Päivämäärä 28.5.2012 EPV TUULIVOIMA OY METSON SOIDINPAIKKAKARTOITUS TEUVAN PASKOONHARJUN TUULIVOIMA-ALUEELLA

EPV TUULIVOIMA OY METSON SOIDINPAIKKAKARTOITUS TEUVAN PASKOONHARJUN TUULIVOIMA-ALUEELLA Päivämäärä 28/5/2012 Laatija Ville Yli-Teevahainen Tarkastaja Timo Ojanperä Kuvaus Metson soidinpaikkakartoitus Teuvan Paskoonharjun tuulivoima-alueella Raportin kuvat Ville Yli-Teevahainen Viite 82124442 Ramboll Ruukintie 54 60100 SEINÄJOKI T +358 20 755 7140 F +358 20 755 7141 www.ramboll.fi

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. YLEISTÄ METSOJEN SOIDINPAIKOISTA 1 3. AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT 2 3.1 Esiselvitysvaihe 2 3.2 Maastotyöt 2 4. TULOKSET 2 4.1 Korteslakso 2 4.2 Tuomipuska 4 5. JOHTOPÄÄTÖKSET 5 LIITTEET Liite 1. Kartta hankealueesta sekä metsohavainnot

1-1 1. JOHDANTO EPV Tuulivoima Oy suunnittelee tuulivoimapuiston rakentamista Teuvan Paskoonharjun alueelle. Tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointia varten on tehty kesällä 2008 (Tuomisto 2008) sekä keväällä ja kesällä 2009 (Ramboll 2010) useita luontoselvityksiä. Linnuston osalta selvitykset ovat kohdistuneet sekä muuttavaan että pesivään linnustoon. Suunnittelualueella laadittuja linnustoselvityksiä on täydennetty keväällä 2011 tehdyllä metsojen soidinpaikkakartoituksella. Tämän selvityksen tavoitteena on tuottaa lisätietoa metsojen soidinpaikkojen sijainnista Paskoonharjun suunnittelualueella osana tuulivoimahankkeen jatkosuunnittelutyötä ja kaavoitusmenettelyä. Elinympäristövaatimuksiltaan metso (Tetrao urogallus) kuuluu yleensä yhtenäisille metsä- ja suovaltaisille alueille ominaisiin lajeihin, joka sen sijaan välttelee ihmisasutusta sekä aktiivisessa ihmiskäytössä olevia alueita. Suomen lajien uhanalaisarvioinnissa (Rassi ym. 2010, Birdlife Suomi 2011) metso luokitellaan nykyisin silmälläpidettäviin lajeihin (NT) ja Pohjanmaan alueella alueellisesti uhanalaisiin lajeihin (RT). Em. statuksen lisäksi metso kuuluu myös EU:n lintudirektiivin (79/409/ETY) liitteen I lajeihin. Metsokannan on arvioitu taantuneen selkeästi 1900-luvun loppupuolella johtuen ensisijaisesti metsätaloustoimien lisääntymisestä sekä sen aiheuttamista metsäluonnon muutoksista. Tämä selvitys on tehty EPV Tuulivoima Oy:n toimeksiannosta. Maastotöistä sekä raportin kirjoittamisesta on vastannut luontokartoittaja (EAT), ins. AMK Ville Yli-Teevahainen Ramboll Finland Oy:n Pohjanmaan yksiköstä. 2. YLEISTÄ METSOJEN SOIDINPAIKOISTA Metso kuuluu mm. teeren ja heinäkurpan ohella lintulajeihin, joiden pariutumiskäyttäytymiselle on ominaista lintujen kerääntyminen lisääntymiskauden alussa yhteen nk. ryhmäsoitimelle. Soidinpaikalla koiraat ylläpitävät omaa reviiriään, jota ne suojelevat toisilta kilpailevilta uroksilta ja jolle ne pyrkivät samalla houkuttelemaan naaraita (koppeloita) parittelua varten. Erityisesti metsäkanalinnuilla koiraslintujen välinen hierarkia on ryhmäsoitimella usein hyvin voimakas ja yksittäiset huippukukot voivat usein saada huomattavan osan soitimen kaikista paritteluista muiden soidinkukkojen jäädessä täysin vaille paritteluita (mm. Legibre 2010). Huippukukkojen reviirit sijoittuvat yleensä soidinkeskuksen keskiosiin nuorten tai heikompien lintujen reviirien painottuessa soidinkeskuksen reunoille. Metsojen soidin käynnistyy Etelä- ja Keski-Suomessa yleensä maaliskuun loppupuolella, jolloin erityisesti huippukukot voivat jo vierailla soidinpaikallaan. Soidin käynnistyy kuitenkin kunnolla vasta huhtikuun puolella säiden lämmettyä sen saavuttaessa huippunsa huhtikuun kahden viimeisen viikon aikana, jolloin myös valtaosa naaraista saapuu soitimelle hakemaan parittelua. Metsojen soitimesta ja soidinalueesta puhuttaessa on syytä määritellä käsitteet soidinalue, soidinpaikka, soidinreviiri sekä päiväreviiri, joista kukin liittyvät keskeisesti metson soidinkauden aikaiseen käyttäytymiseen. Soidinalueella tarkoitetaan yleisesti noin 300 hehtaarin suuruista aluetta varsinaisen soidinpaikan ympäristössä, joka pitää sisällään varsinaisen soidinkeskuksen ohella kukkojen ruokailu- ja levähdysalueinaan käyttämät päiväreviirit. Varsinainen soidinpaikka on sen sijaan huomattavasti tätä aluetta pienempi (yleensä 3 20 hehtaariin) ja sen sijoittuu yleensä arvioidun soidinalueen keskiosiin. Metsokukot viettävät koko soidinkautensa ajan soidinpaikkansa läheisyydessä, minkä vuoksi soidinpaikan ympäristössä olevat päiväreviirit ja niiden laatu määrittelee osaltaan myös varsinaisen soidinpaikan koon ja elinvoimaisuuden (Virtanen 2006 ja siinä esitetyt viitteet). Esimerkiksi Etelä- ja Keski-Suomessa (RKTL & Keski-Suomen metsoparlamentti 2006, Valkeajärvi 2006, Virtanen 2006) tehdyt soidinpaikkakartoitukset osoittavat valtaosan metson soidinpaikoista sijoittuvan nykyisin jo hyvinkin nuoriin, keskimäärin 40 50 -vuotiaisiin metsiin. Metsokukkojen päiväreviirit sijoittuvat säteittäin varsinaisen soidinpaikan ympäristöön enimmillään noin kilometrin päähän varsinaisesta soidinkeskuksesta (mm. Wegge & Larsen 1987). Erityisesti soidinkauden alkuaikoina maaliskuussa-huhtikuun alussa, jolloin koppelot eivät vielä ole aktiivisesti kerääntyneet soidinkeskuksen läheisyyteen, metsokukot voivat ajoittain soida myös varsinaisen soidinkeskuksen ulkopuolella omilla päiväreviireillään. Sen sijaan erityisesti soitimen

1-2 huippuaikana soidin painottuu sen sijaan voimakkaammin varsinaiselle soidinpaikalle (soidinkeskukseen). Tästä syystä erityisesti soidinkauden alkuaikoihin sijoittuvien jälkikartoitusten aikaan metson kävely- ja ulostejälkiä voi usein löytyä myös varsinaisten soidinkeskusten ulkopuolelta. Metsojen soidinpaikan rakenne rajoittaa osaltaan myös sitä, kuinka lähekkäin soidinpaikkoja voi maastossa käytännössä olla. Etelä- ja Keski-Suomessa soidinpaikkojen etäisyydeksi on metsävaltaisella alueella arvioitu yleisesti 1,5 2,7 kilometriä (mm. Lamberg ym. 2003, Virtanen 2006). Käytännössä soidinpaikkoja voi kuitenkin monin paikoin olla selvästi tätä harvemmassa, jos alueen metsärakenne on esimerkiksi hakkuiden tai maatalousalueiden vuoksi voimakkaasti pirstoutunut eikä alueella tästä syystä ole tarjolla riittävästi potentiaalisia alueita metson lisääntymisen kannalta. 3. AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3.1 Esiselvitysvaihe Metsojen soidinpaikkojen kartoittaminen aloitettiin keräämällä olemassa oleva tieto mahdollisista soidinpaikoista haastattelemalla paikallisia metsästäjiä ja muita luontoharrastajia. Ennakkotiedon lisäksi maastokartoitusten kohdentamisessa käytettiin hyväksi myös kartta- ja ilmakuvatulkintaa, jonka avulla pyrittiin osaltaan rajaamaan ulos alueet, joilla soidinpaikkojen esiintyminen on epätodennäköistä. Näitä alueita olivat mm. voimakkaasti metsätaloustoimien ja maanviljelyn pirstomat alueet sekä jo nykyisin ihmisasutuksessa olevat alueet sekä niiden lähiympäristöt. Metsästäjien mukaan alueella ei ole tiedossa, nykyisin käytössä olevia metsojen soidinpaikkoja hanke-alueella. Muutoinkin metsotapaamiset ovat olleet melko satunnaisia em. alueella metsien rajujen hakkuiden vuoksi. Vanhat vuosikymmenten takaiset soidinpaikat ovat kadonneet hakkuissa. Myös pitkäaikainen luontoharrastaja ja kehrääjärengastaja Jukka Lilja ei ole maasto- ja rengastusretkillään (noin 15 vuoden aikana) tavannut alueella metsoja eikä metsojen soidinpaikkoja. 3.2 Maastotyöt Maastossa soidinpaikkakartoitukset (luontokartoittaja (EAT), Ins. AMK Ville Yli-Teevahainen) toteutettiin kevään 2011 aikana kahdessa vaiheessa: 1) viimeisten lumien yhteydessä huhtikuussa 19.4 2) sekä huhtikuun loppupuolella metsojen soidinhuipun aikana 28.4. Maastokäynnit tehtiin aamuyön ja aamun aikana liikkuen kävelemällä potentiaalisten soidinalueiden läheisyydessä, välillä kuulostellen ja jätöksiä maasta etsien. Havaintoja etsittiin varsinaisten soitimien lisäksi mahdollisista kävely-, siivenveto- ja ulostejäljistä. Maastossa havainnot metsoista sekä niiden mahdollisista soidinalueista kirjattiin ylös peruskartoille sekä niiden koordinaattitiedot tallennettiin myös erikseen GPS-laitteen avulla. Kohteet myös valokuvattiin. 4. TULOKSET 4.1 Korteslakso Maastokäynnillä 19.4. tavattiin aamupäivällä yksi soiva kukko puussa Korteslakson pohjoispuolella, metsäautotien länsipuolella. Lintua lähestyttäessä se lähti lentoon eikä muita lintuja vaikuttanut olevan lähettyvillä. Lumessa oli tuoreita kävelyjälkiä ja ulostuksia. Ympäristö oli metson soidinpaikaksi soveltuvaa järeää, harvahkoa kanervatyypin männikköä, joka vaihettui länteen mentäessä kuusi-mäntyvaltaiseksi puolukka-mustikkatyypin kankaaksi ja edelleen mäntytaimikoksi (kuva 1.). Paikalla käytiin uudelleen myös 28.4. mutta tuolloin soidinta eikä lintua enää havaittu. Kyseessä lienee pieni, yhden tai korkeintaan kahden kukon soidinpaikka. Kukko on tosin voinut havaintohetkellä myös soida omia aikojaan puussa, ollen jo päiväreviirillään. Alueen itäpuolella kulkee metsäautotie.

1-3 Kuva 1. Kuvia Korteslakson mahdolliselta soidinpaikalta 19.4.2011.

1-4 4.2 Tuomipuska Maastokäynnillä 19.4. havaittiin maasta nousevan lentoon yksinäinen metsokukko Tuomipuskan pohjoispuolelta. Soidinta tai muita lintuja ei havaittu. Metson lentoonlähtöpaikalla maasto oli soidinpaikaksi jokseenkin soveltuvaa (noin 50-60 vuotiasta puolukkatyypin männikköä, jonka seassa hiukan kuusia, koivua ja haapaa, kuva 2) mutta merkkejä soitimesta tai metsojen pitempiaikaisesta oleilusta ei tehty. Puusto oli paikoin liian tiheää metsoille. Myöhemmin todennäköisesti sama metsokukko oli metsäautotien varrella puussa, josta se lähti lentoon Tuomipuskaa kohti. Havaintoja ei tulkittu soidinpaikaksi. Kuva 2. Tuomipuskan pohjoispuolen maastoa. Tuomipuskan eteläpuolella maasto on hyvin kallioista ja karua CT- ClT-männikköä mutta merkkejä metsojen jätöksistä tai itse linnuista ei tehty (kuva 3).

1-5 Kuva 3. Maasto on hyvin karua kalliomännikköä Tuomipuskan eteläpuolella. 5. JOHTOPÄÄTÖKSET Ennakkotietojen mukaan Paskonharjun hankealueelta ei ole tiedossa metsojen soidinpaikkoja. Maastoselvityksessä havaittiin yksi mahdollinen soidinpaikka Korteslakson tuntumasta, jossa kukko soi puussa. Kyseessä lienee korkeintaan yhden tai kahden kukon soidinpaikka. Myös Tuomipuskan alueella havaittiin yksinäinen kukko lähtevän maasta lentoon. Metsojen jätöksiä havaittiin maastossa ylipäätään melko niukasti. Metsojen kannalta potentiaalisiksi ympäristöiksi etukäteen tulkituissa Rempunkallion kalliometsissä ja niiden ympäristössä ei havaittu lainkaan metsoja. Seinäjoella 28. päivänä toukokuuta 2012 RAMBOLL FINLAND OY Timo Ojanperä Ins. AMK suunnittelupäällikkö Ville Yli-Teevahainen Ins. AMK, luontokartoittaja EAT projektipäällikkö