Peruskoulun kipupisteet opettajien kokemana Studia EPO 25.3.2009 Seija Blomberg Filosofian tohtori, johtava rehtori Oulun yliopisto Kajaanin normaalikoulu
Opettajan työstä Opetustyölle ei ole olemassa mitään pysyvää ydintä. Jokaisen opettajan on hahmotettava työnsä perusluonne itse. Opettajan on etsittävä opetustyön ydintä omasta ajattelustaan ja kokemistavastaan. Opetustyön ydin palautuu aina opettajan p y y p p j henkilökohtaiseen kokemukseen oman arkisen opetustyön ytimestä.
Kokemus Kokemus voidaan määritellä psyykkisessä tilassa elämyksessä ilmeneväksi merkityssuhteeksi tai merkityksenannoksi. Kokemus on näin ollen sama kuin elämys ja merkitys. Kokemusten totuudellisuus mutkistaa opetustilanteita, koska siellä on läsnä yhtä monta oikeaa tapaa kokea käsillä oleva asia kuin siinä on ihmisiä, ja vain yksi näistä kokemisen tavoista on opettajan oma kokemus.
Opetustilanteessa näyttää olevan läsnä opettaja ja oppilaita, joista kukin elää omassa ainutlaatuisessa maailmassaan vailla periaatteellistakaan mahdollisuutta ymmärtää täydellisesti toisiaan. Koulutus, elämänkokemus tai teoreettinen tietämys eivät anna opettajan kokemusmaailmalle k ll mitään lisäarvoa silloin kun puhutaan kokemuksen todellisuudesta.
On turhaa puhua kokemuksien yhteydessä opettajista yleensä tai korottaa jonkun opettajan kokemukset toisten it opettajien ttji kokemuksia k ki arvokkaammaksi. ki Opettajan tulee koettaa löytää mahdollisimman aito yhteys oppilaisiinsa ja kollegoihin. Kun hän oivaltaa, ettei hänen kokemusmaailmansa ole yhtään oppilaiden tai kollegoiden kokemusmaailmaa todempi, ja ettei hän ole velvoitettu ymmärtämään oppilaitaan täydellisesti, tällaisen realistisen yhteyden rakentaminen tuntuu helpottavalta.
Opettajan työ koulun kulttuurisessa systeemissä ja sosiaalisessa verkostossa Opettajan rooli - ryhmät, ryhmien hallinta ja auktoriteetti - kodin ja koulun yhteistyö Opettajan persoona - tunteett t Odotuks et Vastuu Työyhteisö - koulun johtajuus - työyhteisön jäsenyys
Opetustyön dynaamisuus Opettaja työskentelee jatkuvasti ryhmässä joko ryhmän jäsenenä (työyhteisö), johtajana (opetustilanteet) tai verkostoissa (mm. kodin ja koulun yhteistyö). => Opettajan työssä on aina läsnä dynaamisia jännitteitä ja voimia.
Emotions in teacher s job experienced by the novice teachers (N=3322 analyzed units) No emotion is show n 16 % 31 % Emotions which give new strength 53 % Emotions w hen one loses energy
Opetustyön emotionaalisuus Hämmästyminen Inho Pelko jännittynyt Viha 12,9% hermostunut 21,1% rasittunut 23,5% järkyttynyt t AKTIVOINTI reipas innostunut Ilo iloisesti ylpeä Onnellisuus onnellinen 23,6% EPÄMIELLYTTÄVÄ MIELLYTTÄVÄ surullinen Surullisuus masentunut unelias 18,9% tyytyväinen y seesteinen tyyni väsynyt levollinen DEAKTIVOINTI Noviisiopettajien kokemien perustunteiden (n=2277) sijoittuminen (%) Russellin ja Lemayn (2000, 497) tunnekäsitteiden verkostomaisessa rakennekaaviossa
Perustunteet ILO SURU Poika, joka ei oo hymyilly koko syksynä, pirskahtaa kerran nauruun. Sillä menee monta päivää eteenpäin. Mä oon surullinen opettajien keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Siellä puhutaan toistensa ohi. Vois kyllä joskus ihan oikeasti kuunnella mitä toinen sanoo, eikä ottaa heti kantaa siihen, että jokin asia on noin tai näin. Mä en yritäkään keskustelua, mä vaan kuuntelen, mitä he sanoo, koska siinä vaiheessa kun he pitävät sen kahden sekunnin tauon omassa puheessa, niin he kääntävät jo selän ja ovat menossa ihan muualle, ei sillä ole väliä, mitä mulla olis ehkä sanottavaa.
ONNELLISUUS Mulla oli viime viikko aika ihana. Mä en laskenut, miten monta kimppuu mulla oli valkovuokkoja pöydällä, kun niitä on siellä koulun metsikössä ihan hirveesti. Aina kun oot välituntivalvonnassa tai sitten koputettiin ovelle opettajainhuoneessa.. Tässä ois vähän ope. Ja pöytä täynnä valkovuokkoja. Kyllä se on mukavaa. VIHA Mulla on ollut sellaisia uhkaavia tilanteita, että tulee olo, että mä tunnen vihaa tota lasta kohtaan. Mutta kun ei voi tuntea vihaa lasta kohtaan. Sit tulee ristiriita, että voi ei, oonko mä opettaja, jos mä tunnen vihaa tommoseen, joka käy opettajaan kiinni. Kyllä se loukkaa, jos kuka tahansa tulee lyömään, oli se sitten aikuinen tai lapsi.
PELKO INHO Jotenkin kaikki on aika voimattomia. Kyllä sitä pysähtyy miettimään, mikä tän ammatin hinta on, miten paljon mä oon valmis luopumaan terveydestäni Meillä oli paha konflikti välitunnilla. Pääjehuna oli semmonen kaveri, mikä on kaksi vuotta [luokkatovereita]vanhempi, harrastaa painia ja bodausta. Siellä oli kaksi naisopettajaa ulkona valvomassa. Se ope sanoi, että käviköhän tässä niin, että nyt tuli lähtö? Hän kyllä pelkäs, mutta oli kuitenkin pitänyt kiinni siitä pahimmasta pukarista, mutta sit se karkasi siitä vielä uudestaan niiden muiden oppilaiden kimppuun. Sitten kuraattorit oli puuttunut tilanteeseen.
Perustunteiden tunnistaminen auttaa opettajaa löytämään emotionaalisen tasapainon, jota opetustyössä menestyminen edellyttää. Tunne-elämältään elämältään tasapainoinen opettaja osaa toimia eettisesti taitavasti ja moraalisesti rakentavalla tavalla koulunpidon yllättävissä ja haasteellisissa tilanteissa.
Peruskoulun opettajan 10 teesiä 1. Opettaminen on tunnetyötä. Se on luonteeltaan emotionaalista sekä hyvässä että pahassa. Opetustyössä menestyminen edellyttää kykyä kestää paineita it sekä sietää keskeneräisyyttä, k epätäydellisyyttä ja ristiriitoja. Opettajan tulee osata tunnistaa tunteitaan ja kyetä pitämään voimia tuovat ja voimia vievät tunteet tasapainossa.
2. teesi: Opettajan tulee kuunnella sisäistä ääntään toteuttaessaan itselleen sopivaa auktoriteettia. Opettajien tulee luoda selvä ja johdonmukaiset arvovaltasuhteet luokkaan heti alusta alkaen, sillä mikään yhteisö ei voi toimia ilman normeja ja arvovaltaa. Kasvatukseen liittyvä auktoriteettisuhde tti asettaa auktoriteetin kantajalle henkilökohtaisia vaatimuksia. Pedagogisen auktoriteetin rakentamiseen ei voi antaa yleispäteviä iä ohjeita tai reseptejä, vaan kunkin ki täytyy t kuunnella omaa ääntään, toimia itselleen sopivalla tavalla ja rakentaa itselleen sopiva auktoriteetti tai toteuttaa itselleen sopivaa auktoriteettia. i
3. teesi: Ryhmän tarpeet menevät aina yksilön tarpeiden edelle. Opettajan ensisijainen tehtävä on rakentaa toimiva systeemi luokkaan, sillä ryhmän täytyy kyetä toimimaan yhdessä, jotta yksilö kykenisi toimimaan luokassa. Opettajan tulee ohjailla oppilaiden ryhmäkulttuuria ja siihen liittyvää dynamiikkaa. Luokkaan saavutetaan hyvä työrauha, mikäli sitä johdetaan niin, että jokainen sen jäsenistä kokee kuuluvansa siihen. Kun oppilas löytää turvallisen paikan luokan muodostamassa suurryhmässä ja osaa oma-aloitteisesti hakeutua oppilaiden muodostamiin itseohjautuviin pienryhmiin, tämä tukee hyvän luokkahengen ja työrauhan syntymistä.
4. teesi: Koulussa ei pysytä y takaamaan perusopetuslain 29 :n edellyttämää turvallisuutta Kouluissa ei kyetä takaamaan opettajien ja oppilaiden fyysistä ja henkistä koskemattomuutta. Useissa kouluissa esiintyy vakavia väkivaltatilanteita ja läheltä piti -tilanteita useamman kerran lukuvuoden aikana. Opettajat kokevat, etteivät he saa tarpeeksi tietoa oppilaista, jotta kk kykenisivät riittävästi ennakoimaan tilanteita ja maksimoimaan oppilaittensa ja oman turvallisuutensa. Myös oppilaiden krooniset sairaudet ja niiden hoitaminen koulupäivän aikana aiheuttaa opettajissa avuttomuuden tunteita ja epävarmuutta.
5. teesi: Psyykkisesti oirehtivan oppilaan käyttäytyminen vaikeuttaa koko ryhmän mielekästä toimintaa. Kouluissa on useita psyykkisen avun tarpeessa olevia lapsia. Tlli Tällainen lapsi tarvitsee terapeuttisia ii menetelmiä, eivätkä häneen opettajan tavanomaiset työrauhan ylläpitämiseen liittyvät keinot riitä. Opettajille ja oppilashuoltohenkilöstölle tulee antaa keinoja auttaa psyykkisen avun tarpeessa olevaa oppilasta nykyistä nopeammin ja nykyistä y tehokkaammin.
6. teesi: Yhteistä kodille ja koululle on lp lapsen parhaan etsiminen ti i ja löytäminen. Kodin ja koulun vuorovaikutus on opettajan työn tunnepitoisinta ja herkintä aluetta. Opettajan taito luoda luottamukselliset suhteet oppilaiden vanhempiin on opettajan ammatillisen osaamisen ydintä. Opettajan tehtävä on rakentaa tasaveroinen kumppanuus kodin ja koulun välille, lll jossa kumpikin k osapuoli koti ja koulu kokee hyötyvänsä yhteistyöstä ja jossa molemmilla on tärkeä tehtävä lapsen kasvattajana ja kouluttajana.
7. teesi: Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opetuksen järjestelyissä on vakavia puutteita. Opettajat eivät koe maahanmuuttajien valmistavan opetuksen antavan riittäviä valmiuksia oppilaille yleisopetuksessa pärjäämiseen. Opettajat kokevat, että useimmat maahanmuuttajataustaiset oppilaat siirretään yleisopetukseen liian varhain ja lähes ummikkoina, ja tämä vaikuttaa opettajan opetustapaan, sillä hän joutuu jatkuvasti toimimaan opettamisen ohella tulkkina.
8. teesi: Koulun organisaatiorakennetta tt tulee monipuolistaa. Oppilasryhmien muodostamista pitäisi tarkkaan pohtia jo ennakkoon ja suunnata tukea ja resursseja opetusryhmille niiden tarpeiden mukaan (esim. koulunkäyntiavustajia). Tutkimuksessani monimuotoluokat (tai erityisluokat) muodostettiin kolmen vuosiluokan oppilaista siten, että luokat 1 3 ja 4 6 muodostivat omat ryhmänsä. Tällaista luokkarakennetta opettajat pitivät kohtuuttomana ratkaisuna
9. teesi: Oppilashuoltoa tulee kehittää siten, että se tukee opetustyötä ja koulunpitoa nykyistä y paremmin. Opettajien kokemusten valossa oppilashuolto jää liian etäälle koulunpidosta, opettajasta ja oppilaasta. Opettaja kokee, että hän jää ongelmineen yksin. Luokanopettaja kokee aineenopettajaa ja esiopettajaa useammin itsensä yksinäiseksi työssään, sillä vain hän tuntee oppilasryhmänsä dynamiikan ja siihen liittyvät haasteet. Toisin on aineenopettajilla, jotka opettavat rinnakkain samoja ryhmiä tai esiopettajalla, joka työskentelee tiimissä.
10. teesi: Rehtori on oppilaitosmaailman ehdoton avainhenkilö. Rehtorin vaikutus työyhteisöön ja sen ilmapiirin muotoutumiseen on suuri. Rehtorilla on velvollisuus tavalla tai toisella huolehtia siitä, että kaikilla kouluyhteisön jäsenillä on onnistumisen i mahdollisuudet d työssään. Rekrytointia verhoaa salamyhkäisyys. Opettajilla pitäisi olla enemmän tietoa saatavilla rekrytointiin liittyvistä periaatteista ja käytännöistä.
Peruskoulun suurin kipupiste: Perusopetuslainsääntö, joka ei ohjaa opetustyötä riittävän selkeästi tai jota yhteiskunnassa ei noudateta lainsäätäjän tarkoittamassa hengessä PoL 1998, 29 : Oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön ikl i PoL 1998, 35 : Oppilaan velvollisuudet Oppilaan tulee osallistua perusopetukseen, jollei hänelle ole erityisestä syystä tilapäisesti myönnetty vapautusta. Oppilaan on suoritettava tehtävänsä tunnollisesti ja käyttäydyttävä asiallisesti. PoL 1998, 45 : Oppivelvollisen valvonnan laiminlyönti PoL 1998, 22 : Oppilaan arviointi PoA 1998, 10 : Arviointi opintojen aikana PoA 1998, 11 : Opinnoissa eteneminen ja vuosiluokalta siirtyminen
Lopuksi Opettajan ammatti on yhteiskunnallisesti tärkeä ja arvokas ammatti. Opettajan työn ydin löytyy opettajan, oppilaan ja oppilasryhmän välisestä vuorovaikutuksesta. Työn mielekkyys löytyy vuorovaikutuksen lisäksi opetustyön itsenäisyydestä ja koulunpidon pienistä, opettajaa lähellä olevista asioista.
Tutkimani opettajat kiteyttävät asiat seuraavasti: Opettajan kultajyviä on hetket, jolloin oppilas ilmaisee itseään eli ei ainoastaan ole varuillaan tai tee kuten käsketään, vaan osallistuu omasta halustaan, on se sitten kirjallista, puhumista tai kysymistä tai sellaista innostumista, että huomaan, että oppilas luottaa ja sanoo. Hienoa on työn itsenäisyys ja vapaus valita työtavat. Hienoa on just se, että meihin luotetaan, kun saa tehdä just sitä, missä on hyvä eikä kukaan kyttää siellä takana. Sut on koulutettu tähän, niin sä osaat tehdä sen homman, että hoida se parhaaksi katsomalla tavalla.
Jokainen opettaja tarvitsee riittävästi onnistumisen kokemuksia jaksaakseen (ja jatkaakseen) opetustyössä. Summa summarum väitöstutkimukseni opettajan sanoin: Opettajan päivässä on enemmän hyvää kuin huonoa. Voittopuolisesti on läsnä onnistumisen riemu. Ei oo kuitenkaan hirveen helppo eritellä niitä hyviä fiiliksiä. Lähteet: Blomberg, S. (2008). Noviisiopettajana peruskoulussa Aloittelevien opettajien autenttisia kokemuksia ensimmäisestä opettajavuodesta. Tutkimuksia 291. Helsinki: Yliopistopaino. p Russell, J.A., & Lemay, G. (2000). Emotions Concepts. In M. Lewis & J.M. Haviland-Jones (Eds.), Handbook of Emotions (pp. 491 503). Second Edition. London: The Guilford Press.
Kiitos!