Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. MUUTOKSENHAKU Varastokatu 3 A 22.6.2011 33100 Tampere pirkanmaa@sll.fi p. (03) 213 1317 Ikaalisten Luonto ry. c/o Maarit Teelmäki Kallinkatu 2 39500 Ikaalinen Virtain luonnonsuojeluyhdistys ry. c/o Larissa Heinämäki Rantatie 43 34800 Virrat Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ry. c/o Markku Saarinen Vuorikuja 13 39700 Parkano YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Asia Muutoksenhaku Pirkanmaan maakuntavaltuuston päätökseen 17.5.2011 pidetyn kokouksen 9 :ssä: Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavaehdotuksen hyväksyminen ja saattaminen ympäristöministeriön vahvistettavaksi Pirkanmaan maakuntavaltuusto päätti kokouksessaan 17.5.2011 (9 ) hyväksyä Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan (turpeenotto) ja saattaa kaava-aineiston ympäristöministeriön vahvistettavaksi. Maakuntavaltuuston päätös syntyi äänestyksen kautta. Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavaa on valmisteltu vuodesta 2008 lähtien. Prosessin aikana on laadittu erilaisia taustaselvityksiä ja kaavan valmistelijat ovat kuulleet lukuisia sidosryhmiä. Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri, Ikaalisten Luonto ry, Virtain luonnonsuojeluyhdistys ja Ylä- Satakunnan ympäristöyhdistys ovat osallistuneet sidosryhmätapaamisiin aktiivisesti, tuoneet esiin turpeenoton vesistö- ym. haittoja sekä soiden luontoarvoja. Yhdistysten kommentteja on osin otettu huomioon mm. kaavan vesistövaikutusselvitystä täydennettiin, kun alkuperäinen versio oli lukuisissa muistutuksissa ja mielipiteissä todettu riittämättömäksi. Osallistavasta suunnittelusta huolimatta kaava-aineistoon on jäänyt puutteita, joiden johdosta yhdistyksemme katsovat välttämättömäksi valittaa kaavan hyväksymispäätöksestä ympäristöministeriöön. 1. Muutoksenhaun perusteet 1.1 Turpeenoton osoittamistapa kaavassa Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa osoitetaan 23 turpeenoton kannalta tärkeää vyöhykettä, joille on merkitty 30 uutta turpeenottoaluetta (EO-xx/xx). Yhteispinta-alaa näillä 30 suolla on noin 2500 hehtaaria. Lisäksi turpeenoton kannalta tärkeillä vyöhykkeillä sijaitsee 81 muuta GTK:n tutkimaa suota. Vyöhykkeillä olevilla soilla (111 kpl) on suopinta-alaa yhteensä noin 10 000 hehtaaria. 1
Kaavassa noudatettu tapa merkitä turpeenottoa varten vyöhykkeitä ja yksittäisiä soita on mielestämme monin tavoin epämääräinen. Kaavamääräyksissä turvevyöhykkeiden kuvataan olevan alueita, joilla on turvetuotantoa ja/tai tutkittuja turvevaroja. Suunnittelumääräyksen mukaan vyöhykkeillä voidaan turpeenottoalueiksi ottaa jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita alueita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Turpeenottovisioiden esittäminen vyöhykkeinä johtaa siihen, että kaavan todellista mitoitusta on vaikea arvioida. Turpeenotolle merkityt 30 kohdesuota kattavat noin 2500 hehtaaria ja niiden arvioidaan riittävän vuoteen 2030 asti. Kaavaan merkityillä turvevyöhykkeillä soita on kuitenkin kaiken kaikkiaan 10 000 hehtaaria. Kaavamääräys jättää avoimeksi, mikä turvevyöhykkeillä sijaitsevien 81 muun suon kohtalo on. Liikkumavara on erittäin laaja: turpeenottoon ollaan kaavassa virallisesti varaamassa noin 2500 hehtaaria, mutta turvevyöhykkeiden hämärissä on nelinkertainen määrä soita, joiden rooli on epäselvä. Miten turpeenoton kannalta tärkeiden vyöhykkeiden sisällä sijaitsevien, turpeenoton kohdemerkintää vailla olevien soiden asema eroaa turpeenottoalueiksi merkittyjen soiden asemasta? Tämä on olennainen kysymys, johon vaihemaakuntakaava ei anna selkeää vastausta. Kaava on jo sinällään herättänyt kansalaisten parissa paljon huolta, jota asioiden lavea esittämistapa ei ole omiaan vähentämään. 1.2 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Maakuntakaavoitusta ohjaavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Erityistavoitteen mukaan maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. Katsomme, että tämä turpeenottoa varsin yksiselitteisesti ohjaava tavoite ei täyty Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa. Kaavaselostuksessa (s. 44) tavoitteen toteutumista arvioidaan seuraavasti: Vuonna 2007 vahvistetussa Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa on osoitettu luonnonsuojelulain nojalla suojellut tai suojeltavaksi tarkoitetut alueet (SL) ja kohteet, suojelualueet (S) sekä Natura 2000-alueet. Näihin aluevarauksiin sisältyvät mm. valtakunnallisen soidensuojeluohjelman kohteet Pirkanmaalla. Vaihemaakuntakaavan pohjaksi laaditussa Pirkanmaan suoluonnon tila -selvityksessä on kartoitettu tiedossa olevat suoluonnon kannalta arvokkaat suot. Näillä soilla voidaan selvitysaineiston perusteella katsoa olevan keskeinen asema soiden lisäsuojelutarpeen arvioimisessa. Selvityksessä mainitut suoluonnon kannalta arvokkaat suot (287 kpl) ja suoluonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät vyöhykkeet on otettu huomioon vaihemaakuntakaavan valmistelussa. Kaavan tausta-aineistoksi teetetyn ilmakuva- ja karttatarkastelun perusteella on varmistuttu siitä, ettei kaavan vyöhykkeillä sijaitse ojittamattomia tai luonnontilaisia soita eikä merkittäviä suoluontoarvoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltu valuma-alueittain kaavan vaikutusten arvioinnissa (mm. vesistövaikutukset ja vaikutukset luonnonympäristöön). Erilaisia ympäristönäkökohtia on tarkasteltu kaavan vaikutusten arvioinnissa ja tulokset on otettu huomioon kaavamääräyksissä sekä muutoin kirjattu kaavamateriaaliin. Soiden teknistaloudellisia kysymyksiä on tarkasteltu kaavan laadinnan aikana ja ne ovat vaikuttaneet kaavassa osoitettujen vyöhykkeiden muodostamiseen sekä kohdesoiden valintaan. 2
Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan valmistelun aikana asiantuntijoiden laatima Pirkanmaan suoluonnon tila -julkaisu esittelee Pirkanmaan suoluontoa ja listan maakunnan luonnonsuojelullisesti arvokkaista soista. Selvitystyön tulos uhkaa kuitenkin jäädä pimentoon, sillä arvokkaiksi todettuja soita ei ole merkitty kaavakarttaan. Näin ollen arvokkaat suot ovat joutumassa sivuun, unohtumassa kaavan taustamateriaaliksi. Huomattava on myös se, että Pirkanmaan suoluonnon tila -selvitys tehtiin olemassa olevien lähteiden pohjalta, joten lista arvokkaista soista ei ole kattava, vaikka kaava näin antaa ymmärtääkin. Kirjallisuustietojen lisäksi arvosoiden lopullisen listan laatiminen vaatisi inventointeja maastossa, sillä luontotietoa ei suinkaan ole arkistoissa kaikilta Pirkanmaan arvosoilta. Yhdistyksemme ovat sidosryhmätapaamisissa toistuvasti vedonneet, että Pirkanmaan suoluonnon tila -selvityksessä mainitut, luontoarvoiltaan rikkaat suot merkittäisiin kaavakarttaan esimerkiksi luo-alueina. Näin mielestämme parhaiten täytettäisiin valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vaatimus siitä, että turpeenotto ja soidensuojelu tulee huomioida maakuntakaavoituksessa tasavertaisesti. Kaavan valmistelijoiden esittämän kannan mukaan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vaatimus tulee täytettyä sillä, että luonnoltaan arvokkaista soista on listattu erillisessä julkaisussa, joka liitetään kaava-aineistoon. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 29 :n mukaan maakuntakaava kuitenkin esitetään kartalla. Kaavakartta on maakuntakaavan tärkein osa, eniten esillä ja myös havainnollisin väline kaavan sisällön näyttämiseen. Mitä kartalla ei näy, jää todennäköisesti vaille merkitystä. Luo-merkintä on sikäli kevyt, että se ei velvoita kaavoittajaa asettamaan toimenpiderajoituksia tai maksamaan korvauksia maanomistajille. Näin ollen yhdistystemme ja muiden suoluonnosta huolestuneiden tahojen on vaikea käsittää, miksi kaavakartassa näkyvät vain turpeenottoa varten laaditut merkinnät. Kaavaselostuksessa (s. 23) esitetään kuva, jossa ovat mukana sekä turvevyöhykkeet että luonnonsuojelullisesti tärkeät suoalueet. Tällainen tasapuolinen kartta on jo tehty miksi sitä ei ole jalostettu vaihemaakuntakaavan viralliseksi kartaksi? Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden valossa molemmat intressit huomioiva kaavakartta olisi mielestämme paras. Luontoarvoiltaan merkittävien soiden näkyminen kaavakartassa olisi tärkeää, jotta kansalaiset pystyisivät arvioimaan kaavan sisältöä ja turpeenoton sijoittumista arvosoihin nähden. Lisäksi luomerkintä tunnustaisi arvokkaiden soiden merkityksen virallisesti, mikä saattaisi hillitä turpeenoton ympäristölupien hakua näille soille. Tätä nykyä mikään ei estä turveyhtiöitä hakemasta ja saamasta lupia korvaamattoman arvokkaiden soiden kaivuun. Luo-merkintäkään ei tätä estäisi, mutta mahdollisesti se edistäisi soiden säilymistä; MRL:n 32 :n mukaan alueidenkäyttöä suunnittelevien viranomaisten on otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Ymmärtääksemme lain vaatimus koskee myös turpeenoton ympäristöluvista päättävää Aluehallintovirastoa. Turpeenoton ympäristölupaprosessien sujuvoittamisesta on ollut julkisuudessa runsaasti puhetta. Tilannetta helpottaisi, jos vaihemaakuntakaavoissa osoitettaisiin myös säästämisen arvoiset suot. Luonnonsuojelullisesti tärkeiden soiden katoaminen kaavakartan valkoisille alueille on suuri puute, joka osaltaan ylläpitää ympäristölupaprosessien pitkää kestoa ja edistää suokohtaisten kiistojen syntyä. Luontoarvoiltaan merkittävien soiden säilyminen on myös tavoite, joka todetaan ehdotuksessa soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi strategiaksi (2011). Strategian tavoitteen täyttämiseksi ja suoluonnon puutteellisen suojelutason parantamiseksi tarvittaisiin kaikki mahdollinen tuki, myös vaihemaakuntakaavan. 3
1.3 Vaikutusten arviointi puutteellinen Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan vaikutuksia on konsulttityönä arvioinut FCG, Finnish Consulting Group Oy, vesistövaikutuksia myös Pirkanmaan ELY-keskus. Vaikutusten arvioinnit nojautuvat toiveeseen, että turpeenotto todella kohdentuisi kaavassa kaivutoimintaan merkityille soille. Koska kaava on ainoastaan ohjaava turveyhtiöt saavat yhä hakea ympäristölupia minne tahtovat vaikutusten arviointi tuntuu paikoin katteettoman optimistiselta ja jotkut johtopäätökset jäävät vaille perusteluja. Kaavaselostuksen lukuun 7 on koottu keskeisiä vaikutuksia, joista alla kaksi räikeimpiä epäkohtia sisältävää poimintaa: Vaikutukset kasvi- ja eläinlajeihin ja luonnon monimuotoisuuteen Mikäli uusi turvetuotanto suuntautuu tulevaisuudessa vaihemaakuntakaavassa osoitetuille vyöhykkeille, mahdollistuu Pirkanmaan suoluonnon tila -selvityksessä listattujen arvokkaiden suokohteiden ja aluekokonaisuuksien säilyminen turvetuotannon ulkopuolella. Tältä osin kaava edistää suoluonnon monimuotoisuuden säilymistä kaikilla tärkeiksi arvioiduilla alueilla. Uusilla turpeenottoalueilla ei ole vesilain mukaisia kohteita (luonnontilaiset pienvedet). Neljällä uudella turpeenottoalueella tavattiin pienialaisesti Suomessa uhanalaiseksi luokiteltuja luontotyyppejä (Raunio ym. 2008a, b). Kyseiset kohteet on kaavaehdotuksessa otettu huomioon erityismääräyksellä (em1). Eläimistön osalta kaavan toteutuminen heikentää eritoten riekon, metson ja teeren soidin- ja elinpiirin levinneisyyttä. Kaava vaikuttaa hieman lajien kantoihin Pirkanmaalla pitkällä aikavälillä. Kaavan toteutuminen vähentää jossain määrin silmälläpidettävälle sirittäjälle sopivia elinympäristöjä, mutta Pirkanmaan pesimäkantaan tällä ei arvioida olevan juuri merkitystä. Uhanalaisten lajien vaikutukset keskittyvät vaarantuneeseen pohjansirkkuun. Tuotannon käynnistyminen kahdeksalla EO -alueella hävittää näillä olevat pesimäreviirit ja heikentää lajin pesintämahdollisuuksia, millä on heikentävä vaikutus lajin kantoihin Pirkanmaalla pitkällä aikavälillä. Vaikutuksen ei kuitenkaan katsota olevan merkittävä. Muutoksenhakijoiden kommentti: Vaikutusten arvioinnissa kohdataan toistuvasti lause mikäli uusi turvetuotanto suuntautuu tulevaisuudessa vaihemaakuntakaavassa osoitetuille vyöhykkeille. Johtopäätös, jonka mukaan kaava edistää suoluonnon monimuotoisuuden säilymistä, jää katteettomaksi; kukaan ei tiedä, alkavatko turveyhtiöt totella heidän intressejään varten toteutettua kaavaa. Linnuston osalta todetaan, että kaava heikentää lukuisten lajien (kanalinnut, sirittäjä, pohjansirkku) elinoloja Pirkanmaalla. Vaikutusten ei kuitenkaan katsota olevan merkittäviä. Päätelmän taustaa ei selvitetä. Kun kyseessä ovat lajit, jotka valtakunnallisessa uhanalaistarkastelussa (2010) on luokiteltu joko silmälläpidettäviksi (teeri, metso, riekko, sirittäjä) tai uhanalaisiksi (vaarantunut pohjansirkku), ihmettelemme vähättelevää suhtautumista lajien elinolojen kaventamiseen. Luonnonsuojelulain 5 :n mukaan Suomessa on tähdättävä luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen. --- Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Yhdenkään yllä mainitun lintulajin suojelutaso ei Pirkanmaalla ole suotuisa, koska lajit on jouduttu arvioimaan uhatuiksi. Riekon ja sirittäjän osalta tilanne on vieläpä huonontunut edellisestä uhanalaistarkastelusta (2000). Hiipuvien lajien elinympäristöjen niukentumiseen ei täten ole varaa suhtautua keveästi. Riekko on luokiteltu koko maassa silmälläpidettäväksi ja Etelä-Suomessa alueellisesti uhanalaiseksi Aiemmin riekko on ollut Suomessa yleinen, mutta etelän kanta on taantunut voimakkaasti. 4
Eteläisessä Suomessa riekko on osoittautunut hyvin paikkauskolliseksi. Se liikkuu yleensä vain muutamia kilometrejä synnyinsuoltaan. Tarvitaan sopivien pesimäsoiden riittävän tiheä verkosto, koska muuten yksittäisen suon kanta joutuu eristyksiin ja häviää ajan mittaan. Parkanon, Karvian, Kihniön ja Virtain alueella elävät nykyään Suomen eteläisimmät riekot. Kanta on vielä säilynyt elinvoimaisena, mutta uhkana on ojittamattomien soiden hupeneminen. Riekkokannan säilymistä yritetään turvata ennallistamalla sopivia soita pesimäaikaisten elinympäristöjen verkostoksi. Ennallistamisesta on saatu rohkaisevia tuloksia. Kaavassa esitettyjen turvevyöhykkeiden sisällä on nimettyjen ja inventoitujen soiden lisäksi kymmeniä nimeämättömiä soita, joiden luontoarvoja ei ole kartoitettu. Esimerkiksi Aitonevan turpeenottovyöhykkeen (EO/tu 4) sisällä Kihniössä on useita soita, joilta tunnetaan riekon pesimäreviirejä. Valkiainen-järven eteläpuolisella rantasuolla riekko on pesinyt vakituisesti, samoin Lavajärven rannalla Äijännevan pohjoispuolella. Ison Keisarijärven itäpuolen luonnontilainen suoalue on riekon elinympäristöä. Turpeenottovyöhykkeen pohjoisosassa riekko pesii sekä Vellinevan että Saunanevan ojittamattomilla osilla. Näiden soiden ansiosta Kihniön pohjoisosan riekoilla on säilynyt yhteys Virtain suuntaan Ison Närhinevan-Koroluoman natura-alueen riekkopopulaatioon. Vastaavasti näiden turpeenottovyöhykkeelle rajattujen soiden kaivu katkaisisi Kihniön riekkokannan yhteyden itään. Vaikutukset vesistöihin Kaavaselostuksen mukaan uudet turvetuotantoalueet eivät ole suuria ja yleisesti turvetuotannon purkuvesistöissä arvioidut vesistövaikutukset ovat pieniä. Vähäistä merkittävämpiä vaikutuksia voi aiheutua pääasiassa pienissä latvavesistöissä ja joissain tapauksissa, kun purkuvesistöön kohdistuu usean turvetuotantoalueen kuormitus, jolloin tuotannon ajoittamisella voidaan pienentää vesistövaikutuksia. Harvassa tapauksessa uudet turvetuotantoalueet yksin voivat estää vesien hyvän tilan saavuttamista tai uhata erinomaisessa tilassa olevia järviä, siten että niiden tila muuttuisi, vaan asiaan vaikuttaa valuma-alueen kokonaistilanne. Vaihemaakuntakaavassa on osoitettu vesiensuojelua koskeva kaavamääräys tu-1 sellaisille vesistöalueille, joilla vesistöjen nykyinen tila ja mahdollisen uuden turvetuotantotoiminnan vaikutus sitä edellyttää. Määräyksen kohdentamiseen yhdeksälle vesistöalueelle on vaikuttanut myös vesistöjen kalatalous- ja virkistyskäyttöarvot, luontoarvot ja kunnostustoimenpiteet. Määräyksen huomioon ottaminen ympäristölupaprosessissa ehkäisee haitallisia muutoksia vesistöjen tilassa ja kuormituksessa. Tuotantotoiminnasta voi kuitenkin aiheutua ajoittaista veden laadun heikkenemistä, mikä ilmenee paikallisesti tuotantoalueen tai sen kuivatusvesien purkukohdan läheisyydessä. Vesistöjen virkistyskäyttöhaittoja voi aiheutua veden pinnalle kertyvästä turvepölystä sekä vesistön pohjalle liettyvästä kiintoaineesta. Pitkällä aikavälillä turvetuotannosta aiheutuva kuormitus voi lisätä rehevöitymistä (vesikasvien lisääntyminen, sinileväkukinnot, verkkojen limoittuminen) sekä muutoinkin heikentää vesistön tilaa. Vesistöjen virkistyskäyttöarvot on otettu huomioon vesiensuojelua koskevan kaavamääräyksen tu-1 kohdentamisessa. Muutoksenhakijoiden kommentti: Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon vesi- ja rantaluonnon suojelun tai virkistyskäytön kannalta erityistä suojelua vaativat vesistöt. Alueidenkäytössä on otettava huomioon pohja- ja pintavesien suojelutarve ja käyttötarpeet. Turpeenkaivu yksittäisellä suolla kestää ajallisesti jopa yli 40 vuotta. Näin ollen turpeenoton kuormitus aiheuttaa pitkäaikaisia haittoja. Haittojen suuruutta on kaavan yhteydessä laaditussa kiintoaine- ja humusselvityksessä pyritty arvioimaan kuivatusvesien sisältämän kemiallisen 5
hapenkulutuksen ja kiintoaineen määrän pitoisuuslisäyksenä. Huomioimatta on jäänyt, millaiseen vesitilavuuteen vastaanottavassa altaassa pitoisuudet laimenevat: isoja reittivesiä ja matalia latvajärviä on tarkasteltu vesistöjen erilaisuutta huomioimatta. Järvien läpivirtaamasta tai viipymästä ei ole tehty arvioita. Myöskään kiintoaineen ja humuskuorman pidättymisen merkitystä matalille latvajärville ei ole arvioitu luotettavasti. Järvien kuormittumisherkkyyteen vaikuttavia morfologisia ja hydrologisia tekijöitä olisi ollut mahdollista arvioida ainakin karkeasti paikkatietojen avulla; tällöin liettymishaitoista ja ekologisista riskeistä olisi saatu luotettavampaa tietoa. Fosforikuormituksen arvioiminen ensisijaisena vaikuttavana tekijänä on lähtökohtaisesti väärä, koska soiden kuivatusvedet sisältävät fosforia vähän. Suurempi merkitys on humuksen ja kiintoaineen mukana järviin sedimentoituvalla ja varastoituvalla ravinnekuormalla, joka sisäisen kuormituksen prosessien kautta ylläpitää rehevöitymiskierrettä. Kiintoaineen ja humuksen vesistöissä valtaama tila on jäänyt arvioimatta, samoin happamien vesien aiheuttamat kuormituspiikit. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa sisävesien humusjärvet on luokiteltu silmälläpidettäviksi (NT). Metsätalouden ja turpeenoton kiintoainekuormitus on liettänyt pohjia ja mataloittanut monia järviä. Ravinnekuormitus on aiheuttanut vähintään lievää ja paikoin voimakasta rehevöitymistä niukkaravinteisissa järvissä. Erityisen harvinaisiksi ovat käyneet erinomaisessa ekologisessa tilassa olevat järvet. Tällaisista järvistä olisi vaihemaakuntakaavassa varsinkin Kovesjärven (Parkano) valuma-alue pitänyt jättää turpeenoton (merkintä EO-tu 9) ulkopuolelle tai vähintään ulottaa vesistöjen turvaamista ohjaava kaavamääräys (tu-1) koskettamaan myös tätä valuma-aluetta. Kaavaprosessissa vesistövaikutuksia alettiin selvittää tarkemmin vasta kaavaehdotuksesta annetun voimakkaan palautteen jälkeen. Koska kaavaa oli edistetty jo pitkälle, lisäselvitystyön lähtökohtana ei enää voinut olla periaate, jonka mukaan maakunnan alueelta olisi etsitty turvealueet, joilla turpeenkaivu aiheuttaisi mahdollisimman vähän vesistöhaittoja. Vesistösyistä ei enää myöskään suljettu kaavaehdotukseen valittuja alueita pois. Velvoitetarkkailun aineistoon perustuva lisäselvitys jättää mainitsematta myös sen, että Länsi-Suomen ojitetut suot kuormittavat orgaanisella aineella vesistöjä voimakkaasti, jopa yli kaksinkertaisesti Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun soista kerättyyn aineistoon verrattuna. Velvoitetarkkailulla kerätty aineisto, johon kiintoaine- ja humusselvitys perustuu, antaa karkean arvion, mutta pitää sisällään suuria epävarmuustekijöitä. On tunnustettu tosiasia, että turpeenoton kuormituksessa on suuria vaihteluvälejä ja että hetkittäinen näytteenotto ei anna luotettavaa kuvaa. Lisäksi tiedetään, että best available techniques (BAT)-tasoistenkin vesiensuojelurakenteiden toimivuudessa on suuria eroja. Humusaineita vesiensuojelurakenteet poistavat niukasti, ja rakennettujen pintavalutuskenttien ja kosteikkojen on havaittu myös lisäävän humuspäästöjä. Liettymähaittoja verrataan selvityksessä muun maankäytön aiheuttamiin vaikutuksiin selventämättä sitä tosiasiaa, että turvekiintoaines on kevyttä, vie erittäin paljon tilaa ja hajoaa. Erilaisten maaperien ja maankäyttömuotojen aiheuttamat liettymähaitat eivät ole suoraan verrannollisia. Kokonaan tarkastelun ulkopuolelle jää selvityksessä se, että turpeenkaivun edetessä maatuneempiin kerroksiin kuormittavuus lisääntyy, ja että soiden erilaisuus aiheuttaa kuormituksessa suuria eroja. Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ja Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ovat teettäneet viidestä parkanolaisesta suosta Suosvahn-mallinnuksen (FT Lasse Svahnbäck). Mallinnuksissa soiden kuormittavuuden kasvu ja soiden erilaisuus näkyvät selvästi (ks. liite 1). Mallinnukset osoittavat, että mm. Murronneva (EO/tu 9 -vyöhykkeellä) kuormittaisi erittäin paljon erinomaisessa ekologisessa tilassa olevaa Kovesjärveä ja latvajärven tilan heikkeneminen olisi todennäköistä. 6
Vesistöjen virkistyskäyttöä on kaavaa valmisteltaessa arvotettu kiireisesti ja tiedoissa on hataruutta. Luotettavamman käsityksen virkistyskäytöstä ja siihen kohdistuvasta paineesta olisi antanut vakituisen ja loma-asutuksen määrä rantakilometriä kohti tai järven koko. Samassa yhteydessä olisi pitänyt arvioida rantakaavoituksen merkitys ja rantatonttien määrä. Vesistöjen turvaamista ohjaava kaavamääräys (tu-1) jättää suurimman osan laajan virkistyskäytön piirissä olevista järvistä vaille määräyksen antamaa lisäsuojaa näin siitä huolimatta, että kaavan yhteydessä laaditun vesistöselvityksenkin perusteella erityistä huomioitavaa olisi. Kaavassa on mukana pienten valumaalueiden vähävirtaamaisia matalia latvajärviä, joiden rannalle on kaavoitettu myös uutta lomarakentamista, ja hyvää heikommassa tilassa olevia järviä, joita nykyinenkin turpeenotto kuormittaa vielä 15-20 vuotta. Turpeenoton sijainninohjauksessa olisi ollut tärkeää arvioida kullekin vesistölle aiheutuva kokonaispaine ja etsiä ne vesistöt, joille haittoja ei koituisi siinä määrin, että ne estäisivät vesistön hyvän tilan saavuttamista tai säilymistä. Kaavan valmisteluaineistossa esiintyy sekavuutta pinta-ala-arvioissa. Kaavaselostuksen, vesistöselvityksen ja kiintoaine- ja humuskuormitusselvityksen käyttämät pinta-alat tuotantosoiden kohdalla eroavat kaikki keskenään. Vesistöjen kohdalla Pirkanmaan liiton teettämä vaikutusten arviointi jää varsin spekulatiiviselle tasolle. Ikään kuin varmuuden vuoksi kaavaselostuksessa todetaan, että pitkällä aikavälillä turvetuotannosta aiheutuva kuormitus voi lisätä rehevöitymistä --- sekä muutoinkin heikentää vesistön tilaa. Laissa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1 ) todetaan yksiselitteisesti, että vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisen yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä ja Itämerta niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tai Itämeren tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Kaikki toimenpiteet, jotka johtavat tai joiden voidaan kuvitella johtavan vesistön tilan heikkenemiseen tai estävän hyvän tilan saavuttamista, ovat lain näkökulmasta mahdottomia. Myös valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa mainitaan, että alueidenkäytössä edistetään vesien hyvän tilan saavuttamista ja ylläpitämistä. Kaava, joka edes mahdollisesti johtaa vesien tilan heikkenemiseen, ei nähdäksemme ole lainmukainen. Katsomme, että turpeenottomerkintä tulee vesistönsuojelusyistä poistaa vaihemaakuntakaavasta seuraavilta kohteilta: - EO-9/15, Parkanon Murronneva. Laskuvesistö Kovesjärvi (35.554) joka on matala, vähäravinteinen humusjärvi ja herkkä kuormitukselle. Järven tila on varmennettu ekologisesti erinomaiseksi ja tällaisen vesistön tilaa ei valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden, vesien- ja merenhoitolain ja vesipuitedirektiivin mukaan saa heikentää. Pitkän viipymän vuoksi merkittävä osa kiintoaineesta ja flokkiintuvasta humuskuormituksesta pidättyisi Kovesjärveen. Liuenneet humusaineet ja ravinteet suotuisivat Kovesjokeen ja Häädetkeitaan natura-alueelle. Kovesjoki on Pirkanmaan vesienhoitosuunnitelmassa kunnostettava kohde. - EO-10/16, Parkanon Hautalammenneva. Hautalammenneva purkautuu Parkanon ydinkeskustassa olevaan Kirkkojärveen. Kirkkojärven rannalla on kaupungin yleinen uimaranta, leirintäalue, kaavoitettua asumista ja ympärillä uusiakin kaavoitussuunnitelmia. Järvellä on suuri virkistys- ja maisemallinen arvo Parkanon keskustassa asuville. Hautalammenneva yhdessä Murronnevan kanssa kuuluu korkeasti kuormitettujen soiden ryhmään (ks. liite 1). Kirkkojärveä kuormittavat myös Vuorijärven valuma-alueen turpeenottoalueilta tulevat vedet. - EO-14/19, Parkanon Kotkansalo. Laskuvesistö Markkolanlampi (35.572) on erittäin kuormittunut 7
lampi. Lisäkuormittaminen on vastoin vesienhoidollisia tavoitteita. - Turpeenottovyöhyke EO/tu 12:lla sijaitseva Parkanon Takalossuo. Laskuvesistö Hanhijärvi (35.535) luokitellaan kokonaisfosforipitoisuuden perusteella tyydyttävään luokkaan. Järven vapaan vesitilan määrä on liettymisen johdosta vähentynyt kriittisesti. Uusi turpeenotto valuma-alueella olisi ristiriidassa vesienhoidon tavoitteiden kanssa. - EO-14/36, Parkanon Liesineva. Turpeenottoalue ulottuisi liian lähelle asutusta ja Liesijärveä. - Vesistöselvitysten (Bilaledtin ja Peltonen 2009 sekä FCG 2011) antamien tietojen pohjalta kaavaja suunnittelumääräyksiä tulee tarkistaa ja ulottaa tu-1-merkintä koskemaan useampia valumaalueita haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Etenkin latvajärvien hyvästä tilasta tulee suunnittelumääräyksien avulla pitää huolta. 1.4 Luontoselvityksissä parannettavaa Maakuntaliitto on teettänyt turvevaihekaavan ehdotukseen uusiksi turpeenottoalueiksi merkityiltä soilta luontoselvitykset. Enviro Oy tutki kesän 2009 aikana 42 suon luontoarvot (32 kaavaluonnoksessa turpeenottoalueeksi merkittyä suota ja 10 muuta suota). Selvityksistä on havaittavissa muutamia puutteita: - Luontoselvitysten yhteydessä ei ilmeisesti ole kartoitettu selkärangattomia, kuten hyönteislajistoa. Soiden hyönteismaailmaan kuuluu mm. EU:n luontodirektiivin IV (a) -liitteessä mainittuja lajeja. Näiden lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei luonnonsuojelulain 49 :n mukaan saa hävittää tai heikentää. Lajeja (kuten lummelampikorentoa, sirolampikorentoa ja isolampisukeltajaa) saattaa esiintyä turpeenottoon varattujen soiden vesialueilla (Ikaalisten Parvilahdennevan Alinen Niittylampi ja Virtain Haapanevan Römönen-lampi). Luontoinventointia olisi hyönteislajiston osalta pitänyt täydentää ennen kaavan hyväksymistä. - Luontoselvitysten raportissa (s. 4) todetaan, että riekkoreviirien luotettavan inventoimisen kannalta lintulaskentojen ajankohta oli liian myöhäinen. Asia olisi pitänyt korjata ennen kaavan hyväksymistä. - Luontoselvitysten raportissa (s. 6) todetaan, että maastokäyntien ajankohta ei viitasammakkoinventoinnin kannalta ollut optimaalinen. Myös viitasammakko on luontodirektiivin IV (a) -liitteen laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Inventointia olisi viitasammakon osalta pitänyt täydentää ennen kaavan hyväksymistä. - Enviro Oy kartoitti vaihemaakuntakaavaa varten miltei 2850 hehtaaria soita. Tällaisen hehtaarimäärän kartoittaminen yhden kesän aikana on kolmelle ammattilaisellekin melkoinen tehtävänanto, siitä huolimatta, että suot ovat ojitettuja. Kartoitusta kaipaavia lajiryhmiä on useita ja niiden havainnointiajat vaihtelevat. Mitä enemmän kartoitettavaa ja mitä vähemmän aikaa, sitä todennäköisemmin jotain jää huomaamatta. Kaavoittajan olisi pitänyt varata luontoselvityksiin enemmän aikaa ja resursseja. 1.5 Turpeennoston keskittäminen Luoteis-Pirkanmaalle Turvevaihekaavaa näytetään valmistellun lähtöasetelmasta, jossa turpeennosto keskitetään edelleen Pohjois- ja Luoteis-Pirkanmaalle: Parkanoon, Kihniöön, Virroille ja Ikaalisten pohjoisosiin. Toinen keskittymä sijaitsee Lounais-Pirkanmaalla Punkalaitumen ja Sastamalan alueella. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan alueidenkäytöllä tuetaan aluerakenteen tasapainoista kehittämistä sekä elinkeinoelämän kilpailukyvyn ja kansainvälisen aseman 8
vahvistamista hyödyntämällä mahdollisimman hyvin olemassa olevia rakenteita sekä edistämällä elinympäristön laadun parantamista ja luonnon voimavarojen kestävää hyödyntämistä. Turpeenoton voimakas keskittäminen tietylle tienoolle noudattaa ehkä tavoitteen alku- mutta ei loppuosaa (luonnon voimavarojen kestävä hyödyntäminen). Lisäksi alueidenkäyttötavoitteiden mukaan maakunnan suunnittelussa on mahdollisuuksien mukaan selvitettävä ja edistettävä alueidenkäytön järjestämistä raja-alueilla. Samalla tulee kiinnittää huomiota alue- ja yhdyskuntarakenteen toimivuuteen sekä elinkeinotoiminnan tarpeiden ja ympäristöarvojen yhteensovittamiseen. On kyseenalaista, kuinka mittava turpeenotto suhteellisesti varsin suppeilla alueilla olisi tavoitteen mukaisesti sovitettavissa yhteen ympäristöarvojen kanssa. Turpeennosto on luoteisella Pirkanmaalla ollut massiivista jo 1970-luvulta lähtien, samoin siitä aiheutuneet ongelmat ja haitat. Turpeennosto on hävittänyt suuren osan ojitukselta säästyneistä luonnontilaisista soista, aiheuttanut (yhdessä metsäojitusten kanssa) jatkuvaa ja pysyvää vahinkoa latvavesistöille, tuottanut mittavia pöly-, melu-, roskaantumis- ja liikenneongelmia ja pilannut laajalti maisemia. Kaikki ongelmat ja haitat ovat jääneet ja jäävät paikallisten asukkaiden arjen harmeiksi. Turpeenoton vaihemaakuntakaavan myötä elinympäristö uhkaa muuttua entistäkin laajemmin mustiksi turvekentiksi. Kaavassa esitetyt turpeenoton kannalta tärkeät vyöhykkeet kattavat suuria pinta-aloja jo vanhastaan aktiivisesti kaivetuilla seuduilla. Merkitykseltään epämääräisistä vyöhykkeistä tulee luopua ja kaavan kokoluokka on mitoitettava toisin. Turve on luonnonvara, joka yhden hyödyntämisen jälkeen on käytetty. On kohtuutonta, jos turpeennoston moninaiset haitat saavat kuormittaa maakunnan yhtä kolkkaa muutaman vuosikymmenen hyödyn tähden. Kuvaavaa on, että Luoteis- Pirkanmaan ja Ylä-Satakunnan alueella oli suota ennen kaksi kolmannesta pinta-alasta, mutta nykyisin suo on kulkijalle harvinainen näky; tyypillinen maisema on muuttunut epätyypilliseksi. Paikallisten asukkaiden näkökulmasta turpeenoton haittoihin lukeutuu myös se, että turpeenoton hyöty ei kohdistu turpeennostoalueille, vaan ainoastaan ikävät seuraukset jäävät paikallisten kestettäviksi. Turpeenotto ei juuri työllistä paikallista väestöä ja ensisijaisena hyödynsaajana ovat turveyhtiöt. Uusien vakituisten ja kesäasukkaiden saamiseksi sekä yritystoiminnan (mm. matkailu) virittämiseksi kylien vetovoimaisuuteen kiinnitetään paljon huomiota kyläyhdistyksissä, elinkeinoyhtiöissä ja monissa EU-hankkeissa. Projekteilla ei kuitenkaan ole vaikutusta kylien merkittävimpään ympäristöhaittaan, turpeenottoon. Turveyhtiöt eivät joudu vastuuseen siitä, että ne huonontavat kylien viihtyisyyttä monin tavoin (vesistöjen tilan ja maiseman huononeminen, melu, pöly, liikenne, vaikutukset pohjavesiin ja pienilmastoon). Turpeenoton vaihemaakuntakaavan pitäisi omalta osaltaan lieventää, ei lisätä, haja-asutusalueen ahdinkoa. 1.6 Kaavan suokohtaisia epäkohtia 1.6.1 Pahkaneva Kaavan turvevyöhykkeiden linjaus vyöhykkeellä EO/tu 22 on luonnonsuojelun ja suotuisan suojelutason näkökulmasta haitallinen. Vyöhykkeen länsiraja on piirretty kulkemaan pitkin Virtain Pahkanevan itäreunaa. Mikäli turpeenotto tulevaisuudessa ulotettaisiin vyöhykkeen sisällä Pahkanevan reunaan asti, olisi valtaosin luonnontilainen, äärimmäisen arvokas suo vaarassa alkaa kuivua. Pahkanevan suojeluarvot on todennut myös Geologinen tutkimuskeskus (GTK), jonka mukaan Pahkanevan luonnontilainen osa [on] sijoitettavissa kokonsa ja luontonsa puolesta suojelusoiden tasolle (Virtain turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus, GTK:n turveraportti 191, Espoo 1986). Nykyisellään kaavaehdotuksen turvevyöhykerajaus vaarantaa Pahkanevan luontoarvot. 9
1.6.2 Unnanneva Ikaalisiin rajattu turvevyöhyke EO/tu 16 rajautuu voimaperäisessä turvetuotannossa oleviin alueisiin. Vyöhykkeen pohjoisosassa sijaitsee 230 hehtaarin laajuinen Unnanneva, joka on merkitty potentiaaliseksi turpeenottoalueeksi. Alueen lounaisosassa on noin ojitukselta säästynyt, noin 20 hehtaarin kokoinen nevalaikku. Luonnontilainen osa rajattiin kaavan turvevyöhykkeen ulkopuolelle viime hetkellä. Alueen ekologian kannalta olisi tärkeää rajata ojittamattoman osan ympärille riittävän suuri puskurivyöhyke. Unnannevan eteläosista saattaa olla mahdollista ennallistaa toimiva suokokonaisuus. Tämä olisi tärkeää paitsi luonnonarvojen myös alueen virkistyskäytön kannalta. Unnannevan vedet laskevat valtaosin suoraan Kyrösjärven Kovelahteen, jota jo tällä hetkellä rasittaa suuri määrä pohjoisesta virtaavia turvevesiä. Lisäksi lahden itäpuolelle on kaavassa rajattu uusi turpeenottovyöhyke EO/tu 15. Järveä kuormittavat myös tehokas maatalous ja metsäojitus. Pirkanmaan ELY-keskuksen mukaan Kovelahden tila on nyt tyydyttävä. On hyvin epävarmaa, että lahden tila onnistutaan nostamaan vuoteen 2015 mennessä vesipuitedirektiivin sekä vesien- ja merenhoitolain vaatimusten mukaisesti vähintään hyväksi, kun samaan aikaan kuormitus lisääntyy. 2. Muutoksenhaun vaatimukset Esitämme lopuksi tiivistelmän muutoksenhakumme vaatimuksista (vaatimusten perustelut löytyvät muutoksenhakumme aiemmista luvuista): - Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavaa ei tule hyväksyä nykyisessä muodossaan. - Pirkanmaan suoluonnon tila -selvityksessä mainitut, luonnoltaan arvokkaat suot tulee esittää kaavakartassa luo-merkinnöin tai muulla tavoin suojeluarvot selkeästi osoittaen. Epämääräisistä merkintätavoista (turpeenoton kannalta tärkeät vyöhykkeet) on luovuttava. - Vesistöjä koskevat vaatimukset olemme esittäneet perusteluineen jo luvussa 1.3. - Luontoselvityksiä tulee täydentää riekon, viitasammakon ja selkärangattomien lajien osalta. - Virtain Pahkanevan ympärille tulee jättää kaavakartassa kunnollinen suojavyöhyke. - Ikaalisten Unnanneva on jätettävä kokonaan kaavan turpeenottomerkintöjen ulkopuolelle, jotta suon luonnontilainen osa ei vaarannu ja laajemman alueen ennallistaminen säilyy mahdollisena, ja jotta Kovelahteen ei kohdistu lisää vesistörasitusta. Tampereella, Ikaalisissa, Parkanossa ja Virroilla 22.6.2011 Timo Tamminen, puheenjohtaja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Maarit Teelmäki, puheenjohtaja Ikaalisten Luonto ry. Larissa Heinämäki, puheenjohtaja Virtain luonnonsuojeluyhdistys ry. Markku Saarinen, puheenjohtaja Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ry. Anni Kytömäki, sihteeri Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Sari Jaakkola, sihteeri Ikaalisten Luonto ry. Katri Lavaste, sihteeri Virtain luonnonsuojeluyhdistys ry. Hannu Latvajärvi, sihteeri Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ry. 10
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. VALITUSASIAKIRJAN LIITE 1. Pirkanmaan maakuntavaltuuston päätös 17.5.2011 (9 ), Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaava/turpeenotto Yhteenveto FT Lasse Svahnbäckin Suosvahn-mallinnuksesta. Lähtökohta Uusin tutkimus mahdollistaa turpeenoton kuormituksen arvioinnin perustuen suokohtaisiin turveominaisuuksiin, turpeen laatuun, maatuneisuuteen ja kerrostuneisuuteen, vrt. Svahnbäck 2007. Suo- ja kerroskohtainen ainekuormitusselvitys mahdollistaa vähemmän kuormittavien turpeenottosoiden valinnan ja toiminnan suunnittelun tavalla, jolloin vesistöön ei kohdistu liikaa samanaikaista kuormitusta. Kaikista GTK:n tutkimista soista voidaan tehdä suokohtaisesti yksilöllinen ja kerroskohtainen ainekuormitusselvitys mm. orgaanisen aineen, typen ja fosforin osalta turpeenoton aikana. Selvitys mahdollistaa myös oikealla lailla mitoitettujen ja ajallisesti oikein valittujen vesiensuojeluratkaisujen käytön. Vesistövaikutusten arviointi edellyttää todellisten suo- ja vesistökohtaisten kuormitusarvioiden tekemistä, sillä ominaiskuormitusluvut eivät anna riittävän kattavaa kuvaa orgaanisen aineen ja ravinteiden määrästä kuivatusvesissä. Soiden kuormituserot eri soiden ja saman suon eri kerroksien osalta voivat olla jopa 10-20- kertaisia. Ainekuormituksen määrä suhteutetaan saatavissa olevaan energian määrään. Suhdelukujen mukaisesti suon kuormitus luokitellaan luokkiin 1-5, vähäisestä erittäin suureen kuormitukseen. 1 < 2 hyvin vähäinen kuormitus 2 2,01-4 vähäinen 3 4,01-6 kohtalainen 4 6,01-8 suuri 5 8,01 < hyvin suuri Turpeennoston keston arvio perustuu keskimääräiseen turpeenoton kestoon. Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin ja Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistyksen toimeksiannosta Lasse Svahnbäck mallinsi Parkanosta vv. 2010-2011 viisi suota: Hautalammenneva, Liesineva, Virkaneva, Louhineva ja Murronneva. Kaivettavan turpeenottoalueen laajuus vaihteli eri kerroksissa, vähentyen 280 cm:n syvyydellä pienimpään pinta-alaan. Pinta-alan vähäisyydestä huolimatta kokonaiskuormitus suon maatuneimmissa osissa kasvaa. Odotettavissa olevat turpeennostoajat ja kaivettavan alan suuruus olivat seuraavat: Hautalammenneva 47 vuotta, pinta-ala 42-19 ha, Liesineva 37 vuotta, pinta-ala 49-29 ha Virkaneva 38 vuotta, pinta-ala 31-18 ha Louhineva 37 vuotta, pinta-ala 93-43ha Murronneva 41 vuotta, pinta-ala 68-23 ha. Mallinnuksesta käy ilmi, että Hautalammennevan kuormittavuus on hyvin korkea ensimmäisten kahdeksan vuoden jälkeen kaivamisen loppuun asti. Kuormittavuutta lisäisi pitkä turpeenottoaika. Mallinnuksen perusteella Hautalammenneva alkaa kuormittaa alapuolista Parkanon keskustan 11
Kirkkojärveä orgaanisella aineella, fosforilla ja typellä hyvin suuresti kun louhinnassa on edetty turvekerroksiin, jotka ovat 60 cm syvyydessä. Tästä eteenpäin kuormitus jatkuu hyvin suurena. Liesineva kuormittaa 20 ensimmäistä vuotta alapuolista vesistöä vähän tai kohtalaisesti, viimeiset 17 vuotta suuresti. Virkanevan suhteellinen kuormittavuus on hyvin suurta koko mahdollisen louhinnan ajan. Kokonaiskuormitusta alapuoliseen vesistön pienentää kuitenkin alueen pieni koko. Louhineva edustaa vähäisessä tai kohtalaisessa määrin kuormittavaa suota koko turpeenottoaikansa ajan. Siitä huolimatta, että se pinta-alaltaan olisi suurin, sen koko kaivamisaikainen orgaanisen kiintoaineen huuhtoutuma olisi vähäisintä kaikkien mallinnettujen soiden kesken. Murronneva kuormittaa jyrsinturpeennostoajasta 18 ensimmäistä vuotta alapuolista vesistöä kohtalaisesti ja sen jälkeen kuormitus on suurta, viimeiset 15 vuotta erittäin suurta. Suhdeluvun valossa hyvin suuri kuormitus jopa kaksinkertaistuu. Pirkanmaan liiton turvevaihekaavaan merkittyjen ja Suosvahn-mallinnettujen soiden joukossa myös orgaanisen aineen kokonaiskuormitus Murronnevan kohdalla on hyvin suurta. Mallinnus tarkastelee myös fosforin ja typen ainehuuhtoutumia. Näidenkin osalta soiden kuormittavuudessa on eroja ja Murronnevan kuormittavuus alapuoliseen vesistöön nousee muita mallinnettuja soita korkeammaksi. Lisäksi turve on hyvin hapanta, jolloin happamoitumisriski ja happamien vesien kuormituspiikit alapuolisessa vesistössä lisääntyvät. Yhteenveto Suosvahn-mallinnus osoittaa soiden välillä selkeitä kuormituseroja. Yksinomaan pinta-alaan ja ominaiskuormitukseen perustuvat laskelmat eivät tuota sellaista kuormitustietoa, joka ottaa huomioon soiden yksilöllistä kuormittavuutta. Suon ainehuuhtoumien merkitystä pitää tarkastella myös järven yksilölliseen vastaanottokykyyn nähden. Erityisesti latvavedet voivat olla alttiina suurelle kuormitukselle. Turvekiintoaines ottaa vesistöön joutuessaan moninkertaisen tilan ja hajoavana orgaanisena aineksena kuluttaa runsaasti happea liuenneiden humusaineiden ohella. 12
sarkaojahuuht. (KA) kg/mwh tuotantoaika (a) sarkaojahuuht. tot. (KA) tn/a sarkaojahuuht. (KA) koko tuot.kest.aik.tn ph Laskelmat Parkanon alueella olevien soiden (5 kpl) jyrsinturpeennoston aikaisista orgaanisen kiintoaineen (KA) huuhtoutumisesta turpeenottokentältä sekä turpeen energiasisällön määrittäminen. b-pisteiden minimisyvyys 100 cm (osataulukko) 1,1 8 15,2 116,4 4,3 9,77 13 146,3 1943,4 5,1 15,2 12 182,2 2169,6 5,1 12,2 14 84,0 1213,1 5,2 47 5442,5 1,74 7 29,3 191,2 3,9 3,39 7 58,9 396,6 4,5 6,25 8 96,4 726,2 4,6 9,29 17 96,8 1608,4 5,3 37 2922,4 7,13 7 79,3 588,2 4 8,87 8 99,2 747,8 4 9,48 9 92,6 796,4 4,4 11,9 15 78,1 1164,0 4,4 38 3296,5 2,29 8 73,7 567,1 4 4,92 8 163,6 1269,4 4,6 5,1 8 131,8 993,9 4,8 6,12 14 94,8 1338,6 5 37 4169,0 3,47 9 82,9 721,3 3,3 4,65 9 111,6 971,2 3,6 7,86 9 138,2 1202,3 4,2 17,3 15 145,8 2113,5 4,5 41 5008,4 285 Hautalammenneva 290 Liesineva 345 Virkaneva 350 Louhineva 459 Murronneva 13
Tarkemmat tiedot mallinnuksesta: Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys / Arja Pihlaja, arpih@elisanet.fi, p. 040 568 9976. MUUTOKSENHAKUASIAKIRJAN LIITE 2: Pöytäkirjanote maakuntavaltuuston kokouksesta (9 ), päätös, johon haetaan muutosta toimitettu ympäristöministeriöön postitse 22.6.2011 MUUTOKSENHAKUASIAKIRJAN LIITE 3: Tiedot valitusviranomaisesta ja valitusajasta toimitettu ympäristöministeriöön postitse 22.6.2011 14