HUITTISTEN KIIMASSUON TUULIPUISTOHANKKEEN LINTUJEN SYYSMUUTTOSELVITYS 2014

Transkriptio

1 HUITTISTEN KIIMASSUON TUULIPUISTOHANKKEEN LINTUJEN SYYSMUUTTOSELVITYS 2014 Thomas Lilley

2 Yhteenveto Muutontarkkailu toteutettiin Kiimassuon tuulipuistohankkeen alueella kahdeksana aamuna elo- lokakuun aikana. Alueen yli ei tarkkailupäivinä havaittu kulkevan selkeitä muuttolinjoja. Pääosa muuttolinnuista ohittaa alueen luoteesta lentäessään Puurijärveltä lounaaseen tai seurailee Loimijokea etelään ohittaen alueen idästä. Useimmat petolinnut sekä suuri osa varpuslinnuista seuraavat lisäksi hankealueen läheisiä peltoja kaakkoon eivätkä näin päädy hankealueelle. Joissakin olosuhteissa tuulivoimapuiston yli saattaa muuttaa jonkin verran kurkia sekä petolintuja ja kyyhkyjä, mutta havaintojen perusteella hankkeen ei arvioida aiheuttavan suurta riskiä millekään lajille. Pääosa Puurijärveltä lähtevistä kurjista ylittänee alueen selvästi törmäysriskikorkeuden yläpuolella. Riskikorkeudella saattavat lentää lähinnä pienemmiltä soilta lähtevät vähäisemmät kurkimäärät, jotka kuitenkin hyvissä olosuhteissa pystyvät kiertämään tuulipuiston. Muuttaville petolinnuille hankkeen aiheuttamien riskien arvioidaan myös kokonaisuutena jäävän pieniksi, koska havaitut yksilömäärät alueella olivat melko vähäisiä. Johdanto Huittisten Kiimassuolle suunnitellaan tuulipuiston rakentamista. Suunniteltu hankealue sijaitsee noin 7 km Huittisten keskustasta lounaaseen (Kuva 1). Alue rajautuu idässä Jokisivun peltoihin ja lännessä Korvenkyläntiehen. Osana hankkeen luontoselvityksiä toteutettiin lintujen syysmuuton tarkkailu. Tavoitteena oli selvittää alueen kautta muuttavien ja sen lähistöllä kiertelevien lintujen lentoreittejä. Lintujen lentokorkeudet merkittiin ylös, jotta olisi mahdollista arvioida törmäysriskejä tuulivoimaloihin. Tämä raportti esittelee syysmuutonseurannan tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida tuulivoimahankkeen mahdollisia linnustovaikutuksia. Raportissa esitetään alueen lintumuuton pääpiirteet sekä käsitellään tuulivoiman vaikutuksille alttiit lajiryhmät yksityiskohtaisemmin. Seurannasta ja raportoinnista on vastannut FT, biologi Thomas Lilley.

3 Kuva 1. Hankealueen rajaus ja muutonseurantapisteiden sijainti Alueen kuvaus ja taustaa Tärkeimmät lintujen muuttoreitit Satakunnassa sijaitsevat Pohjanlahden rannikolla. Huittisten seutua voidaan kuitenkin pitää muuhun Satakunnan sisämaahan nähden tärkeänä muuttoväylänä (Ahlman & Luoma 2013). Loimijoen ja Kokemäenjoen yhtymäkohdassa, noin 10 km hankealueesta pohjoiseen, sijaitsevat Puurijärvi- Isosuon kosteikot muodostavat nykyisin yhden tärkeimmistä muuttolintujen kerääntymäalueista Satakunnassa (Vilén ym. 2012). Alueen merkitys on suurin metsähanhelle ja kurjelle, joiden määrät nousevat alueella useisiin tuhansiin yksilöihin. Myös joutsenia tavataan runsaasti sekä keväällä että syksyllä. Seudulla sijaitsee myös Köyliönjärven kansainvälisesti merkittävä lintualue, jonka reheville ranta- alueille kerääntyy sekä keväisin että syksyisin alueen kautta muuttavaa linnustoa, erityisesti sorsalintuja. Maakunnallisesti tärkeitä levähdysalueita ovat lisäksi Säkylän pellot, Kakkurin alue ja Vampulan- Jokisivun peltokokonaisuus (Vilén ym. 2012). Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei kuitenkaan sijaitse erityisen hyviä lintupeltoja. Lähimmät suuria kurki- ja hanhiparvia syksyisin keräävät alueet ovat noin 3 kilometrin päässä lounaassa Matkussuon turvetuotantoalueella sekä 3 kilometrin päässä kaakossa Salmenojan pelloilla. Tärkeää on huomioida, että linnut eivät ainoastaan keräänny näille alueille vaan liikkuvat myös niiden välillä edestakaisin. Erityisesti Puurijärvellä yöpyvät kurjet saattavat lentää pitkiäkin matkoja

4 ruokaillakseen muilla pelloilla. Vampulassa kurkimuuttoa havaitaan syksyisin koko seudun laajuisena rintamana (Ahlman & Luoma 2013). Arktisia hanhia nähdään Huittisten ja Äetsän seudulla selvästi enemmän kuin muualla Satakunnassa (Ahlman & Luoma 2013). Viljelysmaiden runsaudesta johtuen myös päiväpetolintuja esiintyy paljon. Petolinnut mainitaan myös usein tuulivoiman vaikutuksille alttiina lajiryhmänä. Satakunnan sisämaasta ei kuitenkaan voida määritellä erityisiä petolintujen muuttoreittejä, vaan niitä muuttaa tasaisesti kautta maakunnan (Ahlman & Luoma 2012). Hieman runsaammin päiväpetolintuja muuttanee kuitenkin Säkylänharjua ja Pyhäjärven itäpuolta pitkin kurkien tavoin. Tärkeimmät alueelliset syysmuuttoa ohjaavat maastonmuodot ovat Puurijärven kosteikot, Köyliönjärvi. Pyhäjärvi ja Loimijoki. Mikään näistä ei varsinaisesti ohjaa lintuja hankealueelle. Esimerkiksi Äetsä- Huittinen- Köyliö reittiä muuttavat hanhet ja kahlaajat ohittavat hankealueen ilmeisesti pääosin luoteesta. Loimijokea ja sitä reunustavia peltoja seuraavat linnut, esimerkiksi monet päiväpetolinnut, puolestaan ohittavat alueen idästä. Lintujen syysmuuttokausi on kevätmuuttoa pidempi ja tapahtuu heinäkuulta alkaen aina marraskuulle asti. Tuulivoiman kannalta herkimpien suurikokoisten lintujen kuten hanhien, kurkien ja päiväpetolintujen muutto tapahtuu kuitenkin pääosin syys- lokakuussa.

5 Menetelmät Syysmuuttoa havainnoitiin alueella kahdeksana aamuna. Havainnointi pyrittiin suorittamaan aina poutaisella säällä, mutta muuten vaihtelevissa olosuhteissa (Taulukko 1). Havainnointi aloitettiin aina ensimmäisenä tasa- tai puolituntina auringonnousun jälkeen ja jatkettiin siitä 6 tuntia eteenpäin. Yhtenä aamuna (13.9.) aloitusta siirrettiin tunti eteenpäin sumun takia. Taulukko 1. Syysmuutonseurannan päivät ja sääolosuhteet. Pvm Aloitus- aika Lämpötila alussa Lämpötila lopussa Tuuli alussa Tuuli lopussa Pilvisyys alussa Pilvisyys lopussa : m/s E 3 m/s NE 3/8 6/ : m/s E 2 m/s NE 6/8 8/ : m/s NW 3 m/s NE 8/8 1/ : m/s S 5 m/s S 7/8 1/ : m/s W 5 m/s SW 0/8 1/ : m/s SE 2 m/s S 8/8 8/ : m/s SW 2 m/s W 8/8 6/ : m/s E 4 m/s E 2/8 7/8 Havaintopisteet valittiin siten, että siitä oli mahdollisimman hyvä näkyvyys alueen ylle (Kuva 1). Suurin osa havainnointikerroista suoritettiin alueen koillispuolella pellon reunassa olevan Köykästen autiotalon pihapiirissä (ks. kansikuva). Paikalta oli täysin esteetön näkyvyys luoteen ja kaakon välille, joten pohjoisista ilmansuunnista saapuvat linnut oli helppo havaita jo kaukaa ja seurata niiden lentoa hankealueen ylle. Erityisesti sumuisina aamuina tältä paikalta voitiin havainnoida myös matalalla pellon yllä muuttavia lintuja. Joinakin kirkkaina aamuina seurantaa tehtiin myös hankealueen koillispuolella Uudenniityntien varressa sijaitsevalla korkealla kalliomäellä, jolta näki parhaiten etelään kohti hankealuetta. Havaitut linnut merkittiin kaavakkeelle tunnin jaksoissa. Lentokorkeudet arvioitiin kolmiportaisella asteikolla: 1 = alle tuulivoimaloiden lapojen korkeudella lentävät; 2 = törmäysriskikorkeudella lentävät; 3 = yli tuulivoimaloiden lapojen korkeudella lentävät. Lentokorkeuden arviointi perustui kokemukseen. Lisäksi lintujen parvikoot ja lentosuunnat merkittiin muistiin. Lisäksi kirjattiin tieto siitä, ylittikö lintu hankealueen vai ohittiko sen ulkopuolelta. Muutonseurannassa keskityttiin tuulivoiman kannalta merkityksellisiin isoihin lintuihin: hanhiin, joutseniin, kurkiin, petolintuihin, kahlaajiin, lokkeihin ja kyyhkyihin. Myös varpuslinnuista kirjattiin ylös merkittävimpiä havaintoja, ja niiden osalta tässä raportissa kuvataan muutto yleispiirteisesti mutta ei tehdä lajikohtaista tarkastelua.

6 Saadut tulokset suhteutettiin muuton yleiseen kulkuun Lounais- Suomessa pohjautuen kokemukseen ja samana syksynä muilla tuulivoima- alueilla tehtyihin selvityksiin. Epävarmuustekijät Syysmuuttokauden pituudesta johtuen esimerkiksi kahlaajien paras muuttokausi oli tarkkailua aloitettaessa mennyt ohi, kun taas joutsenten muutto ei ollut vielä kunnolla alkanutkaan tarkkailun päättyessä. Tarkkailu kattoi kuitenkin hyvin tuulivoiman kannalta oleellisimpien lajien muuttokaudet. Havainnointi tapahtui vain aamupäivisin eikä ilta- tai yömuuttoa ei havainnoitu lainkaan. Mikäli seurantaa olisi jatkettu pidemmälle iltapäivään, olisi todennäköisesti petolinnuista ja kurjista tullut enemmän havaintoja, mutta niiden muuttokorkeudet olisivat olleet iltaa kohti suuremmat eikä havainnoilla olisi ollut hankkeen kannalta merkitystä. Seurannan tuloksia olisi aina hyvä vertailla jossakin tunnetulla muuttopaikalla samaan aikaan tehtyihin havaintoihin, mutta tällaista vertailupistettä ei ollut käytettävissä. Säätekijät vaikuttavat suuresti muuttoon. Tarkkailua pystyttiin suorittamaan melko kattavasti vaihtelevissa olosuhteissa. Kuitenkin esimerkiksi kurkien muutto tapahtuu usein kertarysäyksellä, eikä yhden henkilön ole mahdollista olla paikalla aina juuri oikeaan aikaan. Huittisissa paikalla satuttiin kuitenkin olemaan syksyn ensimmäisenä hyvänä kurkimuuttopäivänä, vaikka päämuuttopäivä jäikin välistä. Muuttoreitit ja muuton ajoittuminen vaihtelevat vuosien välillä. Erityisesti kurjella lentoreitit vaihtelevat tuulien mukaan. Kattavan aineiston saamiseksi seurantaa olisikin tehtävä useampana kuin yhtenä syksynä. Tulokset Seurannassa havaittiin yhteensä 2029 suurten lajien lentoa, joista 611 ylitti hankealueen jostain kohdasta. Näistä puolestaan 71 eli 12 % tapahtui riskikorkeudella. Keväällä vastaavien lajien lentoja havaittiin 175 riskilentojen osuuden ollessa 24 %. Ero johtuu erityisesti kurkien suuresta määrästä syksyn aineistossa ja niiden suuremmasta lentokorkeudesta. Laulujoutsenia alkoi vasta kerääntyä Satakunnan pelloille tarkkailujakson loppupuolella. Enimmillään havaittiin 17 lounaaseen muuttavaa lintua Huittisten seudun suurimmat syyskerääntymät on tavattu Puurijärvi- Isosuon alueella ja lajin muutto suuntautuu sieltä edelleen lounaaseen ohittaen hankealueen pääosin luoteispuolelta. Päämuutto tapahtuu vasta järvien jäätymisen aikaan ja vaihtelee siten suuresti vuosittain. Joutsenet muuttavat yleensä melko matalalla, ja runsaammankin muuton aikana riskilentoja on todennäköisesti alle puolet. Metsähanhia levähtää syksyisin lähinnä Puurijärven alueella ja jonkin verran Vampulan- Jokisivun pelloilla. Syysmuutto suuntautuu suoraan lounaaseen. Puurijärven alueella havaittiin lokakuun alkupuoliskolla lintutietopalvelu Tiiran mukaan parhaimmillaan metsähanhea, ja havaitut muuttajat ainakin parhaana muuttopäivänä olivat ilmeisesti tältä alueelta lähteneitä lintuja. Näistä todennäköisesti vain hyvin pieni osa oli havaittavissa seurantapisteestä käsin. Havaituistakin pääosa ohitti hankealueen kaukaa luoteispuolelta, mutta jotkut seurailivat Loimijokea. Tuona päivänä myös määrittämättömät harmaahanhet merkittiin metsähanhiksi.

7 Arktisten hanhien havaitsemiselle otollisia itätuulia ei sattunut lokakuussa yhdellekään havaintoaamulle. Tundrahanhia havaittiin kuitenkin pieniä määriä kahdella lokakuun tarkkailukerralla. Laji on normaalistikin Satakunnassa harvalukuinen läpimuuttaja ja havaitaan vain itätuulien vallitessa. Muuttosuunta oli metsähanhen tavoin lounaaseen. Valkoposkihanhia havaittiin yksi korkealla lounaaseen lentänyt noin 150 yksilön parvi Tundrahanhien ja arktisten valkoposkien muutto saattoi mennä ohi toiseksi viimeisen ja viimeisen jakson välissä. Vesilinnuista runsaslukuisimpana syysmuuttajana havaittiin haapana. Vesilinnut muuttavat usein yöllä, mutta nimenomaan haapanoita havaitaan syksyisin jonkin verran päiväsaikaan. Alue on melko kaukana vesistöistä lukuun ottamatta Loimijokea, joka kuitenkin sijoittuu syysmuuton kannalta väärän suuntaisesti. Vesilintumäärät jäivät siten kaiken kaikkiaan odotetusti pieniksi. Kuikkia muutti yhteensä 6 lintua lounaaseen syyskuun lopulta lähtien. Oletettavasti kaikkien määränpäänä oli Pyhäjärvi havaitut 3 kuikkaa lensivät pilvisestä säästä johtuen melko matalalla lajille tyypilliseen korkeuteen nähden, mutta silti tuulivoimaloiden riskikorkeuden yläpuolella. Kaikki kuikkalinnut käsitellään kuikkina, koska varmoja kaakkureita ei määritetty. Satakunnan ainoa merkittävä kuikkien muuttoväylä sisämaassa kulkee syksyisin Pyhäjärven ja Köyliönjärven yli lounaaseen (Ahlman & Luoma 2013). Harmaahaikaroita tiedetään kerääntyvän syksyisin Puurijärvelle ja Köyliönjärvelle (Vilen ym. 2012). Silti niitä havaittiin tässä tarkkailussa vain yksi yksilö. Lentoreitit järville kulkevat ilmeisesti muuta kautta. Merikotkia havaittiin lajin yleisyyteen nähden melko niukasti, vain 5 yksilöä. Pääasiallinen lentosuunta oli etelä ja lennot tapahtuivat korkealla. Yksikään havaituista linnuista ei ollut aikuispukuinen. Merikotkien päämuuttoreitti kulkee Pyhäjärven eteläpuolitse (BirdLife Suomi 2014) eikä ilmeisesti ulotu hankealueelle. Maakotkia havaittiin vain yksi etelään muuttanut nuori lintu viimeisellä tarkkailukerralla. Muista päiväpetolinnuista havaittiin eniten varpushaukkoja (18 yksilöä) sekä tuuli- ja hiirihaukkoja (11 ja 10 yksilöä). Ruskosuohaukkoja kerääntyy alkusyksyllä Puurijärvelle, mutta niitä havaittiin selvityksessä vain 3 yksilöä. Sinisuohaukkoja havaittiin enemmän (6 yksilöä) ja ne muuttivat pääasiassa suoraan hankealueen yli etelään. Harvinaisin havaittu laji oli muuttohaukka Päiväpetolintujen yksilömäärät jäivät odotetusti melko pieniksi suhteessa havainnointitunteihin. Satakunnan sisämaassa ei ole selviä petolintujen muuttoreittejä (Ahlman & Luoma 2012), joskin Loimijokivarren pellot keräävät petolintuja jonkin verran. Suurin osa petolinnuista havaittiin lentämässä tarkkailupisteen läheisen pellon yllä kohti Loimijokea eikä hankealueen yläpuolella. Lähinnä varpus-, kana- ja sinisuohaukat muuttivat suoraan alueen yli etelään kun taas ampu-, tuuli- ja hiirihaukat seurasivat peltoaukeaa. Kurkien syysmuutto tapahtuu leveällä vyöhykkeellä tarkan reitin riippuessa vuosittain suuresti sääolosuhteista. Puurijärvi- Isosuon alue muodostaa Etelä- Suomen tärkeimmän kurkien levähdys- ja yöpymäalueen, joka kerää yhteen muutolle valmistautuvia lintuja Satakunnasta ja myös sen ulkopuolelta. Puurijärven ohella kurkia kerääntyy jonkin verran Vampulan- Jokisivun pelloille sekä Kakkurin alueelle (Vilén ym. 2012). Kurkien tiedetään myös liikkuvan ruokailulennoillaan säännöllisesti edestakaisin näiden alueiden välillä. Kakkurista Puurijärvelle lentävät kurjet kuitenkin todennäköisesti ohittavat hankealueen länsipuolelta ja Jokisivulta lähtevät itäpuolelta.

8 Tämän selvityksen perusteella voidaan todeta, että kurkia yöpyy todennäköisesti myös pienemmillä soilla hankealueen läheisyydessä kuten Longonsuolla ja Suvisuolla, koska osa havaituista muutolle lähteneistä parvista vaikutti nousevan näiltä alueilta. Seurannassa nähtiin 729 kurkea, jotka lensivät pääosin riskikorkeuden yläpuolella hankealueen yli sekä ohi. Syksyn ensimmäinen iso kurkimuutto sattui juuri tarkkailupäivälle 13.9., jolloin ensimmäiset havaitut kurjet nousivat lähisoilta ja lensivät hankealueen yli lähes riskikorkeudella. Jos tarkkailua olisi jatkettu iltapäivän puolelle, olisi korkealla lentäviä kurkiparvia todennäköisesti havaittu vielä paljon lisää, mutta johtopäätökset tuulivoimahankkeen kannalta eivät olisi muuttuneet. Lähimmäksi varsinaista lajin päämuuttopäivää (23.9.) sijoittunut tarkkailupäivä ei ollut sääolosuhteiltaan kurkimuutolle hyvä. Näin ollen suurimman osan Puurijärveltä muutolle lähtevistä kurjista muuttokäyttäytymistä ei päästy suoraan havainnoimaan. Epäsuorasti voidaan kuitenkin päätellä, että kauempaa Puurijärveltä asti tulevat linnut todennäköisesti ehtivät nostaa lentokorkeuttaan pääosin riskikorkeuden yläpuolelle, koska läheisemmiltä soiltakin nousevat kurjet pystyvät tekemään niin. Monien kahlaajien muuttoaika oli jo ohi tarkkailun alkaessa elokuun lopulla. Kuitenkin esimerkiksi suokukkoja olisi ollut hyvin mahdollista havaita vielä syyskuussakin, mutta niitä havaittiin ainoastaan 13 yksilöä. Lisäksi havaittiin jonkin verran kapustarintoja ja töyhtöhyyppiä, joiden muuttokaudet ovat pitkiä. Töyhtöhyyppiä muutti vielä melko iso parvi (45 yksilöä) etelään. Töyhtöhyypät ja kapustarinnat muuttavat usein tuulivoimaloiden riskikorkeudella, mutta niiden muuttoreitit todennäköisesti seurailevat tällä alueella syksyisin lähinnä peltoja. Muita lajeja havaittiin vain yksittäisiä yksilöitä. Useimmat kahlaajat seurannevat syysmuutolla pääasiassa Loimijokea ja peltoja tai kirkkaalla ilmalla lentävät korkealla alueen yli, minkä takia havaitut määrät jäivät pieniksi. Näiden syiden johdosta myös tuulivoiman aiheuttama riski kahlaajille on pieni. Lokkilintujen muutto näin sisämaassa erityisesti syksyllä on melko vähäistä. Hankealueen läheisyydessä ei myöskään ole lokkien muuttoa ohjailevia vesistöjä. Seurannassa havaittiin vain satunnaisia harmaa- ja kalalokkeja. Sepelkyyhkyjä muutti useimmilla havainnointikerroilla pienissä parvissa ja uuttukyyhkyjä havaittiin joillakin kerroilla. Kyyhkyjen muutto kulkee seudulla varpuslintujen tapaan laajana rintamana ja ne lentävät mantereen päällä melko matalalla jääden siten yleensä tuulivoimaloiden riskikorkeuden alle. Kyyhkyjä ja varislintuja havaittiin runsaasti myös pelloilla kiertelevinä parvina, mikä vaikeutti havaintojen tulkintaa. Riskikorkeudella näistä lensivät kuitenkin lähinnä vain yksittäiset korpit. Varpuslintujen muutto tapahtuu hyvällä säällä usein riskikorkeudella. Sisämaassa muutto kulkee kuitenkin leveänä rintamana, kun muuttoa ohjaavia pinnanmuotoja kuten vesistöjä tai harjuja ei ole. Tästä syystä useimmat tuulivoiman sijoituspaikat ovat varpuslintujen kannalta lähes samanarvoisia. Seurannassa keskityttiinkin enemmän isoihin lintuihin ja varpuslinnuista kirjattiin ylös vain suurimmat parvet. Rastaat muuttivat pääasiassa alueen yli lounaaseen, samoin peipot jonkin verran. Kiurut, kirviset ja västäräkit sekä pääskyt kuitenkin seurailivat lähinnä peltoaukeaa kaakkoon. Peippojen muutolle on tyypillistä kulkea kirkkaina päivinä hyvin korkealla, ja suurin osa siitä jäi todennäköisesti havaitsematta.

9 Päätelmät ja suositukset Tarkkailu vahvisti sitä ennakko- oletusta, ettei hankealueen yli todennäköisesti kulje merkittäviä isojen lintujen muuttolinjoja. Riskilentoja alueen yli havaittiin vain satunnaisesti. Yksilömääräisesti eniten riskilentoja tekivät kurjet (44 lentoa) ja sepelkyyhkyt (15 lentoa). Suhteellisesti eniten riskilentoja puolestaan tekivät sinisuohaukka (3/4 lentoa) ja hiirihaukka (2/3 lentoa). Myös varpushaukan riskilentojen määrä oli melko suuri (4/11 lentoa). Kokonaisuutena alueen yli lensi kuitenkin hyvin vähän petolintuja, ja suotuisalla säällä ne ylittävät alueen pääosin riskikorkeuden yläpuolella sekä huonolla säällä seuraavat enimmäkseen läheisiä peltoja. Arktisten lintujen muutto alueen läpi on satunnaista. Puurijärveltä lähtevät metsähanhet ohittavat hankealueen pääosin kaukaa luoteesta, arktisen hanhet puolestaan itäpuolelta korkealla lentäen. Kahlaajien ja sorsalintujen syysmuutto seuraa tällä seudulla pääasiassa Loimijokea sekä Äetsä- Huittinen- Köyliö linjaa eikä muuttoa juuri tapahdu hankealueen yli. Tuulivoimahankkeen kannalta oleellisimpia lajeja ovat lähisoilta muutolle lähtevät kurjet, jotka saattavat tietyissä olosuhteissa lentää alueen yli riskikorkeudella mutta pystynevät kuitenkin hyvissä olosuhteissa pääasiassa kiertämään tuulipuiston. On myös tärkeää huomata, että Puurijärveltä muutolle lähtevät moninkertaisesti suuremmat kurkimassat, jotka alueen ylittäessään ovat jo ehtineet nousta turvalliselle korkeudelle. Muuttavia kurkia suuremman riskin kohteena ovatkin edestakaisia ruokailulentojaan tekevät paikalliset kurkiparvet, jotka lentävät matalammalla. Kokonaisuutena tulosten perusteella voidaan todeta, että hanke ei todennäköisesti tulisi aiheuttamaan merkittäviä törmäys- tai estevaikutuksia kurjen tai minkään muunkaan muuttavan lajin populaatiolle.

10 Kuva 2. Kurkien oletetut päämuuttoreitit hankealueen ohi. Viivat, joiden molemmissa päissä viittaavat edestakaisiin lentoihin levähdysalueiden välillä. Itäisempään reittiin yhtyvä lyhyt, hankealueen pohjoispuolelta kulkeva viiva kuvaa Suvisuolta lähteviä kurkia. Myös kauempaa pohjoisesta tulleet kurjet vaikuttivat muuttavan tällä kohdalla suuntaansa kaakkoon. Tuulet saattavat kuitenkin vaikuttaa muuttoreitteihin suuresti. Lähteet Ahlman S. & Luoma S. 2013: Isojen lintujen muuttoreitit Satakunnassa havaintokatsaus. Turun yliopisto. 115 s. BirdLife Suomi ry 2014 (Toivanen T., Metsänen T. & Lehtiniemi T.): Lintujen päämuuttoreitit Suomessa. 21 s. Koistinen J. 2004: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö s. Ympäristöministeriö. Vilén R., Luoma S. & Ijäs A. 2012: Suurien lintulajien kerääntymäalueet Satakunnassa vuosina havaintokatsaus. Porin lintutieteellinen yhdistys PLY ry ja Rauman seudun lintuharrastajat ry. 53 s. Yrjölä R., Kekkonen O., Tanskanen A. & Uppstu P. 2011: Köyliönjärven linnustoselvitys Kevätmuutto, pesimälinnusto, syysmuutto. Pyhäjärvi- instituutin julkaisuja Sarja B nro 17.

11 Liite 1. Suurten lintujen havaintomäärät eri havainnointikerroilla Yhteensä Laulujoutsen Metsähanhi Tundrahanhi Merihanhi Valkoposkihanhi Sinisorsa Tavi Haapana Jouhisorsa Kuikka Harmaahaikara Mehiläishaukka Merikotka Ruskosuohaukka Sinisuohaukka Hiirihaukka Piekana Maakotka Varpushaukka Kanahaukka Sääksi Tuulihaukka Nuolihaukka Muuttohaukka Ampuhaukka Kurki Kapustarinta Isokuovi

12 Töyhtöhyyppä Liro Valkoviklo Suokukko Taivaanvuohi Sepelkyyhky Uuttukyyhky Yhteensä

13 Liite 2. Suurten lintujen havaitut lentokorkeudet, päämuuttosuunnat ja riskikorkeudella tapahtuneiden lentojen osuudet kaikista alueen ylittäneistä lennoista. Päämuuttosuunnat on merkitty, jos lajista saatiin havaintoja useammasta eri parvesta tai yksilöstä ja suunta oli näistä tulkittavissa. Lennot yhteensä Alueen yli yht. Alilennot Riski- lennot Ylilennot Riski % Päämuut- tosuunta Ohitus- puoli Laulujoutsen SW NW Metsähanhi ,0 SW NW Tundrahanhi 11 0 SW SE Merihanhi 16 0 S E Valkoposkihanhi ,0 SW SE Sinisorsa 13 0 S E Tavi 7 0 S E Haapana ,0 SW NW Jouhisorsa 2 0 Kuikka ,0 SW NW Harmaahaikara 1 0 Mehiläishaukka ,0 S E Merikotka ,0 S E Ruskosuohaukka 3 0 S E Sinisuohaukka ,0 S +- Hiirihaukka ,7 SE NE Piekana 4 0 SE NE Maakotka 1 0 Varpushaukka ,4 S +- Kanahaukka ,0 S +- Sääksi 1 0 Tuulihaukka ,0 SE NE Nuolihaukka ,0 S +- Muuttohaukka 1 0 Ampuhaukka 4 0 SE NE Kurki ,9 SE NE

14 Kapustarinta 21 0 S E Isokuovi 1 0 Töyhtöhyyppä ,0 SW SE Liro ,0 S E Valkoviklo 1 0 Suokukko 13 0 S E Taivaanvuohi ,0 S +- Sepelkyyhky ,2 S E Uuttukyyhky ,0 Yhteensä ,6