Hauklapin tuulivoimapuiston luontoselvitykset 2011

TuuliSaimaa Oy Hauklapin tuulivoimapuiston luontoselvitykset 2011 Kasvillisuusselvitys, luontotyyppiselvitys, liito-oravaselvitys, muuttolintuselvitys ja pesimälinnustoselvitys T:mi Ympäristötutkimus Kuitunen

Hauklapin tuulivoimapuiston luontoselvitys 2011 Kasvillisuusselvitys, luontotyyppiselvitys, liito-oravaselvitys, muuttolintuselvitys ja pesimälinnustoselvitys Karri Kuitunen SISÄLLYS Tiivistelmä... 3 1. Aineisto ja menetelmät... 4 1.1. Selvitysalueen yleiskuvaus... 4 1.2. Selvitysmenetelmät... 5 1.2.1. Kasvillisuus ja luontotyyppiselvitys... 5 1.2.2. Liito-oravaselvitys... 5 1.2.3. Muuttolintuselvitys... 5 1.2.4. Pesimälinnustoselvitys... 7 2. Tulokset... 8 2.1. Kasvillisuus ja luontotyypit... 8 2.1.1. Kasvillisuus turbiinien suunnitelluilla rakennuspaikoilla... 9 2.1.2. Kangasvuokon esiintyminen selvitysalueella... 12 2.2. Liito-orava... 13 2.3. Lintujen muutto... 13 2.3.1. Kevätmuutto... 13 2.3.2. Tulokset lajiryhmittäin... 16 2.3.3. Syysmuutto... 23 2.3.4. Tulokset lajiryhmittäin... 25 2.4. Pesimälinnusto... 32 2.4.1. Huomionarvoiset pesimälajit... 35 3. Tulosten tarkastelu... 44 3.1. Kasvillisuus ja luontotyypit... 44 3.2. Liito-orava... 44 3.3. Lintujen muutto... 45 3.3.1. Taustaa... 45 3.3.2. Tulosten edustavuus... 46 3.3.3. Muuttoreittien sijoittumisesta Hauklapin ympäristössä... 47 3.3.4. Arvioita Hauklapin ylittävän muuton törmäysriskeistä... 50 1

3.4. Pesimälinnusto... 52 3.4.1. Yleistä... 52 3.4.2. Kaakkuri... 53 3.4.3. Petolinnut... 55 3.4.4. Metsäkanalinnut... 56 3.4.5. Kehrääjä... 57 3.5. Muut eliölajit... 58 4. Johtopäätökset... 59 5. Kirjallisuus... 60 LIITTEET: 1. Putkilokasvit, 2. Keväällä havaittujen lintujen muuttajamäärät, 3. Syksyllä havaittujen lintujen muuttajamäärät. Kannen kuvat: Valkoposkihanhet ylittävät havaintopaikkaa (vas. ylh.), kaakkuri Suurella Haukkalammella (alh. vas.) ja muuttavia petolintuja Hauklapin taivaalla: kaksi mehiläishaukkaa, merikotka ja piekana (kuvat oikealla ylhäältä alas). Karri Kuitunen T:mi Ympäristötutkimus Kuitunen Lappeenranta, tammikuu 2012 karri.kuitunen@pp.inet.fi Puh.040-5907082 2

Tiivistelmä Ruokolahden Hauklapin tuulivoimapuiston suunnittelualueen luontoa selvitettiin huhti - lokakuussa vuonna 2011. Alueen ylittävää kevätmuuttoa havainnoitiin 22 päivänä 6.4. 29.5.2011 noin 108 tuntia ja syysmuuttoa 21 päivänä 26.8. 14.10.2011 noin 146 tuntia Pesimälinnustoa selvitettiin maalintujen kartoitusmenetelmää soveltaen 10 päivänä 24.5. 23.6. Erityisesti tikkojen esiintymistä selvitettiin kahdeksalla maalis-toukokuisella ja kehrääjän kahdella kesäkuisella kuuntelukerralla. Liito-oravan, putkilokasvien ja luontotyyppien esiintymistä selvitettiin turbiinien suunniteltujen rakennuspaikkojen ympäristössä huhti-elokuussa. Kasvillisuus turbiinien suunnitelluilla rakennuspaikoilla on pääasiassa varttunutta tai nuorta mäntyvaltaista mustikka- ja puolukkatyypin kangasmetsää. Turbiinien rakennuspaikoilla ja niiden välittömässä ympäristössä ei havaittu erityisesti suojeltavia putkilokasvilajeja. Uhanalaisista putkilokasveista vaarantunut ja luonnonsuojelulailla rauhoitettu kangasvuokko esiintyy muutamilla paikoilla suunniteltujen rakennuspaikkojen läheisyydessä, mikä on huomioitava muun muassa mahdollisia tielinjauksia suunniteltaessa. Turbiinien suunnitelluilla rakennuspaikoilla ja niiden lähiympäristössä ei havaittu luonnonsuojelulailla suojeltavia luontotyyppejä, metsälain 10 :ssä tarkoitettuja kohteita ja vesilain (15 a ja 17 a ) luonnontilaisina säilytettäviä kohteita. Turbiinien suunnitelluilla rakennuspaikoilla ja niiden lähiympäristössä ei havaittu merkkejä liitooravan esiintymisestä eikä erityisen hyvin liito-oravan elinympäristöksi soveltuvia metsäalueita. Muutonseurannassa havaittiin keväällä ja syksyllä yhteensä 123 lintulajia ja noin 73600 yksilöä, joista noin 37200 ylitti selvitysalueen. Riskikorkeudella 65 175 m lentäviä lintuja havaittiin keväällä 4467 (29 %) ja syksyllä 4029 yksilöä (18 %). Keväällä havaittiin 23 lintudirektiivin I liitteen lajia sekä 14 uhanalaista lajia, joista kaksi äärimmäisen uhanalaisia (haarahaukka, tunturikiuru), kaksi erittäin uhanalaista (lapasotka, suokukko) ja kymmenen vaarantunutta. Silmälläpidettäviä lintulajeja havaittiin kymmenen ja alueellisesti uhanalaisia kahdeksan. Syksyllä havaittiin 19 lintudirektiivin I liitteen lajia sekä 11 uhanalaista lajia, joista kaksi erittäin uhanalaisia (suokukko, valkoselkätikka) ja yhdeksän vaarantunutta. Silmälläpidettäviä lintulajeja havaittiin viisi ja alueellisesti uhanalaisia kolme. Pesimälinnustokartoituksen yhdeksällä 800 m 800 m ruudulla havaittiin 58 pesivää tai mahdollisesti pesivää lajia. Pesimälinnuston muodostavat pääasiassa tavanomaiset metsälajit. Lajistoon kuuluu kuitenkin myös useita alueen erämaisuutta ilmentäviä ja vanhan metsän lajeja, kuten kaakkuri, metso, palokärki ja lapinpöllö. Suunnittelualueella pesimälinnustokartoituksen ruutujen ulkopuolella havaittuja pesiviä tai mahdollisesti pesiviä lajeja sekä aiempien vuosien tietojen perusteella alueella esiintyviä lajeja olivat muun muassa hiirihaukka, käenpiika, pohjantikka, mehiläishaukka, viirupöllö. Erityisesti suojeltavia pesimälajeja ei havaittu. Uhanalaisista mahdollisesti pesivistä lajeista havaittiin hiirihaukka ja mehiläishaukka (vaarantuneita). Lintudirektiivin I liitteen lajeja havaittiin 19, silmälläpidettäviä kahdeksan ja alueellisesti uhanalaisia kaksi. Mahdollinen tuulivoimarakentaminen ei vaaranna merkittäviä kasvillisuusalueita, luontotyyppejä ja liito-oravan elinympäristöjä, mutta todennäköisesti heikentäisi erämaalintujen, kuten kaakkurin, metsäkanalintujen, kehrääjän ja petolintujen elinympäristöjen laatua. Muuttajamäärät eivät olleet minkään lajiryhmän Etelä-Karjalan oloissa erityisen merkittäviä. Alueen ylittävä kokonaislintumäärä oli kuitenkin huomattava, ja turbiinien rakentaminen todennäköisesti aiheuttaisi jonkin verran törmäysuhreja. Muuttoreittien merkityksen arviointia vaikeuttaa erityisesti yömuuttoa ja vuosien välistä vaihtelua koskevan tiedon puuttuminen. 3

1. Aineisto ja menetelmät 1.1. Selvitysalueen yleiskuvaus Hauklapin kylän länsipuolella lähellä Ruokolahden ja Puumalan kunnanrajaa sijaitseva selvitysalue on kuusi- ja mäntyvaltaisten kangasmetsien sekä pienten kirkasvetisten järvien ja lampien muodostama varsin erämainen ympäristökokonaisuus (kuva 1). Puustoltaan varttuneiden yhtenäisempien metsiköiden lisäksi alueella on vaihtelevan kokoisia avohakkuita ja eri-ikäisiä taimikoita. Pinnanmuodoiltaan vaihtelevan alueen korkein huippu Kerimäki on noin 150 metriä merenpinnan yläpuolella. Monin paikoin esiintyy avokallioalueita ja jopa pystysuoria jyrkänteitä. Mäkien välisissä painanteissa on paikoin pieniä pääasiassa ojitettuja rämeitä ja korpimaisia painanteita. Puumalantien ja Hauklapintien lisäksi aluetta halkoo useita vähäisempiä hiekkateitä ja metsäautoteitä sekä Fingridin voimalinja. Harvaa haja-asutusta on lähinnä alueen reunaosissa. Kuva 1. Ruokolahden Hauklapin tuulivoimapuiston luontoselvityksen alue vuonna 2011. Pesimälinnustoselvityksen kahdeksan kartoitusruutua (800 m 800 m) on merkitty yhtenäisellä mustalla viivalla. Yhdeksän vihreällä ympyrällä merkittyä turbiinipaikkaa sijaitsevat ruutujen keskipisteissä. Kevät- ja syysmuutontarkkailun havaintopiste on merkitty keltaisella tähdellä. Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen noin yhden hehtaarin laajuiset kartoitusruudut sijaitsevat turbiinien suunnitelluilla rakennuspaikoilla (ei merkitty karttaan). 4

1.2. Selvitysmenetelmät 1.2.1. Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys Kasvillisuusselvityksen pääasiallisena tavoitteena oli uhanalaisten, alueellisesti uhanalaisten, silmälläpidettävien sekä luontodirektiivin liitteissä II ja IV mainittujen putkilokasvien esiintymisen selvittäminen (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY; luontodirektiivi, Rassi ym. 2010). Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset keskitettiin noin hehtaarin kokoiselle alueelle turbiinien suunniteltujen rakennuspaikkojen ympäristössä. Yleisluontoisemmin ja laajemmalla alueella kasvillisuutta ja luontotyyppejä tarkasteltiin pesimälinnustoselvityksen yhteydessä. Luontotyyppiselvityksessä pyrittiin löytämään seuraavat rakennuspaikoilla ja niiden lähiympäristössä kysymykseen tulevat ja maankäytön suunnittelussa huomioitavat kohteet: luonnonsuojelulain 29 suojellut luontotyypit vesilain 15a :n ja 17a :n luonnontilaisina säilytettävät kohteet metsälain 10 :n erityisen tärkeät elinympäristöt muut huomionarvoiset luontokohteet Luontotyyppien selvittämiseksi turbiinien suunnitellut rakennuspaikat käveltiin systemaattisesti läpi puustoa, kasvillisuutta ja muita ympäristön piirteitä havainnoiden. MMM Karri Kuitunen teki kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin liittyvät maastotyöt 31.3., 4.4., 7.4., 29.4., 6.5., 13. 14.5., 19.5., 24. 25.5., 27.5., 7. 9.6. ja 20.8.2011. 1.2.2. Liito-oravaselvitys Liito-oravan ulostepapanoiden löytämiseksi suurimpien kuusten ja lehtipuiden tyvet tarkastettiin turbiinien suunnitelluilla rakennuspaikoilla ja niiden lähiympäristössä (Nironen ja Lammi 2003). Luonnonsuojelulaissa mainitun lisääntymis- ja levähdyspaikan kriteerinä pidettiin papanoita kolopuun juurella (Luonnonsuojelulaki 49 ). MMM Karri Kuitunen teki selvityksen maastotyöt 31.3., 4.4., 7.4., 29.4., 6.5., 13. 14.5. ja 19.5.2011. 1.2.3. Muuttolintuselvitys Havainnoinnin tarkoituksena oli suunnittelualueen ylittävän eri linturyhmien (vesilinnut, kahlaajat, lokit, päiväpetolinnut, kyyhkyt, pikkulinnut) sekä lintudirektiivin I liitteen, uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien kevätmuuton runsauden sekä muuttajien lentokorkeuksien selvittäminen erilaisissa sääolosuhteissa. Lisäksi havainnoitiin selvitysalueella tai sen lähiympäristössä mahdollisesti pesivien suurten lintujen, kuten peto- ja vesilintujen liikkeitä alueen ilmatilassa. Havainnointi 5

pyrittiin säätilojen ja muuton kehitystä seuraamalla ajoittamaan kohteena olevien linturyhmien päämuuttopäiville. Kevätmuuttoa havainnoitiin 6.4. 29.5.2011 yhteensä 22 päivänä (taulukko 1). Havainnointi tapahtui huhtikuussa klo 5.20 ja 15.20 sekä toukokuussa klo 4.45 ja 21.30 välisenä aikana. Taulukko 1. Lintujen kevätmuutonseurannan havainnointimäärät 6.4. 29.5.2011 Ruokolahden Hauklapin tuulivoimapuiston suunnittelualueella. Havaintopäivät Havainnointiaika Keskimäärin/pvä huhtikuu 10 50 h 28 min 5 h 3 min toukokuu 12 57 h 25 min 4 h 25 min Yht. 22 107 h 53 min 4 h 44 min Syysmuuttoa havainnoitiin 26.8. 14.10.2011 yhteensä 21 päivänä (taulukko 2). Havainnointi tapahtui elokuussa klo 10.45 15.00, syyskuussa klo 6.00 ja 18.00 sekä lokakuussa klo 6.45 ja 17.10 välisenä aikana. Taulukko 2. Lintujen syysmuutonseurannan havainnointimäärät 26.8. 14.10.2011 Ruokolahden Hauklapin tuulivoimapuiston suunnittelualueella. Havaintopäivät Havainnointiaika Keskimäärin/pvä elokuu 1 4 h 15 min 4 h 15 min syyskuu 11 78 h 30 min 7 h 8 min lokakuu 9 62 h 50 min 6 h 59 min Yht. 21 145 h 35 min 6 h 56 min Havaintopaikkana toimi Puumalantien eteläpuolella sijaitseva mäki, josta hallitsee suunnittelualueen ilmatilan parhaiten (kuva 1). Havainnointipaikalta on hyvä näkyvyys idän ja etelän välisiin ilmansuuntiin sekä luoteeseen. Näkyvyys on puutteellinen tai huono etelän ja lännen sekä pohjoisen ja koillisen välisiin ilmansuuntiin. Hyvän näkyvyyden sektoreissa latvusten yläpuolella etenevän pikkulintumuuton pystyy havaitsemaan jopa yli 1 kilometrin etäisyydeltä. Matalalla kulkevasta pikkulintumuutosta jää helposti tätä suurempi osa havaitsematta. Suunnittelualueen ilmatilassa kulkevan lounaan ja koillisen suuntainen muutto on parhaiten hallittavissa, sillä turbiinien rakennuspaikat ovat melko kapeana lounaan ja koillisen suuntaisena muodostelmana. Selvitysalueen länsi- tai itäosassa matalalla kulkevaa kaakon ja luoteen tai etelän ja pohjoisen suuntaista muuttoa ei pysty havaintopaikalta havaitsemaan (erityisesti pikkulinnut). Korkeammalla (yli 50 m) kulkevan suurem- 6

pien lintujen muuton havaitsemiseen näkyvyys on normaalioloissa riittävä ainakin jossakin ohituksen vaiheessa. Kunakin havainnointipäivänä merkittiin ylös vallitseva säätila ja sen olennaiset muutokset (lämpötila, pilvisyys, tuulen suunta ja voimakkuus, näkyvyys) sekä kaikki suunnittelualueen ylittävät muuttajat lentosuuntineen ja lentokorkeuksineen. Suurikokoisista linnuista, kuten hanhista, kurjista ja petolinnuista sekä harvinaisista lajeista kirjattiin myös suunnittelualueen sivuuttavat yksilöt. Muuttavien lintujen lentokorkeuksia arvioitiin vertaamalla puuston korkeuteen (keskimäärin 22m, korkeimmat latvat 25m). Läheltä ja korkealta menneiden isompien lintujen lentokorkeusarvioiden oikeellisuutta tarkistettiin digikuvaamalla muutamia lintuyksilöitä. Muuttavat lintuyksilöt kirjattiin lentokorkeuden perusteella kolmeen luokkaan, jotka määriteltiin suunnitteilla olevien tuulivoimaloiden mittojen perusteella. Voimalan lavan pyöriessä sen lakipiste on 175 metrin ja alin piste 65 metrin korkeudella maan pinnasta. Näin ollen 65 175 metrin korkeudella lentävät linnut muuttavat vaara-alueella voimalan pyöriviin lapoihin nähden (taulukko 3). Muuttokorkeuden nollatasona käytettiin havaintopaikan tasoa. Joissakin tapauksissa erityisesti pikkulintumuutto kulki havaintopaikan tasoa matalammalla. Tällaiset havainnot kirjattiin lentokorkeusluokkaan 0 65 metriä. Muutonhavainnoinnin apuvälineenä käytettiin kiikaria ja zoom-okulaarilla varustettua lintukaukoputkea. Tarkkailusta vastasivat keväällä Jari Kontiokorpi (53 h 5 min), MMM Karri Kuitunen (29 h 18 min) ja Kari Kärkkäinen (25 h 30 min) sekä syksyllä Miika Suojarinne (123 h 45 min) ja Karri Kuitunen (21 h 50 min). Taulukko 3. Muuttavien lintujen lentokorkeuksien kirjaamisen perusteena käytetyt luokat Ruokolahden Hauklapin tuulivoimapuiston kevät- ja syysmuutonhavainnoinnissa vuonna 2011. Luokka Korkeus maan pinnasta Muuttokorkeus suhteessa voimalan lapoihin K 1 0 65 m Pääsääntöisesti lapojen alapuolella K 2 65 175 m Riskikorkeus. Muuttoa lapojen pyörimiskorkeudella K 3 yli 175 m Pääsääntöisesti lapojen yläpuolella 1.2.4. Pesimälinnustoselvitys Pesimälinnustoselvityksen tarkoitus oli ensisijaisesti lintudirektiivin I liitteen, uhanalaisten, alueellisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien esiintymisen selvittäminen (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, Rassi ym. 2010) sekä tuulivoimarakentamisen mahdollisten linnustovaikutusten arviointi yleisellä tasolla. Pesimälinnustoa selvitettiin maalintujen kartoitusmenetelmää soveltaen kolmella koko alueen kattavalla laskentakierroksella 24. 27.5., 7. 9.6. ja 21. 23.6.2011 (Koskimies ja Väisänen 1988). MMM Karri Kuitunen, Jari Kontiokorpi, Ari Parviainen ja Kari Kärkkäinen tekivät 7

maastotyöt mahdollisimman heikkotuulisella ja poutaisella säällä pääsääntöisesti klo 4.00 11.00. Kartoituslaskennoissa selvitysalue käveltiin systemaattisesti läpi lintuja jatkuvasti havainnoiden siten, että kulkulinjojen välinen etäisyys vaihteli kasvillisuuden tiheyden perusteella noin 100 metristä 150 metriin. Täydentäviä pesimälinnustohavaintoja kerättiin lisäksi kevätmuuton seurannan sekä liito-oravaselvityksen ja kasvillisuusselvityksen maastotöiden yhteydessä. Pesiväksi pariksi tulkittiin, kun laulava tai nähty koiras tai naaras havaittiin kahdella laskentakerralla samalla paikalla sopivassa pesimäympäristössä. Yksikin havainto riitti pesiväksi pariksi tulkitsemiseen, jos havainto koski varoittelevaa, pesää rakentavaa tai ruokaa/ulosteita kantavaa emoa, pesää tai poikuetta. Huomionarvoiset tikkalajit Pesimälinnustoselvitystä täydennettiin valkoselkätikan, harmaapäätikan, pohjantikan ja palokärjen esiintymistä selvittävällä kartoituksella turbiinien suunnitelluilla rakennuspaikoilla ja niiden lähiympäristössä 31.3., 4.4., 7.4., 6. 7.5., 11.5., 13. 14.5.2011. Tikkakartoituksen apuvälineenä käytettiin ääniatrappia. Kehrääjä Kartoituslaskentoja täydennettiin kahdella koko alueen kattavalla kehrääjien kuuntelukierroksella, jotka tehtiin 11.6. ja 19.6.2011 heikkotuulisessa ja poutaisessa säässä klo 00.35 3.00 kattavasti eri puolilla suunnittelualuetta noin 40 havaintopisteessä. Kehrääjäselvityksen tehostamiseksi käytettiin ääniatrappia. Selvityksen ulkopuoliset lintuhavainnot Luonnontieteellinen keskusmuseo luovutti selvityksen käyttöön suunnittelualueen ja sen lähiympäristön petolintujen pesäpaikkoja koskevia havaintoja vuosilta 2000 2010 (Juha Honkala, kirjallinen ilmoitus). Lisäksi tarkastettiin huomionarvoisten lintulajien esiintymistietoja (tilanne 23.11.2011) Hatikka-tietokannasta (Luonnontieteellinen Keskusmuseo). 2. Tulokset 2.1. Kasvillisuus ja luontotyypit Selvitysalueella havaittiin yhteensä 98 putkilokasvilajia (liite 1). Turbiinien suunniteltujen rakennuspaikkojen yhden hehtaarin laajuisilla selvitysruuduilla ei havaittu erityisesti suojeltuja putkilokasvilajeja, luonnonsuojelulailla (29 ) suojeltuja luontotyyppejä, metsälain (10 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä ja vesilain (15 a, 17 a ) luonnontilaisena säilytettäviä kohteita (Rassi ym. 2010). 8

Uhanalaisista putkilokasveista vaarantunut kangasvuokko esiintyy suunnittelualueella useilla kasvupaikoilla suunniteltujen turbiinipaikkojen läheisyydessä (kuvat 2 ja 3). Silmälläpidettävistä kasveista ahokissankäpälä esiintyy paikoin runsaana Puumalantien varressa. 2.1.1. Kasvillisuus turbiinien suunnitelluilla rakennuspaikoilla Turbiinipaikka 1 Metsätyyppi: Mustikka- ja puolukkatyypin kangas. Puusto: Varttunutta mäntymetsää, sekapuustona joitakin varttuneita ja nuoria kuusia. Pensaskerros: Kuusi, kataja. Kenttäkerros: Mustikka, puolukka, kanerva, sananjalka, metsälauha, vanamo, kevätpiippo, metsäkastikka. Turbiinipaikka 2 Metsätyyppi: Puolukka-, mustikka- ja kanervatyypinkangas. Alueen reunaosassa soistunutta metsää. Puusto: Varttunutta mäntyvaltaista metsää, sekapuustona varttuneita kuusia ja rauduskoivuja. Pensaskerros: Mänty, kataja, kuusi, hieskoivu, rauduskoivu, pihlaja, paju (Sali sp.), raita, harmaaleppä. Kenttäkerros: Puolukka, kanerva, mustikka, juolukka, vadelma, suopursu, metsäalvejuuri, metsäkastikka, metsälauha, siniheinä, nurmirölli, vanamo, suo-orvokki, metsätähti, rätvänä, maitohorsma, kultapiisku, oravanmarja, kevätpiippo, jouhivihvilä, keräpäävihvilä, tähtisara, sananjalka, suopursu. Turbiinipaikka 3 Metsätyyppi: Pääasiassa mustikkatyypin kangas. Puusto: Rakennuspaikalla varttunutta ja nuorta mäntymetsää. Rakennuspaikan eteläpuolella harvennettua varttunutta kuusimetsää. Pensaskerros: Kuusi, koivu (Betula sp.), kataja. Kenttäkerros: Mustikka, puolukka, kanerva, rohtotädyke, kevätpiippo, katinlieko, riidenlieko, vanamo, sanajalka, nuokkutalvikki, sormisara, metsäalvejuuri, ahomansikka. Turbiinipaikka 4 Metsätyyppi: Mustikka- ja puolukkatyypin kangas. Osittain kallioinen ja kivinen. Puusto: Varttunutta mäntymetsää, sekapuustona muutamia varttuneita kuusia. 9

Pensaskerros: Kuusi, kataja, pihlaja, haapa, harmaaleppä, vadelma, paju (Sali sp.). Kenttäkerros: Sananjalka, kanerva, metsäkastikka, kielo, kultapiisku, sarjakeltano, metsälauha, kangasmaitikka, vanamo, maitohorsma, keltatalvikki, lillukka, oravanmarja, kevätpiippo, metsätähti, ahosuolaheinä, metsäalvejuuri, rätvänä. Turbiinipaikka 5 Metsätyyppi: Mustikka- ja puolukkatyypin kangas. Paikoin avokalliota, jonka luoteispuolella korpimaista metsää. Puusto: Varttunutta mänty- ja kuusivaltaista metsää, jossa sekapuuna varttuneita rauduskoivuja. Pensaskerros: Kuusi, kataja, pihlaja, korpipaatsama, raita. Kenttäkerros: Mustikka, puolukka, kanerva, kielo, lillukka, sananjalka, kultapiisku, oravanmarja, metsätähti, mäntykukka, lampaannata, metsäkastikka, metsälauha, siniheinä, kevätpiippo, kangasmaitikka, rätvänä, maitohorsma, aho-orvokki, sarjakeltano. Turbiinipaikka 6 Metsätyyppi: Mustikka- ja puolukkatyypin kangas. Paikoin avokalliota ja kivenlohkareita. Puusto: Varttunutta, harvaa ja matalakasvuista mäntymetsää. Pensaskerros: Kuusi, kataja, rauduskoivu, pihlaja. Kenttäkerros: Mustikka, puolukka, metsätähti, metsälauha, metsäkastikka, metsäalvejuuri, sananjalka, kultapiisku, kielo. Turbiinipaikka 7 Metsätyyppi: Mustikka- ja puolukkatyypin kangas. Puusto: Varttunutta mäntymetsää. Pensaskerros: Kataja, kuusi. Kenttäkerros: Mustikka, puolukka, sianpuolukka, kanerva, vanamo, kevätpiippo, sananjalka, nuokkutalvikki, sormisara, ahomansikka. Turbiinipaikka 8 Metsätyyppi: Mäen lakiosa lähinnä puolukkatyypin, mäen alaosa mustikkatyypin kangasta. Puusto: Rakennuspaikalla varttunutta mäntymetsää, sekapuuna muutamia varttuneita kuusia ja rauduskoivuja. Kallioalueen alaosassa varttuneiden kuusien määrä suurempi. Pensaskerros: Harmaaleppä, kataja, kuusi, pihlaja, raita ja rauduskoivu. 10

Kenttäkerros: Puolukka (runsas), kanerva, metsäkastikka, metsälauha (paikoin runsas), rohtotädyke, kielo, sananjalka, kevätpiippo, kultapiisku, rätvänä, vanamo, metsätähti, aho-orvokki, harjuhäränsilmä, nurmirölli, yövilkka, metsäalvejuuri, kallioimarre, karvakiviyrtti, oravanmarja. Turbiinipaikka 9 Metsätyyppi: Mustikka- ja puolukkatyypin kangas. Puusto: Varttunutta mäntymetsää, sekapuustona vähän varttuneita kuusia ja rauduskoivuja. Pensaskerros: Kuusi, kataja, rauduskoivu. Kenttäkerros: Mustikka, puolukka, kanerva, kevätpiippo, rohtotädyke, sananjalka, vanamo, yövilkka. 11

2.1.2. Kangasvuokon esiintyminen suunnittelualueella Kangasvuokkoja havaittiin kolmella erillisellä alueella ja 13 kasvupaikalla yhteensä kymmeniä versoja. Suurin osa kasvupaikoista sijaitsi Puumalantien pientareella turbiinipaikan 9 pohjoispuolella. Pienemmät esiintymät sijaitsivat turbiinipaikan 6 eteläpuolella ja turbiinipaikan 3 lounaispuolella (kuvat 2 ja 3). Kuva 2. Kangasvuokon punaisilla tähdillä merkityt kasvupaikat Ruokolahden Hauklapin tuulivoimapuiston suunnittelualueella turbiinipaikkojen 6 ja 9 ympäristössä vuonna 2011. 12

Kuva 3. Kangasvuokon punaisilla tähdillä merkityt kasvupaikat Ruokolahden Hauklapin tuulivoimapuiston suunnittelualueella turbiinipaikan 3 ympäristössä vuonna 2011. 2.2. Liito-orava Turbiinien suunnitelluilla rakennuspaikoilla ja niiden lähiympäristössä ei havaittu merkkejä liitooravan esiintymisestä eikä erityisen hyvin liito-oravan elinympäristöksi soveltuvia metsäalueita. 2.3. Lintujen muutto Kevät- ja syysmuutontarkkailussa havaittiin yhteensä 123 lintulajia ja 73634 lintuyksilöä, joista 37190 yksilön lentoreitti ylitti selvitysalueen. 2.3.1. Kevätmuutto Muutontarkkailussa havaittiin 6.4. 29.5.2011 yhteensä 110 lintulajia ja 18996 yksilöä, joista 15161 yksilön lentoreitti ylitti suunnittelualueen. Näistä pikkulintuja ja rastaita oli yhteensä 6911, hanhia 4641 ja pieniä sorsalintuja 1351 yksilöä (taulukko 4). Lajilleen määritetyistä linnuista viisi runsainta 13

lajia olivat peippo 2013, valkoposkihanhi 1171, mustalintu 935, sepelkyyhky 757 ja vihervarpunen 289 (liite 2). Lintudirektiivin I liitteen lajeja havaittiin 23, uhanalaisia 14, joista kaksi äärimmäisen uhanalaisia (haarahaukka, tunturikiuru), erittäin uhanalaisia kaksi (lapasotka, suokukko) ja kymmenen vaarantunutta. Silmälläpidettäviä lintulajeja havaittiin kymmenen ja alueellisesti uhanalaisia kahdeksan lajia (taulukko 5). Eri linturyhmien välillä oli eroja muuttokorkeudessa siten, että suurin osa pikkulinnuista ja rastaista lensi riskikorkeuden (65 175 metriä) alapuolella ja pienistä sorsalinnuista riskikorkeuden yläpuolella, kun taas yleisemmin riskikorkeudella muuttaneita lajeja tai lajiryhmiä olivat erityisesti kurki, päiväpetolinnut, joutsenet, hanhet ja lokkilinnut (taulukko 4). Lajiryhmien väliset erot muuttokorkeuksissa vastaavat varsin hyvin Muukonkankaan tuulivoimapuiston linnustoselvityksessä saatuja tuloksia (Kuitunen ja Lehtonen 2010). Taulukko 4. Ruokolahden Hauklapin tuulivoimapuiston kevätmuutontarkkailussa 6.4. 29.5.2011 havaittujen linturyhmien yksilömäärät ja määrien jakautuminen muuttokorkeuden perusteella kolmeen luokkaan. Lentokorkeuden luokat: 0 65 m= pääsääntöisesti lapojen alapuolella, 65 175 m= riskikorkeus, muuttoa lapojen pyörimiskorkeudella, yli 175 m= pääsääntöisesti lapojen yläpuolella. Lajiryhmä pikkulinnut sisältää havainnot pienistä varpuslinnuista ja tervapääskystä. Alue= selvitysalueen ylittäneiden lintujen yhteismäärä, Yhteensä= selvitysalueen ylittäneiden ja sivuuttaneiden yhteismäärä, Riskikorkeus= selvitysalueen riskikorkeudella (65 175m) ylittäneiden osuus (%) alueen ylittäneiden määrästä. Linturyhmä 0 65m 65 175m yli 175m Alue Yht. Riskikorkeus joutsenet 38 38 0 76 84 50 % hanhet 1094 2750 727 4571 7109 60 % sorsat 32 99 1220 1351 2308 7 % kuikkalinnut 95 131 170 396 490 33 % merimetso 13 1 1 15 15 7 % päiväpetolinnut 35 107 13 155 164 69 % kurki 5 20 0 25 32 80 % kahlaajat 79 98 110 287 332 34 % lokkilinnut 124 226 53 403 443 56 % kyyhkyt 477 328 1 806 855 41 % käki 2 - - 2 2 0 % pöllöt 0 0 6 6 6 0 % tikat 13 6-19 19 32 % varislinnut 87 60 1 148 163 41 % rastaat 458 101 8 567 571 18 % pikkulinnut 5792 502 40 6334 6403 8 % Yhteensä 8344 4467 2350 15161 18996 29 % 14

Taulukko 5. Ruokolahden Hauklapin tuulivoimapuiston muutontarkkailussa 6.4. 29.5.2011 havaitut huomionarvoiset lintulajit (43). CR= äärimmäisenuhanalainen, EN= erittäin uhanalainen, VU= vaarantunut, RT= alueellisesti uhanalainen, NT= silmälläpidettävä, LD= lintudirektiivin I liitteen laji (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY; lintudirektiivi, Rassi ym. 2010). Lintulaji CR EN VU RT NT LD ampuhaukka aro/niittysuohaukka haarahaukka hiirihaukka isokoskelo isokuovi jouhisorsa kaakkuri kalasääski kalatiira kangaskiuru kapustarinta keltavästäräkki kuhankeittäjä kuikka kurki lapasotka laulujoutsen liro maakotka mehiläishaukka merikotka metsähanhi naurulokki niittykirvinen pikkukuovi pikkulokki pohjansirkku* ) pohjantikka pulmunen punakuiri punavarpunen ruskosuohaukka selkälokki sinisuohaukka suokukko suopöllö taivaanvuohi tukkakoskelo tukkasotka tunturikiuru uuttukyyhky valkoposkihanhi * ) Pohjansirkkuhavaintoihin sisältyy muiden muuttolennossa samankaltaisesti ääntelevien, mutta Etelä-Karjalan oloissa epätodennäköisten lajien, kuten pikku- ja kultasirkun, mahdollisuus. 15

2.3.2. Tulokset lajiryhmittäin Kaikkia lajeja koskevat havainnot ovat taulukoituna liitteessä 2. Yksilömääriä esitettäessä sulkeissa olevat luvut tarkoittavat selvitysalueen ylittäneiden yksilöiden määrää. Siten esimerkiksi merkintä 300 (47) sepelhanhea tarkoittaa, että yhteensä 300 havaitusta yksilöstä 47 ylitti selvitysalueen. Sorsalinnut Lintudirektiivin I liitteen lajit Laulujoutsen. Yhteensä 84 laulujoutsenta ja määrittämätöntä joutsenta, joista selvitysalueen 76 yksilöä ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä joutsenista 38 yksilöä (50 %) lensi riskikorkeudella ja 38 riskikorkeutta matalammalla. Valkoposkihanhi. Yhteensä 1101 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 257 yksilöä (23 %) lensi riskikorkeudella. Lisäksi havaittiin 5373 (2835) määrittämätöntä hanhea, joista suurin osa lienee ollut valkoposkihanhia. Selvitysalueen ylittäneistä määrittämättömistä hanhista 2104 yksilöä (74 %) lensi riskikorkeudella, 85 riskikorkeutta matalammalla ja 646 korkeammalla. Vaarantuneet Jouhisorsa. Yksi selvitysalueen riskikorkeudella ylittänyt yksilö. Tukkasotka. Yhteensä 45 yksilöä, joista 20 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä tukkasotkista 13 (65 %) lensi riskikorkeudella. Erittäin uhanalaiset Lapasotka. Yhteensä 10 selvitysalueen riskikorkeutta korkeammalla ylittänyttä yksilöä. Silmälläpidettävät Metsähanhi. Yhteensä 180 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 35 (19 %) ylitti selvitysalueen riskikorkeudella, 123 riskikorkeutta matalammalla ja 22 korkeammalla. Lisäksi havaittiin yhteensä 213 selvitysalueen ylittänyttä määrittämätöntä harmaata hanhea (Anser sp.; todennäköisesti metsätai tundrahanhia), joista riskikorkeudella lensi 172 (81 %), 30 riskikorkeutta matalammalla ja 11 korkeammalla. Isokoskelo. Yhteensä 63 yksilöä, joista 54 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä isokoskeloista 37 yksilöä (69 %) lensi riskikorkeudella, 10 riskikorkeutta matalammalla ja 7 korkeammalla. Lisäksi määrittämättömiä koskeloita yhteensä 9 (9) yksilöä. 16

Tukkakoskelo. Yhteensä 16 yksilöä, joista 15 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä tukkakoskeloista 11 yksilöä (73 %) lensi riskikorkeudella. Muut lajit Tundrahanhi. Yhteensä 78 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 30 (38 %) lensi riskikorkeudella. Kanadanhanhi. Yhteensä 14 selvitysalueen yksilöä, joista 2 (14 %) lensi riskikorkeudella.. Sepelhanhi. Yhteensä 150 selvitysalueen riskikorkeudella ylittänyttä yksilöä. Mustalintu. Yhteensä 936 selvitysalueen riskikorkeutta korkeammalla ylittänyttä yksilöä. Alli. Yhteensä 1034 yksilöä, joista 124 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä alleista 4 (3 %) lensi riskikorkeudella ja 120 riskikorkeutta korkeammalla. Muiden sorsalajien yksilömäärät olivat vähäisiä. Sinisorsia havaittiin 5 (5), haapanoita 8 (8) ja telkkiä 18 (8). Määrittämättömiä pieniä vesilintuja havaittiin 164 (162) yksilöä. Selvitysalueen ylittäneistä määrittämättömistä vesilinnuista 17 (10 %) lensi riskikorkeudella ja 145 riskikorkeutta korkeammalla. Kuikkalinnut Lintudirektiivin I liitteen lajit Kuikka. Yhteensä 209 kuikkaa, joista 188 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä kuikista 54 yksilöä (29 %) lensi riskikorkeudella, 69 riskikorkeutta matalammalla ja 65 korkeammalla. Lisäksi havaittiin 258 (186) määrittämätöntä kuikkalintua. Selvitysalueen ylittäneistä määrittämättömistä kuikkalinnuista 67 (36 %) lensi riskikorkeudella, 18 riskikorkeutta matalammalla ja 101 korkeammalla. Kaakkuri. Yhteensä 27 yksilöä, joista 26 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä kaakkureista 10 yksilöä (38 %) lensi riskikorkeudella, 12 riskikorkeutta matalammalla ja 4 korkeammalla. Silmälläpidettävät lajit Kaakkuri. Ks. edellä kohta Lintudirektiivin I liitteen lajit. Merimetsot Merimetso. Yhteensä 15 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 1 (7 %) lensi riskikorkeudella. 17

Päiväpetolinnut Äärimmäisen uhanalaiset Haarahaukka. Kaksi selvitysalueen riskikorkeudella ylittänyttä yksilöä. Vaarantuneet Merikotka. Yhteensä 6 yksilöä, joista 4 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä 2 lensi korkeudella ja 2 riskikorkeutta korkeammalla. Maakotka. Kaksi selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista toinen lensi riskikorkeudella ja toinen riskikorkeutta korkeammalla. Hiirihaukka. Yhteensä 24 selvitysalueen ylittänyttä hiirihaukkaa, joista 18 yksilöä (75 %) muutti riskikorkeudella, 3 riskikorkeutta matalammalla ja 3 korkeammalla. Lisäksi havaittiin 11 riskikorkeudella alueen ylittänyttä hiirihaukkaa tai piekanaa. Mehiläishaukka. Yhteensä 12 mehiläishaukkaa, joista 9 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä 8 yksilöä (89 %) lensi riskikorkeudella. Sinisuohaukka. Yhteensä 2 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista toinen lensi riskikorkeudella ja toinen riskikorkeutta matalammalla. Lisäksi havaittiin yksi sini/aro/niittysuohaukka. Silmälläpidettävät Kalasääski. Yhteensä 12 yksilöä, joista 11 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä kalasääskistä 7 yksilöä (64 %) lensi riskikorkeudella, 3 riskikorkeutta matalammalla ja yksi korkeammalla. Lintudirektiivin I liitteen lajit Merikotka. Ks. edellä kohta Vaarantuneet. Kalasääski. Ks. edellä kohta Silmälläpidettävät. Maakotka. Ks. edellä kohta Vaarantuneet. Ruskosuohaukka. Yhteensä 4 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 3 (75 %) riskikorkeudella ja yksi riskikorkeutta matalammalla. Sinisuohaukka. Ks. kohta Vaarantuneet. Arosuohaukka/niittysuohaukka. Yksi selvitysalueen riskikorkeutta matalammalla ylittänyt yksilö. Havainto koskee todennäköistä arosuohaukkaa. Mehiläishaukka. Ks. edellä kohta Vaarantuneet. 18

Ampuhaukka. Yhteensä 4 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 2 muutti riskikorkeudella ja 2 riskikorkeutta matalammalla. Muut lajit Piekana. Yhteensä 41 yksilöä, joista 40 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä piekanoista 28 yksilöä (70 %) muutti riskikorkeudella, 9 riskikorkeutta matalammalla ja 3 riskikorkeutta korkeammalla. Lisäksi havaittiin 11 selvitysalueen riskikorkeudella ylittänyttä hiirihaukkaa tai piekanaa. Varpushaukka. Yhteensä 34 yksilöä, joista 32 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä varpushaukoista 20 yksilöä (63 %) muutti riskikorkeudella, 9 riskikorkeutta matalammalla ja 3 riskikorkeutta korkeammalla. Tuulihaukka. Yhteensä 4 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 3 (75 %) lensi riskikorkeudella ja 1 riskikorkeutta matalammalla. Nuolihaukka. Yhteensä 4 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 1 (25 %) lensi riskikorkeudella ja 3 riskikorkeutta matalammalla. Kurjet Lintudirektiivin I liitteen lajit Kurki. Yhteensä 32 yksilöä, joista 25 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä kurjista 20 yksilöä (80 %) muutti riskikorkeudella ja 5 riskikorkeutta korkeammalla. Kahlaajat Erittäin uhanalaiset Suokukko. Yhteensä 18 selvitysalueen riskikorkeutta korkeammalla ylittänyttä yksilöä. Silmälläpidettävät Tylli. Yksi selvitysalueen riskikorkeutta korkeammalla ylittänyt yksilö. Alueellisesti uhanalaiset Taivaanvuohi. Kolme selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 1 lensi riskikorkeudella ja 2 riskikorkeutta matalammalla. Pikkukuovi. Kolme selvitysalueen riskikorkeutta korkeammalla ylittänyttä yksilöä. Isokuovi. Yhteensä 17 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 14 (82 %) lensi riskikorkeudella, 2 riskikorkeutta matalammalla ja 1 korkeammalla. Lisäksi havaittiin 3 (1) määrittämätöntä kuovia. 19

Lintudirektiivin I liitteen laji Kapustarinta. Yhteensä 30 selvitysalueen riskikorkeutta korkeammalla ylittänyttä yksilöä. Suokukko. Ks. edellä kohta Erittäin uhanalaiset. Punakuiri. Yhteensä 20 selvitysalueen riskikorkeutta matalammalla ylittänyttä yksilöä. Liro. Yhteensä 37 selvitysalueen riskikorkeutta korkeammalla ylittänyttä yksilöä. Muut lajit Meriharakka. Yhteensä 102 selvitysalueen riskikorkeutta korkeammalla ylittänyttä yksilöä. Töyhtöhyyppä. Yhteensä 173 yksilöä, joista130 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä töyhtöhyypistä 76 yksilöä (58 %) lensi riskikorkeudella, 34 riskikorkeutta matalammalla ja 20 korkeammalla. Valkoviklo. Neljä selvitysalueen riskikorkeutta matalammalla ylittänyttä yksilöä. Metsäviklo. Yhteensä 21 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 6 (29 %) lensi riskikorkeudella ja 15 riskikorkeutta matalammalla. Lisäksi havaittiin yksi määrittämätön pieni ja yksi määrittämätön keskikokoinen kahlaaja. Lokkilinnut Vaarantuneet Selkälokki. Yhteensä 2 selvitysalueen riskikorkeudella ylittänyttä yksilöä. Silmälläpidettävät Naurulokki. Yhteensä 46 yksilöä, joista 45 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä naurulokeista 21 yksilöä (47 %) lensi riskikorkeudella, 10 riskikorkeutta matalammalla ja 14 korkeammalla. Lintudirektiivin I liitteen lajit Pikkulokki. Kaksi selvitysalueen riskikorkeutta matalammalla ylittänyttä yksilöä. Kalatiira. Yhteensä 3 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 1 lensi riskikorkeudella ja 2 riskikorkeutta matalammalla. Lisäksi havaittiin 8 (7) määrittämätöntä tiiraa. 20

Muut lajit Merikihu. Yhteensä 7 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista yksi lensi riskikorkeutta matalammalla ja kuusi korkeammalla. Kalalokki. Yhteensä 162 yksilöä, joista 151 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä kalalokeista 87 yksilöä (58 %) lensi riskikorkeutta matalammalla, 44 riskikorkeutta matalammalla ja 20 korkeammalla. Harmaalokki. Yhteensä 146 yksilöä, joista 138 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä harmaalokeista 82 yksilöä (59 %) lensi riskikorkeudella, 43 riskikorkeutta matalammalla ja 13 korkeammalla. Lisäksi havaittiin yhteensä 17 (14) määrittämätöntä isoa lokkia ja 28 (12) määrittämätöntä lokkia. Kyyhkyt Alueellisesti uhanalaiset Uuttukyyhky. Yksi selvitysalueen riskikorkeutta matalammalla ylittänyt yksilö. Sepelkyyhky. Yhteensä 769 yksilöä, joista 757 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä sepelkyyhkyistä 291 yksilöä (38 %) lensi riskikorkeudella, 465 riskikorkeutta matalammalla ja 1 riskikorkeutta korkeammalla. Lisäksi havaittiin 85 (48) määrittämätöntä kyyhkyä. Käet Käki. Kaksi selvitysalueen riskikorkeutta matalammalla ylittänyttä yksilöä. Pöllöt Lintudirektiivin I liitteen lajit Suopöllö. Kaksi selvitysalueen riskikorkeutta korkeammalla ylittänyttä yksilöä. Lisäksi havaittiin neljä selvitysalueen riskikorkeutta korkeammalla ylittänyttä suo- tai sarvipöllöä. Tikat Lintudirektiivin I liitteen lajit Pohjantikka. Kaksi selvitysalueen riskikorkeutta matalammalla ylittänyttä yksilöä. Muut lajit Käpytikka. Yhteensä 16 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 6 (38%) lensi riskikorkeudella ja 10 riskikorkeutta matalammalla. Lisäksi havaittiin yksi määrittämätön keskikokoinen tikka. 21

Varislinnut Harakka. Yksi selvitysalueen riskikorkeutta matalammalla ylittänyt yksilö. Närhi. Yhteensä 46 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 3 (7 %) lensi riskikorkeudella ja 43 riskikorkeutta matalammalla. Naakka. Yhteensä 18 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 7 (39 %) lensi riskikorkeudella ja 11 riskikorkeutta matalammalla. Varis. Yhteensä 81 yksilöä, joista 71 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä 46 yksilöä (65 %) lensi riskikorkeudella, 24 riskikorkeutta matalammalla ja 1 riskikorkeutta korkeammalla. Lisäksi havaittiin määrittämättömiä varislintuja yhteensä 5 (1) yksilöä. Korppi. Yhteensä 12 yksilöä, joista 11 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä korpeista 3 yksilöä (27 %) lensi riskikorkeutta matalammalla ja 8 riskikorkeutta matalammalla. Rastaat Laulurastas. Yhteensä 57 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 8 (14 %) lensi riskikorkeudella ja 49 riskikorkeutta matalammalla. Punakylkirastas. Yhteensä 35 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 2 (6 %) lensi riskikorkeudella ja 33 riskikorkeutta matalammalla. Lisäksi havaittiin 91 (89) määrittämätöntä pientä rastasta. Pienistä rastaista 25 yksilöä (28 %) lensi riskikorkeudella ja 64 riskikorkeutta matalammalla. Kulorastas. Yhteensä 99 yksilöä, joista 98 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä kulorastaista 9 yksilöä (9 %) lensi riskikorkeudella, 88 riskikorkeutta matalammalla ja 1 korkeammalla. Räkättirastas. Yhteensä 118 yksilöä, joista 117 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä räkättirastaista 18 yksilöä (15 %) lensi riskikorkeudella, 95 riskikorkeutta matalammalla ja 4 korkeammalla. Lisäksi havaittiin 149 selvitysalueen ylittänyttä määrittämätöntä isoa rastasta, joista 38 yksilöä (26 %) lensi riskikorkeudella, 106 riskikorkeutta matalammalla ja 3 korkeammalla. Mustarastas. Yhteensä 22 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 1 (5 %) lensi riskikorkeudella ja 21 riskikorkeutta matalammalla. Pikkulinnut Äärimmäisen uhanalaiset ja erityisesti suojeltavat Tunturikiuru. Kaksi selvitysalueen riskikorkeudella ylittänyttä yksilöä. Vaarantuneet Keltavästäräkki. Yhteensä 5 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 2 ylitti selvitysalueen riskikorkeudella ja 3 riskikorkeutta korkeammalla. 22

Pohjansirkku. Kaksi selvitysalueen riskikorkeutta matalammalla ylittänyttä todennäköistä pohjansirkkua (tik-sirkku). Silmälläpidettävät Niittykirvinen. Yhteensä 133 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 14 (11 %) ylitti selvitysalueen riskikorkeudella ja 119 riskikorkeutta matalammalla. Kuhankeittäjä. Yksi selvitysalueen riskikorkeutta matalammalla ylittänyt yksilö. Punavarpunen. Kaksi selvitysalueen riskikorkeutta matalammalla ylittänyttä yksilöä. Pulmunen. Yhteensä 12 selvitysalueen riskikorkeudella ylittänyttä yksilöä. Lintudirektiivin I liitteen lajit Kangaskiuru. Yhteensä 4 selvitysalueen riskikorkeutta matalammalla ylittänyttä yksilöä. Muut lajit Muita pikkulintuja havaittiin yhteensä 6257 (6188), joista selvästi runsaimman lajin, peipon, yhteismäärä oli 2013 (2013). Lisäksi havaittiin määrittämättömiä pikkulintuja 2947 (2878), joista suurin osa oli todennäköisesti peippoja. Vihervarpusia havaittiin 289, metsäkirvisiä 194, järripeippoja 130, urpiaisia 98, pikkukäpylintuja 57 (+ määrittämätön käpylintu 150), talitiaisia 51, västäräkkejä 46, haarapääskyjä 38, tilhiä 34 ja rautiaisia 33. Muita lajeja havaittiin kevään aikana alle 20 yksilöä kutakin. Eri lajeilla riskikorkeudella lentäneiden osuus vaihteli 0 91 % välillä ja oli keskimäärin 8 %. Yksittäistä pikkulintulajeista suurin riskikorkeudella lentäneiden osuus oli kiurulla (91 %). Kiurun kokonaisyksilömäärä (11) oli kuitenkin pieni. 2.3.3. Syysmuutto Syysmuutontarkkailussa havaittiin 26.8. 14.10.2011 yhteensä 82 lintulajia ja 54614 yksilöä, joista 21819 yksilön lentoreitti ylitti suunnittelualueen. Näistä pikkulintuja ja rastaita oli yhteensä 11735, hanhia 8256 ja pieniä sorsalintuja 1351 yksilöä (taulukko 6). Lajilleen määritetyistä linnuista viisi runsainta lajia olivat peippo 2013, valkoposkihanhi 1171, mustalintu 935, sepelkyyhky 757 ja vihervarpunen 289 (liite 1). Lintudirektiivin I liitteen lajeja havaittiin 19, uhanalaisia 11, joista kaksi erittäin uhanalaisia (suokukko, valkoselkätikka) ja yhdeksän vaarantunutta. Silmälläpidettäviä lintulajeja havaittiin viisi ja alueellisesti uhanalaisia kolme lajia (taulukko 7). Eri linturyhmien välillä oli eroja muuttokorkeudessa siten, että suurin osa pienistä pikkulinnuista ja rastaista lensi riskikorkeuden (65 175 metriä) alapuolella, kun taas yleisemmin riskikorkeudella muuttaneita lajeja tai lajiryhmiä olivat muun muassa joutsenet, hanhet, päiväpetolinnut, kahlaajat ja 23

kyyhkyt (taulukko 4). Lajiryhmien väliset erot muuttokorkeuksissa vastaavat varsin hyvin Muukonkankaan tuulivoimapuiston linnustoselvityksessä saatuja tuloksia (Kuitunen ja Lehtonen 2010). Taulukko 6. Ruokolahden Hauklapin tuulivoimapuiston syysmuutontarkkailussa 26.8. 14.10.2011 havaittujen linturyhmien yksilömäärät ja määrien jakautuminen muuttokorkeuden perusteella kolmeen luokkaan. Lentokorkeuden luokat: 0 65 m= pääsääntöisesti lapojen alapuolella, 65 175 m= riskikorkeus, muuttoa lapojen pyörimiskorkeudella, yli 175 m= pääsääntöisesti lapojen yläpuolella. Lajiryhmä pikkulinnut sisältää havainnot pienistä varpuslinnuista ja tervapääskystä. Alue= selvitysalueen ylittäneiden lintujen yhteismäärä, Yht.= selvitysalueen ylittäneiden ja sivuuttaneiden yhteismäärä, Riski= selvitysalueen riskikorkeudella (65 175m) ylittäneiden osuus (%) alueen ylittäneiden määrästä. Linturyhmä 0 65m 65 175m yli 175m Alue Yht. Riski joutsenet 9 32 7 48 104 67 % hanhet 384 2766 5106 8256 36192 34 % sorsat 2 36 42 80 1535 45 % kuikkalinnut 10 28 20 58 124 48 % päiväpetolinnut 50 109 113 272 317 40 % kurki 0 4 100 104 173 4 % kahlaajat 0 19 12 31 31 61 % lokkilinnut 8 19 16 43 88 44 % kyyhkyt 284 485 59 828 1634 59 % tikat 42 - - 42 42 0 % varislinnut 184 79 59 322 481 25 % rastaat 3001 208 0 3209 4084 6 % pikkulinnut 8282 244 0 8526 9809 3 % Yhteensä 12256 4029 5534 21819 54614 18 % Taulukko 7. Ruokolahden Hauklapin tuulivoimapuiston syysmuutontarkkailussa 26.8. 14.10.2011 havaitut huomionarvoiset lintulajit (29). CR= äärimmäisenuhanalainen, EN= erittäin uhanalainen, VU= vaarantunut, RT= alueellisesti uhanalainen, NT= silmälläpidettävä, LD= lintudirektiivin I liitteen laji. ) = arviointikriteerien perusteella saatua uhanalaisuusluokkaa on laskettu yhdellä luokalla Suomen ulkopuolelta saatavan täydennyksen vuoksi (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY; lintudirektiivi, Rassi ym. 2010). Lintulaji CR EN VU RT NT LD ampuhaukka harmaapäätikka hiirihaukka isokoskelo kaakkuri kalasääski kapustarinta kivitasku ) keltavästäräkki kuikka kurki 24

Taulukko 7. Jatkuu. CR= äärimmäisenuhanalainen, EN= erittäin uhanalainen, VU= vaarantunut, RT= alueellisesti uhanalainen, NT= silmälläpidettävä, LD= lintudirektiivin I liitteen laji. ) = arviointikriteerien perusteella saatua uhanalaisuusluokkaa on laskettu yhdellä luokalla Suomen ulkopuolelta saatavan täydennyksen vuoksi (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY; lintudirektiivi, Rassi ym. 2010). Lintulaji CR EN VU RT NT LD lapinkirvinen laulujoutsen maakotka mehiläishaukka merikotka metsähanhi muuttohaukka niittykirvinen palokärki pikkusieppo pohjansirkku* ) pohjantikka ruskosuohaukka selkälokki suokukko taivaanvuohi valkoposkihanhi valkoselkätikka * ) Pohjansirkkuhavaintoihin sisältyy muiden muuttolennossa samankaltaisesti ääntelevien, mutta Etelä-Karjalan oloissa epätodennäköisten lajien, kuten pikku- ja kultasirkun, mahdollisuus. 2.3.4 Tulokset lajiryhmittäin Kaikkia lajeja koskevat havainnot ovat taulukoituna liitteessä 3. Yksilömääriä esitettäessä sulkeissa olevat luvut tarkoittavat selvitysalueen ylittäneiden yksilöiden määrää. Siten esimerkiksi merkintä 300 (47) sepelhanhea tarkoittaa, että yhteensä 300 havaitusta yksilöä 47 ylitti selvitysalueen. Sorsalinnut Silmälläpidettävät Metsähanhi. Yhteensä 304 yksilöä, joista 151 ylitti selvitysalueen. Lisäksi havaittiin yhteensä 189 (94) määrittämätöntä harmaata hanhea (Anser sp.; todennäköisesti metsä- tai tundrahanhia). Selvitysalueen ylittäneistä metsä- ja määrittämättömistä harmaista hanhista 79 yksilöä (32 %) lensi riskikorkeudella ja 166 riskikorkeutta korkeammalla. Isokoskelo. Yhteensä 6 yksilöä, joista kaksi ylitti selvitysalueen. Lisäksi määrittämättömiä koskeloita yhteensä 23 (18) yksilöä. 25

Lintudirektiivin I liitteen lajit Laulujoutsen. Yhteensä 77 yksilöä, joista 48 yksilöä ylitti selvitysalueen. Lisäksi havaittiin 27 (0) määrittämätöntä joutsenta. Selvitysalueen ylittäneistä joutsenista 38 yksilöä (50 %) lensi riskikorkeudella ja 38 yksilöä riskikorkeutta matalammalla. Valkoposkihanhi. Yhteensä 12624 yksilöä, joista 7492 ylitti selvitysalueen. Lisäksi 1920 (494) määrittämätöntä hanhea, joista suurin osa lienee ollut valkoposkihanhia. Valkoposkihanhen muutto vilkastui syyskuun 20. päivän jälkeen huipentuen 1. lokakuuta, jolloin havaittiin yhteensä 12393 (3188) hanhea, joista määritettyjä valkoposkia 5251 (3161). Selvitysalueen ylittäneistä hanhista 2766 yksilöä (34 %) lensi riskikorkeudella, 384 riskikorkeutta matalammalla ja 5106 korkeammalla. Muut lajit Tundrahanhi. Yhteensä 21 selvitysalueen riskikorkeudella ylittänyttä yksilöä. Sepelhanhi. Yhteensä 3430 yksilöä, jotka kaikki sivuuttivat selvitysalueen pääasiassa kaukaa itäpuolelta. Suurin osa, 3280 yksilöä, havaittiin 23.9., jolloin Etelä-Karjalassa havaittiin syksyn suurimmat sepelhanhimäärät (BirdLife Suomi 2011). Eteläisen Saimaan reitillä havaittiin huomattavia määriä sepelhanhia myös 21., 22. ja 24.9. (BirdLife Suomi 2011). Hauklapissa ei havainnoitu 22. ja 24.9. Muut sorsalajit. Muiden sorsalajien yksilömäärät olivat vähäisiä. Haapanoita havaittiin 30 (30), alleja 100 (0), määrittämättömiä sotkia 40 (0), telkkiä (1) ja määrittämättömiä pieniä vesilintuja 1333 (29) yksilöä. Kuikkalinnut Silmälläpidettävät lajit Kaakkuri. Yhteensä 7 selvitysalueen ylittänyttä kaakkuria. Lisäksi havaittiin 100 (37) määrittämätöntä kuikkalintua, jotka olivat joko kuikkia tai kaakkureita. Lintudirektiivin I liitteen lajit Kuikka. Yhteensä 17 kuikkaa, joista 14 ylitti selvitysalueen. Lisäksi havaittiin 100 (37) määrittämätöntä kuikkalintua, jotka olivat joko kuikkia tai kaakkureita. Kaakkuri. Ks. edellä kohta Lintudirektiivin I liitteen lajit. 26

Päiväpetolinnut Vaarantuneet Merikotka. Yhteensä 6 merikotkaa, joista 5 ylitti selvitysalueen. Merikotkista 2 ylitti selvitysalueen riskikorkeudella, 2 riskikorkeutta matalammalla ja 1 riskikorkeutta korkeammalla. Maakotka. Yhteensä 3 selvitysalueen ylittänyttä 3 maakotkaa, jotka kaikki muuttivat riskikorkeutta korkeammalla. Hiirihaukka. Yhteensä 27 yksilöä, joista 22 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä hiirihaukoista 10 yksilöä (45 %) muutti riskikorkeudella, 2 riskikorkeutta matalammalla ja 10 korkeammalla. Lisäksi havaittiin yhteensä 28 (21) tarkemmin määrittämätöntä suurta petolintua, joista hiirihaukka/piekana 7 (3), mehiläishaukka/hiirihaukka/(piekana) 15 (13) ja iso petolintu 6 (5). Mehiläishaukka. Yhteensä 82 mehiläishaukkaa, joista 78 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä 24 yksilöstä (31 %) muutti riskikorkeudella. Lisäksi havaittiin 28 (21) tarkemmin määrittämätöntä suurta petolintua, joista hiirihaukka/piekana 7 (3), mehiläishaukka/hiirihaukka/(piekana) 15 (13) ja iso petolintu 6 (5). Muuttohaukka. Kaksi selvitysalueen ylittänyttä muuttohaukkaa, joista toinen muutti riskikorkeudella ja toinen riskikorkeutta matalammalla. Silmälläpidettävät Kalasääski. Yhteensä 16 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 10 muutti riskikorkeudella. Lintudirektiivin I liitteen lajit Merikotka. Ks. edellä kohta Vaarantuneet. Kalasääski. Ks. edellä kohta Silmälläpidettävät. Maakotka. Ks. edellä kohta Vaarantuneet. Ruskosuohaukka. Yhteensä 3 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 2 muutti riskikorkeudella ja 1 riskikorkeutta matalammalla. Mehiläishaukka. Ks. edellä kohta Vaarantuneet. Ampuhaukka. Yhteensä 4 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista yksi muutti riskikorkeudella, kaksi riskikorkeutta matalammalla ja yksi korkeammalla. Muut lajit Piekana. Yhteensä 44 yksilöä, joista 36 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä piekanoista 23 yksilöä (64 %) muutti riskikorkeudella, 2 riskikorkeutta matalammalla ja 11 riskikorkeutta kor- 27

keammalla. Lisäksi havaittiin 28 (21) tarkemmin määrittämätöntä suurta petolintua, joista hiirihaukka/piekana 7 (3), mehiläishaukka/hiirihaukka/(piekana) 15 (13) ja iso petolintu 6 (5). Kanahaukka. Yhteensä 11 yksilöä, joista 10 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä kanahaukoista 4 yksilöä (40 %) muutti riskikorkeudella ja 6 riskikorkeutta matalammalla. Varpushaukka. Yhteensä 75 yksilöä, joista 63 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä varpushaukoista 23 yksilöä (37 %) muutti riskikorkeudella, 27 riskikorkeutta matalammalla ja 13 riskikorkeutta korkeammalla. Lisäksi havaittiin 3 (1) kana/varpushaukkaa. Tuulihaukka. Kaksi yksilöä, joista toinen ylitti selvitysalueen. Lisäksi havaittiin 5 (1) määrittämätöntä jalohaukkaa. Nuolihaukka. Yhteensä 6 selvitysalueen ylittänyttä yksilöä, joista 2 (33 %) ylitti selvitysalueen riskikorkeudella, 2 riskikorkeutta matalammalla ja 2 riskikorkeutta korkeammalla. Lisäksi havaittiin 5 (1) määrittämätöntä jalohaukkaa. Kurjet Lintudirektiivin I liitteen lajit Kurki. Yhteensä 173 yksilöä, joista 104 ylitti selvitysalueen. Selvitysalueen ylittäneistä kurjista 4 yksilöä (4 %) muutti riskikorkeudella ja 100 riskikorkeutta korkeammalla. Kahlaajat Erittäin uhanalaiset Suokukko. Yhteensä 2 selvitysalueen riskikorkeudella ylittänyttä yksilöä. Alueellisesti uhanalaiset Taivaanvuohi. Yhteensä 4 selvitysalueen riskikorkeudella ylittänyttä yksilöä. Lintudirektiivin I liitteen laji Kapustarinta. Yhteensä 4 selvitysalueen riskikorkeudella ylittänyttä yksilöä. Suokukko. Ks. edellä kohta Erittäin uhanalaiset. Lisäksi havaittiin 21 selvitysalueen ylittänyttä määrittämätöntä kahlaajaa. 28