Forssan kaupunki Hakemus 23.3.2015 Ympäristöministeriö Kirjaamo PL 35 0023 VALTIONEUVOSTO FORSSAN KAUPUNGIN HAKEMUS YMPÄRISTÖMINISTERIÖLLE KANSALLISEN KAUPUNKIPUISTON PERUSTAMISEKSI FORSSAAN Forssan kansallisen kaupunkipuiston hakemus koskee liitekartassa 1 rajattua aluetta. Kansallisen kaupunkipuiston alueelle on tehty kaupunkipuiston teemaosayleiskaava, joka on hyväksytty kaupunginvaltuustossa 10.11.2014 67. Kaupunkipuiston teemaosayleiskaava ohjaa asemakaavojen muutoksia tai uusia asemakaavoja. Kaava on esitetty liitekartassa 5. Kanta-Hämeen maakuntakaava (vahvistettu valtioneuvostossa 28.9.2006, päätös YM5/5224/2006, korkein hallinto-oikeus 28.12.2007) ohjaa niiden peltoalueiden maankäyttöä joita ei teemaosayleiskaavassa ole kaavaan sisällytetty (liitekartta 4). MRL 68 1 mom. Kaupunkimaiseen ympäristöön kuuluvan alueen kulttuuri- tai luonnonmaiseman kauneuden, luonnon monimuotoisuuden, historiallisten ominaispiirteiden tai siihen liittyvien kaupunkikuvallisten, sosiaalisten, virkistyksellisten tai muiden erityisten arvojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi voidaan perustaa kansallinen kaupunkipuisto. Forssan kansallisen kaupunkipuiston maa-alueiden pinta-ala on noin 814 hehtaaria. Kaupunkipuiston teemaosayleiskaavan mukaisia viheralueita on kansallisen kaupunkipuiston alueesta noin 366 ha. Asemakaavoitettuja alueita on yhteensä noin 387 ha, joista puisto- ja viheralueita on noin 177 ha. Valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä tai niiden osia kansallisen kaupunkipuiston rajauksen sisällä ovat Ronttismäki, kirkko ja pappila, kutomon alue, Uudenkylän alue, kehräämön alue, Yhtiönpuisto ja Keskuspuisto. Kaupunkipuiston teemaosayleiskaavassa on osoitettu suojelumerkinnöin nämä alueet.
1 Forssan kansallisen kaupunkipuiston perustamishakemus koskee useiden eri kaupunginosien osia. Siinä on muun muassa maa-alueita ja kiinteistöjä kaupunginosista Keskusta (1), Lamminranta (3), Korkeavaha (4), Linikkala (5), Haudankorva (6), Kuhala (7), Talsoila (8), Kaikula (9), Järvenpää (11), Kuusto (12) ja Vieremä (16). Kansallisen kaupunkipuiston alueella on kolmea maisematyyppiä - agraarimaiseman alue, teollisuusperinnön alue ja harjun alue. Yleiskuvaus Alue, jolle haetaan kansallisen kaupunkipuiston päätöstä, on kulttuurimaisemaltaan kaunista Loimijoen maisemaa. Maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettuja erityisiä arvoja on alueella runsaasti. Varhaisimmasta asutuksesta kertovat valtakunnallisesti arvokas Salmistonmäen perinnemaisema sekä Lamminmäen harju. Näiltä paikoilta on muinaisen rannan tuntumasta löydetty kivikautisia asuinpaikkoja vasta viime vuosina. Forssan valtakunnallisestikin tunnustetut, kulttuurihistoriallisesti merkittävät arvot liittyvät tekstiiliteollisuuden ympärille rakentuneeseen ainutlaatuiseen kokonaisuuteen. Tähän kokonaisuuteen kuuluu tehdasrakennuksia, tehtaan johtoportaan huviloita puistoineen, työväen asuinalueita, kansanpuisto, julkisia rakennuksia sekä kirkko ja pappila. Asutus- ja elinkeinohistorian kannalta erityisiä arvoja on Loimijoen varrella useilla paikoilla. Asutuksen jatkuvuus alkaen keskiajan kylätonteilta, mahdollisesti jopa rautakaudelta, siirtyminen agraariyhdyskunnasta teollisuusyhdyskunnaksi sekä asumisen muutos nykyhetkeen asti on nähtävissä koko kaupunkipuiston alueella. Erityisen selvästi tämä jatkumo avautuu Loimijokilaakson Hakalanaukeella. Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisiä valtakunnallisia arvoja on Salmistonmäen perinnemaisemalla ja siihen liittyvällä Loimalammin linnustollisesti arvokkaalla kosteikolla. Nämä alueet muodostavat luonnonsuojelualueen. Loimijoen varrella on erilaisia, muun muassa linnustollisesti arvokkaita luonnon elinympäristöjä. Virkistyksellisesti tärkeitä arvoja on Loimijokivarren puistoilla ja lähivirkistysalueilla, joista Yhtiönpuisto ja Keskuspuisto olivat tunnettuja jo 1800-luvulla. Tori ja siihen liittyvä Ankkalamminpuisto ovat kaupunkilaisten kohtaamispaikkoja. Harjun metsäisillä ulkoilualueilla ovat kaupunkilaisille tärkeät kuntorata sekä uimalammet. Entisten kartanoiden maille rakennetuilla Talsoilanpuistolla ja Viksbergin kartanopuistolla on virkistyksellisten arvojen lisäksi kulttuurihistoriallista arvoa. Loimijoki on ollut elintärkeä tekijä Forssan alueen kehitykselle, toimien kulkuväylänä, raaka-aineen kuljettajana, energialähteenä jopa viemärinä ja nykyisin erityisesti virkistyksen lähteenä.
2 Forssan lisäarvo Suomen kansallisten kaupunkipuistojen verkossa Forssassa puuvillakutomo ja -kehräämö rakennettiin agraarimaisemaan. Entisille kyläalueille kehittyi teollinen yhdyskunta ja kaupunki. Yhteys puuvillakutomon ja peltomaiseman välillä on säilynyt; yli sadan vuoden aikana rakennetut kutomorakennukset nousevat yhä mahtavina peltojen takaa. Forssassa on nähtävissä teollisuus- ja asuinrakentamisen historia vaiheineen ja rakennustapoineen. Punatiilisten teollisuusrakennusten ympärille muodostui yhdyskunta, jonka osat; puistot, työväenasuinalueet, koulut, päiväkodit ja muut palvelurakennukset sekä johtajien huvilat muodostavat ainutlaatuisen kerroksellisen kaupunkirakenteen. Maisemallisina elementteinä ovat Loimijoen laakso ja sitä rajaava harju. Forssan kansallisen kaupunkipuiston alue Ympäristöministeriön kansalliselle kaupunkipuistolle laatimien kriteerien täyttyminen 1. Sisällön kriteeri Kansallisen kaupunkipuiston tulee sisältää kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tärkeitä luonnonalueita, kansallisen historian tai kaupungin omien kehitysvaiheiden ymmärtämisen kannalta merkittäviä kulttuuriympäristöjä rakennuksineen sekä puistoarkkitehtonisesti tai esteettisesti merkittäviä puistoja ja viheralueita. Forssan Kansallisen kaupunkipuiston alueella voidaan erottaa neljä tärkeää maisematekijää viljelymaisema, Loimijoki ja harju sekä kaupunki. Loimijoki on toiminut Forssan keskeisenä selkärankana, jota teollistuva yhdyskunta hyödynsi. Loimijoki virtaa edelleen Forssan ytimessä kertoen tarinaa Forssan historiasta ja toimien kaupunkilaisten suosittuna virkistyksen lähteenä. Rakennettujen rantojen lisäksi Loimijoen rannassa on monimuotoisia luonnontilaisia ranta- ja tulvaniittyjä, kosteikkokorpia sekä rantapajukkoalueita. Forssan harju kulkee kaupungin keskustan pohjoispuolella jatkuen länteen Vieremän alueelle. Harjua on hyödynnetty myös rakentamisen raakaaineena, ja tästä ovat seurauksena muutamat maisemassa edelleen selvästi näkyvät soranottopaikat. Tästä huolimatta harjuluontoa on säilynyt kaupunkipuiston alueella harjun puistoissa ja metsissä. Harjun erikoisuutena ovat suppamaiset rämepainanteet ja lammet. Tämän päivän Forssassa on edelleen näkyvissä selvästi teollisuuden historia. Kehräämön ja kutomon alueiden lisäksi tehtaiden työläisten erilaiset asuinalueet, monet palvelurakennukset ja eriluonteiset puistot kertovat hierarkkisesta yhdyskunnasta. Viljellyt tai istutetut pihat ja puutarhat olivat kaikille tarjolla. Forssan keskustan itäpuolella levittäytyvät jo vuosisatoja sitten raivatut peltoaukeat. Tyypillistä Forssan kaupunkirakenteelle on ollut teollisuusrakennus-
3 ten selkeä rajautuminen avoimeen peltomaisemaan. Nykyisinkin tämä maisemassa näkyvä vastakohtaisuus on selvästi havaittavissa kaupunkiin saavuttaessa. 2. Laajuuden ja eheyden kriteeri Kansallisen kaupunkipuiston tulee olla puisto- ja viherympäristönä riittävän laaja ja häiriötön sekä viherrakenteeltaan niin yhtenäinen, että sitä pitkin on mahdollista siirtyä kaupunginosasta toiseen. Forssan kansallisen kaupunkipuiston maapinta-ala on noin 814 hehtaaria, josta viheralueita on noin 366 hehtaaria. Forssan kansallinen kaupunkipuisto yhdistää ympäröiviä kaupunginosia ja samalla mahdollistaa saavutettavuuden eri alueille viheralueita ja kevyenliikenteen väyliä pitkin. Rajaus tukeutuu kaupungin keskellä virtaavaan Loimijokeen, jonka ympärille viheralueet ovat aikojen saatossa luonnollisesti syntyneet. Laajuudessaan kansallinen kaupunkipuisto ulottuu avoimista viljelymaisemista Forssan ydinkeskustan kautta harjumetsiin. Forssan kansallinen kaupunkipuisto toimii myös yhteytenä laajempiin maisemakokonaisuuksiin. Idästä kaupunkipuiston alueelle ulottuu Tammelan kulttuurimaisema-alue, joka sisältää valtakunnallisesti arvokkaan Mustiala - Porras - Kaukolanharju maisemaalueen. Pohjoisesta kansallisen kaupunkipuiston alueelle ulottuu maisemaalue, aikaisemmalta nimeltään Loimijoen Jänhijoen kulttuurimaisemat. Loimijoen laakso jatkuu maisema-alueena ja yhtenäisinä peltoalueina Kanta- Hämeessä aina Ypäjälle saakka. 3. Ekologisuuden ja jatkuvuuden kriteeri Ekologisessa mielessä on tärkeää, että alueelle muodostuu lajiston siirtymisen ja vuorovaikutuksen mahdollistavia ekologisia käytäviä ja että se on jatkuva, eli liittyy välittömästi ilman selvää rajaa kaupungin ulkopuolisiin luonnonalueisiin tai sitä ympäröivään maaseutuun. Forssan kaupungin alueella luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeisiä alueita ovat Vieremän laajat harjumetsät ja kaupungin halki virtaava Loimijoki rantoineen ekologisena käytävänä. Harjun alueen metsät liittyvät edelleen laajoihin talousmetsiin ja peltoalueisiin. Kasvupaikkatyypit vaihtelevat topografian ja vesiolojen vaihtelun myötä harjujen kuivasta kankaasta alavien alueiden ja rantojen lehtomaiseen kasvupaikkatyyppiin. Harjumuodostumaan kuuluvat supat ja lähteet, joilla on oma pienilmastonsa. Loimijoki virtaa koko kansallisen kaupunkipuiston alueen halki saaden alkunsa Tammelan Pyhäjärvestä. Jokirannoilla elinympäristöt vaihtelevat avoimesta rantaluhdasta reheviin lehtomaisiin elinympäristöihin. Kaupunkikeskustan alueella Loimijokivarren puistot ovat kapeimmillaan. Luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja alueita kansalliseksi kaupunkipuistoksi haettavalla alueella on Salmistonmäki - Loimalammi. Salmistonmäki on valta-
4 kunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu perinnebiotooppikohde ja Loimalammi on maakunnallisesti merkittävä linnustonsuojelukohde. 4. Kaupunkikeskeisyyden kriteeri Kansallinen kaupunkipuisto on osa kaupunkirakennetta. Olennaista on, että se alkaa kaupungin ydinkeskustasta tai sen välittömästä läheisyydestä. Forssan kansallinen kaupunkipuisto sijoittuu keskelle kaupunkialuetta. Alue alkaa siirtolapuutarhalta noin 2 km keskustan pohjoispuolelta ja ulottuu keskustasta noin 2,5 km itään. Forssan kansallisen kaupunkipuiston osa-alueet ja erityiset arvot AGRAARIMAISEMAN ALUE Agraarimaiseman alueella kansallisen kaupunkipuiston rajauksen sisällä on Loimijoen etelä- ja pohjoispuolella olevia peltoalueita 207 ha, Loimalammin- Salmistonmäen luonnonsuojelualue 47 ha ja kaupunkipuiston teemaosayleiskaavassa osoitettuja, maisematilaltaan avoimena pidettäviä lähivirkistysalueita Loimijoen molemmin puolin yhteensä 26 ha sekä pienempi metsäinen lähivirkistysalue peltoalueen reunalla 7 ha. Alueella on Salmistonmäen lintutorni ja kaksi kivikautista asuinpaikkaa sekä Loimalammin lintujen tarkkailuun liittyvä paikka. Agraarimaiseman alueen historia nivoutuu tiiviisti Forssan seudun varhaisimman asutuksen ja kylien historiaan. Alueella on neljä vanhaa kylätonttia, joissa kylien rakenne on yhä olemassa: Linikkala, Lunttila, Kuusto ja Järvenpää. Loimalammi Forssan Loimalammi on arvokas lounaishämäläinen lintuvesi. Loimalammin pesimälinnusto on alueen kokoon nähden monipuolinen ja edustava. Useita lammen lajeja tavataan vain parhailla Etelä-Suomen lintukosteikoilla. Rehevä, lähes umpeenkasvanut järvi ja sitä ympäröivä kosteikko laajoine rantaniittyineen on erityisesti vesilintujen, kahlaajien ja kosteikkolintujen pesimä-, levähdys- ja ruokailupaikka. Loimalammilla viihtyviä lajeja ovat muun muassa laulujoutsen, kurki, lapasorsa, ruskosuohaukka, taivaanvuohi ja ruokokerttunen. Lammelle näkee parhaiten Salmistonmäellä sijaitsevasta lintutornista. Salmistonmäki Salmistonmäki on ollut hakamaana ainakin 1800-luvulla, mutta oletettavasti jo huomattavasti varhemmin. Maisematiloiltaan vaihteleva metsäinen saareke erottuu selkeästi ympäristöstään. Salmistonmäki on valtakunnallisesti merkittävä haka-, keto- ja metsälaidunalue. Vuonna 2004 tehdyn kasvillisuusselvityksen mukaan alueelta löytyi vaarantuneeksi luokiteltava keltamatara ja silmällä pidettäväksi luokitellut ketoneilikka ja tuoksumatara. Erityinen kasvu-
5 ympäristö perustuu maaperän kivilajiin, emäksiseen peridotiittiin. Museoviraston inventoinneissa vuosilta 2005-2007 Salmistonmäeltä löytyi kaksi kivikautista asuinpaikkaa sekä saviastioiden paloja nuorakeraamiselta ajalta noin 2500-200 eaa. Salmistonmäestä ja Loimalammista on muodostettu luonnonsuojelualue. Alueelle on tehty Forssan kaupungin, Tammelan kunnan, Hämeen ympäristökeskuksen ja EU:n rahoittaman, kolmivuotisen hankkeen tuloksena hoito- ja käyttösuunnitelma vuonna 2006 sekä suunnitelman pohjaksi lintu- ja kasvillisuusselvitykset. Pääosan alueesta omistaa Forssan kaupunki. Pienempi osa, n. 9 ha, on yksityisomistuksessa. Linikkala, Lunttila, Kuusto, Järvenpää ja Haudankorva - kylien ja viljelymaiseman historiaa Hämäläisessä viljelymaisemassa asutus on perinteisesti sijoittunut harjujen rinteille. Erityisesti etelärinteet ovat olleet pienilmastollisesti ja maaperänsä puolesta suotuisia rakentamiselle. Myös viljelyyn kelpaamattomat saarekkeet laaksoissa ja rantatasanteilla ovat olleet rakennuspaikkoja. Tämä perinteinen kyläasutuksen ja viljelyaukean sijoittuminen maisemaan on edelleen nähtävissä Hakalanaukeella ja siihen liittyvillä reunavyöhykkeillä. Varhaisimmasta asutuksesta kertoo Lunttilan Hakalan rautakautinen hautalöytö, joka on ajoitettu esineistönsä perusteella. Paikalta löydetyt keihäänkärjet ovat merovingiaikaisia (600-800 jkr.). Forssasta tunnetaan kahdeksan oletettavasti keskiajalla syntynyttä kylää. Varhaisin maininta Linikkalan, Lunttilan, Kuuston ja Järvenpään kylistä on vuodelta 1506 ja Haudankorvan kylästä vuodelta 1530. Vanhimmat pellot ovat olleet viljelykäytössä jo tuolloin, kenties aikaisemminkin. Järvenpään kylän tontti on sijainnut Kaukjärven länsipään rannalla, pohjoisesta Kaukjärveen laskevan Sipilänojan suussa. Sipilänoja on luonnontilainen noro erityisesti pohjoisosastaan. Järvenpään kylämaiseman pellot ovat säilyneet 1600-luvun rajauksessaan antaen hyvän kuvan mittakaavasta, joka tuon ajan kylä- ja peltomaisemalla oli. Kylien pellot on piirretty 1600-luvun loppupuolella maakirjakarttoihin. Linikkalan, Lunttilan ja Kuuston kylien pellot ovat vähitellen laajentuneet niitty- ja kosteikkoalueille. 1700-luvulla maisema avautui lähes kokonaan, kun Pyhäjärven rannan soinen ja vähäpuustoinen kosteikkoalue muokattiin pelloiksi. 1800-luvun lopussa puuvillateollisuus syntyi tähän agraarimaisemaan. Tästä johtuu Forssalle ominainen piirre: laajat viljelymaisemat ulottuivat aivan tehdasrakennuksiin kiinni. Hakalanaukeen takaa hahmottuvan tehdasalueen siluetti on kaupunkikuvallisesti tärkeä. Suurin osa vanhoista kylätonteista on jäänyt nykyisen kaupunkirakenteen sisään. Linikkalan, Lunttilan, Kuuston ja Järvenpään kylien rakenne on yhä olemassa, vaikka rakennuskanta kylien sisällä on vähentynyt. Suurin osa kylien kantatilojen rakennuksista on 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta. Maatalousrakennuksista vanhimmat ovat Kuuston kylän Äijälän kantatilan, aitta ja kivirakennukset, jotka ovat 1700-luvulta. Vanhojen kylien pihapiirien rajat aset-
6 tuivat maisemassa luonteviin paikkoihin. Rajauksessa käytettiin hyväksi maiseman rakennetta: maastonmuotoja, metsänreunaa tai maisematilojen rajautumisia ja tämä rajaus on edelleen olemassa. Haudankorvan kylästä ei ole säilynyt rakennuksia. Vanhan kylätontin reunalle mäkitupalaisalueelle on rakennettu 1850-luvulla ns. Viksbergin pytingit, jotka on yhtä lukuun ottamatta purettu. Kylätontilla Loimijoen rannan tuntumassa on ollut 1850-luvun loppupuolelta 1910-luvulle asti Viksbergin oluttehdas. Paikalla on vielä kasvillisuutta kertomassa entisen tehtaan sijainnista. Peltoaukean erikoisuus on kiitorata vaatimattomine palvelurakennuksineen, joka on lennokki- ja purjelentokoneharrastajien käytössä. Kiitorata sijoittuu hienovaraisesti avoimeen maisematilaan. Sitä ympäröivillä pelloilla voi tavata avomaille ja pensaikoille tyypillisiä lintulajeja. Kansallisen kaupunkipuiston alueelle kaupunkipuiston teemaosayleiskaavassa osoitetaan Loimijokirantaan laajat lähivirkistysalueet. Lähivirkistysalueita tullaan kehittämään luonteeltaan ja maisematilaltaan avoimina siten, että kaupunkikuvallinen yhteys vanhalle tehdasalueelle säilyy. (Teemaosayleiskaava ohjaa myös kaavoitusta kaupunkipuiston alueen ulkopuolella. Forssan keskusta laajenee nykyisestä rakennetusta alueesta Hakalanaukeen suuntaan. Alueelle on ehdotusvaiheessa oleva Linikkalan osayleiskaava ja asemakaava. Uusi rakentaminen on tarkoitus sopeuttaa maisemaan samantapaisella pehmeällä rajauksella kuin vanhoilla kylätonteilla on.) Loimijoen pohjoispuolella oleva Hakalanaukeen peltoalue kuuluu kansalliseen kaupunkipuistoon. Kanta-Hämeen maakuntakaavassa (vahvistettu valtioneuvostossa 28.9.2006, päätös YM5/5224/2006, korkein hallinto-oikeus 28.12.2007) alue on: MT Maatalousalue, merkittävä yhtenäinen peltoalue. Merkinnällä osoitetaan säilytettäviä yhtenäisiä peltoalueita, jotka on tarkoitettu erityisesti maatalouden harjoittamiseen ja joilla on myös kulttuurimaisemallisia arvoja. Suunnittelumääräys: Suunnittelussa tulee pyrkiä alueen peltojen säilymiseen avoimina ja maatalouskäytössä. Alueiden käytön ja rakentamisen suunnittelussa maa- ja metsätalouden tarpeita lukuun ottamatta, tulee pyrkiä sijoittamaan rakennuspaikat peltojen metsäisille reunavyöhykkeille. Järvenpään kylätontti peltoineen kuuluu maisema-alueeseen, joka on kulttuurimaiseman, rakennetun kulttuuriympäristön tai kulttuurihistorian kannalta tärkeä. Kanta-Hämeen maakuntakaavassa on osoitettu tämä Tammelan suuntaan jatkuva maisema-alue (liitekartta 2). Maakuntakaavassa maisemaalueille (ma) on suunnittelumääräys. Toisena määräyksenä Järvenpään kylätontilla peltoineen on Kanta-Hämeen maakuntakaavassa: Ar Rakennettava uusi tai rakennetta tiivistävä asuntovaltainen alue. Merkinnällä osoitetaan rakennettavia tai tiivistettäviä alueita, joiden kerrosalasta pääosa on tarkoitettu asumiseen. Suunnittelumääräyksessä on muiden vaatimusten lisäksi määrätty ympäristön huomioon ottamisesta: ( ) Vesistöjen rantavyöhykkeet tulee osoittaa ensisijaisesti virkistys- ja puistoalueiksi. Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö tulee turvata ja uudisrakentaminen sovittaa maisemaan. ( ) tiestön melu- ja tärinävaikutukset tulee ottaa suunnittelussa huomioon. Järvenpään kylätontti on asemakaavassa maatilan talouskeskuksen korttelialuetta.
7 Kaupunkipuiston teemaosayleiskaavassa kylien alueet on merkitty kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi maatilojen talouskeskusten korttelialueiksi tai pientalovaltaiseksi alueeksi, jolla ympäristö säilytetään. Kuuston kantatilaan kuuluva Klemelä, entinen pappila ja nykyinen seurakunnan leiri- ja kerhotoimintaan käytetty rakennus Kaukjärven rannalla on teemaosayleiskaavassa merkitty palvelujen ja hallinnon alueeksi, jolla on kulttuurihistoriallisia arvoja. Linikkalan, Lunttilan ja Kuuston kylät on merkitty kyläkuvallisesti arvokkaiksi alueiksi. Loimijoen eteläpuolelle on tekeillä Haudankorvan osayleiskaava ja asemakaavamuutos, joissa mietitään miten asumista voidaan sovittaa kaupunkipuiston ulkopuolella alueeseen liittyen. Kaupunkipuiston alueelle sijoittuvassa Haudankorvan kaavan osassa jatketaan kaupunkipuiston teemaosayleiskaavan periaatteita ja ratkaistaan rantaan riittävät viheralueet ja -yhteydet. Suurin osa pelloista ja Loimalammin-Salmistonmäen luonnonsuojelualueesta on kaupungin omistuksessa. Loimijoen varressa lähinnä kaupunkikeskustaa olevat peltoalueet on kaupunkipuiston teemaosayleiskaavassa osoitettu lähivirkistysalueiksi. Näistä osa on Renor Oy:n omistuksessa. Omistus on siirtymässä kaupungille. TEOLLISUUSPERINNÖN ALUE Teollisuusperintöä on nähtävissä erityyppisillä alueilla, joita on yhteensä toistakymmentä. Näitä ovat Forssan Kutomon- ja Kehräämön alueet, Viksbergin kartanopuisto, Uusikylä, Keskustan alue, Ronttismäki, kirkko ja pappila, Yhtiönpuisto, Keskuspuisto, Talsoilanpuisto, Rantalanmäki ja Rantapuisto sekä Yliskylän alue. Axel Wilhem Wahren perusti puuvillakehräämön Kuhalankosken partaalle Loimijoen rannalle 1847. Wahren oli lähtöisin Ruotsista, jossa oli saanut värjärimestarin koulutuksen. Suomeen hän muutti 1838, asettui asumaan Jokioisiin ja vuokrasi paikallisen verkatehtaan. Riitauduttuaan omistajan kanssa Wahren päätti perustaa oman tehtaan. Näin sai alkunsa Forssan Puuvillan Kehruu Yhtiö, jonka ympärille syntyi vähitellen kokonainen tehdasyhdyskunta. Tehdasyhdyskunnan vanhin osa on syntynyt kehräämön ympärille puistoineen. Samanaikaisesti rakennettiin paikkakunnan vanhimmat työväenasunnot, Wahreninkadun pytingit, kehräämön kupeeseen. Puuvillakutomo valmistui 1854 Loimijoen rannalle paikkaan, jonne höyryvoimalla toimivan tehtaan tarvittava puutavara oli mahdollista kuljettaa. Wahren halusi yhdistää teollisuuden ja kiinnostuksen kohteensa maanviljelyksen, mikä johti Viksbergin kartanon ostamiseen vuonna 1852. Kutomo ja Viksbergin kartano muodostivat kokonaisuuden, joka liittyi yhteen puukujanteilla. Kartano paloi mutta sen puutarha, Viksbergin kartanopuisto, on olemassa. Tehtaan työläisten asuinalueita syntyi sekä suunnitellusti että vailla sen kummempaa suunnitelmaa. Ronttismäki, Uusikylä ja Yliskylä ovat kaikki täl-
8 laisia eri tavoin rakentuneita asuinalueita. Ronttismäen asuinalueen kokonaisuuteen liittyvät kirkko ja pappila. Yhtiönpuisto perustettiin tehdasyhdyskunnan syntyaikoina 1850-luvulla sekä kehräämön että kutomon johtoportaan virkistysalueeksi. Muusta asutuksesta erillään olevaan puistoon sijoitettiin johdon ja virkailijoiden asuntoja, mutta myös palvelurakennuksia, kuten tehtaan koulu. Yhtiönpuistoon liittyvään Keskuspuistoon Forssa Osakeyhtiö raivautti 1880- luvun puolivälin jälkeen Sortohaan kentän, jota käytettiin juhlakenttänä kansanjuhlissa. Talsoilanpuistosta tuli kansanpuisto 1930-luvulla. Alueella on vielä nähtävillä rakenteita, kuten kiviportaita, paikalla sijainneesta Talsoilan kartanopuistosta. Keskustan ympäristö on saanut muotonsa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun aikana. Alueella on Forssa Osakeyhtiön ja kaupungin kehittymisen vaiheisiin liittyviä julkisia rakennuksia, muun muassa Yhtiön hotelli, Yhtiön lääkärin asuintalo, lastentarha, kirjastotalo ja keskuskansakoulu. Ankkalamminpuisto sijaitsee keskeisellä paikalla torin vieressä ja sen suunnitelmat on tehty samaan aikaan Yhtiönpuiston suunnitelmien kanssa. Sodanjälkeistä asuntopulaa lievittämään rakennettiin Rantalanmäen laaja rintamamiestaloalue Lauri Kauton vuonna 1937 laatiman asemakaavan mukaan. Kutomon alue Kutomon alueelta löytyvät tehdasrakennukset, pääkonttori pihoineen, voimalaitos, työväenasunnot joista ns. kerrospytinki on vielä jäljellä, puukujanne kutomorakennukselle ja Lounais-Hämeen osuusmeijeri. Viksbergin kartanopuisto sijaitsee kutomorakennusten läheisyydessä ja on osa kutomon alueen historiaa ja kokonaisuutta. A. W. Wahren rakennutti kutomon noin kilometrin päähän kehräämöstä Loimijoen yläjuoksulle. Kutomo toimi höyryvoimalla, jolloin oli varmistettava tarvittavan energianlähteen eli puun vaivaton kuljettaminen paikalle. Kutomon alueen ensimmäiset rakennukset olivat aikansa huippuarkkitehtien suunnittelemia. Tehtaan piirustuskonttorilla jatkettiin luotuja suunnitteluperinteitä. Eriikäisiä kerrostumia sisältävien rakennusmassojen yhtenäisenä tekijänä on punatiili. Vanhimpia tiilifasadeja koristavat koristemuuraukset, uudempien rakennusten vaikuttavuus syntyy teollista toimintaa mukailevasta muodosta. Arkkitehti Georg Theodor Policron Chiewitzin piirustusten mukaan valmistui ensimmäinen kutomorakennus 1854. Kutomo paloi kokonaan 1877, jonka jälkeen rakennettiin kaksikerroksinen tehdasrakennus englantilaisen arkkitehti Edward Pottsin suunnitelman mukaan. Tämän jälkeen tehdasrakennusta on täydennetty ja korotettu useaan otteeseen. Porras- ja vesitorni sai nykyisen korkeutensa 1907. Vanhassa kutomossa kudottiin kangasta 1960-luvulle asti. Nykyisin rakennuksessa toimii mm. terveys- ja hyvinvointialan yrityksiä. Kankaita painettiin tiloissa vielä 2000-luvun alussa.
9 Automaattikutomo edustaa uudempaa teollisuusarkkitehtuuria. Se rakennettiin 1950-1951 professori Ossian Hanneliuksen ja arkkitehti Bertel Strömmerin suunnitelman mukaan. Kutomo oli valmistuessaan Pohjoismaiden suurin ja Euroopan uudenaikaisimpien ja suurimpien joukossa. Automaattikutomossa oli enimmillään lähes 1500 kutomakonetta, jotka valmistivat kodintekstiilejä, sisustus- ja vaatetuskankaita. Rakennuksessa avattiin kauppakeskus loppuvuodesta 2001. Tehtaiden tornia vastapäätä on 1923 valmistunut Karl Lindahlin suunnittelema voimakeskus korkeine tiilipiippuineen. Voimakeskus tuotti tehtaan prosessin vaatimaa höyryä. Valmistuessaan voimala oli hyvin edistyksellinen ja vuosien aikana sitä automatisoitiin ja uudistettiin. Voimalaitoksella tuotettiin energiaa tekstiilitehtaan tarpeisiin ja kaukolämpöä kaupungille vuoteen 2010 saakka. Forssan Energia pyöritti voimalaitosta vuosina 2008-2010. Voimakeskuksen ja tehdasrakennuksen välillä on puurakenteinen, umpinainen silta, jota pitkin johdettiin tehtaan prosessin vaatima höyry joen yli. Puinen pääkonttori tehdasrakennusten rajaamalla sisäpihalla on mahdollisesti Jalo tai Liisi Elersin suunnittelema. Rakennus valmistui vuonna 1909 kutomomestarin ja varastonhoitajan asuinrakennukseksi. Forssa Osakeyhtiön uudeksi pääkonttoriksi se muutettiin 1933 arkkitehti Paavo Tiitolan suunnitelmien mukaan. Kutomoon liittyy viimeistämö, joka sisälsi mm. valkaisimon, nukkaamon, värjäämön ja painon. Forssan tekstiilitehtaat tunnettiin ennen kaikkea painetusta kankaastaan, joka valmistui viimeistämön paino-osastolla. Vuonna 1861 toimintansa aloittanut Forssan teollinen kangaspaino oli Suomen ensimmäinen. Lähes 150 vuotta jatkunut teollinen kankaanpainanta loppui Forssassa vuonna 2009, kun Finlayson Oy:n lopetti viimeistämön toiminnan paikkakunnalla. Viimeistämön salit ovat olleet siitä lähtien tyhjillään. Toukokuussa 2012 viimeistämön painosalissa järjestettiin kuukauden mittainen Outlet- Kirjalöytötapahtuma. Kutomon ympäristöön, erityisesti sen etelään antavalle pihamaalle istutettiin koivuja, tammia, lehmuksia ja poppeleita sekä pensasaitoja ja kylvettiin nurmikkoja jo tehdastoiminnan alkuvuosina. Kutomon alueella on säilynyt pieni puistoalue pääkonttorin ympäristössä. Nykyisin kutomon alue kuuluu Renor Oy:lle. Siellä on muun muassa terveysja hyvinvointipalveluja tarjoavia yrityksiä, toimistoja, sisäleikkipuisto Lastenmaailma, Hoivakoti Pumpuli, lounasravintola Vorssan Vapriikki ja Finlaysontehtaanmyymälä. Kutomon alue on valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Kutomorakennukset on suojeltu asemakaavalla.
10 Viksbergin kartanopuisto Forssan todennäköisesti vanhin puistoalue on Viksbergin kartanopuisto. Kutomo ja Viksbergin kartano muodostivat 1850-luvulla kokonaisuuden, jonka toteutumisessa oli korostettu eri osien sulautumista yhteen sekä puukujanteiden merkitystä. Viksbergin kartanon alueesta on maininta jo 1500-luvun maakirjakartoissa. Ernst Gustaf von Willebrand osti Viksbergin kartanon 1780-luvun alussa ja Jokioisten kartanon 1791. Kansa alkoi puhua Jokiläänistä, koska kartanoomistuksen pinta-ala oli tuhansia hehtaareita. A. W. Wahren osti Viksbergin kartanon vuonna 1852. Wahrenin pyrkimyksenä oli yhdistää maanviljelys ja teollisuuden harjoittaminen ja kartanonomistajaksi tultuaan hän laajennutti puistoa sekä kehitti sitä maisemapuiston suuntaan. Viksbergin kartanopuistossa on havaittavissa 1700-luvulle ominaisia puutarhatyylejä. Aikanaan kartanon ympäristö koostui useasta talous- ja piharakennuksesta päärakennuksen lisäksi, joiden paikat ovat vielä havaittavissa maastossa. Nykyisin jäljellä on kartanon entinen talousrakennus, joka on toiminut mahdollisesti konttorina tai leipomona. Rakennus on vaurioitunut tulipalossa 2012. Suomalaiseen maisemapuutarhaan on kuulunut päärakennuksen ympärillä sijaitsevan puiston täydentäminen kauempana sijaitsevan maiseman avulla. Viksbergin alueella puiston osaksi on otettu ympärillä levittäytyvät laajat peltomaisemat ja läheiset peltosaarekkeet. Nykyisin puiston kasvillisuus on villiintynyt. Jäljellä on runsaasti vanhoja puita, joitakin ajalle tyypillisiä pensaita ja perennoja sekä itäpuolella mahdollisesti kaksi lehtimajaa. Alueella on vielä havaittavissa puiston alkuperäistä tilasommitelmaa ja rakennetta. Puisto on linnustollisesti rikas ja kaupunkiekologisesti tärkeä. Kaupunkipuiston teemaosayleiskaavassa alue on osoitettu merkinnällä rakennettu historiallinen puisto, jonka suunnittelussa tulee ottaa huomioon alueen kulttuurihistoriallinen luonne. Asemakaavassa alue on osoitettu puistoalueeksi, jossa suojelu ja historia on huomioitu. Alue on kaupungin. Uudenkylän alue Tehdasyhdyskuntaan syntyi työväen asuinalueita myös ilman virallista suunnitelmaa. Uudenkylän työväen asuinalue on tällainen 1800-luvun lopulla tiiviiksi rakentunut alue. Alueella on asuintalojen ja vehreiden pihojen lisäksi useita yksittäisiä merkittäviä rakennuksia. Elävien Kuvien Teatterin, Suomen vanhimman maaseudulle rakennetun elokuvateatterin, suunnitteli taiteilija Johan Albert Lindfors 1906. Forssan klassismia edustava työväentalo valmistui 1930. Historiallinen rakennus, jossa pidettiin Forssan puoluekokous 1903, tuhoutui tulipalossa 1908. Sitä seurannut työväentalo tuhoutui puolestaan Uudenkylän palossa 1929. Nykyisen, 1930 valmistuneen työväentalon suunnit-
11 teli rakennusmestari Heikki Siikonen. Hotelli Maakunta valmistui 1939 ja toimii nykyisinkin hotellina. Vanhempi puinen kulmarakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1989. Uudenkylän alueeseen kuuluu myös kaupunkilaisten suosiossa oleva viihdeuimala Vesihelmi. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Pekka Helin ja se on valmistunut 1993. Uusikylä on valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Kaupunkipuiston teemaosayleiskaavassa alue on keskusta-aluetta ja pientalovaltaista asuntoaluetta, joiden rakentamisessa tulee ottaa huomioon alueen kulttuurihistoriallisesti arvokas luonne ja joilla ympäristö on säilytettävä. Aluetta tulee kehittää pienin toimenpitein siten, ettei arvokkaita erityispiirteitä heikennetä. Puistojen kehittämisessä tulee huomioida niiden keskeinen sijainti kaupunkirakenteessa. Vesihelmen ympäristö on julkisten palvelujen aluetta. Suurin osa alueen asemakaavoista on 1980- ja 1990-luvuilta, osa vanhempiakin. Asemakaavoja ollaan ajanmukaistamassa siten, että kaavamuutoksilla mahdollistetaan Uudenkylän luonteeseen sopiva pienimittakaavainen täydennysrakentaminen. Osalle aluetta on tehty Uudenkylän inventointi. Uudenkylän eteläosassa suurin yksittäinen maanomistaja on Forssan kirjapaino. Kaupungin omistuksessa on Vesihelmen tontti, pieni osa asuintonteista sekä kadut ja puistot. Keskustan alue Vuonna 1892 perustettiin Forssan tehdasyhdyskuntaan tori, jonka paikka oli nykyisen torin läheisyydessä. Julkisia rakennuksia sijoitettiin torin laitamille, nykyisen Hämeenkadun varteen. Tänne rakennettiin mm. Yhtiön hotelli, Aleksanterin kansakoulu, Yhtiön lääkärin asuintalo, lastentarha sekä kirjastotalo, jota Kerholaksi kutsutaan. Lisäksi 1890-luvun alussa hotellin taakse joen rantaan valmistui Yhtiön sauna ja pesulaitos, Forssan kylpylä. Tämä kaupunkimainen keskusta oli muodostunut Forssaan vuosisadan vaihteeseen mennessä. Näistä mainituista ennen 1900-luvun vaihdetta valmistuneista rakennuksista ovat säilyneet kaikki lukuun ottamatta Aleksanterin kansakoulua. Keskustan fyysinen ympäristö on saanut nykyisen muotonsa 1900-luvun aikana. 1907 vietettiin Yrjö Sadeniemen suunnitteleman Yhteislyseon valmistujaisia, vuonna 1923 valmistui Sadeniemen luonnostelema laajennus. Forssan Suomalainen Yhteiskoulu aloitti vuokratiloissa 1899; se oli maamme ensimmäinen maaseudulle perustettu oppikoulu. 1940-luvulla keskustaan valmistui ensimmäinen varsinainen kerrostalo, arkkitehti Jarl Eklundin suunnittelema Puistolinna. Hämeentien varressa ovat funktionalistista muotokieltä edustavat Hämeentie 8, jossa oli Forssan ensimmäinen autoliike sekä Hämeentie 19, jossa on toiminut Lounais-Suomen Osuusteurastamo. Nämä rakennukset toteuttavat Bertel Jungin asemakaavaa vuodelta 1927. 1950 -luvulla keskustan alue laajeni Koulukadun varteen rakennetuilla kerrostaloilla sekä Hämeentien tavaratalo Hämeenkulmalla. Alueen merkittävimmät viheralueet ovat Ankkalamminpuisto, Saunasillanpuisto ja Loimipuisto.
12 Ankkalamminpuisto sijaitsee keskeisellä paikalla torin vieressä. Puiston lammikoiden synty liittyy Kuhalan myllyn uudelleenrakentamiseen vuonna 1845: myllyn rakennustyömaalla tehtiin lampien kohdalta otetusta savesta tiiliä, ja näin saivat perimätiedon mukaan alkunsa Forssan torin vieressä nykyisin sijaitsevat lammet. Vuonna 1949 kaupunginpuutarhuri Eino Eramo teki puistolle uudistussuunnitelman. Ensimmäiset linnut, kaksi hanhea, luovutti kauppias H. Lindfors lammille kesän ajaksi. Lammilla on ollut kyhmyjoutsenpariskunta vuodesta 1960 lähtien. Puistossa on myös 1862 rakennettu pumputtava kaivo. Ankkalamminpuisto uudistettiin kokonaan vuosina 2003-2005 Eino Eramon kädenjälkeä kunnioittaen. Vilkasta torielämää Forssassa on tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin sekä kerran vuodessa Holjilla, jolloin torilla vierailee muutaman päivän aikana 20 000 kävijää. Loimijoen rannan sauna- ja pesulaitos Forssan kylpylä oli aikoinaan varsin ajanmukainen rakennus. Rakennuksessa oli virkamiehille ja tehtaan työläisille omat osastot. Kylpylä ja viereinen meijerirakennus liittyvät kaupunginosassa säilyneeseen ehjään 1800- ja 1900-lukujen vaihteen katunäkymään. Kaupunkipuiston teemaosayleiskaavassa alue on keskusta-aluetta, jonka rakentamisessa tulee ottaa huomioon alueen kulttuurihistoriallisesti arvokas luonne ja jonka ympäristö on säilytettävä. Yhteislyseon alue on osoitettu julkisten palvelujen alueeksi suojelumerkinnällä. Puistojen kehittämisessä tulee ottaa huomioon niiden kaupunkirakenteellisesti keskeinen sijainti. Asemakaavoja muutetaan kaupunkipuiston teemaosayleiskaavan mukaisesti huomioiden arvokas kaupunkiympäristö. Ronttismäki Ronttismäki on 1800-luvun puolella alkunsa saanut tehtaan työväen asuinalue, joka yhdessä kirkon ja pappilan kanssa muodostaa valtakunnallisestikin arvokkaaksi tunnustetun miljöökokonaisuuden. Ronttismäki on ollut Linikkalan kylän mäkitupa-aluetta. Ensimmäinen säännönmukainen asemakaava laadittiin nykyisen kaupungin alueella 1870-luvulla kun Forssan Osakeyhtiö palstoitti Ronttismäen. Näin muodostuivat linjat, palokujat sekä pienet tontit, jotka yhtiö aluksi vuokrasi, myöhemmin myi työläisilleen. Ronttismäen rakennukset on tehty useassa vaiheessa ja usein vanhoja riihiä tai latoja hyödyntäen. Ronttismäkeen on myös siirretty suunnittelemattomasti rakennettuja työläisten mökkejä keskustan alueelta. Tätä siivoustyötä on harjoitettu erityisen ahkerasti vuonna 1879 pidettyä maatalousnäyttelyä varten. Ronttismäki rakennettiin nykyiseen laajuuteensa 1880- ja 1890-luvuilla. 1920-luvusta lähtien aluetta on kutsuttu myös Kalliomäeksi. Ronttismäen kokonaisuuteen kuuluu asuinalueen länsipuolella sijaitseva Forssan tehdasyhdyskunnan edustava kirkko, jonka on suunnitellut Josef Stenbäck. Punatiilinen kirkko edustaa myöhäisgotiikkaa ja se rakennettiin 1914-1918. Jugendhenkinen pappila valmistui 1911 insinööri Jalo Elersin suunnitelmien mukaan.
13 Ronttismäen tehtaalaismuseo 2. linjalla on perustettu 1973. Museo esittelee kolme asuinrakennusta ja ulkorakennuksen sekä piha-alueen esimerkkinä tehtaalaisten asuinoloista 1800-luvulta 1970-luvulle. Ronttismäki muodostaa yhdessä kirkon ja pappilan kanssa kokonaisuuden, joka on valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Kaupunkipuiston teemaosayleiskaavassa alue on pientalovaltaista asuntoaluetta, jolla ympäristö säilytetään. Rakentamisessa tulee ottaa huomioon alueen kulttuurihistoriallisesti arvokas luonne. Ronttismäen (jota kutsutaan myös Kalliomäeksi) uudistustyö on aloitettu osana Interreg III B -projektia asuntoalueen vuonna 2004 valmistuneella inventoinnilla. Interreg III B-projektissa on tuotettu taustatietoa uudelle asemakaavalle. Osana inventointia on tarkasteltu 1970-luvun asemakaavan toteutumista ja asetettu tavoitteita tulevalle kaavoitustyölle ja rakentamiselle. Alueelle on valmistunut kehittämisohjelma keväällä 2006. Tavoitteena on saada asemakaavaluonnos nähtäville 2015. Kirkko ja pappila ympäristöineen ovat seurakunnan. Kadut ja puistot sekä Ronttismäen museon tontti ovat kaupungin omistuksessa, tontit rakennuksineen ovat yksityisten. Kehräämön alue Ruotsalaissyntyinen Axel Wilhelm Wahren perusti 1847 Kuhalankosken partaalle puuvillakehräämön. Samana vuonna kolme yhtiökumppanusta Wahren, Henrik Borgstöm ja Conrad Hernmarck allekirjoittivat yhtiösopimuksen. Yhtiön nimeksi tuli Forssan Puuvillan Kehruu Yhtiö ja Forssa oli mainittu ensi kertaa. Kehräämön toiminta alkoi 1849. Kehräämörakennus sijoitettiin Kuhalankosken vierelle, jotta tehtaan tarvitsema energia voitiin johtaa vesivoimasta. Teollisuusrakennukset muodostavat tiiviin rakennetun kokonaisuuden Loimijoen rannalle, kaupungin keskustaan. Tiiliseinäiset rakennukset mukailevat joen mutkittelevaa muotoa. Eteläosassa värjäämö, karkeakehräämö eli karhekehräämö ja puusepänverstas ovat linjassa keskenään. Vaiheittain rakentuneen, kookkaan puuvillakehräämön tiloissa on mm. opisto-, nuoriso- ja näyttelytiloja. Joen suuntainen lankavärjäämö rakennettiin 1853. Sen laajennukset on tehty 1850-, 1860- ja 1880-luvuilla. Tiloissa toimii musiikkileikki- ja kuvataidekoulu. Värjäämön edustalla on tiilipiippu, ja sen takana kolmikerroksinen puuvillamakasiini vuodelta 1849. Makasiinin kolmas kerros ja nykyinen taitekaton korvannut harjakatto tehtiin ilmeisesti arkkitehti C. Th. Chiewitzin piirustusten mukaan 1859. Rakennuksessa on Forssan Museo. Kaksikerroksinen, kahdesta eri-ikäisestä rakennuksesta muodostuva karhekehräämö on vanhimmilta osilta vuodelta 1874. Kehräämöä laajennettiin insinööri Christian Bruunin suunnitelmin 1881. Uusin laajennus tehtiin 1963. Kehräämön tiloissa on kirjasto ja museo. Julkisivultaan eheä puusepänverstas valmistui vuonna 1883. Tiloissa on ollut erilaista liiketoimintaa. Valimo ja vesivoimala ovat kosken pohjoisrannalla. Insinööri C. Bruunin suunnittelema vesivoimala vuodelta 1877 on maamme teollisista voimalaitoksista vanhin ja hyvin säilynyt. Vesivoimala on otettu uudelleen käyttöön sähkön tuottamista varten. Voimalan vieressä on J. Hultin suunnittelema ja 1873 valmistunut valimorakennus, jonka tiloissa on nykyään tekstiilimuseo.
14 Samanaikaisesti kehräämön rakennustöiden yhteydessä rakennettiin työväenasuntoja kehräämön kupeeseen. Näistä paikkakunnan vanhimmista työväenasunnoista, nk. Wahreninkadun pytingeistä suurin osa on vielä jäljellä. Wahreninkadun työväen pytinkien viereen valmistui 1884 ruokalarakennus kostholli tehtaissa työskenteleviä lapsia varten. Rakennus purettiin 1901 ja sen tilalle rakennettiin kehruumestarin asunto, joka massoittelultaan muistuttaa kosthollia. Kehräämö lopetti toimintansa 1981 ja Forssan kaupunki osti kehräämöalueen 1982. Nykyään alueella toimii muun muassa museoita, Wahren-opisto, Hämeen ammattikorkeakoulun koulutusohjelmia, ravintoloita ja kirjasto. Kehräämö ympäristöineen on valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Alueen kehittämisessä noudatetaan kaupunkipuiston teemaosayleiskaavan periaatteita. Teemaosayleiskaavan määräyksessä alue on keskusta-aluetta, jolla ympäristö säilytetään. Alueen rakentamisessa tulee ottaa huomioon kulttuurihistoriallisesti arvokas luonne siten, että uudisrakentaminen rakennustavaltaan ja sijainniltaan liittyy olemassa olevaan rakennuskantaan ja ympäristöön. Koko kehräämön alue on kaupungin omistuksessa. Wahreninkadun pytinkien tontit ja voimalaitos vesivoimaoikeuksineen ovat vuokralla kaupungilta. Rakennukset on asemakaavalla suojeltu. Yhtiönpuisto Forssassa erityisesti 1850-luvun ja 1900-luvun alun puistosuunnitelmat olivat korkeatasoisia. 1870-luvulla Forssan puutarha oli jo nähtävyys. Koska puistoon rakennettuja kasvihuoneita lämmitettiin, Wahren saattoi tarjota ulkomaisille vierailleen kotimaisia viinirypäleitä. Kehräämön kupeessa sijaitseva Yhtiönpuisto perustettiin 1850-luvulla sekä kehräämön että kutomon johtoportaan virkistysalueeksi. Muusta asutuksesta erillään oleva puisto muistutti vanhoille ruukkialueille tyypillisestä patriarkaalisuudesta. Puistoon sijoitettiin tehtaan johdon ja virkailijoiden asuntoja. Asuinrakennusten lisäksi puistoon rakennettiin palvelurakennuksia, kuten tehtaankoulu. Yhtiönpuistoon kuului kaksi eri osaa. Maisemapuiston osassa kävelyreitit kaartelivat runsaiden istutusten ympärillä. Pääreitit olivat suorempia, ja niiden varrella olivat komeat puukujanteet. Puistossa oli lisäksi herrasväen vapaaajanviettoon liittyviä rakennuksia, kuten keilarata ja huvimajoja. Keilarata rakennettiin 1850- ja 1860-lukujen vaihteessa, suunnittelijana oli todennäköisesti Chiewitz. Vuonna 1877 keilarata havaittiin ränsistyneeksi ja mahdollisesti uusittiin pian sen jälkeen. Forssan puiston osana keilarata säilyi ainakin 1910-luvulle. Yhtiönpuiston toinen osa oli puutarha, jossa kasvatettiin hyötykasvit. Puutarhan sijoittaminen Yhtiönpuistoon oli Wahrenin ideologian mukaista: hänen pyrkimyksenään oli yhdistää viljely ja teollisuuden harjoittaminen. Puutarhan alueelle rakennettiin ensimmäinen kasvihuone 1850-luvun alkupuolella, sittemmin kasvihuoneita on ollut useita. Nykyinen kasvihuone on rakennettu
15 vuonna 1899 puretun tilalle. Kasvihuone on tällä hetkellä tyhjillään. Viime vuosina kasvihuoneen länsipuolella puutarhaympäristö on muuttunut uuden omakotirakentamisen myötä. Ruotsalainen puutarha-arkkitehti Anders Fredrik Rydberg saapui Forssaan 1861, ja otti puutarhan ja puiston vastuulleen pidemmäksi aikaa. Puistokokonaisuus, yhteensä 22 hehtaaria, sai lopullisen hahmonsa Rydbergin johdolla. Maisemapuistossa käytävät olivat runsaiden istutusten ympärillä kaartuvia, pääreitit suorempia ja puukujanteilla korostettuja. Forssan Klubin rakennus oli pitkään tehtaanpatruunoiden asuntona. Se rakennettiin alun perin Conrad Hernmarckille, joka oli yksi Forssa Osakeyhtiön perustajista. Vuonna 1856 valmistuneen rakennuksen suunnitteli lääninarkkitehti G. Th. Chiewitz. Rakennus sijaitsee puiston sydämessä ja on sen kohokohta. Klubilla on toiminut pitkään ravintola-hotelli. Nyt rakennus on yksityisen käytössä, mutta varattavissa myös juhlien pitopaikaksi. Forssa-Osakeyhtiön perustama tehtaankoulu valmistui 1865 Yhtiönpuiston eteläreunalle, lähelle työväen asuinrakennuksia. Rakennus siirrettiin nykyiselle paikalleen 1979 viereiseltä tontilta. Koulu tehtiin työssäkäyville lapsille, ja rakennus toimi alusta lähtien myös tehdasyhdyskunnan kirkkona. Puurakennuksen suunnitteli G. Th. Chiewitz. Nykyisin rakennus on mm. juhlatilana. Yhtiönpuistossa johtoportaan ja virkailijoiden lähes alkuperäisessä asussaan säilyneet rakennukset liittyvät yhä kiinteästi puistoon. Tehtaanlääkärin talona tunnettu puutalo on Yhtiönpuiston vanhimpia rakennuksia. Yhtiö rakennutti sen alun perin insinöörin asunnoksi. Lääkärinvastaanotto aloitti talossa 1860-luvulta ja toimi aina 1980-luvulle asti. Talo on yhden puistotien, Elämänpolun, vahva päätepiste. Rakennuksen suunnitteli G. Th. Chiewitz. Yhtiönpuiston polkuverkosto on nykyisin aiempaa yksinkertaisempi ja istutuksia on vähemmän. Huolimatta muutoksesta puisto on säilyttänyt oman erityislaatuisen identiteettinsä. Puisto on rakennus- ja puutarhahistoriallisesti arvokas kokonaisuus sekä suosittu virkistysalue. Kaupunkipuiston teemaosayleiskaavassa Yhtiönpuisto on rakennettu historiallinen puisto, jonka suunnittelussa tulee ottaa huomioon alueen kulttuurihistoriallinen luonne ja kaupunkikuvallinen merkitys. Istutuksissa tulee ottaa huomioon puistojen akselit, näkymät ja tilat. Puiston yksityiskohtien suunnittelussa noudatetaan historiallisissa puistoissa olleiden yksityiskohtien väri- ja detaljimaailmaa. Asemakaavassa Yhtiönpuisto on puistoaluetta, jota on hoidettava siten, että sen historiallisesti arvokas luonne säilyy. Puutarhan alueen kasvihuone on asemakaavassa suojeltu. Puisto on kaupungin omistuksessa, Forssan puutarhan tontti on vuokralla kaupungilta. Klubirakennus ympäristöineen on yksityisen omistuksessa. Virkailijoiden huviloina olleet rakennukset, puutarhurin sekä puutarhan työväen asuntoina olleet rakennukset ovat yksityisten omistuksessa ja asuinkäytössä.
16 Keskuspuisto Yhtiönpuistoon liittyvä Keskuspuiston alue toimi ennen tehdasyhtiön aikaa metsäisenä laidunalueena. Forssa Osakeyhtiö raivautti 1880-luvun puolivälin jälkeen puistoon Sortohaan kentän, jota käytettiin jo varhain juhlakenttänä kansanjuhlissa. 1900-luvun alkupuolella kenttä kunnostettiin urheilukentäksi, kun kaupungin urheilutoiminta pääsi alkuun. Nykyisin Keskuspuisto on pääosin varttunutta kuusi- ja mäntyvaltaista metsää. Loimijoen rannassa on rehevää rantakasvillisuutta ja puisto on näiltä osin luonnonmukaisempaa kuin ulkoilureitin varrella. Juhlakentän alue on edelleen olemassa nurmipintaisena jalkapallokenttänä. Osa alueesta on avoimena niittynä. Keskuspuisto muodostaa yhdessä Yhtiönpuiston kanssa Loimijoen rantaan keskustan tuntumaan kaupunkiluonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävän alueen. Keskuspuistoa kehitetään kaupunkipuiston teemaosayleiskaavan mukaan jokirannan lähivirkistysalueena, jossa tulee kiinnittää huomiota luonnon kulutuskestävyyteen ja ulkoilun ohjaamiseen. Alue on kaupungin omistuksessa. Talsoilanpuisto Talsoilanpuistosta tuli kansanpuisto 1930-luvulla. Alueella on vielä nähtävillä rakenteita, kuten kiviportaita, paikalla sijainneesta Talsoilan kartanopuistosta. Kartano rakennettiin 1850-luvun puolivälissä Jokioisten kartanon omistajan Bremerin johdolla. Kartanorakennus paloi 1894. Kansanpuiston valmistuttua sinne asetettiin vakinainen vartija huolehtimaan järjestyksenpidosta. Alueelle istutettiin luonnonvaraisten havu- ja lehtipuiden lisäksi runsaasti jalopuita, kuten lehmuksia ja tammia. Talsoilanpuisto on kaupunkipuiston teemaosayleiskaavassa osoitettu historialliseksi puistoksi, jonka kehittämisessä tulee ottaa huomioon puiston kulttuurihistoriallinen luonne. Alue on kaupungin. Rantalanmäki ja Rantapuisto Kuten kautta Suomen, sodanjälkeinen asuntopula oli huutava myös Forssassa. Asuntopulaa lievittämään rakennettiin muun muassa laaja rintamamiestaloalue Lauri Kauton vuonna 1937 laatiman asemakaavan mukaan. Kaava edusti täysin uudenaikaista arkkitehtuuria. Kaavaan sisältyi 367 pientalotonttia. Aluetta laajennettiin vuonna 1953 vahvistetun asemakaavan mukaisesti. Lisärakentamisen yhteydessä alueen keskelle jätettiin Ilmarisenpuisto. Rantalanmäen pientaloalueen itäisin tie on nimeltään Rantapuisto. Tie myötäilee Loimijokea. Joenpuoleisilla tonteilla maasto laskee jyrkästi jokiuomaa kohden. Rantapuiston talot on sijoiteltu tonteille vinosti kaarevaan tiehen nähden. Rantalanmäen alueeseen liittyy Turuntien varressa kohoava yhtenäinen kerrostalorivistö. Kauton asemakaavassa alue oli kaavoitettu kaksikerroksisia liike- ja asuintiloja varten, mutta niiden sijaan tonteille pystytettiin 4-5 kerroksisia asuinkerrostaloja. Turuntie toteutui kaavan mukaisesti puistokatuna. Kerrostaloaluetta rakennettiin 1950-luvulta alkaen sen saavuttaessa lopullisen
17 muotonsa 1960-luvun puolessa välissä. Vanhin kerrostalo on Valtteri ja Hilkka Karisalon suunnittelema. Teuvo Lindfors on suunnitellut alueelle kaksi taloa, kolmannen suunnitteluun osallistui Olavi Lahtinen. Kerrostalot muodostavat säännöllisen, osaksi kadun kaareutuvaa linjaa noudattelevan rakennusrivistön. Rantapuisto on, samannimisen tien lisäksi, Rantalanmäkeen liittyvä puistoalue Loimijoen etelärannalla. Osa puistosta on luonnonmukaista rehevää ranta-aluetta. Puistossa kulkeva kevyenliikenteen väylä jatkuu edelleen Kaikulan ja Vieremän harjualueelle. Reitin läheisyydessä puisto on hoidetumpaa. Joen rantapenkat ovat osittain hyvinkin jyrkkiä muodostaen paikoitellen vahvan tilantunnun. Valtatien 10 lähellä risteävät sillat ja eri tasoilla kulkevat tiet synnyttävät hienoja tiloja ja näkymiä. Puistoalueella jokirannassa on sijainnut Talsolan kylätontti. Rantalanmäki on säilynyt varsin yhtenäisenä asuinalueena. Vuosikymmenten aikana kehittynyt kasvillisuus on muuttanut alueen ilmeen hyvin vehreäksi. Turuntie on toteutunut kaavan mukaisesti puistokatuna. Kaupunkipuiston teemaosayleiskaavassa alue on osoitettu pientalovaltaiseksi asuntoalueeksi, jolla ympäristö säilytetään sekä Turuntien varressa kerrostaloalueeksi. Rantapuisto on osoitettu jokirannan lähivirkistysalueeksi, jossa tulee ottaa huomioon luonnon kulutuskestävyys. Puistot ja katualueet ovat kaupungin, tontit yksityisten omistuksessa. Yliskylän alue Yliskylän alue koostuu kaupungintalon ja paloaseman ympäristöistä, Yliskylän eli Amerikan asuinalueesta sekä Räynynojan lähivirkistysalueesta. Turun kaupunginarkkitehtia Bertel Jungia pyydettiin laatimaan Forssan kauppalan ensimmäinen asemakaava. Jung oli suunnitellut pääosin pientaloja, mutta kaavassa esitettiin keskustaan myös nelikerroksisten talojen muodostamia umpikortteleita. Näitä tiiviitä rakennuskortteleita ei kuitenkaan koskaan toteutettu. Yliskylä oli Jungin kaavan laajin toteutettu aluekokonaisuus. Forssa Osakeyhtiö osti Yliskylän talon 1920-luvulla ja tilasi Jungilta asemakaavan alueelle perustettavaa työväen kaupunginosaa varten. Jung suunnitteli kaavan ajalleen tyypillisesti aksiaaliseksi aukiosommitelmineen. Työväen asuinalue oli valmistuessaan Forssan laajin. Nimi tulee Amerikan malliin rakennetuista rankorakenteisista asuinrakennuksista. Vanhin osa Amerikkaa edustaa 1920-luvun työväenasuntoaluetta, jossa keskenään samanlaiset hirsirakenteiset rakennukset oli sijoiteltu väljästi alueelle. Aluetta uusittiin 1950-luvulla. Tässä vaiheessa syntyivät rankorakenteiset asuintalot ja keskusaukiota pienennettiin. Aluetta on täydennysrakennettu myös myöhemmin ja rakennuksia on purettu. Uudet puutalot on sovitettu aluerakenteeseen ja rakennustapaan. Nykyinen keskusaukio ja vanhat rakennukset ovat asemakaavassa suojeltuja. Räynynoja virtaa alueen halki. Räynynpuisto on kaupunkiekologisesti sekä virkistyksellisesti tärkeä. Puistossa risteävät kaupunkilaisille tärkeät kevyen
18 liikenteen reitit. Näistä pohjois-etelä-suuntaista reunustaa viehättävä koivukuja. Räynynojan varressa sijaitsee Forssan kaupungintalo, joka on huomionarvoinen yksittäisenä rakennuksena. Loimijoen tuntumaan sijoittuvan rakennuksen pääjulkisivu avautuu Kehräämön alueen punatiilirakennusten suuntaan. Vuonna 1977 valmistunut rakennus on suunniteltu kaupunginarkkitehti Yrjö Mykkäsen johdolla. Turuntien ja siitä erkanevan Kuhalankadun väliin jää aukio, jossa pohjoisesta keskustaan saavuttaessa on näkymän päätteenä paloaseman tontti. Paloaseman on suunnitellut arkkitehti Bertel Strömmer ja se on valmistunut 1949. Rakennus oli aikanaan hyvin moderni. Sen funktionaaliseen pohjamuotoon ja julkisivuihin on yhdistetty 1940-luvun materiaaliromanttista henkeä. Vuonna 2004 valmistui Kaarina Löfströmin suunnittelema lisärakennus. Kaupunkipuiston teemaosayleiskaavassa kaupungintalo ja paloasema ympäristöineen on osoitettu palvelujen ja hallinnon alueeksi, jolla on kulttuurihistoriallisia arvoja. Yliskylän eli Amerikan asuinalue on osoitettu pientalovaltaiseksi asuinalueeksi, jolla ympäristö säilytetään. Räynynojan varren puistoalue on jokirannan lähivirkistysaluetta, jossa tulee kiinnittää huomiota ulkoilun ohjaamiseen ja luonnon kulutuskestävyyteen. Kaupungintalon eteläpuolella on rakennetumpaa puistoa, jonka suunnittelussa tulee ottaa huomioon kaupunkikuvallinen merkitys. Yliskylän alueen asemakaavassa on osoitettu suojelumerkinnöin vanhat työväenasunnot ja annettu kaavamääräykset uuden rakentamisen sopeuttamiseksi suojeltavaan rakennuskantaan. Keskusaukio on osoitettu puistoksi, jolla sijaitseva kulttuurihistoriallisesti arvokas aukio on säilytettävä. Osa Yliskylän asuinalueesta on Renor Oy:n, loput yksityisten. Kaupungintalo, paloasema ympäristöineen sekä puisto- ja katualueet ovat kaupungin. HARJUN ALUE Harjun alueella on erotettavissa erilaisia kokonaisuuksia. Näistä suurin yksittäinen on harjun virkistysmetsän alue. Harjun virkistysmetsän alueeseen liittyvät Mäkilammen siirtolapuutarhan, Lamminmäen sekä Vieremän myllyn alueet, Forssan seurakunnan hautausmaa ja kappeli, Linikkalanlammin virkistysalue ja urheilukenttä, sairaalan vanha osa, Korkeavahan kerrostalokorttelit, harjuselänteen puistot sekä Korkeavahan mäki. Forssan seutu on tyypillistä hämäläistä maisemaa. Alueelle tunnusomaista on laajahko kumpuileva jokilaakso ja sitä pohjoisesta rajaava, jäätikköjoen muodostama pitkittäisharju. Harju saa alkunsa Lopelta ja jatkuu edelleen Jokioisiin. Jääkauden jälkeinen maisemanmuodostus on mahdollistanut asutuksen syntymisen alueelle. Varhaisesta asutuksesta todistavat Vieremästä löydetyt kivikautiset asuinpaikat. Forssan kansallisen kaupunkipuiston alueella luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeisimmät alueet ovat, Loimijoen lisäksi, harjun alueella ja sen ympäristössä. Harjun kasvillisuudeltaan ja luonnonolosuhteiltaan erityyppiset alueet vaihtelevat topografian ja vesiolojen myötä harjujen kuivista lakialueis-
19 ta ja etelän puoleisista rinteistä alavien alueiden ja rantojen lehtomaiseen lajistoon, harjun pohjoisrinteiden pienilmastoltaan kosteammista metsistä rantapajukkoihin sekä tulvaniittyihin. Harjun alue kokonaisuudessaan on pohjaveden muodostumisen ja vedenoton kannalta tärkeä. Monet kaupunkilaisille tärkeät virkistyspaikat ovat harjun alueella, kuten Linikkalanlammi, urheilukenttä ja lukuisat viheralueet. Harjuselänteen puistoissa nykyinen tielinjaus noudattaa Forssan vanhinta, 1700-luvun kuninkaankartassa esitettyä reittiä. Korkeavahan mäki liittyy harjun alueeseen. Mäki on Forssan korkein ja tärkeä virkistysreitistön osa. Harjun maisemaa pirstoo joissakin kohdin soranotto, mutta pääosa tärkeistä kaupunkilaisten virkistykseen käytettävistä reitistä on kuitenkin eheitä. Harjun alueen kulttuurihistoriasta kertovat monet paikat, kuten Vieremän mylly, jonka padon luona on toiminut mylly aina 1600-luvulta lähtien. Hautausmaa on perustettu vuonna 1909 Forssa Osakeyhtiön lahjoittamalle maalle. Sen vanhassa osassa oleva Waldemar Aspelinin suunnittelema kappeli oli ensimmäisiä siunauskappeleita Suomessa. Mäkilammen siirtolapuutarha on erikoisuus Forssan kokoisessa kaupungissa. Sairaalan ns. vanhassa osassa Korkeavahan metsäisellä mäellä on rakennuksia tehdasyhdyskunnan alkuajoilta 1950-luvulle puistomaisessa ympäristössä. Korkeavahan kerrostalokorttelit ovat 1970-luvun kerrostuma kaupungin tarinassa kertoen lähiö- ja aluerakentamisen aikakaudesta. Kohde edustaa paikallista rakennusteollisuutta. Alue on suunniteltu suurkortteliksi jonka keskelle jää viehättävä puistoalue. Mäkilammen siirtolapuutarha Samanaikaisesti kun Forssaan rakennettiin merkittävät kerrostaloalueet, perustettiin uusi siirtolapuutarha 1973. Aiempi siirtolapuutarha jäi uusien asuinalueiden alle. Mäkilammen siirtolapuutarha sijaitsee Vieremässä, kansallisen kaupunkipuiston pohjoispäässä, Lamminmäen harjuselänteen pohjoispuolella. Kerrostaloalueiden piha-alueilla ei enää harjoitettu puutarhaviljelyä. Siirtolapuutarha tarjosi tähän mahdollisuuden ja on erikoisuus Forssan kokoisessa kaupungissa. Alue jakautuu kahteen osaan. Itäisellä puolella, joka on alueista vanhempi, vallitsee ruutukaava. Siirtolapuutarhan perustamisen aikoihin ensimmäiselle puolelle rakennettiin 4-5 aarin kokoisia palstoja 51 kappaletta. Mäkilammen Ryhmäpuutarhayhdistys ry oli jo perustettu vuonna 1946. Mökkejä on nykyisin 95. Alue on hyvässä kunnossa ja edelleen aktiivikäytössä. Kaupunkipuiston teemaosayleiskaavassa alue on merkitty siirtolapuutarhaalueeksi. Alue on asemakaavatonta ja kaupungin vuokramaata.