintäväline: ääniaaltojen käyttk yttö lajinsisäiseen iseen viestintää ään n ei rajoitu vain selkärankaisiin Äänt ntä käyttävät t hyväkseen myös s monet niveljalkaiset (esim. heinäsirkat, hepokatit ja kaskaat, joiden ääni ei kuitenkaan tule suusta, vaan esim. heinäsirkat ääntelev ntelevät t hankaamalla hammasreunaisia takareisiää ään n peitinsiipien suomuja vasten ja hepokatti hankaamalla etusiipiää ään n vastakkain) Hyönteiset kuuloelimet ovat esim. heinäsirkalla takaruumiin ensimmäisen isen nivelen molemmin puolin ja hepokatilla etusää äärissä Monet kalat synnyttävät t kauas kantavia ääni niä hankaamalla joitakin luita vastakkain Ilmaa hengittävät t selkärankaiset käyttk yttävät t keuhkoja äänentuottamiseen
ILMAN KÄYTTK YTTÖ ÄÄNENTUOTOSSA Keuhkoista lähtevl htevä hengitysputki ei ole suora, vaan siinä kapeikkoja, mutkia, kielekkeitä ja onteloita, joilla ilman virratessa niiden kautta saadaan aikaan suhinoita, vihellyksiä,, vikinää ää, haukahduksia, murinaa, ulvontaa jne. Puhetoiminnan kehityksessä keuhkohengityksen synty on ollut ratkaiseva kehitysvaihe Ensimmäisill isillä keuhkohengittäjill jillä on ollut myös äänij nijänteet; nteet; keuhkokaloilla on alkeellinen kurkunpää äänij nijänteineennteineen Sekä keuhkot että sulkuventtiilillä varustettu kurkunpää ovat syntyneet ympärist ristöön n sopeutumisen ja luonnon valinnan kautta Sopivassa jännityksessj nnityksessä kurkunpää ään n sulkulaite ilmavirran vaikutuksesta alkaa päristp ristä.. TätäT ominaisuutta monet eläimet ovat oppineet käyttk yttämään n hyväkseen ääniviestinn niviestinnässään
HÄRKÄSAMMAKKO JA IHMINEN Härkäsammakko (Rana catesbeiana) pystyy äänihuulillaan ja kurkunpää ään yläpuolista (supraglottaalista, -laryngaalista) äänt ntöväyläänsä säätelemällä tuottamaan eri tarkoituksiin erilaisia ääni niä,, jotka tuottamistavaltaan ja akustisesti (formanttirakenne) ) muistuttavat ihmisen tuottamia vokaaleja Kehitys voi siten johtaa yhteisestä lähtökohdasta (homologia) eri teitä samanlaiseen tulokseen Samat informaatiota välittv littävät t parametrit myös s havaitaan samanlaiset periaatteiden mukaisesti. Esim. lepakolta on eristetty kahteen alimpaana formanttiin erikoistuneita soluja ja ns. integroivia soluja,, jotka reagoivat formanttien kombinaatioihin Vastaavasti kuin ihmisellä puhesignaalit käsitellk sitellään n vasemmassa aivopuoliskossa, niin myös härkäsammakolla lajispesifisten äänisignaalien käsittely on lateralisoitunut vasempaan aivopuoliskoon
PEIPPONEN JA IHMINEN Linnut (nisäkk kkäiden tavoin matelijoista polveutuvina ovat nisäkk kkäille lähempää sukua kuin sammakkoeläimet) ovat kehittäneet toisenlaiselle äänenmuodostusperiaatteelle rakentuvan viestintätavan tavan Lintujen äänil nilähde on henkitorvessa (trachea) sijaitseva syrinks (= pilli),, jonka tuottamaa äänt ntä linnut myös s muuttavat suu-ontelossaan Laululinnut tuottavat akustisesti samanlaisia formanttien vaihteluita kuin ihminenkin Laululinnut oppivat havaitsemaan lajispesifisiä signaaleja samojen periaatteiden mukaisesti kuin ihmislapsi oppii havaitsemaan puhetta Vaihe 1. Leimautuminen saman lajin koiraan laululle Vaihe 2. Laulun akustisten piirteiden havaitseminen (havaintokategorioitten en muodostuminen) Vaihe 3. Laulun opettelu imitaation kautta
ÄÄNIELEET ("vocal gestures") Alkeellisimmatkin eläimet reagoivat ympärist ristöönsä ja erityisesti lajikumppaniensa käytk ytökseen Kun eläin alkaa käyttk yttää tätä ominaisuutta hyväkseen tuottamalla ärsykkeitä aiheuttaakseen lajikumppanissaan toivotun reaktion, voidaan puhua yksilöiden iden välisestv lisestä viestinnäst stä Apinoiden viestintää ään n kuuluvat eleet, liikkeet ja ilmeet Ehkä myös s ihmisen puhekieli on alkujaan ollut vain eleviestintää tehostavaa ääntely ntelyä Silloin vanhinta kielen kerrostumaa edustaisivat tuskanhuudot, hyminh yminä, maiskutus ja muu spontaani ei-verbaalinen ääntely eli indeksit Lähellä tätä kerrostumaa, mutta selvästi sti verbaalisia, olisivat kielen ekspressiiviset ilmiöt t (interjektiot, onomatopoieettiset ilmaukset jne.) Puhekeskus pyrkii sijoittumaan sille aivopuoliskolle, jonka liikeaivokuori on dominoiva, siis oikeakätisill tisillä vasemmalle puoliskolle
RITUALISAATIO JA SYMBOLIFUNKTIO Jokin signaalinomainen ele irtautuu alkuperäisest isestä käyttöyhteydestään n ja alkaa toimia toisissa tehtäviss vissä Ruumiinosan koon liioittelu (vrt. riikinkukko) Tällaisessa liioittelussa ruumiinosien koko ja muoto muuttuvat toisenlaiseksi kuin niiden alkuperäinen käyttk yttötarkoitus tarkoitus edellyttäisi. Näin on voinut käydk ydä myös s ihmisen äänt ntöväylälle; lle; hengittäminen ja syöminen ovat silloin vaikeutuneet puheilmaisun kustannuksella Jako symboli- ja signaalifunktioon turhan kategorinen; ainakin kädellisten eleviestinnäss ssä symbolisia piirteitä Symbolifunktio lienee yhtä vanha kuin työkalujen tekeminen; ainakin Homo habiliksella (n. 2 milj. vuotta sitten) aivot olivat suuremmat kuin ihmisapinoilla (n. 750 cm 3, vrt. simpanssi n. 400 cm 3, gorilla n. 500 cm 3 ) ja se osasi myös s tehdä kivestä työkaluja Symbolifunktio edelsi lineaarisuutta ja kaksoisjäsennyst sennystä
VIESTINNÄN N MERKIT Viestit koostuvat merkeistä; ; merkit kuljettavat viestiä Merkit jaetaan tavallisesti signaaleihin ja symboleihin Signaalit ovat suorassa kausaalisuhteessa siihen, mitä se tarkoittaa. Itku voi olla signaali nälästn stä,, kivusta tai huonosta olosta yleensä.. Ukkosen jyrähdys on signaali salamaniskusta. Usein ajatellaan, että eläinten viestit ovat signaaleja, automaattisia reaktioita ärsykkeisiin. Etologien harjoittama eläinlajien kommunikaatiomuotojen vertailu on kyseenalaistanut tämänt uskomuksen Symbolit eivät t ole missää ään n kausaalisuhteessa tarkoitteeseensä.. sanat ovat symboleita, jotka äänneasunsa puolesta eivät t osoita yhtäläisyytt isyyttä tarkoitteensa kanssa. Symboli on mielivaltainen ja riippuvainen käyttäjäyhteisönsä sopimuksesta Symbolin ulkoinen, aistein havaittava hahmo on sen muoto,, esim. sanan äänneasu tai kirjoitusmuoto Symbolin ominaisuus, joka viittaa sen tarkoitteesen,, on symbolin merkitys
PEIRCE: IKONI, INDEKSI, SYMBOLI Amerikkalainen filosofi Peirce jakoi merkit kolmeen luokkaan: ikoneihin, indekseihin ja symboleihin Ikoni osoittaa suoraa muodollista tai rakenteellista yhtäläisyytt isyyttä tarkoitteensa kanssa (esim. valokuva ja liikennemerkki). Kielessä ikonisuutta esiintyy mm. äänt ntä jäljittelevissä sanoissa kuten pam, poks, viuh. Yhteinen ihmiselle ja eläimille Indeksi on taas välittv littömässä riippuvuussuhteessa tarkoitteeseensa. Esim. savu on merkki palamisesta, palon synnyttämä.. Se on siis paloa ilmaiseva indeksi. Myös s monilta eläimilt imiltä tunnetaan indeksikaalisia merkkejä. Indeksikaalisia elementtejä kielessä ovat mm. iloa, ihailua tai tuskaa ilmaisevat interjektiot hih,, voi, aah Symboli on merkki, jonka muoto ja merkitys eivät t ole missää ään n välittv littömässä riippuvuussuhteessa toisiinsa. Jotkut pitävät t vain ihmistä symbolisena eläimen imenä (esim. Deacon, Symbolic species). VäitetV itetään, että otsalohkon laajeneminen nykyihmisellä olisi ollut ratkaiseva tekijä symbolisen kommunikaation kehittymisen kannalta.