Suomen Luontotieto Oy KAUHAJOEN SUOLAKANKAAN TUULIVOIMAPUISTOHANKKEEN PESIMÄLINNUSTOSELVITYS SEKÄ METSON JA TEEREN SOIDINPAIKKASELVITYS 2015

Transkriptio

1 KAUHAJOEN SUOLAKANKAAN TUULIVOIMAPUISTOHANKKEEN PESIMÄLINNUSTOSELVITYS SEKÄ METSON JA TEEREN SOIDINPAIKKASELVITYS 2015 Metso soitimella Suomen Luontotieto Oy 21/2015 Jyrki Matikainen ja Pihla Matikainen

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tulokset Voimalanpaikkojen pesimälinnusto Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa.. uhanalaisluokituksessa... (Rassi ym. 2010) mainitut lintulajit Muu huomionarvoinen pesimälinnusto Metson soidinpaikkaselvitys Yleistä metson soitimesta Aineisto ja menetelmät Tulokset Teeren soidinpaikat Yleistä teeren soitimesta Tulokset Pesimälinnustoselvityksen yhteenveto Lähteet ja kirjallisuus Liitteet

3 Suomen Luontotieto Oy 1. Johdanto Megatuuli Oy tilasi keväällä 2015 Suomen Luontotieto Oy:ltä Kauhajoen Suolakankaan tuulivoimapuistohankkeeseen liittyvän pesimälinnustoselvityksen liittyen Suolakankaan alueelle suunniteltuun tuulivoimapuistoalueeseen. Selvitys liittyy hankkeen ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin. Tehtävän yhteyshenkilönä on Suomen Luontotieto Oy:ssä toiminut Jyrki Matikainen. 2. Aineisto ja menetelmät Suolakankaalle suunnitellun tuulivoimapuiston alueen pesimälinnusto selvitettiin välisenä aikana. Maastotöistä vastasi ja raportin kirjoitti biologi FM. Jyrki Matikainen. Maastotöissä avusti Pihla Matikainen. Suunnittelualueen pesimälinnusto selvitettiin sovellettua kartoituslaskentamenetelmää (Koskimies 1988) käyttäen, siten että laskennoissa etsittiin Lintudirektiivin liitteen I pesimälajeja sekä kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainittuja koko lintulajeja koko suunnittelualueelta. Peruslinnustoa ei inventoitu, mutta voimalapaikkojen ympäristöstä noin 250 metrin säteeltä kartoitettiin koko pesimälinnusto. Koko alue kuljettiin kahteen kertaan systemaattisesti läpi. Laskenta suoritettiin aamuisin klo välisenä aikana. Koska työn tarkoituksena oli löytää mahdolliset vaateliaat tai uhanalaiset pesimälajit käytettiin laskennassa myös atrappia vakioidun kartoituslaskentamenetelmän ohjeiden vastaisesti. Laskennassa haettiin erityisesti petolintujen pesiä ja suuret puut tarkistettiin systemaattisesti myös vanhojen tai käyttämättömien pesien löytämiseksi. Varsinaisen linnustoselvityksen lisäksi tuloksiin otettiin mukaan myös muiden selvitysten yhteydessä tehdyt pesimälinnustohavainnot. Uhanalaisen tai vaateliaan lajiston havaintopaikat on esitetty karttaliitteessä 1. Linnuston laskentamenetelmistä kartoituslaskenta on tarkin, mutta samalla työläin, mikäli laskentakertoja on useampi kuin yksi. Kartoituslaskentamenetelmää käytetään yleisesti maalinnuston selvitys- ja seurantamenetelmänä ja menetelmänä se on hyvin yksinkertainen ja helposti toteutettavissa. Alueella havaittiin teeripoikue. Kuvassa naaras 3

4 Kartoituslaskentamenetelmä perustuu tavallisesti useaan käyntikertaan tutkimusalueella. Kuten muutkin pesimälinnustoon kohdistuvat laskentamenetelmät sen pohjana on lintujen reviirikäyttäytyminen. Kullakin käyntikerralla merkitään kartalle kaikki pesivää paria osoittavat havainnot. Useimmiten havainto on laulava koiras, mutta myös pesät, juuri pesästä lähteneet maastopoikaset sekä varoittelevat naaraat ovat pesivää paria osoittavia havaintoja. Havainnot merkitään käyntikartalle, jonka tulisi olla mahdollisimman tarkka. Käytännössä peitepiirros, johon voi merkitä omia karttamerkkejä, on usein paras vaihtoehto. Kartoitus on hidas, mutta hyvin tehokas laskentamenetelmä. Yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa keskimäärin 60 % alueella pesivistä lintupareista ja kymmenellä jo 99,5 % (Enemar 1959). Avomaastossa, kuten suoympäristössä tai peltoaukeilla kartoituslaskentamenetelmä on hyvin toimiva. Kahden laskentakerran menetelmällä ei välttämättä havaita kaikkia alueella esiintyviä lintuja, niiden satunnaisen liikkumisen sekä muuttuvien ympäristöolosuhteiden vaikutusten takia. Kartoituslaskentamenetelmällä yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa noin 60 % pesimälinnuista, mutta avomaastossa havaintotehokkuus voi olla jopa yli 80 %. Harvakasvuisissa metsissä yhdellä käyntikerralla voidaan olosuhteiden ollessa suotuisat havaita lähes kaikki alueella pesivät lintuparit, mikäli laskennan ajoitus osuu oikeaan aikaan (mm. Koskimies ja Väisänen 1988). Tulosten tulkinnassa inventointialueen rajalla havaitut parit tulkittiin alueella pesiviksi. Kanalinnut tulkittiin pesiviksi, mikäli kyse oli yksinäisestä linnusta. Laajan reviirin omaavat linnut (mm. palokärki, petolinnut ja korppi) laskettiin alueen pesimälinnustoon, mikäli reviirin oletettiin ulottuvan inventointialueelle. Selvityksessä käytettiin atrappia jo mahdollisesti laulukautensa lopettaneiden tai muista syistä hiljaisten lintulajien havaitsemiseksi. Osana pesimälinnustoselvitystä alueelta etsittiin metson soidinpaikkoja (11.4). Jalkaisin tehty etsintä kohdistettiin mäntyvaltaisiin, harvapuustoisiin jäkäläkankaisiin, joissa metson soidinpaikat usein sijaitsevat. Metson talvisia jätöksiä löytyi alueen itäosasta useista paikoista 4

5 3. Tulokset 3.1 Voimalanpaikkojen pesimälinnusto Suunniteltujen voimalanpaikkojen ympäristöstä noin 250 metrin säteeltä selvitettiin koko pesimälinnusto kartoituslaskentamenetelmää käyttäen. Laskenta tehtiin kahteen kertaan ja tuloksiin otettiin mukaan kummankin laskentakerran havainnot. Voimala 1 Keevelinnevan itäpuolelle, loivaan rinnemaastoon sijoittuva kohde. Ympäristö on kuusivaltaista, keski-ikäistä sekametsää ja osittain myös lähes puhdasta männikköä. Alueella on jonkin verran lahopuuta ja muutama kolopuu. Linnustoltaan hieman monilajisempi kohde. Pesimälinnusto: Sepelkyyhky 1 Punakylkirastas 1 Punarinta 1 Rautiainen 1 Kuusitiainen 1 Kirjosieppo 1 Hippiäinen 1 Pajulintu 2 Peippo 3 9 lajia ja 12 paria Pyy kuuluu alueen pesimälinnustoon 5

6 Voimala 2 Suunniteltu voimalanpaikka sijoittuu harvapuustoiseen keski-ikäiseen männikköön. Metsätyyppi vaihtelee puolukkatyypin karusta kankaasta kanervatyypin kankaaseen. Ei kolopuita. Linnustoltaan niukka kohde. Pesimälinnusto: Metsäkirvinen 1 Laulurastas 1 Harmaasieppo 1 Peippo 3 4 lajia ja 6 paria Voimala 3 Alue on nuorta harvennettua männikköä. Metsätyyppi on puolukkatyypin karua kangasta. Ei kolopuita. Linnustoltaan niukka kohde. Pesimälinnusto: Metsäkirvinen 1 Laulurastas 1 Töyhtötiainen Harmaasieppo 1 Peippo 2 5 lajia ja 6 paria 1 (maastopoikue) Sikarämäkän alueella oli liro reviiri 6

7 Voimala 4 Polvennevan avosuon pohjoispuolelle suunniteltu voimalanpaikka sijoittuu mäntyä kasvavalle kivennäismaaharjanteelle. Polvennevan reuna-alueella on kapea suurvarpurämeeksi luokiteltava reunus ja kohteen pohjoispuolella on karua, ojitettua rämekangasta. Alueella on sekä mäntytaimikkoa, että hieman varttuneempaa männikköä. Lahopuuta on alueella niukasti. Alueen pesimälinnusto on niukkaa. Pesimälinnusto: Laulurastas 1 Punarinta 1 Pajulintu 1 Peippo 3 4 lajia ja 6 paria Voimala 5 Ympäristöltään hyvin vaihteleva kohde. Osa alueesta on ojitettua suurvarpurämettä ja osa hyvin tiheäkasvuista nuorta kuusi/mäntymetsää. Alueella on muutamia kolopuita ja pökkelöitä. Pesimälinnusto: Lehtokurppa Käpytikka 1 Metsäkirvinen 1 Punakylkirastas 1 Punarinta 1 Rautiainen 1 Tiltaltti 1 Pajulintu 1 Hippiäinen 1 Hömötiainen Peippo 3 Punatulkku 1 12 lajia ja 14 paria 1 (lähti jaloista) 1 (maastopoikue) 7

8 Voimala 6 Suunniteltu voimalanpaikka sijoittuu tasaiselle hiekkakankaalle ojitettujen suurvarpurämeiden väliin. Puusto on nuorta männikköä ja metsätyyppi karua puolukka/kanervatyypin kangasta. Ei kolopuita. Linnustoltaan niukka kohde. Pesimälinnusto: Metsäkirvinen 1 Laulurastas 1 Punarinta 1 Pajulintu 2 Peippo 3 5 lajia ja 8 paria Voimala 7 Alueella on eri-ikäisiä mäntytaimikoita ja laaja avohakkuualue. Koko alue on karua mäntykangasta. Ei kolopuita. Linnustoltaan erittäin niukka kohde. Pesimälinnusto: Laulurastas 1 Pajulintu 1 Peippo 2 Keltasirkku 1 4 lajia ja 5 paria Voimala 8 Voimalan ympäristössä on eri- ikäisiä mäntytaimikoita ja alueen eteläpuolella myös kuusivaltaisempi hieman varttuneempi metsäkuvio. Metsätyyppi on alueella karua puolukkatyypin kangasta. Ei kolopuita. Pesimälinnusto: Teeri Metsäkirvinen 1 Kulorastas 1 Punarinta 1 Peippo 3 Keltasirkku 1 6 lajia ja 8 paria 1 (poikue) 8

9 Voimala 9 Voimalan lähiympäristö on pääasiassa hyvin karua mäntykangasta. Alueella on myös soranottoalueeseen rajautuva avohakkuu. Alueen pohjoispuolella on ojitettua entistä suurvarpurämettä. Linnustoltaan hyvin niukka kohde. Pesimälinnusto: Metsäkirvinen 1 Kulorastas 1 Punarinta 1 Peippo 3 Keltasirkku 1 5 lajia ja 7 paria 3.2 Alueella pesivät /havaitut Lintudirektiivin (Council Directive 79/409/ETY) liitteen I pesimälajit Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 1 pari Kevään muuttolintuseurannan yhteydessä alueen nevoilla viihtyi laulujoutsenpari, joka ei kuitenkaan pesinyt alueella. Veden laskettua soilta pariskunta poistui muualle pesimään. Alueella ei ole lajin pesäpaikoiksi sopivia riittävän suuria lammikoita tai kosteikoita. Mehiläishaukka (Pernis apivorus) 1 pari Alueen pohjoispuolella havaittiin kahteen kertaan soidintava mehiläishaukkapari, jonka saalistusreviiri ulottuu suunnittelualueen puolelle. Laji pesii tavallisesti tiheissä kuusikoissa, joita ei suunnittelualueelta löydy. Suunnittelualueelta löytyi myös ampiaispesän avattu kenno, merkkinä mehiläishaukan saalistuksesta. Alueella havaittiin laulujoutsenpari 9

10 Maakotka (Aquila chrysaetos) Maakotka ei pesi suunnittelualueella ja etäisyys lähimpään tunnettuun maakotkan pesään on noin 6 km (voimala no 8 mitattuna). Lajia ei havaittu alueella pesimälinnustoselvityksen yhteydessä, mutta kevätmuutolla alueella tehtiin muutama kotkahavainto. Kotkahavaintoja on käsitelty erillisen kotkaosion yhteydessä. Kurki (Grus grus) 1 pari Kevään muuttolintuseurannan yhteydessä alueella havaittiin useita kurkipareja sekä Polvennevan että Sikarämäkän alueella. Ilmeisesti alueelle jäi pesimään kuitenkin vain yksi pari. Sikarämäkän nevalla pesinyt pari havaittiin alueella vielä kesäkuun puolessa välissä, mutta poikasia ei parilla havaittu. Ilmeisesti lajin pesintä epäonnistui tai kyseessä oli pesimätön ns. kihlapari. Alueelle mahtuisi pesimään myös toinen pari. Liro (Tringa glareola) 1 pari Sikarämäkän pohjoisosassa oli liro reviiri ja alueella havaittiin kesäkuussa varoitteleva lintu, joten lajin pesintä varmistui. Vaikka laji ei Etelä-Pohjanmaalla ole kovin runsas, on se laajempien avosoiden tyyppilajeja. Lajin maailmankanta on laskenut voimakkaasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Teeri (Tetrao tetrix) 4 paria Teeri on alueen runsaslukuisin kanalintu ja erityisesti alkutalvella tehdyn esiselvityksen yhteydessä teeriä näkyi useasti alueen ojitettujen rämeiden reunamilla ruokailemassa. Kesä 2015 oli kanalintujen lisääntymisen kannalta erittäin huono ja alueella havaittiin vain yksi teeren maastopoikue (naaras + 3 kookasta poikasta). Kasvillisuusselvityksen yhteydessä tehty poikuehavainto tehtiin alueen itäosassa suunnitellun voimala no. 8 eteläpuolella. Tämän lisäksi eri puolilla aluetta nähtiin kevään aikana kolme yksinäistä naarasteertä, jotka tulkittiin pesiviksi. Alueella on kaksi teerien käyttämää soidinpaikkaa, joista Polvennevan soidinpaikka vaikutti suositummalta. Tällä alueella havaittiin parhaimmillaan noin 15 teerikukkoa. Lajin soidinääntä kuului myös tutkimusalueen koillispuolelta soranottoalueen suunnasta. Alueella havaittiin kurkipari 10

11 Metso (Tetrao urogallus) 3 koirasta ja yksi naaras Suolakankaan alue on hyvin tyypillistä metson elinympäristöä. Alueelta löytyi yhteensä kolme metsokukkoa ja yksi koppelo. Linnut havaittiin useaan kertaan kutakuinkin samalla alueella. Naarasmetson käyttäytyminen viittasi vahvasti siihen, että linnulla oli pesä alueella. Keevelinkankaalla tehty koirashavainto sijoittuu tutkimusalueen ulkopuolelle, mutta lintu laskettiin mukaan, koska lintu todennäköisesti liikkuu myös suunnittelualueella. Pyy (Bonasa bonasia) 2 paria Pyy osoittautui yllättävän vähälukuiseksi alueella. Alueella havaittiin kaksi paria, josta yksi pari havaittiin Suolakankaan ja Keevelinnevan reunavyöhykkeellä ja toinen alueen pohjoisosan Sotkanluoman kuusikkonotkelmassa. Laji suosii kosteapohjaisia kuusikoita, joissa aluspuustoon kuuluu lehtipuita ja erityisesti harmaaleppää, mutta laji on pesimäympäristönsä suhteen sopeutuvainen ja voi pesiä muunkinlaisessa metsäympäristössä. Pyylle optimaalista ympäristöä on alueella niukasti. Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) 3 paria (koirasta) Alueelta ei löytynyt pesimälinnustoselvityksessä kehrääjiä yökuuntelusta huolimatta, mutta heinäkuun lepakkoselvityksen yhteydessä Pirttikankaan alueelta löytyi kolme hyvin aktiivisesti ääntelevää kehrääjää. Yhden kehrääjän laulupaikka sijoittui voimala no 8 ympäristöön. Lajin pesinnän varmistaminen on erittäin hankalaa. Alueella on runsaasti lajin suosimaa elinympäristöä. Palokärki (Dryocopus martius) 1 pari Alueella havaittiin aikuisia palokärkiä eri selvitysten yhteydessä. Havainnot keskittyivät alueen pohjoisreunalle, mutta lajin mahdollista pesäpuuta ei tutkimusalueelta löytynyt, eikä lajista tehty poikuehavaintoja. Palokärjen reviiri on erittäin laaja ja linnut voivat liikkua pesäkololta jopa useiden kilometrien päähän ravintoa etsimään. Lajin talvisia ruokailujälkiä näkyi alueen lahopuissa ja kannoissa monin paikoin. Helmipöllö (Aegolius funereus) 1 pari Helmipöllöä ei havaittu linnustoselvityksen yhteydessä, mutta heinäkuun puolenvälin lepakkokäynnillä alueen pohjoisosassa havaittiin saalistava helmipöllö metsäautotien päällä lentämässä. Alueelle ei tehty keväällä erillistä pöllöjen kuuntelukäyntiä. Alueelle on ripustettu pöllönpönttöjä lintuharrastajien toimesta. Runsaina myyrävuosina helmipöllö voi pesiä alueella 11

12 3.3 Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainitut lintulajit Mehiläishaukka (Pernis apivorus) 1 pari (VU= vaarantunut) kts. 3.2 Teeri (Tetrao tetrix) 1 pari (NT= silmälläpidettävä) kts. 3.2 Helmipöllö (Aegolius funereus) 1 pari (NT=silmälläpidettävä) kts. 3.2 Niittykirvinen (Anthus pratensis) 1 pari (NT= silmälläpidettävä) Alueen ainoa niittykirvisreviiri löytyi Sikarämäkän nevalta. Lajia havaittiin muuttoaikana myös Polvennevan alueella, mutta pesiviä lintuja ei alueelta löytynyt. Kivitasku (Oenanthe oenanthe) 1 pari (VU= vaarantunut) Alueen koillisosan soranottoalueella pesi kivitasku yhden parin voimin. Pesintä onnistui ja alueella näkyi kaksi maastopoikasta. Nykyisin iso osa eteläisen Suomen kivitaskuista pesii soranottoalueilla. 3.4 Muu huomionarvoinen pesimälinnusto Keevelinnevan ja Suolakankaan alueella oli kanahaukkareviiri ja alueelta kuultiin kanahaukan ääntelyä huhtikuussa useaan otteeseen. Lajin pesää ei alueelta kuitenkaan löytynyt etsinnöistä huolimatta ja lajin pesintä saattoi keskeytyä alkuvaiheeseen. Lajin pesä on yleensä helposti löydettävissä, mutta nyt mahdollinen pesä jäi löytymättä. Laji on melko äänekäs pesinnän eri vaiheissa, joten todennäköisesti lajin pesintä alueella jostain syystä jäi kesken. Alueella on kanahaukkareviiri 12

13 3.5 Metson soidinpaikkaselvitys Yleistä metson soitimesta Metsojen soidinalue muodostuu kukkojen päiväreviireistä sekä varsinaisesta yhteissoidinpaikasta, johon metsokukkojen päiväreviirit tavallisesti rajautuvat. Soidinpaikassa eli soitimen valtakukon hallussaan pitämällä alueella on yhteissoidinvaiheen toiminnallinen keskus. Tällä alueella on noin aarin kokoinen parittelupaikka, joka voi olla pienehkö aukio tai kumpare. Vanhojen kukkojen päiväreviirit sijaitsevat yleensä lähimpänä soidinpaikkaa. Yhden metsokukon soidinreviiri on noin 2-3 hehtaaria ja suurten soitimien soidinalue voi olla jopa 300 hehtaaria. Metson reviirin ja siten koko soidinalueen vaatima pinta-ala on riippuvainen metsän laadusta metson silmin tarkasteltuna. Mikäli metsäalue on pirstaleinen esim. avohakkuista, viljelyksistä tai vesistöistä johtuen on metson reviirin ja koko soidinalueen vaatima pinta-ala suurempi kuin yhtenäisillä vanhan metsän kuvioilla. Metso ei kuitenkaan tarvitse soidinpaikakseen vanhaa metsää, vaan metsää, jossa on tiettyjä vanhan metsän piirteitä (Linden 2002). Näitä piirteitä ovat puuston monilajisuus, monipuolinen ikäjakauma ja erityisesti metsän pienaukkoisuus, joka nykyajan talousmetsistä puuttuu. Metson soidinpaikka voi sijaita melko monentyyppisessä metsäympäristössä. Yleensä soidinpaikka sijoittuu varttuneeseen havumetsään, jossa näkyvyyttä metson silmän tasalla on noin metriä ja puuston tiheys on noin runkoa hehtaarilla (Helle ym. 2002). Liian tiheitä samoin kuin liian avoimia metsiä metso välttää soidinaikanaan. Soidinpaikan tärkeimmäksi tekijäksi onkin arveltu näkyvyyttä metson kannalta. Tämä on tärkeää niin koiraiden yhteydenpidon ja näkyvyyden kuin myös predaation välttämisen kannalta. Usein soidin tapahtuu hieman ympäristöä korkeammalta kummulta. Soidinpaikkoja ilmentää metsän stabiilisuus ja usein soidinpaikat ovat metsän hidaskasvuisimmassa osassa, jossa puustossa näkyvät muutokset ovat hyvin hitaita (Rolstad ym 1989). Metsokukko on hyvin paikkauskollinen soidinpaikalleen ja sitouduttuaan soidinpaikkaansa se pysyy sille uskollisena koko elinikänsä. Vanhat metsokukot voivat jäädä soidinpaikalleen vaikka se olisi avohakattu ja vaikka naaraat eivät sille ympäristön muuttumisen vuoksi enää saapuisikaan. Uusien soidinpaikkojen syntymekanismit tunnetaan hyvin huonosti eikä myöskään sitä mitkä tekijät vaikuttavat soidinpaikkojen siirtymiseen tunneta tarkasti. Se tiedetään että toimiva soidinpaikka kuvastaa erinomaisesti alueen metsopopulaation elinvoimaisuutta Aineisto ja menetelmät Metson soidinpaikkaselvitys toteutettiin maaliskuun 26. ja 28 päivien aamuina, jolloin kävellen kuljettiin koko alue systemaattisesti läpi kahden henkilön voimin laajoja hakkuuaukeita lukuun ottamatta. Metsoja havainnoitiin myös muiden selvitysten yhteydessä (mm. liito-oravaselvitys). Erityishuomio kiinnitettiin suunniteltujen voimalanpaikkojen lähiympäristöön. Inventointi suoritettiin aamuyöllä ja aamulla klo 5.00 lähtien. Metson soidin on intensiivisimmillään juuri aamuyön tunteina, jolloin metsokukot kerääntyvät yhteissoitimeen. Aamun soitimen jälkeen metsot voivat hajautua jopa kilometrin etäisyydelle soidinpaikasta ja osa kukoista saattaa jatkaa soidinta yksinään. Aamuhavainnoinnin lisäksi maastosta haettiin metsojen jälkiä ja jätöksiä. Käytetyt soidinpaikat on mahdollista tunnistaa myös jälkihavainnoista, mutta mahdollisten yksilömäärien tulkinta on jälkien perusteella epävarmaa. Metson soidin alkoi keväällä 2015 hyvin varhain ja mm. Karvian Pohjankankaan alueella metsoilla oli yhteissoidin käynnissä jo 15.3, joten tämän tutkimuksen ajankohtaa voidaan täten pitää luotettavana. Inventointiajankohtana maastossa oli lunta paikoitellen ja metson jäljet olivat hyvin havaittavissa Tulokset Alueelta ei löytynyt metsojen suurta yhteissoidinta eikä myöskään lumijälkien tai jätösten perusteella sellaista alueella ole. Pirttikankaan alueelta löytyi kuitenkin 2 metsokukkoa, jotka soidinsivat kilpaa noin hehtaarin kokoisella alueella. Metsojen varsinaista taistelua ei alueella kuitenkaan havaittu. Harvapuustoisessa männikössä soidintaneet linnut olivat hyvin arkoja ja poistuivat paikalta heti kun niitä lähestyttiin. 13

14 Soivan metsoyksilön lisäksi alueella havaittiin kaksi muuta metsoyksilöä, joista toinen oli nuori koiras, joka havaittiin alueen luoteispuolella Keevelinkankaan alueella. Tämä kohde sijaitsee tutkimusalueen ulkopuolella. Ainoa naarasmetso havainto koski Suolakankaan alueella useaan kertaan nähtyä koppeloa, joka todennäköisesti pesi alueella. Metson talvisia hakomisjätöksiä havaittiin alueen karuilla mäntykankailla useissa kohdissa. Erityisesti Sikarämäkän pohjoispuolella näitä hakomismäntyjä havaittiin useita. Alueella tehdyt metsohavainnot on esitetty karttaliitteessä 2. Ilmeisesti Suolakankaan alueella, kuten laajoilla alueilla muuallakin Etelä-Suomessa metsojen yhteissoitimet ovat taantuneet ja metsokukkojen on vaikea löytää kilpakumppania tai naarasta. Alue on laaja ja on mahdollista että alueella on useampiakin metsoyksilöitä, mutta yhteissoitimien esiintyminen lähellä suunniteltuja voimalanpaikkoja ei ole kovin todennäköistä 3.6 Teeren soidinpaikat Teeren soidinta havainnoitiin kuuntelemalla ja liikkumalla alueen metsäautoteitä pitkin systemaattisesti. Alueen kaikki avosuot tarkastettiin reunoilta havainnoimalla. Alueen teerien soidinpaikat selvitettiin liito-oravaselvityksen sekä kevätmuuttoseurannan yhteydessä. Toisin kuin metsolla, teeren soidin vaikutti alkaneen keväällä 2015 hieman keskimääräisiä vuosia myöhemmin Yleistä teeren soitimesta Toisin kuin metsolla teeren yhteissoidinpaikat sijaitsevat tavallisesti hyvin avoimessa maastossa kuten nevoilla, hyvin harva- ja matalapuustoisilla nevoilla tai nykyisin yhä useammin ihmisen luomissa ympäristöissä, kuten turvetuotantoalueilla, syrjäisillä pelloilla tai jopa vanhoissa hiekkakuopissa. Laji voi sopivan soidinpaikan puutuessa soida myös järvien jäällä. Teeret saattavat kokoontua hyvälle soidinpaikalle jopa kymmenen kilometrin päästä ja suositut soidinpaikat ovat käytössä vuosikymmeniä, mikäli ympäristö soidinpaikan läheisyydessä pysyy muuttumattomana. Samoin kuin metsolla teerikoiraat voivat soida myös yksin pienissä ryhmissä ennen tai jälkeen soitimen huippukohdan. Osa teeristä soi myös syksyllä, mutta yhteissoitimia tavataan syksyisin vain harvoin ja niihin osallistuvat vain koiraat Tulokset Tutkimusalueen sisältä löytyi kaksi teerien käyttämää soidinpaikkaa Sikarämäkän ja Polvennevan avosoilta. Lisäksi alueen koillisosan soranottoalueella havaittiin soidintavia teeriä. Tämä paikka lienee kuitenkin tilapäinen soidinalue, sillä teeriä havaittiin täällä vain yhtenä aamuna. Soidinpaikoista Polvennevan kohde oli suosituin ja täällä havaittiin parhaimmillaan noin 15 kukkoteertä. Myös runsas sulka ja jätöshavainnot viittasivat siihen että alueella oli soidin käynnissä pidemmän aikaa. Sikarämäkän soidinpaikalla nähtiin vain muutamia kukkoteeriä, vaikka alue on sijaintinsa puolesta Polvennevan kohdetta rauhallisempi. 14

15 4. Pesimälinnustoselvityksen yhteenveto Suunnittelualueella tai sen lähiympäristössä havaittiin tai pesii yhteensä 11 Lintudirektiivin liitteen I pesimälajia (Council Directive 79/409/ETY). Näiden lisäksi alueella pesii kansallisessa uhanalaisluokituksessa vaarantuneeksi luokiteltu kivitasku ja silmälläpidettäviin kuuluva niittykirvinen. Alueen pesivään petolintulajistoon kuuluu ainakin kanahaukka (1 reviiri Keevelinnevan alueella). Alueen metsäkanalintukanta havaittiin kohtalaiseksi, mutta kesän 2015 pesimätulos jäi kaikilla kanalinnuilla hyvin heikoksi. Alueen teeri ja metsokanta on kohtalainen runsaista hakkuista ja nuorten taimikoiden suuresta osuudesta metsäpinta-alasta huolimatta. Alueen karut ja harvapuustoiset mäntykankaat ovat kehrääjien suosimaa elinympäristöä ja alueelta löytyi 3 ääntelevää lintua. Alueelle ei tehty pöllönkuunteluretkiä lopputalvesta, mutta alueella havaittiin muiden selvitysten yhteydessä helmipöllö. Alueella pesinee runsaina pikkujyrsijävuosina lisäksi todennäköisesti suo- ja sarvipöllö. Pöllöreviirien selvittäminen vaatisi lopputalvisen soidinkuuntelua pesimäpaikan selvittämiseksi. Inventoinnissa havaittiin joitakin alueelle ripustettuja pöllönpönttöjä, mutta pöllöille pesäpaikoiksi soveltuvia luonnonkoloja alueella on hyvin vähän. Varttuneiden tai vanhojen metsien lajeja inventoinnissa havaittiin niukasti näiden ympäristötyyppien vähäisyyden vuoksi. Esimerkiksi hömötiaisia alueella havaittiin vain kahdesti eikä esim. puukiipijöitä alueelta löytynyt. Nuorten metsien ja taimikoiden pesimälinnusto oli melko niukkaa ja samojen lajien kuten punarinnan dominoimia. Erityisesti hoidetut mäntytaimikot olivat hyvin niukkalinnustoisia. Kolopuiden niukkuus näkyy kololintujen vähyytenä. 15

16 5. Lähteet ja kirjallisuus Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Enemar, A. 1959: On the determination of size and composition of a passerine bird population season. A methodologigal study. Vår Fågelvärld suppl. 2: Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Koskimies, P. &Väisänen 1991:Monitoring bird populations in Finland. A manual of methods applied in Finland. Finnish Museum of Natural History.Helsinki 145 s. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4). 142 s. BirdLife Suomi. Suomen ympäristökeskus Linden. Harto (toim) Metsäkanalintututkimuksia: Metson soidin.- Riista ja kalatalouden tutkimuslaitos, Metsästäjäinkeskusjärjestö. 42 s. Linden. Harto (toim) Metsäkanalintututkimuksia: Elinympäristöt. -Riista ja kalatalouden tutkimuslaitos, Metsästäjäinkeskusjärjestö. 42 s. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus. Tapio. Hämeenlinna. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Rolstad, J. Wegge,P.1989: Capercaillie Tetrao urogallus populations and modern forestry- a case for landscape ekological studies. Finnish Game Research 46. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura -arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Tucker, G. & Heath, M. 1995: Birds in Europe- Their conservation status. BirdLife Conservation Series No p Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. ISBN Sähköinen versio. Valkeajärvi, Pentti. Ijäs. Lauri. 1986: Metson soidinpaikkavaatimuksista Keski-Suomessa. Suomen Riista 33. Väisänen, R.A., Lammi, E., Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otavan Kirjapaino, Keuruu. ISBN

17 6. Liitteet Karttaliite 1. Uhanalaisen tai vaateliaan linnuston havaintopaikat 17

18 Karttaliite 1A. Uhanalaisen tai vaateliaan linnuston havaintopaikat 18

19 Karttaliite 2. Metson ja teeren soidinpaikkahavainnot 19