Kuva: ANTERO AALTONEN Teksti: PAULIINA HUSU, OLAVI PARONEN, JAANA SUNI, TOMMI VASANKARI SUOMALAISTEN FYYSINEN AKTIIVISUUS JA KUNTO 1 -KATSAUS: Terveysliikunnan suositukset täyttyvät heikosti 18 Liikunta & tiede 48 2 3 / 11
Lähes puolet 12 14-vuotiaista liikkuu terveytensä kannalta sti, mutta 16 18-vuotiaista enää kolmannes. Työikäisistä runsas kymmenesosa täyttää terveysliikunnan suosituksen kokonaisuudessaan. Noin puolet liikkuu kestävyyskunnon kannalta sti. Lihaskuntosuosituksen täyttää vain murto-osa. Eläkeikäisistä vain muutama prosentti täyttää sekä kestävyys- että lihaskuntoliikunnan suosituksen. Kestävyysliikuntasuosituksen täyttää reilu neljännes, lihaskuntoliikuntasuosituksen vain joka kymmenes. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 1 -katsauksessa kuvataan väestön fyysisen aktiivisuuden määrää ja riittävyyttä terveysliikunnan näkökulmasta uusimman tutkimustiedon pohjalta. Katsaus on myös yhteenveto aktiivisuuden kehittymisestä viime vuosikymmenien aikana. Aineistoina ovat koko maan kattavat, säännöllisin välein toistettavat kyselytutkimukset, joissa on kerätty tietoa liikunnasta. Katsaus palvelee terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista (STM 8) ja liikunnan edistämisen linjoista (OPM 8) annettujen valtioneuvoston periaatepäätösten seurantaa ja arviointia. Raportissa tarkastellaan myös sosioekonomisia liikuntaeroja, vapaa-ajan liikuntaympäristöjä sekä koetun ja mitatun kunnon yhteyksiä. Nämä tulokset perustuvat erillistutkimuksiin. Raportti on tehty UKK-instituutin toimesta yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkijoiden kanssa. Katsaus on jatkoa vuonna 7 julkaistulle Liikunta hyvinvointipoliittinen mahdollisuus -raportille (Fogelholm ym. 7). Liikunta-aktiivisuus romahtaa murrosiässä Fyysisen aktiivisuuden suosituksen mukaan kouluikäisten lasten ja nuorten tulisi liikkua monipuoli- % 1 9 8 7 Tytöt 6 5 3 1 11-vuotiaat Suomi Pojat 1 3 5 6 7 8 9 1% Kanada USA Muut Pohjoismaat Eurooppa 13-vuotiaat USA Kanada Suomi Muut Pohjoismaat Eurooppa 15-vuotiaat USA Kanada Muut Pohjoismaat Eurooppa Suomi % 1 9 8 7 6 5 3 1 1 3 5 6 7 8 9 1% WHO-Koululaistutkimus 5 6 (JY) KUVIO 1. Vähintään tunnin päivässä liikuntaa harrastavien 11 15-vuotiaiden tyttöjen ja poikien osuudet eri maissa (%). Liikunta & tiede 48 2 3 / 11 19
sesti vähintään 1 2 tuntia päivässä. Vähintään puolet päivän fyysisestä aktiivisuudesta tulisi kertyä yli kymmenen minuuttia kestävistä reippaan liikunnan jaksoista, joiden aikana hengästyy ja syke kiihtyy. Suosituksen mukaan lasten ja nuorten tulee välttää yli kahden tunnin pituisia istumisjaksoja. Ruutuaikaa viihdemedian ääressä saisi olla korkeintaan kaksi tuntia päivässä. Alle kouluikäisten ja alakouluikäisten lasten liikunnasta ja siinä tapahtuneista muutoksista on olemassa vain vähän tutkimustietoa. Lasten fyysistä aktiivisuutta on selvitetty viimeksi perusteellisimmin -luvun alussa (LAPS SUOMEN -tutkimus). Sen sijaan kouluikäisten liikunnasta saadaan tietoja muutaman vuoden välein jopa useasta eri tutkimuksesta. Yläkouluikäisten nuorten liikunnan harrastaminen vähenee voimakkaasti murrosiässä. Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset 11-vuotiaat kuuluvat maailman kärkeen, kun mittarina käytetään liikuntamäärää. Iän lisääntyessä sijoitus tippuu, ja 15-vuotiaina suomalaiset ovat jo vähemmän aktiivisia kuin ikätoverinsa muissa Pohjoismaissa, Pohjois-Amerikassa tai Euroopassa keskimäärin (kuvio 1). Kun lähes puolet 12 14-vuotiaista ilmoittaa liikkuvansa suositusten mukaisesti vähintään tunnin päivässä, 16 18-vuotiaista näin usein liikkuu enää kolmasosa. Terveyden kannalta sti liikkuvien määrä on kuitenkin lisääntynyt kahden viime vuosikymmenen aikana (kuvio 2). Pojat täyttävät terveysliikuntasuosituksen paremmin kuin tytöt. Kuitenkin viime vuosikymmenten aikana erityisesti sti liikkuvien tyttöjen määrä on lisääntynyt. Suosituimmat liikuntalajit nuorilla ovat jalkapallo, pyöräily ja uinti. Muutaman viime vuoden aikana juoksulenkkeily, kuntosaliharjoittelu ja salibandy ovat lisänneet suosiotaan nuorten harrastamina liikuntamuotoina. Työikäiset tarvitsevat lihaskunnon harjoittamista Terveysliikuntasuositusten mukaan aikuisten tulee harjoittaa kestävyyskuntoa liikkumalla useana päivänä viikossa reippaasti, esimerkiksi reipasta kävelyä vastaavalla teholla, yhteensä vähintään kaksi ja puoli tuntia viikossa. Vaihtoehtona on liikkuminen rasittavasti, esimerkiksi juoksua tai hölkkää vastaavalla teholla, yhteensä tunti ja viisitoista minuuttia viikossa. Edistääkseen terveyttä yhden liikuntakerran pitää kestää vähintään kymmenen minuuttia. Kestävyysliikunnan lisäksi tarvitaan lihaskuntoa kohentavaa liikuntaa ainakin kaksi kertaa viikossa. Jos halutaan merkittävästi parantaa kuntoa, vähentää kroonisten sairauksien riskiä ja estää lihomista, pitäisi liikkua selkeästi enemmän, jopa kaksinkertainen määrä em. minimisuositukseen verrattuna. Työikäisten liikunnan harrastaminen vapaa-ajal- % 1 8 Tytöt 12-v. % 1 8 Pojat 12-v. 6 6-91 -93-95 -97-99 -1-3 -5-7 -9-91 -93-95 -97-99 -1-3 -5-7 -9 % Tytöt 16-v. % 1 1 8 8 Pojat 16-v. 6 6-91 -93-95 -97-99 -1-3 -5-7 -9-91 -93-95 -97-99 -1-3 -5-7 -9 Nuorten terveystapatutkimus (TaY) KUVIO 2. Lasten ja nuorten vapaa-ajan liikunnan riittävyys. 12- ja 16-vuotiaiden tyttöjen ja poikien vapaa-ajan n liikunnan osuudet (%) vuosina 1991 9. Liikunta & tiede 48 2 3 / 11
NAISET MIEHET % 1 8 6 6 8 1 % 15 24-vuotiaat 25 34-vuotiaat 35 44-vuotiaat 45 54-vuotiaat 55 64-vuotiaat kaikki Suositus toteutuu osittain Riittämätön liikunta Suosituksen mukaisesti kestävyysliikuntaa ja lihaskuntoharjoittelua Suosituksen mukaisesti kestävyysliikuntaa, ei tarpeeksi lihaskuntoa Ainakin 2 pv/vk lihaskuntoharjoittelua, ei tarpeeksi kestävyysliikuntaa Reipasta tai rasittavaa kestävyysliikuntaa ja/tai lihaskuntoa, mutta ei sti Vain verkkaista ja rauhallista kestävyysliikuntaa Ei säännöllistä liikuntaa Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys (AVTK) 9 (THL) KUVIO 3. Työikäisten terveysliikunnan riittävyys vuonna 9. 15 64-vuotiaiden naisten ja miesten terveysliikunta ikäryhmittäin (%). NAISET MIEHET % 1 8 6 6 8 1 % 65 69-vuotiaat 7 74-vuotiaat 75 79-vuotiaat 8 84-vuotiaat kaikki Suosituksen mukaisesti kestävyysliikuntaa ja lihaskuntoharjoittelua Suosituksen mukaisesti kestävyysliikuntaa, ei tarpeeksi lihaskuntoa Ainakin 2 pv/vk lihaskuntoharjoittelua, ei tarpeeksi kestävyysliikuntaa Reipasta tai rasittavaa kestävyysliikuntaa ja/tai lihaskuntoa, mutta ei sti Vain verkkaista ja rauhallista kestävyysliikuntaa ja/tai tasapainoharjoittelua Ei säännöllistä liikuntaa Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen (EVTK) 9 (THL) KUVIO 4. Eläkeikäisten terveysliikunnan riittävyys vuonna 9. 65 84-vuotiaiden naisten ja miesten terveysliikunta ikäryhmittäin (%). Liikunta & tiede 48 2 3 / 11 21
la on viime vuosikymmenten aikana lisääntynyt ja liikunnan luonne on tullut intensiivisemmäksi. Samalla fyysinen aktiivisuus työssä ja arjessa on vähentynyt enemmän kuin liikuntaharrastus on kasvanut. Esimerkiksi entistä suurempi osa työ- ja asiointimatkoista kuljetaan autolla. Etenkin naisten työmatkaliikunta on vähentynyt. Runsas kymmenesosa 15 64-vuotiaista täyttää sekä kestävyys- että lihaskuntoliikunnan suosituksen. Parhaiten suositukseen yltävät nuoret miehet, heikoimmin eläkeikää lähestyvät. Kestävyysliikuntasuositus täyttyy paremmin kuin lihaskuntoliikunnan suositus. Noin puolet työikäisistä liikkuu kestävyyskunnon kannalta sti (kuvio 3). Suosituimmat liikuntalajit ovatkin kävelylenkkeily ja pyöräily. Vaikka kuntosaliharjoittelu on kolmanneksi suosituin työikäisen väestön harrastama liikuntalaji, harvempi kuin joka viides harjoittaa lihaskuntoaan tarpeeksi. Huomio liikkumattomuuteen Fyysisen aktiivisuuden ohella myös liikkumattomuutta ja istumista on syytä seurata. Kun arkielämä muuttuu fyysisesti yhä passiivisemmaksi, ei välttämättä riitä, että täyttää terveysliikunnan suositukset. Runsas päivittäinen istuminen voi heikentää kohtuullisenkin liikunnan terveyshyötyjä. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota paljon arjessa istuviin, liikuntaa harrastamattomiin henkilöihin. Heillä on suuri vaara huonoon kuntoon, ylipainoon ja aineenvaihdunnan ongelmiin, jotka yhdessä kohottavat merkittävästi riskiä sairastua perinteisiin kansansairauksiin. 25 64-vuotiaat istuvat keskimäärin yli seitsemän tuntia päivässä, mikä on uusimpien tutkimusten mukaan terveydelle haitallista. Eniten istuvat nuoret miehet. Iäkkäiden päivittäinen liikkumisaktiivisuus on vähentynyt Säännöllinen, kohtuullisen kuormittava fyysinen aktiivisuus on ensisijaisen tärkeää eläkeikäisen väestön liikkumis- ja toimintakyvyn säilymisen ja parantamisen kannalta. Fyysinen aktiivisuus voi olla liikunnan harrastamista tai arkisia toimintoja kuten koti- ja pihatöitä sekä jaloin liikkumista asiointimatkoilla. Viime vuosikymmenen aikana sekä eläkeikäisten päivittäinen ulkona kävely että muu liikunta ovat vähentyneet. Silti liikunnan tehokkuus näyttäisi hieman lisääntyneen. Kävelylenkkeily on vielä suosituin liikuntalaji, mutta sauvakävely, kuntosaliharjoittelu ja hiihto ovat lisänneet suosiotaan. Vain muutama prosentti eläkeikäisistä täyttää sekä kestävyys- että lihaskuntoliikunnan suosituksen. Kestävyysliikuntasuosituksen täyttää reilu neljännes eläkeikäisistä, lihaskuntoliikuntasuosituksen vain joka kymmenes. Nuoremmat eläkeikäiset täyttävät suosituksen paremmin kuin vanhemmat. Viidesosa eläkeikäisistä ei liiku viikoittain lainkaan (kuvio 4). Tarvitaan objektiivisesti mitattua tietoa Väestön fyysistä aktiivisuutta seurataan Suomessa säännöllisesti useilla kyselyillä, jotka perustuvat itse ilmoitettuun tietoon. Objektiivisesti, esimerkiksi kiihtyvyysmittareiden avulla, mitattua tietoa fyysisestä aktiivisuudesta ei ole vielä väestötasolla kerätty. Muissa maissa tehdyt fyysisen aktiivisuuden objektiiviset mittaukset ovat osoittaneet, että kyselytieto usein yliarvioi väestön fyysistä aktiivisuutta. Siksi näille liikkumisen objektiivisille mittauksille eri väestöryhmissä on jatkossa selkeä tarve myös Suomessa. Fyysistä kuntoa keskeisenä terveyttä kuvaavana tekijänä ei ole mitattu ja seurattu Suomessa väestötasolla nuoria miehiä lukuun ottamatta. Varusmiespalvelukseen astuvien nuorten miesten kestävyyskunto heikentyi merkittävästi vuosina 1979. Sen jälkeen fyysisen kunnon heikentyminen on tasaantunut, mutta huonokuntoisten osuus on edelleen kasvanut. Kestävyyskunnon heikkenemisen lisäksi lihaskunnoltaan huonojen nuorten miesten osuus on kasvanut vuoden 1995 jälkeen. Monissa tutkimuksissa on todettu, että huono kunto kertoo enemmän ennenaikaisen kuoleman ja keskeisten kansansairauksien vaarasta kuin perinteiset terveyden vaaratekijät. Sen takia säännölliselle väestön eri ikäryhmien kunnon seurannalle on selkeä tarve. Koettua kuntoa kysymällä ei voi luotettavasti tunnistaa huonokuntoisimpia henkilöitä. Arviota omasta kunnosta voidaan käyttää, mikäli kuntotason kartoitukseen riittää karkea, ryhmätasoinen määrittely. Tarkempi, yksilöllinen, kunnon kartoitus edellyttää kunnon mittaamista tarkoitukseen sopivilla kuntotesteillä. Aktiivisuuden lisäämisen haasteet ja mahdollisuudet Suomessa on edelleen suuret mahdollisuudet lisätä väestötasolla fyysistä aktiivisuutta, koska liikuntaharrastus on suosittua, sitä tuetaan sosiaalisesti ja aineellisesti ja liikunta nauttii yleistä arvostusta. Myös liikkumattomuutta ja istumista on syytä seurata. Runsas päivittäinen istuminen voi heikentää kohtuullisenkin liikunnan terveyshyötyjä. 22 Liikunta & tiede 48 2 3 / 11
Koko väestölle suunnatun liikunnan edistämisen rinnalle tarvitaan kohdennettuja toimia vähän liikkuville ja liikkumattomille. Perheiden merkitys erityisesti lasten liikunnan lisäämisessä on ratkaiseva. Lapsuuden liikuntamyönteiset elinolot ja monipuolinen liikunta edistävät aikuisiän liikunnallista elämäntapaa. Erityistä tukea tulisi tarjota vähän liikkuvien lasten perheille. Liikuntapaikkojen käyttömaksut eivät saisi rajoittaa lasten ja nuorten, eikä varsinkaan vähävaraisten perheiden, osallistumista liikuntaan. Selkeä fyysisen aktiivisuuden vähentyminen murrosiässä ja samanaikainen ylipainon yleistyminen ovat vakavia terveyspoliittisia haasteita. Vaikka urheiluseuroissa liikkuminen on lisääntynyt, suurta osaa fyysisesti passiivisista nuorista on vaikea saada mukaan seurojen toimintaan. Liian vähän liikkuvien nuorten liikuttamiseksi on keksittävä muita ratkaisuja. Näitä voisivat olla esimerkiksi koulujen liikuntakerhot ja koulumatkaliikunnan lisääminen. Vaikka nuoret miehet harrastavat liikuntaa aktiivisimmin, he myös istuvat päivittäin eniten. Nuorten miesten kestävyys- ja lihaskunnon heikkeneminen viime vuosikymmeninä ja huonokuntoisten määrän jatkuva kasvu ovat merkkejä nuorten aikuisten uudenlaisista terveysongelmista. Kuntomittaukset osoittavat, että muutokset nuorten miesten kokonaisaktiivisuudessa, ravitsemuksessa ja kehon koostumuksessa ovat heikentäneet heidän fyysistä suorituskykyään kolmen viimeisimmän vuosikymmenen aikana. Tavoitteeksi asetettu työurien pidentäminen edellyttää myös ikääntyvien työntekijöiden fyysisen aktiivisuuden lisäämistä. Erityisenä haasteena on liikkumattomien suuri määrä, heitä on noin viidesosa työikäisistä. Lisäksi työikäisten tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet yleistyvät ja niiden haitat lisääntyvät entisestään tulevina vuosina. Myös liikunnan aikana sattuvat tuki- ja liikuntaelinten vammat ovat lisääntymässä, minkä vuoksi on tärkeää kiinnittää huomio myös liikuntavammojen ehkäisyyn. Tuki- ja liikuntaelimistön toimintakykyä kehittävää liikuntaa tulisikin huomattavasti lisätä osana työkyvyn tukemista. Riittävä fyysinen aktiivisuus on keskeisimpiä eläkeikäisten toimintakykyä ylläpitäviä tekijöitä. Toimintakyvyltään heikentyneiden ikäihmisten kotona selviytymistä voidaan merkittävästi edistää järjestämällä liikunnanohjausta vähän liikkuville. Myös liikkumisen esteettömyyden turvaaminen sekä piha-alueiden ja muun lähiympäristön laatu ja kunnossapito edistävät toimintakyvyltään heikoimpien ikääntyneiden päivittäistä ulkoilua ja fyysistä aktiivisuutta. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen väestötasolla edellyttää useita samanaikaisia, yhteen sovitettuja ja samaan päämäärään vaikuttavia toimenpiteitä kaikilla päätöksenteon tasoilla ja hallinnon aloilla. Arjen hyötyliikkuminen voidaan tehdä houkuttelevammaksi esimerkiksi muuttamalla autoilua suosivaa työmatkojen veroetua pyöräilyä suosivaksi. Kaavoituksella on merkittävä vaikutus muun muassa liikuntapaikkojen käyttöön ja liikkumismuotojen valintaan. Kuntatasolla liikkumattomuuden ehkäisy ja fyysisen aktiivisuuden edistäminen tulisi nähdä yli hallintokuntien ja sektorirajojen ulottuvana yhteistyönä. Eri toimijoiden paikalliselle terveysliikuntaa edistävälle palveluyhteistyölle tulisi luoda selkeä rakenne ja toimivat käytännöt. Elämäntapamme suosii istumista ja kannustaa huonosti liikkumiseen. Siksi liikunnan ja arjen toimintojen yhteensovittaminen ja arkielämään piilotettujen liikunnallisten mahdollisuuksien löytäminen on yksi fyysisen aktiivisuuden lisäämisen avaimista. PAULIINA HUSU, TtT tutkija UKK-instituutti, Tampere Sähköposti: pauliina.husu@uta.fi OLAVI PARONEN, YTM erikoistutkija UKK-instituutti Sähköposti: olavi.paronen@uta.fi JAANA SUNI, TtT, dosentti erikoistutkija UKK-instituutti Sähköposti: jaana.suni@uta.fi TOMMI VASANKARI, LT, dosentti johtaja UKK-instituutti tutkimusprofessori Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL Sähköposti: tommi.vasankari@uta.fi Artikkeli perustuu kirjoittajien kokoamaan raporttiin Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 1 Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 11:15 (www.minedu.fi/opm/julkaisut). Kirjallisuus ja kuvioiden tarkemmat tutkimuslähteet löytyvät raportista. Liikunta & tiede 48 2 3 / 11 23