Suomen maatalous ja maankuivatus sadan vuoden ajalta Professori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskus Latokartanonkaari 9 FI-00790 Helsinki, Finland e-mail: jyrki.niemi@luke.fi
Suomen maa- ja elintarviketalouden tilanne vuonna 1917 Vakava kriisi 1. maailmansodan aikana Omavaraisuutta ei ollut, eikä viljaa riittävästi Maatalous hyvin erikoistumatonta, elettiin omavaraistaloudessa Suomen leipäviljaomavaraisuus vain 30-40% Viljan puute kärjistyi kaupunki- ja taajamaväestön kohdalla Elintarvikkeiden kulutusta jouduttiin rajoittamaan Elintarviketilanne huonontui nopeasti loppuvuodesta 1916, kun ulkomainen tuonti lakkasi lähes tyystin Säännöstely- ja luovutusjärjestelmä käytössä vuosina 1917-19 Pyrittiin turvaamaan ensi sijassa kaupunkiväestön ruoan tarve Elintarvikepula aiheutti levottomuutta Toimi kasvualustana, jossa tyytymättömyys versoi Yksi kansalaissodan taustatekijä Torpparien asema ja maanvuokrakysymys Vuokraviljelmien osuus 60% viljelmistä ja 23% peltoalasta
Maareformit itsenäistymisen jälkeen 1. Torpparivapautus (Lex Haataja 1918) 47 000 viljelystilaa, 46 000 asutustilaa 2. Maata maattomille (Lex Kallio 1922) 13 500 uutta pienviljelystilaa 3. Sotien jälkeinen asutustoiminta (Pikaasutuslaki 1940, Maanhankintalaki 1945) Menetetty 280 000 ha eli 12 % peltoalasta 30 000 viljelystilaa, 15 000 asuntoviljelystilaa, kalastustiloja, asuntotontteja, lisäalueita, yhteismetsiä 48 % siirtoväelle, 52 % muille Lähde: Virtanen, P. 2003.
Peltoa raivattiin lisää 1920- ja 1930-luvuilla Uutta peltoa raivattiin paljon peltoala kasvoi 2,0 milj. ha:sta 2,62 milj. ha:iin vuoteen 1941 mennessä (+30%) Torpparivapautuksella ja asutustoiminnalla iso vaikutus uusia itsenäisiä viljelmiä, joita uusi turvatumpi asema kannusti tuotannon kasvattamiseen Peltoalan kasvun taustalla myös politiikka uudisviljelylainat ja palkkiot kannustivat pientilallisia ahkeraan pellonraivaukseen; kotimaista maataloustuotantoa ryhdyttiin suojelemaan ottamalla käyttöön suojelutullit
Karjatalous kehittyi sotien välisenä aikana Lypsykarjan tuotanto kohosi uudelle tasolle lypsylehmien määrä kasvoi, rodunjalostus ja parempi ruokinta paransivat tuottavuutta, maitotuotteista merkittävä vientiartikkeli Hevosten lukumäärä ei suuresti muuttunut Lampaiden määrä alkoi 1930-luvulla vähentyä vuonna 1940 lampaita alle puolet vuoden 1920 tilanteesta Sikojen ja kanojen määrä kasvoi elintason kohotessa ja ruokailutottumusten muuttuessa sotavuodet romahduttivat sika- ja kanakannat
Maatalouden kehitys Suomessa itsenäistymisen jälkeen 1920-luku: torppien ja mäkitupien itsenäistäminen suuri taloudellinen uudelleenjärjestely, maataloustuotanto lähti kasvuun, tavoitteeksi elintarvikeomavaraisuus 1930-luku: suuria talousongelmia vuosikymmenen alkupuoliskolla, tilojen pakkohuutokaupat, taloudellisten ja tuotannollisten olojen parantuminen vuosikymmenen jälkipuoliskolla salaojitus suhteellisen vaatimatonta, 1920-luvun loppuun mennessä noin 25 000 ha, 1930-luvulla noin 45 000 ha, eli 1940 salaojitetun pellon määrä alle 4 % koko peltoalasta.
Tilannekuva 1940-luvulta Maailmansotien välisen ajan maatalouspolitiikka onnistui pyrkimyksissään nostaa omavaraisuutta. viljatuotteiden omavaraisuus nousi 60%:sta jopa 90%:iin Sotavuosien aikana tuotannon tason lasku, elintarvikepula ja ravinnon säännöstely salaojitus-määrät murto-osaan rauhanaikaisista tuloksista; 1940-luvulla salaojitettiin noin 30 000 ha, Jouduttiin luovuttamaan N-liitolle pinta-alasta 12%, jolla oli asunut yhtä suuri osa maan väestöstä. Karjalaiset asutettava pysyvästi muualle Suomeen. Sodanjälkeiset 10 vuotta olivat (ulkopoliittisen) epävarmuuden aikaa Salaojitukselle nämä vuodet merkitsivät alan uudistumisen alkua; vuoden 1949 laki
Maatilojen määrä vuosina 1920, 1941 ja 1959 331 263 225 068 243 690 17.12.2017 8
Maatilojen määrä 1920 2016 (yli 1 ha tilat) Tilaa 350 000 300 000 250 000 200 000 Keskikoko 1920-9 ha 1941-11 ha 1959-8 ha 1970-9 ha 1995-20 ha 2016-45 ha 150 000 100 000 Aktiivitilat 50 000 0 1920 1959 1974 1978 1982 1986 1990 1994 1998 2003 2007 2011 2015
Koneistumisen myötä maatalouden luonne muuttui rajusti 50- ja 60-luvuilla Source: www://elamysliikunta.fi (18.11.2011)
Traktorien määrän merkittävä kasvu 1960-luvulla 400000 350000 300000 250000 200000 150000 100000 50000 0 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010
Salaojitusmäärien kehitys 1920-luvun loppuun mennessä: 25 000 ha 1930-luvulla: 45 000 ha 1940-luvulla: 30 000 ha 1950-luvulla: 130 000 ha 1960-luvulla: 340 000 ha 1970-luvulla: 380 000 ha 1980-luvulla: 330 000 ha 1990-luvulla: 80 000 ha
Hehtaarisadot 1920-2015 Kg/ha 4500 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 5000 0 1920 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 Vehnä Ohra Kaura Ruis 17.12.2017 13
Viljan kokonaissadot 1920 2016 Miljoonaa kg 2 200 2 000 1 800 1 600 1 400 1 200 1 000 800 Vehnä Ruis 600 400 200 0 1920 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 2 200 2 000 1 800 1 600 Kaura 1 400 1 200 1 000 800 600 400 200 0 1920 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010
Kotieläinten määrä 1920 2016 Litraa/lehmä 10000 8000 Maitotuotos 6000 4000 2000 0 1956 1966 1976 1986 1996 2006 2016
Maatalouspolitiikka keskeiseen asemaan 1950-luvulta lähtien 1950-luvulla: tuotannon kasvu hintojen ja tulokehityksen kautta (1. maataloustulolaki vuonna 1956) ja rakennepolitiikka valtion salaojituksiin antama tuki vakiintui 1960-luku: hinta- ja tulopolitiikka; ylituotannon syntyminen 1970-luku: vapaaehtoisten tuotannon rajoitusten 1. aikakausi; rakennepolitiikka perheviljelmien turvaamiseksi 1980-luvulla: tuotantorajoitusten 2. aikakausi; hintatuen jäädyttäminen ja suoran tuen lisääminen, tuottajille vastuu ylituotannon vientikustannuksista 1990-luvulla: kasvava paine leikata maatilojen kokonaistukea ja edistää rakennekehitystä 1995: EU-jäsenyys ja yhteisen maatalouspolitiikan soveltaminen
Suomen liittyminen EU:hun vuonna 1995... oli iso haaste suomalaiselle maa- ja elintarviketaloudelle ja johti äkilliseen muutokseen maatalouden toimintaympäristössä maatalousmarkkinat Suomessa lähes täysin säänneltyjä ennen EU:hun liittymistä EU: n tuottajahinnat olivat paljon alhaisemmat kuin maataloustulolain mukaiset hinnat Suomessa tuotantoedellytykset paljon huonommat Suomessa kuin Keski-Euroopassa korosti tarvetta parantaa suomalaisen maatalouden kilpailukykyä
Viljan tuottajahinnat 1970-2014 /tonne 500 400 Ohra 300 200 100 Vehnä 0 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 17.12.2017 18
Lihan ja kananmunien hinnat Suomessa vuosina 1994 2013 /100 kg 500 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 Naudanliha Sianliha Lähde: Tike
Viljelyalat vuosina 1962, 1995 ja 2017 2,7 milj. ha Kesanto Muut kasvit Laidun Säilörehu Heinä Ruis Vehnä 2,1 milj. ha Kesanto Muut kasvit Laidun Säilörehu Heinä Ruis Vehnä 2,2 milj. ha Kesanto Muut kasvit Laidun Säilörehu Heinä Ruis Vehnä Rehuvilja Rehuvilja Rehuvilja 1962 1995 2017
Lihantuotanto Suomessa 1950 2015, mill. kg milj. kg 250 200 Sianliha 150 100 Naudanliha 50 Siipikarjanliha 0 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 17.12.2017 21
Maidon kokonaistuotanto lähes samalla tasolla kuin 1990-luvun alussa milj. litraa 2500 2450 2400 2350 2300 2250 2200 2150 2100 Maitotuotos Meijeriin 2320 milj.l Lähde: Tike, Luke Tilastopalvelut
Maatalouden tuotantorakenne vuosina 1959, 1994 ja 2017 331 000 Tilat ilman karjaa Tilat, joilla karjaa 103 000 51 000 Muut tilat Viljatilat Siipikarjatilat Sikatilat Muut nautakarjatilat Lypsykarjatilat 1959 1994 2017 17.12.2017 23
Suomalaisen maatalouden tulevaisuuteen vaikuttavat (1) Markkinoiden kehitys - Maataloustuotteiden maailmanlaajuinen kysyntä ja tarjonta - Tuotteiden ja tuotantopanosten hintakehitys - Kuluttajien muuttuvat preferenssit - Vähittäiskaupan rooli ja rakennemuutos (2) Politiikan kehitys - Kansainvälinen kauppapolitiikka ja EU:n vapaakauppasopimukset - EU:n maatalouspolitiikka ja kansallinen politiikka - EU:n ympäristö-, ilmasto- ja energiapolitiikka
Suomalaisen maatalouden kilpailukyky VAHVUUDET terveet tuotannontekijät laatuketjun hyvä hallinta tuote- ja tuotanto-osaaminen (tutkimus- ja kehitystyö) lisäarvotuotteet (funktionaaliset tuotteet) kuluttajien vahva luottamus suomalaisiin elintarvikkeisiin MAHDOLLISUUDET maataloustuotteiden kysynnän vahvistuminen maailmalla globalisaatio ja vienti uusille markkinoille erikoistuminen + uudet palvelut (terveys- ja hyvinvointikonsepti) ruuan turvallisuuskysymysten korostuminen HEIKKOUDET epäedulliset luonnonolosuhteet pitkät etäisyydet, tuntemattomuus heikko tilarakenne korkeat tuotantokustannukset ja heikko kannattavuus pienet kotimarkkinat (markkinoiden tehottomuus) tuen suuri osuus alkutuotannon tulonmuodostuksessa UHKAT maailmanmarkkinahintojen voimakkaat vaihtelut EU-rajasuojan alentuminen EU-tukien ja kansallisten tukien leikkaukset vähittäiskaupan keskittyminen ja neuvotteluvoiman vähentyminen
Lähteet Aarrevaara, Heikki. Suomen salaojituksen historia. Helsinki 2014. Peltonen, Matti (toim.). Suomen maatalouden historia 2: Kasvun ja kriisien aika 1870-luvulta 1950- luvulle. Helsinki 2004. Peltonen, Matti (toim.). Suomen maatalouden historia 3: Suurten muutosten aika jälleenrakennuskaudesta EU-aikaan. Helsinki 2004. Salaojakeskus. 80 vuotta salaojitusta itsenäisessä Suomessa. Helsinki 1997. Virtanen, Pekka. Maareformit itsenäisessä Suomessa. Julkaisussa: Maankäyttö, No. 3, 2003, p. 9-14.
Kiitos! 27