LOIMAAN ALASTARON TUULIPUISTOHANKKEEN LINTUJEN KEVÄTMUUTTOSELVITYS 2014

Transkriptio

1 LOIMAAN ALASTARON TUULIPUISTOHANKKEEN LINTUJEN KEVÄTMUUTTOSELVITYS 2014 FT Thomas Lilley

2 Yhteenveto Muutontarkkailu toteutettiin Alastaron tuulipuistohankkeen alueella kolmena aamuna huhtikuun aikana. Alueen yli ei havainnointipäivinä kulkenut selkeitä muuttolinjoja. Havaintojen perusteella suurimmassa riskiryhmässä ovat lähipelloilta muutolle lähtevät hanhet ja kahlaajat, jotka tietyissä olosuhteissa saattavat lentää törmäysriskikorkeudella. Sen sijaan petolinnuille ja kurjelle hankkeen ei arvioida aiheuttavan riskiä. Johdanto Loimaan Alastarolle suunnitellaan tuulipuiston rakentamista. Suunniteltu hankealue sijaitsee noin 17 km Loimaasta luoteeseen, Alastaron koillispuolella (Kuva 1). Alue rajautuu lännessä Tammiasten ja Mälläisten sekä etelässä Vännilän peltoihin. Osana hankkeen luontoselvityksiä toteutettiin lintujen kevätmuuton tarkkailu. Tavoitteena oli selvittää alueen kautta muuttavien ja sen lähistöllä kiertelevien lintujen lentoreittejä. Lintujen lentokorkeudet merkittiin ylös, jotta olisi mahdollista arvioida törmäysriskejä tuulivoimaloihin. Tämä raportti esittelee kevätmuutonseurannan tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida tuulivoimahankkeen mahdollisia linnustovaikutuksia. Raportissa esitetään alueen lintumuuton pääpiirteet sekä käsitellään tuulivoiman vaikutuksille alttiit lajiryhmät yksityiskohtaisemmin. Seurannasta ja raportoinnista on vastannut FT, biologi Thomas Lilley. Kuva 1. Hankealueen rajaus ja muutonseurantapisteen sijainti

3 Alueen kuvaus ja taustaa Koskimiehen (2012) mukaan Loimaan seudulle ei ulotu päämuuttoväyliä rannikolta asti, vaikka ns. eteläinen muuttoväylä suuntautuukin tätä aluetta kohti. Sisämaahan saapuessaan linnut kuitenkin hajaantuvat laajemmaksi rintamaksi. Selvien johtolinjojen puuttuessa muuttoreitit saattavat sisämaassa myös vaihdella hyvinkin paljon tuulten mukaan muuttokausien välillä ja myös kauden sisällä. Hankealueen läheisyydessä sijaitsevat Tammiaisten- Mälläisten sekä Männistön- Vännilän pellot keräävät nykyään suurin joukoin levähtäviä hanhia ja kahlaajia. Hanhien määrät alueella ovat runsastuneet voimakkaasti luvulla. Lähiseudun suurimmat hanhikerääntymät on kuitenkin viime havaittu hieman kauempana Loimaan Köyliönkylän pelloilla, ja Mellilässä on havaittu vielä suurempia, tuhatpäisiä hanhiparvia. Kerääntymien tarkkaan sijaintiin vaikuttavat vuosittain pelloilla viljelystoimien seurauksena vallitsevat ravinto- olosuhteet, eivätkä linnut aina kokoonnu vuosittain samoille pelloille. Kerääntymisalueiden lähettyvillä linnut lentävät yleensä matalammalla kuin varsinaisessa muuttolennossa. Sääolosuhteilla on myös vaikutusta lentokorkeuksiin: sateisella ja sumuisella säällä linnut lentävät matalammalla kuin kirkkaalla ilmalla. Myös vastatuuli voi saada linnut lentämään matalalla, jos ne silloin ylipäätään muuttavat. Tämän vuoksi pelloilta lähtevien hanhien voidaan katsoa olevan riskiryhmässä tuulivoimaloihin törmäämisen suhteen, erityisesti huonoissa sääolosuhteissa. Petolinnut mainitaan myös usein tuulivoiman vaikutuksille alttiina lajiryhmänä. Varsinais- Suomen sisämaasta ei kuitenkaan voida määritellä erityisiä petolintujen muuttoreittejä. Loimaan seutu on hyvin tasaista eikä siellä ole etelänpuoleisia rinteitä tai muita pinnanmuotoja, jotka saisivat aikaan petolinnuille suotuisia nousevia ilmavirtauksia. Lintujen kevätmuutto tässä osassa maata on voimakkaimmillaan huhtikuussa. Toukokuussa tällä seudulla muuttaa lähinnä vain hyvin korkealla lentäviä arktisia kuikkalintuja, kahlaajia ja pieniä määriä myöhään muuttavia petolintuja. Tämän vuoksi seurantaa ei olisi ollut mielekästä jatkaa toukokuulle.

4 Menetelmät Kevämuuttoa havainnoitiin alueella kolmena aamuna: 11.4., ja Havainnointi suoritettiin aina poutaisella säällä, mutta muuten vaihtelevissa olosuhteissa (Taulukko 1). Havainnointi aloitettiin aina auringonnousun aikaan ja jatkettiin siitä 6 tuntia eteenpäin (paitsi jolloin sade keskeytti havainnoinnin klo 10). Taulukko 1. Kevätmuutonseurannan päivät ja sääolosuhteet. Lämpötila Lämpötila Pilvisyys Pilvisyys Tuuli Tuuli Pvm Aloitusaika alussa lopussa alussa lopussa alussa lopussa : /8 8/8 5 m/s S 3 m/s SW : /8 0/8 2 m/s NW 3 m/s N : /8 0/8 2 m/s N 4 m/s N Havaintopiste valittiin siten, että siitä oli mahdollisimman hyvä näkyvyys alueen ylle (Kuva 1). Paikaksi valikoitui hankealueen lounaisreunalla sijainnut Niekan kallioselänne, jolta näki harvan puuston ansiosta hyvin kaikkiin ilmansuuntiin, parhaiten pohjoiseen kohti hankealuetta (ks. kansikuva). Eniten katveeseen jäi havainnointipisteestä kauimpana sijainnut hankealueen itäosa, ja alueen kokonaan itäpuolelta ohittaneet linnut saattoivat jäädä havaitsematta. Havaitut linnut merkittiin kaavakkeelle tunnin jaksoissa. Lentokorkeudet arvioitiin kolmiportaisella asteikolla: 1 = alle tuulivoimaloiden lapojen korkeudella lentävät; 2 = törmäysriskikorkeudella lentävät; 3 = yli tuulivoimaloiden lapojen korkeudella lentävät. Lentokorkeuden arviointi perustui kokemukseen, ja apuna käytettiin myös alueella sijainnutta GSM- mastoa. Lisäksi lintujen parvikoot ja lentosuunnat merkittiin muistiin. Lisäksi kirjattiin tieto siitä, ylittikö lintu hankealueen vai ohittiko sen ulkopuolelta. Muutonseurannassa keskityttiin tuulivoiman kannalta merkityksellisiin isoihin lintuihin: hanhiin, joutseniin, kurkiin, petolintuihin, kahlaajiin, lokkeihin, kyyhkyihin ja varislintuihin. Pienistä varpuslinnuista kirjattiin havaintoja lähinnä määritetyistä rastaista, peipoista ja kiuruista. Käyntien yhteydessä havainnoitiin ja laskettiin lintuja myös läheisillä pelloilla, jotta pystyttiin arvioimaan alueen yli muuttavien lintujen osuutta koko lähialueen yksilömääristä. Saadut tulokset suhteutettiin muuton yleiseen kulkuun Lounais- Suomessa pohjautuen kokemukseen ja samana keväänä muilla tuulivoima- alueilla tehtyihin selvityksiin. Epävarmuustekijät Kevätmuutonhavainnointi päästiin aloittamaan hieman myöhässä, ja havainnointikertoja ehdittiin toteuttaa vain kolme. Joidenkin lajien, kuten joutsenten ja töyhtöhyyppien päämuuttokausi oli tällöin mennyt jo ohi. Havainnointi tapahtui vain aamupäivisin eikä ilta- tai yömuuttoa ei havainnoitu lainkaan. Työn tarkoituksena oli kuitenkin vain saada alustava kuva näkyvästä muutosta, joka on aamuisin voimakkainta. Seurannan tuloksia olisi aina hyvä vertailla jossakin tunnetulla muuttopaikalla samaan aikaan tehtyihin havaintoihin, mutta tällaista vertailupistettä ei ollut käytettävissä. Säätekijät vaikuttavat suuresti muuttoon. Vastatuuli, sade ja sumu pudottavat linnut alemmas. Ensimmäisenä tarkkailuaamuna linnut muuttivat todennäköisesti tavallista alempana olosuhteista johtuen. Muuttoreitit ja muuton ajoittuminen vaihtelevat vuosien välillä. Erityisesti kurjella lentoreitit vaihtelevat tuulien mukaan. Kattavan aineiston saamiseksi seurantaa olisikin tehtävä useampana kuin yhtenä keväänä.

5 Tulokset Seurannassa havaittiin yhteensä 648 lentoa, joista 529 ylitti hankealueen jostain kohdasta. Näistä puolestaan 185 eli 35 % tapahtui riskikorkeudella. Kuikkalintuja ei muutontarkkailussa havaittu. Alueen läpi saattaisi periaatteessa muuttaa sisämaassa pesiviä kuikkia ja kaakkureita koilliseen (BirdLife Suomi 2014). Niiden tiedetään kuitenkin muuttolennossa lentävän lähes aina korkealla törmäysriskirajan yläpuolella. Laulujoutsenen kevätmuutto suuntautuu Selkämereltä leveänä rintamana sisämaahan ja ohittaa pääosin Varsinais- Suomen pohjoisesta. Jonkin verran joutsenia kerääntyy kuitenkin seudun pelloille levähtämään. Lajin voimakkain muutto ajoittuu alueella maalis- huhtikuun vaihteeseen ja jäi siten havaitsematta seurannan alettua vasta huhtikuussa Mälläisissä oleili vielä kuitenkin noin 100 joutsenta. Alueen yli lentäneet linnut olivat todennäköisesti näiltä pelloilta lähteneitä yksilöitä. Joutsenet muuttavat yleensäkin melko matalalla, ja runsaammankin muuton aikana riskilentoja on todennäköisesti alle puolet. Metsähanhet muuttavat joutsenten tavoin rintamana, mutta se ulottuu hieman etelämmäs (BirdLife Suomi 2014). Hankealuetta lähellä olevilla Vännäisten pelloilla laskettiin noin 400 metsähanhea pellot olivat tyhjiä ja hanhet olivat ilmeisesti siirtyneet muualle (Köyliönkylään) läheisillä Mälläisten pelloilla oli jälleen 500 hanhea. Todennäköisesti ainakin osa niistä oli Venäjän tundralla pesivää rossicus- alalajia (tundrametsähanhi). Muutolle lähtevien hanhien havaittiin lentävän hankealueen kautta jonkin verran niinä päivinä, jolloin niitä oleskeli lähipelloilla (11.4. ja 24.4.). 40 % lennoista tapahtui riskikorkeudella. Koska alueen tärkein hanhialue tätä nykyä vaikuttaisi olevan Köyliönkylässä, pääosa muutolle lähtevistä hanhista poistunee kuitenkin sitä kautta koilliseen eikä siten ylitä hankealuetta. Jonkin verran Loimijokilaakson suuntaisista (kaakko- luode) lennoista kulkee myös hankealueen kautta. Tundrahanhia havaittiin neljän yksilön parvi lentämässä hankealueen yli riskikorkeudella koilliseen. Kauempaa lentäneet määrittämättömät Anser- suvun hanhet merkittiin lomakkeelle metsähanhiksi, koska niitä alueen pelloilla on ylivoimainen enemmistö. Sorsat ja muut vesilinnut muuttivat hankealueen kautta vain hyvin vähäisessä määrin. Ne seuraavat tällä seudulla todennäköisesti Loimijokea kaakko- luode - suuntaisesti. Lisäksi monet vesilinnut ovat yömuuttajia. Havaittuja vesilintulajeja olivat sinisorsa, tavi ja telkkä. Pääosa sorsista muutti törmäysriskikorkeuden yläpuolella. Kotkista havaittiin vain yksi esiaikuinen merikotka muuttamassa hankealueen ohi luoteeseen. Merikotkien päämuuttoreitti Lounais- Suomen rannikolta sisämaahan kulkee Pyhäjärven lounaispuolitse (BirdLife Suomi 2014) eikä ilmeisesti ulotu hankealueelle. Maaliskuussa tehdyllä tarkkailulla olisi kotkia kuitenkin voitu havaita enemmän. Päiväpetolintuja havaittiin monta lajia mutta yksilömäärät jäivät pieniksi. Lounais- Suomen sisämaassa ei ole keväisin selviä petolintujen muuttoreittejä (Koskimies 2012). Eniten havaintoja kertyi tuuli- ja varpushaukoista. Myös kanahaukkoja havaittiin useita, mutta havainnot saattoivat koskea lähistöllä pesiviä lintuja. Myös tuulihaukkoja todennäköisesti pesii lähipelloilla. Hiirihaukkoja havaittiin yllättävän vähän. Lajin päämuutto oli luultavasti jo ohi tarkkailun alkaessa, koska Länsi- Suomessa pesivän alalajin yksilöt saapuvat pääosin maaliskuussa, eikä lähiseudulla ilmeisesti ole reviiriä. Lisäksi havaittiin kaksi piekanaa ja yksi sinisuohaukka. Mehiläishaukat puolestaan jäivät havaitsematta kokonaan, koska ne muuttavat vasta toukokuussa. Pääosa petolinnuista muutti luoteeseen ja pohjoiseen. Yksilömääräisesti eniten törmäysriskikorkeudella lensivät tuuli- ja varpushaukat. Kurkien kevätmuutto tapahtuu Lounais- Suomen sisämaassa leveällä vyöhykkeellä pohjoiseen tarkan reitin riippuessa vuosittain suuresti sääolosuhteista. Hankealue sijaitsee kohdassa, jossa muuttoväylä näyttäisi keskimäärin alkavan jakaantua länsirannikolle ja sisämaahan haarautuviin reitteihin (BirdLife Suomi 2014).

6 Tämän perusteella alueella voisi olettaa havaittavan hieman vähemmän kurkiparvia kuin ympäröivillä alueilla. Seurannassa nähtiin vain 15 kurkea, jotka lensivät pääosin matalalla (riskikorkeudella) hankealueen yli sekä ohi. Seuranta kattoi kurkien päämuuttoajan, mutta yksikään tarkkailupäivistä ei valitettavasti ollut olosuhteiltaan hyvä kurkien muuttopäivä (päämuutto Varsinais- Suomessa tapahtui 12.4.) Hankealueen läheisyydessä ei ole tiedossa merkittäviä kurkien levähdysalueita. Alueen kautta aamupäivisin matalalla muuttavat kurkiparvet ovat todennäköisesti lähteneet aamulle muutolle joiltakin lähipelloilta. Vasta iltapäivällä alueen kohdalle alkaa todennäköisesti saapua Viron puolelta lähteneitä suurempia parvia, joten kurkien havaitsemiseksi tarkkailua olisi ehkä pitänyt jatkaa pidemmälle iltapäivään. Toisaalta kaukaa saapuvat kurjet muuttavat yleensä hyvin korkealla eikä niillä siten ole tuulivoiman kannalta merkitystä. Kahlaajista havaittiin runsaimmin kapustarintoja, töyhtöhyyppiä ja kuoveja. Töyhtöhyyppien päämuutto mitä ilmeisimmin oli jo ohi seurannan alkaessa. Lähipelloille kuitenkin tiedetään kerääntyvän runsaasti töyhtöhyyppiä ja laji muuttaa usein tuulivoimaloiden riskikorkeudella, joten se on yksi hankkeen kannalta olennaisimmista lajeista. Myös kapustarintoja levähtää lähipelloilla, mutta lajin päämuutto on myöhemmin huhtikuun lopulta alkaen. Viimeisellä tarkkailukerralla saatiinkin lajista hyvä aineisto, jonka mukaan vajaa puolet lennoista tapahtui riskikorkeudella. Lisäksi havaittiin muutamia liroja, metsävikloja ja taivaanvuohia. Lokkilintujen muutto näin sisämaassa on melko vähäistä. Seurannassa havaittiin nauru-, kala- ja harmaalokkeja, joista suurin osa lensi riskikorkeudella. Alueen kautta tuskin kuitenkaan kulkee merkittäviä lokkien muuttoreittejä, joten populaatioille ei aiheudu riskejä. Sepelkyyhkyjä muutti jokaisella havainnointikerralla pienissä parvissa ja uuttukyyhkyjä kerran kaksi yksilöä. Kyyhkyjen muutto kulkee seudulla varpuslintujen tapaan laajana rintamana ja ne lentävät mantereen päällä melko matalalla jääden siten yleensä tuulivoimaloiden riskikorkeuden alle. Varpuslintujen muutto tapahtuu sisämaassa rintamana, kun muuttoa ohjaavia pinnanmuotoja kuten vesistöjä tai harjuja ei ole. Tästä syystä useimmat tuulivoiman sijoituspaikat ovat varpuslintujen kannalta lähes samanarvoisia. Seurannassa keskityttiinkin enemmän isoihin lintuihin ja osa varpuslinnuista jätettiin määrittämättä (merkittiin pelkästään pikkulinnuksi). Jonkin verran rastaita, kottaraisia, peippoja ja kiuruja määritettiin. Pikkulintujen muutto tapahtuu hyvällä säällä usein riskikorkeudella. Ensimmäiselle seuranta- aamulle sattui kuitenkin melko huono sää, minkä seurauksena lähes kaikki pikkulinnut muuttivat alle riskikorkeuden.

7 Taulukko 2. Kevätmuutontarkkailussa havaitut linnut, niiden lentokorkeudet ja päämuuttosuunnat Lennot yhteensä Päämuutto- Alueen yli yht. Alilennot Riskilennot Ylilennot Riski % suunta Laulujoutsen Cygnus cygnus N Metsähanhi Anser fabalis NE Tundrahanhi Anser albifrons Sinisorsa Anas platyrhynchos Tavi Anas crecca Telkkä Bucephala clangula Merikotka Haliaeetus albicilla Hiirihaukka Buteo buteo W Piekana Buteo lagopus NW Varpushaukka Accipiter nisus N Kanahaukka Accipiter gentilis Sinisuohaukka Circus cyaneus NE Tuulihaukka Falco tinnunculus Kurki Grus grus N Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus W Kapustarinta Pluvialis apricaria NE Isokuovi Numenius arquata N Taivaanvuohi Gallinago gallinago Liro Tringa glareola Metsäviklo Tringa ochropus Harmaalokki Larus argentatus E Kalalokki Larus canus NW Naurulokki Larus ridibundus N Sepelkyyhky Columba palumbus N Uuttukyyhky Columba oenas Naakka Corvus monedula Varis Corvus corone Korppi Corvus corax Kiuru Alauda arvensis NW Isot rastaat Turdus pilaris ja T. viscivorus NW Pikkurastaat T. iliacus ja T. philomelos NW Kottarainen Sturnus vulgaris W Peipot Fringilla coelebs ja F. montifringilla NW Yhteensä

8 Päätelmät ja suositukset Tarkkailu vahvisti sitä ennakko- oletusta, ettei alueella todennäköisesti kulje keväisin merkittäviä isojen lintujen muuttoreittejä. Eniten riskilentoja alueen yli tekivät metsähanhet, töyhtöhyypät ja kapustarinnat. Tuulivoimahankkeen kannalta oleellisimpia lajeja ovat lähipelloilta mahdollisesti muutolle lähtevät hanhet ja kahlaajat, jotka saattavat lentää alueen yli tietyissä olosuhteissa. Muutolle lähtevät metsähanhet suuntaavat useimmiten koilliseen, jolloin Männistön alueelta lähtevät linnut ovat todennäköisimpiä alueen ylittäjiä. Peltoalueiden välinen hanhiliikenne sen sijaan ohittaa alueen suurelta osin. Fennoskandiassa pesivä fabalis- alalajin taigametsähanhi on viime aikoina vähentynyt selvästi, ja tuulivoimarakentaminen niiden muuttoreiteille saattaa aiheuttaa populaatioille lisäriskin. Hanhiin kohdistuvaa riskiä voisi arvioida myös epäsuorasti laskemalla hanhet pelloilta ja suhteuttamalla hankealueen lounaispuolen peltojen yksilömäärät koko laajemman peltoalueen määriin. Tällaista seurantaa olisi hyvä tehdä tulevina keväinä sekä myös tuulipuiston rakentamisen jälkeen. Samalla olisi pyrittävä selvittämään eri alalajien suhteelliset runsaudet levähtäjäpopulaatiossa. Olisi myös seurattava, miltä peltoalueelta hanhet yleisimmin nousevat muuttolentoon (tämä tosin saattaa vaihdella vuodesta toiseen) ja kuinka hyvin ne kiertävät mahdolliset tuulivoimalat. Hanhet saattavat myös vaihdella levähdysalueitaan vuosien kuluessa, kuten niiden määrien selvä lisääntyminen alueella viime vuosina osoittaa. Vastaavasti ne saattavat tulevaisuudessa jälleen siirtyä muille alueille. Kuva 2. Hanhien lentosuunnat hankealueen läheisyydessä pääpiirteittäin. Pääosa lennoista tapahtuu Loimijokilaaksossa sijaitsevien levähdysalueiden välillä jokilaakson suuntaisesti. Kun parvet lähtevät muutolle, ne suuntaavat pelloilta koilliseen ja saattavat tällöin lentää myös hankealueen yli.

9 Kahlaajista suurimmalle vaikutukselle ovat alttiina töyhtöhyypät ja kapustarinnat, joita myös kerääntyy pelloille suurina parvina. Töyhtöhyypän muuttokausi oli jo pääosin ohi seurannan alettua. Näidenkin lajien kohdalla riskiarviota voisi tarkentaa lisätarkkailulla, jota suoritettaisiin pelloilta käsin. Tällöin nähtäisiin, mikä osuus levähtävistä linnuista todella lähtee pelloilta hankealueen suuntaan. Petolintujen ja muiden lajien osalta seurannan tulokset eivät anna aihetta jatkotoimiin tai - seurantoihin. Lähteet BirdLife Suomi ry 2014 (Toivanen T, Metsänen T & Lehtiniemi T): Lintujen päämuuttoreitit Suomessa. Koistinen, J Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö s. Ympäristöministeriö. Koskimies, P (Faunatica Oy) 2012: Varsinais- Suomen tärkeät lintualueet. Varsinais- Suomen liitto. Lehikoinen E, Gustafsson E, Aalto T, Alho P, Klemola H, Laine J, Normaja J, Numminen T, Rainio K Varsinais- Suomen linnut. Turun lintutieteellinen yhdistys.