PELASTUSTOIMINTAAN OSALLISTUVAN VAPAAEHTOIS- JA SOPI- MUSHENKILÖSTÖN KOULUTUSJÄRJESTELMÄN TARKISTAMINEN

1 PERUSTELUMUISTIO 25.1.2013 SPEK hallituksen päätös 12.12.2011 Pelastusalan koulutuksen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan järjestämisvaihtoehtoja selvittäneen työryhmän raportti SM julkaisu 5/2012 (15.3.2012) PELASTUSTOIMINTAAN OSALLISTUVAN VAPAAEHTOIS- JA SOPI- MUSHENKILÖSTÖN KOULUTUSJÄRJESTELMÄN TARKISTAMINEN 1. Yleistä Tapani ja Hannu myrskyissä 2011 pelastustoimi toteutti Etelä-Suomen alueella yli 10 000 tehtävää, joista pelastuslaitokset selvisivät johtamisjärjestelmänsä ja joustavien voimavarojensa ansiosta erittäin hyvin. Yli 60 prosentissa myrskyn aiheuttamista tehtävistä voimavarana toimivat pääasiassa vapaaehtoispalokuntien muodostamat sopimuspalokunnat. Esimerkki kertoo selkeästi suomalaisen järjestelmän vahvuudesta - joustavasta ja tehokkaasta mahdollisuudesta reagoida erilaisiin uhkatilanteisiin. Keskeinen osa tätä valmiutta on määrällisesti riittävät, osaavat ja joustavasti käytettävät henkilöstövoimavarat. Suomalaisen yhteiskunnan kokonaisturvallisuudessa väestönsuojelu on osa yhteiskunnan kriisivalmiutta. Väestönsuojelumuodostelmien pelastustoiminnallisten osien keskeisenä runkona on rauhan aikana tehtäviinsä koulutettu ja harjaantunut pelastustoimintaan osallistuva henkilöstö. Pelastustoimen koulutusjärjestelmä tuottaa pelastustoiminnan väestönsuojelumuodostelmiin sijoituskelpoista henkilöstöä, tästä lukumäärällisesti suurin osa on sivutoimisen, vapaaehtoisen ja sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmän kautta tulevaa henkilöstöä. Koulutusjärjestelmä on siis myös väestönsuojelun kannalta tärkeä osa kansallista puolustuskykyä, osa kansallista kokonaisturvallisuuden järjestelmää. Suomen pelastustoimessa kolmannen sektorin tuottamilla valmiuksilla on keskeinen rooli. Pelastuslaitosten voimavaroina toimii 730 vapaaehtoisen palokunnan, sivutoimisten ja teollisuuspalokuntien sekä muiden paikallisyhdistysten verkosto. Kolmannen sektorin toimijat hoitivat itsenäisesti noin 15 % ja osallistuivat noin puoleen maamme pelastustehtävistä vuonna 2010. 1 Paikallisyhdistysten ja muiden jäsenten muodostamat alueelliset pelastusliitot huolehtivat jäsentensä koulutustarpeista koko järjestötoiminnan osalta ja niillä on keskeinen tehtävä pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön kouluttajana. Pelastusliittojen ja muiden alalla toimivien yhteisöjen valtakunnallisena keskusjärjestönä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry (SPEK) huolehtii koulutuksen osalta opetussuunnitelmien ja opetusaineistojen laatimisesta sekä kurssinjohtajien koulutuksesta. Suomen pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmän tausta johtaa viime vuosisadan alkuun. Tuolloin vapaaehtoisten palokuntien yhdessä päättämällä tavalla käynnistettiin Suomen Yleisen Palokuntaliiton valtakunnallinen koulutustoiminta. Myöhemmin koulutusjärjes- 1 Salli Jukka-Pekka, Pelastustoimen toimintatilastot vuosina 2010 2011. Artikkeli SPEKin Tilinpäätöshankkeessa.

telmää on kehitetty Suomen Palontorjuntaliiton sekä toisaalta edelleen oman jäsenistönsä päättämällä tavalla Suomen Väestönsuojelujärjestön toimenpitein. 2 Suomen Yleisen Palokuntaliiton, Suomen Palontorjuntaliiton ja sen alueellisten liittojen jälkeen SPEK ja pelastusliitot ovat ylläpitäneet koulutusjärjestelmää ja vastanneet sen kehittämisestä yhteistyössä Pelastusopiston ja pelastusviranomaisten kanssa. Nykyistä koulutusjärjestelmää koskeva ohje ja kuvaus on viimeksi päivitetty 18.8.2004 yhteistyössä alan toimijoiden kanssa (Ohje vapaaehtoishenkilöstön koulutuksesta, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö 2002). Koulutusjärjestelmä on tänään yksi keskeinen SPEKin ja pelastusliittojen muodostaman SPEK-ryhmän toiminnoista. Pelastusliittojen jäseninä olevat n. 1300 yhteisöä (n. 730 palokuntaa) saavat toiminnalleen tärkeitä koulutuspalveluita järjestelmän kautta. Koulutusta pidetään SPEK-ryhmän (SPEK ja pelastusliitot) jäsenissä tärkeimpänä palveluna. (Kysely 11.6.2011, yhteenveto liitteenä 6). Laadukas ja riittävä koulutus on turvallisen työskentelyn edellytys. Eräs parhaita indikaattoreita menestyksekkäästä suomalaisesta koulutusjärjestelmästä vaarallisesta toimintaympäristöstä huolimatta on kansallisesti toteutetussa pelastustoiminnassa erittäin harvoin esiintyvät menehtymiset tai loukkaantumiset. Työturvallisuus on pelastustoiminnan koulutuksen erityinen haaste. Jatkuvasti monimuotoistuvassa toimintaympäristössä ja samalla muuttuvissa tehtävissä, koulutuksen on samoin jatkuvasti kehityttävä nopeasti varmistaen pelastustoimintaa toteuttavien turvallisuus. 2. Käsitteistä Koulutusjärjestelmän käsitteissä esiintyy horjuvuutta voimassa olevassa ohjeistuksessa ja jopa säädösteksteissä, kun tarkastellaan muun kuin päätoimisen henkilöstön koulutusta. Nyt voimassa oleva ohje on nimeltään: Ohje vapaaehtoishenkilöstön koulutuksesta, jota ei voida pitää enää täsmällisenä. Pelastusalan vapaaehtoishenkilöstön koulutus on käsitteenä laajempi kuin pelastustoimintaan osallistuvan sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutus, jota ohje koskettaa. Työn yhteydessä on siten noussut esille myös tarve muun kuin päätoimisen henkilöstön koulutusjärjestelmän nimitysten tarkistamiselle. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry:lle esitetään jatkossa laadittavaksi kokonaiskuvaus pelastusalan vapaaehtoistoiminnan koulutusjärjestelmästä, johon kuuluvat SPEKn järjestämien koulutuskokonaisuuksien lisäksi vielä muiden alalla toimivien järjestöjen tuottamia kokonaisuuksia. Näin tässä käsiteltävä osio, aiemmalta nimeltään Ohje vapaaehtoishenkilöstön koulutuksesta, esitetään tässä yhteydessä muutettavaksi muotoon: Pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön koulutusohjelma. Muistion otsikointi on tämän esityksen mukainen. Pelastuslaki määrittää pelastustoimintaan osallistuvan sopimushenkilöstön koulutuksesta huolehtivaksi tahoksi pelastuslaitoksen. Lain 56 mukaisesti pelastuslaitoksen tulee huolehtia siitä, että sen sivutoimisella henkilöstöllä sekä 25 :ssä tarkoitetun sopimuspalokunnan ja muun sopimuksen tehneen yhteisön henkilöstöllä on riittävä koulutus pelastustoimintaan. Lain 54 mukaisesti sopimuspalokuntaan kuuluvan ja pelastustoimintaan osallistuvan sekä vapaaehtoistyöhön osallistuvan työturvallisuuteen sovelletaan työturvallisuuslakia (738/2002). Työturvallisuu-

teen liittyvät asiat on sisällytettävä pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön palokunnassa annettavaan perehdytykseen. Lisäksi vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön koulutuksessa on huomioitava työturvallisuuteen liittyvät seikat. 3 Pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön koulutusvaatimukset johdetaan yhteiskuntaa koskevista arjen onnettomuuksista, uhkamalleista ja häiriötilanteista, joihin pelastustoimen järjestelmällä varaudutaan onnettomuuksia ehkäisevällä toiminnalla ja pelastustoiminnan valmiudella. 3. Pelastusalan koulutusta ja tutkimus- ja kehittämistoiminnan järjestämisvaihtoehtoja selvittäneen työryhmän raportti Työryhmä käsittelee raportissaan luvussa 2.2. otsikolla Vapaaehtoisen ja sivutoimisen henkilöstön koulutusjärjestelmä vallitsevaa tilannetta: Pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksen suunnittelua, ohjausta ja toteutusta on perusteltua arvioida jatkossa erillisen selvitystyön pohjalta ottaen huomioon muun muassa eri toimijoiden roolit ja vastuut pelastustoimessa ja sen kehittämisessä. Erityisesti tulisi arvioida opetussuunnitelmien sisällön määrittelyyn, valtakunnallisen opetusaineiston tuottamiseen, kouluttajakoulutuksen järjestämiseen, koulutuksen rahoitusvastuihin ja järjestelyihin sekä koulutuksen laadun arviointiin ja valvontaan liittyviä asiakokonaisuuksia tavoitteena ajan tasaisen kokonaisnäkemyksen muodostaminen sivutoimisen ja sopimushenkilöstön koulutuksen nykytilasta (koulutuksen laatu, koulutettavien määrä, koulutukseen pääsyn perusteet, kelpoisuusvaatimusten ajantasaisuus) ja mahdollisia kehittämistarpeita. Edelleen luvussa Pelastusalan koulutuksen kehittämisehdotukset raportti esittää kohdassa 6.5.11 otsikolla Muun kuin päätoimisen henkilöstön koulutusjärjestelmän kehittämistarpeiden selvittämisessä edellä mainittu toistetaan ja työryhmä ehdottaa: Sisäasianministeriö käynnistää hankkeen pelastustoimen vapaaehtoisen ja sivutoimisen henkilöstön koulutusjärjestelmän kehitystarpeiden selvittämiseksi. Huomionarvoista on, että myös otteessa työryhmäraportista esiintyy käsitteiden horjuvuutta ja epäjohdonmukaisuutta, joka osaltaan kuvastaa kokonaisuuden haasteita. Tässä muistiossa yhdytään useilta osin työryhmän raportin näkemyksiin. Edelleen on todettava, että keskeisimmiltä osiltaan raportin ao. kohdassa esitetyt haasteet ovat sovellettavissa myös päätoimisen henkilöstön koulutuksen kehittämistarpeisiin esimerkiksi koulutuksen laadullisen ja määrällisten vaatimusten osalta. Tässä työssä on pyritty osaltaan vastaamaan työryhmän selvityksessään esille nostamiin haasteisiin ja tekemään esityksiä valtakunnallisessa kehittämistyössä huomioitavaksi. 4. Koulutusjärjestelmän perusteet 2.1. Uhkiin ja riskianalyysiin perustuva alueen pelastustoimen palvelutaso Pelastustoimen alueet laativat ja ylläpitävät palvelutasopäätöstä 2. Pelastuslain (379/2011) 28 mukaan pelastustoimen palvelutason tulee vastata paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia. 2 Pelastuslaki 379/2011, 29 : Alueen pelastustoimen palvelutasopäätös

4 Palvelutasoa määritettäessä on otettava huomioon myös toiminta poikkeusoloissa. Alueen pelastustoimi laatii edellä mainitun palvelutason määrittämistä varten erityisen palvelutasopäätöksen (PelL 29 ). Palvelutasopäätöksessä on selvitettävä alueella esiintyvät uhat, arvioitava niistä aiheutuvat riskit, määritettävä toiminnan tavoitteet ja käytettävät voimavarat sekä palvelut ja niiden taso. Palvelutasopäätökseen tulee myös sisältyä suunnitelma palvelutason kehittämisestä. Sisäasiainministeriö voi antaa asetuksella tarkempia säännöksiä palvelutasopäätöksen sisällöstä ja rakenteesta. Kumotun pelastuslain nojalla annetussa ohjeessa alueen pelastustoimen palvelutasopäätöksestä 3 todettiin, että pelastustoimen palvelutasopäätöksen tulee kattaa pelastuslaissa ja pelastustoimesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa määritetyt alueen pelastustoimen järjestämiseen kuuluvat tehtävät. Edelleen palvelutasopäätöksessä tuli huomioida muu pelastustointa koskeva lainsäädäntö ja niiden perusteella annetut ohjeet, pelastustointa koskevat valtakunnalliset strategiat, ohjelmat ja tulostavoitteet sekä alueen pelastustoimen toimintaympäristö, uhkat ja riskianalyysi sekä visio ja strategia, joista alueelliset tavoitteet johdetaan. Kumotun lain nojalla annetussa ohjeessa edellä mainittu asiakirjaluettelo on päivitettynä vuoden 2012 joulukuun tilanteessa seuraava: - Valtioneuvoston selonteko, Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 5/2012, 20.12.2012: Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012 - Valtioneuvoston periaatepäätös kokonaisturvallisuudesta 5.12.2012, - Valtioneuvoston periaatepäätös 16.12.2010: Yhteiskunnan turvallisuusstrategia, - Valtioneuvoston periaatepäätös 14.6.2012: Sisäisen turvallisuuden ohjelma, - Pelastustoimen strategia 2025 8/2012 - Väestön suojaamisen strategia, Sisäasiainministeriö 2007 - Pelastustoimen turvallisuusviestinnän strategia, Sisäasiainministeriö 2012 Palvelutasopäätösohje totesi myös, että: Palvelutasopäätöksellä määritellään pelastustoimen tuottaman turvallisuuden taso alueella. Palvelutasopäätöksessä päätetään tavoitteista, järjestelyistä ja kehittämistoimenpiteistä. Palvelutasopäätös on perusta alueen pelastustoimen toiminnan ja talouden yksityiskohtaiselle suunnittelulle. Uhkien arvioinnissa käytetään apuna riskialueiden ja erityisten riskikohteiden määrittelyä. Asia on ohjeistettu sisäasiainministeriön antamalla pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeella 4. 2.2 Koulutustarpeen määrittely - pelastustoimintaa edellyttävät tilanteet Pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön on hallittava tehokkaan ja turvallisesti toteutetun pelastustoiminnan perustaidot. Henkilöstöllä on oltava tehtävien edellyttämä ja pelastuslain 39 määrittämä riittävä fyysinen ja henkinen suorituskyky. Henkilöstön osaamisen vaatimukset määrittävät pelas- 3 Ohje alueen pelastustoimen palvelutasopäätöksen sisällöstä ja rakenteesta, SM-2007-03067/Tu-31/6.6.2008 4 Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje (SM016:00/2010/16.4.2012)

tustoiminnan toimintaympäristö, pelastustoiminnan taktiikka ja menettelytavat sekä edellisiin vaikuttava pelastustoiminnassa käytettävä kalusto ja varustus. 5 Tarvittavan koulutuksen ja harjoittelun riittävän tason määrittävät siis ne tarpeelliset tiedot ja taidot sekä fyysinen ja henkinen suoritustaso, joilla henkilöstö kykenee toimimaan riittävän tehokkaasti ja turvallisesti tilanteen edellyttämässä pelastustoiminnassa. Pelastustoiminnassa henkilöstö voi altistua onnettomuuden/toimintaympäristön olosuhteista riippuen äärimmäisen korkeille tai matalille lämpötiloille, vaarallisille aineille hengityksen, ihon tai limakalvojen kautta sekä äärimmäiselle fyysiselle kuormitukselle. Pelastustoiminnan olosuhteisiin voi kuulua korkean paikan putoamisvaara, lämmön tai esimerkiksi räjähdyksen painevaikutusten aiheuttama rakennuksen tai maanalaisen tilan sortumavaara. Pelastustoimintaa voi joutua toteuttamaan huonoissa valaistus- tai näkyvyysolosuhteissa, veden alla, savun tai muun myrkyllisen kemikaalin vaikutuspiirissä. Riittävä suoja ja tehtävässä tarpeellinen varustus lisäävät merkittävästi fyysisten tehtävien kuormittavuutta. Esimerkkejä pelastustoimintaa edellyttävistä tilanteista ja olosuhteista: Tulipalo (rakennuspalo, sähköpalo, liikennevälinepalo (ml. maanalaiset tilat, tunnelit) työmaapalot), erilaiset ihmisen pelastustehtävät, liikenneonnettomuus, metsäpalo, sään ääri-ilmiöiden aiheuttamat tuhot (taajaman vauriot, metsävauriot, kaupunkitulvat, tulvat), räjähdysonnettomuudet, vaarallisten aineiden onnettomuus, ympäristöonnettomuus (vuodot, kemikaalionnettomuudet). Tuhotyö (terrorismi, ilkivalta, rikollisuus), jossa tahallisesti, vahingoittavassa tarkoituksessa voidaan käyttää edellä mainittuja onnettomuuksien aiheuttajia, CBRN -aineita tai räjähteitä tai niiden yhdistelmiä. Suuronnettomuudet, ydinvoimalaonnettomuus (lähialue, kaukolaskeuma), ydinräjähdyksen laskeuma. Yhteiskunnan turvallisuusstrategian 2010 5 mukaiset uhkamallit - voimahuollon vakavat häiriöt - tietoliikenteen ja tietojärjestelmien vakavat häiriöt kyberuhkat - kuljetuslogistiikan vakavat häiriöt - yhdyskuntatekniikan vakavat häiriöt - elintarvikehuollon vakavat häiriöt - rahoitus- ja maksujärjestelmän vakavat häiriöt - julkisen talouden rahoituksen saatavuuden häiriintyminen - väestön terveyden ja hyvinvoinnin vakavat häiriöt - suuronnettomuudet luonnon ääri-ilmiöt ja ympäristöuhkat - terrorismi ja muu yhteiskuntajärjestystä vaarantava rikollisuus - rajaturvallisuuden vakavat häiriöt - poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus - sotilaallisen voiman käyttö Poikkeusoloja valmiuslain (1552/2011) määritelmän mukaan ovat: 5 Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2010, Valtioneuvoston periaatepäätös 16.12.2010

6 1) Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys ja sen välitön jälkitila; 2) Suomeen kohdistuva huomattava aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyökkäyksen uhka, jonka vaikutusten torjuminen vaatii tämän lain mukaisten toimivaltuuksien välitöntä käyttöön ottamista; 3) väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma tai uhka, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti vaarantuvat; 4) erityisen vakava suuronnettomuus ja sen välitön jälkitila; sekä 5) vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti. 2.3 Onnettomuuksien ehkäisy Pelastustoimen henkilöstöllä tulee olla riittävät perustiedot ja -taidot yleisistä onnettomuuksien ehkäisyn perusteista. Pelastustoimen henkilöstöllä tulee olla perusteet kansalaisille suunnattavan turvallisuusviestintätilaisuuden toteuttamisesta. 2.4 Pelastustoiminta Pelastustoiminnan voimavarat on mitoitettava siten, että niillä pystytään toimimaan tehokkaasti ja turvallisesti sellaisissa onnettomuuksissa, joihin arvioitujen uhkien perusteella pelastustoiminnassa varaudutaan. Pelastustoiminnan palvelutaso määräytyy siitä, miten pelastusyksiköt saavuttavat onnettomuuskohteen riskien (uhkien, onnettomuustyyppien) edellyttämällä vahvuudella riittävän nopeasti. Tarvittavat voimavarat voidaan koota useamman eri asemapaikan ja palokunnan henkilöstöstä ja kalustosta. Palvelutasopäätöksellä määritellään, mitkä muodostelmat, millainen henkilöstö, kalusto ja toimintavalmiusaika alueen eri osissa on käytettävissä ja minkä tasoiseen toimintaan ne kykenevät (suorituskykyvaatimus). Palvelutasopäätöksen tuli sisältää pelastustoiminnan ja väestönsuojelun osalta mm. seuraavat asiat: - tarvittavat pelastustoiminnan muodostelmat ja niiden hälyttäminen, kokoaminen ja kokoamisaika päivittäisessä valmiudessa ja erityistilanteissa (ml. suuronnettomuudet ja poikkeusolot) pelastustoimintaan osallistuvien viranomaisten voimavarat mukaan lukien, - miten erityistilanteissa tarvittavat lisämuodostelmat perustetaan ja niiden tarvitsema huolto järjestetään sekä pelastustoiminnassa tarvittava lisämateriaali hankitaan ja otetaan käyttöön, - miten pelastustoiminnan henkilöstön koulutus ja harjoitukset on järjestetty, - miten erityistilanteiden, suuronnettomuuksien ja poikkeusolojen toiminnan harjoittelu on järjestetty,

- miten väestönsuojelun johto- ja erityishenkilöstön sekä muiden väestönsuojeluorganisaatioon kuuluvien henkilöiden koulutus on järjestetty Alueen pelastustoimen palvelutasopäätöksessä määritetään mihin uhkiin ja millaisella pelastustoiminnan järjestelmällä pelastustoimessa varaudutaan. Palvelutaso voi vaihdella alueen erityispiirteiden mukaisesti. Olennainen osa pelastustoiminnan palvelutasoa on henkilöstön koulutustaso. 7 2.5 Väestönsuojelun ja varautumisen erityiset vaatimukset Poikkeusoloissa pelastustoimintaan voi vaikuttaa erittäin vaaralliseksi muodostuvan toimintaympäristön lisäksi pitkäkestoisista tai laajoista tehtävistä tai jatkuvista useista tehtävistä johtuva pitkäaikainen kuormitus. Olosuhteista johtuen henkilöstövaihtoja, elintarvikehuoltoa tai materiaalitäydennyksiä tai huoltoa ei välttämättä voida järjestää normaalilla tavalla. Myös tällaisiin olosuhteisiin tulee varautua koulutuksessa ja harjoituksissa. Normaalioloissa vaikeasti kuvattavien/simuloitavien olosuhteiden osalta tulee järjestää ja kehittää harjoittelumahdollisuuksia. Toisaalta parasta valmistautumista ääriolosuhteisiin on jatkuva perusteitakin koskeva koulutus ja harjoittelu, joka ylläpitää suoritusvarmuuden ja -nopeuden korkealla tasolla pelastustoiminnassa tarvittavissa taidoissa. Väestönsuojelujärjestelmän valmius asettaa myös henkilöstön lukumäärälle laajimmat vaatimukset. Esimerkiksi laajamittaisen sotilaallisen voimankäytön 6 tilanteessa useita kuukausia kestävät jatkuva kohotettu valmius sekä jatkuvat vaativat tehtävät edellyttävät suunnitelmallista tarkastelua pelastustoimintaan osallistuvien sekä tukevien muodostelmien käytöstä, toimintakyvyn ylläpidosta ja palauttamisesta. Mitoituksen perusteiksi tarvitaan arvioita ja päivitettyjä vaatimuksia esimerkiksi pelastusyhtymän, pelastuskomppanian, pelastusjoukkueen ja pelastusyksikön suorituskyvystä. Koulutusjärjestelmän kehittämisen perusteiksi on siis tarkasteltava väestönsuojeluvalmiudenkin osalta nykyistä tarkemmin sodan kuvaan perustuvia arvioita tarvittavista muodostelma- ja henkilöstömääristä. 2.6 Koulutuksen kehittämisen haasteet Pelastustoimen pelastustoiminnan koulutuksen ohjaus on nykymuotoisena haasteellinen. Yleistä yhtenevyyttä luovat Pelastusopiston ja Helsingin Pelastuskoulun antama päällystön, alipäällystön ja miehistön yhtenäinen koulutus- ja tutkintojärjestelmä ja toisaalta valtakunnallinen sivutoimisen, vapaaehtoisen ja sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmä. Pelastustoimen alueiden käytännön pelastustoimintaa määrittelevät alueellisesti erilaiset olosuhteet, toimintaympäristö ja uhkatekijät. Toisaalta historiallisista syistä ja alueiden kunnallisen itsenäisyyden perusteella käytössä oleva kalusto, materiaali sekä menettelytavat ja taktiikka sekä johtamisjärjestelmät sekä johtamisjärjestelmien tekniset tukijärjestelmät ovat alueellisissa pelastustoimissa yksityiskohdissaan erilaisia. Alueelliset ominaispiirteet huomioivana tämä on järjestelmän rikkaus. Muodos- 6 YTS 2010 s. 77, Sotilaallisen voiman käyttö

telmien yhteisen käytettävyyden ja valtakunnallisten tilanteiden pelastustoiminnallisen (tai väestönsuojelun) johtamisen sekä niihin valmistautumisen kannalta tämä on myös haaste. Ongelmana on koko valtakuntaa koskevissa tilanteiden hallinnassa pelastustoiminnan taktiikan ja menettelytapojen yhtenäisyyden ja koulutuksen lisäksi esimerkiksi logististen tukijärjestelmien hallinta. Hajautettu järjestelmä on toisaalta osaltaan huoltovarmuutta (esim. 22 pelastuslaitoksen oma logistinen järjestelmä). 8 Pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön koulutusvaatimusten osalta haasteena on laissa todetun riittävän koulutuksen määrittelemättömyys. Kun nykytilanteessa katsotaan tilastoinnin piirissä olevaa koulutusta, käytännössä kurssitarjonnasta hyödynnetään sammutustyön, pelastustyön sekä savusukelluskursseja. Koulutustarjonnan tulee vastata pelastustoiminnan monipuolisiin haasteisiin. Nykyjärjestelmän koulutustarjonnan hyödyntämisen rajoittuneisuudelle on useita syitä. Keskeisimmäksi välittömäksi syyksi esitetään usein pelastuslaitosten kuntataloudesta riippuvaista niukkuutta. Pidemmällä aikavälillä ongelmana on ollut, että pelastuslaitosten palvelutasopäätöksissä ei ole toistaiseksi käytännössä tarkemmin määritelty pelastustoiminnan muodostelmien ja niiden henkilöstön koulutustarvetta suhteessa alueen uhkiin ja riskianalyysiin. Näin esimerkiksi vuosittaisen toiminnan ja talouden suunnittelussa tärkeän koulutuksen rahoituksen peruste puuttuu. Yhtenäisen pelastustoiminnallisen doktriinin, operaatiotaidon, taktiikan ja menettelytapojen puutteet heijastuvat myös koulutusjärjestelmään. Alan suhteellisen pienin voimavaroin uutta tutkimusta voidaan pelastustoiminnan taktiikan osalta tuottaa harvakseltaan. Kuitenkin jatkuvasti kehittyvän toimintaympäristön, uhkien, käytettävissä olevan materiaalin ja teknologian kehityksen kiihtyessä, myös tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulisi tuottaa päätöksenteolle uutta tietoa. Kun uusista operatiivisista linjauksista, taktiikasta ja menettelytavoista on päätetty, tulee niistä koulutusta ohjaavia perusteita. Pelastustoimessa tällä hetkellä näitä koulutuksen sisällöllisiin vaatimuksiin vaikuttavia päätöksiä tehdään 22 pelastuslaitoksessa. Yleiset perusteet tulisi kuitenkin kyetä tuottamaan valtakunnallisesti ja varmistaa nykyisessä työnjaossa pelastusopistolle riittävät voimavarat kansalliselle tutkimukselle ja operaatiotaidon, taktiikan ja menettelytapojen kehittämiselle. Vähintäänkin vastesuunnittelun perusteella tulisi määritellä henkilöstön osaamistasovaatimukset, jossa tulisi huomioida eri henkilöstöryhmien ja henkilöiden rajoitteet. Pelastustoimen toimintavalmiuden osalta tuoreeltaan on päivitetty suunnitteluohje (SM julkaisuja 21/2012/16.4.2012). Ohje toteaa, että suuronnettomuuksien ja poikkeusolojen edellyttämiä valmiuksia varten on oltava uhkiin perustuva valmius. Laajimpana muodostelmakokonaisuutena ohje mainitsee pelastusyhtymät. Pelastusopiston julkaisussa pelastustoiminnan johtaminen 26.5.2005 on pelastusyhtymän organisaatiosta esitetty kaavio, jossa pelastustoiminnan lisäksi esimerkkinä ovat vain lääkintä ja poliisi. Pelastusyhtymälle voidaan perustellusti kuitenkin arvioida tarvittavan raivaus-, huolto-, CBRN-tiedusteluyms. tukimuodostelmia, jotka pelastustoiminnassa olisivat nimenomaan yhtymän johdossa. Pelastusyhtymien organisaatiosta, määrävahvuudesta ja suorituskyvystä ei ole olemassa valtakunnallisesti yhtenäistä perustetta. Tämä puute tulisi perustekijänä korjata ensi tilassa, jotta myös pelastuskomppanian, pelastusjoukkueen ja pelastusyksikön johtamisen ja käytännön pelastustoiminnan koulutusvaatimukset tarkentuisivat mm. tarvittavien johtamisvalmiuksien ja yhteistoiminnan järjestämisen näkökulmista.

Pelastustoimen henkilöstöstä ja kalustosta voidaan tällä hetkellä (4000 päätoimista + 14 000 sopimushenkilöstöä) muodostaa teoreettisesti tarkasteltuna huomioimatta tukimuodostelmia esimerkiksi 3000 pelastusryhmää, 1000 pelastusjoukkuetta, 300 pelastuskomppaniaa ja käytetyn organisaation mukaisesti 25-80 pelastusyhtymää 7. Lukumäärät ovat viitteellisiä edellä mainittujen haasteiden vuoksi. 9 Pelastustoimen pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön käyttöä muissa pelastustoimintaan osallistuvissa muodostelmissa ja tukimuodostelmissa ei niin ikään ole määritetty. Tilanne on pelastustoimen henkilöstön lukumääräisen ja osaamisen hallinnan sekä myös kaluston ja materiaalisten valmiuksien kehittämisen kannalta ongelmallinen. Valtakunnallista kokonaistarvetta pelastustoimen muodostelmien lukumäärälle (ml. väestönsuojelu) ja niiden edellyttämälle henkilöstölle ei ole näin ollen vuoden 1999 pelastustoimilain uudistuksen jälkeen määritetty. Varsinaisen pelastustoiminnallisen valmiuden lisäksi vapaaehtoishenkilöstöä voidaan käyttää esimerkiksi esikuntatehtäviin, turvallisuusviestinnällisiin tehtäviin, koulutustehtäviin, joihin kaikkiin pelastustoimi voi määrittää valmiussuunnitelmassaan tarvittavat yksiköt tai toimistot. 3. Koulutuksen toteutuksen nykytila 3.1. Järjestelyjen yleiskuvaus Pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön opintokokonaisuutta (kurssitarjontaa) kehitetään Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä usean eri toimijan yhteistyönä. SPEKin hallituksen asiantuntijatoimikuntana toimii palokuntakoulutustoimikunta, joka koostuu alan pelastustoiminnallisen koulutuksen asiantuntijatahojen edustajista. 8 Koulutuksen kehittäminen on jatkuva prosessi. Kentän syötteitä saadaan palokuntien ja pelastuslaitosten palautteista, kurssinjohtajien koulutustilaisuuksista sekä toteuttamalla koulutukseen liittyviä kyselyitä ja selvityksiä. Aloitteet ja esitykset käsitellään palokuntakoulutustoimikunnassa. Viime vuosina valtakunnallisessa kehittämistyössä on painotettu sähköisten opetusaineistojen tuotantoa ja kouluttajakoulutuksen pedagogisten valmiuksien syventämistä. Kurssien koulutusaineistot laaditaan alan asiantuntijoiden toimesta. Aineiston tuotantoa ohjaa kullekin projektille erikseen nimetty ohjausryhmä. Sisällöt viimeistellään yhteistyössä kurssinjohtajien kanssa ko. kurssin opintopäivillä ja käsitellään palokuntakoulutustoimikunnassa. Aineistot hyväksyy käyttöön otettavaksi Pelastusopisto. Aineistojen ajan tasalla pitäminen ja kurssinjohtajien antamien palautteiden kerääminen on vastuutettu kunkin aineiston tuottajalle. Uusitut aineistot tuotetaan sähköiseen muotoon ja jaetaan kurssinjohtajille Haka Palokuntarekisterin kautta, mikä mahdollistaa sen lähes reaaliaikaisen päivittämisen. 7 Pelastustoiminnan johtaminen 2005, Pelastusopiston julkaisu 26.5.2005 8 Toimikunnan jäsenet vuonna 2013: Palomestari Arto Latvala; Keski-Uudenmaan pelastuslaitos, palomestari Veikko Alanko; Keski- Pohjanmaan ja Pietarsaaren aluepelastuslaitos, koulutuspäällikkö Johanna Saukkonen; Länsi-Suomen Pelastusalan Liitto, pelastusjohtaja Jari Hyvärinen; Päijät-Hämeen pelastuslaitos, toiminnanjohtaja Isto Kujala; Suomen Sopimuspalokuntien Liitto, koulutusmestari Timo Halme; Pirkanmaan aluepelastuslaitos, järjestöpäällikkö Roger Roos; Finlands Svenska Brand- och Räddningsförbund, yksikön päällikkö Ismo Huttu; Pelastusopisto, ylitarkastaja Mirva Kahlos; Sisäasiainministeriön Pelastusosasto, palokunnan päällikkö Markku Leinonen; Anjalan VPK, esittelijänä koulutuspäällikkö Markku Savolainen, SPEK.

10 Koulutuksen kehittämisen keskeinen työväline ja tukirakenne on SPEKn ylläpitämä ja hallinnoima Haka Palokuntarekisteri. SPEK vastaa rekisterin ylläpidon ja kehittämisen kustannuksista. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä järjestelmän kehittämisen vastuutahoina toimii palokuntajohtajan ohjauksessa koulutuspäällikkö ja kaksi palomestaria. Toimihenkilöt tekevät tiivistä yhteistyötä muun järjestösektorin, turvallisuusviestinnän ja -koulutuksen sekä varautumisen ja väestönsuojelun koulutustoiminnan kanssa. Pelastusliitot ja pelastuslaitokset nimeävät yhdessä kurssinjohtajat ja kouluttajat. SPEK kouluttaa kurssien kurssinjohtajat ja huolehtii tietojen ajan tasalla pitämisestä opintopäivien avulla. Kurssinjohtajaoikeudet ovat voimassa opintopäivien osallistumisvuoden, sekä kolme seuraavaa kalenterivuotta. Uusia sähköisiä kurssiaineistoja on tuotettu seuraavien kurssien osalta. Oikeus aineiston käyttöön on kursseittain seuraavasti: Kurssinjohtajien Kurssi lkm Sammutustyökurssi 75 Savusukelluskurssi 83 Palokuntien ensiapukurssi 51 Pelastustyökurssi 70 Pintapelastuskurssi 34 Ensivastekurssi 49 Vaarallistenaineiden kurssi 48 Turvallisuusviestintäkurssi 25 Korkealla työskentelyn kurssi 57 Talon turvall.päällikön kurssi 40 Väestönsuojan hoitajan kurssi 40 Vuosittain järjestetään vajaa kymmenen kurssinjohtajien ja kouluttajien opintopäivää, joille osallistuu yhteensä noin kaksisataa kurssinjohtajaa ja kouluttajaa. Pelastusliitot ja pelastuslaitokset lähettävät hyvin erilailla henkilöstöään/kouluttajiaan kurssinjohtajien opintopäiville. Toisinaan työ-, perhe-, sairaus-, ym. syistä henkilö ei pääse osallistumaan opintopäiville ja seuraavat opintopäivät saatetaan järjestää vasta puolentoista vuoden päästä. Osa opintopäiville osallistujista osallistuu koulutukseen pelastuslaitoksen työajalla. Kurssinjohtajille ja kouluttajille tarjotaan lisäksi pedagogisten taitojen kehittämisen mahdollisuutta yhteistyössä Hämeen Ammattikorkeakoulun kanssa räätälöidyn SPEK -kouluttajan valmennusohjelman mukaisesti. SPEKin tekemän työn vuosikustannus on noin 400.000, josta yli neljännes katetaan SPEKin muusta toiminnasta saaduilla tuotoilla. Haasteena on siis, että koulutusjärjestelmä ei nykymuotoisena tuota tarvitsemaansa omarahoitusta valtakunnallisella tasolla. Viimeisen kymmenen vuoden aikana (2002 2012) SPEKn omarahoitusosuus on ollut yli miljoona euroa. 9 9 SPEKn selvitys vuosilta 2002 2012

11 Peruskoulutusjärjestelmän mukaisia kursseja on 11 ja täydennyskoulutuksen kursseja on 19 kappaletta. Kurssikaavio on liitteenä 1. Seuraavien kurssien sisällöt on suunniteltu tarkistaa ja siirtää sähköiseen muotoon seuraavan aikataulun mukaisesti: Kurssi Valmistumisvuosi Pintapelastuskurssi 2012 Yksikönjohtajakurssi 2014 Palokuntakoulutuksen varsinaisen koulutuksen järjestelyt vaihtelevat alueittain. Suurin osa koulutuksesta toteutetaan pelastusliittojen toimesta. Joillakin yksittäisillä alueilla koulutuksen käytännön järjestelyistä vastaa pelastuslaitos. Koulutuksen volyymi vuonna 2011 vaihteli pelastusliitoittain 104,8 %:sta 18 %:n (koulutukseen osallistuu 104,8 % tai 18 % jäsenpalokuntien hälytysosaston henkilöistä). Keskimäärin pelastusliitot tarjoavat joka kolmannelle (33,9 %) jäsenpalokuntansa hälytysosaston jäsenelle koulutusta vuosittain. Osallistujat / jäsenpalokuntien hälytysosastojen jäsenet 180,0 % 160,0 % 140,0 % 120,0 % 100,0 % 80,0 % 60,0 % 40,0 % 20,0 % 0,0 % Osallistujat / jäsenpalokuntien jäsenet 2011 Osallistujat / jäsenpalokuntien jäsenet 2010 Osallistujat / jäsenpalokuntien jäsenet 2009 Pelastusliittojen järjestämään palokuntakoulutukseen osallistuneiden henkilöiden lukumäärää on laskenut viimeisen neljän vuoden aikana 21,5 % (6.715 osallistujaa vuonna 2007 ja 5.273 osallistujaa vuonna 2011). Täydennyskoulutuksia ei juurikaan järjestetä, vaikkakin tietyille erikoiskursseille olisi palokunnissa kysyntää. Vuonna 2011 peruskoulutuksen mukaisille kursseille osallistui 4.051 henkilöä ja täydennyskoulutuksen mukaisille kursseille 1 222 henkilöä. Täydennyskoulutuksen järjestämiseen käytetään ainoastaan 11,65 % käytettävistä olevista rahallisista resursseista. Koulutukset keskittyvät lähinnä peruskoulutukseen ja siinäkin muutaman yleiskurssin ympärille.

12 Pelastusliittojen järjestämän palokuntakoulutuksen osallistujien määrä vuosina 2007 2011. Toimi oikein Suojelutoiminta Sisäpalosimulaattorikurs Savusukellusharjoitus Psyykkinen ensiapu (13 h) Vanhemm. Palontutkintakurssi (14 h) Valistus- ja neuvontakurssi Vaarallisten aineiden Yksikönjohtajien 1 400 Palokuntien Palokuntien 1 200 1 000 800 600 400 200 0 Pelastustyökurssi (21 h) Pintapelastuskurssi (23 h) Sammutustyökurssi (60 h) Savusukelluskurssi (30 h) Vaarallisten aineiden Yksikönjohtajakurssi (87 Öljyvahingon Ajoneuvon Ensivasteen Sarja1 2011 Sarja2 2010 Sarja3 2009 Sarja4 2008 Sarja5 2007 Viestiliikennekurssi (12 h) Eläinten pelastaminen Palokuntien Jälkivahingon torjunta (8 Palokunnan toiminta Konemieskurssi (11 h) Vauriotuhopuiden Laskeutumisen ja Metsäpalontorjunta (16 h) Koulutuskustannukset selvitetyn 20 pelastuslaitoksen osalta on yhteensä 4,4 miljoonaa euroa, sisältäen osallistujien vapaaehtoisen työpanoksen (664 000 ). Kustannukset jakautuvat seuraavasti: Pelastuslaitokset 64,9 %, avustukset (OK ja PSR) 16,7 %, SPEK 3,4 %, vapaaehtoistyö 15,1 %. Pelastuslaitoksen maksuosuudet koulutuksen kokonaiskustannuksista vaihtelee 84,9 %:sta 11,5 %:n. Palokuntakoulutuksen kustannusjakauma vuonna 2010. YHTEENSÄ Pohjanmaa Oulu UPL Pohjois-Karjala Lappi Pohjois-Savo Länsi-Suomi Keski-Suomi KasPeLi Häme Helpe Pelastuslaitoksen kustannukset OKRYn avustus PSRn avustus SPEKin rahoitus Vapaaehtoisten työpanos 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Pelastuslaitoksien kustannuksissa mukana: Pelastusliitoille koulutuksen järjestämisestä maksetut maksut Laskennallisena osuutena henkilöstölleen maksamat palkat kurssinjohtajille ja kouluttajille järjestettyjen opintopäivien osallistumisen ajalta Osallistujille maksetut palkat ja palkkiot

13 Edellisen perusteella voidaan todeta, että koulutuksen vaikuttavuus, kysyntä, tarjonta ja järjestämisperiaatteet sekä kustannukset vaihtelevat alueittain. Johtopäätöksenä voidaan olettaa, että pelastustoiminnan valmiuteen vaikuttava koulutustaso osana suorituskykyä vaihtelee pelastustoimen alueittain. Pelastusliittojen järjestämän palokuntakoulutuksen kustannukset 2011 Peruskoulutus yhteensä Täydennyskoulutus yhteensä Sammutustyökurssin järjestämisestä aiheutuu keskimäärin 446 :n kustannukset oppilasta kohden. Kurssin järjestämiskustannukset ovat 7,4 / oppilas / tunti. Tämän lisäksi osa pelastuslaitoksista maksaa oppilaille palkka koulutukseen osallistumisen ajalta. Tästä aiheutuu arviolta noin 10 kustannus / oppilas / tunti (mukaan lukien palkan sivukulut). Koulutuksen järjestämisen kustannusrakenne Kaikkeen koulutukseen liittyy tietty kustannusrakenne. Pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtoisen ja sopimushenkilöstön osalta kurssien kokonaiskustannukset muodostuvat ainakin seuraavista osatekijöistä: - kouluttajakustannukset (kouluttajan palkka tai palkkio (henkilöstömenot) koulutuksen valmistelun, kurssin aikaisen ja kurssin jälkeisten huolto, raportointi yms. toimintojen osalta, vakuutukset) - koulutettavakustannukset (koulutettavan oman ajan käyttö vapaaehtoisena tai korvattuna, matkakulut, mahdolliset päivärahat, osallistumiseen käytetty aika, vakuutukset) - koulutustila/harjoitusaluekustannukset (etäopiskelumahdollisuudet, teoriaosuuksien koulutustila, harjoitustilat/-alueet) - opetusmateriaali (kouluttajan aineisto, koulutettavien aineistot (kirjat, jakomateriaali, elearning välineet, sähköiset materiaalit, tuotantokustannukset) - opetuskalusto (ajoneuvojen ja pienkalusto hankinnat, ylläpito, varastointi, käyttö ja huolto) - kouluttajien ja koulutettavien henkilökohtaiset suojavarusteet (hankinnat, ylläpito, varastointi, käyttö ja huolto) - koulutuksen suunnittelu ja ohjaus - koulutuksen hallinnointi (rekisterit, viestintä, talous, raportointi, laadunvalvonta) Tällä hetkellä käytännössä jokaisessa pelastusliitossa ja sopimuskumppanina olevassa pelastuslaitoksessa koulutusten järjestämisen käytännöt, vastuut ja kustannusten jakautuminen vaihtelevat edellä mainituissa yksityiskohdissa. Näin koulutuksen alueellinen kustannusvertailu on yksityiskohdissaan

erittäin vaikeaa. Sopimuksissa on voitu sopia vastikkeettomista palveluista pelastuslaitoksen puolelta, jolloin todellinen aiheutuva kustannus jää usein epäselväksi. Tämä on ongelmallista vertailtaessa erilaisten järjestämismallien etuja tai haasteita. Kustannuksia syntyy kuitenkin aina, kun esimerkiksi pelastuslaitos antaa kaluston käytettäväksi. 14 Koulutusjärjestelmän tarkistamisessa on suositeltavaa siirtyä yhteiseen valtakunnallisesti sovellettavaan koulutuksen rakenteen kuvaukseen, joka toimii sopimuskumppaneiden välillä oppaana kurssien järjestämisessä sekä hinnoittelussa. Koulutuksen tilaajia voi jatkossakin olla useita. Pelastuslaitos tilaa pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön koulutuksen ja vastaa tällöin kustannuksista sopimuksen mukaisesti. Tilaajana voi joissakin tapauksissa olla myös yksittäinen palokunta, muu yhteisö tai jopa yksittäinen henkilö. Näissä tilanteissa koulutuksen kustannuksia joudutaan tarkastelemaan erikseen pelastuslaitoksen kanssa laaditun sopimuksen ulkopuolisena toimintana. 3.2. Toimijoiden näkemyksiä koulutuksesta Kohderyhmän koko ja henkilöiden kouluttautumisen seuranta toimivat yhtenä koulutussuunnittelun perustana Toimintaa ja toimintaympäristöä analysoidaan jatkuvasti, mm. koulutuksen vaikuttavuuden parantamiseksi. Koulutettavien määrä ja henkilöstön vaihtuvuus, toimivat perustana kurssitarjonnan ja koulutuksen kohdentamisen suunnittelemisessa. Palokuntien pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön määrään koulutustasosta puhumattakaan - selvittäminen on osoittautunut kaikkein haasteellisimmaksi tehtäväksi. Henkilöstön kirjaamistavat vaihtelevat palokuntamuodoittain ja alueittain. Yhteistä tapaa ja menetelmää ei ole. Henkilöstön määrää on kartoitettu useaan eri otteeseen, useilla eri menetelmillä, useiden eri toimijoiden toimesta. Tulokset vaihtelevat mm. vastausprosenteista ja keräämistavasta riippuen suuresti. Vuonna 2011 suoritetun, pelastusliittojen kautta kerätyn, vapaaehtoispalokuntien jäsenmääräkartoituksen perusteella saatiin palokuntien kokonaisjäsenmääräksi 33 000 henkilöä. Haka palokuntarekisterissä on tällä hetkellä 30 000 nimellä rekisteröityä aktiivista jäsentä. Haka on osoittautunut parhaaksi tiedonlähteeksi perustuen todellisiin henkilöihin, ei pelkkiin lukuihin. Tosin tässäkin on puutteensa: Palokuntien viikkoharjoitustoiminta -kyselyn 2011 mukaan 31,5 % kyselyyn vastanneista 357 palokunnasta ei käytä lainkaan Hakaa. Koulutusta tulisi lisätä entisestään Viikkoharjoitustoiminta kyselyyn vastanneiden mielestä kurssitarjonta vaihtelee. Yhteenvedon perusteella voidaan todeta, että kurssitarjontaa tulisi lisätä nykyisestään. 39,1 % vastanneista oli sitä mieltä, että sammutustyökursseja järjestetään liian vähän tai ei ollenkaan. Vain alle puolet vastanneista oli sitä mieltä, että Savusukelluskursseja järjestetään riittävästi. Suurin osa vastanneista oli sitä mieltä, että täydennyskoulutuksen kursseja järjestetään liian vähän tai ei ollenkaan. Vastaajat peräänkuuluttivat ajantasaista myös viikkoharjoitustoiminnassa hyödynnettävää koulutusaineistoa ja määräajoin järjestettäviä kertauskursseja. Suurin osa vastanneista näki palokuntien ylläpitokoulutuksen (viikkoharjoitukset) harjoitusolosuhteineen yhdeksi kehittämisalueeksi. SPEK-ryhmällä on vahva mandaatti koulutuksen järjestäjänä

Koulutus ja opetusaineiston tuottaminen nähtiin palokunnille suunnatun XXVI Yleisen Palokuntalaiskokouksen 2011 kyselyn perusteella SPEK-ryhmän tärkeimmäksi tehtäväksi. 4. Johtopäätöksiä - Nykyisen koulutusjärjestelmän kehittämisen perustelut 15 4.1. Koulutuksen sisältö ja rakenne Koulutuksen sisällön ja rakenteen osalta on tunnistettu seuraavia kehittämistarpeita: - nykyistä koulutusjärjestelmää voidaan kehittää paremmin uusia opetusmenetelmiä hyödyntäväksi, - järjestelmä ei tunnista eikä tunnusta muuta osaamista, kun järjestelmän mukaisessa lähiopetuksessa saavutettu osaaminen, - järjestelmän ei ole koettu riittävästi huomioivan vapaaehtois- ja sopimushenkilöstöä oppijana (ajankäytön mahdollisuudet, nykyisten mahdollisuuksien huomioiminen), - selkeä tarve monimuotoistaa opetusta ja ottaa käyttöön näyttökokeet, - nykyisen yksikönjohtajakoulutuksen järjestelyjen vaikutus yj-koulutukseen hakeutumiseen - puutteellinen perehdyttämiskoulutus - periaate kaikki samasta putkesta läpi palokunnan tehtävästä riippumatta on koettu aiheuttavan tehotonta ja hukkaan menevää koulutusta Koulutuksen laadulta ja määrältä puuttuvat valtakunnalliset perusteet. Sama koskee pelastustoimen päätoimisen henkilöstön koulutusvaatimuksia. Koulutuksen laadulta ja määrältä puuttuvat edelleen myös yhtenäiset alueelliset perusteet. Palvelutasopäätöksissä ei käsitellä koulutustasovaatimuksia. Usein myös suuronnettomuuksien, häiriötilanteiden ja poikkeusoloja koskevat valmiusvaatimukset on esitetty vain yleisellä tasolla ja ne eivät ohjaa esimerkiksi pelastuslaitoksen henkilöstön koulutussuunnittelua. Koulutustarjonnan hyödyntämistä rajoittavat usein lähinnä pelastuslaitosten taloudelliset syyt. Koulutusjärjestelmällä ylläpidetään pelastuslaitoksille keskeisen 14 000 vapaaehtois- ja sopimushenkilön pelastustoiminnallista valmiutta, millä on suuri yhteiskunnallinen vaikutus. 4.2. Koulutuksen järjestämismalli Koulutuksen järjestämisen valtakunnallinen yleisperiaate on toimiva. Koulutuksen järjestämisen vastuiden yksityiskohdissa on epäselvyyttä. Kouluttajien (kurssinjohtajien) palvelussuhteet ja työnantajavelvoitteet on järjestetty yksityiskohdissaan käytännössä eri tavalla jokaisen pelastusliiton ja pelastuslaitoksen alueella. Tämä aiheuttaa ongelmia läpinäkyvyydessä, koulutuksen kustannusvastuissa sekä kustannusten muodostumisen yhteismitallisessa, valtakunnallisessa seurannassa. Koulutusjärjestelmä ei tuota valtakunnallisella tasolla tarvittavaa omarahoitusta, vaan rahoitus hoidetaan SPEKn muulla toiminnalla. SPEKn tuottaman koulutusmateriaalin immateriaalioikeuksia ei käytännössä ole voitu valvoa. Esimerkiksi sähköistä materiaalia voidaan arvioida käytettävän luvatta.

16 5. Esitys koulutusjärjestelmän kehittämisen tavoitteiksi ja suuntalinjoiksi 5.1 Taustaa Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry:n valtuusto (jäsenistö) on määrittänyt SPEK-ryhmän palokuntakoulutuksen tavoitteet ja painopistealueet viisivuotissuunnitelmassaan (SPEK-r TTS 2012 2016, 24.4.2011). Suunnitelman mukaisesti pelastusalan järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan painopisteenä on pelastustoimen voimavarojen kehittäminen erityisesti vapaaehtoispalokuntien toimintaedellytyksiä kehittämällä ja edistämällä henkilöstön saatavuutta ja osaamista. Vaikuttavuustavoitteena on, että sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmä ja osaaminen kehittyvät onnettomuuksien ennaltaehkäisyn, erityistilanteiden, suuronnettomuusuhkien ja poikkeusolojen vaatimusten sekä valtakunnallisen ja pelastustoimen alueiden uhkien arvioinnin, riskianalyysin ja palvelutasopäätösten mukaisesti. SPEK on toteuttanut viikkoharjoitustoimintaa koskevan laajan kyselyn palokunnille kesällä 2011. Tulokset ja yhteenveto ovat liitteinä 2 ja 3. SPEK-ryhmä toteutti palokuntakoulutusta koskevan seminaarin keväällä Vantaalla 18.3.2011. Tilaisuuden muistio ja keskeisimmät johtopäätökset ovat liitteenä 4. Palokuntakoulutusta käsiteltiin seminaarissa Padasjoella 23. 24.8.2011. 5.2 Tavoitteet Valtakunnallisesti yhtenäinen järjestelmä osana koulutusjärjestelmän kokonaisuutta - koulutusjärjestelmän yleinen rakenne on yhtenäinen koko valtakunnassa, - koulutuksen laatu on korkeatasoista, pelastustoiminnan vaatimusten mukaista ja määrällisesti riittävää, - koulutus voidaan toteuttaa riittävän korkeatasoisena koko valtakunnassa (kurssien järjestelyt, koulutusmateriaalit, harjoitusolosuhteet, viikkoharjoitusten olosuhteet, tekninen infrastruktuuri) - alueelliset erot pelastustoimen alueen ja alueen järjestörakenteen ja palokuntien tarpeiden perusteella yhtenäistyvät - koulutuksen kustannusrakenteet ovat yhtenäiset koko valtakunnassa (rahoituksen kokonaisrakenne, hinnoittelun rakenne mm. palkkioperusteet), - koulutusjärjestelmän kokonaisuuden rahoitus on turvattu Tehokkuus ja vaikuttavuus - onnettomuuksien ehkäisyn ja pelastustoiminnan tarve perustuu alueen pelastustoimen uhkien arviointiin ja riskianalyysiin, - muodostelmien (henkilöstön) määrä ja valmius ja koulutustaso päätetään palvelutasopäätöksellä - muiden palveluiden määrä ja laatu päätetään palvelutasopäätöksellä sekä

17 - muu koulutus palokuntien tai yhteisöjen tarpeiden mukaisesti 5.3 Esitys koulutusjärjestelmän rakenteen tarkistamiseksi 5.3.1 Valtakunnallinen taso Sisäasiainministeriö ohjaa valtakunnallisia järjestelyjä. Sisäasiainministeriö määrittelee kansallisen pelastustoiminnan ja väestönsuojelujärjestelmän suorituskykyvaatimukset uhkamalleihin perustuen. Sisäasiainministeriö asettaa vaatimukset pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön koulutukselle laadullisesti ja määrällisesti. Pelastusopisto toteuttaa ammatillisen koulutuksen ja hyväksyy sopimushenkilöstön koulutuksen opetussuunnitelmat. Pelastusopisto toimii pelastustoiminnan ja väestönsuojelun operaatiotaidon, taktiikan ja menettelytapojen tutkimuksen ja kehittämisen keskuksena. Pelastusopisto johtaa alan koulutuksen kehittämistä sisäasiainministeriön asettaminen vaatimusten mukaisesti. Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto kehittää pelastuslaitosten koulutusyhteistyötä valtakunnallisesti. Kumppanuusverkosto toimii aktiivisessa yhteistyössä koulutuksen muiden toimijoiden kanssa. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry (SPEK) Ylläpitää ja kehittää pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtoisen ja sopimushenkilöstön valtakunnallista koulutusjärjestelmää yhteistyössä muiden pelastusalan järjestöjen kanssa osana kansallista pelastusalan vapaaehtoisten koulutusjärjestelmää. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö solmii tarvittavat sopimukset sisäasiainministeriön, Pelastusopiston, pelastuslaitosten sekä pelastusliittojen ja muiden koulutusta tarjoavien tahojen (mm. Puolustusvoimat, Aviacollege) kanssa. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry - tukee sisäasiainministeriötä koulutusjärjestelmän vaatimuksia koskevalla tutkimus- ja kehittämistoiminnalla, - osallistuu koulutuksen suunnitteluprosessiin sekä järjestää koulutuksen valtakunnallisen ohjausryhmän tukipalvelut, tai - ylläpitää osaltaan valtakunnallisen pelastusalan vapaaehtoisten koulutuksen kehittämis- ja laatujärjestelmää sekä asettaa valtakunnallisen koulutustoimikunnan, joka toimii koulutuksen kehittämisen asiantuntijana, - tuottaa koulutusohjelmat, -suunnitelmat, kurssimateriaalit, - toteuttaa kurssinjohtaja- /kouluttajakoulutuksen, - tarjoaa kurssinjohtajille ja kouluttajille mahdollisuuden pedagogisten taitojen kehittämiseen - hankkii tarvittavan rahoituksen, - ylläpitää Haka palokuntarekisteriä, - ylläpitää ja kehittää verkko-oppimisalustaa sekä muita koulutusta tukevia teknisiä järjestelmiä - huolehtii koulutusaineiston ajan tasalla pitämisestä ja jakelusta kurssinjohtajille - tuottaa koulutusaineistoa koulutettaville

Pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön koulutuksen valtakunnallinen ohjausryhmä (SPEKin palokuntakoulutustoimikunta) 18 Ohjausryhmässä ovat edustettuna sisäasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Pelastusopisto, SPEK, pelastuslaitokset, pelastusliitot, palokunnat, työturvallisuusasiantuntija sekä muut tarpeelliset toimijat/järjestöt. Ohjausryhmän tehtävänä on - seurata alan kehitystä ja - tehdä esityksiä koulutuksen kehittämiseksi, - valvoa ja ohjata opetuksen käytännön toteutusta, - ohjata opetusmateriaalin valmistelua, 5.3.2 Alueellinen taso Pelastuslaitos - antaa pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön koulutuksen alueelliset vaatimukset (uhkien arviointi, riskianalyysi ja palvelutasopäätös, toiminnan ja talouden suunnittelu), - huolehtii pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön riittävästä koulutuksesta palvelutasopäätöksen mukaisesti, - tilaa sopimuspalokunnan ja muun sopimuksen tehneen yhteisön henkilöstön koulutuksen sekä muun tarpeellisen koulutuksen sovitulla tavalla pelastusliitolta, - myöntää palveluksessaan olevalle henkilöstölle sivutoimiluvan kouluttajana/kurssinjohtajana toimimiseen (koulutuksen valmistelut ja koulutus on pelastusliiton palveluksessa tapahtuvaa toimintaa). Pelastusliitto Ylläpitää ja kehittää pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtoisen ja sopimushenkilöstön alueellista koulutusjärjestelmää pelastuslaitoksen kanssa sovitulla tavalla yhteistyössä muiden pelastusalan järjestöjen kanssa osana alueellista pelastusalan vapaaehtoisten koulutusjärjestelmää. Pelastusliitto laatii tarvittavat sopimukset SPEKn, pelastuslaitoksen ja muiden tahojen kanssa. Pelastusliitto - toteuttaa koulutuksen yhteistyössä pelastuslaitoksen kanssa - toteuttaa pelastusliiton ja sen jäsenistöä koskevan koulutussuunnittelun, - toteuttaa pelastuslaitoksen tilaamat koulutussuunnittelupalvelut, - tuottaa pelastuslaitoksen ja palokuntien sekä muiden yhdistysten tarvitseman koulutuksen, - toimivat koulutuspalvelujen asiantuntijoina tarvittaessa, - järjestävät tarvittavan yhteistoiminnan, - hankkivat sopimuksin, omarahoitteisesti tai avustuksin tarvittavan rahoituksen

19 Palokunnat ja muut yhdistykset Huolehtivat palokunnan ja yhdistyksen toiminnassaan tarvitsemasta koulutuksesta - määrittelevät palokuntien ja yhdistysten koulutustarpeet pelastusliitolle, - saavat pelastustoimintaan osallistuvan ja muun sopimushenkilöstön koulutuksen pelastuslaitoksen kanssa solmitun sopimuksen mukaisesti, - tarvittaessa vastaavat itse palokunnan tai muun yhdistyksen koulutuksesta oman tarpeensa mukaisesti tai sopimuksen edellyttämän valmiuden/muun toiminnan mukaisesti pelastuslaitoksen tai muun tahon kanssa solmitussa sopimuksessa sovitulla tavalla, - kirjaavat henkilöt ja heidän koulutuksensa Haka palokuntarekisteriin Esitys koulutusjärjestelmän ylläpidon ja kehittämisen vastuista (rahoituksen osalta kaaviossa nykyinen tilanne) 6. Esitykset toimenpiteiksi Pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtoisen palokunnan, pelastuslaitoksen toimenpidepalkkaisen henkilöstön, laitospalokunnan, teollisuuspalokunnan, sotilaspalokunnan (sopimuspalokunnat) tai muun pelastusalalla toimivan yhteisön koulutuksen kehittämiseksi esitetään seuraavia toimenpiteitä.

6.1. Koulutus liitetään osaksi pelastustoimen koulutuksen suunnitteluprosessia, koulutustarpeet määritellään ja vahvistetaan valtakunnallisesti 20 Pelastustoiminnan koulutuksen kehittämisestä laaditaan valtakunnallinen prosessikuvaus sisäasiainministeriön johdolla. Koulutukselle määritetään uhkakuviin ja pelastustoimen (ja väestönsuojelun) järjestelyjen kansalliseen mitoitukseen perustuvat valtakunnalliset laadulliset ja määrälliset tavoitteet. Sisäasiainministeriö vahvistaa pelastustoiminnan järjestelmän valtakunnalliset ohjeet. Koulutustarvetta ei ole riittävällä tarkkuudella arvioitu. Arvioinnin yhtenäisiä perusteita ei toistaiseksi ole olemassa. Tästä johtuen koulutuksen vastaavuudesta käytännön tarpeisiin ei ole riittävästi tietoja saatavilla. Koulutustarpeen arvioinnille tulee luoda yhtenäiset perusteet valtakunnallisesti. 6.2. Pelastustoimintaan osallistuvan sivutoimisen, vapaaehtoisen ja sopimushenkilöstön yhtenäisen opetussuunnitelman laatiminen Palokuntakoulutuksen opetussuunnitelmat ovat tällä hetkellä laadittu aihekohtaisesti kursseittain. Kokonaisuuden hahmottamiseksi ja hallittavuutta helpottamaan tulee laatia yksi asiakirja: pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtoisen ja sopimushenkilöstön koulutusohjelma, jossa on kuvattuna koulutusohjelman asema ja tavoitteet, arvoperusta, opintojaksorakenne, opintojaksot, opintojen suorittamisjärjestys ja opintosuoritusten arviointi, sekä nimettynä kunkin opintojakson vastuuhenkilö (pääkouluttaja tai vast.), jonka tehtävänä on huolehtia ko. opintojakson opintosisältöjen, tavoitteiden ja arvioinnin ajan tasalla pitämisestä. 6.3. Opetusaineiston laatimisen, hyväksymisen ja päivityksen prosessikuvaus Opetusaineistot laaditaan alan asiantuntijoiden toimesta, kullekin projektille erikseen nimetyn ohjausryhmän ohjauksessa. Sisältö viimeistellään yhteistyössä ko. aihe alueen kurssinjohtajien kanssa opintopäivillä. Viimeistelty aineisto käsitellään palokuntakoulutustoimikunnassa ja hyväksytetään Pelastusopistolla. Sisällölliset päivitykset tehdään kurssinjohtajilta saadun palautteen mukaisesti aihealueelle nimetyn vastuuhenkilön toimesta verkossa olevaan aineistoon, useita kertoja vuodessa. Prosessi tulee olla jokaisella kouluttajalla ja koulutettavalla selvillä ja prosessin sujuvuutta tulee voida arvioida. Tämän vuoksi laaditaan prosessikuvaus em. koulutusohjelman liitteeksi. 6.4. Koulutuksen järjestämisen prosessin kuvaaminen ja hallinnointityökalun (Haka) kehittäminen Kurssinjohtajaohjeessa on lueteltuna koulutuksen järjestämiseen liittyvät tehtävät. Näiden tehtävien hoitamisesta tulee sopia kurssinjohtajan ja koulutuksen järjestäjän kesken kurssikohtaisesti. Asian käytännön sujuvuutta helpottamaan, tulee Hakan yhteyteen rakentaa koulutuksen järjestämisen työkalu, jossa mm. kurssiohjelman laatiminen, kurssipaikkojen ja kaluston varaaminen, aineiston tilaaminen ja tulostaminen, osallistujaluetteloiden ja nimilappujen tekeminen, kurssikutsun lähettäminen, kurssihakemusten vastaanottaminen, kurssilaisten valinta, kurssivahvistuksen lähettäminen, palautteiden kerääminen, kurssitodistusten ja suoritusmerkintöjen kirjaaminen on joustavaa ja avointa. 6.5. Koulutuksen järjestämissopimuksen laatiminen koulutusta järjestävien tahojen kesken SPEK sekä kaikki koulutusta järjestävät tahot eli pelastusliitot ja pelastuslaitokset, sekä Puolustusvoimat ja Aviacollege tekevät koulutuksen järjestämissopimuksen keskenään. Sopimuksessa määritellään pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtoisen ja sopimushenkilöstön koulutuksen mukaiset järjestelyt sekä Keskusjärjestön ja liiton tehtävät sekä rahoituksen jako.