Kaleva
Omahoidon käsitteestä: Mitä omahoito on? Sanna M. Salmela (sanna.salmela@ppshp.fi) ft, TtM, jatko-opiskelija Jyväskylän yliopisto Koulutussuunnittelija Terveempi Pohjois-Suomi -hanke Oulu, PPSHP
Luethan erinomaisen oppaan! Se löytyy netistä osoitteesta: http://www.terveysportti.fi /kotisivut/docs/f19886504 3/omahoidon_tukem_opas _12_09.pdf Duodecim 2009
Mitä omahoito on? 1. Yksilön itsensä toteuttamaa, 2. ammattihenkilön kanssa yhdessä suunnittelemaa 3. kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten sopivaa 4. näyttöön perustuvaa hoitoa. Potilaan itsenäistä toimintaa hoitosuunnitelman pohjalta. (Routasalo ja Pitkälä 2009, 5, 23)
Potilas Asiakas / Ihminen / Yksilö Valmentaja Valmennus Ohjaaja / Ammattilainen Ohjaus / Keskustelu Omahoito Hoito Elintavat Terveyskäyttäytyminen
Mitä itsehoito on? Itsehoidossa yksilö hakee vaihtoehtoista hoitoa ilman ammattihenkilön apua (= itse suunniteltu hoito) luontaistuotteet kansanparannus ym. ei-lääketieteelliset keinot (Routasalo ja Pitkälä 2009, 6)
Omahoitoa joka tasolla? (Savola ja Koskinen-Ollonqvist 2005) Epätarkka Tarkka Mahdollisuuksien luominen Riskitekijöiden ehkäisy Hoito Kuntoutus Terveyden edistäminen (promootio) Primaariehkäisy Sekundaariehkäisy Tertiaariehkäisy
Lähtökohtana yksilöllisyys Kokemukset / Uskomukset Arvot Valmius Yksilö
Omahoidon PÄÄMÄÄRÄT: TAVOITTEET: Autonomia Osallisuus Päätöksentekokyky Vastuunottokyky Ongelmanratkaisukyky Hyvinvoinnin ja terveyden edistyminen Hyvä elämänhallinta Hyvä elämänlaatu Vähentynyt palvelujen tarve Taloudelliset säästöt AMMATTILAISEN VUOROVAIKUTUSTAIDOT JA KIELENKÄYTTÖ AVAINASEMASSA!!
Asiakkaan osallisuus (Wetzels ym. 2008) parantaa hoidon vaikuttavuutta? ehkäisee sitoutumattomuutta on eettisesti hyväksyttävä toimintatapa vastaa nykyajan odotuksiin asiakkaan roolista Ammattilainen voi joko ehkäistä tai edistää!
Taustalla asiakaslähtöisyys (mm. Mönkkönen 2002, Salmela ja Matilainen 2007) Menetelmä Ohjaus / Valmennus / Keskustelu Ammattihenkilölähtöisyys Vuorovaikutusorientaatio Asiakaslähtöisyys (+ Dialogisuus) Painotus Tiedon siirtyminen Tiedon vaihtuminen Välitavoite Asiakkaan tietomäärän lisääntyminen Voimaantuminen Oppiminen Tavoite Arvojen ja käyttäytymisen muutos Muutoksen mahdollistuminen
Esimerkkejä ammattihenkilölähtöisyydestä: Sun kannattaa kiinnittää huomiota / miettiä asiaa Ehkä se on toi karkkiasia sitte, mikä vähä vaatis sitä vähentämistä. Et ku sä muutat niit ruokailutottumuksias semmosiks, et ne bakteerit saa mahdollisimman vähä sokerii sit ne voi huonosti ja sit ne bakteerit ei tee reikiä sinne. Sä voit niit nyt sit miettii, et just karkkiensyönti, tavallisten sokerikarkkiensyöntiä, koitat vaik vähän sitä vähentää, et mahdollisimman harvo... Ku nyt on joku kolme neljä kertaa viikos, ni jos vaik yks tai kaks kertaa viikos söis tavallisii karkkei (Kirsti Kasila 2009: Koululaisten napostelutottumukset)
Ammattilaisen rooli Tukija / Rinnalla kulkija Valmentaja Ymmärtäjä Kannustaja / Uskon luoja Auttaja Rohkaisija
Omahoidon juuret
Juuret valistusfilosofiassa Sapere aude! Uskalla tietää itse! Valistus on eräänlaista aikuistumista, jossa ihminen oppii ajattelemaan itse. Kyseessä ei kuitenkaan ole yksittäinen tapahtuma, vaan jatkuva kyseenalaistamisen prosessi. (Toni Kannisto) Immanuel Kant 1724-1804 Kevät 2009 Sanna Salmela, Jyväskylän yliopisto 17
Juuret myös postmodernismissa: Carpe diem! Tartu hetkeen! Spontaanisuus Tunne Seikkailu (Heikkinen 2005)
Sen sijaan, että yritämme kehittää entistä tehokkaampia keinoja muuttaa ihmisten käyttäytymistä, meidän tulisi keskittyä auttamaan ihmisiä tekemään omia päätöksiä siitä, miten he haluavat elää. Nämä päätökset he perustavat heidän parhaalle ymmärryksellensä siitä, mitä hyvä elämä heille tarkoittaa. (Heikkinen 2005)
Terveyttä koskeva tieto voi parhaassa tapauksessa auttaa yksilöä elämään hyvää elämää. (Heikkinen 2005)
Omahoidon taustateorioita
Miten käyttäytymisen muutosta tuetaan? (Salmela ym. 2010: sovellettu Hardeman ym. 2005, Michie ym. 2008 ja Kiiskinen ym. 2008)
Vaikuttamalla käyttäytymisen osatekijöihin (Salmela ym. 2010: sovellettu Hardeman ym. 2005, Michie ym. 2008 ja Kiiskinen ym. 2008)
Avaintekijät? (Fishbein ym. 2001, Michie ym. 2004, Michie ym. 2008, Salmela ym. 2010) Omat rajat ja roolit Käyttäytyminen Seurausoletukset Motivaatio Tavoitteet Aikomus Pystyvyys Ympäristön rajoitukset ja resurssit Taidot Sosiaaliset vaikutteet
Vaikuttamisen keinot omahoidossa
Muutosvaihemalli (Prochaska ja Norcross) Esiharkinta Harkinta Päätöksenteko Toiminta Ylläpito Vähättelee ongelmaa tai ei usko kykyihinsä ei ole valmis Harkitsee muutosta, mutta ei toimi eikä sitoudu Päättää tehdä jotakin, kokeilee erilaisia toimintatapoja, mutta toiminta ei säännöllistä Aktiivista työskentelyä ja tapojen muuttamista, vaatii ponnistelua Pysyvä elintapa, ei vaadi ponnistelua Repsahduksia
Lapin Kansa 2009
Motivoiva haastattelu (Miller) Hyödyt Haitat Käsittele hyötyjä ja haittoja, ristiriitaa ja muutosvastarintaa Hyödyt ja haitat Sisäinen ristiriita Muutosvastarinta Muutosmotivaatio
Sosiaaliskongitiivinen teoria (Bandura) Älyyn / järkeen liittyvät Tunteisiin liittyvät Biologiset Se pystyy, joka kokee ja uskoo pystyvänsä. Koettu pystyvyys
Salutogenesis-teoria (Antonovsky) & ICF (WHO) Patogenesis = ongelmakeskeisyys Sairaudet Vammat Rajoitukset Passiivisuus Salutogenesis = voimavarakeskeisyys Terveydentila Kehon toiminta ja rakenne Aktiviteetit Osallisuus
Omahoitoprosessin eteneminen Pitkäaikaissairautta sairastava potilas Riskihenkilö
Omahoidon haasteita
Lähde: http://www.cartoonstock.com/directory/d/difficult_patients.asp
Asiakkaan roolin muutos Osallisuushalukkuus? Osallisuustaidot? Lapsissa on tulevaisuus
Kehity itse valmentajana! Voimavarojen ja heikkouksien huomaaminen Omien tottumusten tarkkailu Tietoinen kehittäminen Omahoitovalmentajaksi kehittyminen
Pedagoginen paradoksi Miten ohjata ulkoapäin ihmistä, jotta hänestä tulisi itsenäinen? (Heikkinen 2005)
Mut näin se vaan menee meijän ajatuksissa. Että jos tällei kysyttäs, että mikä sulle on tärkeintä, niin se on melkein aina no, että pysys terveenä. Mut sit kuitenkin käytännössä se on kaikkee muuta se elämä.
Lähteitä: Heikkinen H. 2005. Terveys, identiteetti ja hyvä elämä. Teoksessa: Kannas L., Tyrväinen H. Virikkeitä terveystiedon opetukseen. Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto. S. 19-36. Kannisto T. Portti filosofiaan. Luettavissa: http://filosofia.fi/node/2422 Kasila, Poskiparta, Kettunen, Pietilä 2009. Ohjaustyylit koululaisten napostelutottumuksia koskevassa suun terveysohjauksessa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 46, 37-45. Mönkkönen 2002. Dialogisuus kommunikaationa ja suhteena vastaamisen, vallan ja vastuun merkitys sosiaalialan asiakastyön vuorovaikutuksessa. Väitöskirja. Kuopion yliopisto. Routasalo, Pitkälä 2009. Omahoidon tukeminen opas terveydenhuollon ammattihenkilöille. Duodecim. Salmela, Kettunen, Poskiparta 2010. Vaikuttavan elintapaohjausintervention suunnittelu helpommin sanottu kuin tehty? Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 3, 208-218. Salmela, Matilainen 2007. Neuvonta terveyden edistämisen menetelmänä. Teoksessa Vanheneminen ja terveys (toim. Lyyra, Pikkarainen ja Tiikkainen). Edita. Wetzels, Harmsen, Van Weel, Grol, Wensing 2008. Interventions for improving older patient s involvement in primary care episodes (Review). The Cochrane Library, Issue 4/2008. The Cochrane Collaboration.